Miehen "ystävät"

Mun mielestä se on hyvä asia, että miehellä on naispuolisia ystäviä. Mä olen ainakin kokenut sen positiivisena asiana meidän suhteen kannalta. Muistakaan aina, että kaikki mustasukkaisuus on sairasta. Huolehtiminen ja mustasukkaisuus merkitsee sanoina eria asia, mutta jotkut ihmiset sekoittavat nämä sanat.

Miehelläni oli nainen ystävänä. Tavanneet duunissa. Itse en koskaan ole tätä naista tavannut eikä siihen ollut mahdollisuuttakaan. En ymmärrä vain miksi????? Tämä nainen soitteli miehelleni jopa yöllä ja kehui kuinka hyvä ja ihana ihminen mieheni on. Viikonloppuisin soitteli ja pyyteli milloin minnekin. Lopulta sain tästä tarpeekseni ja kerroinmiehelleni suoraan mitä mieltä asiasta olen. Välillä nainen pyyteli mieheni kautta minulta anteeksi yöllisiä soittojaan. Ei ollut kuulema tullut ajatelleeksi, että saattaisin loukkaantua niistä!! Minusta hän kayttäytyi moukkamaisesti ja röyhkeästi. Lopulta mieheni soitti hänelle minun kuullen (ihan omasta tahdostaan) ja pyysi ettei hän soittele enää. Nainen lupasi, mutta soitteli silti. Kerran mies sitten kertoi puhuneensa naisen kanssa ja siihen loppui soitot. Tästä on nyt puoli vuotta. Saas nähdä.

minunkin miehelläni on naispuolisia kavereita/ystäviä. aluksi ajattelin että hyvä että on myös naisia kavereina. nyt on kuitenkin selvinnyt että nämä ystävät ovatkin vanhoja/uusia panoja :) joiden kanssa meilaillaan, soitellaan ja tekstaillaan...

eli meillä ei ainkaan toimi tämä kaveruuspohja vaan jossain vaiheessa on aina menty tai mennään sänkyyn naispuolisen ystävän kanssa.

varmaan on niitäkin miehiä jotka pitävät naiset vain kaverina, ilman seksiä...mutta liian sinisilmäinen ei kannata olla!

olen tavannut näistä kaverista yhden, ihan sattumalta, hänen käytöksensä oli aika röyhkeää minua kohtaan, en halua tavata uudestaan...

on nainen ystävänä, he ovat tavanneet töissä (eivät kyllä enää ole samassa työpaikassa). En asu yhdessä miesystäväni kanssa ainakaan vielä, mutta tapailemme viikonloppuisin ja joskus arkisinkin.

Tuota naista en ole koskaan tavannut enkä varmaan tule tapaamaankaan. En edes tiedä hänen ulkonäöstään mitään, ei ole tapanani tenttailla sellaisia asioita. Miesystäväni ja hän ovat mm. käyneet yhdessä elokuvissa työpaikalta saaduilla ilmaislipuilla sekä käyneet pari kertaa firmojen tarjoamilla illallisilla. Lisäksi nainen on ollut miesystäväni kotona kylässä kun hän tarvitsi neuvoa joihinkin tietokonejuttuihin. Toisenkin kerran miesystäväni oli pyytänyt hänet kotiinsa (elokuvia katsomaan), mutta tämä peruuntui naisen lapsen sairastuttua (hän on eronnut yh).

Olen sanonut miesystävälleni, ettei kyse ole siitä etten luottaisi häneen, mutta tuollainen kuitenkin vaivaa minua. Silti jälleen täksi illaksi on tapaaminen sovittuna ("kun ei olla nähty pitkään aikaan"), en tiedä kumman ehdotuksesta. Ihmetyttää vaan miksi juuri tuohon naiseen on niin tärkeää pitää yhteyttä kun ei mies muitakaan ex-työkavereitaan tapaile vaan aina menevät kaksistaan. Sekin ihmetyttää, että ilman lapsen sairastumista nainen olisi voinut jo kaksikin kertaa käydä miesystäväni kotona - JA HUOM., mies on joskus aikoinaan sanonut, ettei hän kovin helposti kutsu kotiinsa. Hän on sellainen rauhallinen, kotona viihtyvä mies, jolla ei kavereita kauheasti ole. Eli kun hänenlaisensa tapaa jonkun, jonka kanssa ns. synkkaa niin voisi helposti olettaa sen johtavan johonkin enempäänkin.. Meidänkin juttumme alkoi vastaavista tapaamisista elokuvien ja syömässä käymisen merkeissä.. Niinhän sitä sanotaan, että usein sellainen henkilö pettää, josta ei ikinä uskoisi. Olen kysynyt miesystävältäni, että tietääkö nainen minusta ja siihen sain vain ylimalkaisen vastauksen "on kai siitä joskus ollut puhetta" (Ihme juttu, jos noinkin usein kahdestaan liikutaan ja toisen seurustelu ei koskaan tulisi esille!).

