Ero ykkönen vasta menossa. Yksinäisyys on kamalaa. Tunteet kuitenkin vielä ristiriitaisia. Kaipausta, pettymystä, rakkautta ja vihaakin.
Tiedän, että ulkonäköni ja hyvien kirjoitus- ja puhetaitojeni avulla saisin nopeastikin uuden seuralaisen.
Ero ei ollut minun ideani. Siihen ei ollut oikeastaan mitään syytä. Ehkä arki ja taloudelliset vaikeudet. Mutta itse ymmärsin vihittäessä avioliittoon kirkossa, että myös vastoinkäymisissä ollaan toisen rinnalla, eikä heti anneta periksi.
Miten pian ihminen on valmis oikesti uuteen suhteeseen. Kun sitä mahdollista uutta ihastusta en haluaisi käyttää sieluni arpien paikkaamiseen. Väärin sitä uuttakin kohtaan, jos vanha suhde pyörii päässä koko ajan.
Pitäisikö ainakin odottaa siihen tuomioon asti, eli ero kakkoseen?
Kuinka pian uusi suhde
187
8576
Vastaukset
- mä vaan täällä
Mikä kiire on uuteen suhteeseen? Eikö sulla löydy elämään sisältöä ja aktiviteettejä? Onko uus nainen ainoa ratkaisu? Minä ainakin haluan olla sinut itseni kanssa ja tehnyt pesäeron entiseen suhteeseen ennen uutta. Haluan löytää ne asiat mistä pidän, löytää uudelleen kuka olen jne...
Oletteko huomanneet että valtaosa kaikista suhteisiin liittyvistä ongelmista liittyy siihen että pojat kasvatetaan itsekkäikisi ja tytöt tunnollisen kilteiksi tässä yhteiskunnassa, sekä kotona että koulussa ym. Siksi miehet ja naiset on kuin eri planeetalta ja tietenkin hormonaaliset syytkin vaikuttavat. Ja ei kiinnosta lukea "on moni nainenkin itsekäs" koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään.
- Ella 29
talvikissa1234 kirjoitti:
Oletteko huomanneet että valtaosa kaikista suhteisiin liittyvistä ongelmista liittyy siihen että pojat kasvatetaan itsekkäikisi ja tytöt tunnollisen kilteiksi tässä yhteiskunnassa, sekä kotona että koulussa ym. Siksi miehet ja naiset on kuin eri planeetalta ja tietenkin hormonaaliset syytkin vaikuttavat. Ja ei kiinnosta lukea "on moni nainenkin itsekäs" koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään.
Ai et pitäisikö oottaa lopulliseen eroon?
Toivottavasti e tavata ja ihastuta,
sinulla on lapsikulta aika paljon vielä
elämässä opittavaa,vaikka oletkin "hyvännäköinen"
omasta mielestäsi,kun se ei nyt vaan ole suhteessa tärkeintä!
Opi elämään yksin ja opi rakastamaan
ensin itseäsi eron jälkeen,
sen jälkeen voit ehkä sit aikanaan ihastua ja rakastua
toiseen ihmiseen,nyt sinulla on huono itsetunto ja
kiire hakea nopeasti ns. lohtusuhde! - menestys_resepti
Ella 29 kirjoitti:
Ai et pitäisikö oottaa lopulliseen eroon?
Toivottavasti e tavata ja ihastuta,
sinulla on lapsikulta aika paljon vielä
elämässä opittavaa,vaikka oletkin "hyvännäköinen"
omasta mielestäsi,kun se ei nyt vaan ole suhteessa tärkeintä!
Opi elämään yksin ja opi rakastamaan
ensin itseäsi eron jälkeen,
sen jälkeen voit ehkä sit aikanaan ihastua ja rakastua
toiseen ihmiseen,nyt sinulla on huono itsetunto ja
kiire hakea nopeasti ns. lohtusuhde!Muistan kuinka itse aikoinaan erosin, en jäänyt kyynelehtimään vaan laiton nettiin www.treffihaku.net ja www.suomi24.fi sivustoille seuraavana päivänä treffilmoituksen. Viikko siitä menin treffeille, kuukausi siitä oli laitettu lapsi aluille, 10 kuukautta siit' minulla oli uusi perhe, ja 12 kuukautta siitä minulla oli aviovaimo. Exä taitaa olla vieläkin hampan ja yksineläjä...
- mies kaks ysi
talvikissa1234 kirjoitti:
Oletteko huomanneet että valtaosa kaikista suhteisiin liittyvistä ongelmista liittyy siihen että pojat kasvatetaan itsekkäikisi ja tytöt tunnollisen kilteiksi tässä yhteiskunnassa, sekä kotona että koulussa ym. Siksi miehet ja naiset on kuin eri planeetalta ja tietenkin hormonaaliset syytkin vaikuttavat. Ja ei kiinnosta lukea "on moni nainenkin itsekäs" koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään.
Voi voi sinua Talvikisua! Taidat tuntea olosi aika ykinäiseksi ja kylmäksi siellä pakkasessa ;D Tämä on nimittäin toinen tai kolmas jonka luen vuorokauden sisään, missä nillität mitenkä miehet itsekkäistä, vaikeita ja panon perässä juoksevia.
Ensinnäkin, tuollainen kasvatus kysymys on nykyään ihan kasvattjista kiinni mitenkä kasvattavat.Ei ole enään yhteiskunnallista ajatusta missä pojat on poikia ja tyttöjen tulee olla kilttejä mussukoita.
Nykyään parisuhteiden haastellisuudet jakaantuu kyllä aika tasan miesten ja naisten välillä.Miehet kun osaaavat olla sikoja, kylmäkiskoisia,renttuja, pettäjiä siinä missä naiset omaavat Prinsessa synrdoomaa, itsekkyyttä tai pettävät.
Ja tämä johtuu ihmisten suunattomuudesta parisuhde ajatusten kanssa.Moni menee naimisiin koska niin pitää tehdä... tai niin ainakin sukulaiset sanovat että pitää tehdä.
Ja tästä johtuen, ihmiset kun eivät todella tiedä mitä pitäisi etsiä, tehdään pinnallisista asioista kuten ulkonäöstä, koulutuksesta, rahasta, sosiaalisesta piiristä pääasialliset valinta kriteerit.Harva kokee että tärkein kriteeri olisi se että todella toinen tuntuu omanlaiselta ihmiseltä luonteen osalta ja että todella toisen ihmisen kanssa viihtyy.
Ja ap; Tietysti yksinäisyys iskee kovastikkin kun on tottunut että toinen on kaiken aikaa lähellä.Kaikesta huolimatta, tämä voi olla myös hyvä asia koska sinulla on mahdollisuus miettiä rauhassa mihinkä suhde kaatui.Ja pyri olemaan kriittinen myös itsesi suhteen ja myönnä itsellesi jos koet että olisit voinut toimia jossain toisin.
Ero on aina kova paikka mutta myös mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja välttää tulevissa suhteissa samoja virheitä. mies kaks ysi kirjoitti:
Voi voi sinua Talvikisua! Taidat tuntea olosi aika ykinäiseksi ja kylmäksi siellä pakkasessa ;D Tämä on nimittäin toinen tai kolmas jonka luen vuorokauden sisään, missä nillität mitenkä miehet itsekkäistä, vaikeita ja panon perässä juoksevia.
Ensinnäkin, tuollainen kasvatus kysymys on nykyään ihan kasvattjista kiinni mitenkä kasvattavat.Ei ole enään yhteiskunnallista ajatusta missä pojat on poikia ja tyttöjen tulee olla kilttejä mussukoita.
Nykyään parisuhteiden haastellisuudet jakaantuu kyllä aika tasan miesten ja naisten välillä.Miehet kun osaaavat olla sikoja, kylmäkiskoisia,renttuja, pettäjiä siinä missä naiset omaavat Prinsessa synrdoomaa, itsekkyyttä tai pettävät.
Ja tämä johtuu ihmisten suunattomuudesta parisuhde ajatusten kanssa.Moni menee naimisiin koska niin pitää tehdä... tai niin ainakin sukulaiset sanovat että pitää tehdä.
Ja tästä johtuen, ihmiset kun eivät todella tiedä mitä pitäisi etsiä, tehdään pinnallisista asioista kuten ulkonäöstä, koulutuksesta, rahasta, sosiaalisesta piiristä pääasialliset valinta kriteerit.Harva kokee että tärkein kriteeri olisi se että todella toinen tuntuu omanlaiselta ihmiseltä luonteen osalta ja että todella toisen ihmisen kanssa viihtyy.
Ja ap; Tietysti yksinäisyys iskee kovastikkin kun on tottunut että toinen on kaiken aikaa lähellä.Kaikesta huolimatta, tämä voi olla myös hyvä asia koska sinulla on mahdollisuus miettiä rauhassa mihinkä suhde kaatui.Ja pyri olemaan kriittinen myös itsesi suhteen ja myönnä itsellesi jos koet että olisit voinut toimia jossain toisin.
Ero on aina kova paikka mutta myös mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja välttää tulevissa suhteissa samoja virheitä.Voi voi sinua mies, taitaa itselläsi tätä paskapalstaa lukiessasi ja merkintöjä kellonajoistakin näköjään tehdessäsi olla pikkuisen tylsää ;) Silmälasit kannattaa myös hankkia ;)
Niinpä, sehän siinä on. Miehiä pyörii ympärillä vaikka muille jakaa laidasta laitaan (kuten eilen illallakin, toivottavasti sinullakin oli seuraa..................) ja kavereita mutta tunnen miesten suhteen itseni silti yksinäiseksi, koska olen kokenut niin palljon narsismia ja itsekkyyttä heiltä.
Ei valitettavasti ole kasvattajasta kiinni koska jo koulu ja tarha LuOVAT nais ja miesroolit, Tyttöjen OLETETAAN olevan vastuullisia, kilttejä ja muista huolehtivia siinä missä opettajat ym. voivat vain kuitata poikien naljailut tai läksyjen tekemättä jättämisen toteamalla (ja näin myös luomalla rooleja) että pojat on poikia ja jopa nauraa asialle. Jos tyttö käyttäytyy samoin, katsotaan häntä heti julmasti ja syytellään ja lasketaan arvosanaakin..
EI minunkaan miehet ole olleet eivätkä nyt ole todella komeita, rikkaita, koulutettujakaan vaan ihan tavallisia miehiä. Kuitenkin se tietty kasvatuksestakin johtuva itsekkyys ja narsismi puskee esiin ja vastuuttomuus. Sellaisen ihmisen kanssa on aika vaikea kuvitella mitään...Olisi hienoa jos itse omaisin yhtä vastuuttoman ja itsekkään luonteen enkä olisi näin kiltiksi kasvatettu.
Joko toisenkin pitäisi olla yhtä tunnollinen tai toisen yhtä itsekäs, muuten homma ei toimi. Tästä johtuu varmasti paljon erojakin suomessa. Mies pitäisi tavallaan kasvattaa uudelleen jotta hän pystyisi olemaan edes kohtalainen kumppani. osa naisista on katsellut tätä miesten itsekkyyttä ja vaain kylläsyneet ja pettäneet siksi koska kaikki mitä nainen sanoo on mitätöntä ja mies on aina oikeassa ja vaikka pettääkin jos siltä itsestä tuntuu...mies menettää myös nopeasti arvostuksen naiseen jos hän ei edusta naisellisuutta joka asiassa tai kaikki ei olekaan kuin alkuhuumassa tai mikä pahinta, jos nainen on perustellusti eri mieltä asioista, ei mies hyväksy sitä vaan pitää kaikkea nalkutuksena ym.talvikissa1234 kirjoitti:
Voi voi sinua mies, taitaa itselläsi tätä paskapalstaa lukiessasi ja merkintöjä kellonajoistakin näköjään tehdessäsi olla pikkuisen tylsää ;) Silmälasit kannattaa myös hankkia ;)
Niinpä, sehän siinä on. Miehiä pyörii ympärillä vaikka muille jakaa laidasta laitaan (kuten eilen illallakin, toivottavasti sinullakin oli seuraa..................) ja kavereita mutta tunnen miesten suhteen itseni silti yksinäiseksi, koska olen kokenut niin palljon narsismia ja itsekkyyttä heiltä.
Ei valitettavasti ole kasvattajasta kiinni koska jo koulu ja tarha LuOVAT nais ja miesroolit, Tyttöjen OLETETAAN olevan vastuullisia, kilttejä ja muista huolehtivia siinä missä opettajat ym. voivat vain kuitata poikien naljailut tai läksyjen tekemättä jättämisen toteamalla (ja näin myös luomalla rooleja) että pojat on poikia ja jopa nauraa asialle. Jos tyttö käyttäytyy samoin, katsotaan häntä heti julmasti ja syytellään ja lasketaan arvosanaakin..
EI minunkaan miehet ole olleet eivätkä nyt ole todella komeita, rikkaita, koulutettujakaan vaan ihan tavallisia miehiä. Kuitenkin se tietty kasvatuksestakin johtuva itsekkyys ja narsismi puskee esiin ja vastuuttomuus. Sellaisen ihmisen kanssa on aika vaikea kuvitella mitään...Olisi hienoa jos itse omaisin yhtä vastuuttoman ja itsekkään luonteen enkä olisi näin kiltiksi kasvatettu.
Joko toisenkin pitäisi olla yhtä tunnollinen tai toisen yhtä itsekäs, muuten homma ei toimi. Tästä johtuu varmasti paljon erojakin suomessa. Mies pitäisi tavallaan kasvattaa uudelleen jotta hän pystyisi olemaan edes kohtalainen kumppani. osa naisista on katsellut tätä miesten itsekkyyttä ja vaain kylläsyneet ja pettäneet siksi koska kaikki mitä nainen sanoo on mitätöntä ja mies on aina oikeassa ja vaikka pettääkin jos siltä itsestä tuntuu...mies menettää myös nopeasti arvostuksen naiseen jos hän ei edusta naisellisuutta joka asiassa tai kaikki ei olekaan kuin alkuhuumassa tai mikä pahinta, jos nainen on perustellusti eri mieltä asioista, ei mies hyväksy sitä vaan pitää kaikkea nalkutuksena ym.Yksi pieni mutta paljon kuvaava esimerkki siinäkin kun vaikka nainen pyytää kylään, oletetaan kaiken olevan siistiä ym., mutta miehellä sotku on vaan normaali juttu, joka kuitataan korkeintaan sanomalla sori, en oo ehtiny siivoo. Miehillä sekä naisillakin on paljon myös itsetunto-ongelmia, ja niitä pyritään paikkaamaan myös toteuttamalla meille luotuja käyttäytymismalleja....
- Onnee uudelle erolle
menestys_resepti kirjoitti:
Muistan kuinka itse aikoinaan erosin, en jäänyt kyynelehtimään vaan laiton nettiin www.treffihaku.net ja www.suomi24.fi sivustoille seuraavana päivänä treffilmoituksen. Viikko siitä menin treffeille, kuukausi siitä oli laitettu lapsi aluille, 10 kuukautta siit' minulla oli uusi perhe, ja 12 kuukautta siitä minulla oli aviovaimo. Exä taitaa olla vieläkin hampan ja yksineläjä...
Vuosi vielä niin on muovikassit jaossa. Lusikoitahan teillä uusavuttomilla ei ole ellei sellaiseksi lasketa muovisia aterimia.
- Pettynyt mies
talvikissa1234 kirjoitti:
Yksi pieni mutta paljon kuvaava esimerkki siinäkin kun vaikka nainen pyytää kylään, oletetaan kaiken olevan siistiä ym., mutta miehellä sotku on vaan normaali juttu, joka kuitataan korkeintaan sanomalla sori, en oo ehtiny siivoo. Miehillä sekä naisillakin on paljon myös itsetunto-ongelmia, ja niitä pyritään paikkaamaan myös toteuttamalla meille luotuja käyttäytymismalleja....
Kyllä se kuule tässä yhteiskunnassa on mies se joka joutuu kaikki sotkut selvittämään aina ja iankaikkisesti.
Naiset on niin olakseen, ne vain harrastaa ja lähtee jos sanot pari poikkipuolista sanaa, kun itse olet kuunellut nalkutusta jokapäivä ja kaikesta, mikään ei mene mieltä myöten.
Mies on nyky-yhteiskunnassa vain pelkkä panomies ja passaaja. Uskallappas sanoa kerrankin että oot väsynyt, tai ei nyt vain kiinosta, jota naiset latelee jatkuvasti.
On hyvä yhteiskunnallinen asema ja "kaunis" vaimo (ainakin päältä) niin mitäpä tässä valittamaan. Koska minäkin saisin hiukan omaa aikaa ja levähtää kaikesta vastuusta, kysyn vain ja toivon että vaimo lukee tämän, niin ehkäpä sitten tietää että miltä minusta tuntuu. - unohdetut tiedot!!
Onnee uudelle erolle kirjoitti:
Vuosi vielä niin on muovikassit jaossa. Lusikoitahan teillä uusavuttomilla ei ole ellei sellaiseksi lasketa muovisia aterimia.
Peruspaketti aiheesta Rakkaus:
https://www.youtube.com/watch?v=x9cdtVkBH8s - mies kaks ysi
talvikissa1234 kirjoitti:
Voi voi sinua mies, taitaa itselläsi tätä paskapalstaa lukiessasi ja merkintöjä kellonajoistakin näköjään tehdessäsi olla pikkuisen tylsää ;) Silmälasit kannattaa myös hankkia ;)
Niinpä, sehän siinä on. Miehiä pyörii ympärillä vaikka muille jakaa laidasta laitaan (kuten eilen illallakin, toivottavasti sinullakin oli seuraa..................) ja kavereita mutta tunnen miesten suhteen itseni silti yksinäiseksi, koska olen kokenut niin palljon narsismia ja itsekkyyttä heiltä.
Ei valitettavasti ole kasvattajasta kiinni koska jo koulu ja tarha LuOVAT nais ja miesroolit, Tyttöjen OLETETAAN olevan vastuullisia, kilttejä ja muista huolehtivia siinä missä opettajat ym. voivat vain kuitata poikien naljailut tai läksyjen tekemättä jättämisen toteamalla (ja näin myös luomalla rooleja) että pojat on poikia ja jopa nauraa asialle. Jos tyttö käyttäytyy samoin, katsotaan häntä heti julmasti ja syytellään ja lasketaan arvosanaakin..
EI minunkaan miehet ole olleet eivätkä nyt ole todella komeita, rikkaita, koulutettujakaan vaan ihan tavallisia miehiä. Kuitenkin se tietty kasvatuksestakin johtuva itsekkyys ja narsismi puskee esiin ja vastuuttomuus. Sellaisen ihmisen kanssa on aika vaikea kuvitella mitään...Olisi hienoa jos itse omaisin yhtä vastuuttoman ja itsekkään luonteen enkä olisi näin kiltiksi kasvatettu.
Joko toisenkin pitäisi olla yhtä tunnollinen tai toisen yhtä itsekäs, muuten homma ei toimi. Tästä johtuu varmasti paljon erojakin suomessa. Mies pitäisi tavallaan kasvattaa uudelleen jotta hän pystyisi olemaan edes kohtalainen kumppani. osa naisista on katsellut tätä miesten itsekkyyttä ja vaain kylläsyneet ja pettäneet siksi koska kaikki mitä nainen sanoo on mitätöntä ja mies on aina oikeassa ja vaikka pettääkin jos siltä itsestä tuntuu...mies menettää myös nopeasti arvostuksen naiseen jos hän ei edusta naisellisuutta joka asiassa tai kaikki ei olekaan kuin alkuhuumassa tai mikä pahinta, jos nainen on perustellusti eri mieltä asioista, ei mies hyväksy sitä vaan pitää kaikkea nalkutuksena ym.Tuon tekstin jälkeen haluan kysyä, että miksi haluat enään miehiä ympärille, taikka kumppania jos ne tuovat pelkkää tuskaa elämääsi? Eikö olisi vain helpompi unohtaa kokonaan miehet ja hankkia se kuuluisa kissa mitä paijailla.
Oikeastikkin, sinun kannatttaisi miettiä kriittsesti itseäsikin. Tuo kun kuulostaa siltä että "kyllähän minä mutta kun miehet on selllaisia" selittelyltä. Varmasti ymmärrät että eihän se vika voi olla ana toisessa - vaan on sitä joskus itsessääkin. Sinun kannattaisi miettiä MYÖ mies valintojasi, minkälaisia otat matkaasi tai kenestä kiinostut.Mahdollista kun että kiinnostut vaikeista, itsekkäistä ja "haastellisesta" miehistä.
Ihmiset kun eivät ole massaa, siten että voisit kertoa suuren totuutena että tälläisiä ovat kaikki miehet taikka naiset. Jokainen kun on omanlainen yksilö vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin ja stereotypioita on helppo, suorastaan mukava luoda.
Ja tuo siivous juttu; Itse ajattelen niin miehestä kuin naisestakin että kyllä aikuisen ihmisen tulee osata siivota ja olla sen verran aikaa että kerkeää siivomaan ennen kuin joku tulee kylään. - mies kaks ysi
Pettynyt mies kirjoitti:
Kyllä se kuule tässä yhteiskunnassa on mies se joka joutuu kaikki sotkut selvittämään aina ja iankaikkisesti.
