jäänyt yksin

Ei kai tota niin kannata kuumotella. Ujous kuitenki paranee lähinnä heittäytymällä ja suuri osa nuorista ja aikuisista on elämäänsä tyytymättömiä.

Täällä on 19v tyttö, yksinäinen myös. Voimia sulle! On mullakin vähän elämänilo hukassa, kun en oikein tiedä mihin tarttua, jotta saisi kunnolla energiaa. Mä en välttämättä oo kauheen ujo, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle tosi vaikeaa...

Eikä täällä yksin ollessa edes tapaa ihmisiä joihin haluis tutustua. Kaipaan seuraa päivittäin nykyään. Se tunne vaivaa mua. Oon tällä hetkellä vähän niin kuin läheisriippuvainen, jolla ei oo läheisiä. Joskus mulle riitti se tunnekin, että jossain on joku joka ajattelee mua. Nyt oon niin yksin että kukaan mun vanhempien lisäksi ei varmaan ees muista että oon olemassa...

Haluisin sanoo jotain positiivista, mutten keksi nyt.. :D Sen voin sanoa, että jos sun ongelma on ujous niin se ei mun mielestä oo vielä paha ongelma. Se on oikeestaan vaan luonteenpiirre. :) Ihan totta. Sun pitää vaan oppii tuntee itsesi. Voit oppii rohkeaksi vaikka ootkin ujo. Ole vaan oma itsesi ja mene juttelee mukaville ihmisille.

Liiku ulkona, se piristää mieltä! Käyn usein pitkällä lenkillä koirani kanssa, koska mun koira on piristää mun mieltä. Se on mun ainoo ja paras ystävä. Ja tulee aina olemaankin mun paras ystävä. :)

Hyvää yötä!

Miksi yksin olet jäänyt?

Hei.
Hakeudu ihmisten pariin, älä ainakaan jää kotiin yksinäsi, sillä helposti tulee tunne että seinät kaatuu päälle.
Ei sinun tarvitse välttämättä seurustella kenenkään kansa, katsele sivusta ihmisiä kuinka he keskustelevat, hölmöilevät, yms.
Ole hieman utelias vaikka ujo oletkin. :)
Itse olen jo aikuinen mies, yksin, mutta sekin varmaan minun omaa tahtoani, sillä olen kuitenkin seurallinen ja puhelias yms.
Ehkäpä sieltä jostain sinulle voi löytyä seuraakin, ehkä joku uskaltaa tehdä aloitteen ja tulla juttelemaan kanssasi ja on arvoistasi seuraa.
Löydä elämänhalusi ja janosi, sillä lainatakseni erästä jukkishahmon sanontaa; elämä on ihmisen parasta aikaa. :)