Kun perheessä puolisot tulevat kahdesta eri kulttuurista ja tuovat mukanaan uudenlaisia tapoja ja perinteitä, miten olette onnistuneet sovittamaan ne yhteen? Oletteko valinneet parhaat molemmista vai dominoivatko toisen puolison tavat suhdettanne? Olisi kiva kuulla kokemuksia siitä, mitä olette opettaneet tai aiotte opettaa lapsillenne?
Meillä on käynyt niin, että vaikka olemme keskustelleet asiasta paljonkin, suomalaiset tavat ja perinteet tahtovat dominoida, asummehan Suomessa. Tärkeitä asioita, joita haluan lapsemme ehdottomasti omaksuvan, on suomalainen luotettavuus ja rehellisyys, niin, että kun jotain luvataan, se pidetään. Myös suomalainen itsenäisyys ja omillaan pärjääminen on hyve tässä maailmassa. Toivon ipanoiden oppivan tervettä kriittisyyttä ja ajattelemaan omilla aivoillaan.
Isän perintönä toivon tulevan kunnioituksen, jolle Samoalainen yhteiskunta perustuu. Lapsi kunnioittaa vanhempiaan, pikkusisarus isompaa, nuori vanhaa, mies vaimoa. Ja toisinpäin. Lisäksi toivon, että lapsemme suhtautuvat ihmisiin ystävällisen avoimesti ja osaavat nauttia elämästään kaikkien paineiden keskelläkin.
Meillä on käynyt niin, että vaikka olemme keskustelleet asiasta paljonkin, suomalaiset tavat ja perinteet tahtovat dominoida, asummehan Suomessa. Tärkeitä asioita, joita haluan lapsemme ehdottomasti omaksuvan, on suomalainen luotettavuus ja rehellisyys, niin, että kun jotain luvataan, se pidetään. Myös suomalainen itsenäisyys ja omillaan pärjääminen on hyve tässä maailmassa. Toivon ipanoiden oppivan tervettä kriittisyyttä ja ajattelemaan omilla aivoillaan.
Isän perintönä toivon tulevan kunnioituksen, jolle Samoalainen yhteiskunta perustuu. Lapsi kunnioittaa vanhempiaan, pikkusisarus isompaa, nuori vanhaa, mies vaimoa. Ja toisinpäin. Lisäksi toivon, että lapsemme suhtautuvat ihmisiin ystävällisen avoimesti ja osaavat nauttia elämästään kaikkien paineiden keskelläkin.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Lihapullia vein omasta kulttuuristani. Munkkeja myös.
Meidan perheessa ei ole olemassa dominoivaa kulttuuria, koska molempien kotimaa on jokin muu kuin Englanti. Lahinna tuntuu, etta mina yritan pitaa kynsin ja hampain suomalaisuudestani kiinni ja kaikintavoin haluan yllapitaa suomalaista kulttuuria. Mieheni ei juurikaan ole kiinnostunut intialaisesta kulttuurista, mika sinansa on saali, koska se vaikuttaa myos siihen, ettei han ole innostunut opettamaan/kertomaan asioita lapsille. Onneksi lapsien isovanhemmat, ja sukulaisia asuu lahistolla, joten lapset oppivat intialaisia tapoja/kultturia heidan parissa.
Zkelvin, olen samaa mielta kanssasi. Haluan lapsistani rehellisia kuten suomalaiset ovat ja myoskin periksiantamattomia eli selkarankaa taytyy loytya, jotta pystyy elamaan ja toteuttamaan itseaan tassa maailman menossa. Haluan heidan kunnioittavan myoskin luontoa, mika itselleni on Num.1.
Intialaisesta kultturista haluan sailyttaa rakkauden vanhempiaan ja sisarruksiaan kohtaan, seka yritteliaisyyden. Nama ovat kaksi takuu varmaa asiaa intialaisuudesta. Mutta ennen kaikkea haluan, etta heista kasvaa aikuisia joilla on sydan kohdallaan. He tietavat mika on vaarin ja oikein ja osaavat sulautua elamaan kaikkialla minne ikina menevatkaan. Ja haluan heidan vaalivan ja kunnioittavan molempia kulttuureja yhta paljon.
Meillä ei ainakaan ole ollut suurempia yhteensovittamisongelmia. Katto on korkealla ja seinät leveällä. Minä olen suomalainen ja vaimo japanilainen, emmekä tästä muuksi muutu. Kotioloissa vaimo noudattaa enemmän japanilaisia perinteitään, ulkopuolella eletään kuin suomalaiset.
Monesta asiasta huomaa, että kulttuurimme ovat erilaisia. Hän osoittaa mielestään vain normaalia kohteliaisuutta, mikä minusta vaikuttaa kiusalliselta palvelemiselta. (Ja suorastaan suututtaa monia suomalaisia naisia.)
