Miten te parit vietätte aikaanne? Käyttekö yhdessä matkoilla vai erikseen? Kuuluuko parien tehdä yhdessä kaikki reissut vai voiko ottaa omaa aikaa?
Itse olen suhteessa ja tarvtsen välillä omaa tilaa. Saatan olla parikin viikkoa poissa (ulkomailla yms...). mieheni kaverit ihmettelee tätä ja kyselevät että miten viikon loma venyy kahdeksi viikoksi ja missä olen ollut jne. Oma kotipaikkani on 300km päässä ja käyn sielläkin välillä. Mieheni ei yleensä ole mukana, tätä kaverini ihmettelevät. mitä ihmeellistä siinä on? Ollaanko me jotenkin ihmeellinen pari?
Käydään joskus yhdessäkin hotellilomalla mutta minä haluan myös aikaa ystävieni kanssa ilman miestä. Kaverit ovat kyllä kiitelleet kun olen erilainen ja en ole heitä unohtanut miehen myötä. Saahan sitä olla muutakin elämää kuin parisuhde?
Minusta suhde ei ole vankila eikä sen tarkoitus ole olla kuin paita ja perse. Yleensä ne kaverit jää joilla on mies joka paikassa mukana.
Itse olen suhteessa ja tarvtsen välillä omaa tilaa. Saatan olla parikin viikkoa poissa (ulkomailla yms...). mieheni kaverit ihmettelee tätä ja kyselevät että miten viikon loma venyy kahdeksi viikoksi ja missä olen ollut jne. Oma kotipaikkani on 300km päässä ja käyn sielläkin välillä. Mieheni ei yleensä ole mukana, tätä kaverini ihmettelevät. mitä ihmeellistä siinä on? Ollaanko me jotenkin ihmeellinen pari?
Käydään joskus yhdessäkin hotellilomalla mutta minä haluan myös aikaa ystävieni kanssa ilman miestä. Kaverit ovat kyllä kiitelleet kun olen erilainen ja en ole heitä unohtanut miehen myötä. Saahan sitä olla muutakin elämää kuin parisuhde?
Minusta suhde ei ole vankila eikä sen tarkoitus ole olla kuin paita ja perse. Yleensä ne kaverit jää joilla on mies joka paikassa mukana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et taida olla kovin rakastunut mieheesi. Ainakin välität hänestä vähemmän kuin ne muut parit toisistaan, siis olette siinä mielessä erilaisia.
Olipas hassu kommentti =) Toinen tykkää matkustaa ja siksi hän muka välittää miehestään vähemmän kuin muut? Pah. Joskus matkustelu vain sopii paremmin kaveriporukassa, varsinkin jos mies ei ole innokas matkustelija. Terveessä parisuhteessa osataan myös olla erillään! Ja pitääkin välillä olla, ei se ole tervettä olla toiseen liimattuna.
Höpöjäs puhut kuin tuollaista väität, tuo nyt oli kyllä vuosisadan kyökkipsykologian pohjanoteeraus.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa toista vuotta ja yhä edelleen tapaan ystäviäni lähes yhtä paljon kuin sinkkuaikoinani. Välillä meillä on aivan eri kuviot, minä voin lähteä tyttöjen kesken juhlimaan ja hän poikien kesken kalaan. Emme todellakaan ole kuin paita ja perse.
Kuitenkin vietämme aikaa myös yhdessä. Joskus kaksin ja joskus suuressa porukassa. Emme pidä tätä mitenkään outona asiana, muut pitäköön jos haluavat. Meille tämä järjestely sopii vallan mainiosti. Meillä on olemassa minun elämäni, sinun elämäsi ja meidän elämämme.
Ei kaiken tarvitse olla yhteistä. Seuraava kirjoittaja ei usko että rakastat poikaystävääsi tarpeeksi. Olen aivan eri mieltä. Sinun ja minun kaltaiset ihmiset juuri rakastavat kumppaneitaan, kuitenkaan kahlitsematta heitä. Ei ole tarvetta kyhnätä koko ajan vieressä todistaakeen suurta rakkautta. Ei koko elämä voi pyöriä yhden parisuhteen varassa.
Älä siis välitä muiden puheista. Jos olet tyytyväinen suhteeseesi poikaystäväsi kanssa, elä ja ole onnellinen!
