Miks nii monelle tuntuu olevan nyt väkinen pakko saada se suhde kasaan? Varsinkin miesten käytös ihmetyttää... Oon itse siis mies ja mulle ei oo koskaan mitään oikeeta suhdetta ees tullu vastaan. Kaikkii juttui on ollut ja pidän itteeni tosi onneekkaana ja yleisesti onnellisena kun on ollut ees niitä. Kaikkihan meistä näkee sen parisuhdefantasian kui kivaa ois just söpöillä ja harrastaa seksii sillee on a daily basis mutta en ymmärrä miks sitä pitää epätoivosesti pakottaa? Kaikki ns."kaverit" mitä mul on pitää sitä naista niinkun jonain egona mitä voi sit esitellä kaikille ja olla ylpee että sellanen löytyy ja vertailla kellä on paras..mut..eihän toi nyt oo se miks suhteeseen pitäis lähtee eihän?
Sinkkumiehiä on suomessa ja varsinki netissä ihan vitusti liikaa ja ymmärrän miks siel kilpailussa alkaa pää pettämään ja turhautumaan. Sit ku naisil netissä ja muutenkin on paha tapa kilpailuttaa itelleen se paras mies ja jättää muut sit varasijalle tai tälle "friendzonelle" Kuulun itekki sellasille ja kyllähän se sattuu ku on ollu nii ahkerasti sellsisi kilapiluis mukana. Mut silti. Mihin on kadonnut kaikki muut elämänilot? Musiikki ja liikunta..taide yleensä..leffat..teatteri..pelaaminen.. miks kaikki pyörii nyt sen seurustelun ympärillä? :/
Mä en oo koskaan ollut romasseja vastaan ja siis tietenkin innokas lähteen tollasiin mukaan, mut ku ne tulee silleen ettimättä vastaan niin ne tuntuu paljon aidommilta :) Te jotka tätä suhteen väkipakolla kasaan laittamista harrastatte niin kertokaa nyt mulle että miksi..ja että ootteks te sit saanu elämäänne iloa siitä?
Tietoa kirjoittajasta:
Oon kokellu nettitreffailua, oon kokeilu oikeeta treffailua, sinkku, ihan ok näkönen ja kiva ammatti. Mulla ei oo ollu ongelmaa olla sinkkuna ja ei ois ongelmaa olla suhteessakaan. Miksi teillä on ongelma olla sinkku?
Sinkkumiehiä on suomessa ja varsinki netissä ihan vitusti liikaa ja ymmärrän miks siel kilpailussa alkaa pää pettämään ja turhautumaan. Sit ku naisil netissä ja muutenkin on paha tapa kilpailuttaa itelleen se paras mies ja jättää muut sit varasijalle tai tälle "friendzonelle" Kuulun itekki sellasille ja kyllähän se sattuu ku on ollu nii ahkerasti sellsisi kilapiluis mukana. Mut silti. Mihin on kadonnut kaikki muut elämänilot? Musiikki ja liikunta..taide yleensä..leffat..teatteri..pelaaminen.. miks kaikki pyörii nyt sen seurustelun ympärillä? :/
Mä en oo koskaan ollut romasseja vastaan ja siis tietenkin innokas lähteen tollasiin mukaan, mut ku ne tulee silleen ettimättä vastaan niin ne tuntuu paljon aidommilta :) Te jotka tätä suhteen väkipakolla kasaan laittamista harrastatte niin kertokaa nyt mulle että miksi..ja että ootteks te sit saanu elämäänne iloa siitä?
Tietoa kirjoittajasta:
Oon kokellu nettitreffailua, oon kokeilu oikeeta treffailua, sinkku, ihan ok näkönen ja kiva ammatti. Mulla ei oo ollu ongelmaa olla sinkkuna ja ei ois ongelmaa olla suhteessakaan. Miksi teillä on ongelma olla sinkku?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole mitään ongelmaa olla sinkku.. Tiettyjä tahoja se vain tuntuu välillä vaivaavan minunkin elämäntapani.
Moni asia miehen elämässä vaatii naisen. Ilman naista ei ole perhettä ja lapsia, monella ei seksielämää...
Täl palstal pyörii yli 3kymppisiä jotka toivoo perhettä ja lapsia niin siihen tarvitaan se vankka suhde. Itse en tee suhteella v.ittuakaan...
Suhde se on irtosuhdekin.
P.illu on elämän tarkoitus. Ilman p.illua ei ole mitään, minkä vuoksi elää.
No kannattaisko etsiä elämälle jokin tarkoitus sitten?
No kun se p.illu nimenomaan on se elämän tarkoitus. Ilman suhdetta on hankalaa saada pimppaa, siks olis hyvä olla joku nainen jota nussia kun panettaa.
Loppuelämän yksinäisyys on pelottavaa...
Lähtökohta on tietty väärä, jos pitää ehdoin tahdoin päästä siitä eroon.
