Olen entinen narsistin-vanhemman suosikkilapsi ja nykyinen hylkiö. Narsisti pitää aina suosikkinaan sitä henkilöä joka hyödyttää häntä eniten, muista lapsista se saattaa näyttää sille että narsisti antaa tällelapselle kaiken. Kuitenkin tällä kaikella on kova hinta: Suosikki ei pääse pakenemaan paikalta koska narsisti on kytkenyt hänet kiinni kuin palveluskoiran. Muut perheessä (ei suosikit) pääsevät lähtemään helposti, koska heistä ei ole väliä narsistille. Se onkin heidän pelastuksensa ja pystyvät aloittamaan uuden elämän jossakin toisaalla. Hyvin menee heillä, jos eivät valitse puolisokseen uutta narsistia, mikä kyllä taitaa olla valitettavan usealla kohtalo. Nämä uhrit eivät tajua päässeensä kuin koira veräjästä ja heillä on mahdollisuus aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Ehkä se että heistä se suosikin asema narsistin kämmenenellä on näyttänyt nin hyvälle että päättävät sitten etsiä itselleen samanlaisen, joka pitää heitä suosikkinaan tajuamatta että joutuvat uuden narsistin käsiin. Suosikki siis jää yleensä yksin vastaamaan vanhempi-narsistin vaatimuksiin. Muut menevät ja valitsevat narsistinsa avioliiton kautta. Narsisti hylkää suosikin silloin kun suosikki alkaa itse tehdä jotain vasten narsistin tahtoa.
Vain narsistin suosikkilapsi kärsii
194
5667
Vastaukset
- Suosikille
"Vain narsistin suosikkilapsi kärsii".
Oletko ihan tosissasi tuota mieltä?
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että narsistin suosikkilapsi kärsii.
Narsistin suosikkilapsihan on se, joka nostetaan aina jalustalle ja jossa ei koskaan ole mitään vikaa, koska hän on osa narsistia. Synnytetty toteuttamaan narsistin haaveet ja tavoitteet. Narsistin suosikkilapsonenhan on se, joka ei saa koskaan toteuttaa omia tavoitteitaan tai unelmiaan. Hinta omien valintojen tekemisestähän olisi narsistin suosion loppu. Narsistin suosikkilapsonen joutuu salaamaan kaikki omat epäonnistumisensa ja heikkoutensa ja valehtelemaan halki elämänsä, pysyäkseen narsistin hänelle asettamassa muotissa. Pitääkseen yllä täydellisen lapsosen kulissia ja onnellisen perheen illuusiota. Hänen saavutuksensa ovat aina narsistin saavutuksia, mutta omaa elämää ei hänellä koskaan tule olemaan, paitsi salassa, kaksoiselämä.
Suosikkilapsosta ei koskaan hyväksytä omana itsenään, vaan aina vain narsistin jatkeena. Suosikkilapsonen on myös usein, kuten sinäkin näytät olevan, empatiakyvytön narsisti, joka toistaa samaa kaavaa omassa aikuisuudessaan ja perhesuhteissaan. Hänessähän ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Sisaruksia on saanut ja saa kohdella huonosti ja käyttää hyväksi, koska heillähän ei perheessä, yhteiskunnassa tai ihmisinä ole mitään arvoa. He ovat tehneet omat valintansa, jotka eivät ole narsistien valintoja. Heitä saa siis halveksia ja hyljeksiä.
Vain-sana, jolla aloitit, osoittaa sen, että sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, miltä tuntuu jäädä lapsesta asti täysin ilman vanhempien rakkautta ja huomiota. Tukea ja turvaa ei ole saanut lapsuudessa. Ei hyväksyntää, eikä kannustusta tai kiitosta tai kehuja mistään, mitä olet elämässäsi tehnyt.
Kaikki mikä on ikinä mennyt pieleen teidän perheessänne, on epäsuosikin syytä. Tiedätkö, millainen taakka on pienelle lapselle se, että joutuu toimimaan koko perheen syntipukkina? Ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka kiltti, rehellinen ja hyvä ihminen syntipukki on, koska niillä ominaisuuksilla ei ole narsistille arvoa. Epäsuosikki on suljettu koko perheen ulkopuolelle. Häntä saa vapaasti syyttää, epäillä, haukkua ja mustamaalata. Hänet saa jättää ulkopuolelle kaikista perheen yhteisistä tapahtumista, koska hänellähän ei ole mitään arvoa. Koska hän ei ole alistunut manipuloitavaksi ja alistettavaksi, hänen arvonsa on nolla.
Sen mukaan koko perhe, myös sinä, häntä kohtelette. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeutta pahoittaa mieltään, protestoida, tulla surulliseksi, loukkaantua tai suuttua. Kaikista reaktioista kaltoinkohteluun, on häntä aina rangaistu lisää. Hän on joutunut kohtaamaan lapsesta saakka fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja kasvattamaan itse itsensä, koska koko muun perheen draamoihin on mennyt kaikki aika ja tila.
Koska syntipukki on tottunut rakkaudettomuuteen ja kaltoinkohteluun pienestä saakka, on hyvin todennäköistä, että hän valitsee itselleen myös samanlaisen kaltoinkohtelevan puolison. Sehän on hänen kokemuksensa "rakkaudesta".
Hänestä on tullut kiltti ja varovainen, jotta hän on pysynyt hengissä narsistien perheessä. Se ei ole kuitenkaan koskaan auttanut, vaan hän on narsistien mukaan se musta lammas ja epäonnistuja, ilon pilaaja. Hän on tottunut tulemaan toimeen vähällä, koska kaikki yltäkylläisyys on mennyt aina suosikille ja narsistivanhemmille.
Mietihän millaista on kasvaa ainaisessa pelossa, ilman perusturvallisuutta tai rakkautta? Millaista on tulla toimeen minimillä huolenpidolla? Millaista on kasvaa aikuiseksi ilman omanarvontuntoa, arvostusta tai kannustusta? Millaista se on, olla aina väärässä, aina syyllinen, aina kärsimässä jotain rangaistusta? Aina toisten mielivallan ja epävakauden ja itsekkyyden armoilla? Aina ulkopuolisena? Koko elämänsä.
Mietihän sinä sitä ja kirjoitapa uudestaan, että VAIN suosikkilapsi kärsii.
Sinä, joka olet suosikki olet syntipukille kateellinen.
Mahtaa näyttää epäsuosikin elämä narsistisin silmin kovin houkuttelevalta ja ihanalta. Sinähän et pysty samaistumaan toisen kärsimykseen tai pahaan oloon.
Muillahan ei ole merkitystä. Sinä olet ainoa arvokas ihminen ja kaikin tavoin muiden yläpuolella. Niinhän sinulle on lapsesta saakka kerrottu. Ehkä vain joku älykäs ja menestynyt, karismaattinen henkilö saattaa ymmärtää sinua ja sinun erityistä kärsimystäsi.
Enpä usko, että kenenkään elämä on narsististen vanhempien kodissa kovinkaan ihanaa tai auvoista. Mutta itse olet tehnyt valintasi, pysyäksesi suosikkina, etkä niistä valinnoistasi voi syyttää syntipukkia. Tai voit tietysti, mutta sisimmässäsi tiedät, että näkemyksesi on yhtä narsistinen, kuin vanhempiesikin. Jatkat vaan eteenpäin samaa ketjua. Et ole päässyt tuosta noidankehästä ulos, koska sinulla ei ole empatiaa muita kuin itseäsi kohtaan. Lastesi elämä tulee olemaan kuten omasi ja sisarustesi.Niin paljon ajatuksia herättävää kaksi erilaista näkökulmaa lapsuuden perhesuhteista pohdittavaksi kun vanhempi on narsisti, kummanko kärsimys on suurempi, syntipukin vaiko suosikki lapsen...
- -tytär-
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Niin paljon ajatuksia herättävää kaksi erilaista näkökulmaa lapsuuden perhesuhteista pohdittavaksi kun vanhempi on narsisti, kummanko kärsimys on suurempi, syntipukin vaiko suosikki lapsen...
Kyllä se "syntipukin" elämä oli/on edelleen minusta se rankempi. Lapsena sai kärsiä molempien tekemät "synnit" pyllynahkassaan. Ja, kun yritti oikaista asiaa. Hakattiin kovemmin, kun se vielä valehteleekin.
Mielestäni tämä kuvaa juuri sen todellisen aseman ja arvostuksen. Minkä narsistit kohdistaa "syntipukki" -lapseensa. Häntä ei edes kuunneltu. Vaan narsisti oli omassa itsekkyydessä ja sokeudessaan jo päättänyt miten kyseinen lapsi on toiminut/käyttääntynyt. -tytär- kirjoitti:
Kyllä se "syntipukin" elämä oli/on edelleen minusta se rankempi. Lapsena sai kärsiä molempien tekemät "synnit" pyllynahkassaan. Ja, kun yritti oikaista asiaa. Hakattiin kovemmin, kun se vielä valehteleekin.
Mielestäni tämä kuvaa juuri sen todellisen aseman ja arvostuksen. Minkä narsistit kohdistaa "syntipukki" -lapseensa. Häntä ei edes kuunneltu. Vaan narsisti oli omassa itsekkyydessä ja sokeudessaan jo päättänyt miten kyseinen lapsi on toiminut/käyttääntynyt."Kyllä se "syntipukin" elämä oli/on edelleen minusta se rankempi."
Niin, en osaa sanoa, itsellä ei kokemusta nimenomaan narsistin lapsena olosta ei ole, vaikka lastensuojelutaustaa onkin...
Jonkin verran tuostakin aiheesta lukenut kuitenkin ihan kiinnostuksesta näihin syntyteoroihin, miksi ihmisestä tulee narsisti, että jäimpä miettimään tässä kohtaa sellaistakin asiaa, että kasvaako tuosta suosikki lapsesta sitten useimmiten NPH, kun taas syntipukeista tulee myöhemminkin helposti narsistin uhreja johon tuo suosikkilapsen tarinassakin viitattiin...
Vaikka siinä useinkin linkittämässäni Riitta Hyrcin artikkelissa, muistaakseni se kumman selvityskeinon lapsi valitsee sanottiin riippuvan lapsen omasta persoonastakin...
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Se mikä myös tuli mieleen, niin valitettavaa on myös se, että sisarusten välit tulehtuvat, narsisti vanhempi kaiketi pyrkiikin siihen juurkin tuon mainitun eriarvoisen kohtelun ja siitä kumpuavan kateuden avulla...
Vielä pohdin sitäkin, sanotaan, että NPH on enimmäkseen miesten vaiva niin onko tuo suosikki lapsi useimmiten poika jos ja kun lapsia on kumpaakin sukupuolta, kun narsistithan tunnetusti halveksivat/mitätöivät naista, myös naisnarsistit. Mutta naisella NPH tosiaan saattaa olla vielä tuhoisempaa lasten kannalta, jos ja kun naisesta tulee äiti...
Tämmösiä mietteitä tähän kohtaan, sitä yritystä jollain tasolla ymmärtää...yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Kyllä se "syntipukin" elämä oli/on edelleen minusta se rankempi."
Niin, en osaa sanoa, itsellä ei kokemusta nimenomaan narsistin lapsena olosta ei ole, vaikka lastensuojelutaustaa onkin...
Jonkin verran tuostakin aiheesta lukenut kuitenkin ihan kiinnostuksesta näihin syntyteoroihin, miksi ihmisestä tulee narsisti, että jäimpä miettimään tässä kohtaa sellaistakin asiaa, että kasvaako tuosta suosikki lapsesta sitten useimmiten NPH, kun taas syntipukeista tulee myöhemminkin helposti narsistin uhreja johon tuo suosikkilapsen tarinassakin viitattiin...
Vaikka siinä useinkin linkittämässäni Riitta Hyrcin artikkelissa, muistaakseni se kumman selvityskeinon lapsi valitsee sanottiin riippuvan lapsen omasta persoonastakin...
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Se mikä myös tuli mieleen, niin valitettavaa on myös se, että sisarusten välit tulehtuvat, narsisti vanhempi kaiketi pyrkiikin siihen juurkin tuon mainitun eriarvoisen kohtelun ja siitä kumpuavan kateuden avulla...
Vielä pohdin sitäkin, sanotaan, että NPH on enimmäkseen miesten vaiva niin onko tuo suosikki lapsi useimmiten poika jos ja kun lapsia on kumpaakin sukupuolta, kun narsistithan tunnetusti halveksivat/mitätöivät naista, myös naisnarsistit. Mutta naisella NPH tosiaan saattaa olla vielä tuhoisempaa lasten kannalta, jos ja kun naisesta tulee äiti...
Tämmösiä mietteitä tähän kohtaan, sitä yritystä jollain tasolla ymmärtää..."Se mikä myös tuli mieleen, niin valitettavaa on myös se, että sisarusten välit tulehtuvat, narsisti vanhempi kaiketi pyrkiikin siihen juurkin tuon mainitun eriarvoisen kohtelun ja siitä kumpuavan kateuden avulla..."
Niin jäin vielä miettimään, että nuo sisaruusuhteet narsistiperheissä ovat täällä vähemmän käsitelty aihe...
Aloittaja/suosikkilapsi kyllä selkeästi tuntui olevan katkera noille syntipukkilapsille syystä että hänen mielestään he helposti pääsivät eroon narsistivanhemmista ja koki että suosikkilapsi oli ikäänkuin sidotumpi vanhempaansa vielä aikuisenakin (Suosikki siis jää yleensä yksin vastaamaan vanhempi-narsistin vaatimuksiin.)
Lopussa sitten kuitenkin oli että suosikkilapsikin lopulta kokee itsensä vanhempansa hylkäämäksi kun ei pysty vastaamaan vanhempansa vaatimuksiin...
Että tavallaan sitten hylätyiksi tulevat kaikki lapset asemasta riippunen, toiset jo lapsina, toiset aikuisina. Jostain tullut mieleen sellainenkin ajatus, että pääsääntöisesti paksut narsisti mieluusti kuvaavat lapsuutttaan jos ei hyväksi niin ainakin normaaliksi...
En tiedä sitten kumpiko helpompaa/vaikeampaa, tietää ettei kelpaa/mikään ei riitä jo pienestä pitäen vaiko kokea pettymys/herätä todellisuuteen sitten aikuisuuden kynnyksellä kun valitsee jotain mitä narsistivanhempi ei hyväksy esim. "väärän" ammatin, "vääränlaisen" puolison...- ???
<
Kuka noin tekisi? Kaltoinkohtelevaa ei valitse varmaan kukaan puolisokseen vaan ennemminkin hän valitsee sen unelmien täyttymyksen joka kohottaa hänet korkeuksiin ja pitää suosikkinaan, ylistää ja kehuu? Ja joka sitten myöhemmin osoittautuukin kaltoinkohtelevaksi narsistiksi. Sama kuin suosikkilapsella on perheessä. - vain narsistin sk
Kylläpä näyt hyvin tietävän suosikkilapsen asiat. Itse myös olet tehnyt sen valintasi että olet syntipukin roolin halunnut.
vain narsistin sk kirjoitti:
Kylläpä näyt hyvin tietävän suosikkilapsen asiat. Itse myös olet tehnyt sen valintasi että olet syntipukin roolin halunnut.
"Kylläpä näyt hyvin tietävän suosikkilapsen asiat. Itse myös olet tehnyt sen valintasi että olet syntipukin roolin halunnut."
Tuskin lapsilla jotka syntyvät narsistin perheeseen on mitään valinnan mahdollisuutta. Eiköhän se narsisti nämä osat perheessä lapsilleen anna, tiedä sitten minkä perusteella toinen valikoituu syntipukiksi, toinen suosikiksi...
Aikuisena toki on mahdollisuus valita suhtatumistapansa/asenteensa kun on irtautunut lapsuuden perheestään ja roolistaan jos ymmärtää miten se vanhemman narsistisuus ja rooli perheessä on mahdollisesti vaikuttanut niin häneensä itseensä kuin sisaruksiinkin...
Että pohdittavaksi jää sekin, että ovatko narsisti vanhemman antamat roolit ikuisia, syntipukki pysyy syntipukkina ja suosikki suosikkina...
Ymmärsin aloittajan tarinasta, että hän koki nyt aikuisena kuitenkin tulleensa vanhempansa hylkäämäksi vaikka lapsena suosikin osassa sai paistatellakin..- Näin ilmeen
Voiko narsisti "vangita" puolisonsa
tekemällä lapsia enemmän mitä toinen ei haluaisikaan? Silloinhan puoliso on jatkuvassa kontrolissa ei pääse lähtemään hovista? - lihasverellä
Kyllä on hyvin vastattu narsistisuosikille. Uhrihan hänkin on. narsistin jatke. Olen joutunut syntipukkina kestämään sekä äitini että sisareni eläimellistä sadismia koko ikäni. Nyt 50 vuotiaana on terapiassa ja kysyn itseltäni olenko milloinkaan riittävän hvä. Lapsilleni olen antanut rakkautta. Vanhempi poikani on kärsinyt eikä halua `mummoansa` enää nähdä.
Siskoni kanssa en ole missään tekemisissä. Ajatuskin puistattaa.
Minusta on hioutunut timantti hiilestä enkä ole tätä kirousta jatkanut.
Se on vaatinut terveyteni. Olen yrittäjä .nykyään osatyökyvyttömyyseläkkeellä .Niin
paljon minua on kiusattu että krooniset kivut ja toistuvat migreenit ovat seuranani .Kaikki on kehossa ja Grimmin satu on satuttanut.
Rakkautta ja myötätuntoa annan voimiltani.
Sisarellenikin antaisin anteeksi jos hän pyytäisi anteeksi pahoja tekojaan.
Hän on kuitenkin kylmä kuin kivi.
Enää en odota mitään. Olen äärimmäisen hauras ja äärimmäisen luja niin kuin terapeutti sanoo.
Väsyn kuitenkin nopeasti. Rakkautta kaikille syntipukeille, annetaan hyväksyvää rakkautta toisillemme. Olemme universumin lapsia. Se miksi kuitenkin olen jotenkin selviytynyt , osoittaa että jotain suurempaa on olemassa. - kdjP
Nimimerkki Suosikille. Hän on kokenut saman kuin minä. Narsismia on eri asteista. Suosikille nimimerkki on ollut erittäin vakavasti narsistisen vanhemman kasvattamassa perheessä. Voin allekirjoittaa jokaisen sanan.
- Gallex
Nimimerkki Suosikki on vain kokenut asian noin. Kuinka lapselle muka voidaan laittaa kaikki vastuu epäonnistumisista? Kuulostaa liioittelulle ja itsesäälille. Voihan joku tuntea että häntä syytetään kaikista maailman pahoista asioista, mutta se on vain oma tunne, kukaan ei oikeasti ole syyttänyt. Ri varmasti sinuakaan.
- NarskunSuosikkipoika
"Mietihän millaista on kasvaa ainaisessa pelossa, ilman perusturvallisuutta tai rakkautta? Millaista on tulla toimeen minimillä huolenpidolla? Millaista on kasvaa aikuiseksi ilman omanarvontuntoa, arvostusta tai kannustusta? Millaista se on, olla aina väärässä, aina syyllinen, aina kärsimässä jotain rangaistusta? Aina toisten mielivallan ja epävakauden ja itsekkyyden armoilla? Aina ulkopuolisena? Koko elämänsä. "
HEIPS HEI "Suosikkilapsi ei todellakaan jää ilman näitä kohtelun piirteitä. Kaikki nuo ovat ihan samalla tavalla kärsittävä kuin muutkin sisarukset. Narsisti antaa vain yhdelle lapselleen yhden tehtävän jollekin palvella häntä ja sen kautta näyttää että joku lapsista saa "aseman" narsistin silmissä vaikka lapselle se on valheellista rakkauden ostoa. Narsisti siis valjastaa sopivan täyttämään hänen toteutumattomia unelmiaan "palvelijaksi" eikä siitä seuraa mitään "erityiskohtelua" vaan alistamista ja vartioimista että lapsi pysyy palvelijana. - Anonyymi
Meillä minä olen ollut molempia suosikki ja pahoinpidelty
- Suosikille
Jep. Ja sama kohteluhan jatkuu edelleen, vaikka ollaan aikuisia.
- -tytär-
Totta puhut. Samalla tyylillä mennään, vaikka on vuosikymmeniä jo kulunut lapsuudesta. Narsisti vanhemmat eivät muutu koskaan.
Paljon puhutaan nykyään kiusaamisesta. Tämä "kiusaaminen" jatkuu läpi koko elämän. Siihen asti, kun vanhemmista aika joskus jättää. Mielestäni tämä on hyvin rankka taival kuljettavaksi. Mutta sen kestää, kun muutakaan ei voi. - kisumimmi
On ihan asiaa. Se suosikkiasema voi sitten myöhemmin muuttua niin, että suosikista tuleekin silmätikku. Minusta on ollut hyvin kuluttavaa se, etteivät ihmiset meinaa uskoa. Jotenkin äitejä pidetään pyhimyksinä, vaikka oma äiti levittäisi perättömiä juoruja lapsestaan. Aina hän ajattelee vain hyöty-asioita.
- Suosikille
On kyllä kiinnostava ja tuore keskustelu.
On hyvä päästä käsittelemään tätäkin asiaa.
Uskon kyllä, että mekanismi saattaa olla usein juuri se, että syntipukeista tulee läheisriippuvaisia ja suosikeista narsisteja, vaikkei tämäkään varmastikaan ole mikään poikkeukseton sääntö.
Kyllä minäkin nuorena olin hyvin narsistinen ja käyttäydyin, vanhempien mallien mukaan kasvaneena äärimmäisen dramaattisesti ja itsekeskeisesti. Oli mahdotonta nähdä omaa osuuttaan konflikteissa tai ymmärtää toisen näkökulmaa.
Oivallus ja käännekohta vaati oman psyyken hajoamisen (joka ei liene harvinaista, ilman perusturvallisuutta kasvaneelle nuorelle).
Hajoaminen mahdollisti oman egostruktuurin uudelleen rakentamisen ja täydellisen arvoinventaarion. Onneksi olin silloin vielä melko nuori, joten menneisyyttä ei ollut ehtinyt valtavasti kasantumaan.
Uskon, että oma temperamenttini (synnynnäinen, pysyvä ja muuttumaton) vaikutti paljon siihen, miksi minusta tuli syntipukki.
Tässäkin asiassa on siis vaikea sanoa, kumpi oli ensin, muna vai kana - Mikä valikoituu ensin: oma persoona, rooli perheessä vai selviytymiskeino..
Itse en ollenkaan usko noihin tilastoihin siitä, että narsistista persoonallisuushäiriöltä esiintyisi enemmän miehillä. Naisten sosiaaliset keinot ja persoonan joustavuus mahdollistavat sen, etteivät he päädy tilastoihin, kuten myös se, että naisten kotona harjoittama henkinen- ja fyysinen väkivalta on koko perheen yhteiskunnallinen häpeä ja tabu. Tarkoitan, että siksi se koetaan kulissien takana.
Sukupuolijakaumasta syntipukkien ja suosikkien välillä en tiedä, muuta kuin omasta perheestäni. Kaksi suosikkia, kumpaakin sukupuolta ja yksi naispuolinen syntipukki.
Ennen sisareni syntymää äitini sanoi minulle, että "jokainen nainen vihaa tytärtään", tämä oli hänen globaali teoriansa, mutta tämä teesi ei pätenyt toiseen tyttäreen, iltatähteen.
Isäni mukaan minua on niin vaikea rakastaa.
Olen viimeaikoina tosiaan miettinyt sitä, mitä vanhempani hyötyvät meidän sisarusten välirikosta. Informaation kulun kannalta se ainakin on hyvä.
Isä voi pitää minuun melko hyvät välit ja olla vuorovaikutuksessa, kun taas veljellä on varmaankin se käsitys, että minut on lopullisesti suljettu ulos perheestä, niskurointini takia. Varoittava esimerkki rangaistuksesta, joka seuraa, jos ei pysy määrätyissä puitteissa?
En tiedä, mitä muuta hän siitä hyötyisi, mutta välirikko on fakta, jota mielstäni lujitetaan ja lietsotaan, tietoisesti tai tiedostamatta.
Uskon, että kummatkin, suosikki ja syntipukki kärsivät narsistin varjossa yhtäläisesti, vaikkakin eri tavoin."En tiedä, mitä muuta hän siitä hyötyisi, mutta välirikko on fakta, jota mielstäni lujitetaan ja lietsotaan, tietoisesti tai tiedostamatta."
Niin jostain luin tähän sisarusten väliseen eriarvoisuuteen liittyen, että narsisti saattaa lietsoa sitä sisarkaututta vielä senkin jälkeen kun lapset jo lentäneet pesästä...
Puhuessaan yhden lapsen kanssa hän saattaa kehua toista, antaa ymmärtää miten paljon parempi/menestynyt lapsi se toinen on, mutta seuraavassa hetkessä osat ovatkin vaihtuneet...
Tuossa aloituksessa tuli esiin tosiaan tuo suosikin katkeruus siitä että syntipukit pääsevät helpommin eroon narsistivanhemmasta kuin suosikki...
Mistä helppoudesta en tiedä, mutta looginen seuraus se kyllä on, mieluusti otetaan etäisyyttä jos kokee ettei ole hyväksytty...
Ehkä suosikki sitten juuttuu, ei pääse irti, sen erityisasemansa vuoksi, tiedä sitten eikö hän kykene siitä aikuisenakaan luopumaan, mutta jossain vaiheessa sitten kuitenkin tuottaa vanhemmalle sen pettymyksen ja sitä kautta tulee hylätyksi...
Ihan kokonaiskuvan kannalta jäin miettimään millainen suhde on syntipukeilla aikuisina suosikki sisaruuksiinsa, liittyykö siihen kateutta, katkeruutta ja onko noista lapsuuden perheen asioista pystytty puhumaan aikuisina.
Ovatko nuo suosikkilapset ymmärtäneet miten väärin noita syntipukkisisaruksia on kohdeltu tai vastaavasti ymmärtävätkö syntipukit ettei se suosikkilapsikaan ole lapsena syyllinen siihen, että hänen osakseen tuli suosikin asema...
Vai onko se narsistivanhempi tosiaan onnistunut särkemään lastensa läheiset välit, laittamalla heidät ikäänkuin kilpailemaan vanhempien suosiosta lapsena.
Itsellänikin on lapsia ja olen todella hyvilläni siitä, että heillä on lämpimät ja läheiset välit. Jotenkin tuntui silloin jo kun he olivat pienempiä, että vaikeiden asioiden keskellä he ikäänkuin liitoutuvat keskenään ja tukivat toinen toisiaan...
Sen vuoksi on hivenen vaikea käsittää sellaista että esim. yksi lapsista esim. liittoutuu vanhempaansa ja ikäänkuin sisaruksiaan vastaan...
Järjen tasolla ymmärrän kyllä, että kyse on tarpeesta olla rakastettu ehkä hinnalla millä hyvänsä , mutta sitten tullaan siihen empatiaan, eikö suosikkilapsesta tunnu pahalta ilmeinen toisten lasten syrjintä/huono kohtelu..
Edelleen jo aloitukseenkin liittyen, pohdittavaksi jää onko mahdollista päästä kaunan tunteista sisaruksia kohtaan, joita tosiaan suosikkilapsellakin voi olla ja löytää yhteinen sävel suhteessa vanhempiin...
Mutta joo, kiteytit tuossa tämän asian kyllä hyvin...
"Tässäkin asiassa on siis vaikea sanoa, kumpi oli ensin, muna vai kana - Mikä valikoituu ensin: oma persoona, rooli perheessä vai selviytymiskeino.."
Hyvin moni asia varmasti vaikuttaa siihen, kasvaako lapsesta narsisti...- NarskunSuosikkipoika
Meillä sain olla se narsistin "egon-jatke" ihan 10-vuotiaasta eteenpäin ja syntipukkia ei perheessä oikeastaan ollut. Muut vain saivat tehdä oman mielensä mukaan. Saivat ns. normaalin huomion eli tunnekylmän kohtelun ilman vaatimuksia.
He ovatkin kiitelleet miten helpolla pääsivät vrt. minuun joka sai palvella isää hänen pyrkimyksissään loistaa estraadilla. Olin siis taiteilijan lapsityövoimaa. Muuten ei minuakaan kohdeltu erityisesti vaan olin ihan samassa rivissä muiden kanssa ns. vapaa-ajalla. Ei siis ollut mitää koroketta minulle. Mutta tuo palvelutehtävä oli kuin rakkauden ostamista ja kun se tuntui olevan ainut asia minkä yhteydesä oli jollain kiristävällä tavalla edes jollain tapaa hyväksytty.
Oli silloin jotain kommunikaatiota. Miellytin isää. Mitä koko elämänsä lapsesta asti narsistin kanssa kasvanut tietää mitään normaalista. Rahallista korvausta työstä aina sai ja sekin koukutti muuten köyhässä perheessä. Vaikka siihenkin palkan maksuun liittyi mielivaltaisia "tulkintoja".
SIIS ne sisarukset jotka ei olleet ko. kuviossa palvelemassa suosikki lapsena elivät omaa elämää ilman kuristavaa kahletta ja ei siinä tehty perheessä kenestäkään nuoremmasta lapsesta syntipukkia. Ovat kiitelleet vain etteivät ole joutuneet samaa kuviota käymään läpi mitä minä jouduin.
Ei tuo teoria sellaisenaan (suosikki-syntipukki) toteudu. Mutta jos on vanhemmilleen melko näkymätön niin onhan sekin taakka kun rakkautta ei voi edes yrittää ansaita millään "oikealla" keinolla ja muutenhan sitä hyväksyntää ei ole edes näytelmäksi.
Nuoremmat veljet ovat elämässään hyvin toimeen tulevia ja minä olen aloittamassa pitkäaikaista terapiaa työttömänä ja masentuneena kaikissa työsuhteissa epäonnistuneena.
- suosikille
Minun perheessäni oli kyllä vaiheita, joissa "liittouduttiin", jotta kestettiin, mutta kun kaksi lapsista (suosikit) kokee edelleen olevansa erityisiä ja huomattavasti tärkeämpiä ja arvokkaampia ihmisiä, kuin kolmas, jolla on puutteellinen omanarvontunto, ollaan siinä kaksi narsistia ja läheisriippuvainen -asetelmassa.
Kahdella ei ole empatiaa tai katumusta mistään, mutta sen sijaan kateus ja kostonhimo löytyy ja kokemus oikeutuksesta käyttää hyväksi syntipukkia. Kosto on seurausta rajojen asettamisesta ja oikeuksien puolustamisesta. Mitä vanhemmiksi he tulevat, sitä selvemmin he alkavat muistuttaa vanhempiani, kuin pienet cannon-kopiot.
Kysymys on resurssien- ja taloudellisesta hyväksikäytöstä. Siihen heillä on vanhempien siunaus ja syntipukkia on kehotettu kiittämään suosikkeja siitä, että yhteiset asiat on vihdoin hoidettu (vuosien viivytysten ja syntipukille koituneiden taloudellisten tappioiden jälkeen) Tahallinen kiusaaminen ja täydellinen piittaamattomuus toisen tilanteesta johtivat lopulta sisarusten välirikkoon.
Minä syntipukkina ja perheen herkkiksenä olen yrittänyt työstää katkeruuttani ja järkytystäni ja olenkin siinä prosessissa jo voiton puolella, mutta odotan kauhulla sitä tilannetta, kun vanhemmat kuolevat ja joudun taas kestämään halveksintaa, solvauksia ja hyväksikäyttöä, näin alempana ihmisenä, ravintoketjun pohjalla.
Luulenpa heidän uskovan, että olen kateellinen siitä, että he ovat kaikki minua erittäin huomattavasti varakkaampia. Itselläni on kuitenkin aivan erilaiset arvot, enkä koe varakkuutta ihmisarvon mittana. Luulenpa heidän kadehtivan vapauttani ja kostavan sen minulle tekemällä elämäni mahdollisimman hankalaksi.
Sillä ei kuitenkaan ole hirveästi vaikutusta, koska koko elämäni on ollut olemassaolon taistelua. Olen tottunut siihen.
Julmuus, kylmyys ja kokemani riisto, tietysti tuntuu kamalalta, koska nämä ovat ihmisiä, joiden "kuuluisi" rakastaa ja suojella minua.
En ole marttyyri, vaikka ihmettelen sitä että olen hengissä ja kutakuinkin järjissäni. Etääntyminen auttaa ja suru ja tuska haalistuvat."Luulenpa heidän uskovan, että olen kateellinen siitä, että he ovat kaikki minua erittäin huomattavasti varakkaampia. Itselläni on kuitenkin aivan erilaiset arvot, enkä koe varakkuutta ihmisarvon mittana."
Niin narsistit kyllä tuntuvat kovasti arvottavan kaikenlaista ulkoista, ulkonäköä, varallisuutta yms. tai pyrkivät ainakin antamaan sellaisen vaikutelman, että olisivat menestyneitä vaikka totuus olisikin vallan muuta...
Mutta tässä ny vaan tulee mieleen hyvinkin tuo että kaikki vaikuttaa kaikkeen kuin sukupolvien ketjukin, ajatuksella kun kiven heittää veteen niin syntyy rengas toisensa perään ja ne laajenevat...
Esim. narsistiperheen aikuisten lastenkin perheet saattavat olla noista lapsuuden syistä etäisiä, jolloin taas heidän lapsensa eivät tunne isovanhempiaan, setiään, tätejään,serkkujaan...
Että kyllä se vanhemman narsismi voi vaikuttaa hyvinkin pitkälle suvussa...
Tavallaan yksi narsismiin liittyvä ongelma onkin tuo läheisten puute jolle pohjan saattaa luoda jo tosiaan narsisti vanhempi kohtelemalla lapsiaan eriarvoisesti ja sitä kautta syntyy paljon kateutta,kaunaa, katkeruutta lasten välille joka sitten saattaa jatkua etäisyytenä sukupolvesta toiseen, vaikka varsinaiset syyt ei tiedossa olisikaan.
Ihan hyvä aloitus tämä kuitenkin, tiedostaa sekin, että tosiaan se näennäisesti "hyvän" lapsuuden elänyt suosikkilapsikin voi olla katkera ja kaunainen, ettei se katkera aina ole hän/syntipukki joka kaiken logiikan mukaan on lapsena kärsinyt enemmän...
Toisin sanoen, lapsesta voi tulla narsisti myös jos hänet asetetaan muiden lasten yläpuolelle, mikä sekin saattaa aiheuttaa uhritumista suhteessa vanhempaan aikuisena jos oikein aloitusta tulkitsin...
- Voimat Poissa
Eksyinpä minäkin tänne lukemaan kokemuksia
Kun ajattelen omaa äitiäni -ehkä hänet teki luonnehäiriöiseksi hänen osakseen tullut kovakourainen kasvatus kotoa.
Kun olin pieni en muista hänen ottaneen minua milloinkaan syliin. Siskon kanssa saimme leikkiä vapaasti hyvinkin vaarallisissa leikeissä joihin äiti havahtui vasta, kun jotain konkreettista ikävää oli jo ehtinyt tapahtua. Äiti istui tiiviisti sisällä eikä juuri peräämme katsonut.
Ollessani n.7v. äiti petti isääni, isän "työkaverin" kanssa josta veljeni sai alkunsa. Veljeni sai kaikkea, ja eniten juuri rakkautta ja huolenpitoa, josta minä ja nuorempi sisareni emme päässeet osallisiksi.
Muistan miten äiti ikäänkuin kilpailutti meitä kaikkia arvostellen ja vertaillen. Se ehkä selittääkin osaltaan syyn isäni luovuttautumisen kuningas alkoholille. Isääni en uskaltanut turvautua, sillä tiesin että äiti suuttuisi.
Ollessani 10v. veli otti kädestäni tavaran jonka yritin ottaa takaisin. Äitini hyökkäsi minua vastaan ja ihmettelin miksi hän puolusti aina vain veljeäni. Äitini huusi: "siksi koska se ei ole edes sun veljesi, se on äpärä, olis kuollu!" Nämä sanat on jääneet ristiksi elämääni ja näistä ei tänä päivänä tiedä veli sen kummemmin kuin siskonikaan. Tilanteessa muistin ambulanssin, joka äitini odotusaikana ilmestyi kotipihalle. Isäni etsi silloin minut ja siskoni ja sanoi:" mitä nyt on tapahtunut ei ole missään nimessä teidän syytänne!"
Myöhemmin n. 39-vuotiaana äitini raskautui uudelleen. Keskellä kaupunkia hän kertoi yllättäen uutisen: "olen raskaana" Ilahduin uutisesta ja sanoin että nythän voidaan saada uusi veli tai sisar. Olin silloin teini-ikäinen. Äiti selvästi pettyi kuulemastaan ja vetosi:"niin, tämä ei ollut tarkoitus, kortsu petti ja lääkäri on sitä mieltä että raskaus on minulle vaarallinen ja siksi se pitäisi keskeyttää".
Menin sanattomaksi, äiti toisti jälleen kylmäävät vaihtoehdot ja sanoi: mitä mieltä olet, minä voin kuolla. Minä sopersin pää sumussa: "en tiedä . . . mitä pitäisi . . ehkä niin pitää tehdä kuin lääkäri käskee. Tulin surulliseksi ja ajattelin tietääkö isä tästä. Menin totaalisesti lukkoon ja pelkäsin äitiäni entistä enemmän. Tässäkin tapauksessa pelko piti suuni kiinni. Jättäydyin perheessä yksinäisyyteen. Vasta aikuisena olen epäillyt, että todennäköisesti isäni kanssa abortista ei keskusteltu.
Ikää itselläni on jo 55v. Olen äidilleni ollut aina se joka kuuntelee ja ottaa vastaan "likapyykit". Isäni antoi aikoinaan äidille anteeksi syrjähyppynsä ja hoiti poikaa rakastaen kuin omaansa. Isän kuoleman jälkeen äitini on syyttänyt isääni narsistiksi joka on pilannut hänen elämänsä, koska isäni joi. Alkoholi ei kuitenkaan estänyt isääni tekemästä raskasta päivätyötä yrittäjänä 40v. ajan Hän elätti raskaalla työllään vaimon ja kolme lasta. Isä kuoli millenium- vuonna.
Äitini sanoi minulle oman esikoiseni syntymän jälkeen: "minä tunsin äidinvaistoja vasta pikkuveljesi syntymän jälkeen".
Itse toivoin ja odotin hartaasti omiani, enkä ymmärtänyt miksi äitini ei halunnut häntä nimitettävän isoäidiksi.
Äitini rakkaimmat lapsenlapset ovat ne jotka huolehtivat hänestä. Vanhempi tyttäreni on äitini inhokki, sillä hän sai vahingossa tietää äitini hairahduksesta. Tämäkin tieto tuli äitini puhelinsoiton ansiosta. Hän tiedusteli olenko mahdollisesti vuotanut tiedon veljeni alkuperästä siskolleni tai muille perheeni jäsenille.
Lasteni syntymän jälkeen olen vasta oppinut näkemään, miten tunteeton äitini on. Vielä tässä iässä kuulen sisareltani ja veljeltäni miten itsekkäästi olen vaikuttanut äidin elämään. Kun haluan tietää mistä he näin päättelevät en saa vastausta. He eivät voi kertoa -todennäköisesti he itsekin ovat epävarmoja totuudesta. Äitini sanoi kerran kun yritin kaivella menneistä teoistaan syitä: "sinä itse käskit minun tehdä abortin!"
En ymmärrä miksi hän on heittänyt edesottamuksena vastuulleni. Nyt hän kieltää kaiken tapahtuneen tai väittää että muistan tai ymmärrän asiat väärin.
