parisuhdeväkivalta

Siinä voi olla pitkä terapia edessä. Siis meinaan pitkä. Se joko onnistuu tai ei. Pitäis vähän selvittää väkivallan syitä. Mutta se ei lähde sun pelastus halusta, ainoastaan hänen sisäisestään halusta ja sitoutuneisuudesta muuttua.
Itse lähdin suhteesta jossa minua alistettiin, hajotettiin tavaroita ja uhkailtiin. Kun tuli se eka hakkaaminen niin meikä nosti kytkintä.Takaisin en mene vaikka mies anelee ja lupaa ettei se toistu. Valitettavasti se toistuu. Mua ei saa pysymään sellaisessa suhteessa. Enkä mä voi enää luottaa ihmiseen joka on hakannut mut :( pelko on läsnä.
Sinuna ottaisin mieheen etäisyyttä että hän voisi vähän miettiä omaa itseään ja hakeutua apuun. Oisko mahdollista asua eri katon alla hiukan aikaa miettimässä, mitä SINÄ oikestaan haluat. Muista että jokainen ansaitsee rakkauden ilman henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Et ole tehnyt mitään väärin ansaitaksesi sen. Muuttuminen on ihme ja pieni prosentti vaan parantuu, mieti onko se miehesi!

Hei valitettavasti ei lopu.Hakkaaja on sairas yleensä narsisti ja häiriintynyt sielultaan,Nää hakkaajat kerää huomiota juuri näillä silmä peli puheilla ja samalla alistaa sitä ketä on pahoin pidellyt. Olen seurannut vierestä oman isäni taktiikkaa 43 v.äitini ei koskaan lähde avioliitosta ,koska on uhri 50 v.isä ei ikinä parane...

en usko paranemis tarinoita, vaikka niitäkin on... terapiassa käyneitä ja silti jossain vaiheessa taas se lyömishimo iskee jos jokin asia ei menen kuten pitäisi.

PARISUHDEVÄKIVALTA EI LOPU EDES EROON. EX-MIES KOSTAA EDELLEEN LAPSEN JA LASTEN"SUOJELU"-VIRANOMAISTEN KAUTTA, kun muuten ei pysty. Mutta sen verran olen toipunut että osaan jo lyödä takaisin, ja lujaa. Minun on vain tehtävä se laillisin keinoin, kun vastapuoli, sossuja myöten, saa käyttää rikollisia keinoja. Ymmärrän jopa lapsisurmaajia, jos taustalla on vastaavaa.

Mutta pahinta väkivaltaisille ja heidän suojelijoilleen on julkinen häpeä, koska oikeasti he ovat pelkureita ja raukkoja, kun hakkaavat verhojen takana pienempiään. Siksi kertokaa asiasta kaikille, älkää vaietko! Ja oikeusaputoimistosta saa apua, jos ei yksin jaksa puolustautua.

PMMP sen sanoi:
"Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut."

Omasta kokemuksesta voin todeta, että tapaus voi olla a) yksittäinen, jos mies on nurkkaan ajettu ja keinot loppuvat (vrt. ei-rakentava keskustelu vaan kovaääninen jatkuva nalkutus samoista asioista, syyttely, haukkuminen) ja b) narsistisen ihmisen jatkuva pahoinpitely, joka saattaa viedä lopulta hengen: alkaa nimittelystä, johtaa tavaroiden heittelyyn seinään, sitten kohti ja lopulta fyysinen väkivalta, joka alkaa läpsimisestä, tukistelusta ja johtaa nyrkillä iskuihin, potkuihin ja aseilla uhkailuun. Mieti omaa tilannettasi: mikä on sinun roolisi tilanteen kärjistymiseen? Käynnistyykö tilanne aina kumppanisi aloitteesta, kun hän on tyytymätön johonkin tekemääsi (omaa pahaa oloaan ulkoistava narsisti)? Onko sinulla ystäviä ja harrastuksia vai onko ne kumppanisi taholta lopetettu (mustasukkainen ja omistuksen haluinen narsisti).

Mikä on elämäsi laatu? Riitelettekö aina samoista asioista? Onko niille tehty jotain? Mikä on oma roolisi asiassa? Voisitko toimia toisin? Onko parisuhdeterapeuttia jo harkittu? Onko sinulla ollut useita mustelmia? Oletko paennut kotoasi useita kertoja? Pelkäätkö kun kumppanisi tulee kotiin? Oletko antanut jo usein anteeksi ja hän lupauksensa silti pettänyt? Joudutko salaamaan tulojasi, ystäviäsi, harrastuksiasi? Uskallatko sanoa rehellisen mielipiteen? Tulevatko omat tarpeesi tyydytetyksi vai onko kumppanisi tarpeet aina päällimmäisenä? Pitääkö kumppanisi sinua palvelijana, jonka on täytettävä kaikki toiveet selkäsaunan uhalla? Jos kokonaistilanne näyttää pahalta, lähde saman tien. Älä epäröi. Tilanne ei muutu paremmaksi.

Itse olen tällä hetkelle jonkin tasoisessa väkivallan pyörässä. Ei ole juurikaan fyysistä, ainakaan mitään mistä kellekkään edes kehtaisin mainita. Eikä sillä väliä sillä silti tiedän että jos mies ei lopeta todellakin kertaan on lähes 100% liian myöhäistä, omassa suhteessa vaan rauhallinen jakso... Jos oot sellasessa suhteessa ni suosittelen lähtemään ku vielä kerkeet. Ennenku saa kokonaan sormen ympärille,

Kyllä parisuhdeväkivalta loppua voi, todella harvinaista se kyllä on. Oma mieheni pahoinpiteli minua muutamia kertoja parin vuoden aikana joista viimeisimmästä soitin poliisit. Jos nyt näin edes voi sanoa; ekat pari kertaa eivät edes olleet niin "pahoja" (esim. ei jälkiä jäänyt ihoon tms.) mutta viimeisimmällä kerralla monet mustelmat ympäri kehoa ja kuristamisen jäljet kaulalla.

Apua mies haki lyömättömästä linjasta. Sovittiin myös uudet pelisäännöt riitatilanteisiin missä mies koki ettei välttämättä pystyisi hillitsemään itseään. Pitkään tätä on työstetty, mutta onneksi vaikeudet lopulta selätetty. Yhdessä on oltu 5 vuotta joista 3 vuoteen ei mies ole fyysisesti väkivalloin minuun koskenut (eli putkareissun jälkeen).

Kuitenkin haluaisin erityisesti painottaa, että jos mies ei ole itse halukas muuttumaan/muuttamaan käytöstään ei avun hakemisesta ole juurikaan mitään hyötyä. Vaikka eroaminen olisi vaikeaa, on se aina helpompaa kuin jäädä jopa kymmeniksi vuosiksi hakattavaksi!