Toinen merkittävä ero on suhtautuminen töissäkäyntiin. Minusta kun se on hyväksi ihmiselle ja auttaa integroitumaan yhteiskuntaan. Hänen mielestään naisen on aivan turha mennä töihin, jos ei ole taloudellista pakkoa. Ajan saa kyllä muutenkin kulumaan opiskelemalla, harrastamalla ja ystäviä tapaamalla. No, kompromissi on, että vaimo käy osa-aika töissä.
Olen tehnyt saman havainnon kuin zkelvinkin, että suomalainen kulttuuri dominoi, koska asumme Suomessa. Jos muuttaisimme Japaniin asia kääntyisi päälaelleen. Sittenhän minun pitäisi oppia kieli ja paikalliset tavat pärjätäkseni elämässäni.
Koska lapsia ei ole, asioista on puhuttu vain hypoteettisella tasolla. Lapsesta tehtäisiin automaattisesti kaksikielinen. Joulua vietettäisiin siinä kuin japanilaisittain vuoden tärkeintä juhlaa, uutta vuotta. Suomalaisuudesta varmaan korostettaisiin tasa-arvoa ja japanilaisuudesta muiden ihmisten kunnioittamista ja kärsivällisyyttä.
Me ainakin olemme yrittäneet poimia "parhaat palat" molemmista kulttuureista. Itseäni oikein huvittaa, kun olemme muuttamassa mieheni kotimaahan, niin hän huolehtii, että mukaan tulee muovinen joulukuusi sekä jouluvaloja ym. tarvikkeita "että saadaan viettää kunnon joulua"!
Olemme pyrkineet tekemään myös lapsille tutuksi molempia kulttuureita vierailemalla niin usein kuin budjetti antaa periksi mieheni kotimaassa. Ja juuri tuo sinun mainitsemasi perhekeskeisyys ja toisista huolehtiminen/kunnioittaminen on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita.
Olemme jo ennen lasten syntymää puhuneet paljon em. asioista ja huomanneet, että meillä on aika samanlainen elämänkatsomus ja samanlaiset kasvatusperiaatteet, joten hyvin ollaan pärjätty. Toki isä taitaa olla tietyissä asioissa hieman ankarampi, mutta helpommin pää käännettävissä kuin minulla =)
Suomessa ollaan ja mies on asunut täällä koko aikuisikänsä, joten kyllä se suomalaisuus taitaa dominoida.
Meillä suurimmat yhteentörmäykset syntyivät suhteen alussa, koska kummallakin oli kasapäin ennakko-oletuksia (lue: kauhukuvia) siitä, millainen toinen on. Olimme suoraan sanoen aika rasistisia toisiamme kohtaan. Minä olin varma, että mies on kuitenkin kauhea sovinisti ja tulkitsin tilanteet sen mukaisesti (no niin, nyt se sit alkoi viimein sortaa mua...). Olin sotajalalla täysin ilman syytä ja uhittelin, ettei minua kyllä nyrkin ja hellan väliin laiteta, ja mies ihmetteli, että mitä ihmettä hän on muka tehnyt väärin. Kummasti sitten vähitellen tilanne tasaantui, kun tajusin, että ei mies ihan oikeasti aio minusta jalkarättiä tehdä ja mies ymmärsi, etten aina käyttäydy kuin raivohullu femakko...
Olen oppinut mieheni suvulta ja ystäviltä vieraanvaraisuutta, perhekeskeisyyttä, sosiaalisuutta, jakamista, huolenpitoa ja puolison kunnioittamista (pariskunta ei esim. KOSKAAN riitele muiden kuullen tai arvostele toista seurassa). Mies taas on vasta Suomessa tajunnut, että isyys voi oikeasti olla muutakin kuin käskyjä ja rankaisemista. Hän ihailee suomalaisten tuttujen avointa ja tasavertaista suhdetta isiinsä. Hän ei ole koskaan voinut sanoa isälleen omaa mielipidettään mistään, mutta eipä sitä ole koskaan kysyttykään. Hän on niin onnellinen ymmärrettyään, että ei se hänen uskottavuuttaan tai miehisyyttään vähennä, vaikka hän olisi lapsille kiltti ja vaikka hupsukin, jos siltä tuntuu. Hänen ei tarvitse olla yksinvaltias.
Toivomme, että lapsemme oppivat nigerialaisen iloisuuden, yhteisöllisyyden, epämuodollisuuden ja rakkauden perheeseen. Nigerialaista epäluuloisuutta, salailua ja epärehellisyyttä he toivottavasti eivät tule oppimaan, koska kasvavat ympäristössä, jossa jokaista vierasta ihmistä ei automaattisesti tarvitse pelätä tai tämän vilpittömyyttä epäillä. Mieheni on muuttunut Suomeen tultuaan todella paljon ja arvostaa suomalaista turvallisuutta ja rehellisyyttä ja saarnaa aiheesta usein maanmiehilleen :-)
Minulle oli oikeasti suuri järkytys tajuta, miten syvään tällainen epävarmuus voi ihmisiin juurtua. Olen huomannut, että monen nigerialaisen on hyvin vaikea avautua omista asioistaan kenellekään ja luottaa keneenkään. Valehteluunkaan ei suhtauduta yhtään niin tuomitsevasti kuin Suomessa. Omalle perheelle ei tulisi valehdella, ystävät taas eivät edes loukkaannu, jos jää valheesta kiinni.