En ole enää jaksanut pitää yhteyttä äitiini, koska hänen valheensa ja niistä edelleenkin kiinni pitäminen on vahingoittanut myös veljeäni. Hänen ei ole milloinkaan nähnyt oikeaa isäänsä eikä sisariaan, joita tiedän olevan.
Surullista! Äitini on itse pilannut oman elämänsä eikä hän edes ymmärrä sitä.
Hän syyttää kaikista kärsimyksistään muita. Isäni maineen hän on mustanut kaikille sukulaisilleen ja ystävilleen.
Nämä asiat painavat mutta tilinteko kuuluu mielestäni äitini tehtäväksi. Kukaan tuskin edes uskoisi minua, sillä äitini on tehnyt sukulaisille selväksi myös huonon muistini. Vanhemman tyttäreni joka tietää liikaa, hän on tituleeranut sanoilla: "tyttäresi on epätasapainoinen nuori nainen". Tästä kohtaa vedin suhteillemme rajan. Minun lasteni välejä hän ei enää tule rikkomaan, sillä siitäkin tunnistin jo tuttuja merkkejä.
PS.
Näin kerran unta ja kuulin miten tuntematon suuri viisas sanoi minulle:
PAREMPI OLLA SURULLINEN TOTUUDESSA KUIN SURULLINEN VALHEESSA - syntipukiii
Meidän perheessä kaikkia lapsia kohdeltiin erilailla ja roolit muuttuivat aikuisiällä sen mukaan kuka teki niin kuin äiti halusi. Yksi siskoistani on nykyään se suosikki, joka tekee kaiken kuten äiti haluaa, hän rupeaa myös muistuttamaan äitiä. He yhdessä puukottavat kaikkia muita selkään.
Itse en osaa määritellä kumpi olin, mutta nykyään selvä syntipukki. Kannan aina huonoa omatuntoa siitä kuinka kohtelin siskoani, syytän itseäni vaikka siskonikin sanoo, että syy on äidin, olin lapsi.
Välimme olivat aina huonot, mutta nyt ne ovat jopa hyvät, kumpa vain voisin saada tekemättömäksi tekoni ettei ne aina olisi varjona meidän välillämme.
aikuisena en enää tehnyt niin kuin äiti sanoi ja hän näkee vain virheeni. Aiemmin itsekin yritin pitää jonkinlaista roolia, koska ajattelin, että kaikki vihaavat minua ja kukaan ei minua hyväksy. Itsetuntoni on todella huono, kärsin nuoruudessani pahasta masennuksesta ja masennus jatkuu edelleen.
Kuitenkin tiedän, että siskollani eli syntipukilla on ollut kaikista rankin tie, hänet on lytätty pienestä asti, kaikki ovat olleet häntä vastaan, menee vuosia ennen kuin hän pääsee eroon niistä ajatuksista joita äiti hänen päähänsä laittoi. Hän oli aivan yksin. Kunpa olisin silloin tajunnut kuinka ihana ihminen hän on.
Siihen täytyy vielä kommentoida, että rakkautta narsisti äiti ei antanut kenellekään, sitä hän ei edes tunne.
ap, suosikkina ei ole helppoa, mutta syntipukin elämä on yhtä helvettiä, kannatta oikeasti miettiä johtuuko tuokin mielipide kateudesta, jota narsisti äiti on ruokkinut. - NPHlainen
Katkera ja kaunainen? Leimasin heilahtelee..Sisarkateus saattaa olla syynä siihen että syntipukiksi joutuneet alkavat syyttää suosikkia? Ei-suosikki on ainakin herkempi koska itse on omaksunut ja hyväksynyt sen syntipukki-imagon heti itselleen. Ja kyllähän se on totta että ette ole valinneet exäänne sen perusteella että hän kohtelee teitä kaltoin, vaan olette etsineet hänessä kuin vanhempien korviketta joka pitäisi suosikkina vain teitä, eikö näin muka ole? Ette vain ole tajunneet kotona sitä silloin kun olette nähneet vanhempien suosivan jotakin tiettyä teistä, että sellaisista suosijoista kannattaa pysyä erossa eikä hakea heidänkaltaisia.
Kun olette saaneet omassa lapsuudenkodissanne henkistä kaltoinkohtelua olette olleet sen jälkeen alttiimpia uhriksi sellaiselle henkilölle joka tuntuu kohottavan teitä ja huomioivan vaan teidät. Ja ikävä kyllä se on ollut taas narsisti. Tehän olisitte voineet alistua narsistipuolisolle ja hänen ehdoilleen kuten lapsuudenperheen kadehtimanne suosikkisisarus vanhemmilleen, mutta olette huomanneet sen sietämättömäksi. Nyt sitten olette kokeneet mitä on kun suosikki. Mitä vielä? Vieläkin olette kateellisia hänelle, vaikka olette kokeneet saman?
Jos ette olisi olleet niin kadetta lapsuudenkodissa suosikille olitte saattaneet myöhemmin myös valita sellaisen puolison, joka kohtelee hyvin ja välittää, muttei nosta teitä pilvien yläpuolelle. Mutta juuri tuo kateus varmastikin saanut teidät sokeasti valitsemaan väärin."Katkera ja kaunainen? Leimasin heilahtelee."
Niin kyllä aloituksesta hieman sellainen kuva tuli ja hieman kateutta tuntui olevan ilmassa syntipukki sisaruksiakin kohtaan, mielestäsi pääsivät helpommalla kun narsisti ei heistä välittänyt...
Mitä tuohon tulee...
"Ja kyllähän se on totta että ette ole valinneet exäänne sen perusteella että hän kohtelee teitä kaltoin, vaan olette etsineet hänessä kuin vanhempien korviketta joka pitäisi suosikkina vain teitä, eikö näin muka ole?"
Niin lähtökohtaisesti ajattelen, että kaikki etsivät hyväksyntää, ystävyyttä, rakkautta, sitä että merkitsee toiselle jotain suhteistaan...
On totta että moni saattaa valita tiedostamattomasti vanhempansa kaltaisen kumppanin, voidakseen elää lapsuuden traumansa uudelleen siten että siihen tulee onnellinen loppu, hän rakastaa ja tulee rakastetuksi...
Mitä tulee tuohon, vertaat ikäänkuin omaa kokemustasi narsistin suosikki lapsena aikuisten rakkaussuhteisiin, että menetys/pettymys siitä ettei kumppani täyttänytkään toiveita olisi ikäänkuin sama kuin suosikkilapsen pettymys vanhempaansa...
Tuota täytyypi hieman enemmän makustella ymmärtääkseen,
Mutta en siltikään ymmärrä miksi ny tässä liität asiaan niin voimakkaasti kateuden, kun kuitenkin ymmärsin, että sinustakin on tullut narsistin silmissä hylkiö, et ole enää suosikki, vanhempasi pettyi sinuun, siinä kun sinä tunnut pettyneesi vanhempaasi, etten ny ymmärrä mitä kadehtimista tilanteesssasi on varsinkin jos ja kun syntipukiksi joutuneet ovat aikuisina tietoisia vanhempansa narsistisuudesta...
Ymmärrän kyllä, että pienet lapset voivat kadehtia sisaruksiaan , mutta ihan en usko, että aikuiset enää jos ei ny ole kyse nimenomaan narsisteista...
- juupajuuu
Naisten logiikkaa=narsisti on anoppi, äiti tai se ex-mies.
- Suosikille
Hyviä kirjoituksia tosiaankin ja todella tutulta kuulostavat nuo kertomukset perheen sisäisestä ahdistavasta hierarkiasta ja tilanteista.
Täytyy muistaa myös sekin, että noiden kaikkien vanhempiensa seksuaalisten- ja muiden draamojen vastaanottajat ovat olleet pieniä lapsia ja elämää kokemattomia, herkkiä teinejä, vanhempiensa mielivallan ja draamojen armoilla.Tuollaiset asiat ja tilanteet tuntuvat pienestä todella kauhuntäyteisiltä ja äärimmäisen ahdistavalta ja pelottavilta.
Kiinnostava kommentti myös NPHlaisen kommentissa oli se, että nytpähän tiedätte sitten (narsistisen parisuhteen koettuanne), että millaista on olla se suosikki.
Erittäin terävä ja tuore näkökulma, jota täytyy todellakin mietiskellä.
Nytpähän sinäkin ex-suosikkina sitten tiedät, miltä tuntuu olla se hylätty, hylkiö.
Helpottaako se elämääsi, kuten teoriasi mukaan pitäisi?
(En siis kirjoita tätä ilkeilläkseni)
Nytpä kummatkin sitten, tosiaankin, näemme sen toisenkin puolenkin tästä kuviosta."Kiinnostava kommentti myös NPHlaisen kommentissa oli se, että nytpähän tiedätte sitten (narsistisen parisuhteen koettuanne), että millaista on olla se suosikki.
Erittäin terävä ja tuore näkökulma, jota täytyy todellakin mietiskellä.
Nytpähän sinäkin ex-suosikkina sitten tiedät, miltä tuntuu olla se hylätty, hylkiö.
Helpottaako se elämääsi, kuten teoriasi mukaan pitäisi?"
Niin tuossa ikäänkuin asetetaan kokemuksena samalle viivalle, se että vanhempi hylkää lapsensa kuin parisuhteessa kumppanin hylkääminen...
Voihan sitä noinkin ajatella, jos parisuhteen lähtökohtana on saada ikäänkuin vanhemman rakkautta, jolloin voisko sanoa, toinen asettuu lapsen lailla enemmän saama puolelle ja kumppanin toivotaan olevan sitten ikääänkuin vanhempi joka hyväksyy, rakastaa ehdoitta...
Yhtäkisti jos tuota kuvioita ajattelen, niin voisin ajatella että useinkin esim. läheisriippuvaiset pyrkivät olemaan parisuhteissaan noita "rakastavia" vanhempia, yrittävät rakastaa sitä kumppaniaan vaikka hän ei käytöksensä perusteella sitä ansaitsikaan...
Samalla hyläten itsensä ja omat tarpeensa koska se hylätyksi/sivuutetuksi tuleminen on niin tuttua lapsuuden perheestä, siihen on totuttu, jopa luullaan ettei ansaitse parempaa...
Mitä tulee noihin suosikki lapsiin, tiedä sitten hakeutuvatko, asettuvatko he sitten parisuhteissaan lapsen asemaan, odottamaan että toinen tekee onnelliseksi, tyydyttää kaikki tarpeet, toisen rakkautta koetellaan monin tavoin, kestätkö vielä tämän, annatko anteeksi, kumppanin odotetaan olevan ikäänkuin vanhempi joka rakastaa ehdoitta...
Mutta jäin miettimään sitäkin, että aloittaja käytti kovin voimakasta sanaa nimittäessään itseeän nykyiseksi hylkiöksi. Ymmärrän kyllä että kokemus siitä että on tullut vanhempansa hylkäämäksi on musertava ja helposti alkaa ajatella, että itsessä täytyy olla jotain perustavanlaatuista vikaa..
Mutta ajattelisin, että ainakin aikuisilla on keinonsa käsitellä tuotakin asiaa, oppia ymmärtämään että vanhemmatkin ovat koko joukko erilaisia ihmisiä omine vajavuuksineen ja on valitettava totuus etteivät kaikki vanhemmat syystä tai toisesta kykene rakastamaan lapsiaan, mutta sen ei tarvitse antaa määrittää itseään ihmisenä hylkiöksi vaikka kipeä asia onkin...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Kiinnostava kommentti myös NPHlaisen kommentissa oli se, että nytpähän tiedätte sitten (narsistisen parisuhteen koettuanne), että millaista on olla se suosikki.
Erittäin terävä ja tuore näkökulma, jota täytyy todellakin mietiskellä.
Nytpähän sinäkin ex-suosikkina sitten tiedät, miltä tuntuu olla se hylätty, hylkiö.
Helpottaako se elämääsi, kuten teoriasi mukaan pitäisi?"
Niin tuossa ikäänkuin asetetaan kokemuksena samalle viivalle, se että vanhempi hylkää lapsensa kuin parisuhteessa kumppanin hylkääminen...
Voihan sitä noinkin ajatella, jos parisuhteen lähtökohtana on saada ikäänkuin vanhemman rakkautta, jolloin voisko sanoa, toinen asettuu lapsen lailla enemmän saama puolelle ja kumppanin toivotaan olevan sitten ikääänkuin vanhempi joka hyväksyy, rakastaa ehdoitta...
Yhtäkisti jos tuota kuvioita ajattelen, niin voisin ajatella että useinkin esim. läheisriippuvaiset pyrkivät olemaan parisuhteissaan noita "rakastavia" vanhempia, yrittävät rakastaa sitä kumppaniaan vaikka hän ei käytöksensä perusteella sitä ansaitsikaan...
Samalla hyläten itsensä ja omat tarpeensa koska se hylätyksi/sivuutetuksi tuleminen on niin tuttua lapsuuden perheestä, siihen on totuttu, jopa luullaan ettei ansaitse parempaa...
Mitä tulee noihin suosikki lapsiin, tiedä sitten hakeutuvatko, asettuvatko he sitten parisuhteissaan lapsen asemaan, odottamaan että toinen tekee onnelliseksi, tyydyttää kaikki tarpeet, toisen rakkautta koetellaan monin tavoin, kestätkö vielä tämän, annatko anteeksi, kumppanin odotetaan olevan ikäänkuin vanhempi joka rakastaa ehdoitta...
Mutta jäin miettimään sitäkin, että aloittaja käytti kovin voimakasta sanaa nimittäessään itseeän nykyiseksi hylkiöksi. Ymmärrän kyllä että kokemus siitä että on tullut vanhempansa hylkäämäksi on musertava ja helposti alkaa ajatella, että itsessä täytyy olla jotain perustavanlaatuista vikaa..
Mutta ajattelisin, että ainakin aikuisilla on keinonsa käsitellä tuotakin asiaa, oppia ymmärtämään että vanhemmatkin ovat koko joukko erilaisia ihmisiä omine vajavuuksineen ja on valitettava totuus etteivät kaikki vanhemmat syystä tai toisesta kykene rakastamaan lapsiaan, mutta sen ei tarvitse antaa määrittää itseään ihmisenä hylkiöksi vaikka kipeä asia onkin...Narsisti ei rakasta oikeasti suosikkiaan, suosikki on vain valittu suosikiksi koska hän on ollut se sopivin vanhempien 'kuka teistä on paras kaveri' leikissä. Suosikki on henkilö, joka on ajattellut pyyteettömästi vanhempiensa etua ennenminkin omaansa. Sen vanhemmat huomaavat helposti lapsesta kuka on sellainen ja kuka on liian itsekäs suosikin rooliin. Suosikki ei ole narsistisempi vaan päinvastoin empaattisempi. Suosikki ei suutu tai raivoa vaan mukautuu vanhemmille. Tästä voi ajatella että ei-suosikki onkin liian itsekäs vanhempien käyttöön ja itsekäs ihminen voi tarkoittaa siis narsistia. Siksi suosikista ei tule narsistia vaan ennemminkin syntipukista se tulee.
Kun syntipukki on liian itsekäs narsistin alaisuuteen, mikä hänestä tulee, uusi narsisti? Syntipukki ei todennäköisesti tajua sitä että ne ristiriidat vanhempien kanssa ovatkin hänen omasta itsekkyydestä johtuvia, eli narsistit taistelee siinä keskenään (syntipukkilapsi--vanhempi)? Syntipukilta se millainen hän itse on ollut kuuluu hänen henkiseen pimeään lohkoon, jota hän ei ole silloin tiedostanut. Eikä tiedosta sitä ehkä vieläkään. Siksi vanhemmat ovat vain haukkuneet ja kohdelleet häntä kaltoin. Ei oikein mitenkään tunnu todelliselle sellainen ettei ei-suosikki olisi asioihin reagoinut mitenkään muuten kuin ottamalla iskuja vastaan. Sitä reagointia ei-suosikki ei ehkä muista.
Ei-suosikki näkee sen väärin että suosikkia vain suositaan ja häntä kohdellaan kaltoin, hän ei näe että suosikki taipuu, antaa myöten, mukautuu narsistin toiveille, luopuu omastaan, suosikkilapsen ja vanhemman asiat narsisti on sotkenut keskenään. Hän itse voi olla täysin päinvastainen. Kun syntipukki näkee että suosikille annetaan jotain, saajana ja hyötyjänä on myös suosikki.
Suosikki on vain yhteistyökykyinen vanhempiensa kanssa.
Kuulostanko katkeralta ja kaunaiselta? NPHlainen kirjoitti:
Narsisti ei rakasta oikeasti suosikkiaan, suosikki on vain valittu suosikiksi koska hän on ollut se sopivin vanhempien 'kuka teistä on paras kaveri' leikissä. Suosikki on henkilö, joka on ajattellut pyyteettömästi vanhempiensa etua ennenminkin omaansa. Sen vanhemmat huomaavat helposti lapsesta kuka on sellainen ja kuka on liian itsekäs suosikin rooliin. Suosikki ei ole narsistisempi vaan päinvastoin empaattisempi. Suosikki ei suutu tai raivoa vaan mukautuu vanhemmille. Tästä voi ajatella että ei-suosikki onkin liian itsekäs vanhempien käyttöön ja itsekäs ihminen voi tarkoittaa siis narsistia. Siksi suosikista ei tule narsistia vaan ennemminkin syntipukista se tulee.
Kun syntipukki on liian itsekäs narsistin alaisuuteen, mikä hänestä tulee, uusi narsisti? Syntipukki ei todennäköisesti tajua sitä että ne ristiriidat vanhempien kanssa ovatkin hänen omasta itsekkyydestä johtuvia, eli narsistit taistelee siinä keskenään (syntipukkilapsi--vanhempi)? Syntipukilta se millainen hän itse on ollut kuuluu hänen henkiseen pimeään lohkoon, jota hän ei ole silloin tiedostanut. Eikä tiedosta sitä ehkä vieläkään. Siksi vanhemmat ovat vain haukkuneet ja kohdelleet häntä kaltoin. Ei oikein mitenkään tunnu todelliselle sellainen ettei ei-suosikki olisi asioihin reagoinut mitenkään muuten kuin ottamalla iskuja vastaan. Sitä reagointia ei-suosikki ei ehkä muista.
Ei-suosikki näkee sen väärin että suosikkia vain suositaan ja häntä kohdellaan kaltoin, hän ei näe että suosikki taipuu, antaa myöten, mukautuu narsistin toiveille, luopuu omastaan, suosikkilapsen ja vanhemman asiat narsisti on sotkenut keskenään. Hän itse voi olla täysin päinvastainen. Kun syntipukki näkee että suosikille annetaan jotain, saajana ja hyötyjänä on myös suosikki.
Suosikki on vain yhteistyökykyinen vanhempiensa kanssa.
Kuulostanko katkeralta ja kaunaiselta?"Kuulostanko katkeralta ja kaunaiselta? "
Kuullostat ainakin hyvin syyllistävältä tuota syntipukkia kohtaan, ajattelet, että hän on itse syypää siihen että hänestä on tullut syntipukki...Toisaalta ajattelet, että olet itse hankkinut sen suosikkilapsen aseman omilla ansioillasi/olemalla yhteistyökykyinen...
Ihan en usko tuohon teoriaasi kaikilta osin, luulisin että narsisti jakaa nuo roolit lapsilleen hyvinkin mielivaltaisesti, ilman että lapset itse voivat kovinkaan paljon siihen vaikuttaa...
Tuo loppusi sitten jo kuullostaa kummalliselta...
"Ei-suosikki näkee sen väärin että suosikkia vain suositaan ja häntä kohdellaan kaltoin, hän ei näe että suosikki taipuu, antaa myöten, mukautuu narsistin toiveille, luopuu omastaan, suosikkilapsen ja vanhemman asiat narsisti on sotkenut keskenään."
Kuka on tuo narsisti tuossa jota syytät suosikkilapsen ja vanhemman asioiden sotkemisesta...
Mitä tulee tuohon suosikkilapseen joka tekee kaikkensa ollakseen vanhemmalle mieliksi/luopuu omastaan niin ihan en miellä ny ett puhutaan samasta asiasta sillä tavoin, kun olen ymmärtänyt että tuo asema tulee ilman omaa vaivannäköä, ihan kuin syntipukin roolikin...
Mutta huomaan kyllä, että sisarussuhteet voivat hyvinkin tulehtua ja se narsistivanhempi pääsee ikäänkun koira veräjästä kun lapset jäävät riitelemään keskenään kenen lapsen suosikin vaiko syntipukin syytä se kaikki sitten oikein olikaan...
Tässä sinä kovasti ainakin pyrit syyllistämään asioista tuota syntipukkia, häntäkö tarkoitat tuolla narsistilla joka sotkee suosikin ja vanhemman asiat unohtaen, että kuka se narsisti alunperin olikaan...
Samalla korostaen itseäsi, miten paljon parempi ja yhteistyökykyisempi lapsi sinä olit narsistivanhemmallasesi kuin se itsekäs syntipukki...
No ehkä saat lohtua tuosta ajatuksestasi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan onnistunut varmistamaan asemaasi loppuelämäksesi, päätelleen aloituksesi nykyisestä hylkiöstä...
Mutta tässä näitä perheen roolikuvioita pohdiskellessa löysin tämmösenkin josta saa jonkinlaista näkökulmaa tähänkin aiheeseen, jonka pohjalta itsekukin voi miettiä joko omaa rooliaan omassa lapsuudenperheesään tai nykyisiä kuvoita jos ja kun perheessä asuu narsisti tai muu häiriöinen...
http://narskulandia.blogspot.fi/search/label/syntipukki- Huh mitä soopaa
NPHlainen kirjoitti:
Narsisti ei rakasta oikeasti suosikkiaan, suosikki on vain valittu suosikiksi koska hän on ollut se sopivin vanhempien 'kuka teistä on paras kaveri' leikissä. Suosikki on henkilö, joka on ajattellut pyyteettömästi vanhempiensa etua ennenminkin omaansa. Sen vanhemmat huomaavat helposti lapsesta kuka on sellainen ja kuka on liian itsekäs suosikin rooliin. Suosikki ei ole narsistisempi vaan päinvastoin empaattisempi. Suosikki ei suutu tai raivoa vaan mukautuu vanhemmille. Tästä voi ajatella että ei-suosikki onkin liian itsekäs vanhempien käyttöön ja itsekäs ihminen voi tarkoittaa siis narsistia. Siksi suosikista ei tule narsistia vaan ennemminkin syntipukista se tulee.
Kun syntipukki on liian itsekäs narsistin alaisuuteen, mikä hänestä tulee, uusi narsisti? Syntipukki ei todennäköisesti tajua sitä että ne ristiriidat vanhempien kanssa ovatkin hänen omasta itsekkyydestä johtuvia, eli narsistit taistelee siinä keskenään (syntipukkilapsi--vanhempi)? Syntipukilta se millainen hän itse on ollut kuuluu hänen henkiseen pimeään lohkoon, jota hän ei ole silloin tiedostanut. Eikä tiedosta sitä ehkä vieläkään. Siksi vanhemmat ovat vain haukkuneet ja kohdelleet häntä kaltoin. Ei oikein mitenkään tunnu todelliselle sellainen ettei ei-suosikki olisi asioihin reagoinut mitenkään muuten kuin ottamalla iskuja vastaan. Sitä reagointia ei-suosikki ei ehkä muista.
Ei-suosikki näkee sen väärin että suosikkia vain suositaan ja häntä kohdellaan kaltoin, hän ei näe että suosikki taipuu, antaa myöten, mukautuu narsistin toiveille, luopuu omastaan, suosikkilapsen ja vanhemman asiat narsisti on sotkenut keskenään. Hän itse voi olla täysin päinvastainen. Kun syntipukki näkee että suosikille annetaan jotain, saajana ja hyötyjänä on myös suosikki.
Suosikki on vain yhteistyökykyinen vanhempiensa kanssa.
Kuulostanko katkeralta ja kaunaiselta?Kyllä kuulostaa, erittäin katkeralta ja kaunaiselta.
Syyllistät syntipukkia kuin tämä olisi itse valinnut roolinsa ja kohtalonsa. Aikuinen on antanut lapsille roolit sairaassa mielessään eikä lapsia voi siitä laittaa mitenkään vastuuseen. Oli rooli kumpi tahansa, AIKUINEN toimii väärin, todella väärin, eikä lasta voi siitä missään tapauksessa syyttää. Lapsi vain yrittää selvitä karmeasta tilanteesta jotenkin, hajottaen itsensä joka tapauksessa.
Nuo sinun kirjoituksesi ovat ihan hulluja, jos suoraan sanon. - NarskunSuosikkipoika
Huh mitä soopaa kirjoitti:
Kyllä kuulostaa, erittäin katkeralta ja kaunaiselta.
Syyllistät syntipukkia kuin tämä olisi itse valinnut roolinsa ja kohtalonsa. Aikuinen on antanut lapsille roolit sairaassa mielessään eikä lapsia voi siitä laittaa mitenkään vastuuseen. Oli rooli kumpi tahansa, AIKUINEN toimii väärin, todella väärin, eikä lasta voi siitä missään tapauksessa syyttää. Lapsi vain yrittää selvitä karmeasta tilanteesta jotenkin, hajottaen itsensä joka tapauksessa.
Nuo sinun kirjoituksesi ovat ihan hulluja, jos suoraan sanon.Ei siinä syylistetä syntipukkia vaan ajatellaan onko hän sopimaton narsistille kun ei taivu toivotulla tavalla "palvelijan" rooliin. Eli näkee narskun läpi tms.
Narsisti toimii aina väärin. - Pohdintaa
NarskunSuosikkipoika kirjoitti:
Ei siinä syylistetä syntipukkia vaan ajatellaan onko hän sopimaton narsistille kun ei taivu toivotulla tavalla "palvelijan" rooliin. Eli näkee narskun läpi tms.
Narsisti toimii aina väärin.Vitsi hyvät näkökulmat. Joissakin tapauksissa voi olla noin että vanhemmat ja joku lapsi läheisempiä ja yks kokee olevansa Syntipukki. Erilaisuutta?
Narsissit olivat lapsia tai aikuisia ovat tunnekylmiä. Toisaalta esim naiskriminologiassa nainen voi olla itsekin " uhri" ja sitten. Riippuen mitä termejä halutaan käyttää. Uhrautuminen ei kuitenkaan auta ketään. Terapia ja muut avut saattaa auttaa. Jos ajatellaan esimerkiksi äitiyttä kuinka kukaan selviäisi jos kaikille sanottaisi lähtökohtaisesti että olet huono vrt. äitiyden tukeminen ja kannustus. Kinkkisiä juttuja.
- NPHlainen
Tuossa linkin tekstissäkin mainittu teoreettisen fysiikan professori ="titteli" ja henkilö joka osaa korjata auton itse=käytännön taito. Vanhempia hyödyttää enemmän käytännön taitoinen suosikki, joka korjaa heidänkin autonsa. Teoreettisen fysiikan professorin tittelistä ei heille ole mitään hyötyä eikä käyttöä. Näin se menee, lapset.
Niin, lukaisin vielä kirjoitusesi/komenttisi lävitse...
Silmiinpistävää tosiaan on, ettet syyllistä narsisti vanhempaasi vaan enemmänkin syntipukiksi joutunutta sisarusta...
En ihan tiedä mitä ajatella, onhan se kipeä asia jos ei tullut lapsena rakastetuksi, ehkä niin kipeä, ettei sitä voi aikuisenakaan hyväksyä vaan syy siihen pitää sysätä jonkun toisen harteille, hänen joka perheessä oli jo valmiiksi valittu siihen osaan...- -tytär-
(NPHlainen) >> Tästä olen täysin erimieltä. Narsistivanhempi ei arvosta käytännöntaitoja lainkaan. He kyllä hyödyntävät "syntipukin" osaamia käytännöntaitoja, ilmaispalveluina ja hyötyinä itselleen. Mutta, ne ovat heille ainoastaan "luontaisetu". Eivätkä ne näinollen ole edes kiitoksen arvoisia.
Mutta "titteli" on aina tärkeintä, etenkin jos, tittelin kantajalla sattuu olemaan vielä varallisuutta runsaasti. Tätä narsisti arvostaa suuresti ja "kumartaa" mennen tullen. Hän puhuu ystävien lasten pulleista pankkitileistä ja titteleistä, ikään kuin ne olisi omia. Vaikka todellisuudessa se ei nosta hänen arvoaan mitenkään.
- NPHlainen
Minulta puuttuu se älytön raivo mikä teillä on...ja olemme jakautuneita uhreja: Syntipukit vs. Suosikit. Miksi uhrit jakautuvat näin? Syntipukit ovat kirjoitusten perusteella yleensä täynnä raivoa ja hävitystä ja muistuttavat enemmän narsistia kuin uhria. Uhrin olisi pitänyt hyväksyä se jos hän ei pääse kuin narsistien tarjoamaan työpaikkaan eli suosikiksi, eikä jäädä roikkumaan kasvattelemaan omaa raivoaan ja negatiivistä tunmetilaansa. Ehkä me suosikit olemme paremmin menestyneitä sitten, ja se voi johtua siitä että te syntipukit olette kuluttaneet energianne noihin negatiivisiin tunteisiin.(=kostoon?) Kun teidän olisi pitänyt heittää se syntipukin rooliviitta harteiltanne. Itse te sen olette sinne nostaneet, ihminen on sitä miksi itsensä tuntee. Jos joku haukkuu rumaksi niin itse sen haukuttu sen rumuuden itselleen langettaa, koska olet juuri sellainen kuin itse tunnet.
Onko syntipukeilla taipumusta sitten ottaa loukkaus sisälleen ja kasvattaa tunteitaan (es. vihaansa ) ja ruokkia itse sitä. Itsetuntoakin voi ruokkia itse, ei se tule mistään vanhempien lahjoittamana. Jos kerran itse tiedät ja tunnet itsesi mikä olet, sinun itsetuntosi on hyvä, pois lukien ne, jotka ovat aivan pieninä kokeneet jotain. Täällähän te olette herkkiä sanomaan: 'tuo on soopaa' osoittaan teidän luonteenne siitä kuinka asia sysätään syrjään ja leimataan. Miksi ette tehneet tuota kun olitte syntipukkeja? Olisitte sysänneet vanhempienne sanamiset että tuo on soopaa. Vaan itse ajattelitte ja iskostitte mieleenne olevanne syntipukki. Jos olisin narsisti, en varmasti ottaisi tuollaisia suosikikseni. Onneksi en ole. Olen ex suosikki.
Ehkä raivon pohjana teillä on tyyli laskea mitä asioita (¨ mielikuvituslisä) te olette jääneet aina paitsi kun teidän tulisi laskea mitä olette saaneet,Öh, tuota mun mielestä ny sulla jäi tuo syntipukin syyttely levy päälle, jostain syystä...
Voisiko keskustelua palauttaa jotenkin tuohon ongelmaasi mistä lähdettiin, aloituksessa koit että suosikki on suurin kärsijä narsistiperheissä..
Kykenetkö valottamaan tuota kärsimyksen lajia ja laajuutta mitenkään, mikä nimenomaan sitä kärsimystä sinulle aiheutti...
Toinen kohta jota voisit valottaa on se, kerroit, että olet joutunut maksamaan kovan hinnan suosikki asemastasi, mikä se hinta on ollut, mistä kaikesta olet joutunut luopumaan narsisti vanhempasi hyväksi ja miten se on sinuun ja elämääsi vaikuttanut....
Edelleen kysyisin että kun kerroit ollesi suhteessa narsistivanhempaasi yhteistyökykyinen, niin mitä se pitää sisällään.Vertasit alussa itseäsi palveluskoiraan....
Edelleen kiinnostaa miksi koet itsesi hylkiöksi päästeessäsi irti narsistin ikeestä...
Nämä ny vaan ihan yrityksesi ymmärtää kumpaakin osapuolta..."Onko syntipukeilla taipumusta sitten ottaa loukkaus sisälleen ja kasvattaa tunteitaan (es. vihaansa ) ja ruokkia itse sitä. Itsetuntoakin voi ruokkia itse, ei se tule mistään vanhempien lahjoittamana"
Itse olen sitä mieltä, että kyllä se itsetunnon perusta luodaan lapsena, että hyvinkin uskon, että jatkuvasti lapsena mollatun lapsen itsetunto ei ole kovin hyvä, mutta toki itsetunto paranee aikuisena kun huomaa pärjäävänsä kaikesta huolimatta ja oppii kyseenalaistamaan niitä lapsen luotuja leimoja...
Mutta mikä tässä nyt on mielestäni silmiinpistävää on tuo suosikkilapsen kyvyttömyys mennä sen syntipukin asemaan, ettei sitä empatiaa ainakaan ole jos ajatellaan että lähtökohtana on tämä...
"Sanotaan, että vaikein ja seurauksiltaan vakavin, psyykkisen trauman näkökulmasta, on narsistisen (tai muuten tunnesuhteeseen kyvyttömän) äidin ja Syntipukin roolin saaneen tyttären/pojan suhde."
Nphoolainen aloitti keskustelun ajatuksella että narsistivanhemman perheessä suurin kärsijä on suosikkilapsi ja hän on maksanut kovan hinnan asemastaan...
No jatko kommenteissaan hän ei enää ole tuonut tuota omaa kärsimystään esille vaan enemmänkin kokenut positiivisena sen että kykeni yhteistyöhön, olemaan luottamuksen arvoinen suhteessa narsisti vanhempaansa...
En tiedä sitten, pitäisikö tästä rivien välistä sitten tulkita, että tuo alussa mainittu hinta minkä hän on maksanut asemastaan on tuo tuossa blogissakin mainittu "Kultaisesta Lapsesta voi kehittyä narsisti."
En tiedä jotenkin ajattelisin, että jos ja kun aikusina ollaan sisästetty vanhemman olevan narsisti ja siitä johtuen perheen vääristyneet kuviot niin sillä aikuisella ymmärryksellä ja kyvyllä asettua toisenkin asemaan sitä empatiaa ja yritystä ymmärtää löytyisi puolin ja toisin ja kritiikki/syiden ja sysien etsintä kohdistettaisiin siihen vanhempaan/vanhempiin, kun mielestäni sillä ei-narsisti vanhemmallakin on vastuunsa...- Siinätotuus
Kaikilla ei Oo hienoja defenssejä eikä tosiaan jakamista taistella tuulimyllyjä vastaan. Sinun itsetunto on hyväksi rakentunut jo lapsesta. Miksi nyt noin katkera? Välinpitämätön muiden kärsimystä kohtaan. Olisiko sinusta hyvä jos syntipukit ottaa etäisyyden tai tai pelataan ulos nimenomaan noilla kommenteilla jotta suosikki sais rakkautta jota ei kuitenkaan OLE EIKÄ TULE. Vai onko kyse suosikin elämäntarinasta. Kipua liittyy ja häiriötä varmasti jos perheessä ristiriitoja. Ilman Syntipukki ei olisi eikä tarvitsisi miettiä ja ajatella. Muutama huokaus narsistivanhemmalta ehkä tuntuisi kestettävämmältä kun ainainen ristiriita?
- Suosikille
Heh.
Melkoisen hyvin tämä keskustelu valottaa sitä rakennelmaa, mitä on olla "syntipukki" narsistin tai narsistien perheessä ja millaisella logiikalla kasvaa suosikki.
Kaikkihan on meidän syntipukkien syytä. Olemme vastuussa sekä vanhempiemme pahasta olosta, että suosikkien epäsuosiosta ja uhrauksista.
Normaali ihminen asettaa rajoja, eikä ole kenenkään jatke. Se on ihan tervettä itsekkyyttä. Ei niiden rajojen takia kuulu ketään hylätä.
On totta, että sisarukseni olivat pieninä kilttejä ja mukautuvaisia. Tosin, kiltti on helppo olla silloin, kun saa kaiken periksi ja jakamattoman huomion.
Aikuisena sisarukset eivät enää ole kilttejä, vaan itsekkäitä ja katkeria hyväksikäyttäjiä.
On fakta, että suosikit menestyvät paremmin taloudellisesti, koska heidän lähtökohtansa ovat olleet paljon helpommat. Tie on ikään kuin tasoitettu heille. On helpompi keskittyä vaikkapa uraan tai parisuhteeseen, kun on aina ollut vaikka auto ja bensaa. Vaikeampi on keskittyä sanotaan nyt vaikka työn hakuun tai imagon luomiseen, jos lapsesta saakka on kulkenut aina bussilla tai liftillä.
Tosin elämästä ja arvoista on tullut sitten hyvin erilaisia ja muista asioista tärkeämpiä, kuin siitä statuksesta tai materiaalisesta hyvinvoinnista.
Uskon, että jos on jo lapsena tottunut tiettyyn elintasoon, niin sen pyrkii aikuisenakin säilyttämään. Matalasta elintasosta puolestaan on suhteellisen vaikea ponnistaa seuraavaan "sosiaaliluokkaan".
Tietysti suuri merkitys on myös itsetunnolla ja omanarvontunnolla, joita tarvitaan esimerkiksi pääsykokeissa tai työelämässä.
Ne ovat ominaisuuksia, jotka eivät kehity varmasti ideaalitasolle, jos jatkuvasti mitätöidään, ohitetaan, rangaistaan, tyrmätään tai tukahdutetaan.
En kylläkään koe olevani kateellinen tai katkera vanhemmille tai suosikeille. Ymmärrys poistaa tehokkaasti katkeruuden.
Tietysti suutun, jos minua kohdellaan törkeästi.
Olen ilmaissut monesti sen, ettei minun tarvitse kantaa perheessäni syntipukin roolia ja etten siihen enää suostu. Se on sitä rajojen vetämistä ja siis tervettä.
Seuraukset ovat täydellinen välirikko suosikkien kanssa.
Hyvä esimerkki on isäni suhtautuminen asiaan, kun kerran yritin kertoa hänelle, miksi olin huolissani sisareni huumeidenkäytöstä.
Isäni ilmoitti, että valehtelen. Kun esitin hänelle faktoja, hän sai raivokohtauksen, ilmoitti, ettei tahdo tietää totuutta ja ettei minulla ole mitään oikeutta sitä hänelle kertoa. Sen sanottuaan hän häipyi tilanteesta, huutaen perääni solvauksia.
Tämän seurauksena sisareni kuitenkin säikähti (isä oli kertonut hänelle episodista) ja lopetti huumeseikkailunsa, pelätessään isääni ja kulissien romahdusta.
Tämä on vain yksi pieni esimerkki, mutta kertoo hyvin narsistin mielen rakenteesta ja siitä, että sisimmässään narsisti kyllä tietää totuuden, muttei tahdo mistään hinnasta romuttaa koko valheelle perustuvaa maailmankuvaansa. Totuus ei siinä sirkuksessa paljoa paina.
Syntipukin osasta on turha yrittää pyristellä irti. Syntipukki on narsistien perheen tärkeä ja tarpeellinen kaatopaikka, johon heijastetaan ja peilataan kaikki omat ja muiden ongelmat.
Olen sitä mieltä, että suosikin kannattaisi vihdoin ottaa vastuu omista teostaan ja harjoitella rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Sillä on koko perhettä tervehdyttävä vaikutus. Syyttämällä aina jotain toista (vanhempia, sisaruksia, omia lapsia tai vaimoa) ei koskaan kehity henkisesti, eikä pääse irti narsistisista roolimalleista, käytöksestä ja näkemyksistä.
