Kerron tässä tilanteestani. Valmistuin muutama vuosi sitten Diplomi-insinööriksi, mutta en ole tähän mennessä päivääkään tehnyt alaan liittyvää palkattua työtä. Työhakemuksia olen monien henkilökohtaisten kontaktien lisäksi lähettänyt pitkälti toistasataa ja ollut 14 kertaa työpaikkahaastattelussa, mutta ne eivät ole johtaneet työllistymiseen. Lisäksi olen osallistunut kaksi kertaa työvoimapoliittiseen koulutukseen. Vaikeasta työtilanteesta johtuen olen myös itse kokeillut työllistymistä yritystoiminnan kautta ja yrittänyt tehdä jotain itse oman elämän eteen. Olen ollut vajaa kolme vuotta mukana eräässä verkostomarkkinointiyrityksessä. Tutustuin yrityksen tuotteisiin (lisäravinteisiin) erään kaverini kautta, joka toi niitä minulle kokeiltavaksi. Sain tuotteista loistavia terveystuloksia, jolloin halusin saada niitä jatkossa halvemmalla, eli aloin jälleenmyyjäksi. Ennen myyntitoiminnan aloittamista sain työttömyyskorvausta (peruspäivärahaa)
Olen saanut jonkin verran asiakkaita ja rekrytoitua muutaman jälleenmyyjän. Tuloni verkostotoiminnasta ovat olleet kuitenkin sen verran pieniä että niillä ei ole voinut kattaa kaikkia elämiseen liittyviä kustannuksia. Olen myös sijoittanut huomattavan summan rahaa omaan tuotekäyttöön ylläpitääkseen omaa hyvinvointia ja tuotteet ovat muutaman vuoden käyttökokemuksella merkittävästi parantaneet elämänlaatuani.
Ilmoitin aikanaan myyntitoiminnan aloittamisesta kelalle ja aluksi sain soviteltua työttömyyspäivärahaa, jolloin tein selvityksen kuukausittaisista myyntivoitoista ja se otettiin huomioon korvauksia maksettaessa. Olin tuohon käytäntöön tyytyväinen ja se sopi hyvin silloiseen tilanteeseen. Ongelmia alkoi syntyä kun aloin saamaan tuloja alalinjan tuoteostoista. Yritys ilmoitti että minun pitäisi hankkia Y-tunnus (eli perustaa toiminimi) jotta voisin saada tulot täysimääräisenä. Muussa tapauksessa niistä pidätettäisiin 60%. Hankin silloin toiminimen, jotta saisin muutaman sadan euron rojaltipalkkion täysimääräisesti itselleni. Vähensin myyntitoiminnasta aiheutuneet kustannukset myyntivoitoista ja ilmoitin ne kelalle. En ottanut niissä huomioon omasta tuotekäytöstä aiheutuneita kustannuksia, joka oli ihan merkittävä summa pienituloiselle henkilölle. En tuolloin vielä osannut ajatella että Y-tunnuksella olisi vaikutusta soviteltuun peruspäivärahaan, mutta päätin kolmen kuukauden kuluttua varmistaa asian ja ilmoitin toiminimestä Kelalle. Seuraus oli että minut katsottiin yrittäjäksi ja päivärahanmaksu katkaistiin välittömästi. Samalla otettiin myös aiemmin maksettu soviteltuperuspäivärahapäätökset uudelleen käsittelyyn siltä ajalta kun Y-tunnus oli voimassa. Mietin mitä teen, kun tulot myyntitoiminnasta eivät millään riittäisi kattamaan elinkustannuksia.
Koin samalla että työttömyyskorvauksen lakkautuspäätös oli vetämässä mattoa alta myyntitoiminnan järkevyydeltä taloudelliselta kannalta katsottuna. Minusta tuntui myös että aktiivisuutta ja yrittelijäisyyttä tehdä oman elämän eteen edes jotakin ei mitenkään palkittu. Olisi siis ollut taloudellisesti järkevämpää lojua toimettomana punkan pohjalla ja nauttia työttömyyskorvausta. Kelan tukipolitiikka ei siis mitenkään kannusta yritteliäsyyteen ja aktiiviseen toimintaan.
