Voisko sellaiset ihanat ihmiset joilla oikeasti on kokemusta uvin toiminnasta, kertoa niitä omia kokemuksiaan...
Ei tuntunu kovin paljon löytyvän aiheesta kun kävin tämän keskustelupalstan sivuja läpi...
Eli
1.Miten kauan meni käsittelyssä?
2.Voiko päätöksentekijöiden lupauksiin luottaa?
3.Mitä dokumentteja olette toimittaneet uville jotka olette saaneet myönteisen päätöksen puolisollenne???
Ei tuntunu kovin paljon löytyvän aiheesta kun kävin tämän keskustelupalstan sivuja läpi...
Eli
1.Miten kauan meni käsittelyssä?
2.Voiko päätöksentekijöiden lupauksiin luottaa?
3.Mitä dokumentteja olette toimittaneet uville jotka olette saaneet myönteisen päätöksen puolisollenne???
Vastaukset 9
Vanhimmat
1.Meilla puolitoista kuukautta. Olen kuullut aikoja alle kuukaudesta yli vuoteen, joten ei voi sanoa jotain tiettya aikaa.
2.Mihin lupauksiin? Meille ei koskaan luvattu yhtan mitaan. Paivastoin aina kerrottiin, miten mahdotonta Suomeen on saada oleskelulupa. Ai, lupasivat kasitella asian pikaisesti, kun saavat kotikuntamme maistraatissa vahvistetun avioliittotodistuksen ja niin tekivatkin, eli pitavat lupauksensa.
3.Hakulomake, kopiot passeista, koulutodistukset (opiskelimme samassa opinahjossa), yhteinen vuokratodistus (opiskelukaupungistamme), Suomesta talonkirjaote, kirjallinen selvitys yhteisesta menneisyydesta ja avioliittotodistus. Ai niin: viela piti kirjoittaa kutsukirje Tokion lahtystolle, jota jo ihmettelin suuresti.
No meille luvattiin (päätöksentekijä) että maksimissaan 4kk?
Poliisilaitoksella meni 2 viikkoa minkä sanoivat joten vielä ei itsellä varsinaisesti huonoja kokemuksia mut kun lukee juttuja niin tulee miettineeksi että onkohan mulla suomen oikeusjärjestelmästä liian pinkki kuva, en muuten tuomitse oikeusjärjestelmäämme, mutta sitä en ymmärrä miksi meille asianomaisille ei kerrota asioista niin kuin ne on vaan annetaan miettiä, jos asiat menevät noiden "kauhutarinoiden" mukaan...
viranomaiset eivat halua antaa katteettomia lupauksia turhien pettymysten valttamiseksi. Mita he voisivat sanoa ennenkuin ovat perehtyneet koko asiaan liittyvaan aineistoon? Siita vasta meteli mahtaisi nousta, jos lonkalta lupaisivat oleskeluluvan muutamassa kuukaudessa ja sitten huomattaisiinkin, etta hakemus on puutteellinen ja asian kasittely vain venyisi ja vanuisi.
Parhaiten edistatte asiaanne, kun olette rehellisia ja toimitatte kaiken pyydetyn materiaalin. Ainahan on niitakin, jotka yrittavat huijata viranomaisia.
No en kyllä sellaista riskiä ottaisi että heille alkaisin valehdella...eikä muutenkaan kuulu tapoihin...
Sen verran tiedän virastoista että he kyllä saavat aina tietää kaiken niin parempi kertoa itse ja tällä olen tähän mennessä pärjännyt loistavasti...
NIin totta on etteivät voi sanoa mitään ennen kuin perehtyvät aineistoon mutta onhan tämä aika yhtä tuskaa olla erossa ihmisestä joka on aviomieheni, paraskaverini ja maailman tärkein ihminen minulle... Mutta kuten sanottu kyllä tosi rakkaus erossa olon kestää...
paljon siitä, mistäpäin miehesi on kotoisin...Japanilaiselle naiselle saanee luvat helpommin kuin esim. arabimiehelle, vaikka dokumentit olisivatkin täysin samanlaiset...
Asia taas pompahtaa esiin, kun näemmä luvan saanti kestää ja kestää.
Kokemuksesta ja muutenkin tiedän, että eräät asiat tulleet selviöksi: Mitä vakaammat olot/ "länsimaisemmat" lähtömaassa, sen helpompaa ja nopeampaa on luvan saanti. Joku paikallisen mullahin tai kylävanhimman todistus lienee epäuskottava. Samoin mitä vaikeammin on dokumentit väärennettävissä, sen uskottavimpia ne ovat. Suoraan ei kyllä sanota, mutta se rikollisuus . . . Melko turhaan armeijaa välttelevä tai karannut saa lupaa tai on "poliittista vähemmistöä" jota ei ole kansainvälisesti tunnustettu. Samoin nämä "kiertelijät" jos lupaa ei heltiä maassa A, heitetään hakemus maahan B jne.
Kun joku kertoo faktoja, miksi oma kulta ei saa sormen napsauksella oleskelupaa, jopas tyssää kirjoittelu UVI:n toiminnasta. Ei taida kyseinen virasto ollakaan niin paha, kuin annetaan ymmärtää.
Mieheni haki viime vuonna ensimmäistä kertaa oleskelulupaa avioliiton perusteella UVI:n kautta. Ennen hän oli ollut opiskelun perusteella ja päätös tehtiin aina paikallisella poliisiasemalla. A:n hakeminen kesti aivan liian kauan, hakemus jätettiin lokakuussa 2003 ja se saatiin takaisin hyväksyttynä huhtikuussa 2004. Eli puoli vuotta. Ja meidän piti erikseen pyytää hakemuksen käsittelijältä päätöksen kiirehtimistä.
Hakemus piti täyttää todella tarkkaan ja piti olla todisteet siitä, että yhdessä asumista on jatkunut kaksi vuotta. Myöhemmin tuli kirje jossa pyydettiin lisäselvityksiä asumisesta ja minähän lähetin läjän kopioituja vuokrakuitteja, lentolippuja yms...en edes muista mitä kaikkea laitoin.
Ensi vuonna hän voi jo hakea onneksi pysyvää oleskelulupaa.
Mutta valitettavasti ei meidän muiden onneksi.