Se työ on jokaisen tehtävä itse ja se on se kadehtimasi vaikea, mutta palkitseva polku itsenäisyyteen ja henkiseen vapauteen.- NPHlainen
Faktaa on vain se että jos tunnet olleesi ja edelleen roskis niin ei sille mitään mahda. Minulla on myös kokemuksia syntipukeista omassa perheessäni. Kyllä, olen kuullut tuota tien tasoittamista edessä ja takana, joka ei ole lainkaan totta.
Tietä on lanattu syntipukeilla? Hah. Tien tasoittaminen tarkoittaa tässä kirjoituksessasi sellaisen vastuun antamista asioista suosikille, joita ei syntipukille voisi antaa? Mitä tarkoitat kun sanot ettei syntipukin asemasta kannata pyristellä pois? Miksi? Voisiko sinulle antaa vastuuta mistään kun millekään et voi edes mitään?
Ex-suosikkina tunnen että minulle annettiin vain vastuu asioista joka osaltaan tarkoittaa työtä, luotettavuutta, vakautta ja uskollisuutta. Kaiken olen kuitenkin ansainnut itse. Tietä voi olla tasoitettu mutta käytän myös sitä tietä. Mitä hyötyä olisi tehdä tietä sellaiselle joka sanoo ettei sitä kannata edes ajaa? Olen hoitanut asiani aika moitteettomasti, samoin kun syntipukit ovat kantaneet synninkuormaansa.
Suosikki kasvaa aikuiseksi nopeammin mutta jääkö syntipukki traumoihinsa kuin lapseksi, eikä pääse niistä eroon? Ja osallistuu sitten täällä aina kuin synninkannon mestaruuskisoihin. NPHlainen kirjoitti:
Faktaa on vain se että jos tunnet olleesi ja edelleen roskis niin ei sille mitään mahda. Minulla on myös kokemuksia syntipukeista omassa perheessäni. Kyllä, olen kuullut tuota tien tasoittamista edessä ja takana, joka ei ole lainkaan totta.
Tietä on lanattu syntipukeilla? Hah. Tien tasoittaminen tarkoittaa tässä kirjoituksessasi sellaisen vastuun antamista asioista suosikille, joita ei syntipukille voisi antaa? Mitä tarkoitat kun sanot ettei syntipukin asemasta kannata pyristellä pois? Miksi? Voisiko sinulle antaa vastuuta mistään kun millekään et voi edes mitään?
Ex-suosikkina tunnen että minulle annettiin vain vastuu asioista joka osaltaan tarkoittaa työtä, luotettavuutta, vakautta ja uskollisuutta. Kaiken olen kuitenkin ansainnut itse. Tietä voi olla tasoitettu mutta käytän myös sitä tietä. Mitä hyötyä olisi tehdä tietä sellaiselle joka sanoo ettei sitä kannata edes ajaa? Olen hoitanut asiani aika moitteettomasti, samoin kun syntipukit ovat kantaneet synninkuormaansa.
Suosikki kasvaa aikuiseksi nopeammin mutta jääkö syntipukki traumoihinsa kuin lapseksi, eikä pääse niistä eroon? Ja osallistuu sitten täällä aina kuin synninkannon mestaruuskisoihin."Suosikki kasvaa aikuiseksi nopeammin mutta jääkö syntipukki traumoihinsa kuin lapseksi, eikä pääse niistä eroon? Ja osallistuu sitten täällä aina kuin synninkannon mestaruuskisoihin."
Niin palaan vielä tähän kohtaan...
Tässä olet tuota mieltä, että suosikkilapsi kasvaa nopeammin aikuiseksi...kun taas aloituksessasi olit tätä mieltä...
"Suosikki ei pääse pakenemaan paikalta koska narsisti on kytkenyt hänet kiinni kuin palveluskoiran. Muut perheessä (ei suosikit) pääsevät lähtemään helposti, koska heistä ei ole väliä narsistille. Se onkin heidän pelastuksensa ja pystyvät aloittamaan uuden elämän jossakin toisaalla."
Jonka tulkitsin, että suosikkilapsi ei pääse lähtemään koska jää kiinni narsistivanhempaansa, koska narsisti on sitonut hänet kiinni kuin palveluskoiran...
On totta, että kaltoinkohdellut lapset usein pyrkivät lähtemään omasta halustaan lapsuudenkodistaan varhain ja vanhempi sen salliikin koska ei todellakaan välitä lapsistaan...
Mutta ajatustasi miten suosikkilapsi kasvaa nopeammin aikuiseksi kun on kiinni narsistivanhemmassaan, en ny ihan ymmärrä...
mitä tulee noihin synninkannon mestaruuskisoihin, niin eiköhän siihen osallistu kaikki narsisti perheen lapset tavalla tai toisella, vrt, isien synnit sukupolvesta toiseen...
Uskoisin että narsistivanhempi vaikuttaa aina lapseen "ei niin hyvällä tavalla" oli lapsen rooli perheessä mikä tahansa...
Ajattelisin, että narsistivanhemmalle alistuminenkin jättää jälkensä vaikka sen naamioisikin yhteistykyvykkyydeksi ja luottamuksen osoitukseksi ja sitä kautta kokemukseksi siitä että on ollut parempi lapsi kuin se toinen ja siitä syystä ansainnut sen suosikkiasemansa...
Yksi asia lienee kuitenkin selvää, tuleminen rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenaan tuskin on tullut kumpikaan, että siltä osin tragedia on yhteinen, jonka ymmärtäminen saattaisi parhaassa tapauksessa johtaa aikusina yhteisymmärrykseen sisarusten kesken jos ymmärtää että roolit perheessä eivät olleet lasten vaan sairaan vanhemman luomia...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Suosikki kasvaa aikuiseksi nopeammin mutta jääkö syntipukki traumoihinsa kuin lapseksi, eikä pääse niistä eroon? Ja osallistuu sitten täällä aina kuin synninkannon mestaruuskisoihin."
Niin palaan vielä tähän kohtaan...
Tässä olet tuota mieltä, että suosikkilapsi kasvaa nopeammin aikuiseksi...kun taas aloituksessasi olit tätä mieltä...
"Suosikki ei pääse pakenemaan paikalta koska narsisti on kytkenyt hänet kiinni kuin palveluskoiran. Muut perheessä (ei suosikit) pääsevät lähtemään helposti, koska heistä ei ole väliä narsistille. Se onkin heidän pelastuksensa ja pystyvät aloittamaan uuden elämän jossakin toisaalla."
Jonka tulkitsin, että suosikkilapsi ei pääse lähtemään koska jää kiinni narsistivanhempaansa, koska narsisti on sitonut hänet kiinni kuin palveluskoiran...
On totta, että kaltoinkohdellut lapset usein pyrkivät lähtemään omasta halustaan lapsuudenkodistaan varhain ja vanhempi sen salliikin koska ei todellakaan välitä lapsistaan...
Mutta ajatustasi miten suosikkilapsi kasvaa nopeammin aikuiseksi kun on kiinni narsistivanhemmassaan, en ny ihan ymmärrä...
mitä tulee noihin synninkannon mestaruuskisoihin, niin eiköhän siihen osallistu kaikki narsisti perheen lapset tavalla tai toisella, vrt, isien synnit sukupolvesta toiseen...
Uskoisin että narsistivanhempi vaikuttaa aina lapseen "ei niin hyvällä tavalla" oli lapsen rooli perheessä mikä tahansa...
Ajattelisin, että narsistivanhemmalle alistuminenkin jättää jälkensä vaikka sen naamioisikin yhteistykyvykkyydeksi ja luottamuksen osoitukseksi ja sitä kautta kokemukseksi siitä että on ollut parempi lapsi kuin se toinen ja siitä syystä ansainnut sen suosikkiasemansa...
Yksi asia lienee kuitenkin selvää, tuleminen rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenaan tuskin on tullut kumpikaan, että siltä osin tragedia on yhteinen, jonka ymmärtäminen saattaisi parhaassa tapauksessa johtaa aikusina yhteisymmärrykseen sisarusten kesken jos ymmärtää että roolit perheessä eivät olleet lasten vaan sairaan vanhemman luomia...Vanhempien antaman (valmiin) vastuun takia suosikki kasvaa henkisesti. Syntipukki lähtee muualle ja kasvaa sitten hakkaamalla päätään seinään? Otetaan esimerkkinä vaikka tuolla aiemmin mainittu linkin sivulla oleva esimerkki: teoreettisen fysiikan professori, hän on tarinassa syntipukki sekä auton itse korjaava henkilö, joka on tarinan suosikki. Tälle tarinan suosikille voidaan antaa vastuu vaikka juuri vanhempien auton kunnossa pitämisestä, korjaamisesta. Se kasvattaa häntä, annettu vastuu ei suinkaan tee häntä lapseksi. Päinvastoin tarinan teoreettisen fysiikan professori henkilö (kirjoittaja) ei ole saattanut kasvanut henkisesti, ei ainakaan nopeasti, vaan kuten tarinassakin hän on pettynyt kun hänen professorin tittelinsä ei olekaan vanhemmille tärkempi kuin auton korjaavan suosikin (ehkä mitättömän hänestä). Onkohan esimerkin kirjoittaja sitten narsisti koska olettaa että pelkällä tittelillä pääsisi vanhempien suosikiksi?
Vanhemmat pitävät suosikkina sellaista josta on eniten hyötyä konkreettisesti kuten auton korjaava henkilö, tai omassa yrityksessä toimiva lapsi tai maatilan toimintojen jatkaja tms. teoreettisen fysiikan professorista on hyötyä vain teoreettisesti, eli ei hän tee siinä mitään vanhempien hyväksi opiskellessaan vaan saa itse tittelistään kaiken hyödyn ja on itse myös todennäköisesti kunnianhimoinen, miksi sellainen olisi vanhempien suosikki? Jos teoreettisen fysiikan professori olisi perheen ainoa lapsi, saattaisivat vanhemmat puhua ja kehua naapurissa asuvaa poikaa joka korjasi heidän autonsa. Tässäkin tapauksessa suosikki olisi naapurin poika ennenkuin oma joka on teorfys professori ja professori olisi lapsellisesti taas pettynyt kun ei edelleenkään ole se suosikki. Pettynyt professori voi olla kuin kehittymätön lapsi ja hän alkaa syytellä vanhempiaan.
Kuten tässäkin syntipukki opiskelee vaikka kuinka korkealle hän tekee sen vain itsensä vuoksi, ei vanhempiensa. Vanhemmat voivat ylpeillä kyllä hänen tittelillään josta saatu hyöty on marginaalinen. Muttta suosikki voi olla kouluttamaton mutta pyyhkäisee pölyt vanhempiensa lipaston päältä kun huomaa että pölyä on kertynyt vanhempien huomaamatta, tätä ei korkealle koulutettu välttämättä edes tee. Suosikki on vanhemmilleen oikeasti hyödyllinen, teorian tasolla tai käytännössä.
Syntipukki ajattelee kuin että miksi vanhemmat eivät kehuneet häntä paremmaksi kuin suosikkia vaikka hänella on hieno uusi auto? - perisyntinä kateus
NPHlainen kirjoitti:
Vanhempien antaman (valmiin) vastuun takia suosikki kasvaa henkisesti. Syntipukki lähtee muualle ja kasvaa sitten hakkaamalla päätään seinään? Otetaan esimerkkinä vaikka tuolla aiemmin mainittu linkin sivulla oleva esimerkki: teoreettisen fysiikan professori, hän on tarinassa syntipukki sekä auton itse korjaava henkilö, joka on tarinan suosikki. Tälle tarinan suosikille voidaan antaa vastuu vaikka juuri vanhempien auton kunnossa pitämisestä, korjaamisesta. Se kasvattaa häntä, annettu vastuu ei suinkaan tee häntä lapseksi. Päinvastoin tarinan teoreettisen fysiikan professori henkilö (kirjoittaja) ei ole saattanut kasvanut henkisesti, ei ainakaan nopeasti, vaan kuten tarinassakin hän on pettynyt kun hänen professorin tittelinsä ei olekaan vanhemmille tärkempi kuin auton korjaavan suosikin (ehkä mitättömän hänestä). Onkohan esimerkin kirjoittaja sitten narsisti koska olettaa että pelkällä tittelillä pääsisi vanhempien suosikiksi?
Vanhemmat pitävät suosikkina sellaista josta on eniten hyötyä konkreettisesti kuten auton korjaava henkilö, tai omassa yrityksessä toimiva lapsi tai maatilan toimintojen jatkaja tms. teoreettisen fysiikan professorista on hyötyä vain teoreettisesti, eli ei hän tee siinä mitään vanhempien hyväksi opiskellessaan vaan saa itse tittelistään kaiken hyödyn ja on itse myös todennäköisesti kunnianhimoinen, miksi sellainen olisi vanhempien suosikki? Jos teoreettisen fysiikan professori olisi perheen ainoa lapsi, saattaisivat vanhemmat puhua ja kehua naapurissa asuvaa poikaa joka korjasi heidän autonsa. Tässäkin tapauksessa suosikki olisi naapurin poika ennenkuin oma joka on teorfys professori ja professori olisi lapsellisesti taas pettynyt kun ei edelleenkään ole se suosikki. Pettynyt professori voi olla kuin kehittymätön lapsi ja hän alkaa syytellä vanhempiaan.
Kuten tässäkin syntipukki opiskelee vaikka kuinka korkealle hän tekee sen vain itsensä vuoksi, ei vanhempiensa. Vanhemmat voivat ylpeillä kyllä hänen tittelillään josta saatu hyöty on marginaalinen. Muttta suosikki voi olla kouluttamaton mutta pyyhkäisee pölyt vanhempiensa lipaston päältä kun huomaa että pölyä on kertynyt vanhempien huomaamatta, tätä ei korkealle koulutettu välttämättä edes tee. Suosikki on vanhemmilleen oikeasti hyödyllinen, teorian tasolla tai käytännössä.
Syntipukki ajattelee kuin että miksi vanhemmat eivät kehuneet häntä paremmaksi kuin suosikkia vaikka hänella on hieno uusi auto?En ymmärrä, että hiertääkö toisten korkea koulutus näin paljon, vai renkaiden vaihto, vai mistä se kenkä taas puristaa?
NPHlainen kirjoitti:
Vanhempien antaman (valmiin) vastuun takia suosikki kasvaa henkisesti. Syntipukki lähtee muualle ja kasvaa sitten hakkaamalla päätään seinään? Otetaan esimerkkinä vaikka tuolla aiemmin mainittu linkin sivulla oleva esimerkki: teoreettisen fysiikan professori, hän on tarinassa syntipukki sekä auton itse korjaava henkilö, joka on tarinan suosikki. Tälle tarinan suosikille voidaan antaa vastuu vaikka juuri vanhempien auton kunnossa pitämisestä, korjaamisesta. Se kasvattaa häntä, annettu vastuu ei suinkaan tee häntä lapseksi. Päinvastoin tarinan teoreettisen fysiikan professori henkilö (kirjoittaja) ei ole saattanut kasvanut henkisesti, ei ainakaan nopeasti, vaan kuten tarinassakin hän on pettynyt kun hänen professorin tittelinsä ei olekaan vanhemmille tärkempi kuin auton korjaavan suosikin (ehkä mitättömän hänestä). Onkohan esimerkin kirjoittaja sitten narsisti koska olettaa että pelkällä tittelillä pääsisi vanhempien suosikiksi?
Vanhemmat pitävät suosikkina sellaista josta on eniten hyötyä konkreettisesti kuten auton korjaava henkilö, tai omassa yrityksessä toimiva lapsi tai maatilan toimintojen jatkaja tms. teoreettisen fysiikan professorista on hyötyä vain teoreettisesti, eli ei hän tee siinä mitään vanhempien hyväksi opiskellessaan vaan saa itse tittelistään kaiken hyödyn ja on itse myös todennäköisesti kunnianhimoinen, miksi sellainen olisi vanhempien suosikki? Jos teoreettisen fysiikan professori olisi perheen ainoa lapsi, saattaisivat vanhemmat puhua ja kehua naapurissa asuvaa poikaa joka korjasi heidän autonsa. Tässäkin tapauksessa suosikki olisi naapurin poika ennenkuin oma joka on teorfys professori ja professori olisi lapsellisesti taas pettynyt kun ei edelleenkään ole se suosikki. Pettynyt professori voi olla kuin kehittymätön lapsi ja hän alkaa syytellä vanhempiaan.
Kuten tässäkin syntipukki opiskelee vaikka kuinka korkealle hän tekee sen vain itsensä vuoksi, ei vanhempiensa. Vanhemmat voivat ylpeillä kyllä hänen tittelillään josta saatu hyöty on marginaalinen. Muttta suosikki voi olla kouluttamaton mutta pyyhkäisee pölyt vanhempiensa lipaston päältä kun huomaa että pölyä on kertynyt vanhempien huomaamatta, tätä ei korkealle koulutettu välttämättä edes tee. Suosikki on vanhemmilleen oikeasti hyödyllinen, teorian tasolla tai käytännössä.
Syntipukki ajattelee kuin että miksi vanhemmat eivät kehuneet häntä paremmaksi kuin suosikkia vaikka hänella on hieno uusi auto?"Vanhempien antaman (valmiin) vastuun takia suosikki kasvaa henkisesti. Syntipukki lähtee muualle ja kasvaa sitten hakkaamalla päätään seinään? "
Kuule kun käsittääkseni nämä roolit jo jaetaan lapsina, jo silloin kun ei vielä olla mitään muuta kuin lapsia, eikä kukaan ole lähtenyt mihinkään eikä kehitys riitä vastuun kantamiseen toisista ihmisistä, saati itsestään,
Jolloin päävastuun lapsen hoidosta/huolenpidosta ja hyvinvoinnista kantaa lapsen vanhemmat tai muu aikuinen ja ideaalitilanne on että perheen lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesti ja heitä rakastettaisiin omina yksilöinään ihan vaan sen takia että he ovat lapsia joiden pelkkä olemassaolo jo ilahduttaa vanhempia ilman että heidän pitäisi mitenkään erikseen ansaita teoillaan tai olemalla hyödyksi rakkautta vanhemmiltaan.
Minua ny vähän kummastuttaa nuo puheesi lapsiin liittyen, mutta ilmeisesti tässä kohtaa puhutkin aikuisista ihmisistä pohtiessasi noita hyötynäkohtiasi millaisesta "lapsesta" on enemmän hyötyä vanhemmalle...
Jos mietin omia aikuisia lapsiani, toki he ovat minun lapsiani, vaikka aikusia ovatkin ja olen huolissani heistä joskus, toisinaan olen iloinen heidän onnistumisistaan ja aina toivon heille kaikkea parasta, mitä se sitten pitääkin sisällään, enemmän kuitenkin aineetonta kuin aineellista hyvää...
Mutta se mistä olen eniten onnellinen on pelkästään se että he ovat olemassa, kuin myös siitä että he tuntuvat olevan myös iloisia/onnellisia siitä olen heidän äitinsä...
Sitä en tiedä sitten miten käy kun minä tulen ns. lapseksi jälleen, en kykene enää huolehtimaan itsestäni. Asiahan on polttopisteessä nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat ja alkavat tarvita apua ja aiheesta lasten vastuu vanhemmistaan keskustellaan...
Että joo, selkishän tämä juttu ny ainakin sillä tavalla, että puhuttiin vähän eri ikäisten lasten tilanteesta suhteesta narsistivanhempaan, mutta siltikin pikkusen vierastan tuota sinun hyöty näkökulmaa aikusiinkin lapsiin liittyen.
Tunnen kyllä joitain aikusia lapsia jotka hoitavat vanhempiaan, toiset tekee sen rakkaudesta, toiset velvollisuudesta.- NPHlainen
perisyntinä kateus kirjoitti:
En ymmärrä, että hiertääkö toisten korkea koulutus näin paljon, vai renkaiden vaihto, vai mistä se kenkä taas puristaa?
Olen riittävästi koulutettu. Siitäkö kenkäni puristaa kun sinun piposi noin kiristää?
- Nhplaoselle
NPHlainen kirjoitti:
Faktaa on vain se että jos tunnet olleesi ja edelleen roskis niin ei sille mitään mahda. Minulla on myös kokemuksia syntipukeista omassa perheessäni. Kyllä, olen kuullut tuota tien tasoittamista edessä ja takana, joka ei ole lainkaan totta.
Tietä on lanattu syntipukeilla? Hah. Tien tasoittaminen tarkoittaa tässä kirjoituksessasi sellaisen vastuun antamista asioista suosikille, joita ei syntipukille voisi antaa? Mitä tarkoitat kun sanot ettei syntipukin asemasta kannata pyristellä pois? Miksi? Voisiko sinulle antaa vastuuta mistään kun millekään et voi edes mitään?
Ex-suosikkina tunnen että minulle annettiin vain vastuu asioista joka osaltaan tarkoittaa työtä, luotettavuutta, vakautta ja uskollisuutta. Kaiken olen kuitenkin ansainnut itse. Tietä voi olla tasoitettu mutta käytän myös sitä tietä. Mitä hyötyä olisi tehdä tietä sellaiselle joka sanoo ettei sitä kannata edes ajaa? Olen hoitanut asiani aika moitteettomasti, samoin kun syntipukit ovat kantaneet synninkuormaansa.
Suosikki kasvaa aikuiseksi nopeammin mutta jääkö syntipukki traumoihinsa kuin lapseksi, eikä pääse niistä eroon? Ja osallistuu sitten täällä aina kuin synninkannon mestaruuskisoihin.Miksi koet ettävanhempasi ovat narsisteja jos lapset on samalla viivalla ja sisarukset verrattavissa kriminaaleihin? Miksi olet palstalla jos vanhempaa eivät ole narsisteja väittelemässä?
- Suosikille
Jokainen määrittelee itse sen, mikä on menestyksen mitta. Minun määritelmäni menestyksestä on se, kuinka paljon elämänsä aikana on pystynyt toteuttamaan OMIA haaveitaan ja tavoitteitaan ja kuinka paljon on pystynyt auttamaan ja tukemaan muita saavuttamaan omat haaveensa ja tavoitteensa. Menestystä on myös se, kuinka on elämänsä aikana kehittynyt ihmisenä ja oppinut ymmärtämään itseään ja muita ihmisiä.
Nämä asiat tukevat toisiaan, eivätkä kokemukseni mukaan, ole ristiriidassa. - syntipukiii
minulla erilainen käsitys kuin ap:llä, suosikin kasvu aikuiseksi ei välttämättä tapahdu niin helposti, esim. oman perheeni suosikit on saaneet kaiken pienestä asti, narsisti äiti on tehnyt kaiken heidän puolestaan, hallinnut heitä ja ei ole antanut heidän itsenäistyä. Taas syntipukki on joutunut ottamaan vastuun jo lapsena ja lähtenyt "maailmalle" jo nuorena, koska on kokenut pahaa oloa kotona ja tuntenut ettei kukaan häntä tule kaipaamaan.
Syntipukki on helposti päästetty pois, toisen suosikin äiti päästi helposti mutta hallitsee häntä edelleen ja toinen asuu edelleen kotona, vaikka kokeilikin jo kerran "itsenäistä" asumista, jolloin kuitenkin äitini kävi tekemässä suosikin kaikki kotityöt, selän takana äitini järjesti asiat niin, että suosikki joutuisi tulemaan takaisin kotiin. :)
Syntipukilla on vaikea taival saada itsetuntonsa kohdilleen ja luottaa itseensä, onneksi siskoni tilanteessa vierellä on hyvä mies, joka tukee kaikessa ja hänessä ei ole narsistisia piirteitä ole. Edelleen syntipukin elämä on rankempi kuin suosikin.
Itse muuttaessani kotoa pois jo nuorena en tiennyt alkuunkaan mitä elämältä haluan, kävin rankan koulun, mutta olen jo voiton puolella ja vihdoin voin nauttia elämästä. :) Siltikin ajoittain tunnen ahdistusta ja masennun, henkisiä ongelmia on ja ne tuskin poistuvatkaan nopeasti, olen sentään tietoinen mistä ne johtuu.
En ymmärrä miksi ap vertaa susikin ja syntipukin kokemuksien rankkuutta, jos et ole syntipukki niin mistä tiedät kummalla oli rankempaa? Miksi edes mietit tuollaista?
Kumpikin ovat kyllä uhreja, olen jutellut paljon siskoni kanssa näistä asioista ja hän on kokenut todella pahoja asioita, joita en tiennyt aikaisemmin, tiedätkö sinä syntipukin kaikki kokemukset? onko tämä jokin kilpailu "kummalla rankempaa"?
Itse olen saanut kokea mitä suosikki voi pahimmillaan tehdä kilpaillessaan paremmuudesta. Itse en enää kilpailuihin osallistu, vaikka aiemmin siihenkin sorruin.
:( minä koen että siskoni(syntipukki) sai ottaa sen kaiken vastuun jo lapsena niin itsestään kuin muistakin, hän sai myös ottaa kaiken vastuun, jos joku toinen teki väärin.
En ymmärrä näkemyksiäsi."En ymmärrä miksi ap vertaa susikin ja syntipukin kokemuksien rankkuutta, jos et ole syntipukki niin mistä tiedät kummalla oli rankempaa? Miksi edes mietit tuollaista?"
Niin, mistä sitä tietää kenenkään kärsimyksen ja kivun määrää jos ihminen itse ei tuo sitä esille...
Aloittaja ilmaisee kokevansa että hän suosikkilapsena on kärsinyt enemmän kuin perheen syntipukki ja on maksanut suosikkilapsen asemastaan kovan hinnan...
Tiedä sitten onko se suosikkiasemasta maksettu hinta luettavissa ns. rivien välistä ja hänen valitsemastaan nimimerkistä NPHlainen jos ottaa vielä mukaan nykyisen kokemuksen hylkiönä olemisesta...
- Suosikille raja
Kyllä nuo suosikin kommentit kuuostavat siltä, että kilpailu, katkeruus ja sisarkateus ovat edelleen hänen kantavia voimiaan.
Miksi ihmeessä täytyisi kilpailla kärsimyksen määrästä.
Kärsimyksestähän pitäisi vapautua.
Jos suosikille on tärkeää kokea itsensä marttyyriksi ja mitätöidä muita sisaruksia, niin se hänelle suotakoon.
Minusta tuo on sitä samaa savuverhoa ja valhetta, jossa narsistikin tahtoo elää ja jonka ympärille hän on rakentanut harhaisen todellisuutensa.
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Täydellinen myötätunnon puute muita ihmisiä kohtaan lyö silmille suosikin tekstistä ja se on kyllä sitä samaa narsismia, josta tällaiset syntipukki-suosikki-rakennelmat luotiin narsistin perhehelvettiin.
Luottamus ja vastuun anto ovat myös niitä asioita, joista terve itsetunto lapselle rakentuu ja jos ei niitä lapsuudenkodissaan saa, täytyy nekin hankkia muualta. Se, ettei lapseen ole luotettu tai annettu vastuuta ei johdu siitä, että hän ei ole luottamuksen tai vastuun arvoinen.
Narsisti heijastaa syntipukkiin omat negatiiviset ominaisuutensa, kuten vastuuttomuuden ja epäluotettavuuden.
Tiedän, että tämä keskustelu on suosikin kannalta täysin turha, koska vaikka tässä ketjussa kirjoittaneet ovat kertoneet faktoja siitä, kuinka raskasta on olla perheen syntipukki, ei se ole laajentanut, kommenteista päätellen, suosikin näkökulmaa piirun vertaa.
Illuusiosihan on, että sinä olet paras kaikin tavoin. Olet ollut ahkera ja tunnollinen, ansainnut jo lapsensa suosikin aseman. Olet Jeesusta suurempi marttyyri. Olet kaikkesi tehnyt ja siitä palkittu.
Muut sisarukset eivät ole sinuun verrattuna mitään. He ovat epäluotettavia ja laiskoja ja epäkuuliaisia ja ansainneet itse sen osattomuutensa, joka on ollut heille vain hyväksi.
Sinä olet ainoa väärinkohdeltu ja väärinymmärretty, jonka elämä on mennyt pilalle, lähinnä muiden sisarusten vuoksi, koska heille on annettu vapaus kasvaa ilman tukea, ymmärrystä ja taloudellista apua.
On narsistin onni, että perheeseen on syntynyt yksi täydellinen lapsi. Muut olisi voinut lähettää takaisin tehtaalle sekundoina, mutta koska se ei ole mahdollista, niin on vain aivan oikein, että heidät on viallisina mitätöity.
Jollakin tavalla on niiden arvottomien vika, että sinä olet joutunut narsistin epäsuosioon. Siksi onkin aivan oikeutettua tuntea katkeruutta ja kateutta noita alempiarvoisia kohtaan, koska jollakin tavoin se on heidän vikansa.
Jos korjaat kurssiasi ja alat taas sovittaa jalkaasi narsistin saappaita, pyydät anteeksi ja syytät sisaruksiasi, niin ehkä saat taas osasi siitä narsistin suosiosta, joka yksinoikeudella ja ansaitusti sinulle kuului.
Tällaisenko vastauksen halusit?
Tässä menee raja.
Omasta mielestäni olet selkärangaton ja munaton vinkuja, joka ei osaa katkaista napanuoraansa vanhempiinsa. Kommenteistasi päätellen olet katkera ja itsekäs, myötätunnoton narsisti.
Vastuuntuntoa sinulla ei ole todellakaan, koska et ota vastuuta edes omista päätöksistäsi tai valinnoistasi, vaan syyttelet niistäkin muita. Olet katkera ja kateellinen muille omista vääristä valinnoistasi. Elät lapsellisessa, narsistisessa mielikuvitusmaailmassasi ja olet todennäköisesti kasvanut aivan samanlaiseksi kuin vanhempasi. Omasta perheestäsi löytyvät takuulla samat syntipukki-suosikki kuviot, kuin lapsuudenkodissasi, koska et ole selvittänyt realistisesti noita vahingollisia roolimalleja.
Et koe rakkautta sisaruksiisi, jotka koet itseäsi huonompina kilpailijoina. Tunnetko rakkautta edes omiin lapsiisi, vai ovatko he vain sinun jatkeitasi ja hankittu toteuttamaan sinun arvojasi ja tavoitteitasi?
Ylemmyydentuntosi on vastenmielistä luettavaa ja minäkuvasi on epärealistinen.
Sinulta puuttuu empatia ja kyky asettua toisen asemaan, jolloin lähelläsi on huono olla. Sinun suosiosi täytyy lunastaa ja ansaita palvelemalla tai peilaamalla sinua, aivan, kuten myrkyllisillä vanhemmillasi, jotka tekivät sinun elämästäsi helvettiä.
Heräähän nyt jo ja alahan kasvaa ja muuttaa asenteitasi.Niin hyvä keskustelu kaikkine ikävine puolineen kuitenkin joka valottaa sitä asiaa miten paljon sillä lapsuudella saattaa olla vaikutusta siihen millainen aikuinen lapsesta saattaa kasvaa kuin myös sitäkin millainen vanhempi hyötyajatteluineen hän itse saattaa olla aikuistuessaan...
- suosikille
Jep.
Ja hyvä esimerkki myöskin siitä, miksi välit menevät poikki, kun rekallinen kakkaa tulee täyteen ja syntipukki kyllästyy syntipukin rooliinsa :D"Ja hyvä esimerkki myöskin siitä, miksi välit menevät poikki, kun rekallinen kakkaa tulee täyteen ja syntipukki kyllästyy syntipukin rooliinsa :D "
Niin siltikin kannattaa pitää mielessä se alkuperäinen "sylttytehdas" mistä kaikki on peräisin...
En tiedä, tietyllä lailla aloittaja on mielestäni osin oikeassakin tuossa "suosikkilapsi kärsii eniten" jutussaan jos ja kun sen hintana on tulla narsistiksi
Aina se narsistiksi tuleminen välttämättä ei ole seurausta "haukkumisesta ja mollaamisesta" vaan vanhemman manipuloinnilla luotu "hyvä" asema sisarussarjassa ja jatkuva valheellinen/vääränlainen itsetunnon pönkitys johtaa samaan, myös ylistämällä voi alistaa...
Surullista kaiken kaikkiaan...
"Narsisti käyttää ilkeyttä, halveksuntaa ja kateutta hyväkseen etäänyttäkseen lapsensa toisistaan.
Tosiasiassa narsisti ei rakasta ketään, hän luo vain illuusioita tuhotakseen lastensa sielunelämän ja kyvyn tukea toisiaan. Kaikki he ovat lopulta yksin, koska heidän kykynsä luoda läheisä ihmissuhteita on narsistin toimesta tuhottu."
http://narskulandia.blogspot.fi/2014/02/narsisti-aiti.html- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ja hyvä esimerkki myöskin siitä, miksi välit menevät poikki, kun rekallinen kakkaa tulee täyteen ja syntipukki kyllästyy syntipukin rooliinsa :D "
Niin siltikin kannattaa pitää mielessä se alkuperäinen "sylttytehdas" mistä kaikki on peräisin...
En tiedä, tietyllä lailla aloittaja on mielestäni osin oikeassakin tuossa "suosikkilapsi kärsii eniten" jutussaan jos ja kun sen hintana on tulla narsistiksi
Aina se narsistiksi tuleminen välttämättä ei ole seurausta "haukkumisesta ja mollaamisesta" vaan vanhemman manipuloinnilla luotu "hyvä" asema sisarussarjassa ja jatkuva valheellinen/vääränlainen itsetunnon pönkitys johtaa samaan, myös ylistämällä voi alistaa...
Surullista kaiken kaikkiaan...
"Narsisti käyttää ilkeyttä, halveksuntaa ja kateutta hyväkseen etäänyttäkseen lapsensa toisistaan.
Tosiasiassa narsisti ei rakasta ketään, hän luo vain illuusioita tuhotakseen lastensa sielunelämän ja kyvyn tukea toisiaan. Kaikki he ovat lopulta yksin, koska heidän kykynsä luoda läheisä ihmissuhteita on narsistin toimesta tuhottu."
http://narskulandia.blogspot.fi/2014/02/narsisti-aiti.html"Aina se narsistiksi tuleminen välttämättä ei ole seurausta "haukkumisesta ja mollaamisesta" vaan vanhemman manipuloinnilla luotu "hyvä" asema sisarussarjassa ja jatkuva valheellinen/vääränlainen itsetunnon pönkitys johtaa samaan, myös ylistämällä voi alistaa..._"
Ei se noin mene...
Kyllä se tutkitusti tulee ennemminkin siitä kuten kirjoitit: "haukkumisesta ja mollaamisesta" joita perheen syntipukki joutuu kokemaan. Ylistämällä voi tulla ulkoisia piirteitä kuten kaikille tulee heijastuksia niistä ihmisistä joiden kanssa elää. Mutta aito sisäinen narsismi ja narsisti syntyy ennemminkin siiitä tavasta kuinka syntipukkia kohdellaan.
- suosikille
Hyvä linkki 75 % kuin äitiäni kuvailisi. Loput 25%kin löytyy todennäköisesti sisarusten kokemuksista.
- ???
Muuten hyvä mutta monilta osin myös epäuskottava.
??? kirjoitti:
Muuten hyvä mutta monilta osin myös epäuskottava.
"Muuten hyvä mutta monilta osin myös epäuskottava. "
Niin mikä siinä on mielestäsi epäuskottavaa ?
Etteikö nainen/äiti voi olla narsisti, joka ei kykene rakastamaan edes lapsiaan ja siitä syystä käyttätyy narsistin tapaan myös lapsiaan kohtaan. Vain mies narsistitko vain ovat ilkeitä, kateellisia, manipuloivia juonittelijoita pilaavat lastensa välit ja ovat syypäitä siihen, että lapsestakin saattaa kasvaa narsisti...
Itse olen tavallaan isätön lapsi, että saattaa olla miesnäkökulmani saattaa olla osin stereotyyppinen sekin. Mutta itselläni on sellainen käsitys, että miehet, johtuisiko sitten niistä "putkiaivoista" ovat pääsääntöisesti sellaisia mutkattomampia, reilummin sellaisia kuin ovat niin hyvässä kuin pahassa.
Kaikenlaista juoruilua, juonittelua, selän takana vehkeilyä, kateutta, manipulointia ja monimutkaisia ihmssuhdekoukeroita pidän kyllä enemmän naisten juttuna...
Jotenkin tullut sellainenkin kutina, että narsistimiehet saattavat olla hyvinkin akkamaisia kaikenlaisine juonitteleluineen ja huomionhakuineen että voisin hyvinkin ajatella, että he ovat eläneet lapsina voimaakaasti naisen/äidin vaikutuspiirissä ja omaksuneet noita tapoja sieltä...
Että saattaa se pitää hyvinkin paikkansa, että "kaiken takana on nainen", niin hyvässä kuin pahassakin...
Mitä tulee tuohon, että suosikista saattaa kasvaa narsisti, niin perustelen asiaa sillä, että jos lapselle pienestä pitäen jo silloin kun hänellä ei ole itsellä kykyä itsearviointiin syötetään sellaista kuvaa että hän tekee aina kaiken oikein, on paras kaikessa silloinkin kun hän kaiken järjen mukaan tekee väärin, esim. kiusaa sisaruksiaan niin kyllä siinä helposti kasvatetaan sitä suuruudenhullua narsistia joka ei opi ymmärtämään että toiseenkin sattuu...
Edelleenkään en usko, että empatia on joku konkreettinen ihmisen osa, vaan se opitaan lapsena niissä hetkissä kun käsitetään että myös se toinen ihminen on samanlainen kuin minäkin ja häneen sattuu kun olen ilkeä. pilkkaan häntä, nipistän häntä tai rikon hänen tavaransa...
Millä lapsi oppii jos äiti jopa saattaa kannustaa tuolaiseen käytökseen ja palkitsee siitä , esim. nauraa jolloin lapsi käsittää, että silläkin saa äidin hyväntuuliseksi jolloin voi tuntea itsensä hyväksi lapseksi...yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Muuten hyvä mutta monilta osin myös epäuskottava. "
Niin mikä siinä on mielestäsi epäuskottavaa ?
Etteikö nainen/äiti voi olla narsisti, joka ei kykene rakastamaan edes lapsiaan ja siitä syystä käyttätyy narsistin tapaan myös lapsiaan kohtaan. Vain mies narsistitko vain ovat ilkeitä, kateellisia, manipuloivia juonittelijoita pilaavat lastensa välit ja ovat syypäitä siihen, että lapsestakin saattaa kasvaa narsisti...
Itse olen tavallaan isätön lapsi, että saattaa olla miesnäkökulmani saattaa olla osin stereotyyppinen sekin. Mutta itselläni on sellainen käsitys, että miehet, johtuisiko sitten niistä "putkiaivoista" ovat pääsääntöisesti sellaisia mutkattomampia, reilummin sellaisia kuin ovat niin hyvässä kuin pahassa.
Kaikenlaista juoruilua, juonittelua, selän takana vehkeilyä, kateutta, manipulointia ja monimutkaisia ihmssuhdekoukeroita pidän kyllä enemmän naisten juttuna...
Jotenkin tullut sellainenkin kutina, että narsistimiehet saattavat olla hyvinkin akkamaisia kaikenlaisine juonitteleluineen ja huomionhakuineen että voisin hyvinkin ajatella, että he ovat eläneet lapsina voimaakaasti naisen/äidin vaikutuspiirissä ja omaksuneet noita tapoja sieltä...
Että saattaa se pitää hyvinkin paikkansa, että "kaiken takana on nainen", niin hyvässä kuin pahassakin...