Ratkaisu tilanteeseen syntyi kun hakeuduin työvoimapoliittiseen koulutukseen ja aloin saamaan koulutustukea, joka helpotti taloudellista tilannetta. Koulutukseen liittyi työharjoittelu yrityksessä, josta pystyi saamaan tuloja 127€/kk. Kelan tukipolitiikan mukaan jos tulot koulutuksen aikana ylittivät em. summan kuukaudessa koulutustukea vähennetään 80% ylittävästä osasta. Eli (tulot – 127) x 0.8. Itse en saanut harjoittelusta mitään palkkaa, mutta tein kuitenkin verkostomyyntiä kurssin aikana. Eräänä kuukautena satuin saamaan muutaman sataa euroa palkkiota verkostosta.
Ilmoitin tulot kelalle ja tein myöhemmin kattavan tulolaskelman, jossa laskin myyntivoitot ja verkostotulot vähennettynä myyntitoiminnasta aiheutuneet kustannukset, joita olivat mm. koulutustilaisuuksiin osallistumiset, niihin liittyneet matkakustannukset ja erilaisten esite/mainosmateriaalien hankinta.
tuloksena oli 127€:a pienempi summa/kk tukea maksetulta ajanjaksolta. Kela kuitenkin alkoi vaatia minulta takaisin siltä yhdeltä kuukaudelta liikaa maksettua osuutta, ja se ylitti reilusti 200€. Tulos siis oli että muut kurssikaverit ansaitsivat kurssin aikana enemmän kuin minä ja minun pitäisi maksaa vielä maksettuja tukia takaisin. Koin asemani epäoikeudenmukaiseksi verrattuna muihin kurssilaisiin, eikä Kela ei siinä ottanut tulojen yrittäjäluonteisuutta huomioon ollenkaan. Siis aiemmin perustettuani toiminimen minut katsottiin yrittäjäksi, mutta tuossa tilanteessa minua kohdeltiin kuin palkansaajaa.
Koin että minun näkemyksiäni asiassa ei missään vaiheessa otettu huomioon ja tein valituksen Kelalle takaisin perintäpäätöksestä laittamalla siihen mielestäni riittävät perustelut.
Kurssin päätyttyä olin edelleenkin vailla vakituista työtä ja yritin jatkaa yrittäjän statuksella.
Olin jo niin suivaantunut kelan toimintaan, joka minusta alkoi tuntua jo ajojahdilta että halusin yrittää selviytyä yritystoiminnan varassa ilman työttömyyskorvausta.
Samaan aikaan jouduin myös lainaamaan huomattavan summan rahaa lähipiiriltä tuoteostoja varten. Yrityksen sääntöjen mukaan jotta voisi säilyttää parhaimman alennus %:n täytyy myös tehdä tietty määrä tuoteostoja. Sovin että maksan lainan takaisin tuotteiden myyntituloista sitä mukaa, kun saan niitä kaupaksi. Toisaalta samalla söin omat tuotteeni velaksi.