Ihmiset suojautuvat tällä tavoin maassa, jossa ihan oikeasti vallitsee se kuuluisa viidakon laki, ja rikastuminen, tai edes toimeentuleminen, onnistuu yleensä vain muita huijaamalla. Kuvaava esimerkki tästä on se, että jos nigerialaisystävälle ehdotettu tapaaminen ei sovi, hän sanoo: "on muuta menoa" ja keskustelu jää siihen. Jos minä taas ehdotan ystävälleni tapaamista, hän kertoo syyn, jos ajankohta ei sovi ("sorry, meen äidin kanssa syömään" tms.). Loukkaantuisin tuollaisesta "nigerialaistyylisestä" vastauksesta, mutta he ajattelevat, että heidän asiansa eivät muille kuulu. Liian hövelisti asioistaan puhuvaa pidetään hiukan hölmönä.
Tulipas pitkä sepustus. Sen verran täytyy vielä sanoa, että alussahan tässä vasta ollaan ja koko ajan yritetään oppia lisää. Välillä loukkannutaan toisen mielipiteistä, noustaan puolustuskannalle ja pystytetään kotiin Suomi- ja Nigeria-leirit, joista lentelee sitten piikkejä ja herjoja puolelta toiselle, kunnes taas tajutaan, ettei se toinen siitä muuksi muutu. Rauhanneuvottelut ovatkin sitten sitä suhteen parasta antia ;)
Kiitos teille vastauksista. Niitä tuli tällä kertaa vähemmän, mutta ne olivat sitäkin parempia. Paitsi tietysti aikamme supersankarin, Lihapullamiehen kommentti. Kaveri osoittaa ihan teinipoikamaista ihastusta nettipersoonaani. En tiennyt, että netissäkin joku voi roikkua reidessä, mutta nyt tiedän, että voi. ;)
Tulipa mieleeni mm. tuon flashin kirjoitelmia lukiessani: Oletteko pohtineet sitä, mitä suomalaisuus oikein on? Itse tuli mietittyä asiaa aika paljonkin, kun minulle valkeni, että kappas vaan, elämänkumppani saattaakin olla samoalainen. Kaiken sen aivotyön jälkeen minua ihmetyttää vielä enemmän tuo mustasukkaisuus geeneistä. Geenit ovat geeneja, elämän koodistoja, jotka sisältävät vain mahdollisuuksia ja raja-arvoja. Onko nälkävuosien kuihduttama geenistömme tosiaan niin hyväksi valikoitunut, että siitä kannattaisi pitää kynsin ja hampain kiinni? Suomen nykyväestöhän pohjautuu juuri noista suurista nälkävuosista selvinneiden geenistöön. Luulisi, että juuri ne läskit persjalkaisemmat jäivät henkiin ja sutjakammat nääntyivät vararavinnon puuttuessa. Tiedä häntä.
Johtopäätös, johon itse tulin, oli suomalaisuuden säilyminen tavoissa ja elämänarvoissa. Niissä asioissa, jolle suomalainen yhteiskunta parhaimmillaan perustuu: rehellisyydelle, sisukkuudelle ja elämän kohtaamiselle sellaisena kuin se vastaan tulee. Niin ja tietenkin: auta miestä mäessä, älä mäen alla. Tietääkseni nämä ominaisuudet ovat pitkälti kasvuympäristön sanelemia eikä niillä ole geenien kanssa mitään tekemistä. Itse haluan opettaa nuo tärkeät arvot lapsilleni, joiden geenit tulevat 50 prosentin osalta keskeltä eteläistä Tyyntä Valtamerta. En minä ainakaan näe mitään ristiriitaa suomalaisuuden - joka siis mielestäni on elämäntapa ja mielentila - ja lapsieni geenien välillä.
Mielenkiintoista on se, että nämä samaiset herrat, jotka ovat kovin huolestuneita pienen fennoskandinaavisen kansan säilymisestä, ovat huolissaan juuri geneettisestä säilymisestä. Perimätieto, tavat ja tottumukset eivät siirry geeneissä sukupolvelta toiselle. Jos toisen kulttuurin tavat - esimerkkinä vaikka pohjoisamerikkalainen - ovat alkuperäistä parempia jollain tavalla, väestö omaksuu ne geeneistä huolimatta. Voidaanko kuitenkaan sanoa, että ihminen, jolla on suomalaiset geenit, mutta joka on täysin omaksunut amerikkalaisen elämäntavan, ylläpitää suomalaisuutta jollain tavalla. Minun mielestäni ei voida. Ja tässäkin pitäisi taas lähteä siitä, että määritellään, mikä on suomalainen elämäntapa. Voi muuten olla aika vaikeaa.