Mitä tulee tuohon, että suosikista saattaa kasvaa narsisti, niin perustelen asiaa sillä, että jos lapselle pienestä pitäen jo silloin kun hänellä ei ole itsellä kykyä itsearviointiin syötetään sellaista kuvaa että hän tekee aina kaiken oikein, on paras kaikessa silloinkin kun hän kaiken järjen mukaan tekee väärin, esim. kiusaa sisaruksiaan niin kyllä siinä helposti kasvatetaan sitä suuruudenhullua narsistia joka ei opi ymmärtämään että toiseenkin sattuu...
Edelleenkään en usko, että empatia on joku konkreettinen ihmisen osa, vaan se opitaan lapsena niissä hetkissä kun käsitetään että myös se toinen ihminen on samanlainen kuin minäkin ja häneen sattuu kun olen ilkeä. pilkkaan häntä, nipistän häntä tai rikon hänen tavaransa...
Millä lapsi oppii jos äiti jopa saattaa kannustaa tuolaiseen käytökseen ja palkitsee siitä , esim. nauraa jolloin lapsi käsittää, että silläkin saa äidin hyväntuuliseksi jolloin voi tuntea itsensä hyväksi lapseksi...Tasapuolisuuden lisäksi lisään vielä näitä narsisti isän piirteitä, ettei ole tarkoitus pelkästään syyllistää naista/äitiä tässä asiassa...
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/09/narsistisen-isan-piirteita-i.html
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-isa-piirteet-2.html
Mutta ainakin vanhempien vanhempien ikäluokan perheissä äiti on pääsääntöiseti ollut enemmän tekemisiisä lastensa kanssa että siltä osin pidän äidin narsimia pahempna kuin isän...
Nykyään toki tilanne on muuttunut ja monet isätkin ovat enemmän läsnä lastensa elämässä, mutta en tiedä sitten haluvatko narsisti isät todellisuudessa kuitenkaan lapsia itselleen kokoaikaisesti koska pienestä lapsesta huolenpitäminen sitoo vanhempaa kovasti ja lapsen vuoksi joutuu siirtämään omia tarpeitaan sivuun...
Viittaan tässä taannoiseen keskusteluun jossa miesuhri oli kuitenkin sitä mieltä ettei halua viedä lasta äidiltään vaikka kuvasikin äitiä psykopaatiksi ja hirviöksi mikä minun mielestäni kuvasti sitä että joko hän ei ollut tietoinen mitä se vanhemman narsistisuus pahimmillaan tarkoittaa lapsen kannalta tai sitten hän ei vaan välittänyt aidosti lapsestaan...- jejiyiewyiyf
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Tasapuolisuuden lisäksi lisään vielä näitä narsisti isän piirteitä, ettei ole tarkoitus pelkästään syyllistää naista/äitiä tässä asiassa...
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/09/narsistisen-isan-piirteita-i.html
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-isa-piirteet-2.html
Mutta ainakin vanhempien vanhempien ikäluokan perheissä äiti on pääsääntöiseti ollut enemmän tekemisiisä lastensa kanssa että siltä osin pidän äidin narsimia pahempna kuin isän...
Nykyään toki tilanne on muuttunut ja monet isätkin ovat enemmän läsnä lastensa elämässä, mutta en tiedä sitten haluvatko narsisti isät todellisuudessa kuitenkaan lapsia itselleen kokoaikaisesti koska pienestä lapsesta huolenpitäminen sitoo vanhempaa kovasti ja lapsen vuoksi joutuu siirtämään omia tarpeitaan sivuun...
Viittaan tässä taannoiseen keskusteluun jossa miesuhri oli kuitenkin sitä mieltä ettei halua viedä lasta äidiltään vaikka kuvasikin äitiä psykopaatiksi ja hirviöksi mikä minun mielestäni kuvasti sitä että joko hän ei ollut tietoinen mitä se vanhemman narsistisuus pahimmillaan tarkoittaa lapsen kannalta tai sitten hän ei vaan välittänyt aidosti lapsestaan...Yleenä narsisti miehet alkavat taistella lapsista kun he ovat vähintään kouluikäisiä, ei ole niin paljon fyysistä hoidettavaa, aikasemminkin toki, jos he ovat tavanneet samanhenkisen naisen tai mummo on mukana kuvioissa tiukasti. Mummo voi sitten hoitaa (ja häneltä ei yleensä kysytä).
- ugugkghhyhkkh
jejiyiewyiyf kirjoitti:
Yleenä narsisti miehet alkavat taistella lapsista kun he ovat vähintään kouluikäisiä, ei ole niin paljon fyysistä hoidettavaa, aikasemminkin toki, jos he ovat tavanneet samanhenkisen naisen tai mummo on mukana kuvioissa tiukasti. Mummo voi sitten hoitaa (ja häneltä ei yleensä kysytä).
siis lapset ovat vähintään kouluikäisiä :D
- syntipukki kostaa I
Olipa valaiseva ketju ja hyviä kirjoittajia. Olen syntipukki ja kerran elämässä vähän hangoittelin vastaan ja kapinoin rooliani vastaan, Tulos: minua tehdään perinnöttämäksi hyvää vauhitia. Suosikki tietty päällepäsmärinä. Ei haittaa, tietty vittuilu mielessä pyöritän sitten joskus asianajaja kuviot sun muut.
"Suosikki tietty päällepäsmärinä. Ei haittaa, tietty vittuilu mielessä pyöritän sitten joskus asianajaja kuviot sun muut."
Niin laillista perintöoikeutta ns. rintaperillisen oikeutta lie vaikea kumota, että eiköhän se perintö sieltä ole tulossa, mutta se mihin kiinnitin huomiota on tuo kostoajatus...
kehen se on suunnattu, suosikilapseenko?
jotenkin ny ajattelisin, että hänkin onkin vanhempansa "tuote", jollaiseksi hän muovautunut lapsuuden perheeessään.
En usko että hän itse on pelkästään syyllinen siihen, että hänestä tuli se mikä tuli mahdollisesti narsisti, että edelleen kannattaa muistaa se alkuperäinen "sylttytehdas", joka on syypää sisarusten eriarvoiseen asemaan...
Nää on vaikeita asioita, jotenkin ajattelisin, että aikuisena aiheeseen tutustuttuaan saattaa ymmärtää senkin että jos jostakusta sisaruksesta on tullut narsisti niin häneen ehkä voisi opetella suhtatumaan kuten ylipäätäänkin narsisteihin, hän on sitä mitä on, asialle ei voi mitään ei hyvällä eikä pahalla...
Kostaminen vain ylläpitää vihaa, väärä teko ei korvaa/muuta alkuperäistä asiaa vaan saattaa pahimmillaan johtaa ns. kostonkierteeseen, kun käsittääkseni varsinkin narsisti kostaa aina...- ei enää kynnysmatto
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Suosikki tietty päällepäsmärinä. Ei haittaa, tietty vittuilu mielessä pyöritän sitten joskus asianajaja kuviot sun muut."
Niin laillista perintöoikeutta ns. rintaperillisen oikeutta lie vaikea kumota, että eiköhän se perintö sieltä ole tulossa, mutta se mihin kiinnitin huomiota on tuo kostoajatus...
kehen se on suunnattu, suosikilapseenko?
jotenkin ny ajattelisin, että hänkin onkin vanhempansa "tuote", jollaiseksi hän muovautunut lapsuuden perheeessään.
En usko että hän itse on pelkästään syyllinen siihen, että hänestä tuli se mikä tuli mahdollisesti narsisti, että edelleen kannattaa muistaa se alkuperäinen "sylttytehdas", joka on syypää sisarusten eriarvoiseen asemaan...
Nää on vaikeita asioita, jotenkin ajattelisin, että aikuisena aiheeseen tutustuttuaan saattaa ymmärtää senkin että jos jostakusta sisaruksesta on tullut narsisti niin häneen ehkä voisi opetella suhtatumaan kuten ylipäätäänkin narsisteihin, hän on sitä mitä on, asialle ei voi mitään ei hyvällä eikä pahalla...
Kostaminen vain ylläpitää vihaa, väärä teko ei korvaa/muuta alkuperäistä asiaa vaan saattaa pahimmillaan johtaa ns. kostonkierteeseen, kun käsittääkseni varsinkin narsisti kostaa aina...Kostaminen on ehkä väärä sana, parempi sana on: otan omani, enkä suostu katseleen sivusta. Perintö on helppo jakaa eläessään, lakiosan voi silloin ohittaa. Ja kyseessä ei ole vain raha.
- ei enää kynnysmatto
ei enää kynnysmatto kirjoitti:
Kostaminen on ehkä väärä sana, parempi sana on: otan omani, enkä suostu katseleen sivusta. Perintö on helppo jakaa eläessään, lakiosan voi silloin ohittaa. Ja kyseessä ei ole vain raha.
vielä tarkennus, koska viestini oli epäselvä eli ei mitään kostamista jostain lapsuudesta. Miksi? Onhan nämä suosikit myös uhreja. Tarkoitin sitä, että, että jossain vaiheessa elämää pitää laittaa stoppi perheelle ja ryhtyä itseä puolustamaan. "Kostoa" voisi olla sitä, että nykyisiä toimia ei hyväksy. Jos kostaa (eli tahallaan aiheuttaa jotakin pahaa) haluaa niin oikea osoite on vanhemmat, mutta siinä ei mielestäni järkeä. Tulee itselle vaan paha olo.
Suosikit usein ovat hyvin ilkeitä sisaruksilleen. Vaiettu aihe on sisarusten välinen väkivalta (ei nahistelu), jota narsisti vanhempi voi jopa tukea. Väkivallan kohde on usein syntipukki. ei enää kynnysmatto kirjoitti:
vielä tarkennus, koska viestini oli epäselvä eli ei mitään kostamista jostain lapsuudesta. Miksi? Onhan nämä suosikit myös uhreja. Tarkoitin sitä, että, että jossain vaiheessa elämää pitää laittaa stoppi perheelle ja ryhtyä itseä puolustamaan. "Kostoa" voisi olla sitä, että nykyisiä toimia ei hyväksy. Jos kostaa (eli tahallaan aiheuttaa jotakin pahaa) haluaa niin oikea osoite on vanhemmat, mutta siinä ei mielestäni järkeä. Tulee itselle vaan paha olo.
Suosikit usein ovat hyvin ilkeitä sisaruksilleen. Vaiettu aihe on sisarusten välinen väkivalta (ei nahistelu), jota narsisti vanhempi voi jopa tukea. Väkivallan kohde on usein syntipukki."Suosikit usein ovat hyvin ilkeitä sisaruksilleen. Vaiettu aihe on sisarusten välinen väkivalta (ei nahistelu), jota narsisti vanhempi voi jopa tukea. Väkivallan kohde on usein syntipukki"
Niin tässähän tätä ikävää aihetta/tosiasiaa miten/millaisin keinoin narsistivanhempi saa aikaan sen ettei lasten välille kehity normaaleja suhteita...
Hyvä kuitenkin on ymmärtää, että se suosikkilapsikin on sen mielivaltaisen narsistivanhemman uhri ja sen vuoksi hänestä tuli mikä tuli.
Tosiaan käytit sanaa kosto josta het tuli mieleen, että narsisti kuulemma kostaa aina jolloin se tie johtaa vaan ikuiseen kostonkiereiseen, eikä sillä lailla sitä oikeutta saa että syyllistyy itse ns. vääriin keinoihin...
Mutta joo, käsitin perinnönjaolla tilannetta jossa vanhempi on kuollut.
Tuollainen etukäteen jakaminen ja siihen liittyvät asiat ovat oudompia, mutta jos asiaa hoitaa joku virallinen perintöasioita hoitava henkilö/asiantuntija niin eiköhän sekin tule suht tasapuolisesti jaetuksi osallisten kesken, kun edelleen jokaisella rintaperillisellä se lakiosansa on...
Mutta sen verran tiedän, että ilman sen kummempia suosikki/syntipukki asetemiakin nämä perintöriidat ovat tuhonneet monia sisarussuhteita sitten etteivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa vanhempien kuoleman jälkeen. Joskus niistä kolhiintuneista kahvikupeistakin kuulemma taistellaan verissä päin...- ei enää kynnysmatto
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Suosikit usein ovat hyvin ilkeitä sisaruksilleen. Vaiettu aihe on sisarusten välinen väkivalta (ei nahistelu), jota narsisti vanhempi voi jopa tukea. Väkivallan kohde on usein syntipukki"
Niin tässähän tätä ikävää aihetta/tosiasiaa miten/millaisin keinoin narsistivanhempi saa aikaan sen ettei lasten välille kehity normaaleja suhteita...
Hyvä kuitenkin on ymmärtää, että se suosikkilapsikin on sen mielivaltaisen narsistivanhemman uhri ja sen vuoksi hänestä tuli mikä tuli.
Tosiaan käytit sanaa kosto josta het tuli mieleen, että narsisti kuulemma kostaa aina jolloin se tie johtaa vaan ikuiseen kostonkiereiseen, eikä sillä lailla sitä oikeutta saa että syyllistyy itse ns. vääriin keinoihin...
Mutta joo, käsitin perinnönjaolla tilannetta jossa vanhempi on kuollut.
Tuollainen etukäteen jakaminen ja siihen liittyvät asiat ovat oudompia, mutta jos asiaa hoitaa joku virallinen perintöasioita hoitava henkilö/asiantuntija niin eiköhän sekin tule suht tasapuolisesti jaetuksi osallisten kesken, kun edelleen jokaisella rintaperillisellä se lakiosansa on...
Mutta sen verran tiedän, että ilman sen kummempia suosikki/syntipukki asetemiakin nämä perintöriidat ovat tuhonneet monia sisarussuhteita sitten etteivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa vanhempien kuoleman jälkeen. Joskus niistä kolhiintuneista kahvikupeistakin kuulemma taistellaan verissä päin...Näinhän se menee eli ihan normaalitkin perheet taistelevat. Niin ja kyse ei ole perintöasioista faktisesti vaan siitä, että elinaikana jaellaan omaisuutta siten, että suosikki on suosikki siinäkin. Sen voi tehdä jos älyää ottaa juristeja apuun. Elinaikana voi tehdä omaisuudellaan lähes miten haluaa. Mutta sanotaan näin , lähes joka asiassa nuo asetelmat näkyvät. Suosikkien lapset ovat suosikkeja ja syntipukin lapset eivät niin suosittuja. Tämä voi näkyä lastenlastenlapsiin.
ei enää kynnysmatto kirjoitti:
Näinhän se menee eli ihan normaalitkin perheet taistelevat. Niin ja kyse ei ole perintöasioista faktisesti vaan siitä, että elinaikana jaellaan omaisuutta siten, että suosikki on suosikki siinäkin. Sen voi tehdä jos älyää ottaa juristeja apuun. Elinaikana voi tehdä omaisuudellaan lähes miten haluaa. Mutta sanotaan näin , lähes joka asiassa nuo asetelmat näkyvät. Suosikkien lapset ovat suosikkeja ja syntipukin lapset eivät niin suosittuja. Tämä voi näkyä lastenlastenlapsiin.
"Tämä voi näkyä lastenlastenlapsiin. "
Niin vrt. sukupolvesta toiseen, eräänlainen jatkumo...
Itsellä ei ole ihan henk. koht. kokemusta tästä aiheesta, mutta keskustelen aiheesta siltä pohjalta, että he joilla on lapsia ymmärtäisivät miten sen vanhemman narsismi vaikuttaa lapsiinkin, ei ole pelkästään parisuhdeongelma...
Toisaalta tämä tieto asiasta lisää ymmärrystä siitä mistä se ilkeä narsismi saa alkunsa, missä se nph:n perusta lasketaan, mikä myös lisää ymmärrystä siitä narsistista miksi hän on sellainen kuin on kuin myös siitä miten monimuotoista se "kiusanteko" saattaa olla, että narsisti valjastaa muut/ymmärtämättömät lapset, mahdollisesti sen toisen vanhemman tekemään sen likaisen työn puolestaan ja kaikki syyttelevät toinen tosiaan ja varsinainen "pääpiru" pääsee kuin koira veräjästä...
Tässäkin huomaa esim. että tuo nph:lainen joka myös on narsistin lapsi, ei varsinaisesti syytä vanhempaansa mistään vaan keskittyi enemmänkin syntipukin mollaamiseen ja oman yhteistyökykyisyytensä narsistivanhemman kanssa mainostamiseen...- ei enää kynnysmatto
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Tämä voi näkyä lastenlastenlapsiin. "
Niin vrt. sukupolvesta toiseen, eräänlainen jatkumo...
Itsellä ei ole ihan henk. koht. kokemusta tästä aiheesta, mutta keskustelen aiheesta siltä pohjalta, että he joilla on lapsia ymmärtäisivät miten sen vanhemman narsismi vaikuttaa lapsiinkin, ei ole pelkästään parisuhdeongelma...
Toisaalta tämä tieto asiasta lisää ymmärrystä siitä mistä se ilkeä narsismi saa alkunsa, missä se nph:n perusta lasketaan, mikä myös lisää ymmärrystä siitä narsistista miksi hän on sellainen kuin on kuin myös siitä miten monimuotoista se "kiusanteko" saattaa olla, että narsisti valjastaa muut/ymmärtämättömät lapset, mahdollisesti sen toisen vanhemman tekemään sen likaisen työn puolestaan ja kaikki syyttelevät toinen tosiaan ja varsinainen "pääpiru" pääsee kuin koira veräjästä...
Tässäkin huomaa esim. että tuo nph:lainen joka myös on narsistin lapsi, ei varsinaisesti syytä vanhempaansa mistään vaan keskittyi enemmänkin syntipukin mollaamiseen ja oman yhteistyökykyisyytensä narsistivanhemman kanssa mainostamiseen...Näin juuri. Hyvä kiteytys. narsisti teettää muilla sen likaisen työn.
- ei enää kynnysmatto
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Tämä voi näkyä lastenlastenlapsiin. "
Niin vrt. sukupolvesta toiseen, eräänlainen jatkumo...
Itsellä ei ole ihan henk. koht. kokemusta tästä aiheesta, mutta keskustelen aiheesta siltä pohjalta, että he joilla on lapsia ymmärtäisivät miten sen vanhemman narsismi vaikuttaa lapsiinkin, ei ole pelkästään parisuhdeongelma...
Toisaalta tämä tieto asiasta lisää ymmärrystä siitä mistä se ilkeä narsismi saa alkunsa, missä se nph:n perusta lasketaan, mikä myös lisää ymmärrystä siitä narsistista miksi hän on sellainen kuin on kuin myös siitä miten monimuotoista se "kiusanteko" saattaa olla, että narsisti valjastaa muut/ymmärtämättömät lapset, mahdollisesti sen toisen vanhemman tekemään sen likaisen työn puolestaan ja kaikki syyttelevät toinen tosiaan ja varsinainen "pääpiru" pääsee kuin koira veräjästä...
Tässäkin huomaa esim. että tuo nph:lainen joka myös on narsistin lapsi, ei varsinaisesti syytä vanhempaansa mistään vaan keskittyi enemmänkin syntipukin mollaamiseen ja oman yhteistyökykyisyytensä narsistivanhemman kanssa mainostamiseen...Sukupolvien jatkumon näkee kun seurailee. Esimerkiksi omista lapsista toinen on se suosikki ja toinen ei mitään. Tämä on se syy minulla, miksi aloin ottaa etäisyyttä.
- ei enää kynnysmatto
ei enää kynnysmatto kirjoitti:
Sukupolvien jatkumon näkee kun seurailee. Esimerkiksi omista lapsista toinen on se suosikki ja toinen ei mitään. Tämä on se syy minulla, miksi aloin ottaa etäisyyttä.
ja palatakseni ap:n juttuihin: lapsistani huomaa, ettei kumpikaan nauti asemastaan, ei se suosikkikaan, ei tykkää yhtään ja koettaa tilannetta hyvitellä, vaikkei se hänen tehtävä olekaan.
- -tytär-
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Suosikit usein ovat hyvin ilkeitä sisaruksilleen. Vaiettu aihe on sisarusten välinen väkivalta (ei nahistelu), jota narsisti vanhempi voi jopa tukea. Väkivallan kohde on usein syntipukki"
Niin tässähän tätä ikävää aihetta/tosiasiaa miten/millaisin keinoin narsistivanhempi saa aikaan sen ettei lasten välille kehity normaaleja suhteita...
Hyvä kuitenkin on ymmärtää, että se suosikkilapsikin on sen mielivaltaisen narsistivanhemman uhri ja sen vuoksi hänestä tuli mikä tuli.
Tosiaan käytit sanaa kosto josta het tuli mieleen, että narsisti kuulemma kostaa aina jolloin se tie johtaa vaan ikuiseen kostonkiereiseen, eikä sillä lailla sitä oikeutta saa että syyllistyy itse ns. vääriin keinoihin...
Mutta joo, käsitin perinnönjaolla tilannetta jossa vanhempi on kuollut.
Tuollainen etukäteen jakaminen ja siihen liittyvät asiat ovat oudompia, mutta jos asiaa hoitaa joku virallinen perintöasioita hoitava henkilö/asiantuntija niin eiköhän sekin tule suht tasapuolisesti jaetuksi osallisten kesken, kun edelleen jokaisella rintaperillisellä se lakiosansa on...
Mutta sen verran tiedän, että ilman sen kummempia suosikki/syntipukki asetemiakin nämä perintöriidat ovat tuhonneet monia sisarussuhteita sitten etteivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa vanhempien kuoleman jälkeen. Joskus niistä kolhiintuneista kahvikupeistakin kuulemma taistellaan verissä päin...Mielestäni suosikkilapsi on ainoastaan vallanväline narsistille. Narsisti käyttää suosikkilastaan likaisentyön tekemiseen. Ei hän omia käsiä sotke, vaikka onkin kaiken takana.
- suosikille
Ihan mielenkiinnosta kysyn NPHlainen, onko sinussa, oman näkemyksesi mukaan, yhtään narsistisia piirteitä?
Mihin tutkimuksiin viittaat edellisessä kirjoituksessasi?
Mikä tekee sinusta paremman ihmisen, kuin sisaruksesi ja millätavoin olet parempi?
Millaisia narsistisia piirteitä sisaruksissa ilmenee? - moukan sisar
Suosikkilapsi, etenkin jos se on pika, kärsii usein lapsuudessa/nuoruudessa käytöshäiriöstä, joka saattaa myöhemmin jalostua narsisimiksi. Tälle lapselle on harvoin asetettu rajoja lapsuudessa. On koulukiusaaja, kotikiusaaja, aggressiivinen, eläinterääkkäjä ja jos poika niin korostetun sovinistinen. Öykkäri ja moukka siis.
- sisar moukalle
Sinä ole aivan eri puuta, älykäskin kun tiedät sanoa noin tarkkaan toisen negatiiviset ominaisuudet. Olet täysin oikeassa. Suosikit ovat juuri tutkimusten mukaanneläinrääkkääjiä jotka tekevät 99,9% suomessa tapahtuneet eläimeen kohdistuvat agressiiviset kaltoikohtelut 100% koulukiusaajista on suosikkilapsia, aivan oikein.
Olet aivan oikeutettu arvostelemaan, mitäpä sitä sairasta estelemään. -koska tiedätkin noin hyvin vielä asiat,
Ettekö te näe moukan sisaren kirjoituksesta millaisia nänä syntipukit ovat, Jokainen noista ominaisuuksista jota tämä moukka sisar sanoo on rikollista. Eikä liity
Olet umpisairas, todella pikaisesti tehty lapsi. - sisar moukalle
sisar moukalle kirjoitti:
Sinä ole aivan eri puuta, älykäskin kun tiedät sanoa noin tarkkaan toisen negatiiviset ominaisuudet. Olet täysin oikeassa. Suosikit ovat juuri tutkimusten mukaanneläinrääkkääjiä jotka tekevät 99,9% suomessa tapahtuneet eläimeen kohdistuvat agressiiviset kaltoikohtelut 100% koulukiusaajista on suosikkilapsia, aivan oikein.
Olet aivan oikeutettu arvostelemaan, mitäpä sitä sairasta estelemään. -koska tiedätkin noin hyvin vielä asiat,
Ettekö te näe moukan sisaren kirjoituksesta millaisia nänä syntipukit ovat, Jokainen noista ominaisuuksista jota tämä moukka sisar sanoo on rikollista. Eikä liity
Olet umpisairas, todella pikaisesti tehty lapsi.Eikä liity asiaan. edellisestä puuttui sana, Moukan sisar on moukka itse; Ilkeä ja heijastaa omia rumia piirteitään suosikkiin. Yleistää suosikit rikollisiksi,
Hoitosi on ilmiselvästi edelleen kesken, mene jatkamaan sitä,
- heistä kärsii KAIKKI
Pitäiskö jättää nämä "vain minä kärsin" -johtopäätökset persoonallisuushäiriöisille itselleen? Heidän maailmankuvansa kun on juuri tuo, että vain he kärsivät (eivätkä ymmärrä aiheuttavansa suurempaa kärsimystä jo ihan heti lähipiirissään).
- syntipukki11
En kyllä tiedä miten suosikkilapsen tilanne aina olisi huonompi. Omalla kohdalla on niin että suosikkilapsi säästyi syyllistämiseltä, arvostelulta ym. Itse jouduin kaksikymmentä vuotta olemaan syntipukkina, kaikin tavoin viallinen ja väärä. Olin tuomittu jo ennen syntymää. Nyt aikuisena olen kaikin tavoin rikkinäinen ihminen.
"En kyllä tiedä miten suosikkilapsen tilanne aina olisi huonompi. Omalla kohdalla on niin että suosikkilapsi säästyi syyllistämiseltä, arvostelulta ym."
Niin sitäkään ei silti tiedä, mihin kaikkeen se suosikkilapsi on joutunut suostumaan säilyttääkseen sen suosikkiasemansa. Lapsen voi rikkoa niin monella tavalla, myös väärällä tavalla rakkaana pitäminen on hyväksikäyttöä.
Toisaalta taas voi miettiä sitäkin, että jos joutuu vastointahtoaan olemaan ilkeä toisille, miten se vaikuttaa psyykeen, joutuu kovettamaan itsensä. Tuskin se ulkopuolelta annettu ilkeän roolikaan niin mukava on ja uskoisin narsistivanhemman varmaan pilkkaavan tai uhkailevan hylkäämisellä jos siihen ei suostu/tee niinkuin hän haluaa...
Etten usko että kumpikaan noista lapselle annetuista rooleista on itse valittu, ei sen suosikkilapsenkaan vaikka niin saattaisi ehkä luulla..
Että aina kannattaa muistaa kuitenkin näissä tapauksissa että se on se vanhempi joka on tehnyt väärin, pienellä lapsella tuskin on kovin paljon valinnan varaa...
En ny ole puolestelemassa suosikkilasta, mutta uskoisin ettei hänen osansakaan kovin helppo ole ollut, varsinkin kun muut lapset sitten ovat kadehtineet hänen osaansa ja mahdollisesti hylkeksineet häntä jo lapsena...
Toki aikuisena sitten on valinnan mahdollisuus päästä irti tuosta suosikkilapsen roolista niin halutessaan, mutta jos ja kun vahinko on jo tapahtunut, ts. lapselle on kehittynyt nph niin senkin kanssa sitten joutuu elämään...
Asiaa voisi pohtia siltäkin kannalta, että olisko sitä itse sitten mielummin aikuisena narsisti sanan varsinaisessa merkityksessä...- syntipukki11
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"En kyllä tiedä miten suosikkilapsen tilanne aina olisi huonompi. Omalla kohdalla on niin että suosikkilapsi säästyi syyllistämiseltä, arvostelulta ym."
Niin sitäkään ei silti tiedä, mihin kaikkeen se suosikkilapsi on joutunut suostumaan säilyttääkseen sen suosikkiasemansa. Lapsen voi rikkoa niin monella tavalla, myös väärällä tavalla rakkaana pitäminen on hyväksikäyttöä.
Toisaalta taas voi miettiä sitäkin, että jos joutuu vastointahtoaan olemaan ilkeä toisille, miten se vaikuttaa psyykeen, joutuu kovettamaan itsensä. Tuskin se ulkopuolelta annettu ilkeän roolikaan niin mukava on ja uskoisin narsistivanhemman varmaan pilkkaavan tai uhkailevan hylkäämisellä jos siihen ei suostu/tee niinkuin hän haluaa...
Etten usko että kumpikaan noista lapselle annetuista rooleista on itse valittu, ei sen suosikkilapsenkaan vaikka niin saattaisi ehkä luulla..
Että aina kannattaa muistaa kuitenkin näissä tapauksissa että se on se vanhempi joka on tehnyt väärin, pienellä lapsella tuskin on kovin paljon valinnan varaa...
En ny ole puolestelemassa suosikkilasta, mutta uskoisin ettei hänen osansakaan kovin helppo ole ollut, varsinkin kun muut lapset sitten ovat kadehtineet hänen osaansa ja mahdollisesti hylkeksineet häntä jo lapsena...
Toki aikuisena sitten on valinnan mahdollisuus päästä irti tuosta suosikkilapsen roolista niin halutessaan, mutta jos ja kun vahinko on jo tapahtunut, ts. lapselle on kehittynyt nph niin senkin kanssa sitten joutuu elämään...
Asiaa voisi pohtia siltäkin kannalta, että olisko sitä itse sitten mielummin aikuisena narsisti sanan varsinaisessa merkityksessä...En ole millään tavalla syyllistänyt näitä suosikkilapsia ja oma sisarus ei vaikuta kyllä olevan narsistinen. Ehkä vanhempani ei ollut ihan patologinen narsisti. En itse ainakaan huomannut että olisi vaatinut sisarustani olemaan jotain tietynlaista toisin kuin minua tai että sisarukseni olisi erityisemmin yrittänyt miellyttää vanhempaani. Koin vain että hän säästyi siltä henkiseltä väkivallalta, ainakin suurimmaksi osin. Jotain traumoja hänellekin on silti varmasti jäänyt.
- NPHlainen
syntipukki11 kirjoitti:
En ole millään tavalla syyllistänyt näitä suosikkilapsia ja oma sisarus ei vaikuta kyllä olevan narsistinen. Ehkä vanhempani ei ollut ihan patologinen narsisti. En itse ainakaan huomannut että olisi vaatinut sisarustani olemaan jotain tietynlaista toisin kuin minua tai että sisarukseni olisi erityisemmin yrittänyt miellyttää vanhempaani. Koin vain että hän säästyi siltä henkiseltä väkivallalta, ainakin suurimmaksi osin. Jotain traumoja hänellekin on silti varmasti jäänyt.
"Etten usko että kumpikaan noista lapselle annetuista rooleista on itse valittu, ei sen suosikkilapsenkaan vaikka niin saattaisi ehkä luulla.."
Tuo on oikein, rooleja ei itse haeta, ne annetaan. Ja yhteistyökykyisin lapsi on suosikki. Vastaanhangoitteleva on syntipukki. Tuo on luonnollista vaikka tuon asian siirtäisi vaikka töihin, ne jotka tekevät kanssasi yhteistyötä heitä suosit enemmän kuin niitä jotka eivät välitä tai yrittävät heitellä kapuloita rattaisiin .
Kyse on siitä että syntipukit pistävät heti hanttiin ja suosikit toimivat yhteen. Näin minä olen sen kokenut ja nähnyt omassa perheessäni. - Porcamadonna
Uusperheissä isät antavat tehdään omista lapsistaan uudelle vaimolle syntipukkiuden rakkauden nälänhädän. Koskaan ei miehille tulisi tästä syystä antaa lasten huoltajuutta. Jostain syistä vesistä johtuen koko yhteiskunta kuoron turmelee tällaisten lasten terveyden käsittämättömältä arvokuvioillaan.
- empatia-sympatia
Oletko narsisti, koska syyttelet toisia omasta luuseriudestasi ja sälytät syyn omista valinnoistasi toisten niskoille? Sinua ottaa päähän ja katkeroittaa se ettet ollutkaan toisia parempi, virheetön ja oikeutettu vastikkeettomasti siihen hyvään, jonka eteen sinun ei tarvitse muka tehdä mitään. Sinulla on oikeutuksen tunnelukko. Olisko syytä mennä terapiaan ja alkaa tutkimaan sitä narsismia ihan tosissaan, jotta voi kääntää elämänsä suunnan toisenlaiseksi. Oletko kateellinen sisaruksillesi?
Narsistin läsnäolo perheessä uhriuttaa kaikki sen jäsenet, ja vaikutus pysyy kauan sen jälkeen kun narsisti on jo poistunut näyttämöltä. Niin se vaan näyttää olevan.
Samanlaisia uhreja ovat narskun suosikit ja inhokit. Kaikki samalla viivalla.
Teidän kaikkien sisarusten yhteinen projekti nyt olisi jälkeenjääneinä yhdessä alkaa korjaamaan sitä tuhoa teidän kaikkien elämässä, jonka narsisti on aikoinaan aikaansaanut. Se on teidän tehtävänne. Se vaatii terapiaa ja asioiden läpikäymistä ja narsismin ymmärtämistä kaikilta osapuolilta. Se on haastava tehtävä, koska ne kielteiset tunteet ja niiden käsitteleminen on todella haastavaa kaikille ja vaatii työtä jokaiselta. Onnistumiseen vaikuttaa se miten kukin ymmärtää tilanteen ja asennoituu siihen. Voi olla jopa mahdotonta korjata enää suhteita, ja sillekään ei vaan voi mitään.- Justsayinggg
Hyvä kommentti. Minusta aloittaja on jollain tavalla katkera Syntipukin vapaudelle. Ensteks joskus voi olla kateellinen sellaisille "reppanoille" jotka on omia itsekään, tulleet omiksi itsekseen.
- Suosikille
Muuten hyvä idea, paitsi että ne suosikit sitten usein ovat aikuisina niitä seuraavan sukupolven nph:laisia, eli heihin pätevät kaikki nämä, tällä palstalla, luetoidut asiat.
Ts. heissä ei ole mielestään koskaan mitään vikaa, kuten tästäkin viestiketjusta ilmenee. Kaikki on syntipukin syytä. Koska heissä ei ole vikaa, ei heidän kanssaan voi käydä rakentavaa keskustelua. Myöskään terapiasta ei ole nph:lle hyötyä, eikä heitä sinne saa menemään.
Kaunis ajatus siis, vaikkakin mahdoton.
Heihin pätee myöskin se ainoa tapa, jolla nph:ta voi selvitä ehjänä, eli välien täydellinen katkaiseminen. Sisarus tai ei. Vahingot sellaisen ihmisen vuorovaikutuksessa ovat liian suuria ja syviä. Siinä eivät auta sympatiat tai empatiat.
Omat fiilikset tietysti voi työstää ymmärryksellä, mutta siihen se sitten jääkin.
Ikävää, mutta totta.- -tytär-
Tämä oli todella mielenkiintoinen keskustelu. Omassa lapsuudenperheessä oli ja on edelleen tämä >suosikit ja syntipukit< -asetelma. Nyt olemme jo eläkeläisiä molemmat. Eli, tämä projekti on todella elinikäinen yhteinen matka sisarukseni kanssa.
Suvun suosikki on ottanut nyt "hatkat". Olen iloinen hänen puolestaan. Nyt hän voi hengittää vapaasti matkoillaan. Onnea matkaan rakas veljeni:) "Omat fiilikset tietysti voi työstää ymmärryksellä, mutta siihen se sitten jääkin."
Niin voisin kuitenkin ajatella, että nimenomaan tuo asioiden ymmärtäminen poistaa sen kateuden ja siihen liittyvän katkeruuden...
Tuossa toisaalla jo mainittiinkin miten empatia liittyy vahvasti tuohon ymmärtämiseen. Myös itseään kohtaan voi ja saa tuntea empatiaa, minusta tuli tämmönen niistä tiedossa olevissta syistä...
Narsistikin on sellainen kuin on, niistä mahdollisesti tiedossa olevista syistä, häntäkin voi jollain tasolla ymmärtää, mikä ei suinkaan tarkoita samaa kuin hänen pahojen tekojensa hyväksyminen...yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Omat fiilikset tietysti voi työstää ymmärryksellä, mutta siihen se sitten jääkin."
Niin voisin kuitenkin ajatella, että nimenomaan tuo asioiden ymmärtäminen poistaa sen kateuden ja siihen liittyvän katkeruuden...
Tuossa toisaalla jo mainittiinkin miten empatia liittyy vahvasti tuohon ymmärtämiseen. Myös itseään kohtaan voi ja saa tuntea empatiaa, minusta tuli tämmönen niistä tiedossa olevissta syistä...
Narsistikin on sellainen kuin on, niistä mahdollisesti tiedossa olevista syistä, häntäkin voi jollain tasolla ymmärtää, mikä ei suinkaan tarkoita samaa kuin hänen pahojen tekojensa hyväksyminen...Niin tuos kun palasin vielä tuohon hiljattain esiteltyyn arkki psykologin blogiin niin sieltä löytyi tähän suosikkilapsenkin teemaan liittyvää asiaa kappaleessa jonka otsikko on käänteinen kasvatus...
Kopioin ny tähän ihan vain tuon ns. lopputuloksen miten saattaa käydä suosikkilapselle..
Miksi niin mahdollisesti käy on luettavissa tuosta blogitekstistä, mikä minun korviini kyllä kuullostaa hyvinkin loogiselta...
”Pysyäkseen pinnalla” tämän musertavan kuorman kanssa lapsi rakentaa selviytymis strategian, joka auttaa selviytymään tuosta kuormasta: Hän rakentaa itselleen kuvan itsestään, joka vastaa sitä, jonka vanhemmat ovat antaneet ymmärtää riittäväksi ja hyväksyttäväksi. Lapsi rakentaa valheellisen, vääristyneen minuuden, uuden egon, joka on todellista egoa suurempi ja opitun perustella, parempi, riittävä ja hyväksyttävä. Tätä ”pahvikuvaa” narsistiseksi kasvatettu lapsi esittelee vastaantulijoille omana itsenään. Tämä on paha juttu. Todella paha."
http://mitanarsismion.blogspot.fi/
- noidantyttö
Arvelen, että äitini on psykoppaatti.
Psykopaatin AINOANA tyttärenä olen aina ollut niin "kadehdittava", että en saa apua tai myötätuntoa mistään, vaan pelkkää kiusaamista, koska minulla on "helpompaa" kuin muilla mahtavassa asemassani psykopaattiäitini pakkomielteenä.
Tilanne alkaa olla katastrofaalinen.- noidantyttö
ps.
Syntipukkiuteni on saanut jo melko äärimmäiset mittasuhteet
- NPHlainen
Suosikki ja Syntipukki kuuluvat molemmat uhreihin. Kyse on vain sisarusten keskinäisestä kateudesta. Uhreista on muodostunut kaksi eri joukkoa, molemmat alkavat S:llä. Syn joukko syyttää Suo joukkoa siitä, että heitä suositaan. He ovat kuin plussa ja miinus, aina kipinöi kun ne kohtaavat. Onko narsistiperheissä olemassa kolmaskin ryhmä: ne jotka eivät ole noita kumpaakaan?. Onko tälläisiä ihmisistä tehty koskaan havaintoja? Heitäkin täytyisi olla olemassa jos Syntipukki ja Suosikki ovat olemassa. Näistä lapsi (neutroneista) ei ole ollut mitään väliä, heitä ei ole suosittu eikä syytetty? Heidän tulisi olla terveitä vaikka ovat olleet narsisperhessä lapsia. Heidän sisäinen varauksensa olisi 0. Suosikeilla se varaus on kuin merkkinen ja syntipukeilla -merkkinen. Perhettä koossa pitävä voima? Syntipukit ja suosikit kuitenkin vetävät toisiaan puoleensa, vaikka syytösten ja kateuden kautta.