Alku näyttikin hyvältä, sain tuotteita kaupaksi ja tein muitakin tilapäisiä keikkahommia, josta sain tuloja. Mutta sitten tuli vastoinkäymisiä, eikä myynti edistynyt. Lamaannuin, tuntui vaikealta tehdä myyntitoimintaa tilanteessa, jossa oli pakko onnistua, että voisi maksaa laskunsa ja ostaa kaupasta esim. ruokaa. Puolivuotta jotenkin pystyin kitkuttelemaan ennen kuin rahat loppui kokonaan. Joskus pennin/sentin venyttäminen meni niin pitkälle että eläminen ei enää tuntunut ollenkaan ihmisarvoiselta. Esim. joskus kavereiden kanssa kaupungilla ollessani mentiin pitsalle, minä katselin vain vierestä, kun muut söivät, en kehdannut sanoa heille että pankkitilillä ei ollut kuin muutama kymmenen euroa, eikä sen takia ollut varaa ostaa 6€ maksavaa pitsaa. Tuohon aikaan yritin saada oman alan työnhaun ohella mitä tahansa työtä, kävin esim. useita kertoja henkilöstövuokrausfirmalta kysymässä hommia, hain myös varastotöitä DI-papereilla parista yrityksestä. Minua katsottiin siellä vähän kuin halpaa makkaraa, eikä työhakupyrkimyksiäni otettu tosissaan. Ehkä minun ei olisi pitänyt siellä paljastaa olevani DI.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sitten ajan varaaminen sosiaalityöntekijälle ja sain sitten toimeentulotukea, mutta minun täytyi lopettaa toiminimi. Laitoin myös työttömyyskorvaushakemukset liikkeelle ja minut katsottiin työttömäksi.
Minulla oli kuitenkin tuotevarastoa runsaasti jäljellä ja olin edelleenkin velkaa lähipiirille.
Samaan aikaan Kelan työttömyysturvalautakunta hylkäsi tekemäni valituksen ja vaati takaisinmaksua. Valitin edelleen asiasta vakuutusoikeudelle ja vetosin omaan maksukyvyttömyyteen, mutta sekin hylkäsi muutaman kuukauden jälkeen antamassaan päätöksessään valitukseni. Soitin asiaani käsitelleelle henkilölle ja sanoin suoraan oman mielipiteeni tukien käsittelysysteemistä. Minun mielestä se kallis, tehoton, kasvoton, kun siinä ihminen ei kohtaa toista ihmistä riittävän hyvin. Tieto esim. valituksissa ja selvityspyynnöissä välitetään kirjeenvaihdon kautta ja sen käsittelee sitten komitea nimeltään työttömyysturvalautakunta aivan kasvottomasti tietämättä tuskin itsekään riittävästi kyseisen henkilön taustoista ja asiaan liittyvistä seikoista. Asioita pyöritellään ja vatvotaan edestakaisin kun pyydetään kaikenlaisia lisäselvityksiä ja se ei varmaankaan ole halpaa hommaa. Olisi paljon järkevämpää jos koko jutun voisi käsitellä kasvotusten jonkun virkailijan kanssa. Silloin tieto kulkisi paremmin.
Onko myöskään kovin järkevää 200-300 euron takia järjestää noita perintäoperaatiota, kun niiden käsittelijöiden käyttämä työaika maksaa valtiolle todennäköisesti paljon enemmän, kuin se rahahyöty, jonka tuollaisesta palautuksesta saa. Lyhyesti kiteytettynä minusta tuo kokemani Kelan asioidenkäsittelysysteemi näyttää yhtä pysähtyneeltä, kuin Neuvostoliitto 1970-luvulla.
Mielestäni koko tukitoimintaa kannattaisi tarkastella ihan toisesta näkökulmasta, jossa ihmisiä kannustettaisiin omatoimisuuteen, yritteliäiseen toimintaan ja yritettäisiin auttaa heidät tuensaajasta veronmaksajiksi. Ei kai ole mitään järkeä valtion toimesta (minun tapauksessani) kiusata taloudellisesti heikkoon asemaan joutuneita ihmisiä ja aiheuttaa toimillaan heille lisää henkistä kärsimystä.
Ongelmat eivät loppuneet tuohon. Vaihdoin asuinkuntaa ja kuukausittaisen työttömyysselvityksen yhteydessä ilmoitin myyntituloni joka oli sinä kuukautena alle 100€. KELA katkaisi sen johdosta työttömyyskorvausten maksun selvityksen ajaksi ja minun täytyi taas mennä sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentulotukea. Menettely, joka toimi edellisessä asuinpaikassa ei enää toiminutkaan uudella paikkakunnalla, vaikka kyseessä oli naapurikunta.
