Elän suhteessa jossa mies on viikot 300 km pääs ja viikonloput kotona... Tiedän et mies on pettänyt entistä muijaansa reissuaikoina, mut nyt luulen ettei näin ole, tai ainakin toivon niin!! Eli koitan luottaa mieheen, mut aina kun soitellaan iltasin ni koitan kuunnel taustal olevia ääniä... En jaksa enään kauaa, kun yritän luottaa mut en tiedä pystynkö!!! Onko muil vastaavia kokemuksia?
Luottamus tärkeintä!?
Minttu
3830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa, että luottamus on kaikenlaisissa kaukosuhteissa tärkeä peruspilari. Älä siis rupea vainoharhaiseksi syyttä suotta. On aihetta todella epäillä? Mennyt on mennyttä, jos toiseen ei historian takia yhtäkkiä pystykään enää luottamaan, pitää katsoa itseään peiliin. Eiköhän meillä kaikilla ole omat "syntimme"...
Jaksamisia sinne! Ehkä tästä kannattaisi yrittää keskustella toisen kanssa, jos se todella alkaa vaivaamaan.
Muistathan sen, ettet voi omistaa toista. Anna vapaus olla, älä vangitse ja omista. Näin näet, miten suhteessa käy. Joko sen kestät tai sitten se loppuu. Anna lupa mennä, niin näet miten toinen siihen suhtautuu.Aina toiminut minulla.
Mustasukkaisuus on ikävä tunne, jolla kuitenkin voi olla jotain kerrottavaa suhteesta. Minusta sinun kannattaisi ennen kaikkea yrittää puhua asiasta miehesi kanssa. Jollet pysty siihen tai jollei se paranna asioita niin mieti onko teidän suhteenne todella ylläpitämisen arvoinen.
Minulla oli edellisessä suhteessani vähän samanlaisia epäilyksiä kuin sinulla, en pystynyt luottamaan poikaystävääni. En tiedä vieläkään miten asianlaita todellisuudessa oli. Joka tapauksessa se suhde päättyi, mitä en jälkeenpäin hirveästi kadu. Nykyään elän suhteessa jonka toinen osapuoli asuu tällä hetkellä Amerikassa, enkä ole lainkaan mustasukkainen. Uskon että poikaystäväni on sitoutunut minuun ja kertoo jos tilanne muuttuu.
Uskottomuuden mahdollisuus on olemassa kaikissa suhteissa, se on vain joko hyväksyttävä, tai yksinkertaisesti oltava ajattelematta sitä. Kaikkein parasta on jos suhteen osapuolet pystyvät puhumaan siitä avoimesti,silloin asia osittain menettää merkitystään. Onko se loppujen lopuksi niin hirveää jos kumppanisi sattuisikin jollain heikolla hetkellä olemaan uskoton, jos hän kuitenkin pohjimmiltaan rakastaa sinua? Itsekään en kyllä hyväksy jatkuvaa uskottomuutta, silloin ei enää voi puhua todellisesta sitoumuksesta. Uskon kuitenkin (voi olla että tämä on naiivi näkemys) että jos suhde on kaikin puolin hyvä ja toimiva niin kyllä silloin toinen vaistoaa jos toinen on uskoton - jos nyt ylipäätään hyvässä suhteessa on syytä olla uskoton.
Toivon että pääset yli mustasukkaisuudestasi tavalla tai toisella - vaikka se sitten edellyttäisi suhteen vaihtoa. Mustasukkaisuuden kanssa on raskasta elää!