Tähän jos vielä yhdistää ajoittaiset keskustelut siitä, voiko monikulttuurilapsen yh:n kanssa enää kunnon suomalainen seurustella, niin johtopäätös on aivan ilmeinen: hyökkäys on paras puolustus. Kaikki ne miehet, joiden sisällä asuu pieni fennofiili, ryhtykööt määrätietoisesti etsimään puolisokseen naista, jolla on edellisestä suhteesta monikulttuurisia lapsia. Lapsista kasvatetaan rehtejä ja reiluja suomalaisia, ja fiksu fennofiili-isäpuoli pääsee siinä sivussa mahdollisesti asennekasvattamaan myös lasten isää. Lapsissa on tulevaisuus.
Lopetetaan se kitinä, että ne tulee ja vie meidän naiset, saunan ja HK bleun. Kun valistus pelaa ja suomalainen elämäntapa on voimissaan, siinä on fundamentalistinkin vaikea hihhuloida.
...aamukahvin lomasta, joten viestin punainen lanka saattaa olla hieman hukuksissa. :)
Ensinnäkin haluaisin lausua osanottoni zkelvinille Lihapullamiehen johdosta, mutta minkäs sitä valovoimaiselle persoonalleen mahtaa? ;)
Olen itse tässä viime aikoina pohtinut suomalaisuutta eri muodoissaan ja todennut mielenkiintoisen asian. Minulla on tietty stereotypia suomalaisuudesta, mutta en itse sovi siihen järinkään hyvin... Voi johtua siitä, että stereotypiani on idioottimainen (hyvin mahdollista;)- tai sitten minut on vain kasvatettu maailmankansalaiseksi eikä jonkun tietyn kansallisuuden edustajaksi (Ei, en vihaa synnyinmaatani. Täällä on oikein mukavaa, yleensä;).
Yleisesti suomalaisina pidettyjä luonteenpiirteitä ovat rehellisyys/ luotettavuus ja periksiantamattomuus. Hyviä luonteenpiirteitä ja ne aion lapsiini istuttaa riippumatta siitä mistäpäin palloamme lasten isä tulee olemaan - toisaalta aion heihin myös istuttaa omanarvontunnon, ominaisuuden jota ei mielestäni Suomessa arvosteta riittävästi.
Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla jonkun ihmisen määritelmä sille mikä on "oikeaa" suomalaista kulttuuria - tai mikä on "ainoa oikea" uskonto suomalaiselle (Suomalainenhan on jokainen jolla on kansalaisuus, riippumatta synnyinmaasta.). Ja miksi näin on. (Olen aikoja sitten tajunnut sen, ettei minua ole kasvatettu "normikulttuurin" edustajaksi, joten minulla olisi hieman tuota henkilökohtaistakin tarvetta tuolle määritelmälle.)
Sinällänsä termi 'monikulttuurinen parisuhde' on häiritsevä sillä siinä oletuksellisesti lähdetään siitä, että toinen osapuoli tulee eri maasta e. eri kulttuurista. Mielestäni esimerkiksi kaksi suomalaista voi muodostaa monikulttuurisen parisuhteen ja suhde voi kaatua kulttuurilliseen eroihin jos kumpikaan/ toinen ei näe vaivaa - tämä mielipide on muodostunut täysin omakohtaisten kokemusten perusteella. (Ja arvatkaapa oliko yksikään niistä suhteista pysyvä? ;)
Pointtinani oli lähinnä tässä koko sepustuksessa se, että suomalaisuuskin on katsojan silmässä. Suomalainen kulttuuri, kuten suomalaisetkaan, ei ole heterogeeninen kokonaisuus, onneksi.
Me olemme pyrkineet pitämään kaksi perheemme kulttuuria samalla tasolla, mutta kieltämättä tilanne on "riistäytynyt käsistä". Asumme Suomessa, joten suomalaisuus tulee lapselle enemmän luonnostaan kuin albanialaisuus. Mieheni on myös kovin suomalaistunut ja maallistunut. äntä ei voi oikein muslimiksikaan kutsua, vaikka siksi on syntynyt. Hän käyttäytyy monin tavoin kuin suomalaiset, jopa kristityt.
Tänään esimerkiksi - tai eilen, riippuu siitä mistä katsotaan (kosovolaisten vai albanialaisten katsontakannasta) oli paastonajan päätösjuhla Bairam...joka meni ohitse olankohautuksella ja muutamalla tekstiviestein toivotetulla "Hyvää bairamia"-toivotuksella. Suomalaista isänpäivää sen sijaan vietimme vierailemalla useammassakin paikassa.
Mitä lapsellemme haluamme suomalaisuudesta ja albanialaisuudesta omaksuvan? Vaikea sanoa. Itse asiassa minulle tuottaa aika lailla vaikeuksia erottaa suomalaiset luonteenpiirteet albanialaista. Ihmiset ovat niin erilaisia kulttuurien sisällä ja koska mieheni ja minä omaamme samanlaisen arvoperustan, on vaikea sanoa mitä tulee Suomesta, mitä Albaniasta elämässämme.