Olen saanut jonkin verran asiakkaita ja rekrytoitua muutaman jälleenmyyjän. Tuloni verkostotoiminnasta ovat olleet kuitenkin sen verran pieniä että niillä ei ole voinut kattaa kaikkia elämiseen liittyviä kustannuksia. Olen myös sijoittanut huomattavan summan rahaa omaan tuotekäyttöön ylläpitääkseen omaa hyvinvointia ja tuotteet ovat muutaman vuoden käyttökokemuksella merkittävästi parantaneet elämänlaatuani.
Ilmoitin aikanaan myyntitoiminnan aloittamisesta kelalle ja aluksi sain soviteltua työttömyyspäivärahaa, jolloin tein selvityksen kuukausittaisista myyntivoitoista ja se otettiin huomioon korvauksia maksettaessa. Olin tuohon käytäntöön tyytyväinen ja se sopi hyvin silloiseen tilanteeseen. Ongelmia alkoi syntyä kun aloin saamaan tuloja alalinjan tuoteostoista. Yritys ilmoitti että minun pitäisi hankkia Y-tunnus (eli perustaa toiminimi) jotta voisin saada tulot täysimääräisenä. Muussa tapauksessa niistä pidätettäisiin 60%. Hankin silloin toiminimen, jotta saisin muutaman sadan euron rojaltipalkkion täysimääräisesti itselleni. Vähensin myyntitoiminnasta aiheutuneet kustannukset myyntivoitoista ja ilmoitin ne kelalle. En ottanut niissä huomioon omasta tuotekäytöstä aiheutuneita kustannuksia, joka oli ihan merkittävä summa pienituloiselle henkilölle. En tuolloin vielä osannut ajatella että Y-tunnuksella olisi vaikutusta soviteltuun peruspäivärahaan, mutta päätin kolmen kuukauden kuluttua varmistaa asian ja ilmoitin toiminimestä Kelalle. Seuraus oli että minut katsottiin yrittäjäksi ja päivärahanmaksu katkaistiin välittömästi. Samalla otettiin myös aiemmin maksettu soviteltuperuspäivärahapäätökset uudelleen käsittelyyn siltä ajalta kun Y-tunnus oli voimassa. Mietin mitä teen, kun tulot myyntitoiminnasta eivät millään riittäisi kattamaan elinkustannuksia.
Koin samalla että työttömyyskorvauksen lakkautuspäätös oli vetämässä mattoa alta myyntitoiminnan järkevyydeltä taloudelliselta kannalta katsottuna. Minusta tuntui myös että aktiivisuutta ja yrittelijäisyyttä tehdä oman elämän eteen edes jotakin ei mitenkään palkittu. Olisi siis ollut taloudellisesti järkevämpää lojua toimettomana punkan pohjalla ja nauttia työttömyyskorvausta. Kelan tukipolitiikka ei siis mitenkään kannusta yritteliäsyyteen ja aktiiviseen toimintaan.
Ratkaisu tilanteeseen syntyi kun hakeuduin työvoimapoliittiseen koulutukseen ja aloin saamaan koulutustukea, joka helpotti taloudellista tilannetta. Koulutukseen liittyi työharjoittelu yrityksessä, josta pystyi saamaan tuloja 127€/kk. Kelan tukipolitiikan mukaan jos tulot koulutuksen aikana ylittivät em. summan kuukaudessa koulutustukea vähennetään 80% ylittävästä osasta. Eli (tulot – 127) x 0.8. Itse en saanut harjoittelusta mitään palkkaa, mutta tein kuitenkin verkostomyyntiä kurssin aikana. Eräänä kuukautena satuin saamaan muutaman sataa euroa palkkiota verkostosta.