Naiset on niin olakseen, ne vain harrastaa ja lähtee jos sanot pari poikkipuolista sanaa, kun itse olet kuunellut nalkutusta jokapäivä ja kaikesta, mikään ei mene mieltä myöten.
Mies on nyky-yhteiskunnassa vain pelkkä panomies ja passaaja. Uskallappas sanoa kerrankin että oot väsynyt, tai ei nyt vain kiinosta, jota naiset latelee jatkuvasti.
On hyvä yhteiskunnallinen asema ja "kaunis" vaimo (ainakin päältä) niin mitäpä tässä valittamaan. Koska minäkin saisin hiukan omaa aikaa ja levähtää kaikesta vastuusta, kysyn vain ja toivon että vaimo lukee tämän, niin ehkäpä sitten tietää että miltä minusta tuntuu.Mitä tähän sanoisi.. kerää kamasi ja lähde?
Oikeasti toimiva parisuhde kun ei ole todellakaan noin vaikeaa mitä kuvailet taikka "Talvikisu" tekee. Oikeasti toimivassa parisuhteessa mollemmat ymmärtää, kuuntelee, auttaa, tukee yms. toista.Molemmat on valmiita joustamaan eikä ensinmäisenä tuoda itseään esille vaan osataan ajatella "Me"-hengessä.
Nämä on yksikertaisia asioita jotka tuntuvat olevan nykyajan ihmisille ylivoimaisen vaikeita suorittaa. - 11+17
Pettynyt mies kirjoitti:
Kyllä se kuule tässä yhteiskunnassa on mies se joka joutuu kaikki sotkut selvittämään aina ja iankaikkisesti.
Naiset on niin olakseen, ne vain harrastaa ja lähtee jos sanot pari poikkipuolista sanaa, kun itse olet kuunellut nalkutusta jokapäivä ja kaikesta, mikään ei mene mieltä myöten.
Mies on nyky-yhteiskunnassa vain pelkkä panomies ja passaaja. Uskallappas sanoa kerrankin että oot väsynyt, tai ei nyt vain kiinosta, jota naiset latelee jatkuvasti.
On hyvä yhteiskunnallinen asema ja "kaunis" vaimo (ainakin päältä) niin mitäpä tässä valittamaan. Koska minäkin saisin hiukan omaa aikaa ja levähtää kaikesta vastuusta, kysyn vain ja toivon että vaimo lukee tämän, niin ehkäpä sitten tietää että miltä minusta tuntuu.Syyllistä saat kyllä etsiä ihan peilistä. Itsepä olet puolisosi valinnut, olisikohan ulkonäkö ollut valinnassa tärkeämpi kriteeri kuin mukava luonne ja tasavertainen panostus yhteiseen elämään..? Sitä saa mitä tilaa.
- Roomi
talvikissa1234 kirjoitti:
Oletteko huomanneet että valtaosa kaikista suhteisiin liittyvistä ongelmista liittyy siihen että pojat kasvatetaan itsekkäikisi ja tytöt tunnollisen kilteiksi tässä yhteiskunnassa, sekä kotona että koulussa ym. Siksi miehet ja naiset on kuin eri planeetalta ja tietenkin hormonaaliset syytkin vaikuttavat. Ja ei kiinnosta lukea "on moni nainenkin itsekäs" koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään.
En ole, sinulla on varmaan jotain todisteita siitä että pojat kasvatetaan itsekkäiksi ja tytöt tunnollisiksi?
Sen mitä itse olen nähnyt ja erilaisiin perheissiin törmännyt, niin ei ole yhteistä ohjenuoraa jolla ihmisiä kasvatetaan, vaan kyse on sekä kasvatettavasta ja kasvattajasta. Jopa saman perheen sisällä lasten persoonallisuudet voivat olla niin erilaiset ettei niitä ole mahdollista kasvattaa samalla kaavalla.
"ei kiinnosta lukea 'on moni nainenkin itsekäs' koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään."
Niin, ja omien sääntöjesi mukaan sinunkaan kanssasi ei pystyisi puhumaan, koska mukaasi miehet vain AINA syyttävät naisia KAIKISTA eivätkä ota vastuuta MISTÄÄN.
Yleistäminen on toki helppoa, mutta siinäkin kannattaisi jonkinlaiset rajat pitää.
Onneksi olkoon, ehdit vielä mukaan Vuoden Tekopyhin Ihminen - kilpailuun. - Katkeroitunut mies
Roomi kirjoitti:
En ole, sinulla on varmaan jotain todisteita siitä että pojat kasvatetaan itsekkäiksi ja tytöt tunnollisiksi?
Sen mitä itse olen nähnyt ja erilaisiin perheissiin törmännyt, niin ei ole yhteistä ohjenuoraa jolla ihmisiä kasvatetaan, vaan kyse on sekä kasvatettavasta ja kasvattajasta. Jopa saman perheen sisällä lasten persoonallisuudet voivat olla niin erilaiset ettei niitä ole mahdollista kasvattaa samalla kaavalla.
"ei kiinnosta lukea 'on moni nainenkin itsekäs' koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään."
Niin, ja omien sääntöjesi mukaan sinunkaan kanssasi ei pystyisi puhumaan, koska mukaasi miehet vain AINA syyttävät naisia KAIKISTA eivätkä ota vastuuta MISTÄÄN.
Yleistäminen on toki helppoa, mutta siinäkin kannattaisi jonkinlaiset rajat pitää.
Onneksi olkoon, ehdit vielä mukaan Vuoden Tekopyhin Ihminen - kilpailuun.Mies on nykyään naiselle vain vitunnuolija ja laskujen maksaja, komennetaan vain työstä toiseen, niinkuin ei mieskin voisi joskus tarvita levätä työpäivän ja lastenharrastusiin kuskausten lomassa.
Ei kovin moni nainen tajua sitä, että MIESKIN ON IHMINEN ja HÄNELLÄKIN ON TUNTEET!
Nalkutusta ja lyttäämistä, miksi naiset ovat muuttuneet noin alistaviksi?
Olenkohan liian taipuvainen ja kiltti? Olen ihan loppuunpalamisen rajoilla. - Asiaa puhut
Katkeroitunut mies kirjoitti:
Mies on nykyään naiselle vain vitunnuolija ja laskujen maksaja, komennetaan vain työstä toiseen, niinkuin ei mieskin voisi joskus tarvita levätä työpäivän ja lastenharrastusiin kuskausten lomassa.
Ei kovin moni nainen tajua sitä, että MIESKIN ON IHMINEN ja HÄNELLÄKIN ON TUNTEET!
Nalkutusta ja lyttäämistä, miksi naiset ovat muuttuneet noin alistaviksi?
Olenkohan liian taipuvainen ja kiltti? Olen ihan loppuunpalamisen rajoilla.Tosi on. Naisten on tämä maailma. Nainen on jo aikoja kiilannut ohi miehestä kaikessa. Mies on vain joku välttämätön paha, jota tarvitaan kun auto reistaa tai pitää kantaa huonekaluja ja yhdistellä piuhoja.
- Minun ei meidän
mies kaks ysi kirjoitti:
Mitä tähän sanoisi.. kerää kamasi ja lähde?
Oikeasti toimiva parisuhde kun ei ole todellakaan noin vaikeaa mitä kuvailet taikka "Talvikisu" tekee. Oikeasti toimivassa parisuhteessa mollemmat ymmärtää, kuuntelee, auttaa, tukee yms. toista.Molemmat on valmiita joustamaan eikä ensinmäisenä tuoda itseään esille vaan osataan ajatella "Me"-hengessä.
Nämä on yksikertaisia asioita jotka tuntuvat olevan nykyajan ihmisille ylivoimaisen vaikeita suorittaa.Voi kun asiat olisikin oikeasti noin, olisin minäkin vielä parisuhteessa.
- saa mitä tilaa
Asiaa puhut kirjoitti:
Tosi on. Naisten on tämä maailma. Nainen on jo aikoja kiilannut ohi miehestä kaikessa. Mies on vain joku välttämätön paha, jota tarvitaan kun auto reistaa tai pitää kantaa huonekaluja ja yhdistellä piuhoja.
Asiaa puhut, sitä en ymmärrä, että eronkin jälkeen (naisen tahdosta), kun hän päätti haluta olla "omillaan", niin autonkorjaus/renkaanvaihto/tavaran kuskaus yms. pyyntöjä satelee alinomaan, en niitä kyllä ole tehnyt ja sitten kuulen kuinka katkera olen ;)), voi voi ....
Pettynyt mies kirjoitti:
Kyllä se kuule tässä yhteiskunnassa on mies se joka joutuu kaikki sotkut selvittämään aina ja iankaikkisesti.
Naiset on niin olakseen, ne vain harrastaa ja lähtee jos sanot pari poikkipuolista sanaa, kun itse olet kuunellut nalkutusta jokapäivä ja kaikesta, mikään ei mene mieltä myöten.
Mies on nyky-yhteiskunnassa vain pelkkä panomies ja passaaja. Uskallappas sanoa kerrankin että oot väsynyt, tai ei nyt vain kiinosta, jota naiset latelee jatkuvasti.
On hyvä yhteiskunnallinen asema ja "kaunis" vaimo (ainakin päältä) niin mitäpä tässä valittamaan. Koska minäkin saisin hiukan omaa aikaa ja levähtää kaikesta vastuusta, kysyn vain ja toivon että vaimo lukee tämän, niin ehkäpä sitten tietää että miltä minusta tuntuu.Ai täältä näitä katkeroituneita miehiä "mies ei ole koskaan vääräsä ja on uhri"-voivotuksia löytyikin jo aamusta :) Mistäs sinä mieskaksysi tiedät minun suhteista. Naimisissakin olin lähes 10v ja mikään suhde ei ollut lyhyt, joten ikävästi kokemustakin kerännyt. En ole mustavakoisesti ajatteleva, todennut vain ettei minua kuunnella, arvosteta, tai haluta tukea missään. Jos yritän vaikka rauhallisesti sanoa että tietty asia ei käy minun kanssa, saan vain äkkipikaista huutoa, syyttelyä että ole väärässä kaikessa enkä osaa mitään ja he tekee mitä haluaa, kuten käy vuosittaisella tallinnan matkalla sekoilemassa umpihumalassa kuin teinit, eikää huorissa käyminen ollut poikkeus jos siitä edes sattui muistamaan mitään...myös pettäminen on ollut kuulemma syytäni. Ja automaattisesti jos puhun loukkaavsta asioista sitä pidetään nalkutuksena ja jos yritän sanoa että en mäkään tee noin, niin voisinn kuulemma jo lopettaa sen parisuhdepaskan jauhamisen..Mietin aina että kuin vain pystyisi olla yhtä itsekäs LUONNOSTAAN, mutta kasvatuksestakin johtuen en pysty silti loukkaamaan ihmisiä mm. pettämällä tai vain tekemällä täysin oman napani mukaan kaiken...Siivoamisen miehet hoitivat vasta kun asunnossa haisi kuin siellä olisi joku raato..Minut on jo tarhassa opetettu kiltiksi ja vastuulliseksi. ON TOSIASIOIDEN KIELTÄISTÄ VÄITTÄÄ ETTEI TARHASSA JO LUODA SUKUPPUOLIROOLEJA JOISSA TUHMAA TYTTÖÄ KATSOTAAN HALVEKSUEN SIINÄ MISSÄ "POJAT ON POIKIA"TEHDEN MITÄ HUVITTAA. kIISTÄTTKÖ MYÖS että pojat eivät luonnostaan tappelisi herkemmin?.....
"Oikeasti toimivassa parisuhteessa mollemmat ymmärtää, kuuntelee, auttaa, tukee yms. toista.Molemmat on valmiita joustamaan eikä ensinmäisenä tuoda itseään esille vaan osataan ajatella "Me"-hengessä." OLEN SAMAA MIELTÄ, mutta kun ei tollaisia miehiä vaan löydy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Sinulla ei olekaan kokemusta kuin kilteistä naisista, joten ET TIEDÄ MIStÄ PUHUT!!!!!!!!!!Synny ensin heteronaiseksi ja puhu sitten!!!!!!
Tänne tulee samalla sekunnilla aina joku ulisemaan ettei saa yleistää jos sanoo mitä vaan. KYLLÄ VOI YLEISTÄÄ Että täällä on vieläkin sukupuoliroolit jotka myös LUOVAT miehet itsekkäämmiksi. SEKIN N PASKAPUHETTA että muutama eritavoin ajattelevaa vanhempaa kun YRITTÄÄ kasvattaa pois rooleista lapset, muuttasi mitään. Myös kouluiss aym. pitäisi lopettaa mm. kilttien tyyttöjen suosiminen yms. Muutokseen vaadittaisiin ehkä vuosisatoja ellei tuhansia. Olen kyllä jättänyt useamman miehen johtuen juuri itsekkyydestä, pettämisistä ym.ja siksi kun jos nainen puhuu niin sitä pidetään nalkutuksena helposti. Miten sitten asioissa voisi päästä eteenpäin jos eei saa edes puhua kun se on nalkutusta (kun mies ei arvosta kuunnella)..Olen kohdellut heitä kuin haluaisin itseäni olemalla liiankin kiltti, suurisydämminen, kuunteleva, huomioiva, hymyilevä ja rauhallinen.
Pettynyt mies: Naiset osaa olla kieroja ja onkin huvittavaa jos pidät autonrenkaiden vaihtoja ihan täysin viattomana eleenä. Luultavasti hän vain haluaa pitää sinusta kiinni ja katsella onko sinulla muita tai tehdä uutesi mustasukkaiseksi kun sellainen tulee...talvikissa1234 kirjoitti:
Ai täältä näitä katkeroituneita miehiä "mies ei ole koskaan vääräsä ja on uhri"-voivotuksia löytyikin jo aamusta :) Mistäs sinä mieskaksysi tiedät minun suhteista. Naimisissakin olin lähes 10v ja mikään suhde ei ollut lyhyt, joten ikävästi kokemustakin kerännyt. En ole mustavakoisesti ajatteleva, todennut vain ettei minua kuunnella, arvosteta, tai haluta tukea missään. Jos yritän vaikka rauhallisesti sanoa että tietty asia ei käy minun kanssa, saan vain äkkipikaista huutoa, syyttelyä että ole väärässä kaikessa enkä osaa mitään ja he tekee mitä haluaa, kuten käy vuosittaisella tallinnan matkalla sekoilemassa umpihumalassa kuin teinit, eikää huorissa käyminen ollut poikkeus jos siitä edes sattui muistamaan mitään...myös pettäminen on ollut kuulemma syytäni. Ja automaattisesti jos puhun loukkaavsta asioista sitä pidetään nalkutuksena ja jos yritän sanoa että en mäkään tee noin, niin voisinn kuulemma jo lopettaa sen parisuhdepaskan jauhamisen..Mietin aina että kuin vain pystyisi olla yhtä itsekäs LUONNOSTAAN, mutta kasvatuksestakin johtuen en pysty silti loukkaamaan ihmisiä mm. pettämällä tai vain tekemällä täysin oman napani mukaan kaiken...Siivoamisen miehet hoitivat vasta kun asunnossa haisi kuin siellä olisi joku raato..Minut on jo tarhassa opetettu kiltiksi ja vastuulliseksi. ON TOSIASIOIDEN KIELTÄISTÄ VÄITTÄÄ ETTEI TARHASSA JO LUODA SUKUPPUOLIROOLEJA JOISSA TUHMAA TYTTÖÄ KATSOTAAN HALVEKSUEN SIINÄ MISSÄ "POJAT ON POIKIA"TEHDEN MITÄ HUVITTAA. kIISTÄTTKÖ MYÖS että pojat eivät luonnostaan tappelisi herkemmin?.....
"Oikeasti toimivassa parisuhteessa mollemmat ymmärtää, kuuntelee, auttaa, tukee yms. toista.Molemmat on valmiita joustamaan eikä ensinmäisenä tuoda itseään esille vaan osataan ajatella "Me"-hengessä." OLEN SAMAA MIELTÄ, mutta kun ei tollaisia miehiä vaan löydy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Sinulla ei olekaan kokemusta kuin kilteistä naisista, joten ET TIEDÄ MIStÄ PUHUT!!!!!!!!!!Synny ensin heteronaiseksi ja puhu sitten!!!!!!
Tänne tulee samalla sekunnilla aina joku ulisemaan ettei saa yleistää jos sanoo mitä vaan. KYLLÄ VOI YLEISTÄÄ Että täällä on vieläkin sukupuoliroolit jotka myös LUOVAT miehet itsekkäämmiksi. SEKIN N PASKAPUHETTA että muutama eritavoin ajattelevaa vanhempaa kun YRITTÄÄ kasvattaa pois rooleista lapset, muuttasi mitään. Myös kouluiss aym. pitäisi lopettaa mm. kilttien tyyttöjen suosiminen yms. Muutokseen vaadittaisiin ehkä vuosisatoja ellei tuhansia. Olen kyllä jättänyt useamman miehen johtuen juuri itsekkyydestä, pettämisistä ym.ja siksi kun jos nainen puhuu niin sitä pidetään nalkutuksena helposti. Miten sitten asioissa voisi päästä eteenpäin jos eei saa edes puhua kun se on nalkutusta (kun mies ei arvosta kuunnella)..Olen kohdellut heitä kuin haluaisin itseäni olemalla liiankin kiltti, suurisydämminen, kuunteleva, huomioiva, hymyilevä ja rauhallinen.
Pettynyt mies: Naiset osaa olla kieroja ja onkin huvittavaa jos pidät autonrenkaiden vaihtoja ihan täysin viattomana eleenä. Luultavasti hän vain haluaa pitää sinusta kiinni ja katsella onko sinulla muita tai tehdä uutesi mustasukkaiseksi kun sellainen tulee...En ole mitenkään valinnut miehiä vaan myöhemmin vasta paljastunut luonne.. Olen valitettavasti läheisriippuvainen kuten me kaikki tavallaan. Yhden miehen kanssa yritin pitää välimatkaa hiukan , mutta tulos oli että hän ryyppyreissuillaan petti aina, enkä itsekään siksi ollut ihan viaton..
- Kiltti itsekin ollut
talvikissa1234 kirjoitti:
Ai täältä näitä katkeroituneita miehiä "mies ei ole koskaan vääräsä ja on uhri"-voivotuksia löytyikin jo aamusta :) Mistäs sinä mieskaksysi tiedät minun suhteista. Naimisissakin olin lähes 10v ja mikään suhde ei ollut lyhyt, joten ikävästi kokemustakin kerännyt. En ole mustavakoisesti ajatteleva, todennut vain ettei minua kuunnella, arvosteta, tai haluta tukea missään. Jos yritän vaikka rauhallisesti sanoa että tietty asia ei käy minun kanssa, saan vain äkkipikaista huutoa, syyttelyä että ole väärässä kaikessa enkä osaa mitään ja he tekee mitä haluaa, kuten käy vuosittaisella tallinnan matkalla sekoilemassa umpihumalassa kuin teinit, eikää huorissa käyminen ollut poikkeus jos siitä edes sattui muistamaan mitään...myös pettäminen on ollut kuulemma syytäni. Ja automaattisesti jos puhun loukkaavsta asioista sitä pidetään nalkutuksena ja jos yritän sanoa että en mäkään tee noin, niin voisinn kuulemma jo lopettaa sen parisuhdepaskan jauhamisen..Mietin aina että kuin vain pystyisi olla yhtä itsekäs LUONNOSTAAN, mutta kasvatuksestakin johtuen en pysty silti loukkaamaan ihmisiä mm. pettämällä tai vain tekemällä täysin oman napani mukaan kaiken...Siivoamisen miehet hoitivat vasta kun asunnossa haisi kuin siellä olisi joku raato..Minut on jo tarhassa opetettu kiltiksi ja vastuulliseksi. ON TOSIASIOIDEN KIELTÄISTÄ VÄITTÄÄ ETTEI TARHASSA JO LUODA SUKUPPUOLIROOLEJA JOISSA TUHMAA TYTTÖÄ KATSOTAAN HALVEKSUEN SIINÄ MISSÄ "POJAT ON POIKIA"TEHDEN MITÄ HUVITTAA. kIISTÄTTKÖ MYÖS että pojat eivät luonnostaan tappelisi herkemmin?.....
"Oikeasti toimivassa parisuhteessa mollemmat ymmärtää, kuuntelee, auttaa, tukee yms. toista.Molemmat on valmiita joustamaan eikä ensinmäisenä tuoda itseään esille vaan osataan ajatella "Me"-hengessä." OLEN SAMAA MIELTÄ, mutta kun ei tollaisia miehiä vaan löydy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Sinulla ei olekaan kokemusta kuin kilteistä naisista, joten ET TIEDÄ MIStÄ PUHUT!!!!!!!!!!Synny ensin heteronaiseksi ja puhu sitten!!!!!!