Noinko ne perhesiteet muodostuvat? Tarvitaan erilaisuutta.
Periaatteessa se on kiinni itsestään, miten asian on itse
sisäistänyt ja siitä on muodostunut sisäinen varaus henkilölle."Onko narsistiperheissä olemassa kolmaskin ryhmä: ne jotka eivät ole noita kumpaakaan?. Onko tälläisiä ihmisistä tehty koskaan havaintoja?"
Niin voisin ajatella että jos ja kun narsistiperheessä on useampia lapsia niin yksi ehkä valikoituu suosikiksi ja yksi syntipukiksi, muut sitten pääsevät ns. vähemmällä huomiolla ts, kehittävät ehkä omat roolinsa paetakseen perheen ongelmia tai vaihtoehtoisesti yrittävät jollain tavalla tuoda iloa perheeseen, että ikävät asiat unohtuisivat...
Nuokin roolit ovat kyllä tuttuja ja nimettyjäkin. Toista kutsutaan näkymättömäksi lapseksi ja toista maskotiksi/pelleksi...
http://narskulandia.blogspot.fi/2014/03/nakymaton-lapsi.html
Yhtäkisti en tuosta linkistä löytänyt pidempää esittelyä tuosta maskotista, mutta hieman samantapainen roolitus on myös riittävän vanhemmuuden puutetta kokevissa perheissä, oli kyse sitten päihde tai muista mielenterveysongelmista, että viimeksi mainitun rooli esittely on peräisin sieltä puolelta...
"Hassuttelija pitää työnään narrina olemista ja käyttää huumoria selviytyäkseen eri tilanteista. Hän hauskuuttaa ja lohduttaa saadakseen muut paremmalle tuulelle ja näyttää siksi usein ulospäin iloiselta. Hän aistii perheen jännityksen, jota hän pyrkii laukaisemaan järjestämällä perheelle hauskoja yllätyksiä."
http://www.paihdelinkki.fi/potilas-ja-asiakasohjeet/lasten-roolit-alkoholiperheessa
Mitä tuohon tulee...
"Noinko ne perhesiteet muodostuvat? Tarvitaan erilaisuutta."
Niin periaatteessa lasten pitäisi saada olla lapsia ja kasvaa aikuisiksi ilman minkäänlaisia roolituksia...
Tässä ny kun tätä keskusteluakin seurannut ja siihen osallistunutkin, niin huomaa että ne lapsuuden perheen roolit seuraavat usein aikuisuuteen, jotenkin niistä vaan pitäisi päästä eroon aikusina, tulla omaksi itsekseen, oppia elämään aikuisena ilman tuota lapsuuden perheen taakkaa...
Mikä toki ei ole helppoa, itsekin sen tiedän, kuten olen useasti maininnut olevani ns. vahvuuteen sairastunut läheisriippuvainen...
Mutta joo tarkoitus tuskin ny on täydellisiki /virheettömiksi tullakaan, kuhan asiat tiedostaa, itsensä tuntee niin kykenee huomaamaan/tiedostamaan, että kumpiko minussa ny ikäänkuin vaikuttaa/tekee valintoja/käyttätyy, se aikuinen vaiko se muinoin hylätty lapsi...- -tytär-
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Onko narsistiperheissä olemassa kolmaskin ryhmä: ne jotka eivät ole noita kumpaakaan?. Onko tälläisiä ihmisistä tehty koskaan havaintoja?"
Niin voisin ajatella että jos ja kun narsistiperheessä on useampia lapsia niin yksi ehkä valikoituu suosikiksi ja yksi syntipukiksi, muut sitten pääsevät ns. vähemmällä huomiolla ts, kehittävät ehkä omat roolinsa paetakseen perheen ongelmia tai vaihtoehtoisesti yrittävät jollain tavalla tuoda iloa perheeseen, että ikävät asiat unohtuisivat...
Nuokin roolit ovat kyllä tuttuja ja nimettyjäkin. Toista kutsutaan näkymättömäksi lapseksi ja toista maskotiksi/pelleksi...
http://narskulandia.blogspot.fi/2014/03/nakymaton-lapsi.html
Yhtäkisti en tuosta linkistä löytänyt pidempää esittelyä tuosta maskotista, mutta hieman samantapainen roolitus on myös riittävän vanhemmuuden puutetta kokevissa perheissä, oli kyse sitten päihde tai muista mielenterveysongelmista, että viimeksi mainitun rooli esittely on peräisin sieltä puolelta...
"Hassuttelija pitää työnään narrina olemista ja käyttää huumoria selviytyäkseen eri tilanteista. Hän hauskuuttaa ja lohduttaa saadakseen muut paremmalle tuulelle ja näyttää siksi usein ulospäin iloiselta. Hän aistii perheen jännityksen, jota hän pyrkii laukaisemaan järjestämällä perheelle hauskoja yllätyksiä."
http://www.paihdelinkki.fi/potilas-ja-asiakasohjeet/lasten-roolit-alkoholiperheessa
Mitä tuohon tulee...
"Noinko ne perhesiteet muodostuvat? Tarvitaan erilaisuutta."
Niin periaatteessa lasten pitäisi saada olla lapsia ja kasvaa aikuisiksi ilman minkäänlaisia roolituksia...
Tässä ny kun tätä keskusteluakin seurannut ja siihen osallistunutkin, niin huomaa että ne lapsuuden perheen roolit seuraavat usein aikuisuuteen, jotenkin niistä vaan pitäisi päästä eroon aikusina, tulla omaksi itsekseen, oppia elämään aikuisena ilman tuota lapsuuden perheen taakkaa...
Mikä toki ei ole helppoa, itsekin sen tiedän, kuten olen useasti maininnut olevani ns. vahvuuteen sairastunut läheisriippuvainen...
Mutta joo tarkoitus tuskin ny on täydellisiki /virheettömiksi tullakaan, kuhan asiat tiedostaa, itsensä tuntee niin kykenee huomaamaan/tiedostamaan, että kumpiko minussa ny ikäänkuin vaikuttaa/tekee valintoja/käyttätyy, se aikuinen vaiko se muinoin hylätty lapsi...Voi, jos se olisi niin helppoa, että ihminen vain kykenisi "unohtamaan" menneet tapahtumat. Mutta meillä narsistivanhempi tekee edelleen kaikkensa, että roolijako jatkuisi.
Narsistin "käsi" on tosi pitkä. Asumme toisistamme melko kaukana. Mutta narsistivanhempi jopa neuvotteli minua koskevista asioista "suosikin" kanssa. Ja soittaissaan ilmoittaa sitten minulle, mitä he olivat yhdessä päättäneet. Tai laittaa suosikin sanan saattajaksi. Eli likaisen työntekijäksi.
Olen asiasta keskustellut suosikin kanssa. Hän on jopa oppinut ymmärtämään, että hän on ainoastaa "työvälinen" narsistivanhemmalle, joka toimittaa narsistin tahtoa eteenpäin. Hän myös tiedostaa minuun kohdistuneen kaltoinkohtelun. Ja jopa uskaltautuu puolustamaan minua, kun kaltoinkohtelu menee mauttomuuksiin.
Narsistivanhempihan ei tietenkään pidä tästä hänen auktoriteetin horjuttamisesta. Mutta näin me sisarukset, olemme onnistuneet tukemaan toisiamme.
Narsisti edelleen kieroilee ja valehtelee. Ja tekee itsetään "uhrin", kuinka hänet on hylätty. Narsistihan kokee hylkäyksenä sen, kun me aikuiset lapset, emme suostu enää "osiimme". Mutta tosiasia on se, että narsisti ei kykene vetämään omaa rooliaan "näyttämöllä", jos sivuosan esittäjät ovat sanoutuneet irti tehtävistään.
Tietysti me olemme narsistin mielestä "syyllisiä" hänen elämän pilaamiseen. Siis suosikkikin on lopulta muuttunut syntipukiksi.
- Syntipukille
Luehan uudestaan omat kommenttisi. Kyllä se sinä itse olet, joka syntipukkeja (edelleen) syyttelet.
Syntipukit täällä sen sijaan ymmärtävät kyllä sinunkin osasi uhrina.
Aikuisina ihmisinä meidän kuuluisi päästä yli noista asetelmista ja myöskin kateudesta ja katkeruudesta.
Sisarukset ovat aina rakkaita, kanssakokijoita, mutta jatkuvaa syyttelyä, mitätöimistä ja mollaamista ei keneltäkään tarvitse aikuisena ottaa vastaan. Ei edes sisaruksilta. Parempi on katkaista välit noihin rakkaisiin, mutta vihamielisiin ja kateellisiin ihmisiin.- NPHlainen
Oliko syntipukille otsikko oikein? Et sinä pääse eroon perheestäsi välejä katkomalla, joku päivä ne nyt kateelliset ja vihamieliset ihmiset kelpaavat taas sinulle...usko pois. Vaikka et näkisi tai kuulisi heitä he ovat aina kuitenkin läsnä. Samaa mieltä " Aikuisina ihmisinä meidän kuuluisi päästä yli noista asetelmista ja myöskin kateudesta ja katkeruudesta" .Joten otapa Sinä asiaksesi päästä siitä eroon. Päästä se kateus ja viha suosikkia kohtaan vain irti, sinä pidät siitä kynsin hampain kiinni. Etkö ole kuullut sanontaa:"Pahimmat viholliset on pidettävä aina lähimpänä". Se pätee aina, myös sinulla. Joten mene ja anna anteeksi perheesi suosikille koska hän ehkä on yhtä harhaanjohdettu kuten sinäkin. Kuten sanoin kyse on sisarkateudesta.
NPHlainen kirjoitti:
Oliko syntipukille otsikko oikein? Et sinä pääse eroon perheestäsi välejä katkomalla, joku päivä ne nyt kateelliset ja vihamieliset ihmiset kelpaavat taas sinulle...usko pois. Vaikka et näkisi tai kuulisi heitä he ovat aina kuitenkin läsnä. Samaa mieltä " Aikuisina ihmisinä meidän kuuluisi päästä yli noista asetelmista ja myöskin kateudesta ja katkeruudesta" .Joten otapa Sinä asiaksesi päästä siitä eroon. Päästä se kateus ja viha suosikkia kohtaan vain irti, sinä pidät siitä kynsin hampain kiinni. Etkö ole kuullut sanontaa:"Pahimmat viholliset on pidettävä aina lähimpänä". Se pätee aina, myös sinulla. Joten mene ja anna anteeksi perheesi suosikille koska hän ehkä on yhtä harhaanjohdettu kuten sinäkin. Kuten sanoin kyse on sisarkateudesta.
"Kuten sanoin kyse on sisarkateudesta. "
Niin, mutta edelleen kannattaa muistaa se varsinainen sylttytehdas joka tilanteen on joskus aikoinaan saanut aikaiseksi...
Mutta jäin miettimään sitäkin, että kun jossain alussa suosikkilapsi toi esiin, että syntipukki saattaa valita kumppanikseen narsistin, jatkaakseen lapsena annetun rooliin mukaan, asettuen alttiiksi huonolle kohtelulle...
Kysymys kuuluukin sitten, miten tuo suosikki lapsi sitten pärjäilee jos ja kun aiheettomasti ansaittua suosiota ei enää tule muissa ihmissuhteissa vaan sattaa kohdata jopa kritiikkiä...
Aloituksesta oli luettavissa kyllä myös syvä pettymysvanhempaan, joka ilmeisesti jollain tasolla hylännyt suosikkilapsensa jolloin tullut tuo aloituksessa mainittu nykyinen kokemus hylkiöksi joutumisesta...
Mutta jotenkin vaan hämmentää ettei sitä narsisti vanhempaa juurikaan syytellä vaan vastuuta siirretään ikäänkuin vain sen sisaren harteille...
- Suosikille
Jep.
Suosikillehan sen otsakkeen olisi pitänyt olla.
Kyllä nyt haukut väärää puuta.
Asia on nimittäin niin, että suosikkisisarukseni eivät suinkaan ole lopettaneet minun simputustani ja kiusaamistani, vaan jatkavat sitä edelleenkin.
Veljeni on minua kohtaan myös fyysisesti aggressiivinen ja käyttää jokaisen mahdollisen tilaisuuden mustamaalatakseen minua sekä päin näköä, että selän takana.
Kuvaan kuuluu myös taloudellista- ja resurssieni hyväksikäyttöä, omaisuuteni turmelemista ja muuta sellaista pikkujäynää.
En koe, että minulla on mitään syytä olla kateellinen, mutta enpä oikein usko, että itsekään tahtoisit olla sellaisen ihmisen kanssa vapaaehtoisesti tekemisissä. Herkkänä ihmisenä, sellainen käytös ja hyväksikäyttö satuttaa minua syvästi.
Isäni antaa hänen käytökselleen tietysti täyden siunauksensa.
Koen, että vanhempie kanssa täytyy olla sentään jonkinlaisissa tekemisissä, mutta sisarusten kanssa se ei ole pakollista.
Veljeni on nainut myöskin narsistisen vaimon, jota vanhempani palvovat ja hänelle onkin annettu tyttären paikka perheessä.
Itselläni on oma elämä ja omat juttuni ja aivan erilaiset arvot ja asenteet, joten ei ole oikein mitään, mistä olisin kateellinen.
Olisi tietysti ihanaa, jos tuntisin kuuluvani perheyhteisöön, mutta olen onnekseni löytänyt itselleni hyviä ystäviä, jotka korvaavat tämän puutteen ja joiden kanssa voin jakaa yhteisöllisyyttä hyväksyttynä ja arvostettuna, omana itsenäni, joten sekin asia on ihan kunnossa.
Etkö voi vain myöntää, että näkemyksesi automaattisesta ja ikuisesta kateudesta ja katkeruudesta on väärä. - Cast_away
Meinas päästä rumia sanoja suusta kun näin tämän aloituksen.
Meillä ei ole diagnosoitua tapausta, mutta uskon että isäni on narsisti.
Minä olen se meidän perheen syntipukki, se joka vaistoaa ettei kuulu joukkoon. Ja jolle tehdään selväksi ettei kuulu joukkoon.
Romahdin tässä kohta pari vuotta sitten aivan täysin. Ihan täysin. Ikää mulla on nyt 25-vuotta ja olen opiskelijatyttö.
Jos aloitus olisi ollut "Myös suosikki kärsii", olisin ollut samaa mieltä. Mutta ajatus siitä, että suosikkilapsi olisi ainut joka kärsisi tai jopa eniten, niin sitä en voi käsittää.
Mun mielestä sen voi jo aikapitkälti päätellä pohtimalla ihmisten elämäntilanteita. Uskomatonta, että edes pohditte sitä voisiko suosikki kärsiä enemmän.
Suosikit: valmistuneita, työelämässä, jes. Varmoja omista mielipiteistään, päätöksistään.
Syntipukki: Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, pakko-oirehäiriö, muut mielenterveydelliset häiriöt. Opintojen viivästyminen. Itsetuhoisia ajatuksia. Riippuvuus omista vanhemmista lähtöyrityksistä huolimatta, kyvyttömyys tehdä omia päätöksiä, kiristyksen ja manipuloinnin kohteeksi joutuminen, vaikeus hahmottaa mikä on oma tahto, syyllisyydentunne siitä että haluaisi aloittaa oman elämän, vaikeus ymmärtää milloin oma kapinointi on oikein ja milloin ei, vaikeus puolustaa itseään kun menee itsekin ihan sekaisin mitä sanoa ja mitä ei.
Luuletteko, etteivät syntipukit tee samoja asioita kuin suosikit? Suosikit kenties tekevät asioita, jotta olisivat hyväksyttyjä. Syntipukit voivat tehdä kaiken mitä vanhempi haluaa, mutta koskaan ei riitä. Ainoastaan se voi vaihdella paljon paskaa sataa. Lopulta alkaa kapina. Siitä tulee enempi negatiivista reaktiota, mutta ainoa tie ulos on kai yrittää ymmärtää ja välittää perheestään sellaisena kuin se on nostaen samalla kytkintä löytääkseen sopivan etäisyyden.
PS. Suosikki käytti minua hyväksi ala-asteella. Tätä en koskaan kertonut vanhemmilleni, koska pelkäsin että se menee minun syykseni. Ajattelin näin jo tuolloin ala-asteella.
Jos aloittaja haluaa testata teoriansa, niin kokeileppa alkaa vastustamaan vanhempaasi säännöllisesti.
En päässyt aloittamaan kaikkea puhtaalta pöydältä, niinkuin väitit. Minä yritin. Muutin pois ja kauas muutinkin. Kävin kotona ja romahdin. Nyt olenkin sitten riippuvainen perheestäni, koska olen niin huonossa jamassa. Edelleen odotan, että pääsen itsenäiseen elämään.
Tuntuu vähän samalta kuin siinä Cast Away -leffassa, kun se jätkä lähtee yrittämään pois ja päätyy takaisin saarelle. Ainut jolle voi jutella on se lentopallo, muille ei uskalla virheitään paljastaa.- NPHlainen
Niin syntipukit voivat olla riippuvaisia vanhemmista. Mutta vanhemmat voivat olla riippuvaisia suosikista? Onko syntipukki uhriutuja jonka elämänasenteena on olla tuo uhri?
- -tytär-
NPHlainen kirjoitti:
Niin syntipukit voivat olla riippuvaisia vanhemmista. Mutta vanhemmat voivat olla riippuvaisia suosikista? Onko syntipukki uhriutuja jonka elämänasenteena on olla tuo uhri?
Onneksi kirjoitit vain, että "syntipukit VOIVAT olla riippuvaisia vanhemmistaan" . Minä syntipukkina olen joutunut lähtemään kotoani 18 vuotiaana maailmalle. Kävin seuraavan 35 vuoden aikana kotona ainoastaan viisi kertaa kutsuttuna.
Siitä huolimatta olin "se" syyllinen vanhempien epäonnistuneeseen elämään. Vaikka tietääkseni en koskaan ole heille mitään pahaa tehnytkään.
Pikemminkin vanhemmat tarrautuivat "suosikkiin" kiinni, kuin iilimadot. Hänet lahjottiin arvotavaroilla ja hänet kutsuttiin juhlapyhien viettoon vanhempien luokse. Vanhempani tietenkin soittivat minulle silloin tällöin, kertoakseen mitä kaikkea maallista hyötyä veljelle oli annettu milloinkin. NPHlainen kirjoitti:
Niin syntipukit voivat olla riippuvaisia vanhemmista. Mutta vanhemmat voivat olla riippuvaisia suosikista? Onko syntipukki uhriutuja jonka elämänasenteena on olla tuo uhri?
"Onko syntipukki uhriutuja jonka elämänasenteena on olla tuo uhri? "
Niin saman kysymyksen toki voi esittää suosikkilapsellekkin....
Jos palaat aloitukseesi se on kyllä hyvinkin "uhritumisen" makuinen.
Noh, aloituksesta ymmärsin, etteivät sinun vanhempasi sitten kuitenkaan olleet niin riippuvaisia, koska koet joutuneesi hylkiön rooliin, mikä saattaa viitata että olet uhritunut vasta tuosta ja lapsuus/asemasi perheessä on muuten mielestäsi ollut okoo...
Mielenkiinnosta kysyn, mitkä seikat ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen, että sinusta tuli kuitenkin sitten hylkiö ja miltä se tuntuu olla hylkiö?- NPHlainen
-tytär- kirjoitti:
Onneksi kirjoitit vain, että "syntipukit VOIVAT olla riippuvaisia vanhemmistaan" . Minä syntipukkina olen joutunut lähtemään kotoani 18 vuotiaana maailmalle. Kävin seuraavan 35 vuoden aikana kotona ainoastaan viisi kertaa kutsuttuna.
Siitä huolimatta olin "se" syyllinen vanhempien epäonnistuneeseen elämään. Vaikka tietääkseni en koskaan ole heille mitään pahaa tehnytkään.
Pikemminkin vanhemmat tarrautuivat "suosikkiin" kiinni, kuin iilimadot. Hänet lahjottiin arvotavaroilla ja hänet kutsuttiin juhlapyhien viettoon vanhempien luokse. Vanhempani tietenkin soittivat minulle silloin tällöin, kertoakseen mitä kaikkea maallista hyötyä veljelle oli annettu milloinkin.Pitäisikö tuon perusteella sitten muuttaa että syntipukit OVAT riippuvaisia vanhemmistaan huolimatta etäisyydestä, ajasta tai paikasta? Koherenssisuus vanhempansa kanssa vaikka vanhempi ei ole lainkaan fyysisesti elämässä läsnä?
- Cast_away
-tytär- kirjoitti:
Onneksi kirjoitit vain, että "syntipukit VOIVAT olla riippuvaisia vanhemmistaan" . Minä syntipukkina olen joutunut lähtemään kotoani 18 vuotiaana maailmalle. Kävin seuraavan 35 vuoden aikana kotona ainoastaan viisi kertaa kutsuttuna.
Siitä huolimatta olin "se" syyllinen vanhempien epäonnistuneeseen elämään. Vaikka tietääkseni en koskaan ole heille mitään pahaa tehnytkään.
Pikemminkin vanhemmat tarrautuivat "suosikkiin" kiinni, kuin iilimadot. Hänet lahjottiin arvotavaroilla ja hänet kutsuttiin juhlapyhien viettoon vanhempien luokse. Vanhempani tietenkin soittivat minulle silloin tällöin, kertoakseen mitä kaikkea maallista hyötyä veljelle oli annettu milloinkin.Kyllä ne taitavat takertua myös syntipukkiin. Mulle soiteltiin koko ajan kun muutin kotoa ekan kerran. En enää viitsinyt vastata puhelimeen, kun tuli puheluita monta kertaa päivässä.
Musta joskus tuntuu, että yritetään "sitouttaa" tietyillä asioilla.
Mulle ekan kerran huomautti entinen poikaystävä, että etkö huomaa miten suhun suhtaudutaan teidän perheessä. Sit kun sen huomasin niin tietysti sitä oli katkera ja se heijastui kaikkeen. Mut nyt mulla ei ole enää sitä "uhrin" asennetta niinkään, olen oppinut tunnistamaan tilanteet joissa välttää konflikteja.
Esim. tänään mulla oli sellainen päivä, että sain pidettyä tilanteen niin etten mennyt naruun, kun keskustelua ohjattiin ikäville raiteille. Tuli oikeasti helpottunut olo.
Kyllä mun täytyy sanoa, että on tosi vaikeaa kun ei halua tietenkään huonoja välejä vanhempiin ja yrittää sitä omaa tahtoakin tuoda esille eikä se tietenkään onnistu mitenkään ilman riitaa. Ja sitä alkaa epäillä itseäänkin milloin on oikeus olla suuttunut ja milloin ei. Entinen poikaystäväni sanoi usein että aina kun käyt vanhemmillasi tai juttelet heidän kanssaan, niin he puhuvat sinut ympäri ja saavat mielipiteesi muuttumaan. - NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Onko syntipukki uhriutuja jonka elämänasenteena on olla tuo uhri? "
Niin saman kysymyksen toki voi esittää suosikkilapsellekkin....
Jos palaat aloitukseesi se on kyllä hyvinkin "uhritumisen" makuinen.
Noh, aloituksesta ymmärsin, etteivät sinun vanhempasi sitten kuitenkaan olleet niin riippuvaisia, koska koet joutuneesi hylkiön rooliin, mikä saattaa viitata että olet uhritunut vasta tuosta ja lapsuus/asemasi perheessä on muuten mielestäsi ollut okoo...
Mielenkiinnosta kysyn, mitkä seikat ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen, että sinusta tuli kuitenkin sitten hylkiö ja miltä se tuntuu olla hylkiö?Olen hylkiö omasta tahdostani. Syntipukki sai paikkani ja minä otin hänen paikkansa.. Sain paikat vaihtumaan siten että vetäydyin vain yksinkertaisesti muualle kun siihen tuli mahdollisuus ja vanhempani tarvitsevat nyt syntipukkia. Nyt kuulin jo että syntipukki alkoi valittaa että on raskasta. Minulle hän aiemmin väitti aina että minä saan kaikki helposti ja vielä ilmaiseksi. Minua ei ole syyllistetty vanhempien taholta, mutta arvaan että syntipukki kohta tulee varmasti silmille vaikka on nyt suosikki.
NPHlainen kirjoitti:
Olen hylkiö omasta tahdostani. Syntipukki sai paikkani ja minä otin hänen paikkansa.. Sain paikat vaihtumaan siten että vetäydyin vain yksinkertaisesti muualle kun siihen tuli mahdollisuus ja vanhempani tarvitsevat nyt syntipukkia. Nyt kuulin jo että syntipukki alkoi valittaa että on raskasta. Minulle hän aiemmin väitti aina että minä saan kaikki helposti ja vielä ilmaiseksi. Minua ei ole syyllistetty vanhempien taholta, mutta arvaan että syntipukki kohta tulee varmasti silmille vaikka on nyt suosikki.
"mutta arvaan että syntipukki kohta tulee varmasti silmille vaikka on nyt suosikki. "
Nii-ih...
Tämä on tietyllä lailla hyvä ketju siitä, että miten näissä jutuissa saattaa käydä, että narsisti vanhempi tosiaan onnistuu tuhoamaan normaalin sisarusten välisen rakkauden...
Lapsuuden roolit/kauna ja katkeruus jäävät elämään lapsissa siten että aikuisinakin syytellään toinen toistaan ja "sotaa" käydään enemmän tai vähemmän näkyvästi hamaan hautaan asti?
Ja se varsinainen sylttytehdas jää "koskemattomaksi". Kumpikaan osapuoli ehkei kykene käsittelemään niitä omia kokemuksiaan/tunteitaan pelkästään vanhempaan liittyen..
Jostain syystä tuntuu olevan helpompaa syytellä sisarusta ja siirtää vastuu asioiden tilasta hänelle, oli hän ny sitten suosikki tai syntipukki...
En tiedä, oletteko koskaan ajatelleet minkälainen teidän lapsuutenne/vanhempanne sitten olisi mahdollisesti ollut jos sisaruksia ei olisi ollut ollenkaan...
Kaikkiko hyvin?- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"mutta arvaan että syntipukki kohta tulee varmasti silmille vaikka on nyt suosikki. "
Nii-ih...
Tämä on tietyllä lailla hyvä ketju siitä, että miten näissä jutuissa saattaa käydä, että narsisti vanhempi tosiaan onnistuu tuhoamaan normaalin sisarusten välisen rakkauden...
Lapsuuden roolit/kauna ja katkeruus jäävät elämään lapsissa siten että aikuisinakin syytellään toinen toistaan ja "sotaa" käydään enemmän tai vähemmän näkyvästi hamaan hautaan asti?
Ja se varsinainen sylttytehdas jää "koskemattomaksi". Kumpikaan osapuoli ehkei kykene käsittelemään niitä omia kokemuksiaan/tunteitaan pelkästään vanhempaan liittyen..
Jostain syystä tuntuu olevan helpompaa syytellä sisarusta ja siirtää vastuu asioiden tilasta hänelle, oli hän ny sitten suosikki tai syntipukki...
En tiedä, oletteko koskaan ajatelleet minkälainen teidän lapsuutenne/vanhempanne sitten olisi mahdollisesti ollut jos sisaruksia ei olisi ollut ollenkaan...
Kaikkiko hyvin?"mutta arvaan että syntipukki kohta tulee varmasti silmille vaikka on nyt suosikki. "
Näin on käynyt monesti aiemminkin, siitä tuo ennuste, ei mikään syytös. Minä olen monesti yrittänyt keskustella, syntipukki suorastaa räjähtää, onko tälläinen tuttua? Kaikki vanhat asiat kaivetaan aina esiin. Vanhempien syytä tottakai, sen myönnän. Nyt syntipukki on kuin ruutitynnyri ja minä olen kuin palava tulitikku. NPHlainen kirjoitti:
"mutta arvaan että syntipukki kohta tulee varmasti silmille vaikka on nyt suosikki. "
Näin on käynyt monesti aiemminkin, siitä tuo ennuste, ei mikään syytös. Minä olen monesti yrittänyt keskustella, syntipukki suorastaa räjähtää, onko tälläinen tuttua? Kaikki vanhat asiat kaivetaan aina esiin. Vanhempien syytä tottakai, sen myönnän. Nyt syntipukki on kuin ruutitynnyri ja minä olen kuin palava tulitikku."Kaikki vanhat asiat kaivetaan aina esiin. Vanhempien syytä tottakai, sen myönnän. Nyt syntipukki on kuin ruutitynnyri ja minä olen kuin palava tulitikku. "
Niin huomaa, että tunteita on puolin ja toisin, mutta minkälaisia tunteita sitten on sitä narsistivanhempaa kohtaan, ne lienee sitten haudattu hyvinkin syvään ja asia kuittaantuu puolihuolimattomalla ilmaisulla "vanhempien syytä tottakai" ja ne tunteet, kauna ja katkeruus kohdistetaan sitten siihen sisarukseen...
Täältä sivusta katsottuna se tuntuu kummalliselta, mutta noiden "narsistivanhempana" lukemisien myötä toki syyt ovat tulleet ymmärretyksi, miksi niin saattaa käydä...
Tuolla ylempänä jo heitin pohdintaan, että entä jos olisit ollut ainut lapsi, silloinko mitään ongelmaa suhteessa vanhempaan ei olisi ollutkaan...yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Kaikki vanhat asiat kaivetaan aina esiin. Vanhempien syytä tottakai, sen myönnän. Nyt syntipukki on kuin ruutitynnyri ja minä olen kuin palava tulitikku. "
Niin huomaa, että tunteita on puolin ja toisin, mutta minkälaisia tunteita sitten on sitä narsistivanhempaa kohtaan, ne lienee sitten haudattu hyvinkin syvään ja asia kuittaantuu puolihuolimattomalla ilmaisulla "vanhempien syytä tottakai" ja ne tunteet, kauna ja katkeruus kohdistetaan sitten siihen sisarukseen...
Täältä sivusta katsottuna se tuntuu kummalliselta, mutta noiden "narsistivanhempana" lukemisien myötä toki syyt ovat tulleet ymmärretyksi, miksi niin saattaa käydä...
Tuolla ylempänä jo heitin pohdintaan, että entä jos olisit ollut ainut lapsi, silloinko mitään ongelmaa suhteessa vanhempaan ei olisi ollutkaan..."Nyt syntipukki on kuin ruutitynnyri ja minä olen kuin palava tulitikku. "
Niin, katsoin tuos kun tulin, että aiheesta oli tehty uusi aloitus, mutta nyt ikäänkuin vain aiheesta syntipukki...
Pikkusen kyllä kummastuttaa, koska ainakin tietoa noista rooleista, niin syntipukista kuin suosikista kuin sylttytehtaastakin on tässä ketjussa yllin kyllin
Että jäin miettimään onko tuolla uudella ketjulla tarkoitus ny yrittää saada ruutitynnyri/syntipukki räjähtämään ja sitä kautta kunnon kärhämä aikaiseksi, kun tässä ny keskustelu pysynyt suht asiallisissa raameissa kuitenkin vaikka syyttelyä on esiintynytkin puolin ja toisin...
- Pohdinta
Luulisin, ettei narsistiperheetkään ole koskaan toistensa kopioita, vaikka paljon samoja kaavoja löytyy, koska jokaisen ihmisen tapa ajatella ja tuntea on erilainen, narsistinkin, erilaisten aivotilojen mahdollisuus on lukematon ihmisen aivoissa.
Minusta hyvinkin on mahdollista, että jossain perheessä kärsii eniten suosikki, jossakin syntipukki, jossakin yhtä paljon jne. Ajattelisin, että maailma on sen verran vaihteleva, että kaikki tällainen vaihtelee. Ja riippuu sitten lapsenkin ominaisuuksista, vahvuuksista, herkkyyksistä jne.
Minusta on kovaa syyttää itsetuntonsa menettänyttä, että itsepähän niin itsensä kokee, koska herkkyyksissä esim. ulkoisille ärsykkeille ja vaikutteille on suuria eroja varmaan jo ihan geneettisesti. Toinen on syntyjään kovapintaisempi kuin toinen, ja herkempään narsisti pystyy enemmän vaikuttamaan. - Pohdinta
Sellainen vielä tuli mieleen, että vahva ihminen helposti sanoo "avuksi" heikommalle, että oma syysi kun pidät itseäsi niin huonona tms. Ajatuksena voi olla saada henkilö sisuuntumaan hänen parhaakseen, mutta neuvoja ei mielestäni ole ottanut huomioon, että henkilö voi olla niin pitkään alistettu, ettei esim. pysty sisuuntumaan, ja sellainen neuvo voi johtaa syveneviin syyllisyyden ja huonouden tunteisiin etenkin mikäli kyseessä on joku kokonaan toisenluontoinen hminen kuin neuvoja, koska ihmisiä on erilaisia yhtä monta kuin yksilöjä.
Neuvosta voi jäädä korviin vain soimaan sanat: "oma syysi, oma syysi. oma syysi, oma syysi..". Ja siinä kaikki. - qwdfgh
Kyllä mä tavallaan ymmärrän. Suosikki on kasvatettu niin hemmotelluksi, ettei saa muilta ihmisiltä omana itsenään kuin vihaa niskaansa. Ei voi olla koskaan oma itsensä. Ei myöskään pärjää omillaan, jos päänarsisti niin päättää. On niin riippuvainen. Mutta syntipukin asema on silti rankempi. Hän ei kelpaa "täydellisenä" EIKÄ omana itsenään päänarsistille. Hän jää ilman kunnon lapsuutta. Eikä kukaan ymmärrä. Ei sitä voi selittää oikein kenellekään, onhan päänarsisti niin kiltin oloinen. Kyllähän se joskus vitutti, sisareni lyö minua, minä huudan "ÄLÄ!" ja saan isäni huudot. Minä opin olemaan kantelematta. Onneksi kuitenkin ulkopuoliset useimmiten pitivät minusta eniten.
Nyt kuitenkin olen muuttanut pois ja ihmettelen miten rauhallisesti tietämäni mukaan isälläni ja siskollani menee (äiti näyttää kyllä aika huonovointiselta jopa ulkonäöltään jo, mutta ei puhu perheen asioista mitään). Olisinpa kärpäsenä katossa, jotta tietäisin totuuden. Olinko minä se paha vai kauanko päänarsisti jaksaa näytellä. Vai onko äitini joutunut uhriksi? Miksei siskoni? - koettu on 554
Aina ne jonkun uhrikseen ottaa. Jos syntipukki ottaa hatkat niin ei hän siitä selviä ilman kostotoimenpiteitä.
- -tytär-
>>Juuri sellaista on olla syntipukki. Toimia siis narsistien kohteena, johon te narsistit kuvittelette omat rumat ominaisuutennerumat ominaisuudet< eivät koskaan kohdistu "suosikkiin". Suosikki pikemminkin edustaa "kuvitteellista" narsistin omakuvaa.
-tytär- kirjoitti:
>>Juuri sellaista on olla syntipukki. Toimia siis narsistien kohteena, johon te narsistit kuvittelette omat rumat ominaisuutennerumat ominaisuudet< eivät koskaan kohdistu "suosikkiin". Suosikki pikemminkin edustaa "kuvitteellista" narsistin omakuvaa.
">>Juuri sellaista on olla syntipukki. Toimia siis narsistien kohteena, johon te narsistit kuvittelette omat rumat ominaisuutenne
- sanonnasta
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
">>Juuri sellaista on olla syntipukki. Toimia siis narsistien kohteena, johon te narsistit kuvittelette omat rumat ominaisuutenne
Itse en nyt vielä niin vanha ole, mutta muistan kuulleeni sanonnan: likapyykki pestään kotona. Viiskytluvulla syntyneille täytyy olla kyllä tuttu sanonta, koska on nuoremmillekin. Tuo sanonta minusta viittaa vain suomalaiseen perhekulttuuriin, joka ainakin osalla meistä on geeneissä, eikä narsismiin. Ilmeisesti uudempaa kulttuuria edustaa se, että likapyykki pestään lööppien sivuilla ja roskalehdissä, toisinaan jopa somessa.
sanonnasta kirjoitti:
Itse en nyt vielä niin vanha ole, mutta muistan kuulleeni sanonnan: likapyykki pestään kotona. Viiskytluvulla syntyneille täytyy olla kyllä tuttu sanonta, koska on nuoremmillekin. Tuo sanonta minusta viittaa vain suomalaiseen perhekulttuuriin, joka ainakin osalla meistä on geeneissä, eikä narsismiin. Ilmeisesti uudempaa kulttuuria edustaa se, että likapyykki pestään lööppien sivuilla ja roskalehdissä, toisinaan jopa somessa.
"Tuo sanonta minusta viittaa vain suomalaiseen perhekulttuuriin,"
No itse oleen eri mieltä. Uskon, että ihmiset ovat maailmassa kutakuinkin samanlaisia vaikka kulttuurieroja toki on...
Joissain kulttuureissa lapset voivat jopa joutua maksamaan hengellään siitä etteivät ole samaa mieltä vanhempiensa kanssa...
Mitä tulee tuohon nykyiseen tapaan likapyykin entistä julkisemmin pesusta, niin ehkä se liittynee osin narsismiin, siihen huomionhakuun, huomiota haetaan keinolla millä hyvänsä...- NPHlainen
-tytär- kirjoitti:
>>Juuri sellaista on olla syntipukki. Toimia siis narsistien kohteena, johon te narsistit kuvittelette omat rumat ominaisuutennerumat ominaisuudet< eivät koskaan kohdistu "suosikkiin". Suosikki pikemminkin edustaa "kuvitteellista" narsistin omakuvaa.
Miksi syntipukki sitten toimii kyseisessä toimessa? Syntipukki on siis valkoinen enkeli jota mustat perkeleet (narsisti ja suosikki) yrittävät tahrata? Mitä järkeä tuossa nyt olisi? Käsittämätöntä että joidenkin elämän tarkoitus vain tahrata toista?
Syntipukista on tehty kuin pyhimys joka ristiinnaulitaan narsistin ja suosikin syntien tähden.
- sdfghf
Tuskin syntipukkikaan mikään ENKELI on, mutta ihan normaali lapsi olin. Mutta osani oli olla syypää kaikkeen, äitini pettämiseen, siskoni laittomuuksiin jne. Ja sen syyllisyyteni näytettiin esimerkiksi niin, että minua hakattiin, raahattiin hiuksista lattiaa pitkin, revittiin hiuksia irti jne. Kerran olisin halunnut nähdä ystäväni mieluummin kuin viettää isäni kanssa aikaa, minua hakattiin ja ystävälleni sanottiin että minä olen syömässä. Minuun purettiin kaikki paha olo ilmeisesti tai tiedä sitten mistä johtui. Sen haluaisin itsekin tietää. Ja tosiaan näistä ei saanut kenellekään kertoa, luulin lapsena että tämä kaikki oli minun omaa syytä, että jos vaan olisin parempi, näin ei tapahtuisi.
- NPHlainen
Allaoleva viesti oli tuolla ylempänä:
"Suosikkilapsi, etenkin jos se on pika, kärsii usein lapsuudessa/nuoruudessa käytöshäiriöstä, joka saattaa myöhemmin jalostua narsisimiksi. Tälle lapselle on harvoin asetettu rajoja lapsuudessa. On koulukiusaaja, kotikiusaaja, aggressiivinen, eläinterääkkäjä ja jos poika niin korostetun sovinistinen. Öykkäri ja moukka siis. "
Tässä on tyypillinen narsistinen syntipukki täynnä pyhää vihaa. Mukava tietää että myös minä olen koulukiusaaja agressiivinen eläinrääkkäjäja sovinisti, öykkäri sekä moukka.