Ilmoitin tulot kelalle ja tein myöhemmin kattavan tulolaskelman, jossa laskin myyntivoitot ja verkostotulot vähennettynä myyntitoiminnasta aiheutuneet kustannukset, joita olivat mm. koulutustilaisuuksiin osallistumiset, niihin liittyneet matkakustannukset ja erilaisten esite/mainosmateriaalien hankinta.
tuloksena oli 127€:a pienempi summa/kk tukea maksetulta ajanjaksolta. Kela kuitenkin alkoi vaatia minulta takaisin siltä yhdeltä kuukaudelta liikaa maksettua osuutta, ja se ylitti reilusti 200€. Tulos siis oli että muut kurssikaverit ansaitsivat kurssin aikana enemmän kuin minä ja minun pitäisi maksaa vielä maksettuja tukia takaisin. Koin asemani epäoikeudenmukaiseksi verrattuna muihin kurssilaisiin, eikä Kela ei siinä ottanut tulojen yrittäjäluonteisuutta huomioon ollenkaan. Siis aiemmin perustettuani toiminimen minut katsottiin yrittäjäksi, mutta tuossa tilanteessa minua kohdeltiin kuin palkansaajaa.
Koin että minun näkemyksiäni asiassa ei missään vaiheessa otettu huomioon ja tein valituksen Kelalle takaisin perintäpäätöksestä laittamalla siihen mielestäni riittävät perustelut.
Kurssin päätyttyä olin edelleenkin vailla vakituista työtä ja yritin jatkaa yrittäjän statuksella.
Olin jo niin suivaantunut kelan toimintaan, joka minusta alkoi tuntua jo ajojahdilta että halusin yrittää selviytyä yritystoiminnan varassa ilman työttömyyskorvausta.
Samaan aikaan jouduin myös lainaamaan huomattavan summan rahaa lähipiiriltä tuoteostoja varten. Yrityksen sääntöjen mukaan jotta voisi säilyttää parhaimman alennus %:n täytyy myös tehdä tietty määrä tuoteostoja. Sovin että maksan lainan takaisin tuotteiden myyntituloista sitä mukaa, kun saan niitä kaupaksi. Toisaalta samalla söin omat tuotteeni velaksi.
Alku näyttikin hyvältä, sain tuotteita kaupaksi ja tein muitakin tilapäisiä keikkahommia, josta sain tuloja. Mutta sitten tuli vastoinkäymisiä, eikä myynti edistynyt. Lamaannuin, tuntui vaikealta tehdä myyntitoimintaa tilanteessa, jossa oli pakko onnistua, että voisi maksaa laskunsa ja ostaa kaupasta esim. ruokaa. Puolivuotta jotenkin pystyin kitkuttelemaan ennen kuin rahat loppui kokonaan. Joskus pennin/sentin venyttäminen meni niin pitkälle että eläminen ei enää tuntunut ollenkaan ihmisarvoiselta. Esim. joskus kavereiden kanssa kaupungilla ollessani mentiin pitsalle, minä katselin vain vierestä, kun muut söivät, en kehdannut sanoa heille että pankkitilillä ei ollut kuin muutama kymmenen euroa, eikä sen takia ollut varaa ostaa 6€ maksavaa pitsaa. Tuohon aikaan yritin saada oman alan työnhaun ohella mitä tahansa työtä, kävin esim. useita kertoja henkilöstövuokrausfirmalta kysymässä hommia, hain myös varastotöitä DI-papereilla parista yrityksestä. Minua katsottiin siellä vähän kuin halpaa makkaraa, eikä työhakupyrkimyksiäni otettu tosissaan. Ehkä minun ei olisi pitänyt siellä paljastaa olevani DI.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sitten ajan varaaminen sosiaalityöntekijälle ja sain sitten toimeentulotukea, mutta minun täytyi lopettaa toiminimi. Laitoin myös työttömyyskorvaushakemukset liikkeelle ja minut katsottiin työttömäksi.
Minulla oli kuitenkin tuotevarastoa runsaasti jäljellä ja olin edelleenkin velkaa lähipiirille.
