Korkean eronneisuuden ja toisaalta sitoutumispelon lisääntymisen johdosta on tulossa uusi yksinkertainen vaihtoehto: määräaikainen avioliitto.
Avioliiton tarve arvioidaan seurustelun aikana parisuhdehaastattelun ja tavoitekartoituksen avulla. Mikäli pari ei suunnittele lapsia, suositellaan minimimittaista viiden vuoden avioliittosopimusta. Viidessä vuodessa arki astuu elämään ja todellisuus karistaa ruusunpunaiset unelmat. Mikäli molempia miellyttää, viiden vuoden määräaikainen sopimus on uusittavissa.
Yhtä tai kahta lasta suunnittelevalle parille tarjotaan automaattisesti kahdenkymmenen vuoden määräaikaista avioliittoa. Tämä tulee olemaan tavallisin avioliittotyyppimme; Jo nyt noin 50% liitoista päättyy eroon 20 vuoden jälkeen. Kahdessakymmenessä vuodessa ehditään tehdä ja kasvattaa pari lasta, sekä kokea aikuiselämän kirjo kaikessa raadollisuudessaan. Kyllästymispiste saavutetaan usein silloin, kun omat lapset muuttavat pois kotoa.
Viimeisenä vaihtoehtona on perinteinen ns. ikuinen liitto. Sitä suositellaan erityisen uskollisille ja suunnitelmallisille ihmisille, jotka jo nyt tietävät mitä haluavat tehdä viisikymppisinä ja miten viettävät eläkepäivänsä.
Enää puuttuu lakialoite ja eduskunnan päätös. Olkaa hyvä ja kannattakaa ehdotustani. Se säästää monta ihmissydäntä turhalta särkymiseltä, monta äitiä ryyppäävältä ja väkivaltaiselta isältä, monta isää haluttomalta ja passiiviselta äidiltä.
Avioliiton tarve arvioidaan seurustelun aikana parisuhdehaastattelun ja tavoitekartoituksen avulla. Mikäli pari ei suunnittele lapsia, suositellaan minimimittaista viiden vuoden avioliittosopimusta. Viidessä vuodessa arki astuu elämään ja todellisuus karistaa ruusunpunaiset unelmat. Mikäli molempia miellyttää, viiden vuoden määräaikainen sopimus on uusittavissa.
Yhtä tai kahta lasta suunnittelevalle parille tarjotaan automaattisesti kahdenkymmenen vuoden määräaikaista avioliittoa. Tämä tulee olemaan tavallisin avioliittotyyppimme; Jo nyt noin 50% liitoista päättyy eroon 20 vuoden jälkeen. Kahdessakymmenessä vuodessa ehditään tehdä ja kasvattaa pari lasta, sekä kokea aikuiselämän kirjo kaikessa raadollisuudessaan. Kyllästymispiste saavutetaan usein silloin, kun omat lapset muuttavat pois kotoa.
Viimeisenä vaihtoehtona on perinteinen ns. ikuinen liitto. Sitä suositellaan erityisen uskollisille ja suunnitelmallisille ihmisille, jotka jo nyt tietävät mitä haluavat tehdä viisikymppisinä ja miten viettävät eläkepäivänsä.
Enää puuttuu lakialoite ja eduskunnan päätös. Olkaa hyvä ja kannattakaa ehdotustani. Se säästää monta ihmissydäntä turhalta särkymiseltä, monta äitiä ryyppäävältä ja väkivaltaiselta isältä, monta isää haluttomalta ja passiiviselta äidiltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi olla totta. Mä rupeen kohta ihan oikeesti itkemään. Eikö näitä parisuhdekartoituksia ole jo tehty riittävästi. Puuttuuko vielä se avioliittosuhdekartoitus alussa ja terveystarkastus, huoltokirja, suosituksia edellisestä liitosta en varmaankaan tule saamaan, niitä ei irtoa. Pitäisikö sillä suunnalla ruveta tekemään pehmitystyötä. Hei tää alkaa käymään jo työstä kohta on 24/7 kun menee. Jos joku tekisi nyt gallupin aiheesta: "Mitä olet tehnyt rakkautesi eteen?" En tiedä, mitkä palstatilat kohta riittävät. Olen hypännyt deittitreffeillä, luuhannut baareissa, käynyt tansseissa, tanssinut aamuun, jutellut eräänkin miehen kanssa, jos vain sattuisin näkemään rakastamani miehen. Oonko mä ihan oikeesti tyhmä?