Eli suosikkilapset ovat rikollisia ihmisiä.
Kertokaapa miten tuollaisen kirjoittaja-hirviön kanssa voisi keskustella?- NPHlainen
Tässä näette mitä tarkoitin tuolla "vain suosikkilapsi kärsii", Toisaalla ovat narsistivanhemmat ja toisaalla tuollaiset läpikatkeroituneet kostonhimoiset syntipukit.
- uytyre
Suosikkilapsia ja syntipukkeja on varmaan erilaisia. Miksi tästä täytyy tehdä joku kilpailu? Kuka on kärsinyt eniten? Suosikkilapsi jolla on hyvä moraali ja näkee pelin läpi, kärsii varmasti todella paljon eikä pääse roolistaan perheessä. Miksi täytyy haukkua syntipukkeja kostonhimoisiksi ja läpikatkeroituneiksi? Minusta sinun tekstisi kuulostaa enemmän jotenkin katkeralta?
Sitähän narsistivanhempi haluaa, riitaa syntipukin ja suosikkilapsen välille. Vaikka todellisuudessa suosikkilapsen ja syntipukin rooli on liiankin lähellä, paikat voi vaihtua. Siksikin varmasti riitaa lasten kesken tulee. Minä en koskaan halunnut että siskoni joutuu syntipukiksi, suojelin pikkusiskoani isääni vastaan. Siksikin olin syntipukki. Mutta tiesin, jos muuttaisin käytöstäni, osat vaihtuisivat. Mutta olin se vanhempi ja luulin olevani meistä kahdesta se vahvempi juuri ikäni takia. Minä romahdin. Siskoni ei, mutta toisaalta en tiedä, pystyykö hän koskaan käsittelemään lapsuuttaan tai tuleeko hänen romahduksensa myöhemmin. En oikeastaan tunne ollenkaan enää siskoani, hän yrittää vielä pysyä roolissaan, eikä pysty edes puhumaan lapsuudestaan, kieltää kaiken. Mutta silti, olen aina olemassa jos hän joskus haluaa puhua, sillä tavalla välimme eivät ole rikki. - Susia ja käärmeitä
Tämä ja tuo toinen "syntipukki"-ketju ovat hyvin konkreettisia esimerkkejä niille idealisteille ja optimisteille, jotka ovat näillä palstoilla olleet sitä mieltä, että syntipukki ja suosikki -sisarusten tulisi pitää yhtä ja keskustella. Tulisi olla hyvät ja rakastavat välit sisarusten kesken. Tulisi tulisi joo. Tulisi yhdessä oivaltaa, että syynä pahaan oloon on se narsistivanhempi ja kummatkin ovat yhtälailla niitä uhreja. Pitäisi pitäisi.
Kyllähän minä tämän ymmärrän ja olisihan se hienoa ja ihanaa.
Se keskustelu menisi varmasti kutakuinkin juuri kuten näillä palstoilla se menee, paitsi, että keskustelua kasvokkain tuskin syntyisi, asenteet vaan ovat juuri tismalleen samat.
Syy on se, että siitä suosikista on kasvanut tismalleen samanlainen paksunahkanarsisti, kuin se narsistivanhempi ja hän vihaa, kadehtii ja halveksii syntipukkisisartaan vielä suuremmalla paatoksella kuin se vanhempi.
Se asenne ei koskaan muutu, ellei sisaruksesta ole jotain hyötyä paksunahkanarsistille.
Ole nyt sitten tekemisissä tuollaisen narsistityypin kanssa, jota ajaa viha, kostonhimo ja täydellinen välinpitämättömyys toisen tunteista tai elämästä.
Sen kanssako sitten pitäisi olla tekemisissä, kun se sattuu olemaan sukua.
Mielummin nukkuisin kyykäärme tyynyn alla tai susi sängyn alla.- NPHlainen
Entä jos te syntipukit olette vain turhautuneita ja kohdistatte vihamielisyytenne muka narsistisiin vanhempiin ja suosikkisisaruksiin. Narsistilla ja suosikillahan on yleinen epäsuositun leima, eivätkä he mahda siten mitään teidän hyökkäyksillenne.
Syntipukit asettavat vanhenpansa ja sisaruksensa vastuuseen omista ongelmistaan, eli syntipukit yrittävät tehdä toisista syntipukkeja. Sinä olet syntipukki siihen että olen syntipukki sanoi syntipukki toiselle syntipukille. Kuka on se oikea syntipukki, kaikkiko ovat? NPHlainen kirjoitti:
Entä jos te syntipukit olette vain turhautuneita ja kohdistatte vihamielisyytenne muka narsistisiin vanhempiin ja suosikkisisaruksiin. Narsistilla ja suosikillahan on yleinen epäsuositun leima, eivätkä he mahda siten mitään teidän hyökkäyksillenne.
Syntipukit asettavat vanhenpansa ja sisaruksensa vastuuseen omista ongelmistaan, eli syntipukit yrittävät tehdä toisista syntipukkeja. Sinä olet syntipukki siihen että olen syntipukki sanoi syntipukki toiselle syntipukille. Kuka on se oikea syntipukki, kaikkiko ovat?"Entä jos te syntipukit olette vain turhautuneita ja kohdistatte vihamielisyytenne muka narsistisiin vanhempiin ja suosikkisisaruksiin. Narsistilla ja suosikillahan on yleinen epäsuositun leima, eivätkä he mahda siten mitään teidän hyökkäyksillenne."
Öö tuota "muka narsistinen" vanhempi. Nytkö tässä "taistelun" tiimoissa syntipukin kanssa oletkin päätynyt siihen ettei vanhempasi olekkaan narsisti vaan kaikki vika on nimenomaan syntipukissa...
Käsittääkseni aloitit tarinasi tyyliin, että vanhempasi on narsisti ja olit hänen suosikkinsa ja vertasit kärsimystäsi todeten sen olevan suurempi kuin jos olisit ollu syntipukki, jotka sinun mielestäsi pääsivät helpommalla...
Niin syntipukit asettavat tavallaan vanhempansa vastuuseen, en näe siinä mitään väärää jos ja kun vastuu koskee sitä aikaa jolloin lapsella ei ollut valinnan mahdollisuutta ja hän joutui kokemaan kiusaa, vähättelyä ja mielivaltaista kohtelua...
Kerros minulle, miksi vanhempia ei saa kritisoida, eihän vanhemmat ole ihmistä kummempia. Käsittääkseni monetkin vanhemmat potevat syyllisyyttä ja ns. huonoa omatuntoa siitä etteivät kyenneet olemaan omasta mielestään sellaisia vanhempia jollaisia olisivat halunneet olla...
Kun tuon tapaisista asioista keskustellaan niin se antaa tilaa ymmärrykselle, että kaikki ihmiset, niin vanhemmatkin ovat epätäydellisiä, mutta siitä huolimatta rakastetaan ja hyväksytään toinen toisemme puutteista huolimatta...
Niin kuka on se syntipukki. Aajattelisin, että tämän tapaisissa kuvioissa syntipukiksi voidaan nimetä se narsisti vanhempi, joka alunperin on tilanteen luonut ja kaikki muut ovat "uhreja" tavalla tai toisella...
Mutta ehkä hänkin on narsistin uhri, että selitys saattaa löytyä myös sieltä...
Toki narsistikin tuntee itsensä uhriksi/syntipukiksi jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti
"Sinä ja kaikki muut syytätte minua kaikenlaisista kauheista asioista.
Olen täysin hämmentynyt ja tietämätön. En ole tehnyt mitään väärää. Tämä epäoikeudenmukaisuus on liian suuri."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Kummalllisia asioita ovat ihan perin juurin käsittää, tosiaan kaikki kokevat olevansa ikäänkuin syyttä suotta syytettyjen penkillä...
Sinäkin joka alunperin koit olevasi suosikki, olet nyt hylkiön ja syntipukin roolissa. Miten tässä näin pääsi käymään...
Aiheutitko sinä itse tuon "arvosi" aleneman? teit jotain mitä vanhempasi ei hyväksynyt vai tapahtuiko tuo ihan ykskaks vaan, sinut pudotettiin suosikin paikalta ilman mitään syytä? Vai oliko joku sisaruksista syyllinen tuohon, että jouduit pois suosikin asemastasi?- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Entä jos te syntipukit olette vain turhautuneita ja kohdistatte vihamielisyytenne muka narsistisiin vanhempiin ja suosikkisisaruksiin. Narsistilla ja suosikillahan on yleinen epäsuositun leima, eivätkä he mahda siten mitään teidän hyökkäyksillenne."
Öö tuota "muka narsistinen" vanhempi. Nytkö tässä "taistelun" tiimoissa syntipukin kanssa oletkin päätynyt siihen ettei vanhempasi olekkaan narsisti vaan kaikki vika on nimenomaan syntipukissa...
Käsittääkseni aloitit tarinasi tyyliin, että vanhempasi on narsisti ja olit hänen suosikkinsa ja vertasit kärsimystäsi todeten sen olevan suurempi kuin jos olisit ollu syntipukki, jotka sinun mielestäsi pääsivät helpommalla...
Niin syntipukit asettavat tavallaan vanhempansa vastuuseen, en näe siinä mitään väärää jos ja kun vastuu koskee sitä aikaa jolloin lapsella ei ollut valinnan mahdollisuutta ja hän joutui kokemaan kiusaa, vähättelyä ja mielivaltaista kohtelua...
Kerros minulle, miksi vanhempia ei saa kritisoida, eihän vanhemmat ole ihmistä kummempia. Käsittääkseni monetkin vanhemmat potevat syyllisyyttä ja ns. huonoa omatuntoa siitä etteivät kyenneet olemaan omasta mielestään sellaisia vanhempia jollaisia olisivat halunneet olla...
Kun tuon tapaisista asioista keskustellaan niin se antaa tilaa ymmärrykselle, että kaikki ihmiset, niin vanhemmatkin ovat epätäydellisiä, mutta siitä huolimatta rakastetaan ja hyväksytään toinen toisemme puutteista huolimatta...
Niin kuka on se syntipukki. Aajattelisin, että tämän tapaisissa kuvioissa syntipukiksi voidaan nimetä se narsisti vanhempi, joka alunperin on tilanteen luonut ja kaikki muut ovat "uhreja" tavalla tai toisella...
Mutta ehkä hänkin on narsistin uhri, että selitys saattaa löytyä myös sieltä...
Toki narsistikin tuntee itsensä uhriksi/syntipukiksi jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti
"Sinä ja kaikki muut syytätte minua kaikenlaisista kauheista asioista.
Olen täysin hämmentynyt ja tietämätön. En ole tehnyt mitään väärää. Tämä epäoikeudenmukaisuus on liian suuri."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Kummalllisia asioita ovat ihan perin juurin käsittää, tosiaan kaikki kokevat olevansa ikäänkuin syyttä suotta syytettyjen penkillä...
Sinäkin joka alunperin koit olevasi suosikki, olet nyt hylkiön ja syntipukin roolissa. Miten tässä näin pääsi käymään...
Aiheutitko sinä itse tuon "arvosi" aleneman? teit jotain mitä vanhempasi ei hyväksynyt vai tapahtuiko tuo ihan ykskaks vaan, sinut pudotettiin suosikin paikalta ilman mitään syytä? Vai oliko joku sisaruksista syyllinen tuohon, että jouduit pois suosikin asemastasi?Ehkä suosikkina voi olla vain yksi henkilö kerrallaan, Oletko itse sellainen joka jakaa kaikille saman suosion vai vaihteleeko se? Ehkä jonkun täytyy olla se, joka saa aina enemmän huomioita kuin muut. Elämä menee niin. Ja kuten on, syntipukin ja suosikin asemat voivat vaihtua. Kuten kävi minun kohdalla. Syy ei ole merkitsevä, ainoastaan se, että vaihtuminen tapahtui. Miten on käynyt? Entinen syntipukki, joka nyt on nykyinen suosikki oli entisen suosikin aikana todella kateellinen ja katkera ja ehkä toimillaan saattoi kiusata suosikkia ja aiheuttaa pahaa, onkin itse nyt siinä asemassa jossa kadehdittu henkilö aiemmin oli. Ehkä näin jokaisen vuoro tulee kerrallaan. Ehkä syntipukit eivät jaksa odottaa omaa vuoroaan olla suosikki, vaan turhautuneina alkavat syyttää ja kritisoida sen hetkisiä "vallanpitäjiä". Eli kyse olisi politiikasta ja syntipukki on silloin oppositiossa. ja aikanaan hän myös pääsisi suosikiksi. Mutta jos hän katkeroituu liiaksi hän jää ikuisesti oppositioon, eikä asema vaihdu. Onhan se paha pala kun huomaa että perhessä tapahtui jakaminen suosion mukaiseen järjestykseen eikä tiedä sitä että oma vuoro olla suosikkina on tulossa.
NPHlainen kirjoitti:
Ehkä suosikkina voi olla vain yksi henkilö kerrallaan, Oletko itse sellainen joka jakaa kaikille saman suosion vai vaihteleeko se? Ehkä jonkun täytyy olla se, joka saa aina enemmän huomioita kuin muut. Elämä menee niin. Ja kuten on, syntipukin ja suosikin asemat voivat vaihtua. Kuten kävi minun kohdalla. Syy ei ole merkitsevä, ainoastaan se, että vaihtuminen tapahtui. Miten on käynyt? Entinen syntipukki, joka nyt on nykyinen suosikki oli entisen suosikin aikana todella kateellinen ja katkera ja ehkä toimillaan saattoi kiusata suosikkia ja aiheuttaa pahaa, onkin itse nyt siinä asemassa jossa kadehdittu henkilö aiemmin oli. Ehkä näin jokaisen vuoro tulee kerrallaan. Ehkä syntipukit eivät jaksa odottaa omaa vuoroaan olla suosikki, vaan turhautuneina alkavat syyttää ja kritisoida sen hetkisiä "vallanpitäjiä". Eli kyse olisi politiikasta ja syntipukki on silloin oppositiossa. ja aikanaan hän myös pääsisi suosikiksi. Mutta jos hän katkeroituu liiaksi hän jää ikuisesti oppositioon, eikä asema vaihdu. Onhan se paha pala kun huomaa että perhessä tapahtui jakaminen suosion mukaiseen järjestykseen eikä tiedä sitä että oma vuoro olla suosikkina on tulossa.
"Ehkä suosikkina voi olla vain yksi henkilö kerrallaan, Oletko itse sellainen joka jakaa kaikille saman suosion vai vaihteleeko se? Ehkä jonkun täytyy olla se, joka saa aina enemmän huomioita kuin muut. Elämä menee niin."
Oikeesti täältä sivusta luettuna tuo esittelemäsi kuviot kuullosti itselleni ihan vieraalta ja käsittämättömältä, mutta jotenkin kirjoituksestasi välttyi, että sinun mielestäsi tuollaiset asetelmat perheessä ovat ikäänkuin normaalia...
Juu ei ollut minun lapsuuden perheessäni tuollaista, eikä ollut omassa perheessänikään, enkä oikeasti edes taida tuntea tuollaisia perheitä...
Kuullostaa kyllä hyvinkin narsistin toiminnalta, mutta kun itsekin olen vanhempi niin jotenkin alkoi inhottaa kun ajatteleekin...
Luin vielä uudelleen ja mielestäni puhut itsekin noista asiosta hyvin kylmästi, sotket sekaan sanoja politiikka, oppositio, vallanpitäjä, kun puhut perheestä, vanhemmuudesta, sisarsuhteista, niistä läheisimmistä/rakkaimmista ihmisisuhteista...
En tiedä mitä ajattelesin, huomaan pudistelevani päätäni...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ehkä suosikkina voi olla vain yksi henkilö kerrallaan, Oletko itse sellainen joka jakaa kaikille saman suosion vai vaihteleeko se? Ehkä jonkun täytyy olla se, joka saa aina enemmän huomioita kuin muut. Elämä menee niin."
Oikeesti täältä sivusta luettuna tuo esittelemäsi kuviot kuullosti itselleni ihan vieraalta ja käsittämättömältä, mutta jotenkin kirjoituksestasi välttyi, että sinun mielestäsi tuollaiset asetelmat perheessä ovat ikäänkuin normaalia...
Juu ei ollut minun lapsuuden perheessäni tuollaista, eikä ollut omassa perheessänikään, enkä oikeasti edes taida tuntea tuollaisia perheitä...
Kuullostaa kyllä hyvinkin narsistin toiminnalta, mutta kun itsekin olen vanhempi niin jotenkin alkoi inhottaa kun ajatteleekin...
Luin vielä uudelleen ja mielestäni puhut itsekin noista asiosta hyvin kylmästi, sotket sekaan sanoja politiikka, oppositio, vallanpitäjä, kun puhut perheestä, vanhemmuudesta, sisarsuhteista, niistä läheisimmistä/rakkaimmista ihmisisuhteista...
En tiedä mitä ajattelesin, huomaan pudistelevani päätäni...Aivan oikein, tunteetonta. Odotitko jotain tunteellista. Se on tunteetonta kun puhutaan luurangosta. Ehkä tietosi ja ymmärryksesi ei yksinkertaisesti riitä, koska kuten sanot että olet sivullinen, etkä ole itse sellaisesta perheestä kuin minä. Et voi vain tietää kaikkea mitä minä. Näin asiat ovat olleet ainakin minun perheessäni. Tai sitten pidät minua niin tyhmänä etten kykenisi analysoimaan omia kokemuksiani? Mutta täällähän käsitelläänkin enemmän tunteita ja niitä vielä tunteella. Kun asiaa tutkitaan tai analysoidaan, siis asioiden perusasioita, niistä karsitaan pois kaikki ylimääräiset "turhat" tekijät. Minä osaan myös sen tehdä kai sen jokainen osaa. Kun asioista poistetaan tunteet ja tarkastellaan rakenteita, jää jäljelle jotain muuta kuin olettaisi. Talokin on sama kuin sen ulkokuori jollei tiedä sen rakenteita. Kyseessä on kuin onnettomuus, syytä tutkittaessa pitää jättää vaikka uhrien kärsimykset pois ja yritettää vain löytää syyt vialliseen toimintaan. Näissä asioissa tunteet sekoittavat asiat totaalisesti.
- NPHlainen
NPHlainen kirjoitti:
Aivan oikein, tunteetonta. Odotitko jotain tunteellista. Se on tunteetonta kun puhutaan luurangosta. Ehkä tietosi ja ymmärryksesi ei yksinkertaisesti riitä, koska kuten sanot että olet sivullinen, etkä ole itse sellaisesta perheestä kuin minä. Et voi vain tietää kaikkea mitä minä. Näin asiat ovat olleet ainakin minun perheessäni. Tai sitten pidät minua niin tyhmänä etten kykenisi analysoimaan omia kokemuksiani? Mutta täällähän käsitelläänkin enemmän tunteita ja niitä vielä tunteella. Kun asiaa tutkitaan tai analysoidaan, siis asioiden perusasioita, niistä karsitaan pois kaikki ylimääräiset "turhat" tekijät. Minä osaan myös sen tehdä kai sen jokainen osaa. Kun asioista poistetaan tunteet ja tarkastellaan rakenteita, jää jäljelle jotain muuta kuin olettaisi. Talokin on sama kuin sen ulkokuori jollei tiedä sen rakenteita. Kyseessä on kuin onnettomuus, syytä tutkittaessa pitää jättää vaikka uhrien kärsimykset pois ja yritettää vain löytää syyt vialliseen toimintaan. Näissä asioissa tunteet sekoittavat asiat totaalisesti.
Ja perhe oli ja on edelleenkin todella kova ja kylmä. Vähän sama kuin sodassa olisi ollut. Ne jotka ovat olleet sodassa kertovat asiat niinkuin ne olivat ja muista voi sellainen tuntua kovalle ja kylmälle. Ja pystyäkseen analysoimaan niitä asioita ei voi tunteilla.
- NPHlainen
NPHlainen kirjoitti:
Ja perhe oli ja on edelleenkin todella kova ja kylmä. Vähän sama kuin sodassa olisi ollut. Ne jotka ovat olleet sodassa kertovat asiat niinkuin ne olivat ja muista voi sellainen tuntua kovalle ja kylmälle. Ja pystyäkseen analysoimaan niitä asioita ei voi tunteilla.
Toinen vanhemmistani oli tyhmä ja toinen älykäs. Ja tyhmä on noissa asioissa suvereenisti voittamaton. Hän ei tajua asioita, tekee vain niinkuin tekee, välittämättä muista. Se on valttikortti. Toinen vanhempi, älykkäämpi, hävisi aina koska suuttui ja raivostui tajutessaan asioiden laidan. Jos asioita ei tajua ei myöskään suutu. Älykkäämpi aina ajatteli ja varoi, tyhmempi ei ajatellut eikä varonut mitään.
Tälläisissä asioissa (perheessä) todella älykkäämpi häviää aina, koska hän tajuaa että asiat menivät huonosti, mutta tyhmempi ei edes sitä huomaa. Tyhmempi syytti muita kun ei nähnyt, että itse aina aiheutti asioiden menemisen piloille. Toinen syyllinen tyhmemmälle aina oli onni. Se oli aina huono. Älykkäämpi taas suuttui ja raivosi koska näki että onnella ei ollut asioiden kanssa tekemistä, vaan tyhmempi ei osannut tai ymmärtänyt. Tyhmempi ihmetteli mistä älykkäämpi aina suuttui, hän ei ymmärtänyt sitä lainkaan. Miten toinen voi suuttua jos toisella on vain huono onni? Vaikka asiat väänsi rautalangasta tyhmemmälle, hänellä oli silti aina huono "onni".
Älykkäämpi antoi meidän olla rauhassa, tyhmempi oli taas koko ajan läsnä. Tyhmempi sanoi aina älykkäästä meille lapsille että hän on se paha. Minäkin hermostuin tähän tyhmempään välillä ja pyysin ja lopulta käskin hänen jättää minut rauhaan.
Jos joku ulkopuolinen seurasi heitä hän olisi epäröimättä asettanut älykkäämmän syylliseksi koska hän oli herkempi suuttumaan. Mutta itse asiaan perehtyneenä voi sanoa että syyllinen oli tuo tyhmempi joka aiheutti aina toistuvasti epäonnistumisen "tietämättömyydellään ja osaamattomuudellaan".
Miksi tyhmempi oli sitten tyhmempi? Siksi koska oli päättänyt olla tyhmä. Hänenkään älyssään ei oikeasti ollut mitään vikaa, mutta luonne(häiriö?) oli hänellä se, joka teki hänet tyhmäksi. Hän selvästi vastusti itse asioiden oppimista. Aivan kuin hän olisi päättänyt ettei tarvitse koskaan mitään oppia. Hänellä oli korttipelissä viisi tyhjää korttia ja hän silti voitti meidät aina....
Älykkäällä oli se ongelma etteivät hänen hermonsa kestäneet...
Tyhmempi oli se itsekeskeisempi ihminen. NPHlainen kirjoitti:
Toinen vanhemmistani oli tyhmä ja toinen älykäs. Ja tyhmä on noissa asioissa suvereenisti voittamaton. Hän ei tajua asioita, tekee vain niinkuin tekee, välittämättä muista. Se on valttikortti. Toinen vanhempi, älykkäämpi, hävisi aina koska suuttui ja raivostui tajutessaan asioiden laidan. Jos asioita ei tajua ei myöskään suutu. Älykkäämpi aina ajatteli ja varoi, tyhmempi ei ajatellut eikä varonut mitään.
Tälläisissä asioissa (perheessä) todella älykkäämpi häviää aina, koska hän tajuaa että asiat menivät huonosti, mutta tyhmempi ei edes sitä huomaa. Tyhmempi syytti muita kun ei nähnyt, että itse aina aiheutti asioiden menemisen piloille. Toinen syyllinen tyhmemmälle aina oli onni. Se oli aina huono. Älykkäämpi taas suuttui ja raivosi koska näki että onnella ei ollut asioiden kanssa tekemistä, vaan tyhmempi ei osannut tai ymmärtänyt. Tyhmempi ihmetteli mistä älykkäämpi aina suuttui, hän ei ymmärtänyt sitä lainkaan. Miten toinen voi suuttua jos toisella on vain huono onni? Vaikka asiat väänsi rautalangasta tyhmemmälle, hänellä oli silti aina huono "onni".
Älykkäämpi antoi meidän olla rauhassa, tyhmempi oli taas koko ajan läsnä. Tyhmempi sanoi aina älykkäästä meille lapsille että hän on se paha. Minäkin hermostuin tähän tyhmempään välillä ja pyysin ja lopulta käskin hänen jättää minut rauhaan.
Jos joku ulkopuolinen seurasi heitä hän olisi epäröimättä asettanut älykkäämmän syylliseksi koska hän oli herkempi suuttumaan. Mutta itse asiaan perehtyneenä voi sanoa että syyllinen oli tuo tyhmempi joka aiheutti aina toistuvasti epäonnistumisen "tietämättömyydellään ja osaamattomuudellaan".
Miksi tyhmempi oli sitten tyhmempi? Siksi koska oli päättänyt olla tyhmä. Hänenkään älyssään ei oikeasti ollut mitään vikaa, mutta luonne(häiriö?) oli hänellä se, joka teki hänet tyhmäksi. Hän selvästi vastusti itse asioiden oppimista. Aivan kuin hän olisi päättänyt ettei tarvitse koskaan mitään oppia. Hänellä oli korttipelissä viisi tyhjää korttia ja hän silti voitti meidät aina....
Älykkäällä oli se ongelma etteivät hänen hermonsa kestäneet...
Tyhmempi oli se itsekeskeisempi ihminen."Älykkäämpi antoi meidän olla rauhassa, tyhmempi oli taas koko ajan läsnä. Tyhmempi sanoi aina älykkäästä meille lapsille että hän on se paha. Minäkin hermostuin tähän tyhmempään välillä ja pyysin ja lopulta käskin hänen jättää minut rauhaan. "
Niin, jos ny oikein ymmärsin, niin tämä tyhmempi sitten oli/on se narsisti, jonka suosiossa ja palveluskoirana olet paistatellut vuosikausia, kunnes se päättyi siihen, että käskit hänet jättää sinut rauhaan...
Mutta jostain syystä olet kuitenkin katkerakin, koet joutuneesi hylkiöksi vaikka ikäänkuin itse aiheutit oman hylkäämisesi...
Mitä tuohon tulee...
"Hänenkään älyssään ei oikeasti ollut mitään vikaa, mutta luonne(häiriö?) oli hänellä se, joka teki hänet tyhmäksi."
Niin on totta että narsisti saattaa vaikuttaa erityisen tyhmältä juurkin siitä empatiakyvyn puutteesta johtuen ts. ei ymmärrä vuorovaikutuksen periaatetta, ei tunnista omia saati toisenkaan tunteita, että päästelee helposti suustaan mitä sattuu, vaatii välitöntä tarpeiden tyydytystä kuin pieni lapsi ja tosiaan voi käydä niinkin, että projisoi omat ongelmansa toiseen, kumppani on narsisti..
Mitä tulee tuohon loppuusi "hän voitti meidät aina" niin narsisteille tosiaan ihmissuhteetkin ovat peliä ja hänen maailmassaan hän kuuluu aina voittajiin...
Kerros minulle mitä tuo "hän voitti aina" pitää sinun mielestäsi sisällään...
Koetko sinä nyt vielä aikuisenakin itsesi häviäjäksi suhteessa narsistivanhempaasi...
Minulla on omakin kokemus liittyen tuohon "narsisti voittaa" teemaan, jota olen aikoinaan pohtinut enemmänkin, kun tosiaan se tuntemani tyyppi lähetti vielä suhteen päättymisen jälkeenkin joskus spostia ja hänen yhdessä spostissaan lukee lause "tiedän mihin pyrit, mutta turha koittaa xxx voittaa" (tuossa xxx.n kohdalla oli hänen etunimensä)
En ymmärtänyt silloin lausetta, koska suhteemme oli päättynyt jo kuukausia sitten ja yhteydenpitokin oli ihan satunnaista vailla sen kummempaa tavoitetta ja hiipui hiljalleen pois...mutta tietyllä lailla näissä läheisimmissä suhteissa voisin pitää narsistin voittona jotain sellaista, että uhrista, tässä tapauksessa lapsista tulee hänen kaltaisiaan...
Mutta tosiaan kun sinullakin on kokemus tuosta, että narsisti voitti aina, niin voisitko hieman valaista tuohon liittyviä asioita ja sitä miltä se häviö sitten tuntui...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Älykkäämpi antoi meidän olla rauhassa, tyhmempi oli taas koko ajan läsnä. Tyhmempi sanoi aina älykkäästä meille lapsille että hän on se paha. Minäkin hermostuin tähän tyhmempään välillä ja pyysin ja lopulta käskin hänen jättää minut rauhaan. "
Niin, jos ny oikein ymmärsin, niin tämä tyhmempi sitten oli/on se narsisti, jonka suosiossa ja palveluskoirana olet paistatellut vuosikausia, kunnes se päättyi siihen, että käskit hänet jättää sinut rauhaan...
Mutta jostain syystä olet kuitenkin katkerakin, koet joutuneesi hylkiöksi vaikka ikäänkuin itse aiheutit oman hylkäämisesi...
Mitä tuohon tulee...
"Hänenkään älyssään ei oikeasti ollut mitään vikaa, mutta luonne(häiriö?) oli hänellä se, joka teki hänet tyhmäksi."
Niin on totta että narsisti saattaa vaikuttaa erityisen tyhmältä juurkin siitä empatiakyvyn puutteesta johtuen ts. ei ymmärrä vuorovaikutuksen periaatetta, ei tunnista omia saati toisenkaan tunteita, että päästelee helposti suustaan mitä sattuu, vaatii välitöntä tarpeiden tyydytystä kuin pieni lapsi ja tosiaan voi käydä niinkin, että projisoi omat ongelmansa toiseen, kumppani on narsisti..
Mitä tulee tuohon loppuusi "hän voitti meidät aina" niin narsisteille tosiaan ihmissuhteetkin ovat peliä ja hänen maailmassaan hän kuuluu aina voittajiin...
Kerros minulle mitä tuo "hän voitti aina" pitää sinun mielestäsi sisällään...
Koetko sinä nyt vielä aikuisenakin itsesi häviäjäksi suhteessa narsistivanhempaasi...
Minulla on omakin kokemus liittyen tuohon "narsisti voittaa" teemaan, jota olen aikoinaan pohtinut enemmänkin, kun tosiaan se tuntemani tyyppi lähetti vielä suhteen päättymisen jälkeenkin joskus spostia ja hänen yhdessä spostissaan lukee lause "tiedän mihin pyrit, mutta turha koittaa xxx voittaa" (tuossa xxx.n kohdalla oli hänen etunimensä)
En ymmärtänyt silloin lausetta, koska suhteemme oli päättynyt jo kuukausia sitten ja yhteydenpitokin oli ihan satunnaista vailla sen kummempaa tavoitetta ja hiipui hiljalleen pois...mutta tietyllä lailla näissä läheisimmissä suhteissa voisin pitää narsistin voittona jotain sellaista, että uhrista, tässä tapauksessa lapsista tulee hänen kaltaisiaan...
Mutta tosiaan kun sinullakin on kokemus tuosta, että narsisti voitti aina, niin voisitko hieman valaista tuohon liittyviä asioita ja sitä miltä se häviö sitten tuntui..."hän voitti aina" Sai aina oman tahtonsa läpi kuten narsismiin kuuluu, pystyi estämään älykkäämmän hyvät tarkoitukset. Estämällä asiat tyhmempi voitti henkilökohtaisesti älykkäämmän, mutta koko perhe hävisi. Mutta vähät väliä siitä, toisen voittaminen on parasta, mitä siitä jos kaikki vähän kärsii. Tyhmempi ITSE sanoi aina itse kuuluvansa oppositioon, jonka kuuluu aina vastustaa tiettyjen asioiden tapahtumista perheessä. Siksi vertaan perhettä politiikkaan. Oppositio pystyi täysin estämään hyvien asioiden tapahtumisen, sen mukaan jouduimme elämään. Kyllä jokaisen narsistin sisällä varmasti asustaa myös likainen poliitikko, ihme jos sinulla ei ole ollut.
Tyhmemmän sisus oli kivi, joka ei ottanut mitään vastaan (oppiminen!). ja samat tunteet oli kuin kivellä. Ota toiseen käteesi kivi ja toiseen pala muovailuvahaa. Kokeile puristella kädessäsi kiveä, mitä tapahtuu? Ei mitään, kivi ei anna periksi. Kokeile sama toisen käden muovailuvahalla. Se mukautuu nyrkkisi puristuksen mukaiseksi. Kumpikaan ei ole hyvä yksinään. Ota kivi ja laita muovailuvaha sen ympärille. Noin sen kuuluu olla, kivi sisällä on periaatteet, ne tulee olla kuin kiveä ja muovailuvaha kiven ympärillä on kuin puskuri ulkomaailman, vaikutuksia vastaan sekä se helpottaa mukautumista ympäristön vaikutuksiin. Väkisin välillä elämässä tulee sellaisia töyssyjä, jotka lohkovat kiveäkin muovailuvahan sisällä, silloin myös samalla ihmisen periaatteetkin muokkautuvat. Tyhmempi murskasi asiat sisäisellä kivenlohkareellaan ja älykkäämpi suuttui koska hänen puskurinsa ei riittänyt mukautumaan ja suojelemaan sisintä. Hänenkin periaatteensa muuttuivat ja hän muuttui myös ilkeämmäksi.
Miltä se tuntui? Vuosikausia teet pyyteetöntä työtä eikä mikään oikeasti onnistunut. Huomaat että keskuudessa on ihminen joka haluaa ja järjestää aina "salaa" sen epäonnistumisen, saadakseen antaa sääliä. Yrittää ja onnistuu saada toiset vaikuttamaan epäkelvoilta asioissaan. Sääli oli se, jota tyhmempi osasi antaa, eikä apua niinkuin olisi kuulunut, eihän hän sellaista osaa tehdä. Mitä siinä voi tehdä? Henkinen elävältä hautaaminen, tyhmempi ei ole enää henkisesti läsnä elämässäni. Ei ole muuta mahdollisuutta.
Tyhmempi ei ollut mikään "julkinarsisti" joka haukkuisi tai riepottelisi omiaan silloin kun muita oli läsnä, vaan hän kehui ja puhui kuin hän olisi ollut asioissa aina mukana auttamassa, hän oli erityisen ystävällinen ja aina vangitsi huomion täysin itseensä. Varasti tarvittaessa toisten asiat, ja kertoi niistä niin ettei asian omistajien tarvinnut edes itse sitäkään tehdä. Siksi minäkin, jossakin vaiheessa, en tullut edes vieraille esittäytymään koska tyhmempi piti huolen siitä että minun ja muiden perheessä olevien asiat tulivat aina puhutuksi julki.Tyypillistä varmaan muillakin. NPHlainen kirjoitti:
"hän voitti aina" Sai aina oman tahtonsa läpi kuten narsismiin kuuluu, pystyi estämään älykkäämmän hyvät tarkoitukset. Estämällä asiat tyhmempi voitti henkilökohtaisesti älykkäämmän, mutta koko perhe hävisi. Mutta vähät väliä siitä, toisen voittaminen on parasta, mitä siitä jos kaikki vähän kärsii. Tyhmempi ITSE sanoi aina itse kuuluvansa oppositioon, jonka kuuluu aina vastustaa tiettyjen asioiden tapahtumista perheessä. Siksi vertaan perhettä politiikkaan. Oppositio pystyi täysin estämään hyvien asioiden tapahtumisen, sen mukaan jouduimme elämään. Kyllä jokaisen narsistin sisällä varmasti asustaa myös likainen poliitikko, ihme jos sinulla ei ole ollut.
Tyhmemmän sisus oli kivi, joka ei ottanut mitään vastaan (oppiminen!). ja samat tunteet oli kuin kivellä. Ota toiseen käteesi kivi ja toiseen pala muovailuvahaa. Kokeile puristella kädessäsi kiveä, mitä tapahtuu? Ei mitään, kivi ei anna periksi. Kokeile sama toisen käden muovailuvahalla. Se mukautuu nyrkkisi puristuksen mukaiseksi. Kumpikaan ei ole hyvä yksinään. Ota kivi ja laita muovailuvaha sen ympärille. Noin sen kuuluu olla, kivi sisällä on periaatteet, ne tulee olla kuin kiveä ja muovailuvaha kiven ympärillä on kuin puskuri ulkomaailman, vaikutuksia vastaan sekä se helpottaa mukautumista ympäristön vaikutuksiin. Väkisin välillä elämässä tulee sellaisia töyssyjä, jotka lohkovat kiveäkin muovailuvahan sisällä, silloin myös samalla ihmisen periaatteetkin muokkautuvat. Tyhmempi murskasi asiat sisäisellä kivenlohkareellaan ja älykkäämpi suuttui koska hänen puskurinsa ei riittänyt mukautumaan ja suojelemaan sisintä. Hänenkin periaatteensa muuttuivat ja hän muuttui myös ilkeämmäksi.
Miltä se tuntui? Vuosikausia teet pyyteetöntä työtä eikä mikään oikeasti onnistunut. Huomaat että keskuudessa on ihminen joka haluaa ja järjestää aina "salaa" sen epäonnistumisen, saadakseen antaa sääliä. Yrittää ja onnistuu saada toiset vaikuttamaan epäkelvoilta asioissaan. Sääli oli se, jota tyhmempi osasi antaa, eikä apua niinkuin olisi kuulunut, eihän hän sellaista osaa tehdä. Mitä siinä voi tehdä? Henkinen elävältä hautaaminen, tyhmempi ei ole enää henkisesti läsnä elämässäni. Ei ole muuta mahdollisuutta.
Tyhmempi ei ollut mikään "julkinarsisti" joka haukkuisi tai riepottelisi omiaan silloin kun muita oli läsnä, vaan hän kehui ja puhui kuin hän olisi ollut asioissa aina mukana auttamassa, hän oli erityisen ystävällinen ja aina vangitsi huomion täysin itseensä. Varasti tarvittaessa toisten asiat, ja kertoi niistä niin ettei asian omistajien tarvinnut edes itse sitäkään tehdä. Siksi minäkin, jossakin vaiheessa, en tullut edes vieraille esittäytymään koska tyhmempi piti huolen siitä että minun ja muiden perheessä olevien asiat tulivat aina puhutuksi julki.Tyypillistä varmaan muillakin."hän voitti aina" Sai aina oman tahtonsa läpi kuten narsismiin kuuluu"
Niin ihan en kokonaisuudessaan voi ymmärtää, miksi/miten yksi ihminen voi aina saada tahtonsa lävitse...
Millä hän hallitsi teitä, pelolla ja väkivallalako?- NPHlainen
NPHlainen kirjoitti:
"hän voitti aina" Sai aina oman tahtonsa läpi kuten narsismiin kuuluu, pystyi estämään älykkäämmän hyvät tarkoitukset. Estämällä asiat tyhmempi voitti henkilökohtaisesti älykkäämmän, mutta koko perhe hävisi. Mutta vähät väliä siitä, toisen voittaminen on parasta, mitä siitä jos kaikki vähän kärsii. Tyhmempi ITSE sanoi aina itse kuuluvansa oppositioon, jonka kuuluu aina vastustaa tiettyjen asioiden tapahtumista perheessä. Siksi vertaan perhettä politiikkaan. Oppositio pystyi täysin estämään hyvien asioiden tapahtumisen, sen mukaan jouduimme elämään. Kyllä jokaisen narsistin sisällä varmasti asustaa myös likainen poliitikko, ihme jos sinulla ei ole ollut.