Samaan aikaan Kelan työttömyysturvalautakunta hylkäsi tekemäni valituksen ja vaati takaisinmaksua. Valitin edelleen asiasta vakuutusoikeudelle ja vetosin omaan maksukyvyttömyyteen, mutta sekin hylkäsi muutaman kuukauden jälkeen antamassaan päätöksessään valitukseni. Soitin asiaani käsitelleelle henkilölle ja sanoin suoraan oman mielipiteeni tukien käsittelysysteemistä. Minun mielestä se kallis, tehoton, kasvoton, kun siinä ihminen ei kohtaa toista ihmistä riittävän hyvin. Tieto esim. valituksissa ja selvityspyynnöissä välitetään kirjeenvaihdon kautta ja sen käsittelee sitten komitea nimeltään työttömyysturvalautakunta aivan kasvottomasti tietämättä tuskin itsekään riittävästi kyseisen henkilön taustoista ja asiaan liittyvistä seikoista. Asioita pyöritellään ja vatvotaan edestakaisin kun pyydetään kaikenlaisia lisäselvityksiä ja se ei varmaankaan ole halpaa hommaa. Olisi paljon järkevämpää jos koko jutun voisi käsitellä kasvotusten jonkun virkailijan kanssa. Silloin tieto kulkisi paremmin.
Onko myöskään kovin järkevää 200-300 euron takia järjestää noita perintäoperaatiota, kun niiden käsittelijöiden käyttämä työaika maksaa valtiolle todennäköisesti paljon enemmän, kuin se rahahyöty, jonka tuollaisesta palautuksesta saa. Lyhyesti kiteytettynä minusta tuo kokemani Kelan asioidenkäsittelysysteemi näyttää yhtä pysähtyneeltä, kuin Neuvostoliitto 1970-luvulla.
Mielestäni koko tukitoimintaa kannattaisi tarkastella ihan toisesta näkökulmasta, jossa ihmisiä kannustettaisiin omatoimisuuteen, yritteliäiseen toimintaan ja yritettäisiin auttaa heidät tuensaajasta veronmaksajiksi. Ei kai ole mitään järkeä valtion toimesta (minun tapauksessani) kiusata taloudellisesti heikkoon asemaan joutuneita ihmisiä ja aiheuttaa toimillaan heille lisää henkistä kärsimystä.
Ongelmat eivät loppuneet tuohon. Vaihdoin asuinkuntaa ja kuukausittaisen työttömyysselvityksen yhteydessä ilmoitin myyntituloni joka oli sinä kuukautena alle 100€. KELA katkaisi sen johdosta työttömyyskorvausten maksun selvityksen ajaksi ja minun täytyi taas mennä sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentulotukea. Menettely, joka toimi edellisessä asuinpaikassa ei enää toiminutkaan uudella paikkakunnalla, vaikka kyseessä oli naapurikunta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipa aikamoinen tarina! Mutta vaikka se uskomattomalta kuullosti niin näin se vain täällä Suomessa on että yrittäjyyttä ja itsensä jotenkin työllistävää ihmistä sorsitaan ja mollataan ja tehdään mahdollisimman hankalaksi toiminta. Mistään et saa apua. Sitten ihmetellään että miksi ihmiset eivät etsi töitä ja halua töihin. Itselläni on ollut monta kertaa tilanne että on ollut taloudellisesti kannatavampaa olla työttömänä kuin mennä töihin, on siinä ollut nielemistä kun on yrittänyt ymmärtää tätä systeemiä jossa ei ole mitään järkeä. Olenkin tullut siihen tulokseen että kannattaako enää kaikkia tulojansa minnekkään ilmoitella? Eihän nuo ulkomaalaisetkaan jotka tuolta viron puolelta tänne tulevat töihin niin maksa tänne veroja. Saatikka sitten että työlupia olisi, näin meitä suomalaisia vain käytetään hyväksi ja päättäjät ovat jo niin vieraantuneita tavallisesta elämästä että eivät kyllä tiedä yhtään missä mennään maan matosen tasolla! Tsemppiä ja jaksamista, kyllä ahkera ihminen aina elämässä pärjää.
Varmaan se näin asia on kuin kuvasit sen.