Tänne tulee samalla sekunnilla aina joku ulisemaan ettei saa yleistää jos sanoo mitä vaan. KYLLÄ VOI YLEISTÄÄ Että täällä on vieläkin sukupuoliroolit jotka myös LUOVAT miehet itsekkäämmiksi. SEKIN N PASKAPUHETTA että muutama eritavoin ajattelevaa vanhempaa kun YRITTÄÄ kasvattaa pois rooleista lapset, muuttasi mitään. Myös kouluiss aym. pitäisi lopettaa mm. kilttien tyyttöjen suosiminen yms. Muutokseen vaadittaisiin ehkä vuosisatoja ellei tuhansia. Olen kyllä jättänyt useamman miehen johtuen juuri itsekkyydestä, pettämisistä ym.ja siksi kun jos nainen puhuu niin sitä pidetään nalkutuksena helposti. Miten sitten asioissa voisi päästä eteenpäin jos eei saa edes puhua kun se on nalkutusta (kun mies ei arvosta kuunnella)..Olen kohdellut heitä kuin haluaisin itseäni olemalla liiankin kiltti, suurisydämminen, kuunteleva, huomioiva, hymyilevä ja rauhallinen.
Pettynyt mies: Naiset osaa olla kieroja ja onkin huvittavaa jos pidät autonrenkaiden vaihtoja ihan täysin viattomana eleenä. Luultavasti hän vain haluaa pitää sinusta kiinni ja katsella onko sinulla muita tai tehdä uutesi mustasukkaiseksi kun sellainen tulee...Talvikissa: Aluksi katsoin hiukan epäillen tekstejäsi kun niissä oli sen verran paljon isoilla kirjaimilla kirjoitettuja sanoja mutta kun luin enemmän niin ymmärsin et haluat vain painottaa asioita joita ihan ansaitteekin painottaa. Aika inhorealistinen mut sen takia pitkälti just hyvä tyyli sulla käsitellä asioita.
Oon samaa mieltä pitkälti, oikeastaan en keksi mitään mistä kommentois vastaan. Miehillä esimerkiksi on keskimääräisesti ottain paljon heikompi peiliinkattomiskyky kuin naisilla. Oon huomannu monen miehen ilmeisestikin sen takia, että se on vain niin helppo ja ajattelemaan vaatimaton reagoimistapa juurikin sortuvan tohon naisten nalkuttamisesta valittamiseen vaikka moni tilanne ollut sellainen missä nainen on valittanut ("nalkuttanut") ihan syystä. Moni mies ei yksinkertasesti vain osaa käsitellä ja puhua asioista, moni ei oikeasti edes tunne itteään ja sen takia kohdattava naisilta tuleva kritiikki näyttäytyy miehelle paljolti häirittevänä sekamelskana josta mies ei saa juuri mitään tolkkua koska ei ymmärrä. "Vaiketa termejä ja sanoja - mitä se ämmä oikein hourii." Ja sitte kun on käytettävissä se näppärä miesten keskuudessa yleinen ja keskustelun kannalta hyvin vahingollinen käsitys, että "naiset vain nalkuttaa" niin kritiikki on helppo niputtaa sellaseks.
On toki niinkin et moni nainen osaa olla julma jne. ja sellasten osalta kai onkin niin että naisten harjoittama julmuus on pykälän verran katalempaa kuin miesten. Naiset kykenee paremmin sellaseen. Monen miehen kohdalla harjoitettu paska puolestaan on vähä vähemmän älyllisyyteen ja oveluuteen perustuvaa räyhäämistä joka naisten onneks on helpompi tunnistaa kuin katala petollisuus. Harvalukuisempia naisidiootteja taas yhdistää se piirre että jos ne päättää viedä miestä sata nolla, se lähes varmasti myös onnistuu. Onnistuu monesti miehetkin vaikka heidän keinonsa eivät olekaan yhtä lailla taitavuuteen perustuvia mut harjotetulla henkisellä ja fyysisellä väkivallalla vain tehokkaasti murskataan toisen itsetunto jolloin kontrollin pitäminen helpompaa.
Oon usein ittekin miettinyt et miten niinkin periaatteessa yksinkertainen asia kuin yhteisten tavoitteiden eteen yksissä tuumin parisuhteesa toimiminen, asioista keskusteleminen rakentavasa hengesä ja tosiaan parisuhteen näkeminen tiimityöskentelynä tuntuukin olevan aika suuri harvinaisuus. Ehkä kuitenkin yleistymään päin jos tää suomalainen kulttuuri hiljalleen tässä muuttuu. Meillä varmaan sota-aikojen tuottama traumatisoituneiden ja puhumattomien miesten perintö jyllää vain aika lailla vieläki miehissä. Ja kun asioita ei ole koskaan oikein opittu puhumaan puhki eikä käsittelemään, purkautuu padot usein sitten väkivaltaisena tai muuton häiriöityneenä käyttäytymisenä. Ois mukava vaihtaa ajatuksia enemmän sun kans ja ku mietin miten sellanen onnistuis ni laitan tähän väliin keskelle tekstiä olevani herra laitaisen kujan, ja jos kirjotat noi pilkkua edeltävät kolme sanaa eli "kuvailun" minusta yhteen ja sen perään geemaili piste kom niin saat jotain siitä irti.
Tuon koulun roolin nykysten poika/tyttöroolien ylläpitäjänä ymmärrän kans, ja koululaitos kyllä selkeästi tuottaa niitä. Oppilaita liiaksi tasapäistetään eikä kasvua eläväisiksi, omiksi itsetietoisiksi yksilöikseen tueta vaan ajatus pikemminkin on että persoonalliset erityispiirteet kitketään pois. Toki edellinen kärjistettynä mut on harmi että moni joutuu sitte aikusiällä käymään pitkiä prosesseja läpi päästäkseen irti muoteista johon hänet on istutettu ja löytääkseen itsensä oikeasti. Hankala juttu muuttaa mut ehkä hiljalleen muuttuu kun esim. mainittemani sota-ajan arpien perinnötkin haihtuvat pois ja uusi ajattelu virtaa tilalle. Meemien evoluutiota siis jonka tosin usein sois olevan ees vähä nopeampaa. - BruceFisherRules
menestys_resepti kirjoitti:
Muistan kuinka itse aikoinaan erosin, en jäänyt kyynelehtimään vaan laiton nettiin www.treffihaku.net ja www.suomi24.fi sivustoille seuraavana päivänä treffilmoituksen. Viikko siitä menin treffeille, kuukausi siitä oli laitettu lapsi aluille, 10 kuukautta siit' minulla oli uusi perhe, ja 12 kuukautta siitä minulla oli aviovaimo. Exä taitaa olla vieläkin hampan ja yksineläjä...
Onnea sinulle! Solmit avioliiton laastarisuhteesi toisen osapuolen kanssa. Ennuste on äärimmäisen huono, sillä onnistumisen mahdollisuus on promillen luokkaa. Tyypillistä ajattelua/käytöstä mieheltä; pannaan päättynyt suhde pakettiin ja uutta peliin niin pian kuin mahdollista. Unohtuiko jotakin? Parisuhde/avioerot kannattaa prosessoida niiden tapahtumajärjestyksessä, muutoin huomaa pian että niitä onkin käsiteltävänä tuplasti... Siinä vaiheessa pudotus on armottoman kova sillä korkealta on pitkä matka maan pinnalle. Erosta toipuminen vie n. 1-3 vuotta aikaa ja väitän että alle vuoden siitä ei selviä täydellisesti kukaan mikäli eroon liittyy myös yhteisiä lapsia. Iltalukemiseksi suosittelen Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjaa, siitä saat käytännön työkaluja eron käsittelyyn.
- katkeroituneelle
BruceFisherRules kirjoitti:
Onnea sinulle! Solmit avioliiton laastarisuhteesi toisen osapuolen kanssa. Ennuste on äärimmäisen huono, sillä onnistumisen mahdollisuus on promillen luokkaa. Tyypillistä ajattelua/käytöstä mieheltä; pannaan päättynyt suhde pakettiin ja uutta peliin niin pian kuin mahdollista. Unohtuiko jotakin? Parisuhde/avioerot kannattaa prosessoida niiden tapahtumajärjestyksessä, muutoin huomaa pian että niitä onkin käsiteltävänä tuplasti... Siinä vaiheessa pudotus on armottoman kova sillä korkealta on pitkä matka maan pinnalle. Erosta toipuminen vie n. 1-3 vuotta aikaa ja väitän että alle vuoden siitä ei selviä täydellisesti kukaan mikäli eroon liittyy myös yhteisiä lapsia. Iltalukemiseksi suosittelen Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjaa, siitä saat käytännön työkaluja eron käsittelyyn.
Olen ostanut ja lukenut tuon Fisherin kirjan. Suurin osa siitä on bullshittiä.
Fisher on kirjoittanut kirjaan asioita, joita tietyssä elämänvaiheessa olevat haluavatkin kuulla. Varmaankin siitä syystä se on melko suosittu. Varsinkin itse lukemalla ilman ammattiapua kirjasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. - Mies.
talvikissa1234 kirjoitti:
Ai täältä näitä katkeroituneita miehiä "mies ei ole koskaan vääräsä ja on uhri"-voivotuksia löytyikin jo aamusta :) Mistäs sinä mieskaksysi tiedät minun suhteista. Naimisissakin olin lähes 10v ja mikään suhde ei ollut lyhyt, joten ikävästi kokemustakin kerännyt. En ole mustavakoisesti ajatteleva, todennut vain ettei minua kuunnella, arvosteta, tai haluta tukea missään. Jos yritän vaikka rauhallisesti sanoa että tietty asia ei käy minun kanssa, saan vain äkkipikaista huutoa, syyttelyä että ole väärässä kaikessa enkä osaa mitään ja he tekee mitä haluaa, kuten käy vuosittaisella tallinnan matkalla sekoilemassa umpihumalassa kuin teinit, eikää huorissa käyminen ollut poikkeus jos siitä edes sattui muistamaan mitään...myös pettäminen on ollut kuulemma syytäni. Ja automaattisesti jos puhun loukkaavsta asioista sitä pidetään nalkutuksena ja jos yritän sanoa että en mäkään tee noin, niin voisinn kuulemma jo lopettaa sen parisuhdepaskan jauhamisen..Mietin aina että kuin vain pystyisi olla yhtä itsekäs LUONNOSTAAN, mutta kasvatuksestakin johtuen en pysty silti loukkaamaan ihmisiä mm. pettämällä tai vain tekemällä täysin oman napani mukaan kaiken...Siivoamisen miehet hoitivat vasta kun asunnossa haisi kuin siellä olisi joku raato..Minut on jo tarhassa opetettu kiltiksi ja vastuulliseksi. ON TOSIASIOIDEN KIELTÄISTÄ VÄITTÄÄ ETTEI TARHASSA JO LUODA SUKUPPUOLIROOLEJA JOISSA TUHMAA TYTTÖÄ KATSOTAAN HALVEKSUEN SIINÄ MISSÄ "POJAT ON POIKIA"TEHDEN MITÄ HUVITTAA. kIISTÄTTKÖ MYÖS että pojat eivät luonnostaan tappelisi herkemmin?.....
"Oikeasti toimivassa parisuhteessa mollemmat ymmärtää, kuuntelee, auttaa, tukee yms. toista.Molemmat on valmiita joustamaan eikä ensinmäisenä tuoda itseään esille vaan osataan ajatella "Me"-hengessä." OLEN SAMAA MIELTÄ, mutta kun ei tollaisia miehiä vaan löydy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Sinulla ei olekaan kokemusta kuin kilteistä naisista, joten ET TIEDÄ MIStÄ PUHUT!!!!!!!!!!Synny ensin heteronaiseksi ja puhu sitten!!!!!!
Tänne tulee samalla sekunnilla aina joku ulisemaan ettei saa yleistää jos sanoo mitä vaan. KYLLÄ VOI YLEISTÄÄ Että täällä on vieläkin sukupuoliroolit jotka myös LUOVAT miehet itsekkäämmiksi. SEKIN N PASKAPUHETTA että muutama eritavoin ajattelevaa vanhempaa kun YRITTÄÄ kasvattaa pois rooleista lapset, muuttasi mitään. Myös kouluiss aym. pitäisi lopettaa mm. kilttien tyyttöjen suosiminen yms. Muutokseen vaadittaisiin ehkä vuosisatoja ellei tuhansia. Olen kyllä jättänyt useamman miehen johtuen juuri itsekkyydestä, pettämisistä ym.ja siksi kun jos nainen puhuu niin sitä pidetään nalkutuksena helposti. Miten sitten asioissa voisi päästä eteenpäin jos eei saa edes puhua kun se on nalkutusta (kun mies ei arvosta kuunnella)..Olen kohdellut heitä kuin haluaisin itseäni olemalla liiankin kiltti, suurisydämminen, kuunteleva, huomioiva, hymyilevä ja rauhallinen.
Pettynyt mies: Naiset osaa olla kieroja ja onkin huvittavaa jos pidät autonrenkaiden vaihtoja ihan täysin viattomana eleenä. Luultavasti hän vain haluaa pitää sinusta kiinni ja katsella onko sinulla muita tai tehdä uutesi mustasukkaiseksi kun sellainen tulee..."Naimisissakin olin lähes 10v ja mikään suhde ei ollut lyhyt"
10 vuoden suhde on melko lyhyt. - mies kaks ysi
talvikissa1234 kirjoitti:
En ole mitenkään valinnut miehiä vaan myöhemmin vasta paljastunut luonne.. Olen valitettavasti läheisriippuvainen kuten me kaikki tavallaan. Yhden miehen kanssa yritin pitää välimatkaa hiukan , mutta tulos oli että hän ryyppyreissuillaan petti aina, enkä itsekään siksi ollut ihan viaton..
Niin, no se on ensinnäkin harmillista että sinun kohdalle on sattunut kyseisenlaisia miehiä ja sanotaanko sitten että kyseinen avioliitto ja paskat parisuhteet ovat olleet opinläksyjä sinulle.Eikä sillä että asioita olisi aina ansainnut mutta silti huonoakin sattuu.Syynä voi olla vaikka sinislmäisyys, asioiden naiviuus tai nuori ikä ettei ole lähtöjään osannut määrittää mitä oikeastaan pitäisi painottaa.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin mielestäni että ihminen oppii itsstään, mitä sitä oikeastaan tarvitsee ja mitä haluaa löytää, kuten sinä nytten; et ryyppää narsista kusipäätä.
"OLEN SAMAA MIELTÄ, mutta kun ei tollaisia miehiä vaan löydy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Sinulla ei olekaan kokemusta kuin kilteistä naisista, joten ET TIEDÄ MIStÄ PUHUT!!!!!!!!!!Synny ensin heteronaiseksi ja puhu sitten!!!!!!"
Ensinnäkin, minä olen oikeasttikin yksi tuollainen mies.Toisekseen,olen sinkkuna juuri sitä varten että hyvät, sydämelliset, oikean parisuhteen päälle ymmärtävät naiset ovat harvinaisia eikä sellaista ole tullut tähän mennessä vielä vastaan.
Iso osa naisista kun on saanut prinsessa kasvatuksen missä on "minä-minä" on isossa roolissa, monessa eri muodossa.Monelle on tärkeää koulutus, ulkonäkö yms pinnalliset asiat, toisin kuin itselleni. Tämän asian olen hyväksynyt ja helmeä jäänyt odottelemaan.Ja siitäkin huolimatta, vaikka koen että omanlaista on vaikea löytää, en julista yleistäen että kaikki naiset ovat tuollaisia.
Ja loppujen lopuksi, mitä tuo sinun katkeruus ja riehuminen asian suhteen todellisuudessa auttaa... ei mitään. Sinun pitää vain toivoa että oikeanlainen mies sattuu tielle etkä myöskään huoli mitään muuta kuin sen oikeanlaisen. - BruceFisherRules
katkeroituneelle kirjoitti:
Olen ostanut ja lukenut tuon Fisherin kirjan. Suurin osa siitä on bullshittiä.
Fisher on kirjoittanut kirjaan asioita, joita tietyssä elämänvaiheessa olevat haluavatkin kuulla. Varmaankin siitä syystä se on melko suosittu. Varsinkin itse lukemalla ilman ammattiapua kirjasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.Sen vuoksi suosittelen myös aiheeseen liittyvää seminaaria, silloin asiat avautuvat paremmin ja aiheesta saa enemmän irti.
- yksi tyttö vaan
Ella 29 kirjoitti:
Ai et pitäisikö oottaa lopulliseen eroon?
Toivottavasti e tavata ja ihastuta,
sinulla on lapsikulta aika paljon vielä
elämässä opittavaa,vaikka oletkin "hyvännäköinen"
omasta mielestäsi,kun se ei nyt vaan ole suhteessa tärkeintä!
Opi elämään yksin ja opi rakastamaan
ensin itseäsi eron jälkeen,
sen jälkeen voit ehkä sit aikanaan ihastua ja rakastua
toiseen ihmiseen,nyt sinulla on huono itsetunto ja
kiire hakea nopeasti ns. lohtusuhde!ei varmaan tarvitse tytötellä ketään!ap:ta tai ketään muutakaan
riippuu mun mielestä kuinka vakavaksi suhteensa on kokenut, kuinka paljon exästä on halunnut päästä eroon, onko vielä toivo että palaisi yhteen... näitä
että sillee se elämä "opettaa"
jos käsiteltäviä negatiivisia asioita on paljon ILMAN positiivisia kaipuun tunteita exään voi mun mielestä alottaa suhteen ja saada tukea uudeltaan
- ihminen tarvitsee ihmistä vai mitä-
t. paljon suhteita sivusta seurannut, läpikäynyt ja asiaa pohtinut - öö hetkinen
Pettynyt mies kirjoitti:
Kyllä se kuule tässä yhteiskunnassa on mies se joka joutuu kaikki sotkut selvittämään aina ja iankaikkisesti.
Naiset on niin olakseen, ne vain harrastaa ja lähtee jos sanot pari poikkipuolista sanaa, kun itse olet kuunellut nalkutusta jokapäivä ja kaikesta, mikään ei mene mieltä myöten.
Mies on nyky-yhteiskunnassa vain pelkkä panomies ja passaaja. Uskallappas sanoa kerrankin että oot väsynyt, tai ei nyt vain kiinosta, jota naiset latelee jatkuvasti.
On hyvä yhteiskunnallinen asema ja "kaunis" vaimo (ainakin päältä) niin mitäpä tässä valittamaan. Koska minäkin saisin hiukan omaa aikaa ja levähtää kaikesta vastuusta, kysyn vain ja toivon että vaimo lukee tämän, niin ehkäpä sitten tietää että miltä minusta tuntuu.hei mies,
ajatuksesi kuulostaa vähän natsiskenestä opitullle
älä tee niin suurta eroa naisen ja miehen välille
katsele käytöstäsi ja hanki yhtä rumapuheinen nainen ettei lähde! - Komppaava
talvikissa1234 kirjoitti:
Oletteko huomanneet että valtaosa kaikista suhteisiin liittyvistä ongelmista liittyy siihen että pojat kasvatetaan itsekkäikisi ja tytöt tunnollisen kilteiksi tässä yhteiskunnassa, sekä kotona että koulussa ym. Siksi miehet ja naiset on kuin eri planeetalta ja tietenkin hormonaaliset syytkin vaikuttavat. Ja ei kiinnosta lukea "on moni nainenkin itsekäs" koska niin on mutta miesten kanssa ei pysty edes puhua kun he syyttää aina kaikesta naisia eikä ota vastuuta mistään.
Juuri näin se menee :)
- kappas vain
talvikissa1234 kirjoitti:
Yksi pieni mutta paljon kuvaava esimerkki siinäkin kun vaikka nainen pyytää kylään, oletetaan kaiken olevan siistiä ym., mutta miehellä sotku on vaan normaali juttu, joka kuitataan korkeintaan sanomalla sori, en oo ehtiny siivoo. Miehillä sekä naisillakin on paljon myös itsetunto-ongelmia, ja niitä pyritään paikkaamaan myös toteuttamalla meille luotuja käyttäytymismalleja....
Höpö höpö. Jos joku ei astu jalallaan kotiini, kun se ei täytä sen ihmisen kriteereitä, saa olla tulematta. Koti on asujansa näköinen ja tuo höpötys ettei voi kutsua kylään, jos ei ole siivottu , tarjottavaa joka lähtöön , on aivan menneiltä vuosisadoilta: ei ihme ettei käydä kylässä enää ex temporee eikä siihen ole syypää vain kaikkien kiireiset aikataulut vaan juurikin tuollainen tyhjänpäiväinen höpinä " tavat".Olen leski, kasvattanut lapet jo maailmalle ja oppinut viikkosiivot jne. mutta en anna epäjärjestykset olla ihmissiuhteideni este!
- Yksi näkemys
BruceFisherRules kirjoitti:
Onnea sinulle! Solmit avioliiton laastarisuhteesi toisen osapuolen kanssa. Ennuste on äärimmäisen huono, sillä onnistumisen mahdollisuus on promillen luokkaa. Tyypillistä ajattelua/käytöstä mieheltä; pannaan päättynyt suhde pakettiin ja uutta peliin niin pian kuin mahdollista. Unohtuiko jotakin? Parisuhde/avioerot kannattaa prosessoida niiden tapahtumajärjestyksessä, muutoin huomaa pian että niitä onkin käsiteltävänä tuplasti... Siinä vaiheessa pudotus on armottoman kova sillä korkealta on pitkä matka maan pinnalle. Erosta toipuminen vie n. 1-3 vuotta aikaa ja väitän että alle vuoden siitä ei selviä täydellisesti kukaan mikäli eroon liittyy myös yhteisiä lapsia. Iltalukemiseksi suosittelen Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjaa, siitä saat käytännön työkaluja eron käsittelyyn.