Mitä toivomme lapseltamme on avarakatseisuutta, rehellisyyttä, luotettavuutta ja suvaitsevaisuutta. Luonnollisesti myös muiden ihmisten ja maailman (luonnon, kulttuurien ym.) kunnioitus, arvostus ja välittäminen kuuluu "pakettiin".
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa vähän yli vuoden ja ennen sitä oltiin seurusteltu kolmisen vuotta. Hän on kiinalainen. Minä olen omaksunut paljon uusia tapoja mieheltäni, kuten vanhempien ja vanhuksien kunnioittaminen. Olen huomattavasti anteliaampi ja ystävällisempi kuin ennen. Ehkä se johtuu siitä, että ikää ja muuta kokemusta on karttunut asuttuani poissa vanhempieni luota. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta haluaisimme heidän omaksuvan samat asiat kuin me.
Mieheni on omaksunut suomalaisia tapoja kuten että kengät otetaan jalasta sisälle tultaessa ja tupakkaa poltetaan ulkona.(tai sitten tämä on vain meidän huushollissa). Mieheni pitää suomalaisesta ruoasta, pullasta, piirakasta ja marjasopasta.:D
En ole koskaan muuten nähnyt mieheni vanhempia, se aika tulee ensi vuoden alussa.::)
Sinällään on taas sangen mielenkiintoista, että jälleen kerran ns. normaalit suhteet jäävät palstan naisten kulttuurielämästä puuttumaan tyystin... Ei löydy naista joka seurustelisi ruotsalaisen, saksalaisen tai vaikka sitten jenkin kanssa, vaan täältä löytää vain näitä albanialaisten, samoalaisten jne. jne. morsioita.
Mistäköhän voisi johtua ettei suomityttö päädy länsimaisen miehen kanssa suhteeseen? Tämä on kysymys, jota on syytä pohtia...
Olet tainnut pohtia tätä samaa asiaa noin tusinassa ketjussa, joiden aihe ei ole tyrkyttämääsi pohdintaa liipannut läheltäkään. Jos oikeasti haluat tätä asiaa pohdiskella, perustapa sille oma ketju. Kykysi pysyä aiheessa ja kirjoittaa näin asiantäyteisiä vastauksia ihmetyttää minua ihan yhtä suuresti kuin sinua suomalaisnaisten puolisovalinnat.
Ja hei, kun kerran sinulla lienee jotain korkeampaa ymmärrystä asiasta, heitäpä vaikka tähän, tai siihen pohdintaketjuusi määritelmä tästä myyttisestä "ns. normaalista suhteesta", jonka jälkeen voit selvännäkijän tavoin kertoa minulle, mikä minun suhteessani on niin kovin epänormaalia.
Ainoa asia, joka minusta on kovin epänormalia, on kaltaistesi monikulttuuriwannabeiden tyhjänpäiväinen länkytys näillä palstoilla.
epänormaalia suhteessasi on se, että ukkosi on Samoalta. muuta?
Siis vahingoniloinen ja kateellinenkin....ihan normaalia sinua:)
Vedätkö kenties jotain kovempia aineita vai miten sait vastaukseeni yhdistettyä kateuden ja vahingonilon? :) Perustele toki kantasi.
Kateuteen vetoaminen on tunnetusti argumentointikyvyn puutetta, mutta kaikkihan tietävät, että tällä palstalla viihtyvät "suvaitsevaiset" naiset harvemmin ovat mitään älyn jättiläisiä.
jatkuu toisten haukkuminen. Luepa omia viestejäsi. Huom. viestejäsi! Ihan vain itse olet antanut kateellisen,vahingoniloisen ja epäluuloisen ja yksinkertaisen henkilön kuvauksen itsestäsi. Jos sen muuttaa haluat, tee se ja esitä asiasi ja pysy siinä alkamatta arvostella kirjoittajia. Minusta sinä et tiedä yhtään mitään muuta kuin sen, että olen lukenut viestejäsi ja nyt annoin sinulle samalla mitalla millä itse olet täällä jakanut. Älä vaivaudu vastaamaan, sillä asia on loppuun käsitelty. Kiitos.
Ikävää, jos totuus satuttaa. Ei mies Samoalta siltikään kuulu normaaliin suomalaiseen parisuhteeseen.
Kaikkien monikulttuuriwannabeitten isä, buras on taas täällä. Sinulta ei kukaan kysynyt mitään, saati että olisi mielipiteistäsi kiinnostunut.
Minun elämässäni normaaliuden ja epänormaaliuden määrittelen minä itse.
kukaan ei ollut kiinnostunut mielipiteestäni, mutta silti kaksi ihmistä vastasi minulle saman tien? niinpä.
eihän kukaan ole kiinnostunut sinun lihapullistasikaan, mutta silti olet nyt kertonut syömistavoistanne täällä noin sata kertaa.
Näet jo satana.
Asiallista keskustelua, eikö niin?