Ei kannata ryhtyä yrittäjäksi, jos sillä ei elä.
Helpompi olla tekemättä mitään. Hirveä byrokratia, jos ei tulot kuitenkaan riitä mihinkää.
MUISTAKAA ETTÄ YKSI YRITYSTOIMINNAN TÄRKEITÄ ARVOJA JA TAVOITTEITA ON TOIMINNAN TULOKSELLISUUS. Muiden arvojen ohella.
Varmaan tätäkään kirjoitusta ei olisi, jos toiminta olisi riittävän kannattavaa.
Se joko kannattaa tai sitten ei. Se on yhteiskunnan kanta.
Minusta sinun pitäisi vakavasti harkita nykyisen liiketoimintasi (verkostomarkkinoinnin) luonnetta ja kannattavuutta. Liiketoimintaa kun on huono tehdä, jos se vie enemmän rahaa kuin tuo ja jos ei selvästi ole nähtävissä, että nykyiset investointisi olisivat poikimassa itseään takaisin myöhemmin. Erityisen silmiinpistävää on se, että teet esimiehiltäsi tuoteostoja omaan käyttöösi yli varojesi. Miten kovaa riippuvuutta aiheuttavista tuotteista mahtaakaan olla kysymys jos tuollaiseen pitää mennä? Jos taas kyseessä ovat pelkät lisäravinteet ja vitamiinipillerit, harkitse ensin sitä, että ostaisit tuotteita vain eteenpäin myytäviksi (mikäli lainkaan menevät kaupaksi), mutta kilpailuttaisit tuotteita oman käyttösi osalta niin, että vaihtaisit ne apteekista ostettavissa oleviin halvempiin vastaaviin tuotteisiin. Pidemmän päälle (tai lyhyemmänkin) harkitse, että vaihtaisit liiketoiminta-alaa. Erityisesti voisi suositella Teemu Mäntysen artikkelisarjaa verkostomarkkinoinnista, jos et siihen ole vielä aiemmin ehtinyt tutustua:
http://koti.mbnet.fi/mantynen/artikkelit.htm
Kyllä tässä nyt on mietitty vaikka mitä. Järkevin vaihtoehto olisi saada oman alan töitä ja niitä haen koko ajan. Tällaisen liiketoiminnan aloittaminen ja tekeminen on helpompaa tilanteessä,jossa perustoimeentulo on turvattu. Työttömänä siihen on vaikeampi ryhtyä. Kun tarkastelen mitä olen saanut tuoteinvestoinneilla ja vertaan nykyistä olotilaa aikaan, jolloin aloitin liiketoiminnan olen saanut tästä niin paljon että se kokonaisuutena on kannattava juttu, vaikka ei sitä taloudellisesti ole ollutkaan.
Silloin kun lähdin tekemään tätä hommaa olin työtön, masentunut ja todella turhautunut silloiseen elämäntilanteeseen. Kaipasin jotain järkevää ja kehittävää tekemistä. Nyt olen sitä saanut. Oletan että työnantajatkin arvostavat sitä että on aktiivinen ja yrittää tehdä itse jotain oman elämänsä ja työllistymisen eteen. Miksi sitten en ole taloudellisesti pärjännyt tässä hommassa johtuu osin huonosta tuurista, mutta myös siitä että myyntitoiminta ei ole ollut minun vahvoja puolia. Sitä on pitänyt opetella ja hankkia lisää rohkeutta kontaktien tekemiseen.
Apteekin ja luontaistuotekauppojen halpoja synteettisiä valmisteita en ole kiinnostunut käyttämään. En usko niiden toimivuuteen, mutta olen kyllä kokeillut jotain apteekin luontaisia kalaöljyvälmisteita.
Siitä nettisivusta; siinä on esitelty aika ykspuolisia näkemyksiä ja tarkasteltu verkostomarkkinointia negatiivisestä asenteesta käsin. Myönnän että markkinoilla liikkuun myös toimimattomalla konseptilla pelaavia verkostoyrityksiä, mutta edustamani yrityksen toiminta on järkevällä pohjalla ja yrityksen tuotteille on olemassa kasvava kysyntä.