Jokainen haaveilee ihanasta puolisosta - sellaisesta itselleen ihanasta - vaikkei sellaista varmaan ole vielä keksittykään. Kaikissa meissä on vikamme ja mitä kauemmin seurustelee, sitä enemmän niitä oi löytää, vaikkakin voi löytää myös niitä hyviä puolia.
Ratkaisun paikalle joutuessaan, huomaa lopulta mikä on itselle kaikkein tärkeintä.
pillua. Nainen saa seksiä helposti sinkkunakin, mutta mies ei.
Olen myös ihmetellyt pakonomaista pariutumista ympäristössäni. Pariudutaan vain yksin jäämisen pelon vuoksi, ihan sama kenen kanssa, kunhan joku vaan suostuu. Hirveällä vääntämisellä ja kiireellä hankitaan lapsia, leikitään kotia muutama vuosi, sitten erotaan. Ja ei kun uutta puolisoa kehiin. Yksin ei osata olla, muttei oikein yhdessäkään.
Omalla kohdalla yksin jääminen ei ahdista. Olen avoin mahdollisuuksille, mutta en oikein jaksa yrittää väkisin vääntää. Jos ei oikeastaan tunne mitään, on parempi olla itsekseen. Eli en ainakaan itse yritä väkipakolla kammeta itseäni johonkin suhteentapaiseen. Sinkkuna on ihan hyvä olla. Ikävöin säännöllistä seksielämää, mutta tähänkin sopeutuu.
Parisuhteen puuttuminen ei minua todennäköisesti paina myöskään siksi, etten ole koskaan tuntenut perheen perustamista ja lasten hankintaa mielekkäinä. Ehkä biologinen kello alkaa nakuttamaan kun ikää tulee, todennäköisesti ei.
Loppupeleissä en kuitenkaan pelkää, että jäisin yksin. Laaja ystäväpiiri toimii ikään kuin vakuutuksena. Täytyy panostaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Ystäviin, harrastuksiin ja koulutukseen.
Itse olen käsittänyt että suhteessa seksillä ilmaistaan sitä halua ja kiintymystä tähän toiseen, eikä sitä että etsitään joku (kuka tahansa) että saisi tähän niitä seksuaalisia himojaan purkaa... En ihan ymmärrä miksi miesten elämä sitten pitäisi pyöriä vaan pillun ympärillä (?) Olen 19 ja seksiä en ole hirveän montaa kertaa harrastanut,(koska totesin että baarijutut ei ole mua varten) mutta kuitenkin tiedän sen verran että huomattavasti maukkaampaa se on kun on sitä tunnetta mukana ja oikeastaan suhteelta kaipaisin enemmän sitä söpöilyä ja läheisyyttä kuin seksiä... Taidan olla kummallinen. Ehkä tiedän paremmin sitten kun seurustelun makuun pääsen enemmän joskus.
Ihmettelen samaa. Ei tunnu monillakaan olevan mitään väliä, minkälaisen seinähullun kanssa sänkynsä jakaa, oli sitten mies tai nainen. Kun vaan katsoo näitä viimeaikaisia uutisia lastensa tappajistakin. Tämä kansahan ei hyväksy minkäänlaista erilaisuutta, joten kaikki yrittää vaan olla samanlaisia ja hakee hyväksyntää toteuttamalla vanhoja malleja, jotka ei itselle sovi välttämättä lainkaan.
Ikä tuo sitten joskus realiteettien tajua ja elämänkokemusta.
Se sitten mahdolisesti valkenee tai ei miksi on kiire päästä
elämään ruuhkavuosia.
En nyt ymmärrä aloittajan pointtia.
Ensin hän valittaa, kun ihmisillä on tarve pariutua, mutta sitten valittaa, kun kilpailu on niin kovaa ja jää itse friend zonelle.
Yleisesti ottaen vailitetaan, miksi naiset/miehet ei halua sitoutua, vaan ovat pelinaisia/miehiä ja nyt sitten toisinpäin.
Ei valittanut itse jäämisestä friendzonelle vaan sanoi ymmärtävänsä miksi se voi joitain hajottaa. AP ihmetteli ilmeisesti että miksi yleisesti kaikken on nyt päästävä suhteeseen ehdointahdoin.
"Yleisesti ottaen vailitetaan, miksi naiset/miehet ei halua sitoutua, vaan ovat pelinaisia/miehiä ja nyt sitten toisinpäin."
Kumpaakin ilmiötä ilmenee samaan aikaan. Sattumalta voi törmätä ehkä vain toista ryhmää edustaviin ihmisiin.
Sitoutumishalukkuus osin riippuu iästä ja osin persoonasta. Joku on täysin valmis sitoutumaan kaksikymppisenä loppuiäkseen, joku toinen ei koskaan.
Siksi on pakko saada suhde koska se kuuluu ihmisen perustarpeisiin, hellyys ja läheisyys on se mitä jokainen ihminen kaipaa. Se on meidän ihmisten aivoihin koodattu että etsi kumppani ja lisäänny, syyt ovat pääosin biologiset. Ihmiset on myös laumasieluisia, kaipaamme muiden ihmisten seuraa.