onko enää ystävyyttä ?

Se vähän riippuu miten suhde on loppunut. Itsellä on yksi entinen tyttöystävä joka on pelkästään ystävä. Se suhde ei loppunut mitenkään dramaattisesti, vaan päädyttiin molemmat siihen että ei ole mitään järkeä jatkaa parina.
Tämä ystävä exän kanssa ei toimi jos on tunteita mukana. Jos ei kykenee suhtautumaan toiseen pelkästään ystävänä niin se on silloin mahdotonta. Mutta kyllä exästä voi tulla ystävä.

Mies 26

Kyllä voi. Ite oon tosi hyvis väleis yhen mun eksän kans mut se johtuu varmaa siitä et kummalkaa ei ollu suhteen loppuaikoina "tunteita" toista kohtaa vaa se oli muuttunu "kaveruudeks". Oltii yhes vaa koska nii oli aina ollu... Eli suhde eron jälkee pysy muuten oikeestaa ennallaa mut asutaa eri osotteis eikä paneskella keskenää. Uusil kumppaneil on kyl joskus vähä pureksimist tän kans=)Oon valinnu ittelleni hyvän eksän

joskin superharvinaista tämä taitaa olla.
Mutta kyllä sovussa erottiin,myrskyisän
yhdessäolon jälkeen ja ystäviä kuitenkin yhä.

Ystävyys ei ole mahdollista tilanteissa joissa itse jää sille häviävälle puolelle. Oletetaan vaikka, että nainen jättää miehen joka on rakastunut naiseen ihan täysillä.
Nainen tarjoaa ystävyyttä. Mitä helvettiä? Mitä sen naisen päässä oikein liikkuu? Jos tunteita on vielä pelissä, niin aika mahdoton niitä on muuttaa ystävyydeksi(ainakaan hetkessä). En ole ainakaan löytäny vielä sellasta katkaisijaa omasta päästäni josta "naps" vaihdetaan asetuksia. Ei siihen pysty kuin psykopaatti.
Eri asia on sitten se jos tunteet on väljähtäny kummankin osapuolen osalta. Sillonhan se on melko tuskatonta erota.

kaikki edelliset kommentit olikin tulleet miehiltä ja vielä vanhemmilta.. itse olen (vasta) 21-vuotias nainen, erosin poikaystävästäni reilu 2kk sitten, olimme seurustelleet joitain kuukausia vajaat 6 vuotta.

erosimme aika lailla yhteisestä päätöksestä, tietysti jomman kumman täytyy aihe aloittaa ja tässä tapauksessa se oli poikaystäväni. tuntui että ero on hyvästä, koska olimme tosiaan aika nuoria kun tapasimme ja kliseisesti sanottuna ehkä vain kasvoimme erilleen. päätimme olla hyviä ystäviä..

olemme eromme jälkeen nähneet joka viikko n. 2-3 kertaa ja lähes poikkeuksetta päätyneet sänkyyn. tästä olemme puhuneet ja kaikesta huolimatta päätyneet siihen, ettemme enää seurustele.

haluaisin todella pitää hänet hyvänä ystävänä jatkossakin, mutta pikkuhiljaa alkaa pelottamaan että kolahtaako karu totuus kohta pahasti, kun hän löytää jonkun toisen eikä haluakaan minua?! "totuutta" ei jotenkin silti hyväksy, että olemmekin eronneet. kunhan jahkaamme tässä tilanteessa jonkin aikaa..

tietysti molemmilla on tunteita paljon vielä pelissä, mutta onko kuitenkin järkevämpää ns. luovuttaa? hän puhuu siitä, kuinka me ehkä vielä joskus löydämme toisemme uudestaan ja rakastumme..

emme tosiaan kyllä juuri koskaan riidelleet emmekä vieläkään, joten olen aivan varma että meitä odottaa vielä todella ihana ystävyys! olemme koko seurusteluajan olleet todella hyviä ystäviäkin, emmekä vain rakastavaisia. pelkkä ystävyys saattaa tulla eteen vielä, kunhan saamme itsemme kuriin emmekä päädy petiin joka kerta kun näemme.. satuttaa ajatellakaan häntä muiden kanssa.

ei taida näissä asioissa olla mitään tekemistä kypsymisen kannalta. kaikki tekee asiat tavallaan! :) näin meillä.