KELA:n toiminnasta vielä että sain tänään taas sieltä jobin postia, jotka koskee aiemmin esittämää asiaa. Mietin että mitä oikein tekisi sen (mammuttimaisen byrokraattisen minun kaltaisiani huonoon taloudelliseen tilanteeseen joutuneita ihmisiä kiusaavan) laitoksen kanssa. Olen joskus ajatellut että voisi vaikka tehdä kelan kanssa käymästä kirjeenvaihdosta jonkinlaisen taideteoksen, jota voisi sitten tarjota esim. Kiasman kaltaisiin paikkoihin näytteille. Sen verran paksu nippu niitä kirjeitä on jo tullut.
Eräs asia sinun on kuitenkin ymmärrettävä. KELA on rahoistaan (valtion rahoista) pikkutarkka laitos ja haluaa pitää kontrollia siitä, kuinka paljon ja mihin tarkoituksiin sen rahoja menee. Erityisen penseitä he ovat varmasti, jos joku nostaa tai yrittää nostaa heiltä toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta hetkellä t peittääkseen aikavälillä a
Olivat ihan hyviä kysymyksiä. Minä pidän tarkkaa kirjanpitoa tästä toiminnasta, niin että kulurakenne kyllä on tiedossa. Ongelma vaan on siinä että en ole ollut tarpeeksi rohkea luomaan kontakteja ihmisiin.
Se työmäärä, jonka olen tehnyt ei ole sitten tuottanut tarpeeksi hyvin.
Soitin tuossa Itse pääkallopaikalle (Kelan Pääkonttoriin) ja keskustelin jonkun virkailijan kanssa asiasta, mutta näytti jotenkin siltä että ei siellä paljoo yksittäistä ihmistä ymmärretä. "Tärkeintä on tämä meidän hyvä systeemi ja ihmisen pitäisi sopeutua siihen" Tuntuu vähän siltä että järjestelmä ei ole luotu ihmistä varten vaan ihminen on olemassa tätä systeemiä varten.
Hyvä, että pohdiskelit kysymyksiä ja että olet pitänyt kirjaa tulo- ja menopuolesta. Tässä vaiheessa voisin mainita, että itse katsoisin kysymyksen 4,
"Perusteletko verkostomarkkinoititoiminnan jatkamista itsellesi siten, että jossakin vaiheessa tulevaisuudessa saisit kokoon isomman alalinjastruktuurin ja siten saisit myöhemmin voittoa, jolla voisit peittää nykyiset tappiot?"
olevan kaikista tärkein kysymys, huolimatta siitä, ettei tämä kosketa suoraan tulojen ja menojen kirjaamista. Tietämättä niiden sisältöä, uskallan arvata, että jos otat minkä tahansa motivaatiomateriaalikirjasi- tai vihkosi esiin, se korostaa erikoisesti sitä, että keräämällä ison alalinjan, pääset siihen pisteeseen, että sinun tarvitsee tehdä vain pari tuntia työtä päivässä ja muun ajan voi kuluttaa vaikka ajellen hienolla amerikanraudalla, ellei sitten satu sillä hetkellä olemaan Hawaiin tai Las Vegasin lomamatkalla. Oletan myös, että motivaatiomateriaaleissa on paljon henkilökohtaisia kertomuksia, joissa kerrotaan, kuinka niiden kirjoittajat ovat rikastuneet verkostomarkkinoinnilla ja päässeet kiinni vapaaseen luksuksentäyteiseen elämäntyyliin, jossa he ovat itse itsensä pomoja. Joissain tapauksissa sanomaa on myös elävöitetty valokuvin, jossa onnellinen verkostomarkkinoinnin löytänyt ja sillä rikastunut paistattelee päivää tropiikissa uima-altaalla hehkeä vaaleaverikkö kainalossaan.