Tyhmemmän sisus oli kivi, joka ei ottanut mitään vastaan (oppiminen!). ja samat tunteet oli kuin kivellä. Ota toiseen käteesi kivi ja toiseen pala muovailuvahaa. Kokeile puristella kädessäsi kiveä, mitä tapahtuu? Ei mitään, kivi ei anna periksi. Kokeile sama toisen käden muovailuvahalla. Se mukautuu nyrkkisi puristuksen mukaiseksi. Kumpikaan ei ole hyvä yksinään. Ota kivi ja laita muovailuvaha sen ympärille. Noin sen kuuluu olla, kivi sisällä on periaatteet, ne tulee olla kuin kiveä ja muovailuvaha kiven ympärillä on kuin puskuri ulkomaailman, vaikutuksia vastaan sekä se helpottaa mukautumista ympäristön vaikutuksiin. Väkisin välillä elämässä tulee sellaisia töyssyjä, jotka lohkovat kiveäkin muovailuvahan sisällä, silloin myös samalla ihmisen periaatteetkin muokkautuvat. Tyhmempi murskasi asiat sisäisellä kivenlohkareellaan ja älykkäämpi suuttui koska hänen puskurinsa ei riittänyt mukautumaan ja suojelemaan sisintä. Hänenkin periaatteensa muuttuivat ja hän muuttui myös ilkeämmäksi.
Miltä se tuntui? Vuosikausia teet pyyteetöntä työtä eikä mikään oikeasti onnistunut. Huomaat että keskuudessa on ihminen joka haluaa ja järjestää aina "salaa" sen epäonnistumisen, saadakseen antaa sääliä. Yrittää ja onnistuu saada toiset vaikuttamaan epäkelvoilta asioissaan. Sääli oli se, jota tyhmempi osasi antaa, eikä apua niinkuin olisi kuulunut, eihän hän sellaista osaa tehdä. Mitä siinä voi tehdä? Henkinen elävältä hautaaminen, tyhmempi ei ole enää henkisesti läsnä elämässäni. Ei ole muuta mahdollisuutta.
Tyhmempi ei ollut mikään "julkinarsisti" joka haukkuisi tai riepottelisi omiaan silloin kun muita oli läsnä, vaan hän kehui ja puhui kuin hän olisi ollut asioissa aina mukana auttamassa, hän oli erityisen ystävällinen ja aina vangitsi huomion täysin itseensä. Varasti tarvittaessa toisten asiat, ja kertoi niistä niin ettei asian omistajien tarvinnut edes itse sitäkään tehdä. Siksi minäkin, jossakin vaiheessa, en tullut edes vieraille esittäytymään koska tyhmempi piti huolen siitä että minun ja muiden perheessä olevien asiat tulivat aina puhutuksi julki.Tyypillistä varmaan muillakin.Tyhmempi vanhempi ei suuttunut eikä edelleenkään suutu koskaan, ei koskaan. Hän vain kiusasi. Hän on synnynnäinen voittaja varmaan. koska häntä ei voi satuttaa. Häneltä puuttuvat tunteet täysin. Jos hänelle sanoo, ja vaikka sanoisi kuinka pahasti ei sillä ole mitään vaikutusta siihen ihmiseen.
NPHlainen kirjoitti:
Tyhmempi vanhempi ei suuttunut eikä edelleenkään suutu koskaan, ei koskaan. Hän vain kiusasi. Hän on synnynnäinen voittaja varmaan. koska häntä ei voi satuttaa. Häneltä puuttuvat tunteet täysin. Jos hänelle sanoo, ja vaikka sanoisi kuinka pahasti ei sillä ole mitään vaikutusta siihen ihmiseen.
"Häneltä puuttuvat tunteet täysin. Jos hänelle sanoo, ja vaikka sanoisi kuinka pahasti ei sillä ole mitään vaikutusta siihen ihmiseen."
No se mitä minä olen ymmärtänyt narsisteista niin tuo ei pidä todellisuudessa paikkaansa vaan hän vastaa varmasti kokemaansa loukkaukseen loukkauksella tavalla tai toisella, on katkera, pitkävihainen, kostonhaluinen...
Narsistihan kokee loukkaukseksi jo sen että joku on eri mieltä asioista tai ettei hänen tarpeitaan tyydytetä välittömästi tai toinen ei ole sellainen, tee/ole niin kuin hän haluaisi ja tuohon "vääryyteen" syyllistynyt saa varmasti kokea sen nahoissaan tavalla tai toisella...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.htmlyhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Häneltä puuttuvat tunteet täysin. Jos hänelle sanoo, ja vaikka sanoisi kuinka pahasti ei sillä ole mitään vaikutusta siihen ihmiseen."
No se mitä minä olen ymmärtänyt narsisteista niin tuo ei pidä todellisuudessa paikkaansa vaan hän vastaa varmasti kokemaansa loukkaukseen loukkauksella tavalla tai toisella, on katkera, pitkävihainen, kostonhaluinen...
Narsistihan kokee loukkaukseksi jo sen että joku on eri mieltä asioista tai ettei hänen tarpeitaan tyydytetä välittömästi tai toinen ei ole sellainen, tee/ole niin kuin hän haluaisi ja tuohon "vääryyteen" syyllistynyt saa varmasti kokea sen nahoissaan tavalla tai toisella...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html"Häneltä puuttuvat tunteet täysin. Jos hänelle sanoo, ja vaikka sanoisi kuinka pahasti ei sillä ole mitään vaikutusta siihen ihmiseen."
Edelliseen lisäten, koitas googlettaa esim. sanoilla..."narsisti loukkaantuu herkästi" niin saat kosolti luettavaa aiheesta, joka kumoaa tuon väitteesi...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Häneltä puuttuvat tunteet täysin. Jos hänelle sanoo, ja vaikka sanoisi kuinka pahasti ei sillä ole mitään vaikutusta siihen ihmiseen."
No se mitä minä olen ymmärtänyt narsisteista niin tuo ei pidä todellisuudessa paikkaansa vaan hän vastaa varmasti kokemaansa loukkaukseen loukkauksella tavalla tai toisella, on katkera, pitkävihainen, kostonhaluinen...
Narsistihan kokee loukkaukseksi jo sen että joku on eri mieltä asioista tai ettei hänen tarpeitaan tyydytetä välittömästi tai toinen ei ole sellainen, tee/ole niin kuin hän haluaisi ja tuohon "vääryyteen" syyllistynyt saa varmasti kokea sen nahoissaan tavalla tai toisella...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.htmlOlet oikeassa kyllä se kosto jotenkin tuli. sitä ei vain aina tiennyt milloin ja missä asiassa. Hänellä ei ollut tapana reagoida asioihin kuin hymyilemällä. Enkä koskaan ole nähnyt häntä siten että hän olisi ollut oikeasti suuttunut jostakin. Normaalistikin sellainen itsetietoinen virne aina päällä.
- NPHlainen
NPHlainen kirjoitti:
Olet oikeassa kyllä se kosto jotenkin tuli. sitä ei vain aina tiennyt milloin ja missä asiassa. Hänellä ei ollut tapana reagoida asioihin kuin hymyilemällä. Enkä koskaan ole nähnyt häntä siten että hän olisi ollut oikeasti suuttunut jostakin. Normaalistikin sellainen itsetietoinen virne aina päällä.
Mikään ei kumoa sitä minkä itse sanon täällä, Tuon suuttumisen täytyy olla kuule yksilökohtaista ihan lukemattakin. Joku suuttuu ja joku vetää asian sisäänsä. voi heiluttaa korviaan, Se on eri juttu sitten mitä pinnan alla tapahtuu.
Ja ei hän ole tuijotellut oikeaan lähteeseenkään ja nähnyt kuvajaistaan ja rakastunut itseeensä kuten narkissos teki. Joten ei hän sen perusteeella varmaan ole narsisti. NPHlainen kirjoitti:
Olet oikeassa kyllä se kosto jotenkin tuli. sitä ei vain aina tiennyt milloin ja missä asiassa. Hänellä ei ollut tapana reagoida asioihin kuin hymyilemällä. Enkä koskaan ole nähnyt häntä siten että hän olisi ollut oikeasti suuttunut jostakin. Normaalistikin sellainen itsetietoinen virne aina päällä.
"Enkä koskaan ole nähnyt häntä siten että hän olisi ollut oikeasti suuttunut jostakin."
niin muistan aikoinaan kun menin avieroni jälkimaningeissa psykologin juttusille, hän juurkin mainitsi minulle tuota asiasta. Puhuessani ikävistä asioista siinä tilanteessa jossa normi ihmiset itkevät minä urheasti yritin hymyillä...
Mikä ei suinkaan tarkoita että olisin narsisti vaan se juontui juurensa lapsuudesta jolloin varsinkaan negatiivisia tunteita saanut näyttää, koska niistä saattoi seurata jopa selkäsauna...
samaa linjaa sitten vedin avioliitossankin, tiedä sitten olisikin "haukkuminen"/suuttuminen ollut parempi vaihtoehto ettei puolisoni alkoholisoitunut...
Että sitä sitten oppi hymyilemään jopa alati, ettei kenenkään vain olisi paha olla tai hän luulisi etten pitäisi hänestä tai olisin vihainen tai jotain...
Noh tuollon opin paljon tuosta aiheesta, kävin sitä tunnekoulua, opettelin tuntemaan, tunnistamaan tunteita, uudelleen itkemään ja kaivoin jopa vihan tunteitakin itsestäni esille, vaikka kovin herkkä en ole suuttumaan nykyäänkään...
Mutta sitäkin olen saanut nykyään harjoitella turvallisessa suhteessa että välillä olen itsekin yllättynyt että minkö se tässä korotan ääntäni, vaadin jotain, näytän suuttumukseni...
Että joo, sinä olet mielestäni edelleen täysin vääräsä jos väität ettei narsisti koskaan suutu...
Mielestäni kyseessä ei voi olla ns. paksunhakainen narsisti, ohutnahkainen kyllä jota myös läheisriippuvaiseksi kutsutaan ja jollaisia useimmat narsistin aikuiset uhrit saattavat olla...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Enkä koskaan ole nähnyt häntä siten että hän olisi ollut oikeasti suuttunut jostakin."
niin muistan aikoinaan kun menin avieroni jälkimaningeissa psykologin juttusille, hän juurkin mainitsi minulle tuota asiasta. Puhuessani ikävistä asioista siinä tilanteessa jossa normi ihmiset itkevät minä urheasti yritin hymyillä...
Mikä ei suinkaan tarkoita että olisin narsisti vaan se juontui juurensa lapsuudesta jolloin varsinkaan negatiivisia tunteita saanut näyttää, koska niistä saattoi seurata jopa selkäsauna...
samaa linjaa sitten vedin avioliitossankin, tiedä sitten olisikin "haukkuminen"/suuttuminen ollut parempi vaihtoehto ettei puolisoni alkoholisoitunut...
Että sitä sitten oppi hymyilemään jopa alati, ettei kenenkään vain olisi paha olla tai hän luulisi etten pitäisi hänestä tai olisin vihainen tai jotain...
Noh tuollon opin paljon tuosta aiheesta, kävin sitä tunnekoulua, opettelin tuntemaan, tunnistamaan tunteita, uudelleen itkemään ja kaivoin jopa vihan tunteitakin itsestäni esille, vaikka kovin herkkä en ole suuttumaan nykyäänkään...
Mutta sitäkin olen saanut nykyään harjoitella turvallisessa suhteessa että välillä olen itsekin yllättynyt että minkö se tässä korotan ääntäni, vaadin jotain, näytän suuttumukseni...
Että joo, sinä olet mielestäni edelleen täysin vääräsä jos väität ettei narsisti koskaan suutu...
Mielestäni kyseessä ei voi olla ns. paksunhakainen narsisti, ohutnahkainen kyllä jota myös läheisriippuvaiseksi kutsutaan ja jollaisia useimmat narsistin aikuiset uhrit saattavat olla...Hymy ei ollut miellyttämisen hymyä eikä ja toiset hyvälle mielelle saavaa hymyä vaan enemmänkin omahyväisyyden aikaansaamaa, Sisäänpäin hymyä, jos olet sellaista nähnyt. Vähän kuin olisi tehnyt jotain pahaa salassa ja odottaisi sitten itseensä tyytyväisenä hymyillen milloin se paha toisiin sattuu....eikä kukaan huomaa että se oli hän.
Mutta yleensäkin molemmat, narsistit sekä uhrit, hymyilevät joten siitä ei voi kovin suuria päätellä. Samaa teen minäkin, kerron asioista mieluummin hymyillen ennenkuin vakavana. Mutta ainainen miellyttävä hymy saa ihmiset uskomaan että hyväksyt aina kaiken, ei kannata hymyillä liikaa...
Oikealla suuttumisella tarkoitan sellaista ukkosmyrskyn tapaista tapahtumaa joka puhdistaa ilman täysin. Älykkäämpi oli sellainen jota täytyi tarkoituksella kiusata jos aikoi saada suuttumaan. Testasin sitä lapsena. Kun hän suuttui sitten hän SUUTTUI. Tyhmempi on sellainen joka ottaa kyllä itseensä muttei ole näyttävinään sitä. Sitten hän kyllä oli puhumatta eikä vastannut mihinkään normaalisti enää vaan mykistyi. Mykistyminen saattoi tapahtua vasta myöhemmin.
Olen itse myös pohtinut onko hän ohut vai paksunahkainen ja tullut siihen tulokseen että hänessä vain on molempia. Olen lukenut noista. Psykopatiakin on ollut yksi vaihtoehto koska en koskaan nähnyt hänen tuntevan mistään häpeää ei kunnolla oivalla asioita, ei suunnittele asioita (elämässä) eteenpäin eikä kadu vaikka olisi mitä aiheuttanut. Hän ei näe tekemäänsä.
Epäilen että monetkin ovat kuin "sekarotuisia" häiriöissään, joissa on monen eri lajityypin tunnusmerkit nähtävissä, eikä heistä voi sanoa suoraan mikä hänen tyyppinsä on. Viittaan alkoholismiin, alkoholismi ei ole ainoa ongelma alkoholistilla, vaan sen ympärille voi kasvaa myös muu ongelmavyyhti, häiriökäyttäytymiset, rikokset ja muut. - NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"hän voitti aina" Sai aina oman tahtonsa läpi kuten narsismiin kuuluu"
Niin ihan en kokonaisuudessaan voi ymmärtää, miksi/miten yksi ihminen voi aina saada tahtonsa lävitse...
Millä hän hallitsi teitä, pelolla ja väkivallalako?Pelko ja väkivalta on vain ehkä sinulle tuttu. On myös "hienostuneempia" keinoja, jotakin henkistä väkivaltaahan nekin kyllä on...
Hän sai tahtonsa läpi siten, ettei suostunut mihinkään sellaiseen johon tarvittiin yhteinen päätös jossakin asiassa ja kaikkien suostumus asialle tai sitten hän käyttäytyi asioissa (päätöksissä-) muuten niin passiivisesti, että asiat aina tyrehtyivät. Meillä oli muilta osin demokraattinen perhe, joka huomio kaikkien mielipiteen, mutta yksi oli aina asioissa vastaan kumoten kaikkien muiden myöntymisen. Hän ei alistunut yhteiseen päätökseen vaikka muut myöntyisivät ja hän ei. Demokratia toimi kuin yksinvaltiuden suojassa, demokratia kysyi suostumusta demokraattisesti diktatuurilta ja diktatuuri sen jälkeen asian yksinvaltiudella kielsi. Kaikki suistui lopulta anarkiseen tilaan jota kukaan ei hallinnut. Kaikki yrittävät vain selviytyä.
Elämässä on miljoona tapaa tehdä kiusaa toiselle. Me olimme silloin elämässä sellaisessa tilanteessa, jossa hyviä päätöksiä olisi pitänyt tehdä ja hän esti ne aina. Älykkäämpi kysyi minun mielipidettäni ennenkuin ehdotti asian tyhmemmälle. Jos minä olin samaa mieltä asiasta, hän ehdotti sen asian tyhmemmälle, jos olin eri mieltä, asia sai jäädä silloin siihen. Kaikki asiat jotka me muut olimme jo hyväksyneet , niitä tyhmempi aina vastusti. Asiat olivat niin tärkeitä, ettei niitä ei voinut tehdä, elleivät kaikki osalliset ole samaa mieltä. Asioista tulee muuten mahdottomia toteuttaa. Henkiseen pakkopaitaan ei voi ketään laittaa, enkä halua sitä kenellekään tehdä. NPHlainen kirjoitti:
Pelko ja väkivalta on vain ehkä sinulle tuttu. On myös "hienostuneempia" keinoja, jotakin henkistä väkivaltaahan nekin kyllä on...
Hän sai tahtonsa läpi siten, ettei suostunut mihinkään sellaiseen johon tarvittiin yhteinen päätös jossakin asiassa ja kaikkien suostumus asialle tai sitten hän käyttäytyi asioissa (päätöksissä-) muuten niin passiivisesti, että asiat aina tyrehtyivät. Meillä oli muilta osin demokraattinen perhe, joka huomio kaikkien mielipiteen, mutta yksi oli aina asioissa vastaan kumoten kaikkien muiden myöntymisen. Hän ei alistunut yhteiseen päätökseen vaikka muut myöntyisivät ja hän ei. Demokratia toimi kuin yksinvaltiuden suojassa, demokratia kysyi suostumusta demokraattisesti diktatuurilta ja diktatuuri sen jälkeen asian yksinvaltiudella kielsi. Kaikki suistui lopulta anarkiseen tilaan jota kukaan ei hallinnut. Kaikki yrittävät vain selviytyä.
Elämässä on miljoona tapaa tehdä kiusaa toiselle. Me olimme silloin elämässä sellaisessa tilanteessa, jossa hyviä päätöksiä olisi pitänyt tehdä ja hän esti ne aina. Älykkäämpi kysyi minun mielipidettäni ennenkuin ehdotti asian tyhmemmälle. Jos minä olin samaa mieltä asiasta, hän ehdotti sen asian tyhmemmälle, jos olin eri mieltä, asia sai jäädä silloin siihen. Kaikki asiat jotka me muut olimme jo hyväksyneet , niitä tyhmempi aina vastusti. Asiat olivat niin tärkeitä, ettei niitä ei voinut tehdä, elleivät kaikki osalliset ole samaa mieltä. Asioista tulee muuten mahdottomia toteuttaa. Henkiseen pakkopaitaan ei voi ketään laittaa, enkä halua sitä kenellekään tehdä."Meillä oli muilta osin demokraattinen perhe, joka huomio kaikkien mielipiteen, mutta yksi oli aina asioissa vastaan kumoten kaikkien muiden myöntymisen. "
Demokratiaa narsistiperheessä ? kuullostaa kummalliselta...
Vielä kummallisemmalta kuullostaa tämä...
"Älykkäämpi kysyi minun mielipidettäni ennenkuin ehdotti asian tyhmemmälle. Jos minä olin samaa mieltä asiasta, hän ehdotti sen asian tyhmemmälle, jos olin eri mieltä, asia sai jäädä silloin siihen. "
Siis että, älykäs kysyi ensin lapsen mielipidettä perheen tärkeistä asioista ja kun lapsi oli samaa mieltä niin älykkään mielipide asia esiteltiin toiselle vanhemmalle...
Jos lapsi oli samaa mieltä kuin älykäs niin asia oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen jos lapsi ei ollut samaa mieltä niin ratkaisu hylättiin...
Anteeksi ny mutta lukemani perusteella ajattelen ettei teidän perheeessä olllut yhtään älykästä, helvetti soikoon, lapsiko teillä päätti asioista?
Ja toinen vahemmista oli sitten tyhmä kun ei hyväksynyt lapsen tekemiä päätöksiä ?
Ja miten voi sanoa älykkääksi ihmistä joka tekee ratkaisuja tärkeissä asioissa sen perusteella hyväksyykö lapsi asian vai ei ?
Jos ny oikein ymmärsin tuosta edellisestäsi...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Meillä oli muilta osin demokraattinen perhe, joka huomio kaikkien mielipiteen, mutta yksi oli aina asioissa vastaan kumoten kaikkien muiden myöntymisen. "
Demokratiaa narsistiperheessä ? kuullostaa kummalliselta...
Vielä kummallisemmalta kuullostaa tämä...
"Älykkäämpi kysyi minun mielipidettäni ennenkuin ehdotti asian tyhmemmälle. Jos minä olin samaa mieltä asiasta, hän ehdotti sen asian tyhmemmälle, jos olin eri mieltä, asia sai jäädä silloin siihen. "
Siis että, älykäs kysyi ensin lapsen mielipidettä perheen tärkeistä asioista ja kun lapsi oli samaa mieltä niin älykkään mielipide asia esiteltiin toiselle vanhemmalle...
Jos lapsi oli samaa mieltä kuin älykäs niin asia oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen jos lapsi ei ollut samaa mieltä niin ratkaisu hylättiin...
Anteeksi ny mutta lukemani perusteella ajattelen ettei teidän perheeessä olllut yhtään älykästä, helvetti soikoon, lapsiko teillä päätti asioista?
Ja toinen vahemmista oli sitten tyhmä kun ei hyväksynyt lapsen tekemiä päätöksiä ?
Ja miten voi sanoa älykkääksi ihmistä joka tekee ratkaisuja tärkeissä asioissa sen perusteella hyväksyykö lapsi asian vai ei ?
Jos ny oikein ymmärsin tuosta edellisestäsi...No, ymmärrät sen mihin kykenet. Kaikki sinusta kuulostaa kummalliselle, odotitko jotain kaavamaista, sinulle tuttua?
Kyllä, lapselta kysyttiin. Siinä on sellainen superpositiokompa jota et näköjään huomannut... miksi sinulle on vaikeata huomata sellainen asia, että lapsikin voi olla jo aikuinen ja kuitenkin on edelleen lapsi?
Täysi-ikäinen on kahdessa eri tilassa: erillinen aikuinen sekä samalla aikaa myös vanhempiensa lapsi. Sinäkin olet vanhempiesi lapsi vaikka olet aikuinen ja vanhempasi voi kysyä sinun mielipidettäsi koska olet aikuinen ja samalla neuvoa sinua, koska olet lapsi. Samalla ajanhetkellä olet lapsi sekä aikuinen. Riippuu siitä millä hetkellä ja miksi sinut otetaan esiin aina se, oletko lapsi vai aikuinen.
Jouduimme toimimaan yhdessä, meillä oli yhteisiä asioita.
Olen toiminut myös aikuisena vanhempieni kanssa, ehkä sinäkin? NPHlainen kirjoitti:
No, ymmärrät sen mihin kykenet. Kaikki sinusta kuulostaa kummalliselle, odotitko jotain kaavamaista, sinulle tuttua?
Kyllä, lapselta kysyttiin. Siinä on sellainen superpositiokompa jota et näköjään huomannut... miksi sinulle on vaikeata huomata sellainen asia, että lapsikin voi olla jo aikuinen ja kuitenkin on edelleen lapsi?
Täysi-ikäinen on kahdessa eri tilassa: erillinen aikuinen sekä samalla aikaa myös vanhempiensa lapsi. Sinäkin olet vanhempiesi lapsi vaikka olet aikuinen ja vanhempasi voi kysyä sinun mielipidettäsi koska olet aikuinen ja samalla neuvoa sinua, koska olet lapsi. Samalla ajanhetkellä olet lapsi sekä aikuinen. Riippuu siitä millä hetkellä ja miksi sinut otetaan esiin aina se, oletko lapsi vai aikuinen.
Jouduimme toimimaan yhdessä, meillä oli yhteisiä asioita.
Olen toiminut myös aikuisena vanhempieni kanssa, ehkä sinäkin?"miksi sinulle on vaikeata huomata sellainen asia, että lapsikin voi olla jo aikuinen ja kuitenkin on edelleen lapsi? "
Noh, jotenkin sain aloituksesta käsityksen ettet juurikaan ole sen narsistivanhempasi kanssa tekemisissä, että hän hyljännyt sinut/sinusta on tullut hylkiö...
Että hyvin pitkään luulin että puhut lapsuuden asetelmista ja kuten tiedetään nykyään vanhemmat antavat hirveästi valtaa lapsilleen, että perheiden valtasuhteet ovat keikahtaneet ihan päälaelleen ja lapset jotuvat päättämään asioista joihin heidän ikätasonsa mukaiset kyvyt eivät millään riitä. Asia jota pidetään myös yhtenä tekijänä vääränlaisen narsismin räjähdysmäiseen lisääntymiseen...
Mutta ilmeisesti sitten huseeratkin vanhempiesi asioissa vielä aikuisenakin ihan täysillä toisen vanhemman tukemana/pyynnöstä? yhteisrintamassa sitä tyhmempää vastaan..
Mitkä sitten lienevät sinun omat syysi huseerata vielä vanhempien asioissa, ettet voi ikäänkuin antaa heidän elävän ja olevan niinkuin tahtovat. Toinen motkottaa ja toinen tyhmänä vaan hymyilee, ei se ny kovin pahalta kuullosta...Itseasiassa vaikuttaa hyvinkin tutulta joidenkin vanhojen ihmisten suhteita sivusta seurattuna...
Jotenkin ny vaikuttaa että sinulla taitaa joku oma lehmä ojassa, liittyykö se rahaan, omaisuuteen...Muistikuvani mukaan ensimmäiset narsistin kuvaukset löytyvät raamatusta ja ne liittyvät useinkin aiheisiin, valta, vanhemman suosikkina olemiseen, kateuteen veljeä kohtaan, perinnönjakoon yms....
Toki vanhempiaan ei voi ihan heittele jättää jos ja kun ovat siinä kunnossa etteivät enää pärjää päivittäisissä askareissaan tai kykene huolehtimaan edes perustarpeistaan, puhtaus, ruoka yms. Ja jos on pelättävissä että he ovat vaikka sillä tavalla dementoituneita, etteivät enää ymmärrä raha asioista ja on vaara että hukkaavat omaisuutensa niin toki heille voi hankkia edunvalvojan...
Omiin taustoihini liittyen tuonkaltaiset asiat ovat hyvin vieraita. Lähdin kotoani hyvin varhain 15 vuotiaana ja alun irtioton jälkeen kävin siellä lähinnä kylässä muutaman kerran vuodessa, että välit olivat siltä osin aikuisena hyvinkin muodolliset. Iloinen olen siitä, että hänkin sai elää viimeiset parikymmentä vuotta suht seesteistä/onnellista elämää raitistumisensa myötä vaikka jonkin verran sairastelikin.- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"miksi sinulle on vaikeata huomata sellainen asia, että lapsikin voi olla jo aikuinen ja kuitenkin on edelleen lapsi? "
Noh, jotenkin sain aloituksesta käsityksen ettet juurikaan ole sen narsistivanhempasi kanssa tekemisissä, että hän hyljännyt sinut/sinusta on tullut hylkiö...
Että hyvin pitkään luulin että puhut lapsuuden asetelmista ja kuten tiedetään nykyään vanhemmat antavat hirveästi valtaa lapsilleen, että perheiden valtasuhteet ovat keikahtaneet ihan päälaelleen ja lapset jotuvat päättämään asioista joihin heidän ikätasonsa mukaiset kyvyt eivät millään riitä. Asia jota pidetään myös yhtenä tekijänä vääränlaisen narsismin räjähdysmäiseen lisääntymiseen...
Mutta ilmeisesti sitten huseeratkin vanhempiesi asioissa vielä aikuisenakin ihan täysillä toisen vanhemman tukemana/pyynnöstä? yhteisrintamassa sitä tyhmempää vastaan..
Mitkä sitten lienevät sinun omat syysi huseerata vielä vanhempien asioissa, ettet voi ikäänkuin antaa heidän elävän ja olevan niinkuin tahtovat. Toinen motkottaa ja toinen tyhmänä vaan hymyilee, ei se ny kovin pahalta kuullosta...Itseasiassa vaikuttaa hyvinkin tutulta joidenkin vanhojen ihmisten suhteita sivusta seurattuna...
Jotenkin ny vaikuttaa että sinulla taitaa joku oma lehmä ojassa, liittyykö se rahaan, omaisuuteen...Muistikuvani mukaan ensimmäiset narsistin kuvaukset löytyvät raamatusta ja ne liittyvät useinkin aiheisiin, valta, vanhemman suosikkina olemiseen, kateuteen veljeä kohtaan, perinnönjakoon yms....
Toki vanhempiaan ei voi ihan heittele jättää jos ja kun ovat siinä kunnossa etteivät enää pärjää päivittäisissä askareissaan tai kykene huolehtimaan edes perustarpeistaan, puhtaus, ruoka yms. Ja jos on pelättävissä että he ovat vaikka sillä tavalla dementoituneita, etteivät enää ymmärrä raha asioista ja on vaara että hukkaavat omaisuutensa niin toki heille voi hankkia edunvalvojan...
Omiin taustoihini liittyen tuonkaltaiset asiat ovat hyvin vieraita. Lähdin kotoani hyvin varhain 15 vuotiaana ja alun irtioton jälkeen kävin siellä lähinnä kylässä muutaman kerran vuodessa, että välit olivat siltä osin aikuisena hyvinkin muodolliset. Iloinen olen siitä, että hänkin sai elää viimeiset parikymmentä vuotta suht seesteistä/onnellista elämää raitistumisensa myötä vaikka jonkin verran sairastelikin.Olin aikuinen silloin tapahtumahetkellä.... ja aikuinen olen nytkin. Aikuisuutta on monta vuotta. Minun kokemukseni liittyvät nimenomaan aikuisikään. 18v ja eteenpäin. Lapsuudesta en muista kokeneeni kovin pahoja asioita, koska älykkäämpi vanhempi toimi kuin puskurina minun ja tyhmemmän välissä ja otti itselleen ne henkiset kolhut ja kiusaamiset joita tuli. Ja itse olin sellainen joka ei välittänyt mitä hän sanoi, välttelin häntä. Älykkäämmällä vanhemmallani saattoii elämä olla silloin helvettiä.,,olen ajatellut. Oma lapsuuteni oli, voi sanoa että hyvä, ei nyt yltäkylläinen mutta hyvä (olinko suosikkilapsi, siitäkö?) mutta näin aina että älykkäämpi vanhempi kärsi jotenkin, mutta en tajunnut syytä ennenkuin itse toimin aikuisena heidän kanssaan.
Alkoholi ei perheessä liittynyt kuvioihin, ennemminkin täydellinen absolutismi ainakin tyhmemmän puolesta, älykkäämmällä alkoholin käyttö rajoittuu muutamaan(4kert) kertaan vuodessa. Mutta tyhmempi absolutisti muistaa vieläkin ne ja kertoo kuin alkoholin käyttö olisi ollut jatkuvaa. Uskonnollisuus ei kuulu perheeseen, vaikka tyhmempi tuntui välillä siltä.
Kuten sanoin, meillä oli yhteisiä asioita, tarkempaa en voi kertoa.
Koko Jumalan olemassaolo tuntuu minusta narsistiselle ajatukselle. Kaikkivoipainen, joka antaa sinulle kaiken, joka jos aiheuttaa sinulle onnettomuuden niin sinun tulisi se ottaa se vain kiittäen vastaan ja palvella häntä uskollisemmin ja rukoiltava ahkerammin. Lisäksi pyydeltävä häneltä koko ajan anteeksi syntejään (olemassaoloaan?), Ne jotka eivät usko, ovat syntipukkeja kaikkeen, ja ne jotka uskovat, ovat hänen suosikkejaan??
Sinä ole päässyt perheestäsi eroon nuorena meillä on täysin erilaiset taustat, NPHlainen kirjoitti:
Olin aikuinen silloin tapahtumahetkellä.... ja aikuinen olen nytkin. Aikuisuutta on monta vuotta. Minun kokemukseni liittyvät nimenomaan aikuisikään. 18v ja eteenpäin. Lapsuudesta en muista kokeneeni kovin pahoja asioita, koska älykkäämpi vanhempi toimi kuin puskurina minun ja tyhmemmän välissä ja otti itselleen ne henkiset kolhut ja kiusaamiset joita tuli. Ja itse olin sellainen joka ei välittänyt mitä hän sanoi, välttelin häntä. Älykkäämmällä vanhemmallani saattoii elämä olla silloin helvettiä.,,olen ajatellut. Oma lapsuuteni oli, voi sanoa että hyvä, ei nyt yltäkylläinen mutta hyvä (olinko suosikkilapsi, siitäkö?) mutta näin aina että älykkäämpi vanhempi kärsi jotenkin, mutta en tajunnut syytä ennenkuin itse toimin aikuisena heidän kanssaan.
Alkoholi ei perheessä liittynyt kuvioihin, ennemminkin täydellinen absolutismi ainakin tyhmemmän puolesta, älykkäämmällä alkoholin käyttö rajoittuu muutamaan(4kert) kertaan vuodessa. Mutta tyhmempi absolutisti muistaa vieläkin ne ja kertoo kuin alkoholin käyttö olisi ollut jatkuvaa. Uskonnollisuus ei kuulu perheeseen, vaikka tyhmempi tuntui välillä siltä.
Kuten sanoin, meillä oli yhteisiä asioita, tarkempaa en voi kertoa.
Koko Jumalan olemassaolo tuntuu minusta narsistiselle ajatukselle. Kaikkivoipainen, joka antaa sinulle kaiken, joka jos aiheuttaa sinulle onnettomuuden niin sinun tulisi se ottaa se vain kiittäen vastaan ja palvella häntä uskollisemmin ja rukoiltava ahkerammin. Lisäksi pyydeltävä häneltä koko ajan anteeksi syntejään (olemassaoloaan?), Ne jotka eivät usko, ovat syntipukkeja kaikkeen, ja ne jotka uskovat, ovat hänen suosikkejaan??
Sinä ole päässyt perheestäsi eroon nuorena meillä on täysin erilaiset taustat,"Minun kokemukseni liittyvät nimenomaan aikuisikään. "
Niin kerrot tässä että lapsuutesi oli hyvä että tavallaan aloituksessa mainitsemasi kärsimyksesi tuli vasta aikuisena, sen jälkeen kun menetit suosikkiasemasi/koit tulleesi hylätyksi ja sitä kautta itsesi hylkiöksi...
En ny ihan ymmärrä, jotenkin ajattelen, että lapset omasta tahdostaan ottavat aikuistuessaan etäisyyttä vanhempiinsa, että niin kuuluu olla...
Vaikea ny ymmärtää tragediaasi ihan perin pohjin, mistä siinä on kysymys...
Menetitkö sinä tuon suosikkiaseman menetyksen yhteydessä sitten myös asuntosi, työpaikkasi, ns. hyvän elämäsi mikä osaltaan voi selittää katkeruuttasi, että koko elämäsi oli ikäänkuin sidottu vanhempiisi/vanhempien varassa...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Minun kokemukseni liittyvät nimenomaan aikuisikään. "
Niin kerrot tässä että lapsuutesi oli hyvä että tavallaan aloituksessa mainitsemasi kärsimyksesi tuli vasta aikuisena, sen jälkeen kun menetit suosikkiasemasi/koit tulleesi hylätyksi ja sitä kautta itsesi hylkiöksi...
En ny ihan ymmärrä, jotenkin ajattelen, että lapset omasta tahdostaan ottavat aikuistuessaan etäisyyttä vanhempiinsa, että niin kuuluu olla...
Vaikea ny ymmärtää tragediaasi ihan perin pohjin, mistä siinä on kysymys...
Menetitkö sinä tuon suosikkiaseman menetyksen yhteydessä sitten myös asuntosi, työpaikkasi, ns. hyvän elämäsi mikä osaltaan voi selittää katkeruuttasi, että koko elämäsi oli ikäänkuin sidottu vanhempiisi/vanhempien varassa...Menetin tuon 'älykkäämmän' vanhempani ennenaikaisesti ja lopullisesti. Hänestä on nyt enää jäljellä muistot.
NPHlainen kirjoitti:
Menetin tuon 'älykkäämmän' vanhempani ennenaikaisesti ja lopullisesti. Hänestä on nyt enää jäljellä muistot.
"Menetin tuon 'älykkäämmän' vanhempani ennenaikaisesti ja lopullisesti. "
Niin, käsittääkseni olit kuitenkin jo aikuinen, mutta ilmeisesti tässä kun toit tuon asian esiin, niin jotenkin siitä välittyy että hänen myötään menetit sitten jotain muutakin, jollei kaiken, ehkä "itsesikin"..
Viittaan kertomaasi jossa kerroit että tuo älykäs ikäänkuin kierrätti/hyväksytti kaikki perheen asiat ensin sinulla ennenkuin ne edes kerrottiin toiselle vanhemmalle...
En tiedä kummallista, perheen aivotko sitten tavallaan kuolivat tuon älykkään myötä ja sen jälkeen/ilman häntä kaikki mennyt päin prinkkalaa...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Menetin tuon 'älykkäämmän' vanhempani ennenaikaisesti ja lopullisesti. "
Niin, käsittääkseni olit kuitenkin jo aikuinen, mutta ilmeisesti tässä kun toit tuon asian esiin, niin jotenkin siitä välittyy että hänen myötään menetit sitten jotain muutakin, jollei kaiken, ehkä "itsesikin"..
Viittaan kertomaasi jossa kerroit että tuo älykäs ikäänkuin kierrätti/hyväksytti kaikki perheen asiat ensin sinulla ennenkuin ne edes kerrottiin toiselle vanhemmalle...
En tiedä kummallista, perheen aivotko sitten tavallaan kuolivat tuon älykkään myötä ja sen jälkeen/ilman häntä kaikki mennyt päin prinkkalaa...Eikö sinun vanhempasi mukana kuole muuta kuin aivot? Kai se koko henkilö häviää täältä....ja kaikki muukin mikä häneen liittyy.
NPHlainen kirjoitti:
Eikö sinun vanhempasi mukana kuole muuta kuin aivot? Kai se koko henkilö häviää täältä....ja kaikki muukin mikä häneen liittyy.
"Eikö sinun vanhempasi mukana kuole muuta kuin aivot? Kai se koko henkilö häviää täältä....ja kaikki muukin mikä häneen liittyy. "
Noh, tuo aivot ny tuli ihan tuosta omasta jaottelustasi koskien vanhempiasi, mitä pidän hieman outona..."Menetin tuon 'älykkäämmän' vanhempani ennenaikaisesti ja lopullisesti."
Omat vanhempani ovat jo kuolleet aikoja sitten, isäni jo ollessani puoli vuotias, että tavallaan olen kokenut olevani isätön lapsi vaikka ihan avioliitossa olen syntynyt ja äitinikin jo kymmenkunta vuotta sitten...
Lapsuuden kodista irtatumisen ja äitini kuoleman välissä oli reilu parisenkymmentä vuotta jolloin elimme lähestulkoon tyystin erillämme,joskus soiteltiin, kyseltiin kuulumisia, välimatkaakin parisataa kilometriä ja tosiaan tapasimme muutaman kerran vuodessa.
Etten ny kokenut menettäneeni ainakaan mitään konkreettista, olen edelleen äitini tytär, vaikka itsekin olen äiti. Osa hänestä jatkaa elämäänsä minussa, kiitollinen olen ihmiselle joka elämän minulle antoi, ilman häntä en olisi minä, tässä kirjoittamassa vaan joku muu/toinen ihminen
Hänen menetystään pidin luonnollisena, elämään kuuluvana asiana, sukupolvien ketjussa minun vuoroni on seuraavaksi jos elämä menee luonnollisen sukupolviketjun mukaisesti ja jäljelle jääneet (lapseni) jatkavat elämäänsä ja heistä syntyy uusia sukupolvia, joissa on jäljellä jotain minustakin
Etten ole ihan samaa mieltä tuosta, että kaikki häviää mikä häneen liittyy, osa hänestä on sinussakin ja hän on vaikuttanut sinuun niin hyvässä kuin pahassakin ja hän vaikuttaa taustalla monella tapaa niin sinun elämässäsi kuin mahdolliissa häntä seuraavissa tulevissa sukupolvissakin...