Olen miettinyt samaa itse! Seurustelen slovakin kanssa, ja tuntuu valilla etta olen ainoa lajiani koska en loyda ketaan kenella edes olisi eurooppalainen puoliso. Ehka he eivat vain vieraile palstalla niin usein.
Kuten itsekin varmaan tiedät, slovakki ei ole länsimainen mies. Askel parempaan suuntaan Albaniasta toki.
Minua ei totuus satuta, mutta sinusta ei vain ole sen totuuden kertojaksi. En kysele lääkityksestäsi, mutta mietipä mitä traumoja ulkomaalaiset ja etenkin turkkilaiset ovat sinulle aiheuttaneet. Terapiasta saattaisi olla apua. Ja yritäpä ymmärtää, ettei nytkään ole kyse aiheen vaihtamisesta vaan yrityksestä viedä keskustelua eteenpäin. Tosin kylläkin sinun ilkeämielisellä tyylilläsi.
Kartan kanssako te määrittelette ihmiset?
Voi, olenko kenties sitten loukannut tunteitasi? Niisk.
Minähän en totuutta itse ole kertonutkaan, vain jakanut tietoa eteenpäin teille hieman sinisilmäisemmillekin. Tänne linkittämiäni faktatietoja esim. turkkilaisista ovat tuottaneet mm. Suomen Oikeuslaitos, Kehitysyhteistyön Palvelukeskus ja CIA.
Mutta ei-länsimaiset miehet käyttävät todennäköisemmin (itse asiassa melkoisella varmuudella) hyväkseen suomalaisten tyttöjen naiiviutta näissä asioissa ja varmistavat itselleen, avioliiton EU-kansalaisen kautta, ilmaisen ylläpidon loppuiäkseen.
Sori, näin se vaan on. Tämänkin palstan naisista suurin osa on aivan varmasti juuri tälläisen juonittelun kohteita... Se on ikävää, koska lasku lankeaa aina muille suomalaisille. Ihmisellä pitäisi olla jo tässä vaiheessa globalisaatiota sen verran älliä päässä että ymmärtää pysyä kaukana näistä suhteista.
Tärkeintä on se, että virhettä ei tunnusteta. Ahmed saa hakata ja haukkua ja vaikkapa pettää, koska se nyt sattuu olemaan Turkista ja on se kuitenkin aika hienoa toitottaa töissä parturissa, että meidän AHmed on Turkista ja se on ravintola-alan yksityisyrittäjä.
Sulla on tosiaan vaikeuksia ymmärtää jopa omien viestijesi sisältöä. Et mussukka loukannut tunteitani. Lepää välillä, että jaksat taas jatkaa;)
No onpa sinulla mielipiteet! Sen kyllä olen huomannut, että virheitäsi et sinäkään myönnä, mutta että tuollaisia asioita hyväksyt.
Sorry vaan, mutta taitaa olla samanlaista legendaa kuin se, että ulkomaalaiset sais kaksi vuotta tehdä verotta bisnestä. Se on ikävää, että ei asioista oteta selvää.
Hei. Miksi muutat puheenaihetta?
Mikä oli legendaa, se että tietyt ulkkikset käyttävät suomalaisia naisia hyväkseen saadakseen EU-passin? Onko tämä mielestäsi legendaa?!?!? :-O
Kilpajuoksu pässin kanssa on turhaa. Jatka vaan yksinäsi päkäpäkä;)
"Tämänkin palstan naisista suurin osa on aivan varmasti juuri tälläisen juonittelun kohteita... " Siinä sulle legendaa.
Olet siis tosiaan maalta kotoisin. No olisihan se pitänyt arvata.
Sitä sen sijaan ihmettelen, että vastaat joka viestiketjussa lopettavasi vastailun, mutta kuitenkin vastaat. Oletko noin epävarma itsestäsi?
Kyllä ihmettelen mieheni sitkeyttä kun on jaksanut "käyttää minua hyväkseen" kohta 15 vuoden ajan =)
enemmän minä ihmettelen sitä ettet ole vielä tajunnut sitä
Eli kyllä täältä löytyy länsimaalaistenkin kanssa seurustelevia. Hirveän usein en viitsi tätä palstaa lukea, koska täällä on lähinnä rasistisia herjanheittoja harrastavia ihmisiä ja toisaalta myös näitä puolustuskannalla olevia. Eli ei mitään kovin fiksuja keskusteluja mielestäni...