Minulla ja vaimollani on paljon yhteisiä harrastuksia ja vietämme suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä. Myös pidemmät lomamatkat olemme aina yhdessä. En kuitenkaan pidä teidän tyyliänne mitenkään huonona. Jokainen tekee niin kuin parhaimmalta tuntuu. Jos te haluatte tehdä juttuja erillään, niin tehkää vaan. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat? Minusta näyttää vähän siltä, että pitkään kestäneissä suhteissa osapuolet alkavat etsiä omia harrastuksiaan.
Vaikka ihminen on suhteessa, hän on silti yksilö.
Vietämme kaiken ajan yhdessä mitä vaan työt ym. antaa myöten, sillä rakastamme toisiamme niin paljon että emme yksinkertaisesti voi olla erossa hetkeäkään jos ei ole pakko.
Joskus jopa työpäivät ovat turhan pitkiä.
Meillä ei olisi mahdollista että kulkisimme erillään mitään reissuja pitemmälle sillä ikävä olis aivan kestämätön.
Minusta tuo kuullostaa normaalilta suhteelta, jossa kummallekin annetaan omaa tilaa. Meillä on toisinaan omat menot ja välillä lähdetään reissuun yhdessä. Olemme kumpikin sellaisia, että välillä täytyy saada olla yksin, enkä edes jaksaisi sellaista että koko ajan pitäis kyhnätä toisen vieressä.
Kaverini aluksi ihmettelivät sitä, että voin lähteä pidemmällekin matkalle ihan vaan tyttöporukassa. Jättää mieheni useammaksi päiväksi yksin kotiin. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska kumpikin voi tehdä niin. Ja on tehtykin, monta kertaa. Meillä se tarkoittaa sitä, että kumpikin luottaa toiseen, kun ei tarvitse joka paikassa olla mukana.
Ja kun on ollut muutaman päivän erillään, niin se yhdessä olo tuntuu taas paljon paremmalta. :)
Meillähän on siitä poikkeuksellinen tilanne, että olen vasta 18-vuotias ja olemme kuitenkin seurustelleet jo reilut neljä vuotta. Ja mies minua selvästi vanhempi. Joten minulla on vielä paljon maailmaa näkemättä ja paljon työtä edessä sen tutkimiseksi!
Tein heti seurustelun alussa selväksi, että minuahan ei saa pysymään Suomen rajojen sisäpuolella kovin pitkää aikaa putkeen, välillä pitää päästä reissuun. Tämän neljän vuoden aikana olen käynyt ilman ukkokultaa Turkissa, Bulgariassa, Floridassa, työharjoittelussa Hastingsissa (5 viikkoa) ja useita kertoja Ruotsissa ja Tallinnassa. Yhdessä olemme käyneet Ruotsissa ja Tanskassa. Ensi kesäksi yhteinen reissu suunnitteilla (Lontoo-Southampton-Pariisi) ja sitten vuoden kuluttua lähden työharjoitteluun Espanjaan. Myös kehitysyhteistyö Afrikan puolella kiinnostaisi (min. 4 kk), ja ukkokulta sanoi ettei tietenkään estele vaikka ikävä tulee... mielestäni ihan reilu meininki?
Eli siis hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Ukkokultani ei ole kova reissaamaan, joten reissaan sitten yksin (omilla rahoillani, en hänen). Tämä on hyväksi todettu, ei ole aiheuttanut mitään muita ongelmia kuin tietysti ikävöintiä pidemmillä reissuilla. Aina olen toivottanut hänet tervetulleeksi mukaan, mutta eipä tuo ole innostunut lähtemään =)
Mie olen vakaasti sitä mieltä että ketään, joka ei arvosta matkustamista, ei voi siihen pakottaa tai painostaa, mutta ei sitten matkustusintoilijaakaan voi velvoittaa pysymään sohvan nurkassa jos kumppani ei halua siitä siirtyä. Eli kukin tyylillään, vaikka yhdessä ollaankin niin kyseessä on edelleen kaksi eri ihmistä joilla (toivon mukaan) on vielä omakin elämä. Ja niin kuuluukin olla.
Sitten on tietysti matkakohteita ja -muotoja joihin olisi sulaa hulluutta ottaa mies mukaan... Tallinnan "10 tuntia maissa" -risteily on yksi hyvä esimerkki tästä, ja Miamia ei kannata lähteä tarkastelemaan miehen kanssa, ellei hän olen joku poikkeusyksilö joka nauttii auringonotosta ja shoppailusta. Jotkut kohteet vain ovat yksinkertaisesti luotu tyttöporukoille =)
Tätä mieltä minä olen...