Jos sitten miestä alkais haluttaa, täällä on sitten sellainen tosi väsynyt nainen, joka joutaa stressilomalle ekaks.
Mies sanoo, että vain puhun, ei ole tekoja.
Ei avioliitossa ole kyse siitä että ollaan nyt tässä yhdessä kunnes kyllästytään. Avioliitossa on kyse toisen rakastamisesta, hyväksymisestä vikoineen päivineen sellaisena kuin hän on. Siinä on hitunen romantiikkaa, mutta pelkällä romantiikalla ei kukaan elä vaikka tätä lähdetään tavoittelemaan ovet paukkuen avioliitosta. Miksei koulussa opeteta yhteiskuntaopin tunneilla näistä asioista? Miksi rakkaus, toisen kunnioittaminen ja yhdessä läpi elämän pysyminen on nykyään asia jota ei saa pitää esillä eikä suositella.
Avioliitto perustuu siis molemminpuoliseen kunnioitukseen ja rakkauteen. Rakkauskin kuolee, sanotaan. Mutta totuus on että rakkaus ei kuole jos sitä hoitaa kuin kukkaa. Ei rakkaus ole tunne. Tunteet vaihtelee. Rakkaus on tekoja. Nykyajan ihmiset on vaan niin helvetin itsekkäitä että helvettiä kohti tää koko yhteiskunta onkin ollut hyvää vauhtia menossa ja kaikki ikäluokat voi jo pelkästään turvattomuuttaan pahoin yhä enemmän. Missä ovat ne miehet ja naiset joilla on vielä munaa ja sydäntä sitoutua eliniäksi, viisautta tutustua toisiinsa ennen päätöstä siitä ja rakkautta, joka riittää toista ja yhteisiä lapsia kohtaan? Missä ovat ne miehet ja naiset, jotka myös ymmärtävät ettei ihmissuhteista tai avioliitosta löydy itselle se elämän lopullinen täyttymys. Missä ne, jotka tajuavat tulla ensin eheiksi ennenkuin menevät ripustautumaan toiseen ja jättämään jälkeensä kuoria ja riekaleita.
Nyt jo on eroaminen niin helppoa. Miksi asettaa jotain määräaikoja johon asti on "kestettävä" . Tämähän opettaisi ajattelemaan, että tässä ollaan enää niin vähän aikaa ettei kannata yrittää enää mitään.
Avioliittoon kuuluu hyviä ja huonoja aikoja. Jos luovuttaa huonona aikana ei niitä hyviä enää tulekaan.
Nykyinen erosysteemi on hyvä. On puolen vuoden välein jaksettava tehdä päätös täyttää hakemus. Ja vielä oikeasti täyttää se jolloin asia tulee todellisemmaksi. Itsestään raukeava sopimus olisi liian helppo tie.
Kun ihmiset vanhenevat niin arvostukset muuttuvat. Eletyn elämän riidat näyttävät vähäarvoisilta sitten kun on päässyt tilanteeseen, jossa huuma on vaikeuksien kautta muuttunut molemminpuoliseksi hyväksymiseksi ja kunnioitukseksi. Pelkkä seksi ja intohimo ei ole enää päällimmäisenä.
Haluttomuus-palstalta voi lukea sellaisten pariskuntien ongelmista joille seksi on ylikorostetun tärkeää. Ellei ihminen jaksa tutustua kumppaniinsa muullakin kuin seksin tasolla niin heille ehkä voisi rakentaa jonkin parin kuukauden määräaikaisuuden. Vaikka tarpeetontahan sekin on. Eihän nykyaikana mitään avioliittoja edes solmita kuin vasta sitten kun lapset jo ovat lähes kouluiässä, jos sittenkään..