Mutta eli itse asiaan: Seurustelen siis Belgialaisen miehen kanssa. Suomalaista kulttuuria mieheni ei ole vielä päässyt näkemään. Hän tulee ensi kertaa Suomeen helmikuussa (toivottavasti ei järkyty pakkasista...), mutta tähän mennessä hän on oppinut tuntemaan ja pitämään salmiakista ja salmiakkikossusta ainakin. Ja Marimekko on myös tuttu! ;)Tietenkin olen suomalaisesta kulttuurista kertonut ja hän tuntee myös muita suomalaisia. Itse olin kesällä Belgiassa ja huomasin ainakin, että ruoanlaittoon panostetaan enemmän kuin Suomessa ja ihmiset ovat ylipäätään kohteliaampia kuin Suomessa. Ja bile-kulttuuri on aika erilainen Suomeen verrattuna...Ei mitään räkä posella -meininkiä. Kun olemme kummatkin länsimaista kotoisin, niin ei mitään suuria yllätyksiä ole tullut vastaan. Uskontokin on eri, mutta se ei kummallakaan käytännön elämään vaikuta millään tavalla.
Katsellaan nyt sitten talvella, että miten tämä kulttuurien sulautuminen yhteen jatkuu... :)
...etta Slovakiakin kuuluu nykyaan ihan EU:hun joten suurta hyotya ei minusta saisi vaikka yrittaisikin? :) Onko taman palstan periaate se etta ihmiset, joilla ei ole mitaan kokemusta seurustelusta ulkomaalaisen kanssa, mollaavat niita joilla kokemusta on?? Huvittavaa.
Tuskinpa vain. Me olemme kertoneet hieman toisenlaisen totuuden tänne rahdatuista maanvaivoista. Länsimaalaisista ei juuri kellään ole ollut mitään pahaa sanottavaa.
Homma vain kääntyy kaikissa keskusteluissa siihen, että naispuoliset syyttävät vastaväitteiden esittäjää rasistiksi yms ja esiintyvät suurina kosmopoliitteina, vaikka tosiasiallinen maailmantuntemus olisi kaksi reissua Alanyaan tai Agadiriin.
Totta tosiaan, kyllähän meitäkin täältä löytyy. Meillä ei vaan mielestäni ole paljoakaan kulttuurillisia eroja joten niistä ei saa jutun juurta aikaiseksi.
Ehkä ainoa, mikä tulee mieleen, on suomalainen saunakulttuuri. Toki täältäkin saunoja löytyy,niissä ei vain täällä käydä yhtä fanaattisesti kuin suomessa.
Alkoholin käytössä taas en ole huomannut kummempia eroja, samanlaista se touhu on molemmissa maissa..
Kerropas nyt vastaus seuraavaan kysymykseen, kun noin kaikkitietävä olet. Mistäs silloin on suhteessa kyse, jos ulkomaalainen mies on jo Suomessa pysyvästi, tulee toimeen omillaan ja omaa jopa asunnonkin? Ei hyödy bimboblondistaan mitenkään, mutta silti haluaa naimisiin. Mitäs salaliittoja löydät tällaisen tilanteen taustalta?
Kauas se on Suomessa asunut, onko pysyvä oleskelulupa vaiko peräti EU-passi? Onko ollut aiemmin naimisissa? Jos kyllä ja jo lapsia, niin sitten maahan on perhesiteet, naimisiinmeno voi olla "puhtainkin" motiivein.
Koska kyseessä on kuitenkin musta mies, niin aina löytyy myös se motiivi että haluaa elää mustan miehen unelmaa, s.o. nöyryyttää valkoista naista (ja sitä kautta valkoista miestä - hässii blondia ja elää valkoisen miehen rahoilla). Ja tottahan jossain Suomessa on turvallisempi elää kuin Nigeriassa - elintaso on parempi teit sitten mitä tahansa.
Vastaa sinä nyt vuorostasi siihen kysymykseen johon aiemmin jätit vastaamatta: miksei miehesi halua palata Nigeriaan hyödyntämään Suomessa oppimiaan taitoja kansansa olojen parantamiseen? Miksi haluaa väen vängällä jäädä kylmään pohjolaan? Ja jos vastaat "rakkaus" niin sallinet jos hieman hymähtelen. ;)
No, olet kovin nuori vielä.
Ja tämäkään vastaus ei oikein kelpaa: "Jonain päivänä menemmekin Nigeriaan" koska, let's face it, ette te sinne lähde.
En aiemmalla kysymykselläni viitannut omaan suhteeseeni. Siihen en muilta selityksiä kaipaa.
Syy siihen, ettei mies halua palata Nigeriaan, on päivänselvä. Hänen elämänsä on täällä. Perhe, työ, ystävät. Hän on elänyt täällä koko aikuisikänsä ja kokee Suomen kotimaakseen. Hän ei myöskään koe olevansa mikään laupias samarialainen tai ihmeidentekijä, joka uhraisi oman elämänsä taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Nigeria on umpimätä valtio, jossa ilman huijaamista ja hyväksikäyttöä ei kukaan pärjää. Mene sinne sitten pienenä ihmisenä kansan oloja parantamaan, kun heti kun jotain saat aikaiseksi, tulee Herra Heimojohtaja ja lahtaa koko kansan. Paljon voi asioiden eteen tehdä täältä Suomesta käsin ilman, että menee paikan päälle laittamaan päätään pölkylle.
Miten hänen perheensä voi olla täällä? Onko hän siis puoliksi nigerialainen? Ilmeisesti siis tarkoitat ex-vaimoa ja lapsia? Hieno meininki...
