Milloin ja miten te kerroitte tulevasta erosta lapsille, tuttaville, suvulle? Kerroitteko yhdessä vai erikseen lähimmille? Eniten mietin tytöilleni (9 ja 13 v) kertomista... Äitinä haluaisin, että heitä satutettaisiin mahdollisimman vähän ja erohan satuttaa aina. Kertomisen viivästyminenkin voi haavoittaa paljon. Lapset vaistoavat varmasti tilanteen, vaikkei meidän perheessä riidelläkään. Minä vain olen jo valintani tehnyt eli haluan erota, mies vaipunut synkkyyteen eikä halua erota.
Erosta kertominen
MinNami
41861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lastensuojelun keskusliiton sivuilta (www.lskl.fi) saa hyvää tietoa miten pitää ottaa lapsia huomioon erossa.
Oletteko jo sopineet keskenäänne lasten asioista - siis kumman luona jää asumaan, miten usein saavat tavata toista vanhempaa, kumpi vanhemmista muuttaa pois jne? On helpompaa kertoa lapsille jos voi samalla antaa myös konkreettista tietoa miten tämä vaikuttaa heidän elämään. Samoin olisi hyvä jos voisitte kertoa yhdessä erosta - ja samalla korostaa ettei ero ole lasten syy.
Omat vanhemmat eros kun olin 14-vuotias (olen nyt 24). Äiti tuli eräänä päivänä masentuneena kesken työpäivän kotiin. Kysyin, että mikäs nyt on jonka jälkeen isä veti minut syrjemmälle ja kertoi tilanteen. Isä kertoi sen takia, koska oli vanhemmista se joka eroa haki. Oli rakastunut toiseen. Siinä vaiheessa äiti tuskin olisi kyennyt kertomaan. En nyt osaa sanoa, että oliko tuo se "oikea" tapa, mutta tuollaisen asian kertominen ei ole helppoa, teki sen kuinka tahansa. Lapselle se on kova paikka ja ei siitä ilman itkua selviä. Joten varaudu henkisesti.
Minulla on parasta aikaa ero menossa, muutin miehen luota pois lapsen kanssa (14). Hän on yhteishuollossa ja saa olla molempien luona. Kerroin itse lapselle ja kerroin syitäkin, hän on tietysti pahoillaan, mutta ainakaan ei joudu olemaan kireässä ilmapiirissä. Miehenikään ei haluaisi erota ja se on vaikeaa minulle kun toinen välillä raivoaa ja kohta taas lupaa kuun taivaalta.
En tosiaan ole edes ajatellut asiaa tuolta kantilta, meillä kun on niin, että varmaan kaikki muut minut tuntevat tietävät jo, että olen vain käytäntöä vaille päättänyt erota - vain mies on se, joka ei tiedä asiaa!!!
Olen lasten kanssa (16 ja 11) puhunut monet kerrat tästä asiasta, kun he nimenomaan ovat kyllästyneet isästä aiheutuvaan epänormaaliin ja epäsäännölliseen perhe-elämään... En sitten tiedä miten lopullinen päätös tulee lapsiin vaikuttamaan, mutta ainakin tytär sitä oikein odottaa. Poika (nuorempi) on sanonut ettei halua muuttaa muualle kaveripiirin takia, mutta en ole aikonutkaan mistään kaukaa uutta kotia ryhtyä etsimään.
Aikaisemmin pelkäsin sitä, miten omat iäkkäät vanhemmat suhtautuisivat eroon, mutta nyt olen jo siitäkin kypsynyt yli. Äidille jopa kerran olen maininnutkin, että joku päivä vielä lähden tuosta huushollista - ja äiti vaan ihmetteli, että minne...
Muut sukulaiset saavat puolestani ajatella ihan mitä haluavat, mutta uskon suurimman osan ymmärtävän mistä on kyse.