En oikein usko että eroja voidaan laittaa samanlaiseen pakettiin ja harvat vain onnistuu uudessa suhteessa jos se tulee heti eron jälkeen.
Opukset hyvästä erosta ja työskentelystä eron ja uuden suhteen hyväksi ovat usein vain neuvoja miten voi menetellä. Uusi suhde voi aivan hyvin onnistuakin jos molemmat niin tahtoo ja jos molemmilla on kykyä ja halua ottaa virheet vakavasti ja tehdä erilaisia valintoja kuin aikaisemmassa suhteessa. Mikä on jollekin vaikea käsitellä, voi olla toiselle helpompaa. Se riippuu aivan ihmisistä, haluaako kasvaa ja kehittyä, vai meneekö samaa vanhaa rataa, tekeekö samoja virheitä jne. Jos ihmisillä on avoin mieli ja halua työstää erota uudessa suhteessa, sekin onnistuu jos molemmat ovat siihen valmiita. Ei järjestys mitään korjaa, vain asioiden työstäminen joko yhdessä tai erikseen ja anteeksianto, lisänä rakkaus.
- Samaa miettinyt
Samoja asioita mietin. Itselle ero tuli 24 vuoden jälkeen täysin puun takaa. Olo on rikkinäinen ja kaipaus kova, mutta exä on kova kuin kivi. Vaikea sanoa, itse olen jo uutta lähtenyt etsimään, virallinen ero astui voimaan kuukausi sitten. Kannattaako jäädä tuleen makaamaan jos vaimi ei enää palaa. Meidänkään eroon ei ollut mitään erityisiä syitä. Kyllästyminen tms. arkeen ?
- ainakin yritän
Minusta huorat saa mennä,minä etsin naisen. Nainen joka välitää lapsista.Toivottavasti sellaisia on.
- yksinäinen äiti
ainakin yritän kirjoitti:
Minusta huorat saa mennä,minä etsin naisen. Nainen joka välitää lapsista.Toivottavasti sellaisia on.
Täällä ainakin.. välitän lapsista niin paljon että niiden takia otin asumuseron. . Päätettiin kyllä yhdessä siitä miehen kanssa. Mut kyllä niitä naisia on ja paljon. Onko miehiä jotka oikeasti välittää tosissaan vaimostaan.?
- Malttia
Opetelkaa ihmiset ensin olemaan yksin. Lastenkin on helpointa sopeuta eroon, jos niitä uusia kumppaneita ei heti pyöri nurkissa.
- lötkökin
Usein ero tulee, mikäli mies ei ole tarpeeksi kova!
- Onnstnt
Malttia kirjoitti:
Opetelkaa ihmiset ensin olemaan yksin. Lastenkin on helpointa sopeuta eroon, jos niitä uusia kumppaneita ei heti pyöri nurkissa.
Samaa mieltä.
Itse erottuani sain maailman parhaan neuvon vanhalta työkaverirouvalta: "Olet itsekseksi niin kauan, että se alkaa tuntua mukavalta. Silloin olet valmis hakemaan uutta seuraa."
Tästä neuvosta oli silloin vähän yli nelikymppiselle, melkein 20 vuotta naimisissa olleelle miehelle tavattoman paljon enemmän apua kuin esim. Ficheristä. Nyt se aika on jo kaukana takana. Nykyinen kumppani on löytynyt ja yhteistä taivalta takana vuosia. Ilman eroa en olisi ikinä tavannut tätä ihanaa ihmistä.
Kun yksi ovi sulkeutuu, on mahdollista avata monia uusia. Valitse viisaasti. - 9´8´809p
ainakin yritän kirjoitti:
Minusta huorat saa mennä,minä etsin naisen. Nainen joka välitää lapsista.Toivottavasti sellaisia on.
No sanopa yksikin hyvä syy, miksi minun pitäisi välittää erityisesti jonkun toisen ihmisen lapsista? Siis toki lapsista tykkään, kun itsellänikin niitä on, mutta miksi ihmeessä eronneiden miesten suusta aina kuulee tuon, että uuden naisen pitäisi välittää lapsista? Kai sinun lapsillasi edelleen äiti on..? Ja sinä osaat olla heille isä ilman mitään "tukikeppiä" uuden naisen muodossa?
Jatkuvasti törmää härskiin käsitykseen, että eronnut nainen etsii lapsilleen isää ja itselleen lisäksi elättäjää. Monelle "toisen äijän lapset" ovat kauhistus. Vastavasti naisen, mieluummin sinkkusellaisen, pitäisi ilosta kiljuen ottaa hoteisiinsa viikonloppuisän lisäksi myös tämän lapset ja alkaa hyräillen keitellä näille riisipuuroa onnensa huipulla. Miksi?
- alulle laittaja
Kun ei oo enää lapset helmoissa, eikä housunlahkeissa. Ikää 55.
Vituttaa niin saatanasti, kun muutama vuosi yritetty uutta suhdetta ihan kivan (alussa) naisen kanssa. Oli joka suhteessa unelma, ulkonäkö, seksuaalisuus, kemiat kohdallaan. Piti olla kaikki hyvin, mutta sitten tuli pari muuttuvaa tekijää.
Luulen, että vaimon rakkaat ja katkerat entiset ystävät ja sukulaiset. (omissa suhteissaa kiville ajaneet ämmät) alkoi hämmentää ja manipuloida meidän juttua. Vakuutella sinkuuden ja vapauden ihanuutta. Sen jälkeen meillä alkoi puhaltaa pakkastuuli noin kuvainollisesti. Minusta alkoi löytyä vikoja, jotka ovat olleet tiedossa ja olemassa suhteemme alussakin. Mutta nyt ne alkoivat käydä niin isoiksi, että "Ei me voida asua saman katon alla". On tuo eksä niin kaveidensa manipuloitavissa, että hyppää vaikka kaivoon jos bestis sanoo, että se on kivaa. Tästä pitäis oikeastaan avata uusi ketju. Miten paljon sinkut 'ystävättäret" on sotkeneet kavereidensa parisuhteita. Juuri ainakin meidän iässä. Kun ei oo itsellä kivaa, ei saa kaverillakaan olla.- hittovie
Voi hitto,melken ku minun tarina.
- kuiva_niemi
Ja sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa? Olit varmaan unelma mies. Yrittikö exä kertoa, ettei ole onnellinen, mutta sinä et kuunnellut. Ei kukaan ole vietävissä jos on oikeasti rakastunut. Nyt rehellinen vilkaisu peiliin.
- Kaverit pilas
Sama kaava täälläkin, vikoja meissä kaikissa on, alussa niitä vaan ei ajattele, mutta tosiaan noi "bestikset" on pahimpia pahanilman lintuja, liekö kateellisia ... hmm ... muuta selitystä on keksi.
No jopa ol tarina, kyllä tässä iässä jo osais hyvää puolisoa arvostaa ja kiinni pitää. Ei sitä ystävät ja sukulaiset voi ohjailla. Itse laitin tänään hakuilmoituksen ja olen päättänyt löytää itselleni sopivan , normaalin mukavan miehen ja arvostaa yhteistä taivalta. " toiveikas" siis olen:)
- Juonittelut pois
Alulle laittaja, totta on kirjoituksessasi on sellaista, että on kavereita jotka pääsevät manipuloimaan ja määrittämään aivan liikaa toisten elämää.
Kyllähän niiden kavereiden pitäisi antaa perheen asioiden olla. Voisiko olla että kaveri on kateellinen ja alkaa myrkyttää tässä toisten välejä.
Toki hyvä on parisuhteessakin olevilla olla oman sukupuolen kavereita ja yksi hyvä ystävä jokaiselle on tarpeen. Ystävät ja kaverit eivät puutu toisen perhe-elämään, eivätkä vie luvattomille teille.
Minulla on ystäviä muutama, menemme yhdessä kahvikupposelle kivaan kahvipaikkaan, teatteriin, konserttiin tai vaikkapa isompiin kauppoihin jouluostoksille eri paikkakunnille. Eli kyllä sitä omaakin aikaa pitää olla, mutta miten sen käyttää, sillä onkin se suurin merkitys. - t4raesrt
Mietis asia toisinpäin: haluaisitko itse aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka mieli on totaalisen sekaisin keskellä eroprosessia? Sellaistako haluaisit? Olla toisella laastari ja tukikeppi, että hän selviää eteenpäin jonkun muun kuin sinun alulle laittamasta sotkusta?
Mikäli vastaat kysymyksiin kyllä, niin eiku yrittämään ja etsimään... Mutta epäilen, että vastauksesi ei ole kyllä... Onnellisuuden ja tasapainon pitää löytyä ihmisestä itsestään ; et voi odottaa, että uusi ihminen "onnellistuttaa" sinut. Et voi kaataa vastuuta omasta olostasi toisen niskaan.
Hyvänen aika, harkinta-aika kestää 6 kk... Jos matto on vedetty alta ja lujaa, niin kuin tapauksessasi on käynyt, olet vasta selvitymisen alussa. Kehittele elämääsi muuta tekemistä, uusi / uudelleen elvytetty harrastus, omaan fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen tähtäävää toimintaa jne. Opettele tuntemaan itsesi äläkä säntää ensimmäisen vähänkin siedettävän kumppaniehdokkaan perään. - poppoppoppop1
"Ero ei ollut minun ideani. Siihen ei ollut oikeastaan mitään syytä."
Kyllä eroon on ihan aina syy, useitakin. Huomaat sen, kun vähänkin ajattelet asiaa puolison kannalta. Liitossakin tärkeintä on huomata, ettei yksin voi määrittää parisuhdetta, onnea, ongelmia. Ei myöskään ratkaista niitä.- reippaasti eteenpäin
Ideoista tulee pystyä juttelemaan.Jos ideoita pohditaa eronneiden ja jedelleen huonossa suhteessa olevien kanssa. Jos pää on pyörällä muiden asioiden lisäksi varmaan hyvä tulee. Minä hyväksyn rehdin eron ja antaa myös minun etsiä terveen ystävän joka jaksaa ymmärtää lapsiani. Haaste on kova,mutta pää on terve
- "minä haluan että "
Parisuhteessa on jotain vialla, jos toinen alkaa muokkaamaan toista oman tahdon mukaiseksi, kunnon suhteessa hyväksytää toinen sellaisenaan kuin on.
- postuassa vanha hopi
2kk aen jälkeen kun erosin,kaveri sai mukaansa tanssimaan ja niin kävi että uusi avioliitto astuu voimaan heti ku vanha on leimattu loppuun saatetuksi.
On ollut antoisaa aikaa ,olen saanut kokea rakkautta,seksiä ,iloa ,yhdessä tekemistä ja luottamista toiseen...olen huomattavasti vanhempi häntä ja aivan sekaisin kaikesta mitä saan..hyvää on ollut,ei laastareita eikä muitakaan rättejä vaan sitä mitä ex vaimo ei tuonut useisiin 10 vuosiin liittomme pyynnöistä ja erilaisita avuista huolimatta.Hävetä ei tarvise.Uskaltakaa elää..ei kaaduta vanhoihin kuluneisiin höinöijn- jätetty mies
Onnea sinulle :)
Mulla kuvio sellainen, että tein päättyneessä tuossa liitossa kaikkeni tuon suhteen eteen. Olin ihastunut, nopeasti korvia myöten rakastunut. Mutta vaikka sovimme toisillemme hyvin monella tapaa, olimme kuitenkin varmaan liian erilaisia. Ja minua häiritsi, että vaimo salasi minulta jotain. Alusta loppuun.
Ja käytti tuota hän on rikkaampi -juttua kiristyskeinona. Jos et ole noin tai näin tuossa on ovi.
Eli olin vihtori, tossun alla.
Vastapainoksi sain kyllä petikammarin puolella sellaista hyvää, etten pitkästä iästä huolimatta ollut vastaavaa kokenut. Olikin ainoa asia, joka meidät näinkin pitkään yhdesssä piti.
Koskaan hän ei avautunut minulle kokonaan. Jokin juttu oli komerossa piilossa.
Nyt olen tavannut avoimen enemmän itseni kaltaisen naisen. Ei ole ehkä ulkoisesti yhtä 'nätti', mutta alusta asti tuntunut, että avoin, oma itsensä. Ei esitä mitään. Tykkää minusta ja alan kiintyä häneen ja odotan taaskin hänen yhteydenottoaan.
Sen olen huomannut, että kun tapailemme, eksä pyörii mielessä ja vertailen näitä naisia. Tavallaan en anna itselleni lupaa päästää irti eksästä.
Ja pinnallisuuttahan se on, kun eksä kieltämättä oli missimpi. Minulta lapsellista, kun se sisin ihmisessä on kuitenkin se juttu.
Ikääkin alkaa olla... Ei me olla missejä eikä adoniksia kohta kukaan.
On tunne, että tämä uusi ihminen voisi antaa minulle sen turvallisuuden ja rauhallisen vanhuuden odottelun kanssaan. Mitä en edellisessä litossa koskaan saanut. Hän oli ehkä minulle näyttelyesinen, jota sain esitellä sukulaisille: Katsokaas, kuinka kauniin naisen minä löysin. Piruako minä kenellekään mitään näytän?
Koko ajan oli pelko perseessä, että milloin en ole tehnyt jotain oikein tai en miellytä tarpeeksi ja lähtömerkki päällä. Toki se vaikutti minuunkin ja olin kireä ja hermostunut välillä.
Päivä päivältä olen kuitenkin kiintymässä tähän uuteen naiseen enemmän ja enemmän.
Olen yhteydessä viikottain myös eksään ja hän aina alleviivaa sitä, että kyllä me nyt sitten lopullisesti eroamme. Jotenkin hän haluaa kuitenkin vielä roikkua minussa. Olenko sitten hätävara hänelle, jos prinssi rohkea ei tulekaan noutamaan?
Luulen, että hän saattaa vielä yllätttyä, kun tämä hätävara ei enää palaakaa kuin opetettu koira vihellyksestä takaisin. On oppinut saamaan aina kaiken mitä haluaa. Tunteet eksään alkavat viilentyä selvästi. Mitä pidän terveenä merkkinä itsessäni. - t4etratfra
Niinpä niin... Eiku kohti uutta onnea ja ongelmia. Ex-vaimosi syytä siis liittonne epäonnistuminen, sinun syytäsi ei mikään? Entäs sitten kun ensihuuma haihtuu ja tuleva onnesi paljastuu yhtä arkiseksi tapaukseksi kuin ex? Eiku vaihtoon...?
- jätetty mies
t4etratfra kirjoitti:
Niinpä niin... Eiku kohti uutta onnea ja ongelmia. Ex-vaimosi syytä siis liittonne epäonnistuminen, sinun syytäsi ei mikään? Entäs sitten kun ensihuuma haihtuu ja tuleva onnesi paljastuu yhtä arkiseksi tapaukseksi kuin ex? Eiku vaihtoon...?
Olen haistavinani katkeruutta. Haistele sitä huviksesi.
Kokemusta on, eikä enää sorruta ensihuumaan.
Vaihtele itse, jos huvittaa. Ja jos jonkun saat. - onnensa löytänyt60
jätetty mies kirjoitti:
Onnea sinulle :)
Mulla kuvio sellainen, että tein päättyneessä tuossa liitossa kaikkeni tuon suhteen eteen. Olin ihastunut, nopeasti korvia myöten rakastunut. Mutta vaikka sovimme toisillemme hyvin monella tapaa, olimme kuitenkin varmaan liian erilaisia. Ja minua häiritsi, että vaimo salasi minulta jotain. Alusta loppuun.
Ja käytti tuota hän on rikkaampi -juttua kiristyskeinona. Jos et ole noin tai näin tuossa on ovi.
Eli olin vihtori, tossun alla.
Vastapainoksi sain kyllä petikammarin puolella sellaista hyvää, etten pitkästä iästä huolimatta ollut vastaavaa kokenut. Olikin ainoa asia, joka meidät näinkin pitkään yhdesssä piti.
Koskaan hän ei avautunut minulle kokonaan. Jokin juttu oli komerossa piilossa.
Nyt olen tavannut avoimen enemmän itseni kaltaisen naisen. Ei ole ehkä ulkoisesti yhtä 'nätti', mutta alusta asti tuntunut, että avoin, oma itsensä. Ei esitä mitään. Tykkää minusta ja alan kiintyä häneen ja odotan taaskin hänen yhteydenottoaan.
Sen olen huomannut, että kun tapailemme, eksä pyörii mielessä ja vertailen näitä naisia. Tavallaan en anna itselleni lupaa päästää irti eksästä.
Ja pinnallisuuttahan se on, kun eksä kieltämättä oli missimpi. Minulta lapsellista, kun se sisin ihmisessä on kuitenkin se juttu.
Ikääkin alkaa olla... Ei me olla missejä eikä adoniksia kohta kukaan.
On tunne, että tämä uusi ihminen voisi antaa minulle sen turvallisuuden ja rauhallisen vanhuuden odottelun kanssaan. Mitä en edellisessä litossa koskaan saanut. Hän oli ehkä minulle näyttelyesinen, jota sain esitellä sukulaisille: Katsokaas, kuinka kauniin naisen minä löysin. Piruako minä kenellekään mitään näytän?
Koko ajan oli pelko perseessä, että milloin en ole tehnyt jotain oikein tai en miellytä tarpeeksi ja lähtömerkki päällä. Toki se vaikutti minuunkin ja olin kireä ja hermostunut välillä.
Päivä päivältä olen kuitenkin kiintymässä tähän uuteen naiseen enemmän ja enemmän.
Olen yhteydessä viikottain myös eksään ja hän aina alleviivaa sitä, että kyllä me nyt sitten lopullisesti eroamme. Jotenkin hän haluaa kuitenkin vielä roikkua minussa. Olenko sitten hätävara hänelle, jos prinssi rohkea ei tulekaan noutamaan?
Luulen, että hän saattaa vielä yllätttyä, kun tämä hätävara ei enää palaakaa kuin opetettu koira vihellyksestä takaisin. On oppinut saamaan aina kaiken mitä haluaa. Tunteet eksään alkavat viilentyä selvästi. Mitä pidän terveenä merkkinä itsessäni.Moi ja tsemppiä uuteen suhteeseen!! Irti vaan entisestä.. Etene uuden kanssa yhteisesti sovittavaan tahtiin ettei ns tukehdu intoosi. Mitä sitä odottamaan jos hyvä olla yhdessä. Ole rohkea ja ihan oma itsesi. Ulkonäkö kuitenkin toissijainen..
Pimeässä kaikki yhtä kauniita.. Sellaisen tarvitsee että voi vanheta yhdessä..
Ole asiallinen exää kohtaan, ei ole pakko vastata jos ei yhteisiä lapsia koskevia
pakoll asioita tms.. Lykkyä tykö!!T 60 v mies joka onnen löysi.. - sideharso
jätetty mies kirjoitti:
Onnea sinulle :)
Mulla kuvio sellainen, että tein päättyneessä tuossa liitossa kaikkeni tuon suhteen eteen. Olin ihastunut, nopeasti korvia myöten rakastunut. Mutta vaikka sovimme toisillemme hyvin monella tapaa, olimme kuitenkin varmaan liian erilaisia. Ja minua häiritsi, että vaimo salasi minulta jotain. Alusta loppuun.
Ja käytti tuota hän on rikkaampi -juttua kiristyskeinona. Jos et ole noin tai näin tuossa on ovi.
Eli olin vihtori, tossun alla.
Vastapainoksi sain kyllä petikammarin puolella sellaista hyvää, etten pitkästä iästä huolimatta ollut vastaavaa kokenut. Olikin ainoa asia, joka meidät näinkin pitkään yhdesssä piti.
Koskaan hän ei avautunut minulle kokonaan. Jokin juttu oli komerossa piilossa.
Nyt olen tavannut avoimen enemmän itseni kaltaisen naisen. Ei ole ehkä ulkoisesti yhtä 'nätti', mutta alusta asti tuntunut, että avoin, oma itsensä. Ei esitä mitään. Tykkää minusta ja alan kiintyä häneen ja odotan taaskin hänen yhteydenottoaan.
Sen olen huomannut, että kun tapailemme, eksä pyörii mielessä ja vertailen näitä naisia. Tavallaan en anna itselleni lupaa päästää irti eksästä.
Ja pinnallisuuttahan se on, kun eksä kieltämättä oli missimpi. Minulta lapsellista, kun se sisin ihmisessä on kuitenkin se juttu.
Ikääkin alkaa olla... Ei me olla missejä eikä adoniksia kohta kukaan.
On tunne, että tämä uusi ihminen voisi antaa minulle sen turvallisuuden ja rauhallisen vanhuuden odottelun kanssaan. Mitä en edellisessä litossa koskaan saanut. Hän oli ehkä minulle näyttelyesinen, jota sain esitellä sukulaisille: Katsokaas, kuinka kauniin naisen minä löysin. Piruako minä kenellekään mitään näytän?