Noh, eipä sitä tarvitse kuin muutama sata tuhatta "miehesi" kaltaista loista lisää, niin Suomikin on kuin Nigeria. Sitten voidaankin kaikki paistatella suvaitsevaisuuden liekin äärellä...
Mieheni ei ole loinen. Hän on hyvin toimeentuleva, itsensä, minut ja lapsensa elättävä mies, isä ja kansalainen. Kun tapasimme, hänellä oli oma asunto, vakituinen oleskelulupa ja työ. Nämä hän oli hankkinut käyttämällä törkeästi hyväkseen omia aivojaan ja kahta tervettä kättään. Minä opiskelin, asuin kimppakämpässä ja pärjätäkseni tein töitä opintojen ohella. Huomattavasti halvemmalla olisi mies päässyt, jos olisi antanut minun mennä menojani.
Ja miten niin hänen perheensä ei voisi olla täällä? Minä ja meidän poikamme olemme hänen perheensä, samoin kuin minun vanhempani, veljeni ja muu sukuni. Myös hänen kummatkin isosiskonsa sekä pikkuveli ovat Suomessa, kuin myös isosiskojen Suomessa syntyneet aikuiset lapset ja heidän perheensä. Ajattele huviksesi, mikä määrä...He kaikki ovat täällä romuttamassa mielikuvaasi pahoista hyväksikäyttäjäafrikkalaisista. Mitä enemmän heitä on, sitä varmemmin joudut vielä joku päivä muuttamaan ajatusmaailmaasi. Aika pelottava ajatus, vai mitä?
Nämä ihmiset ovat asuneet täällä yhtä kauan kuin minäkin eikä heillä ole aikomustakaan muuttaa Nigeriaan. Miksi pitäisi? Kaikki "hyvät" ulkomaalaiset äkkiä pois silmistä, jotta voi säilyttää illuusiosi ja uskottavuutesi?
Loppukaneettina vielä: Mielestäni Suomea ei todellakaan tarvitse silkasta suvaitsevaisuuden riemusta täyttää nigerialaisilla eikä minkään muunkaan ulkomaan kansalaisilla. Omillaan toimeentulevien ja lainkuuliaisten ulkomaalaisten maahantuloon en sen sijaan näe mitään estettä.
Suomalaiset ovat oikeutettuja elämään, missä ikinä haluavat. Sama liikkumisenvapaus on oltava kaikilla muillakin ihmisillä kansalaisuudesta riippumatta. Suomalaisuus ei tee sinusta pahintakaan nigerialaista parempaa ihmistä. Se sinun täytyy tehdä ihan itse.
?!? Nyt pitää kyllä oikein kysäistä, että millä ihmeen lihaksilla nigerialainen miehesi, hänen pikkuveljensä ja siskonsa ovat Suomeen alunperin tulleet... Äläkä sano että omia aivojaan käyttämällä, koska näinhän se ei todellisuudessa voi olla. Ja missä vanhemmat?!?
Ja jos luulet, että tuo lauma nigerejä jotenkin romuttaisi käsitykseni hyväksikäyttäjäafrikkalaisista, niin mihinkähän oikein perustat tämän luulosi?!? Eikös tuo ole juuri se klassinen tapa, ensin yksi saapuu maahan, varmistaa maassaolon naimalla paikallisen naisen ja tekemällä hänelle lapsen (kuten itsekin tiedät, karkoituksen estämiseen ei vakituinen oleskelulupa riitä) ja sitten rupeaa perässä lappamaan siskoja, veljiä, serkkuja ja serkun kaimoja perheenyhdistäminen nimissä.
Vaikutat hieman sokealta, mutta se on kai luonnollista kun tuota ikääkään ei oikein ole, ja muutenkin kun tilanteesi on mitä on. Mutta herranjumala, koita nyt edes vähän ajatella!
Viitaten viestisi ensimmäiseen kappaleeseen täytyy vain todeta, että aika hedelmätöntä on keskustelu, jos jo etukäteen tyrmäät oletetun vastaukseni valheeksi. Eikös olekin niin, että sinä vedät asiasta omat johtopäätöksesi sanon minä sitten mitä hyvänsä? Pidä harhaluulosi. Minä säästän valistussaarnani niille, joilla vielä on toivoa.
nigerialaisille? nehän ovat afrikan epärehellisin kansa. olisi mukava tietää kauanko ja missä sinä olet miehesi kanssa yhdessä asunut ja kuinka nopeasti teitte lapsen. jos 77 on syntymävuotesi, niin katsotaan kymmenen vuoden päästä, miltä onni näyttää.
nigerialaismies suomeen, lapsi suomalaisnaisen kanssa ja sukulaisia suomeen on sarjassamme tällä hetkellä tapahtunutta. aika tavanomaiselta näyttää.
Niinpä niin, syvä hiljaisuus. Kuinka yllättävää. Häpeisit edes vähän.