Selvennyksenä tähän väliin, että miesystäväni ja nainen asuvat eri kaupungeissa (muuten varmaan tapaamisia olisi enemmänkin?).

Onko sitten hyvä juttu se, että kuulen kaikista tapaamisista, ne eivät sentään ole salaisia. En usko olevani mustasukkainen, asia vaan vaivaa tai huolestutttaa minua kuten edellä jo kerroin enkä voi sille mitään.. En minäkään tapaile toisen poissaollessa muita miehiä (ei kyllä olekaan ketään ketä tapailla). Älkääkä sanoko minun roikkuvan hänessä, sillä emme siis asu yhdessä ja hän on se, joka useammin soittelee. Sattuu ehtimään ennen minua ;-D Joten kyllä olen hänen ajatuksissaan ja toisaalta pitäisi kai olla iloinen siitäkin että mies on löytänyt ystävän, mutta silti.. Entä jos jään kakkoseksi.

Kyllä, miehelläni on myös naispuolisia ystäviä. (Ja minkälaisia!) Tunnen heitä, ehkä en kaikkia. Kyllähän se mustasukkaisuus vähän sieltä pukkaa päälle, kun tietää, milloin lähtee heitä tapaamaan. Itsellänikin on kuitenkin miespuolisia ystäviä, ja kokisin tosi hölmönä sen, etten saisi heitä tavata. Joten mies tavatkoon ketä haluaa. Olen varma siitä, että jos on lähteäkseen pysyvästi,niin lähtee joka tapauksessa. Tällaisilla asioilla veivaaminen ei minusta ainakaan edistä parisuhdetta ja luottamusta.

Tämäkin riippuu ihan ihmisen itsensä luonteenlaadusta.
On olemassa henkilöitä jotka eivät ymmärrä, eivätkä ole koskaan kokeneet pelkkää ystävyyssuhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.
Yhtälailla miehet kuin naisetkin voivat kokea kaikenlaisen kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa pelkästään seksuaalisesti viritteisenä.
Tällaisten henkilöiden on usein vaikea ymmärtää kumppaniensa ystävyyssuhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.
Toisaalta on olemassa henkilöitä -niin miehiä kuin naisia- jotka voivat helposti olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntematta siinä mitään seksuaalista.

Ennemminkin kannattaa siis kiinnittää huomiota ihmisen luonteenlaatuun, ja itse ystävyyssuhteen luonteeseen.

Itselläni on eräs vastakkaista sukupuolta oleva ystävä (on ollut useampiakin) ja tässä olen käyttänyt indikaattorina sitä että olisiko meidän ystävyytemme erilainen jos hän olisi minun kanssani samaa sukupuolta.
Koska vastaus on ei, eli hän vastaa minulle tyttökaveria, en voi tuntea huonoa omatuntoa ystävyydestämme.
En voisi myös kuvitella että ystävyytemme loppuisi jomman kumman suhteen takia.
Me vain viihdymme toistemme seurassa, meillä on hauskaa, kummallakin on omat suhteensa, joista voimme puhua keskenämme, ja voimme viettää aikaa myös neljästään.
Puhumme asioista joista ystävät puhuvat, emmekä kumpikaan tunne seksuaalista vetoa toisiimme (joku voi väittää etten tiedä sitä hänen osaltaan, mutta kyllä ihmisestä huomaa pitkällä aikavälillä jos hän on seksuaalisesti kinnostunut).

Muitakin vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä minulla on ollut mutta heidän kansaan olen lopettanut yhteydenpidon koska olen huomannut että he ovat minulle mukavia vain koska olen "nätti" ja viehätän heitä seksuaalisesti. Tilaisuuden tullen he olivat täysin valmiita kähmimään minua.

Omalla kullallani on laaja ystäväpiiri, ja aluksi minun oli tosi vaikea hyväksyä hänen naispuolisia ystäviään. Olin tosi mustasukkainen.
Pikkuhiljaa sitten tutustuin näihin tyyppeihin, ja totesin että ovat ihan ok.
Nykyään hyväksyn hänen naispuoliset ystävänsä yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
Kyseisestä naisesta en todellakaan pidä, enkä ole koskaan pitänyt.
En tiedä miksi, mutta hänen kanssaan meillä ei tod. osu kemiat edes millin vertaa yhteen.

Tietysti hyväksyisin!
Onhan mulla kaveripoikia joka sormelle!
Mitä sen on väliä? Ne on vaan ystäviä, ei muuta.

Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä. pari olen tavannut, mutta monia en.
En ole niistä huolissani, koska mieheni aina kuitankin sanoo, mihin menee ja kenen kanssa. En näe siinä mitään ihmeellistä.
Minulla on myös paljon miespuolisia ystäviä, eikä mieheni tunne niitä.
Sanon kuitenkin aina jos jonkun tapaan.
Niin kauan kun toinen ilmoittaa kenet tapaa, ei mitään ongelmaa.