Koko ajan oli pelko perseessä, että milloin en ole tehnyt jotain oikein tai en miellytä tarpeeksi ja lähtömerkki päällä. Toki se vaikutti minuunkin ja olin kireä ja hermostunut välillä.
Päivä päivältä olen kuitenkin kiintymässä tähän uuteen naiseen enemmän ja enemmän.
Olen yhteydessä viikottain myös eksään ja hän aina alleviivaa sitä, että kyllä me nyt sitten lopullisesti eroamme. Jotenkin hän haluaa kuitenkin vielä roikkua minussa. Olenko sitten hätävara hänelle, jos prinssi rohkea ei tulekaan noutamaan?
Luulen, että hän saattaa vielä yllätttyä, kun tämä hätävara ei enää palaakaa kuin opetettu koira vihellyksestä takaisin. On oppinut saamaan aina kaiken mitä haluaa. Tunteet eksään alkavat viilentyä selvästi. Mitä pidän terveenä merkkinä itsessäni.kuka on yhteydessä keneen.... sinä viikottain exään ? miksi ?
päästä irti..... oikeesti. uudelleen lämmitykset eivät onnistu.
nauti uudesta rakkaasta, anna hänelle kaikki huomio. saat tuhatkertai-
sesti takaisin .... vertailet heitä ? miksi ?
ehkä olisi paras olla yksin vaikkapa vuosi.... pimppiä kyllä saa, eikä
siinä sen ihmeellisempää tarvitse olla.... - Happamia...
jätetty mies kirjoitti:
Olen haistavinani katkeruutta. Haistele sitä huviksesi.
Kokemusta on, eikä enää sorruta ensihuumaan.
Vaihtele itse, jos huvittaa. Ja jos jonkun saat.Jätetylle miehelle:
Kyllä se katkeruus haisee sinussa itsessäsi, mutta se lienee ihan ymmärrettävää... Toivottavasti et kuitenkaan "kosta" kaikille naisille exäsi tekosia. Meitä on joka junaan. - dkeroiuoit
jätetty mies kirjoitti:
Onnea sinulle :)
Mulla kuvio sellainen, että tein päättyneessä tuossa liitossa kaikkeni tuon suhteen eteen. Olin ihastunut, nopeasti korvia myöten rakastunut. Mutta vaikka sovimme toisillemme hyvin monella tapaa, olimme kuitenkin varmaan liian erilaisia. Ja minua häiritsi, että vaimo salasi minulta jotain. Alusta loppuun.
Ja käytti tuota hän on rikkaampi -juttua kiristyskeinona. Jos et ole noin tai näin tuossa on ovi.
Eli olin vihtori, tossun alla.
Vastapainoksi sain kyllä petikammarin puolella sellaista hyvää, etten pitkästä iästä huolimatta ollut vastaavaa kokenut. Olikin ainoa asia, joka meidät näinkin pitkään yhdesssä piti.
Koskaan hän ei avautunut minulle kokonaan. Jokin juttu oli komerossa piilossa.
Nyt olen tavannut avoimen enemmän itseni kaltaisen naisen. Ei ole ehkä ulkoisesti yhtä 'nätti', mutta alusta asti tuntunut, että avoin, oma itsensä. Ei esitä mitään. Tykkää minusta ja alan kiintyä häneen ja odotan taaskin hänen yhteydenottoaan.
Sen olen huomannut, että kun tapailemme, eksä pyörii mielessä ja vertailen näitä naisia. Tavallaan en anna itselleni lupaa päästää irti eksästä.
Ja pinnallisuuttahan se on, kun eksä kieltämättä oli missimpi. Minulta lapsellista, kun se sisin ihmisessä on kuitenkin se juttu.
Ikääkin alkaa olla... Ei me olla missejä eikä adoniksia kohta kukaan.
On tunne, että tämä uusi ihminen voisi antaa minulle sen turvallisuuden ja rauhallisen vanhuuden odottelun kanssaan. Mitä en edellisessä litossa koskaan saanut. Hän oli ehkä minulle näyttelyesinen, jota sain esitellä sukulaisille: Katsokaas, kuinka kauniin naisen minä löysin. Piruako minä kenellekään mitään näytän?
Koko ajan oli pelko perseessä, että milloin en ole tehnyt jotain oikein tai en miellytä tarpeeksi ja lähtömerkki päällä. Toki se vaikutti minuunkin ja olin kireä ja hermostunut välillä.
Päivä päivältä olen kuitenkin kiintymässä tähän uuteen naiseen enemmän ja enemmän.
Olen yhteydessä viikottain myös eksään ja hän aina alleviivaa sitä, että kyllä me nyt sitten lopullisesti eroamme. Jotenkin hän haluaa kuitenkin vielä roikkua minussa. Olenko sitten hätävara hänelle, jos prinssi rohkea ei tulekaan noutamaan?
Luulen, että hän saattaa vielä yllätttyä, kun tämä hätävara ei enää palaakaa kuin opetettu koira vihellyksestä takaisin. On oppinut saamaan aina kaiken mitä haluaa. Tunteet eksään alkavat viilentyä selvästi. Mitä pidän terveenä merkkinä itsessäni.Ei todellakaan kannata enää palata takaisin entiseen, koska ei se enää toimisi. Hyvännäköisyys kyllä karisee ajastaan, jopa ne missitkin vanhenevat ja mitä jää jäljelle; kauneusleikkauksia havitteleva ja suunnitteleva itsekeskeinen ihminen. Ehkäpä tämä ns. missi huomaa sinun vielä häntä ihailevan ja saa siitä mielihyvää, taitaa olla vain yksipuolista. Eteenpäin on mentävä ja elämässä on toki muutakin, kuin ulkokuori, joka.....kuten kirjoitin kaikilta aikanaan häviää.
- laastarina
jätetty mies kirjoitti:
Onnea sinulle :)
Mulla kuvio sellainen, että tein päättyneessä tuossa liitossa kaikkeni tuon suhteen eteen. Olin ihastunut, nopeasti korvia myöten rakastunut. Mutta vaikka sovimme toisillemme hyvin monella tapaa, olimme kuitenkin varmaan liian erilaisia. Ja minua häiritsi, että vaimo salasi minulta jotain. Alusta loppuun.
Ja käytti tuota hän on rikkaampi -juttua kiristyskeinona. Jos et ole noin tai näin tuossa on ovi.
Eli olin vihtori, tossun alla.
Vastapainoksi sain kyllä petikammarin puolella sellaista hyvää, etten pitkästä iästä huolimatta ollut vastaavaa kokenut. Olikin ainoa asia, joka meidät näinkin pitkään yhdesssä piti.
Koskaan hän ei avautunut minulle kokonaan. Jokin juttu oli komerossa piilossa.
Nyt olen tavannut avoimen enemmän itseni kaltaisen naisen. Ei ole ehkä ulkoisesti yhtä 'nätti', mutta alusta asti tuntunut, että avoin, oma itsensä. Ei esitä mitään. Tykkää minusta ja alan kiintyä häneen ja odotan taaskin hänen yhteydenottoaan.
Sen olen huomannut, että kun tapailemme, eksä pyörii mielessä ja vertailen näitä naisia. Tavallaan en anna itselleni lupaa päästää irti eksästä.
Ja pinnallisuuttahan se on, kun eksä kieltämättä oli missimpi. Minulta lapsellista, kun se sisin ihmisessä on kuitenkin se juttu.
Ikääkin alkaa olla... Ei me olla missejä eikä adoniksia kohta kukaan.
On tunne, että tämä uusi ihminen voisi antaa minulle sen turvallisuuden ja rauhallisen vanhuuden odottelun kanssaan. Mitä en edellisessä litossa koskaan saanut. Hän oli ehkä minulle näyttelyesinen, jota sain esitellä sukulaisille: Katsokaas, kuinka kauniin naisen minä löysin. Piruako minä kenellekään mitään näytän?
Koko ajan oli pelko perseessä, että milloin en ole tehnyt jotain oikein tai en miellytä tarpeeksi ja lähtömerkki päällä. Toki se vaikutti minuunkin ja olin kireä ja hermostunut välillä.
Päivä päivältä olen kuitenkin kiintymässä tähän uuteen naiseen enemmän ja enemmän.
Olen yhteydessä viikottain myös eksään ja hän aina alleviivaa sitä, että kyllä me nyt sitten lopullisesti eroamme. Jotenkin hän haluaa kuitenkin vielä roikkua minussa. Olenko sitten hätävara hänelle, jos prinssi rohkea ei tulekaan noutamaan?
Luulen, että hän saattaa vielä yllätttyä, kun tämä hätävara ei enää palaakaa kuin opetettu koira vihellyksestä takaisin. On oppinut saamaan aina kaiken mitä haluaa. Tunteet eksään alkavat viilentyä selvästi. Mitä pidän terveenä merkkinä itsessäni.Etsitkö uutta suhdetta siksi, että yksin on paha olla ja haluaisit tuntea itsesi rakastetuksi vai löytyikö tämä uusi ihastus ihan spontaanisti?
Jos todella rakastut, kyllä se exä lakkaa pyörimästä mielessä. Jos ei, on vaara, että tämä uusi on ehkä tiedostamattasikin vain lohtusuhde.
Jos et ole täysillä mukana, niin kerro se uudelle ihastuksellesi. Olin itse puoli vuotta suhteessa, ennnekuin mies lähti ja syyksi kertoi, ettei ollut rakastunutkaan. Toivoi rakastuvansa, että olisi joku, mutta minä en sitten ollut se oikea. Ihailun kohteena oleminen selvästikin lämmitti. Minua puolestaan järkytti. Olisi reilusti kertonut, että ollaan vain kavereita niin olisin voinut olla kuunteleva lohduttaja, mikä hänelle sitten näytti riittävän.
Odottele rauhassa ainakin viralliseen ero päätökseen asti. Eikä kannata liian nopeasti tosiaan uuteen suhteeseen mennä, koska silloin pettää itseään ja uutta kaveria. Jos pitkä liitto takana niin menee vuosi tai kaksi ennen kuin tajuaa että ero on tullut ja kuinka eteenpäin? Mutta voimia sinulle!
- BEM
Nyrkkisääntö on, että kuukausi sinkkuutta jokaista parisuhteen vuotta kohti.
Jos olet ollut liitossa 24 vuotta, niin pari vuotta voisit olla sinkkuna.
Tämä ei tietysti tarkoita, että eläisit selibaatissa, mutta älä anna kenellekään sitoutumislupausta vielä pitkään aikaan.
Kyllä naiset ymmärtävät, kun kerrot heille, että haluaisit tavata heitä, mutta et kuitenkaan halua heidän toimivan laastareina, etkä halua kaataa edellisen parisuhteen ongelmia heidän niskaansa vaan prosessoida ne itse - irjamaria
Ihminen on ihminen, kaipaa läheisyyttä.Etsi itsellesi laastari, mutta tee itsellesi selväksi että se suhde on laastari ja elä anna toisenkaan ymmärtää että se olisi jotain muuta. JOKU PÄIVÄ kun annat ajan kulua huomaat että tuska ja tunteet ovat helpottaneet.Minulla oli kova ero tuska 8 v sitten itselläni, oli niitä laastari suhteita ne vei eteenpäin ja nyt olen jo monta vuotta ollut n.s terve , ehkäpä liian terve kun olen edelleen sinkku...mutta nautinto todella ja jos joskus kolahtaa se kolahtaa kunnolla:)? Tsemppiä sinulle!!
- jos odottaa
Kolahtaa,mutta taitaa ikä loppua.
- wplsmx
jos odottaa kirjoitti:
Kolahtaa,mutta taitaa ikä loppua.
Sepä. Tässä iässä ei ole oikein vuosikausia aikaa jäädä suremaan.
- Vinkki.
Viikosta kahteen voi olla sinkkuna ja sitten taas etsii itselleen vakisuhteen.
Itselläni on erosta nyt tasan 5v. Kyllä ns laastari suhteita on ollu mut sitä joka oikein kolahtaa ei oo vielä eteen sattunu ja mitä enemmän erosta aikaa kuluu sitä "ronkelimmaksi" oon tullu mutta miks tyytyä siihen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon kun se joka kolahtaa kunnolla voi tulla vielä eteen ja minulla itellä ei oo ainakaan mikään kiire solmia pysyvää suhdetta. Onollut aikaa itse tutkiskeluun ja löytänyt sekä hyviä että huonojapuolia jotka toivottavasti autttaa uudessa suhteessa jos se joskus kohdalle sattuu. Siksipä neuvoisinkin että elä pidä kiirettä, kyllä siihen muutama vuosi kannattaa varata aikaa.. :)
- foerios
Aloittajan kysymys on kuin jostain ostoksesta: miten pian voin "ostaa uuden takin entisen tilalle", ts. ihmissuhde, puoliso ei ole otettavissa, haettavissa, ostettavissa. Se tulee kun on tullakseen tai sitten se ei tule, tai tulee joku, jonka kanssa yrittää, voi jatkaa perhe-elämää tms. Ei näitä voi etukäteen tietää. Ensiksi täytyy olla ainakin sovussa itsensä kanssa ja eronsa käynyt läpi. Vasta sitten voi edes alkaa katsella muita mahdollisuuksia. Onhan sitä elämää ilman sitä puolisoakin ja usein jopa parempaa elämää, jos puolisko on mitä sattuu. Eli aikaa siinä menee ja parempi onkin niin....
- Pekka1968
Tuo on niin totta. Suhde tulee, jos on tullakseen. Aika kova itsevarmuus pitää olla, jos aikoo suhteen tuosta vain "hankkia". Kylmä tosiasia on, että saattaa mennä vuosikausia ennen kuin joku kunnolla kolahtaa. Etsimällä ei tietenkään välttämättä löydä, mutta ei kukaan tulee kotoakaan hakemaan.
Itsellä on aika paljon kokemusta deittailusta ja seurusteluyrityksistä. On useampi hyvä yritys takana eron jälkeen. Avioero on käsitelty eikä nosta enää katkeruutta. välit lapsiin ja exäänkin ovat kunnossa.
Mutta, uuden suhteen löytäminen ei todellakaan ole helppoa. Nelikymppisenä törmää ihan erilaisiin haasteisiin kuin nuorempana. Kaikilla on omat traumansa ja pettymyksensä. Sitten on vielä käytännönasiat, lapset ym. Tähän kun vielä lisää sen, että pitäisi vielä löytää se yhteinen kipinä... Kyllä rima on kieltämättä aika korkealla. On selvää, että haluaa suhteen, joka saa elämän tuntumaan entistä paremmalta. Kompromisseihin on tietysti suostuttava, mutta aivan kaikesta ei pidä luopua.
- Vinkki2
Seurustelu on luonnoton tila, ihmisen kuuluu olla yksin.
- Turha vaivaitua
Ei se ihan niinkään ole. Kuitenkin parempi yksin kuin survoa epämiellyttävissä
ihmissuhteissa. Ainakin on talous kunnossa ja voi tehdä niinkuin itse haluaa
kaiken oppimansa jälkeen.
- ano muumi
Jos vanha pyörii vielä mielessä niin ei kannata mitään pitkää suhdetta rakentaa. Jotkut kyllä etsivät nopeasti eron jälkeen seuraa mutta siinä olisi kyllä heti parasta olla rehellinen toiselle että itse etsii ensisijaisesti helpotusta oloonsa eikä mitään vakavaa parisuhdetta. Näitä kutsutaan "laastarisuhteiksi" ja vaikka niistä voi jotain pitkäkestoistsa kasvaakin niin aika riskillä menee, sillä todennäköisesti ei tule... Jos ajatus hetken huvista ei tunnu vieraalta ja voi olla rehellinen, niin siitä vain.
Toisaalta eron jälkeen voisi olla hyvä antaa itselleen aikaa surra rauhassa ja sen tekeminen uuden seuralaisen kiehnätessä kyljessä on melko mahdotonta. Ero olisi hyvä käsitellä ja löytää oma itsetunto takaisin tai uusi suhde ei todellakaan saa hyvää pohjaa. Se ei ole hyväksi omalle hyvinvoinnille eikä toistakaan kohtaan rehellistä. - hohhoh!!!
Vain totaalinen ihmisnarkkari-luuseri sanoo, että yksinäisyys on kamalaa. Opettele olemaan yksin, heikko surkimus, äläkä ole tuollainen roikkuja-takertuja. Säälittävää.
- Onni potkaisi
Eräänä aamuna päässäni oli kirkas ajatus; tämä piirileikki loppuu nyt, olin kestänyt miehen vieraita naisia muutaman vuoden. Samana päivänä katsoin netistä ehdokkaita ja yksi löytyi.
Se oli hänen ekakirjoituksensa nettiin, hän ja vaimonsa olivat muuttaneet eri asuntoihin kaksi kuukautta sitten.
Ei ollut edes ihastusta, mutta käsittelimme erojamme yhdessä sydämemme kyllyydestä, seksi ei käynyt mielessäkään, kumpikaan ei olisi kyennyt.
Lämmin ystävyys syntyi kuukausien myötä, paperisodat kulkivat siinä sivussa, asunnot järjestyivät ja pää ja sielu selkeni.
Siitä on nyt 10 vuotta, eikä tietoakaan suhteen lopusta.
En ymmärrä miksi pitää opetella elämään yksin, jos ei ole pakko, en myöskään sitä, miksi pitäisi lähteä rakentamaan suhdetta. Siinä kun vain on ihminen juuri siihen raastavimpaan aikaan tukemassa, se riittää. Se tuleeko suhde vai ei ja kuinka pitkä on täysin samantekevää, selviytyminen riittää.
Jos joskus jostain syystä jään yksin, toimin samalla tavalla tai eri tavalla, jos silloin siltä tuntuu. - uusikin jättää
Jätetty mies tulee olemaan aina, kun vertailee naisen ulkonäköä?
- 2+2
Riippuu hyvin paljon ihmisestä kuinka pian on valmis suhteeseen eron jälkeen.
Osa katsoo jo uuden valmiiksi ollessaan suhteessa. Jotkut ovat jopa kertoneet seurustelevansa jonkun kanssa kunnes parempi saalis osuu kohdalle.
Mielestäni olisi hyvä olla yksin siihen asti kunnes on valmis uuteen suhteeseen, ettei paikkaa suhteella mitään entistä.
Moni hyppii suhteesta toiseen. Varsinkin miehet tuntuvat pitävän "suosituista" naisista, jotka vaihtavat paria lennossa. Sitten ihmetellään miksi tulee jossakin vaiheessa ero.
Ihmiset, jotka ovat pitkiäkin aikoja yksin, arvostavat parisuhdetta aivan eri tavalla kuin ne jotka hyppivät suhteista toisiin. Kannattaa hankkia samanhenkinen kumppani, ettei tule turhia sydänsuruja. - ei tuleen makaamaan
Kyllä olisi hyvä viikon verran pitää huilia suhteesta ja sitten vain baariin uuden uhrin kimppuun. Sen jalkovälissä olevan rahasammon arvo laskee koko ajan.
- 7ja3
Seitsemän vuoden tuskallisen on off suhteen jälkeen, samalla viikolla erostani exäni kanssa löytyi nykyinen mieheni. Ei siinä olisi kannattanut jäädä odottelemaanvaikka kipua olikin edellisestä suhteesta paljonkin jäljellä. Rakkaus nykyiseen mieheeni sai exäni unohtumaan hetkessä. Ja miksipä ei oliskaan kipu väistynyt koska nykyinen mieheni on juuri täydellinen minulle. Minun neuvo on että mieti miksi olet uuden naisen kanssa heti tekemisissä, onko hän laastari vai onko hän niin ihana että haluat juuri hänet ja exäsi ei ole enää vaihtoehto. Pelailu ei ole kivaa kenestäkään. Jos sinulla on aito ihastuminen ja oma varmuus siitä että ero exääsi on varma, niin siitä vain kokeilemaan.
- ei vakavaa
Jos mä eroisin niin en uutta ihan äkisti laittais. Lohduksi voisin ottaa jotain pinnallista.
- berry-75
Nyrkkisääntö minkä BEM mainitsi meni minun kohdalla noin. Vaikka minä halusin eron 13v suhteesta niin prosessi omaan itsenäisyyteen ja asioiden käsittelyyn kesti reilun vuoden. Eron jälkeen oli helppo syyttää toista mutta tuon erovuoden aikana ymmärsin kuinka idiootti itsekin olin ollut. Me molemmat teimme kaikki mahdolliset virheet. Toivon aloittajalle ettei pitäisi kiirettä...aina voi tutustua uusiin ihmisiin. Kaikista oppii aina jotain uutta. Ota ero mahdollisuutena tehdä erilaisia asioita, sellaidia joita et olisi tehnyt parisuhteessa ollessa.
- Hmmm...
Eikös aika moni vastaeronnut nainen ota jonkun lohduttajan itselleen, koska se on helppoa, sillä miehiä on aina tyrkyllä?
Voisi helpottaa oloa, mene ja tiedä? - Vain kokemuksesta
30 vuotiaalle miehelle 22 vuotias nainen on liian nuori.
Mies on yleensä tosissaan, naisella vielä "juoksuaika" päällä.