Sen vuoksi onkin hyvä jonkin verran tuntea esim. vanhempiensa historiaa ihan henkilöinä kuin sitä aikautta/olosuhteita missä he ovat eläneet, mitkä asiat ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen millaisia vanhempia heistä tuli...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Eikö sinun vanhempasi mukana kuole muuta kuin aivot? Kai se koko henkilö häviää täältä....ja kaikki muukin mikä häneen liittyy. "
Noh, tuo aivot ny tuli ihan tuosta omasta jaottelustasi koskien vanhempiasi, mitä pidän hieman outona..."Menetin tuon 'älykkäämmän' vanhempani ennenaikaisesti ja lopullisesti."
Omat vanhempani ovat jo kuolleet aikoja sitten, isäni jo ollessani puoli vuotias, että tavallaan olen kokenut olevani isätön lapsi vaikka ihan avioliitossa olen syntynyt ja äitinikin jo kymmenkunta vuotta sitten...
Lapsuuden kodista irtatumisen ja äitini kuoleman välissä oli reilu parisenkymmentä vuotta jolloin elimme lähestulkoon tyystin erillämme,joskus soiteltiin, kyseltiin kuulumisia, välimatkaakin parisataa kilometriä ja tosiaan tapasimme muutaman kerran vuodessa.
Etten ny kokenut menettäneeni ainakaan mitään konkreettista, olen edelleen äitini tytär, vaikka itsekin olen äiti. Osa hänestä jatkaa elämäänsä minussa, kiitollinen olen ihmiselle joka elämän minulle antoi, ilman häntä en olisi minä, tässä kirjoittamassa vaan joku muu/toinen ihminen
Hänen menetystään pidin luonnollisena, elämään kuuluvana asiana, sukupolvien ketjussa minun vuoroni on seuraavaksi jos elämä menee luonnollisen sukupolviketjun mukaisesti ja jäljelle jääneet (lapseni) jatkavat elämäänsä ja heistä syntyy uusia sukupolvia, joissa on jäljellä jotain minustakin
Etten ole ihan samaa mieltä tuosta, että kaikki häviää mikä häneen liittyy, osa hänestä on sinussakin ja hän on vaikuttanut sinuun niin hyvässä kuin pahassakin ja hän vaikuttaa taustalla monella tapaa niin sinun elämässäsi kuin mahdolliissa häntä seuraavissa tulevissa sukupolvissakin...
Sen vuoksi onkin hyvä jonkin verran tuntea esim. vanhempiensa historiaa ihan henkilöinä kuin sitä aikautta/olosuhteita missä he ovat eläneet, mitkä asiat ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen millaisia vanhempia heistä tuli...Luonnollinen kuolema on helpompi käsittää kuin äkillinen ja huomattavan ennenaikainen. Asioita jää silloin puhumatta ja tekoja jää tekemättä. Sama kuin sinulle nyt tärkeätä ihmistä jonka kanssa asiat ovat kesken, ei huomenna enää olisi olemassa. Etkä voi yhtään sitä arvata etukäteen. Samalla meni vanhempi sekä työkaveri (varmasti kummastelet miten lapsi voi olla vanhempansa työkaveri, mutta usko pois, olimme myös työkamuja).
Käytän sanoja tyhmempi ja älykkäämpi koska en halua vanhempiani aina tarkentaa oliko nainen vai mies, äiti vai isä. NPHlainen kirjoitti:
Luonnollinen kuolema on helpompi käsittää kuin äkillinen ja huomattavan ennenaikainen. Asioita jää silloin puhumatta ja tekoja jää tekemättä. Sama kuin sinulle nyt tärkeätä ihmistä jonka kanssa asiat ovat kesken, ei huomenna enää olisi olemassa. Etkä voi yhtään sitä arvata etukäteen. Samalla meni vanhempi sekä työkaveri (varmasti kummastelet miten lapsi voi olla vanhempansa työkaveri, mutta usko pois, olimme myös työkamuja).
Käytän sanoja tyhmempi ja älykkäämpi koska en halua vanhempiani aina tarkentaa oliko nainen vai mies, äiti vai isä."Käytän sanoja tyhmempi ja älykkäämpi koska en halua vanhempiani aina tarkentaa"
Niin, jaotteluasi pidän kyllä outona ja tarinasi on muutenkin hieman ristiriitainen, ensin kerrot olleesi narsistin(sen tyhmemmän?) suosikki ja palveluskoira.Tarinasi edetessä olitkin liittoutunut älykkäämmän kanssa tyhmää narsistia vastaan...
Mutta joo, työhön liittyen kerroit jo aiemmin saaneesi työpaikan vanhempasi avustuksella, että siltä osin loogista että hän oli myös työtoverisi ja ilmeisen suuri vaikuttaja elämässäsi...
Niin tuohon liittyen...
" Asioita jää silloin puhumatta ja tekoja jää tekemättä."
Niin kuoli minunkin äitini äkillisesti kotona, että siltä osin hän poistui elämästä ykskaks, mutta ikä ja perussairaudet huomioiden pidän kuolemaa luonnollisena, hän oli suht täysjärkinen, liikkuva loppuun asti ja hänen päivänsä oli ollut normaali...
Toki itsekin ajattelin, että olisi pitänyt puhua joistain asioista, mutta uskoisin, että suurimalla asiat vaan jäävät puhumatta, ei osata, kyetä puhumaan vaan kipeätkin asiat vaietaan kuoliaaksi...
Jonkinlainen sovinto, anteeksianto lie se tärkein tehtävä, mutta jos ja kun aihetta sellaiseen ei ole niin kiitollisuuden, arvostuksen ja rakkauden osoittaminen ne tärkeimmät, jotka nekin asiat usein jäävät arjessa sanomatta..
En tiedä, itse jonkin verran kävin keskustelua äitini kuvan kanssa ajatuksissani hänen kuolemansa jälkeen. Hieman yksipuolistahan se oli, mutta hyvinkin terapeuttista kuitenkin...
Tuossa se hänen kuvansa on hyllyssä, joskus ohimennen jokin ajatus vieläkin sinne suuntaan häivähtää hymyn kera...
Mutta nyt kun sinua ilmeisesti on jäänyt vaivaamaan sanomatta/puhumatta jääneet sanat ja keskeneräiset asiat, niin voit yrittää toimia toisin muiden läheistesi kanssa, vaikka parhaimillaankin ihmisten kesken varmaan aina jää jotain ikäänkuin keskeneräiseksi...
Tässä ny kun näitä asioita pohdin niin itsekin ajattelen, että entistä usammin pitäisi muistaa sanoa ja osoittaa toiselle, että olet minulle tärkeä, rakastan sinua, olen kiitollinen siitä että saan olla kanssasi, olet osa elämääni...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Käytän sanoja tyhmempi ja älykkäämpi koska en halua vanhempiani aina tarkentaa"
Niin, jaotteluasi pidän kyllä outona ja tarinasi on muutenkin hieman ristiriitainen, ensin kerrot olleesi narsistin(sen tyhmemmän?) suosikki ja palveluskoira.Tarinasi edetessä olitkin liittoutunut älykkäämmän kanssa tyhmää narsistia vastaan...
Mutta joo, työhön liittyen kerroit jo aiemmin saaneesi työpaikan vanhempasi avustuksella, että siltä osin loogista että hän oli myös työtoverisi ja ilmeisen suuri vaikuttaja elämässäsi...
Niin tuohon liittyen...
" Asioita jää silloin puhumatta ja tekoja jää tekemättä."
Niin kuoli minunkin äitini äkillisesti kotona, että siltä osin hän poistui elämästä ykskaks, mutta ikä ja perussairaudet huomioiden pidän kuolemaa luonnollisena, hän oli suht täysjärkinen, liikkuva loppuun asti ja hänen päivänsä oli ollut normaali...
Toki itsekin ajattelin, että olisi pitänyt puhua joistain asioista, mutta uskoisin, että suurimalla asiat vaan jäävät puhumatta, ei osata, kyetä puhumaan vaan kipeätkin asiat vaietaan kuoliaaksi...
Jonkinlainen sovinto, anteeksianto lie se tärkein tehtävä, mutta jos ja kun aihetta sellaiseen ei ole niin kiitollisuuden, arvostuksen ja rakkauden osoittaminen ne tärkeimmät, jotka nekin asiat usein jäävät arjessa sanomatta..
En tiedä, itse jonkin verran kävin keskustelua äitini kuvan kanssa ajatuksissani hänen kuolemansa jälkeen. Hieman yksipuolistahan se oli, mutta hyvinkin terapeuttista kuitenkin...
Tuossa se hänen kuvansa on hyllyssä, joskus ohimennen jokin ajatus vieläkin sinne suuntaan häivähtää hymyn kera...
Mutta nyt kun sinua ilmeisesti on jäänyt vaivaamaan sanomatta/puhumatta jääneet sanat ja keskeneräiset asiat, niin voit yrittää toimia toisin muiden läheistesi kanssa, vaikka parhaimillaankin ihmisten kesken varmaan aina jää jotain ikäänkuin keskeneräiseksi...
Tässä ny kun näitä asioita pohdin niin itsekin ajattelen, että entistä usammin pitäisi muistaa sanoa ja osoittaa toiselle, että olet minulle tärkeä, rakastan sinua, olen kiitollinen siitä että saan olla kanssasi, olet osa elämääni...Mutta joo, työhön liittyen kerroit jo aiemmin saaneesi työpaikan vanhempasi avustuksella, että siltä osin loogista että hän oli myös työtoverisi ja ilmeisen suuri vaikuttaja elämässäsi...
en ole tuollaistakaan sanonut, mutta olkoon se sinun luulosi. Nyt tajuan...
Hahahhahhaaaa .., luet rivien välistä, LUE vain riveiltä äläkä tee omia kuvitelmia.
Toimisinä vaan itse toisin läheisetesi kanssa en sinun neuvojasi kaipaa.
Nyt ei vittsi enää enää kirjoittaa....
Kyllä se siitä kun jaksat vain pakertaa....tulee sinusta hyvä palstatohtori vielä..;);)) NPHlainen kirjoitti:
Mutta joo, työhön liittyen kerroit jo aiemmin saaneesi työpaikan vanhempasi avustuksella, että siltä osin loogista että hän oli myös työtoverisi ja ilmeisen suuri vaikuttaja elämässäsi...
en ole tuollaistakaan sanonut, mutta olkoon se sinun luulosi. Nyt tajuan...
Hahahhahhaaaa .., luet rivien välistä, LUE vain riveiltä äläkä tee omia kuvitelmia.
Toimisinä vaan itse toisin läheisetesi kanssa en sinun neuvojasi kaipaa.
Nyt ei vittsi enää enää kirjoittaa....
Kyllä se siitä kun jaksat vain pakertaa....tulee sinusta hyvä palstatohtori vielä..;);))"en ole tuollaistakaan sanonut, mutta olkoon se sinun luulosi."
Noh, luulemisia/väärinkäsityksiä toki näissä keskusteluissa syntyy...
Mistäkö tämä luuloni sitten on syntynyt,
muistelen sinun jossain kohtaa maininneen vanhemman tarjoamasta työpaikasta kuin myös siitä että suosikkilapsesta on konkreettista hyöytyä, hän tekee asioita/työtä vanhemman hyväksi, korjaa auton, pyyhkii pölyt yms. edelleen mainitsit jotain vuosien raatamisesta vanhemman hyväksi ja tässä ny mainitset että vanhempasi oli myös työtoverisisi...
Mutta joo, ehkä keskustelu on hyvä päättää ettei se jää junnaamaan paikoilleen, mutta paljon ns. uutta näkökulmaa toit tähän narsisti perheessä teemaan ja siihen miten moninaisia vaikutuksia sillä on...
Tosiaan sivullisen on hyvin vaikea ymmärtää tuollaisia perhekuvioita/ajatusmalleja...
Mitä tulee mainitsemiisi neuvoihin niin välttämättä ne eivät sellaisiksi ollut tarkoitettu, enimmäkseen omaa pohdintaa ja muistutukseni itsellenikin, että aina on parantamisen varaa noiden asioiden suhteen...- NPHlainen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"en ole tuollaistakaan sanonut, mutta olkoon se sinun luulosi."
Noh, luulemisia/väärinkäsityksiä toki näissä keskusteluissa syntyy...
Mistäkö tämä luuloni sitten on syntynyt,
muistelen sinun jossain kohtaa maininneen vanhemman tarjoamasta työpaikasta kuin myös siitä että suosikkilapsesta on konkreettista hyöytyä, hän tekee asioita/työtä vanhemman hyväksi, korjaa auton, pyyhkii pölyt yms. edelleen mainitsit jotain vuosien raatamisesta vanhemman hyväksi ja tässä ny mainitset että vanhempasi oli myös työtoverisisi...
Mutta joo, ehkä keskustelu on hyvä päättää ettei se jää junnaamaan paikoilleen, mutta paljon ns. uutta näkökulmaa toit tähän narsisti perheessä teemaan ja siihen miten moninaisia vaikutuksia sillä on...
Tosiaan sivullisen on hyvin vaikea ymmärtää tuollaisia perhekuvioita/ajatusmalleja...
Mitä tulee mainitsemiisi neuvoihin niin välttämättä ne eivät sellaisiksi ollut tarkoitettu, enimmäkseen omaa pohdintaa ja muistutukseni itsellenikin, että aina on parantamisen varaa noiden asioiden suhteen..."Mitä tulee mainitsemiisi neuvoihin niin välttämättä ne eivät sellaisiksi ollut tarkoitettu, enimmäkseen omaa pohdintaa ja muistutukseni itsellenikin, että aina on parantamisen varaa noiden asioiden suhteen... "
-tuo on hyvä pointti...
En tiedä mitä tarkoitusta varten keräät tietoja? Opiskeletko vai oletko alan ammattilaien?
Kiitos kommenteistasi!
Ja oikein hvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!
- trewtre
Mä olisin valmis antamaan anteeksi pikkusiskolleni jos hän joskus anteeksi pyytäisi. En tiedä millainen hän on nykyään, mutta olen ymmärtänyt ettei hän mistään henkilökohtaisesta tai lapsuudestaan pysty puhumaan kenenkään kanssa. Ja minun kanssa ei halua puhua ainakaan lapsuudestaan. Odotan millainen hänestä tulee, kun hän vähän kasvaa ja pääsee narsistin vaikutuspiiristä. Kyllä hän varmaan jossain vaiheessa tajuaa itsekin jotain.
- alentuva asenne?
Tai sitten sä et ole kauhean oikeudenmukainen tai fiksu ihminen eli sellainen, jonka kanssa ihmiset haluaisivat vaikeista asioista keskustella. Esimerkiksi, mitä hänen pitäisi pyytää sinulta anteeksi, jos teillä molemmilla on ollut narsisti vanhempana? Sinun kärsimystäsi, olethan tietysti ainoa, joka oikeasti kärsii?
- puuttuva pala
Narsisti ei tajua koskaan mitään muuta, kuin oman tuskansa, eikä tahdokaan tajuta. Häntä ei kiinnosta ja hän kuvittelee, että kaikki muut ihmiset ovat samanlaisia oman edun tavoittelijoita.
Samoin, kun empaatikkokaan ei tajua, ettei kaikilla ihmisillä ole grammaakaan empatiaa tai rakkautta muita, kuin itseään kohtaan.
Empaatikon herääminen on karua ja kylmää kyytiä ja karua ja kylmää on myös se, että narsisti ei herää koskaan.
Mikään prinssi tai prinsessa ei häntä unestaan herätä. Ikinä.- gjkljggg
Empaatikon herääminen on kyllä outo kokemus
- Kyllä
Jokainen meistä on sellainen että ajattelee omia asioitaan ensiksi, näin tuleekin olla. Jokainen meistä on jollakin tavalla kokematon elämänsä jossakin vaiheessa ja kuvittelee toiset vähän samanlaisiksi kuin itse on. Huonot kokemukset tekevät ihmisestä varuillaan olevan kyynikon. Ei kylläkään kaikista. Hyvät kokemukset taas rentouttavat ja rohkaisevat.
- chöökhgfgjkk
Kyllä kirjoitti:
Jokainen meistä on sellainen että ajattelee omia asioitaan ensiksi, näin tuleekin olla. Jokainen meistä on jollakin tavalla kokematon elämänsä jossakin vaiheessa ja kuvittelee toiset vähän samanlaisiksi kuin itse on. Huonot kokemukset tekevät ihmisestä varuillaan olevan kyynikon. Ei kylläkään kaikista. Hyvät kokemukset taas rentouttavat ja rohkaisevat.
Jokainen ei ajattele omia asioitaan ensiksi, vaikka niin olisikin hyvä tehdä.
Monilla ihmisillä on käsitys, että jokainen ajattelee omia asioitaan ensiksi, siis "jokainen". Minä en usko siihen. Jos tuo vaikka oliskin pääsääntö, miltei kaikissa ilmiöissä on mielestäni myös poikkeuksia.
Ja kuinka kukaan voi auttaa ihmistä, joka ei ajattele itseään ensiksi, jos kaikki uskovat, että jokainen niin tekee ?
- ejjeuueuqpurqpurqp
http://narskulandia.blogspot.fi/search/label/syntipukki
Tuolta lueskelin joitain juttuja,- Minä
OMG!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- syntipukki.
En mene allekirjoittamaan.... Itse olen narsistiäidin syntipukkilapsi. Kaksi vanhempaa veljeä kultaisia lapsia, jotka äitini värväsi syyttämään ja pahoinpitelemään mua koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Kasvoi helvetissä ja ole rikki koko lopun elämääni. En ole pystynyt eheytymään. Mut tuhosi mun oma perhe. Aikuinen ja nainen ja kaksi aikuista miestä tuhosi pienen tytön.
- kuusi oikein
En kyllä voisi kuvitella nimittäväni vanhempiani tyhmemmäksi ja viisaammaksi. Se edellyttää täydellistä kykyä etäännyttää itsensä heistä, kuin myös täydellistä tunteettomuutta, jonka taidon osaavat vain - no tiedät kyllä.
Sinuna en kyllä heittäisi vielä kirvestä kaivoon tuossa narsismidiagnoosissa koskien itseäsi.
Kyllä se vaan niin selkeästi näkyy sinun tekstissäsi ja perustassa, jonka pohjalta asioita ajattelet ja maailmaa hahmotat ja arvotat.
Olisiko se sinulle maailmanloppu, jos olisitkin narsisti?
Eikö se selittäisi monta outoa asiaa ja ihmisten suhtautumista sinuun, elämässäsi?
Etkö yhtään tunnista itseäsi näistä narsisteja koskevista kertomuksista?- lopettakaa jo
Tylsä, riitaisa, ylipikä, jonninjoutava ketju.
- NPHlainen
Kiitoksia kaikille kommenteistanne ja hyvää Joulun odotusta! Vielä 2 yötä....;)
- joopatijoo1
Narsistin piirteet löytyy kirjoituksestasi.Hanki elämä.
- NPHlainen
Kiitoksia viisaasta neuvosta, kuulut varmasti kolmen itämaiseen tietäjän porukkaan...
- Muuttunut
Kyllä ne sinun narsistiset piirteesi aika vahvoina tulivat tekstissäsi esiin. Ei siinä kristallipalloa tarvita tällä palstalla, jossa meillä on kokemusta narsistisesti persoonallisuushäiriöisten kanssa elämisestä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön rakenteet näkyvät asenteissasi ja tavassasi hahmottaa ja arvottaa kokemuksiasi ja itseäsi suhteessa ympäristöön, kuten myös tietynlaisessa jäykän ehdollistuneessa, mustavalkoisessa ajattelussa ja kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan tai joustavaan ajatteluun.
Persoonallisuushäiriötä on lähes mahdotonta hahmottaa itsessään. Se ei ole rikos, eikä sinun vikasi. Haittaa siitä on lähinnä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, etenkin oman perheen ja lähipiirin kanssa, jotka kärsivät jatkuvasti.
Todennäköistä on, että siirrät samat kotoa opitut mallit, joista olet kärsinyt ja kärsit, omalle puolisollesi ja lapsillesi melko samanlaisina.
Muutokseen tarvitaan oma luja tahto ja taipumaton motivaatio muuttua ja katkaista tuhoava narsismin ketju.- Muuttuneelle :)
"Kyllä ne sinun narsistiset piirteesi aika vahvoina tulivat tekstissäsi esiin. Ei siinä kristallipalloa tarvita tällä palstalla, jossa meillä on kokemusta narsistisesti persoonallisuushäiriöisten kanssa elämisestä. "
Olet narsku
"Narsistisen persoonallisuushäiriön rakenteet näkyvät asenteissasi ja tavassasi hahmottaa ja arvottaa kokemuksiasi ja itseäsi suhteessa ympäristöön, kuten myös tietynlaisessa jäykän ehdollistuneessa, mustavalkoisessa ajattelussa ja kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan tai joustavaan ajatteluun."
Narskuilua...
"Persoonallisuushäiriötä on lähes mahdotonta hahmottaa itsessään. Se ei ole rikos, eikä sinun vikasi. Haittaa siitä on lähinnä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, etenkin oman perheen ja lähipiirin kanssa, jotka kärsivät jatkuvasti. "
Narskuilu jatkuu..:)
Todennäköistä on, että siirrät samat kotoa opitut mallit, joista olet kärsinyt ja kärsit, omalle puolisollesi ja lapsillesi melko samanlaisina.
lisää narskuilua....
"Muutokseen tarvitaan oma luja tahto ja taipumaton motivaatio muuttua ja katkaista tuhoava narsismin ketju. "
Miksei se ole toiminut sinulla?? Kerropa narsisti se meille...vai olitko ennen syntipukki? - Muuttunut
Muuttuneelle :) kirjoitti:
"Kyllä ne sinun narsistiset piirteesi aika vahvoina tulivat tekstissäsi esiin. Ei siinä kristallipalloa tarvita tällä palstalla, jossa meillä on kokemusta narsistisesti persoonallisuushäiriöisten kanssa elämisestä. "
Olet narsku
"Narsistisen persoonallisuushäiriön rakenteet näkyvät asenteissasi ja tavassasi hahmottaa ja arvottaa kokemuksiasi ja itseäsi suhteessa ympäristöön, kuten myös tietynlaisessa jäykän ehdollistuneessa, mustavalkoisessa ajattelussa ja kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan tai joustavaan ajatteluun."
Narskuilua...
"Persoonallisuushäiriötä on lähes mahdotonta hahmottaa itsessään. Se ei ole rikos, eikä sinun vikasi. Haittaa siitä on lähinnä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, etenkin oman perheen ja lähipiirin kanssa, jotka kärsivät jatkuvasti. "
Narskuilu jatkuu..:)
Todennäköistä on, että siirrät samat kotoa opitut mallit, joista olet kärsinyt ja kärsit, omalle puolisollesi ja lapsillesi melko samanlaisina.
lisää narskuilua....
"Muutokseen tarvitaan oma luja tahto ja taipumaton motivaatio muuttua ja katkaista tuhoava narsismin ketju. "
Miksei se ole toiminut sinulla?? Kerropa narsisti se meille...vai olitko ennen syntipukki?Temppusi eivät tehoa minuun. Tunnen itseni hyvin ja olen käynyt läpi oman toipumisprosessini.
Keskustelu kanssasi on ajan haaskausta.
Oletko kymmenvuotias?
- Muuttunut
Ensimmäinen askel on salapoliisityötä, jossa pyritään arvioimaan omaa persoonaa uudelleen niin, että löydetään ne omat narsistiset asenteet ja käyttäytymistavat, joita sitten pyritään karsimaan tai tietoisesti muuttamaan vähemmän tuhoaviksi tai muita loukkaaviksi ja satuttaviksi.
Voidaan myös verrata kotoa opittuja, itseä loukanneita vuorovaikutusmalleja ja verrata niitä omaan tapaan toimia ja reagoida.
Narsismiin kuuluu juuri se, että negatiiviset ja vahingolliset piirteet itsessä kielletään, kuvitellaan oikeutetuiksi tai perustelluiksi ja kuvitellaan muiden ihmisten ominaisuuksiksi. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi röyhkeys, ylimielisyys, kateus, häpeä, ilkeys, julmuus, välinpitämättömyys jne.
Narsistissa ei ole koskaan, omasta mielestään, mitään syytä ympäristön oireiluun tai pahaan oloon.
Narsistinen persoona ei kykene näkemään omaa käytöstään syynä, jonka seurauksena läheiset voivat huonosti ja oireilevat.Tuli tuos kuunneltua radiosoitosta tämä biisi ja sanoituksen myötä muistui täällä olleet kiivaatkin keskustelutkin tästä aiheesta, joten ajattelin ny laittaa biisin tämän ketjun jatkoksi, vaikka tuos joku uudempikin samaa aihetta sivuava näytti aloitetun...
https://www.youtube.com/watch?v=CAW1vLboRYEyhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Tuli tuos kuunneltua radiosoitosta tämä biisi ja sanoituksen myötä muistui täällä olleet kiivaatkin keskustelutkin tästä aiheesta, joten ajattelin ny laittaa biisin tämän ketjun jatkoksi, vaikka tuos joku uudempikin samaa aihetta sivuava näytti aloitetun...
https://www.youtube.com/watch?v=CAW1vLboRYEKatsoin, että tämä vanha ketju oli joitain kiinnostanut ja sen myötä noussut uudestaan esille.
Lueskelin sen tuossa läpi ja kuuntelin samalla tuon muinoin linkittämäni biisinkin, joka hyvinkin liittyy tähän aiheeseen. Kaija Koon haastattelunkin sitten luin ko. biisin sanoituksen tiimoilta.
"Kaijan Surulapsi-kappale on koskettava pohdinta lapsen ja vanhemman suhteesta.
- Biisi on raju sillä tavalla, että se kertoo lapsen toivosta tulla hyväksytyksi. Kaikki lapsethan toivovat, että heidät hyväksyttäisiin, Kaija kertoo.
- Mehän olemme erillisiä yksilöitä, ollaan sitten samoista geeneistä tai ei. Olemme yksilöitä, emme vanhempien jatkeita. On tärkeää, että lapsi hyväksytään vaikka hän on erillinen yksilö. Se on raju kamppailu, ettei tule sellaista tilannetta, että joutuu vanhempana hakemaan sitä hyväksyntää sitten monella muulla tavalla.
https://www.iskelma.fi/uutiset/musiikki/a-111905
Tuli vaan mieleen, että musikin ja laulujen sanoituksilla voidaan tuoda ymmärrettävästi esille ns. "maanläheisesti" näitä asioita ilman sen kummempia tieteellisiä teorioita. Kyllähän näitä vanhempiensa myötä kasvaneita erilaisia surulapsia varmaan on paljon, olivat he sitten olleet lapsuuden perheessään suosikin tai syntipukin roolissa.
Vielä tuli mieleen sellainenkin asia, että minun mielestäni on hyvä asia kun nuo julkisuuden henkilötkin ovat tuleet "kaapeistaan" ulos ja kertoneet vaikeuksistaan, jolloin on alettu ymmärtää, että ihminen on aina paljon muutakin kuin vikansa kuin vammansa.
- Offset
Olen samaa mieltä?
- samaa mieltä
narsistivanhempi sairastuttaa lapsensa
https://narsismia.wordpress.com/2008/02/19/narsisti-sairastuttaa-lapsensa/
- SuosittuSyntisäkki
Narsistivanhempi on alistamisen ja vähättelyn mestari. Näin määrittelee sosiaalipsykologi Janne Viljamaa tuoreessa teoksessaan Narsistin lapsena.
"Jos narsistivanhemmalla on useita lapsia, joku lapsista voi Viljamaan mukaan olla kultalapsi eli narsistin unelmien toteuttaja. Kultalapsi on narsistin mielestä usein aivan kuin hän itse nuorena. Vanhempi kehuu tätä lastaan älykkääksi. Kun tämä lapsi menestyy ja saa kehuja, vanhempi on aina paikalla. Perheen lapsista yksi voi olla musta lammas eli syntipukki, jonka viaksi narsistivanhempi sysää kaiken mahdollisen ja mahdottoman."
Koko juttu tuon linkin kautta
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015100920494256_pr.shtml- Estella_
Kaikki tapahtuu narsistin määrittelemänä. siksi suosikkilapsi ei ole aina suosikkilapsi jos hän itse niin päättää ja hankkiutuu eroon suosikikkilapsen roolistaan. Syntipukista josta hän puhui ennen negatiivisesti nyt narsistinen joutuukin puhumaan positiivisesti koska hänen pitää elää eteenpäin syntipukin kannattelemana. Ei narsisti niin tyhmä kuitenkaan ole ettei tajua että nyt ote lipesi suosikkilapseen, silloin hän kameleonttina muuntautuu suosimaan syntipukkia, koska joku täytyy aina olla. Narsisti ei voi elää yksin ilman palvelijaa...Lisäksi sen huomasi että kun asiat alkoivat mennä minun kanssani huonommin hän välittömästi alkoi siirtää positiivistä painopistetta syntipukin suuntaan.
Syy miksi halusin suosikin roolista pois oli että pärjään paljon paremmin ilman narsistia, narsisti oli suuri rasite ja este minulle, eikä apu niinkuin monet syntipukeiksi tuntevat luulevat. - viheliäinenkuvio
Tuollaistakin kuviota voi käännellä melkein kuinka päin vain ikinä tahtoo. Voi olla, että yksi lapsista onkin empaattinen, terve ja päihteetön, vanhemmat huomioon ottava. Sitten taas yksi sisaruksista voi oikeasti olla musta lammas, narsistinen ja päihteiden orja, joka on vanhemmille hirveä painolasti. Sitten sellainen narsistinen painolasti voi alkaa maalaamaan myöhemmin kaikkea uudestaan ja syyttää omasta epäonnistumisestaan muita sisaria ja vanhempia. Ei olisi yksi ja viimeinen kerta, kun niin käy.
- tytär-1
viheliäinenkuvio kirjoitti:
Tuollaistakin kuviota voi käännellä melkein kuinka päin vain ikinä tahtoo. Voi olla, että yksi lapsista onkin empaattinen, terve ja päihteetön, vanhemmat huomioon ottava. Sitten taas yksi sisaruksista voi oikeasti olla musta lammas, narsistinen ja päihteiden orja, joka on vanhemmille hirveä painolasti. Sitten sellainen narsistinen painolasti voi alkaa maalaamaan myöhemmin kaikkea uudestaan ja syyttää omasta epäonnistumisestaan muita sisaria ja vanhempia. Ei olisi yksi ja viimeinen kerta, kun niin käy.
Narsistin lapset lokeroidaan jo hyvin pienenä näihin maihittuihin rooleihin. Jolloin ei ole vielä tietoa heidän luonteenpiirteistä, tai päihteiden käytöstä. Eikä myöskään siitä, miten nämä lapset käyttääntyvät vanhempiaan kohtaan aikuisena.
Pikemminkin tuntuu siltä, että narsisti inhoaa empaattisuutta ja kiltteyttä ja lukee sen *luonteenheikkoudeksi*. Koska näitä luonteenpiirteitä ei hänestä itsestä löydy. Niin, sen on oltava jotain todella huonoa. Jolloin tätä epäkelpoa yksilöä on hänen mielestään alettava koulitsemaan *kovempinahkaiseksi*. Hänen itsensä kaltaiseksi.
Ja kun ihmisen perusluonteellehan ei voida mitään. Niin narsistivanhempi epäonnistuessaan näissä *kasvatustoimissa* saattaa kokea suoranaista vihaa lastaan kohtaan.
Sekä voimattomuutta ja kuviteltua valtansa murentumista. Joka aiheuttaa sen, että lapsi on epäkelpo perheyhteisönjäsen ja saa näin syntipukinroolin kannattavakseen.
Ja rinnastaissaan lapsensa hyväksi ja huonoksi. On toisen on oltava se täydellinen. Jumalasta seuraava, jalustalle nostettu kultainenlapsi.
- dd123455
Suosikkilapsella on paljon kovempi kohtalo kuin syntipukilla, suosikkilapsi joutu kärsimään koko ikänsa. syntipukki lähtee yleensä ajoissa pois kotoa, eikä tajua mikä onnenpotku se oli.
- jaketut
Suosikki tai ei suosikki. Minä sanoin kerran pelin poikki ja kieltäydyin uskomasta yhtään mitään mitä äiti sanoi perinnönjaosta ja ukin viimeisestä tahdosta. Rauha tuli siinä vaiheessa kun pistin asianajajat asialle määrittämään kuka voi ottaa mitä. Äiti yritti uskotella kovasti että huolimatta testamentista ukki halusi koko perinnön minun veljelleni. sanoin että pitäköön mutta saa maksaa minun osan sitten mulle. äiti sanoi että huolimatta kaikesta veljeni kuuluu saada kaikki koska ukki ei vain osannut ja kerennyt laatia testamenttiin mitä oikeasti halusi.
veljeni laittaa lapsensa hoitoon äidilleni huolimatta siitä että äiti on sekaisin ku seinäkello aina lasten kanssa. tässä on varmaan se syy miksi veli oli suosikki.
äiti kerran yritti uskotella että minun lapset on suosikkeja hänelle, sanoin että vaikka eivät olisikaan niin mitäpä se minulle kuuluu. Omatpahan on ihmissuhteensa - Saharanpieru
Uusperheissä niitä syntipukkeja tehdään. Muistakaa Eerikaa. Montako syyttäjää ja mistä kaikesta. Totuus kävi sitten lopulta ilmi, eikä kukaan ota edelleenkään vääristä syytöksiä vastuuta. Oho ja hupsista, sanoi perhekuvioiden asiantuntijat
- Heureeee
Minä olen perheestä jossa vahvasti (99,987%) epäilen että äidillämme on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Se kuinka häiriö ilmenee on todella mielenkiintoista, äitini kykenee näyttelemään normaalia silloin kun vieraita on läsnä. Ainoa joka näkyy on tietynlainen hätiköinti ja tiettyjen asioiden toistaminen niin kauan kunnes vieraat taipuvat. Mutta yleensä ne asiat eivät ole sellaisia että ne olisivat vieraille kovin pahoja sietää. Hän tyrkyttää vaikka kakkua niin kauan vieraille kunnes he viimein ottavat. Mutta siinä näkyy äidin sairaus, hän ei anna periksi ennen kuin toiset taipuvat. Normaalissa kotielämässä hän ei tyrkytä mitään kakkua lapsille vaan hän taivuttaa sitkeästi lapsiaan oman itsensä ja siskonsa perheen kanssa yhdistetyin voimin alistumaan heille. Äitimme omat saavutukset ovat jääneet todella vähäiseksi mutta hänellä näyttää olevan tarkoitus saada lastensa saavutuksista itselleen kunnia. Kaikki olisi ihan ok mutta hän siirtää meille omat mielitekonsa ja yrittää ruoskia meitä saavuttamaan ne. Me lapset näemme äidimme läpi niiltä osin kuin se on mahdollista mutta hän on salamyhkäinen ja kaikkea emme pysty näkemään. Hänellä on pimä puoli josta emme ole saaneet selvää että mitä ja miksi siellä tapahtuu jotain outoa. Äitimme ei ole luonnollinen vaan normaalisti hän on liian ystävällinen ts osin mielistelevä. Sitten seuraa aina syy siihen miksi hän mielistelee, ja äitimme saa yleensä lapsiltaan negatiivisen palautteen. Koska mielistelevällä ihmisellä on taka-ajatuksia.
Suosikki äidillämme on aina se joka palvelee häntä, ts kuin lukee valmiiksi äidimme ajatukset ja tulee avuksi automaattisesti aivan kuin se olisi lapsen velvollisuus. - apnaloituksessa
Oli ajattelemisen aihetta. Vaikka narsistilla on sekä suosikkeja, että
uhreja kaikki he vain omalla tavallaan palvelevat narsistin egoa.
Itse olin ehkä suosikki aluksi ja erittäin hyvä palvelija.
Kaikki loppui omaan perheen perustamiseen.
Koska minusta oli vähemmän hyötyä sain kokea uhriutumisen.
Vieläkin käytettiin hyväksi, mutta kuvaan astui kaikenlainen ilkeys.
Koska työskentelin perheyrityksessä vietiin ilkeillä tempuilla palkkarahat.
Lapsiani ei arvostettu yhtään eikä heistä edes kysytty koskaan.
Loppuviimeksi toisen vanhemman kuoleman jälkeen vietiin suurin osa
perinnöistä. - Onmeitämoneksi
Tee jotain työtä. Psykologinen työ ei ole sinua varten.
- Anonyymi
Minä olen myös ollut josku perheen suosikkilapsi. Aloittaja on oikeassa siinä että toiset pääsevät aloittamaan elämänsä puhtaalta pöydältä. Suosikkilapsi ei voi, eikä se ole oma valinta kuten vastauksissa kirjoitetaan. Yhtä vähän oma valinta kuin syntyä narsistin perheeseen. En vähättele syntipukkien kärsimystä mutta kyllä suosikkilapsi kärsii läpi koko elämänsä. Se ei ole mitään terapiaa olla narsistiperheen tuki ja turva vaikka itse on lapsi joka tarvitsisi sitä. Mitään hyötyä joita syntipukkilapset näkevät ei ole olemassa, suosikki saa aloittaa terapian kymmeniä vuosia myöhemmin kuin toiset. Elinaika ei riitä enää toipumiseen. Kun syntipukki lähtee kodista 16--18v niin suosikki voi olla 40- 50 vuotiaaksi vanhempiansa auttamassa.
- Anonyymi
Kun siirtyy suosikista syntipukiksi, niin siinä vasta kestämistä on.
- Anonyymi
Ja sitten syntipukitkin saavat tehdä jotain kerrankin vanhempansa eteen..eikä tarvitse valittaa. Ehkä totuus suosiosta valkenee heillekin.
- Anonyymi
Mielenkiintoinen ketju. Ensimmäistä kertaa törmäsin aiheeseen. Sanat syntipukki ja roskakori kuvaa niin hyvin omaa osaani. Olen saanut aina palautetta että olen tyhmä, laiska, kukaan ei pidä minusta jne. En osaa mitään enkä tiedä mistään mitään. En myöskään saa sanoa mistään eriävää mielipidettä, jos sen kuitenkin teen se kostetaan ja se kostetaan hamaan tappiin saakka moneen kertaan. Kirottu.
Selviytymistkeinona, älä hengitä, älä puhu, älä liiku, älä ajattele, älä ärsytä olen ilmaa...pysyn hengissä.- Anonyymi
Et kai vielä ole sen narsistin kanssa? Muuta muualle.
- Anonyymi
? sisarukset, olette kaikki saman arvoisia. tuskaa ei voi punnita. lopettakaa toistenne vertailu ja rakastakaa. todetkaa ympäristönne oleen traumatisoiva kaikille. mitä merkitystä on sillä kuka kärsii eniten, naurettavaa. kannattaa vain keskittyä omaan peilikuvaan ja tukevasti jokaista rakastaa polullansa siivoten haavojamme
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!
Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v14268Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään
HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh3721837Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2421621Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku281609Kimmo Kiljunen
"Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa2531206- 731033
- 581004
Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen60775- 47766
Miksi teet tästä niin vaikeaa?
Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p25729