50 vuotiaalle miehelle suosittelen 35 vuotiasta naista.
On romantiikkaa, uskollisuutta, ja lapsetkin saavat hemmottelua.- Naisellinen42
Miksi 35 v nainen ottaisi kohta kuuttakymmentä käyvän käppänän? Itsellenikin noin vanha on ihan liian vaari.
- joppe131
Nauti vapaudesta.Erosin 5 vuotta sitten eikä edelleenkään ole mitään haluja uuteen parisuhteeseen.
- Miäs33Treee
Uutta vaan kehiin. Ero tilanteissa alkaa aina katkera kilpailu muutenkin kummalla on nopeammin uusi lohduttaja kainalossa. Ainakin naisilla tuntuu olevan heti kiire uuteen suhteeseen ja koska naisen on myös helpompi seuraa löytää niin harvoin menee viikkoakaan erosta kun uutta ollaan esittelemässä ystäville.
Enkä puhu mistään nuorten hölmöilystä vaan tuo on ihan tavallista tässä 30 ikäluokassa. - -75
Heps "mies!"
Tuo sun tekstis on IHAN KAIKKI just mua!!! Itellä erosta n.2v ja ilman toista puoliskoa. Et maininnu onko lapsia. Itellä pari ja silleen ei kiire minnekään. Yhden neidon tavannu netin kautta ja se vei sydämmen. Mitään siitä ei voinu tulla kun molemmilla lapset ja etäisyyttä ihan vit..sti! Tää oli alkujuonto tulevaan. Siis meinaan et älä häslää! Silleen vaan tulee... You know! Kyllä sä sit tiedät kun on aika rakastua ja antautua uuteen suhteeseen. Muista ettet toista virheitä - jos ne edes oli sun aikaansaamia. Mut kokeile nettiä, uusia harrastuksia, konsertteja jne.... Mut ÄLÄ häslää!!! Tiedät kun on oikea aika... Niin ja voimia tulevaan!! Jos sinulta rikkoontuu auton moottori, kuinka pian laitat sen kuntoon? Vai vietkö sen tien laitaan ja toivot jonkun korjaavan sen? Istu tuoliisi ja ota paperilla asiat kertaillen missä vika. Sitten korjaus suunnitelma. Kumppanuudessa ei julkisivu ja kauniit puheet pitkälle kanna. Ellei ole valmis kunnioittamaan puolisoa ja tarmokkaasti rakentamaan yhteistä kotia, asia ei onnistu.
- Elämä lyhyt
Miksi pitäisi "hakeutua suhteeseen". Kannattaisi ennemmin "hakeutua elämään". Todennäköisesti se suhdekin sieltä ilmaantuu ja ellei ilmaannu on sitten kuitenkin eletty elämää eikä hukattu aikaa suhteiden hakemiseen.
- wrgyqerht
No mulla on kulunut jo 14 vuotta huonosta suhteesta eikä ole vielä ollut kiirettä uuden tirpusen etsinnässä.
Tässä viihtyy jo ihan hyvin yksinseenkin.
Laastarisuhteet ovat vain sen toisen onnettomaksi tekeviä ratkaisuja. - Etsi itsesi
Varon vastaeronneita miehiä. Ihminen on ihan rikki ja sekaisin. Kannattais varmaan vuoden päivät ainakin olla itekseen, jotta ei oo vanhaa hampaankolossa. Tosi kurjaa olla sellanen laastarisuhde, mitä monet harrastaa heti eron jälkeen.
- ruusunippu
Tuoltahan hän saapuukin, jo kauan ennen kaltaisiasi miehiä oli sovinto. Käytännön tilanteista tunnemme toisemme, voisimme oppia virheistämme ja onnistumaan itse tarkoituksessa. Teillä molemmilla olisi sanottavaa keskustelisitte--kyllä sanotte tänään toisillenne menette lohdutatte annatte anteeksi ja korjaatte virheenne. Kaiken teette tavoillanne mukavasti kotoisasti olette. Helppoa on sanoa suoraan naiselle tule luokseni kaipaat häntä. Toisaalta antaisit hänen olla sinun kuuluu tulla luokseni. Toivoisin sen tapahtuvan, olenhan tutustunut sinuun aikaisemminkin ja oksentanut päällesi. Kun paljastat itsesi minulle ruususi lakastuvat, pian erosi sinua kaivertaa, tämä on lupaukseni sinulle. Näitä tapahtuu, tahtoisitko silti yrittää onneasi. Voit kaiken unohtaa uuden tuttavan löytää ja onnen saavuttaa.
- nelloink
Aika moni mies lähtee suin päin uuteen suhteeseen. toki myös jotkut naiset. ainakin jokunen kuukausi kannattaisi malttaa minusta olla yksin. silloin on ainakin kerinnyt käsitellä eroa ja miettiä asioita. sitten on helpompaa olla uudessa suhteessa kun vanha suhde ei kummittele.
- Koitas noin
Ja mitä se kummittelu on? Kummituksia on vain saduissa. Ei ole mitään säädettyä aikarajaa. Uuteen suhteeseen voi ruveta vaikka samana iltana kun aamupäivällä edellisestä eronnut. Mitä kauemmin odotat ja pähkit sitä enemmän syytät itsee ja loppujen lopuks oot siinä tilanteessa että olet lopun ikääs yksin. Ei muuta kun baanalle ja mahdollisimman pian uusi tilalle. Kyllä se vanha pian siinä unohtuu. Ja toistan kummituksia on vaan saduissa ja elämä ei ole satua vaan karua totta.
Ovat sanoneet, että kannattaa elää vuosi itsekseen ennen yhdessä asumista. Tällöin oppii lähes keiken, mitää kotitaloudessa tarvitsee. Kun muuttaa vanhempien luota suoraan parisuhteeseen, menee monesti peleen.
- vielä elossa
muistan kun olin nuori laulettiin että en itke lemmen tähden otettiin kaveriporukasta se toiseksi paras ja jatkettiin matkaa entinen rakas havahtuu tai ei kiinnostuu kun kelpaa toisellekin oma asia ottako takaisin tai ei mitä enemmän suret sitä enemmän hän voimistuu sovi ystäväsi kanssa että "katsotaan" ja pidetään hauskaa harrastetaan ja annetaan lämpöä toisillemme sitoutumatta muuta kuin ystävyyteen kostomielessä ei kannata lähteä liikkeelle vaan elä ja anna elää jonkin ajan kuluttua asia selviää itsekseen ja tietää mihin suuntaan lähtee puhtaalta pöydältä Sen voin kertoa että mitään ei saa kivutta aina jokin asia koskee kipu vahvistaa selviytymiskamppailussasi rakkauselämän tasolla muut elämän tuomat haasteet ovat sitten taas asia erikseen niin että tsemppiä sitten vain jokainen löytää kuitenkin itse uuden alun kun muistaa että luultavasti elämä on tärkein asia pysyäkseen hengissä ja sen vaaliminen on tärkeämpää kuin rakkauden uusi rakkaus löytyy kyllä aikanaan
- Olisit nyt
lauseet ja tavuttanut, puuttuu pisteet ja pilkut.
- yksin...
Ero ykkönen..Se on surullista, kun mies tajuaa vasta eron todellakin tullessa...että jotain oli pielessä. Vaimon jo asiasta jo puhuessa monta vuotta vastaus oli, napunapu tai kommentti, ettei ongelmia ole, jos niistä ei puhuta??? Itse en tuota ymmärtänyt, vaan otin ja muutin pois moisesta liitosta 25 vuoden jälkeen...
- Poikamies (`)
Poikamiehenä on parasta elellä lentää vain kukasta kukkaan,saa olla kun taivaan lintu.
- Ei rasismille
Vinkkejä eli älä ota neeekeriä tai muuta ulkolaista kulttuurinrikastajaa ainakaan edes yheksi illaksi. Kunnollinen suomalainen sen olla pitää. Mussutella voi vapaasti..ulkolaisissa on riskinä se että saa positiivisen tuloksen hiv testissä..ei parisuhteessa. Rasiteja tuodaan suomeen kokoajan lisää ja kehoitan välttämään niitä jotka rasisteja ovat ja sitä käytöksellään aiheuttavat.
- jyrki4
Miksi pitää mennä uuteen suhteeseen? Miksi pallo taas jalkaan? Nauti elämästä hyvä mies!
- pöheikkö....
Ei muuta kuin pussihousut seippään nennään ja murikata sullaan lihhaan, siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun hevoset nai, kyl jämpti on niin s.....a!
- Eron jälkeen
Minä erosin 2009, lähdin toisen naisen matkaan, lapset olivat silloin alakouluisässä. Olin todella hukassa silloin, jätin lapseni, perheeni, ero tuli siitä toisestakin naisesta. Lapset ovat saaneet kestää tämän kaiken, nykyään ovat minun elämässäni tärkeitä. Elin muutaman vuoden irtosuhteissa, naisia tuli ja meni, mihinkään en saanut otetta. Sitten juhannusaattona kaksi vuotta sitten lähdin prätkällä ajelemaan ja huomasin että yläkerran Nainen oli yksin kotonaan....tulin 6 tunnin päästä ajoreissusta ja huomasin että hän on yksin edelleen kotonaan. Otin selvää hänen puh.nrostaan ja lähetin viestin hänelle....loppu on historiaa...olen nykyään eheämpi ihminen kuin koskaan, kiitos Hänen, minun oma Naiseni ! Meillä on tasapainoinen suhde, lapset elää siinä mukana vaikka exä heittää kapuloita rattaisiin minkä kerkee. Elämä ei pääty eroon.....sitä pitää olla vain rohkea eikä jäädä tuleen makaamaa....kannattaa elää, ottaa riskejä, käydä tosi syvällä ja pohjalla, sieltä ei ole muuta tietä kuin ylöspäin
- Mielipiteeni
No kyllä ihmisen pitäisi osata olla yksinkin. Eikä sitä voi oikeastaan valita, milloin kohdalle sattuu sopiva seurustelukumppani, ja onko silloin pitkä vai lyhyt aika edellisestä suhteesta. Tietenkään sinkkuna ei tarvitse olla yksin, voi silloinkin olla seuraa, jos ei nimenomaan halua odotella siveästi sitä oikeaa.
Sitten on hyvä aika lähteä etsimään uutta rakkautta, kun tuntuu siltä, että ei tarvitse sitä ja on yksinkin tyytyväinen.
- PYSÄHDY
"Yksinäisyys on kamalaa."
Ah, tuo kaiken kertova lause. Tärkein ihmissuhde joka sinulla tulee koskaan olemaan elämässäsi, on suhde itseesi. Jos et osaa olla onnellinen yksin etkä ole tyytyväinen itseesi, et voi olla onnellinen suhteessakaan.
Aloita tärkeimmästä, eli itsesi kanssa työskentelystä. Onni ei tule ihmisten eikä asioiden mukana. Ymmärrä ja hyväksy se, ja olet jo ottanut suuren askeleen eteenpäin! - Yksin tänne jäin
En nyt kaikkia vielä lukenut, mutta kyllä tuo "alulle laittajan" asetelma on omassakin mielessä käynyt. Liki 30v oltiin aviossa ja erosta on jo aikaa. Ei oikein kiinnosta enää "vieraan" ihmisen kanssa aloittaa alusta. Yksikseni toki viihdyn, mutta kyllä' välillä tuntuu aika tyhjältä....
- paratiisiin päässyt
Naimisiin aikuisella iällä kun kummankin kello tikitti. Siittämisen jälkeen seksiä ei enää herunut ja kahdentoista vuoden jälkeen vaimo kyllästyi katselemaan selibaatissa elävää (ja kärsivää) miestään ja läksi.
Pari kuukautta yksin ja uusi kumppani ja todellakin runsaasti seksiä ja iloa, on ollut jo kymmenen vuotta.
Lapsen takia kestin selibaattia, mutta lapsi päätti hetken äidin kanssa asuttuaan muuttaa minun luokseni ja hyvin menee. - wanhaherra 5320
Kyllä se kohdalle osuu, jos haluaa........
- ....
Ei sillä "laastarisuhteella" exäänsä unohdeta.. Kannattaa sitten vasta kun on itestä tuntuu siltä ja eikä enää kaivele menneitä..
- pienviljelijä
Avioliittolupauksessa luvataan että tahdon rakastaa elämäni loppuun asti. Se ei tarkoita että koko ajan rakkautta kokisi tai että se olisi helppoa. Itse olen aviossa, huonoja aikoja läpikäyneenä, mutta edelleen iloisena siitä että me molemmat kunnioitamme pyhää Jumalan kasvojen alla annettua lupaustamme. Annan siis neuvoksi, koita pelastaa liittosi.
- Rokka A
TÄSSÄ OIKEA JA AINUT OIKEA VASTAUS:
1vuotta 10 kuukautta 22 päivää 10 tuntia ja viisitoista sekuntia.
ÄLÄ MISSAA TUOTA HETKEÄ! - psykologin neuvoja
Asiantuntijoiden mukaan ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa, koska voi aloittaa uuden suhteen. ns. Jättäjä on voinut suhteen aikana käydä erotunteita vihaa, epätoivoa, tyhjyyttä ym. läpi ja voi olla hyvinkin valmis uuteen suhteeseen jo eron hetkellä. Monesti tuntenut suurta tuskaa jo suhteensa aikana ja puhunut asiasta toisenkin kanssa, mutta toinen ei ehkä ole halunnut/osannut kunnella tai halunnut paeta asioita. Mutta jätetyllä voi kestää huomattavankin pitkään erosta toipuminen varsinkin jos on vain paennut suhteen ongelmia.
Mutta mikä tärkeintä ihmiset ovat erilaisia ja suhteen voi aloittaa sitten kun vastaan tulee joku joka todella kolahtaa. - Kokenut tuon
Seksisuhteeseen heti, laastari helpottaa. Pysyvämpää suhdetta voi ajatella sitten vähän myöhemmin.
- piIIuhaukka
Ei pidä luokitella laastariksi tai oikeaksi suhteeksi. Yhden illan seksiseurasta voi tulla elämäsi paras suhde. Ihminen hänkin on ja on hullua puhua laastarista.
Jokainen suhde pitää elä täysillä, vaikka se olisi vain pikapano kännissä.
Ihminen joka luulee olevansa parempi kuin 'laastari' on väärässä.
Itte voi elä sinkkussa joss toiset haluan mennä suhtteen sen vuoksi että hän on mahdolisuus erottaa. Itte ett men suhteen toiset kansani joss hän on lapset tai on syntynyt. Myös joss hän ett ole riitävästi aikuinen.
- Kokemusta on
Varokaa eronneet miehet eronneita YH äippiä. Ne ovat tosi vaikeita tapauksia panemaan kyllä pääsee,mutta heidän henkinen tasapaino on aivan sekaisin joten kiertäkää kaukaa, käyttäkää kumia ja ihdenillan juttuna. Näiden kanssa ei voi mitään vakavaa perustaa,sen tulin huomaamaan liian moni heikkohermoinen masennuslääkkeitä napsiva pientenlasten yh-äippä joka koittaa hakea elättäjää katraalleen eronsa jälkeen.
- Älä yleistä!
Ei kaikki yh äidit napsi mitään pillereitä masennukseen, eikä todellakaan etsi mitään elättäjää jälkeläisilleen.. Äläpäs nyt pidä ittees minään lottovoittona.. Nyt ei kannata yleistää yksinhuoltajiakin on erilaisia
hyva jatetty mieis se kestaa yleensa noin vuoden ennen kun pystyy uuteen suhteeseen sama patee myos jos joku lahiomainen kuolee ennen kuin suru vahan helpottaa
- ihminen ihmiselle
Ihminen on valmis uuteen suhteeseen silloin, kun löytää tai saa vierelleen toisen ihmisen.
Ei siinä mitään "suruaikoja" tarvita. - kukkis5
Ensin pitää oppia elämään hyvin yksin.. sitten vasta voi oppia elämään hyvin kaksin. Läheisriippuvuus on sairautta.
- Vakavaan suhteeseen
ei kannata ryhyä, mutta erotuska kannattaa nussia pois tarkoitukseen sopivan henkilön kanssa.
- Vinkki ja Tsemppiä
Lukaseppa John Grayn kirjoja Mars ja Venus-aiheesta. Yksi kirja vastaa juuri esittämääsi kysymykseen. Tärkeintä on, että seuraavassa suhteessa kykenet olemaan ehjänä mukana. Tuo kirja auttaa sinua ehjäksi ja poistaa yksinäisyyden ja katkeruuden tunteita.
Joskus ero tulee, kun aika vaan on täysi. Esimerkiksi kaksi ystävää, jotka aikanaan olivat kuin paita ja peppu ja nyt aika ja muu tulivat väliin. Ihmiset vain erkaantuivat ja se kuuluu elämään. Yhtälailla, kun erkaantumisesta johtuvat kipeät tunteet.
Toivottavasti tuosta kirjasta on sinulle apua! Minulle ainakin on ollut!! - yksinnyt
Kyllä oli osa kirjoituksista upeita :)
Tiedän mitä ap. tarkoittaa. Muistan vieläkin sen tunteen, kuinka parinkymmen vuoden liitosta kun erosin, tuntui kaikki kaatuvan päälle. No sitten "retkahdin" nettideitteihin ja löysin uuden miehen. Hänen kanssaan meni myös useita vuosia. Hän oli minulle loppujen lopuksi vain laastarisuhde. Nyt sen tajuan.
Viimeisestä erosta on 2 vuotta ja näitä "kokeiluja" tässä. Ei ne vaan onnistu. Nyt tajuan, etten koskaan opetellut olemaan yksin. Siis todellakin yksin, etten etsisi miestä rinnalleni. On turha selittää, että hakee elämänkumppania, ei me eronneet sitä tehdä. Me haetaan hellyyttä, seksiä, läheisyyttä. Kaikkea sitä, mitä meillä silloin joskus oli. On minulla ollut yhden yön suhteita. Joskus sitä seksiäkin on vain saatava ja hetki toisen läheisyyttä.
Olen monta iltaa ja yötä itkenyt yksinäisyyttäni. Mutta nyt ei auta. Nyt tämä jakso elämässä käydään todellakin läpi, hammasta purren.
Ap. älä kuitenkaan lupaa kenellekään mitään. Se ei ole oikein, Koska sinusta ei siihen ole. Itse olen sen nyt oppinut. Minusta ei vielä kukaan saa hyvää vaimoketta rinnalleen. Voin olla hyvä ystävä, vakituinen seksikaveri, kaveri matkoille ja tapahtumiin. MUTTA minusta ei ole parisuhteeseen. - yksinnyt
Kyllä oli osa kirjoituksista upeita :)
Tiedän mitä ap. tarkoittaa. Muistan vieläkin sen tunteen, kuinka parinkymmen vuoden liitosta kun erosin, tuntui kaikki kaatuvan päälle. No sitten "retkahdin" nettideitteihin ja löysin uuden miehen. Hänen kanssaan meni myös useita vuosia. Hän oli minulle loppujen lopuksi vain laastarisuhde. Nyt sen tajuan.
Viimeisestä erosta on 2 vuotta ja näitä "kokeiluja" tässä. Ei ne vaan onnistu. Nyt tajuan, etten koskaan opetellut olemaan yksin. Siis todellakin yksin, etten etsisi miestä rinnalleni. On turha selittää, että hakee elämänkumppania, ei me eronneet sitä tehdä. Me haetaan hellyyttä, seksiä, läheisyyttä. Kaikkea sitä, mitä meillä silloin joskus oli. On minulla ollut yhden yön suhteita. Joskus sitä seksiäkin on vain saatava ja hetki toisen läheisyyttä.
Olen monta iltaa ja yötä itkenyt yksinäisyyttäni. Mutta nyt ei auta. Nyt tämä jakso elämässä käydään todellakin läpi, hammasta purren.
Ap. älä kuitenkaan lupaa kenellekään mitään. Se ei ole oikein, Koska sinusta ei siihen ole. Itse olen sen nyt oppinut. Minusta ei vielä kukaan saa hyvää vaimoketta rinnalleen. Voin olla hyvä ystävä, vakituinen seksikaveri, kaveri matkoille ja tapahtumiin. MUTTA minusta ei ole parisuhteeseen.- Aikuisuus*
Parisuhdeterapeutit eivät todellakaan kehota ketään syöksymään suinpäin uuteen suhteeseen. Haluaisitko itse rinnallesi riippakiven, joka ei ole kasvanut aikuiseksi eikä osaa olla yksin? Selvitä ensin erosi loppuun. Parasta olisi käydä muutaman kerran parisuhdeterapeutilla ex-puolisosi kanssa, jotta saatte näkemystä eroon johtaneista syistä. Usein syy löytyy turvattomasta kiintymyssuhteesta, mutta sitä ei paranneta irtosuhteilla, vaan tekemällä työtä oman itsen kanssa.
"Yksinnyt"
taidat olla käynyt läpi sitä, mitä monet täällä peräänkuuluttavat. Eroaminen ei liene kellekään helppoa, joka sitoutunut liittoonsa ja siinä edes jotain hyvää kokenut.
Itselläni vieraantumisprosessi käynnissä ja mieli toki kaipais kumppania rinnalle, kun erillään asuttu kuukausia. Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, kirjoitetaan isossa kirjassa. Yksinoloa toki tarvittaneen omien ajatusten ja toiveitten selkiyttämiseksi.
En minä ainakaan kykenisi kokosydämiseen suhteeseen, vaikka seksinnälkä onkin
p-leen isona houkuttimena vuosien selibaatin vuoksi. En usko irtosuhteitten tuovan kuin katkeraa lohtua.- yksinnyt
holav kirjoitti:
"Yksinnyt"
taidat olla käynyt läpi sitä, mitä monet täällä peräänkuuluttavat. Eroaminen ei liene kellekään helppoa, joka sitoutunut liittoonsa ja siinä edes jotain hyvää kokenut.
Itselläni vieraantumisprosessi käynnissä ja mieli toki kaipais kumppania rinnalle, kun erillään asuttu kuukausia. Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, kirjoitetaan isossa kirjassa. Yksinoloa toki tarvittaneen omien ajatusten ja toiveitten selkiyttämiseksi.
En minä ainakaan kykenisi kokosydämiseen suhteeseen, vaikka seksinnälkä onkin
p-leen isona houkuttimena vuosien selibaatin vuoksi. En usko irtosuhteitten tuovan kuin katkeraa lohtua.Hei holav !
Juuri se, että on sitoutunut liittoon on tehnyt kovan kolauksen sydämeeni. Uskon, että nyt kasvan ihmisenä. Kellekään en halua valehdella tai luvata mitään, mikä ei tunnu oikealta.
Mutta, en myöskään kieltäydy vakituisesta ihmisestä, jolle kelpaan sellaisena kuin nyt olen. - gjzfjd
"On turha selittää, että hakee elämänkumppania, ei me eronneet sitä tehdä. Me haetaan hellyyttä, seksiä, läheisyyttä"
Puhu vain omasta puolestasi. Hellyys, seksi ja todellinen läheisyys syntyy vuorovaikutuksesta, jakamisesta, henkisistä asioista. Näitä kaikkia voi yhdessä kutsua parisuhteeksi, elämänkumppanuudeksi. Seksin voi tietty ulkoistaa. Silti en laittaisi samaan lauseeseen seksiä ja läheisyyttä. Tuntemattoman seksikumppanin kanssa ei voi olla läheinen. Fyysinen läheisyys on eri juttu kuin henkinen.
Minulla on ollut tasan päinvastoin kuin sinulla. Ennen muinoin nautin omasta seurastani, viihdyin yksin. Tosin myös muiden kanssa. Parisuhteen ja perheen perustamisen jälkeen oli liian harvoin mahdollisuus olla yksin. Eron jälkeenkin, koska lapset asuivat kanssani. Ja olivat jostain syystä aina kotona eron jälkeen. Nyt kun lapset ovat muuttaneet omilleen, nautin yksinolosta. Vaikkakin nautin miesystävänikin! Hänen kanssaan olen läheisempi kuin exän kanssa koskaan. Ei tarvitse kysellä alvariinsa monta kertaa samaa asiaa ennen kuin saa vastauksen. Ei tarvitse olla yksin aktiivinen. Miesystävä osaa puhua, jopa keskustella :). Sitä ei ex osannut ollenkaan. Miesystävälle voi myös osoittaa tunteita ja olla sellainen kuin on. Itkeäkin, jos itkettää. Oikea yksinäisyyskään ei ole niin paha juttu, kuin tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa. Kun ei saa osoittaa mitään tunteita, pitää varoa sanoja. - fjkgfjz
Aikuisuus* kirjoitti:
Parisuhdeterapeutit eivät todellakaan kehota ketään syöksymään suinpäin uuteen suhteeseen. Haluaisitko itse rinnallesi riippakiven, joka ei ole kasvanut aikuiseksi eikä osaa olla yksin? Selvitä ensin erosi loppuun. Parasta olisi käydä muutaman kerran parisuhdeterapeutilla ex-puolisosi kanssa, jotta saatte näkemystä eroon johtaneista syistä. Usein syy löytyy turvattomasta kiintymyssuhteesta, mutta sitä ei paranneta irtosuhteilla, vaan tekemällä työtä oman itsen kanssa.
"Haluaisitko itse rinnallesi riippakiven, joka ei ole kasvanut aikuiseksi eikä osaa olla yksin? "
Tuosta tulikin mieleen... Mitenköhän usein erotaan juuri siksi, kun koetaan puoliso riippakivenä, koska tällä ei ole omaa elämää, ei osaa olla yksin? Aika kamala taakka kannettavaksi. Kuinka moni huomaa olleensa tällainen riippakivi?
- ???
Tietysti heti uuteen suhteeseen. Ei kai muuten kannata erotakaan.
- ei ole normaalia ei
Herran jumala! Jos jonkun ihmisen ns. Erosta mistä lie, on 2-3 kuukautta, niin silloin ei todellakaan pidä hankkia heti uutta perään!! Se ei kerro mistään muusta kuin helvetin huonosta itsetunnosta! Se on läheisyysriippuvaisuutta! Siinä ei ole mitään tervettä! Se on myös riippuvaisuutta ihastumisen ja rakastumisen tunteeseen! Jos ei koskaan pysty olemaan omillaan, on päässä vikaa! Jos aina vain hyppii suhteesta toiseen, ei ole elämässä muutenkaan asiat kunnossa! Nyt äkkiä yritä hakea apua riippuvuuteesi! Ylipäänsä se, että elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin ihmissuhde kiemurat, niin täytyy hakea apua! Vaikka sitten läheisiltä, jos ei muualta! On myös valitettava tosiasia, että Suomessa on paljon yksinäisyyttä, ja tämä yksinäisyys johtuu juuri sinun kaltaisistasi ihmisistä, jotka eivät ole henkisesti kasvaneet aikuisiksi!
- gjzdjd
Kaikki on suhteellista. Riippuu täysin ex-suhteesta, ihmisen persoonasta, ja ties mistä milloin on valmis uuteen suhteeseen. Jotkut tekevät erotyön pitkävetisen eron aina. Kuukausia vain toivovat, laskevat päiviä, että ero viimein astuisi voimaan/muutetaan erilleen. Joillakin ei ole mitään vaikeuksia olla yksin. Silti kyllä aloittavat uuden parisuhteen, jos sellainen tulee eteen. Olen myös sitä mieltä, ettei parisuhdetta, uutta kumppania noin vain hankita kuin kaupan hyllyltä. Joillekin uusi kumppani ilmestyy nopeasti, mutta toisilla kestää kauemmin. Ei myöskään aina vain pompi suhteesta toiseen, jos kerran elämässään eroaa, ja solmii uuden suhteen pian.
- gjzdjd
gjzdjd kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Riippuu täysin ex-suhteesta, ihmisen persoonasta, ja ties mistä milloin on valmis uuteen suhteeseen. Jotkut tekevät erotyön pitkävetisen eron aina. Kuukausia vain toivovat, laskevat päiviä, että ero viimein astuisi voimaan/muutetaan erilleen. Joillakin ei ole mitään vaikeuksia olla yksin. Silti kyllä aloittavat uuden parisuhteen, jos sellainen tulee eteen. Olen myös sitä mieltä, ettei parisuhdetta, uutta kumppania noin vain hankita kuin kaupan hyllyltä. Joillekin uusi kumppani ilmestyy nopeasti, mutta toisilla kestää kauemmin. Ei myöskään aina vain pompi suhteesta toiseen, jos kerran elämässään eroaa, ja solmii uuden suhteen pian.
ei aina, vaan aikana.
- taivaanrannan maalar
Älä nyt missään tapauksessa ajaudu heti uuteen suhteeseen. Se on väärin uutta kumppania kohtaan. Et ole vielä edes entistä eroa käsitellyt loppuun. Ei sitä voi mitenkään sanoa milloin joku on kypsä uuteen suhteeseen jokainen meistä on niin erilainen.
Itse olen eronnut 14vuotta sitten ja olen vieläkin yksin enkä tunne mitään tarvetta edes hankkia uutta suhdetta. Suhteet rajoittaa liikaa elämääni, nyt on hyvä, voin tehdä mitä haluan ja harrastaa kaikkea sitä mitä ennen en voinut. Nautin suorastaan siitä että saan olla yksin. Kaikki ei kuitenkaan ole samanlaisia kuin joten onnea vaan sinne mutta harkitse tarkkaan ennenkuin taas alat seurustelemaan.
Sinun on opittava elämään itsesikanssa sovussa. Hanki harrastuksia joissa viihdyt, käsittele erosi kypsästi jos voit. - Ujo mies 26v
Se on paskapuhetta että naiset ei muka anna periksi heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa eteen. Aina löytyy joku parempi mies jonka kanssa ei ole vaikeaa.
- Ujo mies 26v
Ja ne jotka suosittelee että mene hoitoon niin menköön itse.
- rasputin1
Kun on kerran käynyt Papin eessä valehtelemassa niin ei tartte toista kertaa mennä, kyllä jämpti on niin, pysy sinkkuna loppuelämas.
- vrree
Ei noilla ykkösillä ja kakkosilla ole uuden suhteen kannalta mitään tekemistä, mutta seksin kyllä. Jos olet valmis seksiin, vaikka ykköseen, niin siitä vaan uuteen suhteeseen.
yksinäisyys on tylsää!!avioerosta on vuosia.sen jälkeen ollu joitaki lyhkäsiä suhteita.nyt syksyl oli aivan ihana kaveri.nähtiin yhen kerran.hän teki lopun kaikesta.kai hänellä on jo uusi naine kuvioissa.mulla on tunteita vielä häntä kohtaan.hän löysi vikoja miusta ja suuttui.tuntuu että löydä enää ketää hänen kaltaista ihmistä :(
- Näin on näppylät
Onko joku ihan todella kokenut että kun on opetellut olemaan eron jälkeen yksin, niin on jotenkin valaistunut tai kypsynyt? En käsitä sitä. Kovaksi ja kyyniseksi on voinut muuttua, muuta en usko.
Itse olen 60nen ja elämässäni olen eronnut kahdesta pitkästä suhteesta. Molemmissa tapauksissa olen heti paikalla löytänyt uuden, enkä edes ymmärrä mikä on laastarisuhde. Tarpeeseen ovat olleet, eikä mitään hätävaroja.
Nyt siis kolmas pitkä suhde menossa, sanon näitä kolmeksi elämäksi. Olen tasapainoinen ja onnellinen nainen, jolla on kattava sosiaalinen verkosto, harratuksia ja mielenkiintoinen työ.
Jos olisin pakosta yrittänyt elää yksin, olisin ilmeisesti katkeroitunut ja muuttunut ikäväksi ihmiseksi, joka harjoittelun jälkeen ei edes olisi kyennyt uuteen suhteeseen. - mamma mia
ennen kuin ryhtyy mihinkään suhteeseen pitäis olla varalla vaihtoehto b. yhden varassako pitäs nyhjätä. meillä on vain yksi elämä.
- Carpe diem
Sitten kun oikealta tuntuva osuu kohdalle, kannattaa tutustua. Ei sitä kalenterista kannata laskea.
Tartu hetkeen ennen kuin se lipuu ohi. - n27
Se riippuu siitä, mihin entinen loppui.
Mut vois sanoa, että vuosi sinkkuna nyt ainaki ja parikin tekee ihan hyvää.
Sitten voidaan jo keskustella asiasta. - kissinpissi
Mitä ihmettä? Nehän on vain kissoja. Minkä ihmeen takia pitää eläinlääkäreitä jonku kissan kusemisen takia vaivata noin paljon, vaikka maailmassa on paljon oikeaakin hommaa. Kissoja on joka paikka täynnä niin eiköhän se mene niin että jollei talon tapoihin opi niin polkaskaa rämeeseen ja uutta naukumaakaria tilalle niin säästyy aikaa ja vaivaa. Eihän kissoilla ole enää mitään järkevää käyttöäkään niin kuin ennen. Nykyään esimerkiksi myrkyt pitävät tuholaiset loitolla, joten ylimielinen kissa on aivan turha elukka. Syö vaan kaikki punatulkut talvisin.
Kyllähän tuommoselle nyt nauraa lääkärit ja aidanseipäätkin, jos kissan viet eläinlääkäriin heti kun se on muutaman kerran kussut matolle.
Kyllä on naurettavaa juttua hahhaahaa:)
Ps. Sen kuitenkin ymmärrän jos elukka ollut jo kauan talossa niin ehkä jonku kuukauden jälkeen voisi jotain tehdä, mutta että heti. Heh:D - Kovakankinen
Eron jälkeen heti vaan uuden selkään ja reilusti paljaalla takaapäin
- PiIIuhaukka
Uutta suoleen vaikka samana päivänä, mutta ei missään nimessä paljaalla.
Naiselle täytyy aina ehdottaa seksiä tai hän loukkaantuu, koska luulee ettei ole haluttava.
Asian esittämisessä olisi syytä olla kokemusta ja osata olla hienovarainen, eikä saa hermostua pakeista.
Nainen on niin ihana keksintö, että melkein uskon Jumalaan sen takia.
Kiitos teille ihanat naiset, että olette olemassa! Teille löytyy aina joku oikea mies, mutta älkää tyytykö keskinkertaiseen, koska olette ansainneet vain parasta.
- HHUHUH
Käsittele erosi ensin, kulje maailmalla, käy ulkona, tapaa erilaisia ihmisiä (myös miehiä), älä hae "laastaria" vaan vietä aikaasi sinkkuna, hanki harrastus ja tee kaikkea mukavaa. Valitettavan moni etsii heti uuden suhteen ennen kuin on päässyt eroon vanhastakaan ja se näkyy ja tuntuu uudessa suhteessa vaikka kuinka olisi "jättänyt menneet taakseen". Suosittelen, että olet olematta kenenkään kanssa vaan menet kaverien kanssa..
- Inhottaa
Mitä miehillä.. Ukko äyski ja kiros mut just yöt yöllä kun nojasin päälläni hänen olkaansa vasten.. Tyrkkäsi kädellään mut kauemmaksi .. Kuulemma vittumaista. Sanoin et tollane loukkaa..kysyin mikset sano: kulta, siirtytkö vähän.. Vastasi että vttu mitää sano.. Unet meni.. Kerroin että odotan hellää anteeksipyyntöä .. Sanoi että painu helvettiin ja turpa kiinni.. Tälläsii te miehet.. Juuri niinkuin nainen aik kertoi.. Ei mitään sellaista että kokisit olevasi rakas ihminen.. Itsekkäitä .. Naistaan kyl sättii ja syyttää ku huutaa kerran vuodessa, mutta itse voi huutaa keskellä yötä ilman mitään syytä.. Itsekki alan tulla lopputulokseen että ukko on niin täynnä vain itseään ettei siinnä ole naisella eikä tunteilla eikä suhteen väleillä mitään merkitystä . Yhtä rakastunut pitäisi olla tollasen vtun käytöksen ja sanojen jälkeen.. En ole.. Eikä ukko tajua miksi..
- HHUHUH
Inhottaa kirjoitti:
Mitä miehillä.. Ukko äyski ja kiros mut just yöt yöllä kun nojasin päälläni hänen olkaansa vasten.. Tyrkkäsi kädellään mut kauemmaksi .. Kuulemma vittumaista. Sanoin et tollane loukkaa..kysyin mikset sano: kulta, siirtytkö vähän.. Vastasi että vttu mitää sano.. Unet meni.. Kerroin että odotan hellää anteeksipyyntöä .. Sanoi että painu helvettiin ja turpa kiinni.. Tälläsii te miehet.. Juuri niinkuin nainen aik kertoi.. Ei mitään sellaista että kokisit olevasi rakas ihminen.. Itsekkäitä .. Naistaan kyl sättii ja syyttää ku huutaa kerran vuodessa, mutta itse voi huutaa keskellä yötä ilman mitään syytä.. Itsekki alan tulla lopputulokseen että ukko on niin täynnä vain itseään ettei siinnä ole naisella eikä tunteilla eikä suhteen väleillä mitään merkitystä . Yhtä rakastunut pitäisi olla tollasen vtun käytöksen ja sanojen jälkeen.. En ole.. Eikä ukko tajua miksi..
"Inhottaa".. Tuo on selvä merkki.. Jätä mies, sillä on toinen
- Totuuden torvelo
Suotana lumput ja hourat alkaa heti uutta monaa ettii ! ! !
Niitä on suomi täynnä !
Venakotkin on parempii Jokaisesta erosta pitäisi AINA määrätä lajennettu kuolemantuomio: KAIKKI osapuolet on heti ammuttava. Ilman erillistä oikeuden päätöstä.
Tv: Vihtori Pönttö- eronnut mies 50
Itelläni kävi akalailla samoin, mut kyllähän se niin on et vikaa eroon löytyy molemmista, kyllä musta on miestä myöntämään, et en mäkään aina osannu käyttäytyä. Pettäny en koskaan ja oltiin naimisissa 27v ja lapsiakin tuli. Sit ero tuli kun kirkkaalta taivaalta, mut erottiin ystävinä ja ollaan tosi ystäviä vieläkin, ei mua paina ero sillai, jokainen elää elämänsä miten tahtoo, ei toista ihmistä voi kahlita. Mut itte tei sen virheen et löysin heti eron jälkeen uuden naisen, jota rakastin yli kaiken ja hän rakasti minua. Moni varotteli minua laastari suhteesta, jopa nainen johon rakastuin, kysyi minulta tätä. En uskonut et se suhde olis ollu sellasta, mut kyllä se loppujen lopuksi, näin jälkikäteen sitä oli. Tein virheen ja oletin että suhde tähän uuteen naiseen olisi samanlaista kuin ex:n kanssa ja toimin myös samallatavalla, kyselin hänen menemisiään, kimmastuin kun hän lähti kavereiden kanssa, eikä ilmoittanut minulle yms. näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt odottaa jonkinaikaa erosta ja elellä ihan itsekseen. Nyt olen huomannut, että parasta tutustua naisiin on lähinnä olla hyvä kaveri heidän kanssaan. Kaveruus ei perustu seksiin tai pakolliseen yhdessä oloon. Voi lähteä vaik kahville ystävän kanssa ja jutella niitä näitä. Käydä ravintolassa ja viettää hauskaa ihan muuten vaan. Sillai itte oon oppinu elää elämää eteenpäin. Ei pidä mennä tekemään turhia lupauksia, kun et itsekkään oo varma ittestäsi. Ja ystävyyshän perustuu molemminpuoliseen luottamikseen, luulen että mulla on tällä hetkellä aika monta naispuolista ystävää, eikä he oleta minun sitovan tai vaativan heiltä mitään, eikä kenenkään tarvii olla mustasukkanen. Luulen et tällätavalla minä pärjään eron ja muunkin asian kanssa :)
Yksinoleminen on hienoa. Paljon vähemmän ongelmia, risee, vaivaa, passaamista ja juoksemista. Kerkiää keskittyyn omaan elämäänsä toisen elämän sijaan. Nyt sinullakin on aikaa tehdä elämässäsi niitä asioita mitä olet halunnut, muuttaa, opiskella, matkustella, keskittyä työhösi tai yritykseesi. Miksi ottaisit ketään vaivookses?
- BruceFisherRules
Laastarisuhde olisikin helppo ratkaisu eron jälkeisiin ikäviin tuntemuksiin, mutta pidemmällä tähtäimellä kuitenkin kestämätön. Ota aikaa ja anna itsesi toipua. Erosta selviäminen on yksilöllistä, mutta helposti siinä menee 1-3 vuotta ennen kuin olet aidosti ja kokonaan mankelista selvinnyt. Suosittelen iltalukemiseksi Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjaa. Aiheeseen liittyy myös seminaareja. Käytännön työkaluilla, pohdiskelulla ja harjoitusten avulla löydät jotakin uutta itsestäsi ja jatkat eteenpäin entistä vahvempana!
- ihminen ei kone
Valitettavasti ihmiset ei aina ihan tajuu, että ittensä pitäs antaa rauhottua tai rauhottaa vaikka väkisin. Itellä on ollut lohdunantajia ja oon ollut lohdunantajana, missä on exää kaivattu. joku aina ihastuu ja rikkoo ittensä. Viimisin ihastui kovin ja sen jälkeen päätin, etten halua enää rikkoo ketään.
Aikaa toipumiseen pitää ottaa. Pitää olla vahva eikä mikään luuseri.- hyi hyi
toivottavasti et alkanut ihan parisuhteeseen tällaisen lohdunantajan kanssa vaan tajusit pysyä kavereina
- Ongelma ratkaistu?
Upea kysymys ja varsin epäitsekäs teko ajatella juuri noin.
Hyvin useastihan eronneet / eroavat käyvät heti uuden kimppuun.
Yksinäisyys on varmasti kamalaa, kun yhtäkkiä kaikki muuttuu radikaalisti, suosittelen lämpimästi kuitenkin ensin käymään avoimella mielellä kaikkea kaikessa rauhassa läpi, sen jälkeen olet paljon viisaampi muutenkin elämässä ja seuraavissa suhteissa, näet asioita ihan eri kantilta ja myös itsehillintäsi kasvaa.
Olet jo päässyt pitkälle, kun olet miettinyt noita mahdollisia syitä, jalosta vielä lisää eli siinä pääset myös itsetuntemuksenkin juurille.
Jos kuitenkin yksinäisyytesi käy ylitsepääsemättömäksi, niin ehkä voisit ajatella ryhtyväsi auttamaan ammattimaisesti muita samanlaisissa tilanteissa olevia.
Jenkkilässä on paljon sellaisia miehiä, jotka tarjoavat naisille seuraansa, läheisyyttä. Tärkeintä on kuunteleminen.
Ulkonäkö ja kirjoitus/puhe taitojesi avulla pääset jo pitkälle.
Talousasiasikin saat samalla kuntoon. - näitä tapahtuu
ap: siinä voi olla elämäsi mies jonka kanssa matka jatkuu hamaan tulevaisuuteen tai voit särkeä itsesi - itse kuulun jälkinmäiseen ryhtmään.
mies oli se jätetty osapuoli, neljännellä tapaamisella sain selville kuinka lähiaikoina jätetty. jäliviisaus se paras viisaus: olisi pitänyt silloin toivottaa hyvät jatkot ja poistua.
omasta kokeumuksesta oppineena voin sanoa jos toinen hätäilee ja painostaa yhteenmuutosta, suurista lupauksista jne kannatta harkita enenmmänkuin kahdesti. itsellä tuli kuukausien aikana mieleen muutaman kerran että minä olin se joka oli enemmän huolissaan tulevaisuudesta, toinen vain olkiaan kohauttamalla totesi että elämä jatkuu eron jälkeen, mitä sitä menneisyyttä ihmettelemään.. ei mikään hyvä merkki miehessä joka oli vielä muutama kuukausi aikaisemmin ollut sitä mieltä että se samassa osoitteessa asuva on se loppuelämän kumppani.
jos saat vastakaikua ja ymmäryystä varovaisuudelle - katsele mitä tulevaisuus tuo tullessaan. jos sitä ei löydy vaan alkaa marina ja kitinä kun et suostu osoitetietoja samaan paikkaan siirtämään puolen vuodenkaan jälkeen, kannattaa harkita pitkään ja hartaasi. oma mielipiteeni on jälkinmäisen kohdalla: silloin olet se laastari "liukuhihna partneri", ihan sama kuka siinä on kunhan on joku eipä tarvitse olla yksin.
tsemppiä sinulle vaikeaan päätökseen!- rdju
Tämä on muuten totta itsekkin kerran koin tällaisen miehen joka painoisti parisuhteeseen, yhteenmuuttamaan, kauhea kiire ja laski jopa päiviä näistä. Kun epäilykseni sanoin hän vain vähätteli asioita ja sanoi. Kuulemma voidaan olla yhteyksissä eroamisen jälkeenkin, mutta ei tiedä jos ei kokeile ja voi toimia juttuja. Tyyppi oli myös vastaeronnut.
- eitotta
Kyllä, odottaa. Aika näyttä ja tunteet on käytävä läpi.Laastari suhteet eivät anna mitään. Mieti ja käy läpi elämäsi, mitä teit väärin ja miksi, anna aika tunteeille ja yksin ololle. Elä ja nauti, yksinkin on kiva, mutta yksinnäisyys ei!
- qazxcgh
Itse suosittelisin sinua odottamaan älä kiirehdi parisuhteeseen, sillä olet aikuinen ihminen joka pärjää myös yksin. Muistan kuin itseäni yritti kerran iskeä mies, jolla oli nimenomaan 3 kuukautta eroamisesta. Vaikkei hän suoraan sitä joko tiennyt tai myöntänyt niin huomasi hänen puhetyylistä, myös elämäntavasta ettei hän oikeasti ollut edes valmis parisuhteeseen vaikka kovasti muuta antoi ymmärtää.
Tunsin, että olin joku ex:änsä tai yksinäisyyden esto korvike. Yritti hän jopa ohjata minun toimintaani hieman jolloin tuli mieleen yrittääkö hän tehdä minusta ex:änsä. Eipäs sellaisen kanssa kehdannut alkaa minnekkään ja kun sanoin sen tyyppi murtui täysin ja jopa itsekkin säälinhäntä, mutta samalla vahvistui ajatukseni ettei hän ole vielä kunnossa.- Solvei
Helmoista helmoihin kulkija ei todellakaan ole joutunut katsomaan peiliin. Moni hukuttaa pulloon ikävät tunteensa ja vie omat virheensä seuraaviinkin suhteisiin. Lopulta, kun katsoo taakse pain niin mitään muuta rikkoutuneissa suhteissa ei tällaisella kaverilla ole kuin hän itse. Miksi hakata päätä seinään, kun sama käsikirjoitus ei kerta toimi? Muutos voi ottaa liikaa vaivaa...mutta se kannattaa. Nimim. kahdesti eronnut ja vihdoin itsensä löytänyt
- eeeuuuu
Sitten kun siihen tuntee olevansa valmis, ja tahtoo sellaista.
- Solvei
Laastarisuhteet eheyttävät eronneen sielua. Saa lämpöä, hellyyttä ja seksiäkin...eihän ihminen elä pelkästään leivästä :) Anna itsellesi armoa äläkä odota ihmeitä. Prosessi kestää n. kaksi vuotta. Uuteen suhteeseen ei pidä mennä ennen kuin on käynyt entisen suhteen jättämät ikävät tunteet läpi. Käy läpi tällöin tärkeitä asioita: miksi menit yhteen tämän ihmisen kanssa, tiesitkö silloin mitä oikea rakkaus on, tarvitsitko tuolloin toista epätoivoisesti, taloudellisesti, henkiseksi tueksi..halusitko hanta silmittömästi, mutta alta paljastuikin tavallista haastavampi tapaus? Vastaus löytyy, kun riittävästi kysyt itseltäsi, miksi?
Niin on nyt eronkin aikana. Olet yksin itsesi kanssa, ja tuska on ajoittain silmitön. Sen käymme kaikki läpi. Ilman sitä emme ihmisinä kasva ja kehity. Tuska kertoo, että sinun on katsottava peiliin: tunnistettava omat hämärät puolesi ja piirteesi. Pidä kuitenkin huoli, ettet huku surun kierteeseen sillä pian siitä seuraakin lievä...ja syvempi masennus. Tee jotain, josta tykkäsit jo ennen kuin tapasit exäsi. Mieti, mihin sinulla on nyt vapaus. Älä keskity exäsi elämään...siihen, mitä hän ajattelee tai tekee tai selviää. Hän on aikuinen ja hänellä on oma elämänsä..hänen tulee kantaa vastuu erosta yhtälailla kuin sinun. Takaisin yhteen meno voi tuntua houkuttavalta, koska ihminen harhautuu ajattelemaan, että tällöin kaikki olisi taas hyvin (etenkin kun ei tarvitsisi kohdata näitä ikäviä tunteita). Miten niin hyvin? Jos näin olisi, ette olisi eronneet.
Huomenna fiilis voi olla parempi...tai sitten ei. Fiilikset menevät yksi eteen kaksi taakse. Entä sitten? Sehän on vain inhimillistä. Ei sinulle sankarimerkkiä kukaan tästä anna. Juttele kavereiden kanssa avoimesti. Vältä syyttämästä toista, koska silloin vältyt käsittelemästä juuri niitä ikäviä tunteita. Tsemppiä - sinä selviät, kun päätät niin. Ajattele, mistä kaikesta olet tähän saakka elämästäsi selvinnyt :) - mek
Ei mitään uuusia suhteita 6-12 kuukauteen vaan sekisä eri nasiten kanssa ja kun aika on sopiva niin voi alkaa jotain vakavampaa ja rittävän monta vakipanoa eri naisista niin helpottaa jossain vaiheessa .
- €$€$€$€$$$
Järkimies ei eroa. Järkimies tekee tilanne analyysin ja vahvistaa liittoaan EMU puskurein. Vahva taloudellinen järkiliitto auttaa.
Ei kannata suin päin syöksyä uuteen suhteeseen. On hyvä prosessoida ero ja syyt omassa mielessään rauhassa ja ajan kanssa. Usein samat syyt seuraavat seuraavaan suhteeseen, jos ei niitä ole selvittänyt.
Kukaan ei pysty toisen puolesta sanomaan, miten kauan pitää odottaa ennen kuin uuteen suhteeseen voit mennä. Toisilla aika ei riitä koskaan, toisella hyvin lyhytkin aika.
Itse erosin 40 vuoden avioliiton jälkeen (nuoresta asti yhdessä), joten muusta en tiedä kuin parisuhteesta. Taidan lisäksi kuulua niihin fossiileihin yhden miehen naisiin. Olen nauttinut yksin olostakin, joten parempi onnellisena yksin kuin onnettomana kaksin pätee minuunkin. Toki luulin olevani yhdessä loppuelämän, mutta suhde ei pysy kasassa, jos vain toinen tekee töitä sen eteen.
Toivotaan, että löydät sinua tyydyttävän ihmissuhteen.- elämä edessä
Anna -irmelin kanssa samaa mieltä. Varsinki kun pitkäliitto takana, niin ei se ole mikään läpihuutojuttu, Eikä varmasti muutenkaan, jos on vähänkään niin sanotusti normaali tunteva ihminen.
- Pään pyörittäjä
Pääasia, että pää pyörii.
- Minuutit kuluu
Äkkiä uuteen suhteeseen, tarviit laastarin-
- tässä ja nyt
Eipä kai tänne kukaan sellainen kirjoita, jolla asiat olisi hyvin. Minä mukaanlukien! Ero aluillaan, lapset kanssani. Ei yksinäistä, mutta surettaa. Uutta suhdetta en ajattele, kunhan jaksan päivän kerrallaan. Joskus ehkä sitten joku osuu kohdalle tai sitten ei. Minulla ei ainakaan voimia riitä edes tuollaisen ajatteluun.
- Mare6.
Oi voi... teitä...
Kun tuota ylläolevaa pitkää viestiketjua luin, tajusin että kaikki olivat eronneita liitoistaan. Ei yhtään leskeä...mitä jos se toinen osapuoli oliskin lähtenyt taivaaseen, kesken avioliton??!!....mutta mitä sitten....ei yhtään mitään...
Ihan yhtälailla leskeksi jäätyäni mietin; missä vaiheessa on soveliasta lähteä baanalle pitämään hauskaa? Miten kauan pitää olla yksin ja surra?
Itseasiassa aika vain meni menojaan kun piti hoitaa käytännön asioita (uskokaa niiä riittää) Puolivuotta meni itkien ja hammasta purren ja viimein painelin kapakkaan ja ihmisten ilmoille... laitoin treffipalstalle profiilin. Muutama seko "juttu" ja nyt...tapailen kivaa miestä. Saan häneltä paljon sitä mitä en liittoni aikana saanut ja olen onnellinen. Sitä en aina ollut liittoni aikana. Eli mennyt vuosi on ollut kovinta elämäni aikana, mutta olen hengissä. Ainut mikä nyt vähän rassaa, on se että kaveri on pjon tekemisissä exänsä kanssa. Mutta eihän elämän pidäkään olla liian helppoa, pitää olla haasteita!
- tässä ja nyt
Hyvä pointti Mare6. Avioero on eri asia kuin kuolema. Molempiin kai voi jäädä roikkumaan. Ja varmaan siihen kuolemaan vielä syvemmin. KIITOS tästä oivalluksesta! Toivottavasti jaksat kaverisi entisen tapailua, se ei pitäisi olla sinulta pois? Tai jos on, niin haasteita on muitakin. Kaverillasi ehkä myös jo pois mennyt puolisosi? Kaikkea hyvää ja AVASIT silmäni, oikeasti. Suren, mutta surua on monenlaista. Jos lapsilleni vielä yrittäisin olla tukena kuolleen isän vuoksi, se ei ehkä onnistuisi.
- velhojen sukua
Entäs, kun on ensin avioero. Siitä pitkästä liitosta, missä lapset tehtiin.
Sitten uusi suhde, josta jää äkkiä leskeksi.
Eli molemmat on itse koettu, ikävä kylläkin.
Sitä kidutiin aikansa, kunnes löytyy se 'unelma' pelastamaan. Vuosia unelman kanssa yhdessä, sitten ero siitäkin.
Oon jo vanha mies, enkä kohta jaksa. Rumba loppuu, joku lauloi. Juice?
Meen kai kohta niin kuin vanha intiaani jollekin kivelle makaamaan ja odottamaan kuolemaa. No, elokuvajuttu, en oo itsetuhoinen.
Onneksi on nuo terveet aikuiset lapset ja heidän lapsensa. Auttavat jotenkin sihen, etten kävele päin junaa. Vittu, elämä on kuitenkin joillekin kovaa.
Jaksakaa nuoremmat kohtalotoverit. Ymmätävinäni olin, että 'tässä ja nyt' ei ihan harmaahapsi vielä ole.
Elämä kantaa. Älä jää makaamaan suruun. Oon sen verran velho (ihan totta), että näen sinulle onnea tulevaisuudessa. Yllättäen se onni tulee. Hyvin voimakas tunne tuli minulle, enkä sua edes tunne.
Elämäsi tulee olemaan onnellinen. Onnea minultakin. Mutta se onni tulee ilman toivotuksianikin- Jäneskoira
Jostakin luin (olisiko ollut peräti suomi24), että rakkauteen kuuluu myös menettämisen pelko tai jopa sen menettäminen. Jäin tätä miettimään ja päässäni pyörittelemään. Näinhän se taitaa olla. Mutta jos vielä saan kohdata rakkautta, toivoisin vain etten jäisi tällaista asiaa märehtimään tai pelkäämään.
Kerran olen eronnut avioliitosta. Minua ei pelastanut sen jälkeen kukaan uusi/unelma, vaan murehdin sen yksinäni ystävien tuella ohi. Sitten sain kohdata vanhoista vapaana sen 'unelman'. Sain olla taas hetken aikaa onnellinen mies. Mutta vain hetken aikaa. No kirvestä ei ole vielä kaivoon heitetty, mutta siinä se kiikkuu kaivon reunalla. Kahden ihmisen kädet siihen tarvittaisiin ottamaan se pois.
Mutta pointtina aloitukseen. Sitten on kai valmis uuteen suhteeseen, kun vanha on muisto hyvine ja huonoine hetkineen ilman, että se vaivaa taustalla.
- tässä ja nyt
velhojen sukua, kiitos! Herkistyin kun luin kirjoituksesi, toivon että olet oikeassa. Noin puolet elämästä vielä oletettavasti edessä. 25 v. kyseisessä suhteessa, tällä hetkellä voisin minäkin jäädä kivelle makaamaan. Josko emme kumpikaan sitä kuitenkaan tekisi. Sanasi toivat lämmintä mieltä tähän Joulun aikaan. Kiitos tästä yllätyksestä!
- lopultakin ero
23 aviovuotta takana, puoli vuotta asumuserossa (miehen uskottomuus). Mies ei halunnut erota, lupasi kaikkensa, jotta palataan yhteen. Mutta kuinka kävikään, suhde jatkui selkäni takana kuitenkin toiseen naiseen. Se oli tämän liiton loppu
ja erohakemus lähti heti. Edessä kova taisto osituksesta, periksi en anna senttiäkään, kohtelu on ollut avioliitossa jo viitisen vuotta niin törkeetä miehen puolelta, että saa maistaa omaa lääkettään. Ja kun näihin avioliittovuosiin vielä sisältyy "sukulaistyttöönikin" sekaantuminen, on todella törkeä mies. Nyt työkaveriin suhde, toivottavasti nainen on järkevä ja ottaa asioista selvän miehestä, jolta ei tule saamaan kuin törkyä niskaan. Miestä voi sanoa todellakin liituraitaleoksi. Ja tämä ei ole satua, vaan nyt totuus julki, olenhan tätä sisälläni kantanut jo 23 vuotta ja itselleni on tullut monta asiaa julki, mistä en ole tiennyt. Oksettaa todellakin. Miten voi mies olla persoonallisuushäiriöinen toisen tietämättä näinkin kauan. Olemmeko me naiset tyhmiä, että emme näe metsää puilta? - yksinäisiä olemme
En usko enää vain mihinkään ..
Unelmat ja haaveet olen jo haudannut ..
Odotan enää että kuolema korjaa sitten helpottaa ..
Rakkaus on vain harhaista uskoa ..- yksinäisiä olemme
Koskaan en rakastani pettänyt minua petettiin ..
18v liiton jälkeen tajusin kuinka rahan ja kiiltävän ahne nainen vain oli ..
Toinen suhde kariutui kun tajusin että hän kulki kaksilahkeisten perässä vain .. myösin rahan perässä vain .. yksi ei riittänyt hänelle
lopulta tajusin elämän salaisuuden kuten aiemmin totesin .. - kappas vain
Oliko provo vai masentuneen puhetta? Rakkaus on luottamusta, toisen kunnioittamista ja yhteisten ilojen kokemista. Se on yhteistä eloa ja iloa, mutta myös oman itsenäisyyden säilyttämistä: ei kaikkea pidä tehdä yhdessä.
- täti-monica123
Tuo on kuule ihan mitä itse ajattelet. Ts. tunnut olevaan pystyyn kuollut. Hae apua, ole niin hyvä.
- tässä ja nyt
Katson juuri televisiosta Tsunami 10-v. lähetystä. Sirkesalon biisit lisäksi. Kaikki on jollain tavalla hyvin kai kuitenkin.
- nääs
Aika pian pienen irrottelukauden jälkeen kannattaa alkaa hakeutuun sitoutuneempaan suhteeseen, jos sellainen elämänmuoto tuntuu omimmalta. Sillä muuten käy, kuten minulle; pitkähkö aika yksineloa, kynnys senkun kasvaa löytää sellainen just sopiva ja oma vapaus alkaa maistua liian hyvältä 'menettää' kompromisseille. Pikkuhiljaa et enää edes kuvittele jakavasi arkea jonkun uuden ihmisen kanssa, seksikin menettää uutuudenviehätyksensä eikä aja sinua enää aktiiviseen kumppaninhakuun. Jäät vanhaksi piiaksi/pojaksi. Elät yksinäisen vanhuuden.
- kappas vain
Ei ole mitään yhtä oikeaa aikaa. Kukin tavallaan, mutta tärkeintä on , että pystyy käsitelemään ne tunteet ettei vie katkeruutta uuteen suhteeseen ja muutenkaan kavenna sillä omaa elämäänsä. Joka tapauksessa uudessa suhteessa aina käsitellään aikaisempia suhteita tavalla tai toisella, " missä mennään", mutta ne ei saa nousta uuden esteeksi.
- afafdasdasd
- jätetty mies
Hienoja vastauksia, kiitos suomi24:n, joka nosti tämän etusivulleen.
Osa luonnolliseti trolleja ja p@skaa, kuten odottaa sopikin.
Parikin suhdekokeilua takana, mutta laitoin poikki. Koska en ollut valmis, enkä heitä halunnut satuttaa enempää.
Ymmärsivät, tippa silmässä. Kavereina haluavat olla ja tukea minua. Se on hyvä ja riittävästi juuri nyt.
Exä on vielä arvoitus. Viimeksi pari päivää sitten laittoi viestiä, että kaikki on anteeksi annettu. Tsemppasi, kuten minä myös häntä.
Yritetään tahoillamme. Ja mikäli vanha suola molempia janottaa, palataan taas jollain tasolla yhteen. Tai sitten ei. Elämää vain tämä on.
Nyt ap vaikenee. Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille. Happy new year 2015, ihan kaikille. Myös trolleille :D - Synti maksaa
Riippuu ihan tutin jättämisestä.
- EI RÄHISIJÄÄ !!!
Kannattais aika nopeesti ... en tiedä onko miehen vaikeempi löytää uus akka!? muuten voi jäädä /tai enää niin kiinnosta ettii tai ehkä ei löydä tai halua löytää enää ketään ! Yksin olossa on aika paljon kuitenki niitä HYVII puolii ... Mutta näin jo pitkään yksin asunu ...Lapsia kyl kiva nähdä !!!
- Gerogiina
No siis uusi suhde ja jotain sutinaa mahdollisimman nopeasti! Erosin 25v suhteesta (19v avioliitto) kaksi vuotta sitten ja aloin suhteeseen lähes heti kun eropaperi allekirjoitettiin. Mitä siitä jos suhde on laastari?? Eihän sitä voi etukäteen tietää :). Mutta siis yksinolo ja yksinäisyys on pahinta...mitä sitten jos hakee sitä lohtua toisesta ihmisestä jos se helpottaa? Aika sen sitten näyttää onko se laastarisuhde vai ei.
Niin ja aloittaa voi todella vaikka ensin treffipalstoilta. Sekin on mukavaa ja mieltä piristävää ajankulua! - Looovvveee
Ero vireille miehen tahdosta elokuussa. Eka vaihe siis menossa. Pitkään kurjaa sitä ennen.. Ystävän kanssa laitoimme ilmoitukset treffipalstalle. Löysin upean ihanan ja rakkaan miehen.. Nyt onkin se huoli että tapahtuuko tämä liian pian... Irti en enää pysty päästämään. Löysin jotain mitä olisin tarvinnut jo pitkään!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174146
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842459Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731607Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641177Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231157Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42902- 171894
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74863- 104860
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72810