Selfie
Sisareni Kristiina hukkui sinä vuonna, jona en ollut kotona. Se oli veneonnettomuus ulkosaaristossa. Meri oli ollut tyyni. Häntä ei koskaan löydetty.
Kaukana Afrikan rannikolla puhalsi länsituuli hiekkarannalle, jolle suurehko kumivene rantautui. Sukeltajia. Vene oli täynnä laitteita. Kukaan ei puhunut mitään, sillä siihen ei ollut tarvetta. Kaikki osasivat asiansa.
Keulasta hyppäsi veteen kaksi miestä, ja kolmas jäi ruoriin. Aurinkoon tottuneet silmät paloivat päässä, kun hän kuunteli merisiilien rutinaa kumivenettä vetävien miesten sukelluskenkien alla. Pohja murskaantui ihmisen väkivaltaisista pyrkimyksistä.
Viisitoista metriä rantaviivasta alkoi muovirojumeri, joka ylsi silmänkantamattomiin. Se oli noin kaksikymmentä metriä leveä ja kuusikymmentä kilometriä pitkä kaistale ihmisen mereen heittämää roinaa, pääosin sandaaleja ja muovikanistereiden jäänteitä, poijuja ja pulloja, naruja. Kuitenkin suurin osa oli täysin tunnistamatonta ja palasiksi hajonnutta, värikästä moskaa.
Mies katkaisi ponnarinsa, sillä suola oli jähmettänyt sen ja hiukset osaksi päätä. Hän ei tuntenut olevansa syyttäjä tai todistaja, hän tunsi olevansa syyllinen.
Lautasen kokoisia torakoita käveli päiväsaikaan respan seinustoilla ja putoili huonekasvien oksilta kivilattioille. Suolapatsaaksi jäykistynyt mies näki hotellin aulaan kävelevän enkelin, hän tuli valosta. Yksikään torakka ei jäänyt paikalle, kun nainen toivotti hyvää huomenta kaikille.
(Reps)
Sisareni Kristiina hukkui sinä vuonna, jona en ollut kotona. Se oli veneonnettomuus ulkosaaristossa. Meri oli ollut tyyni. Häntä ei koskaan löydetty.
Kaukana Afrikan rannikolla puhalsi länsituuli hiekkarannalle, jolle suurehko kumivene rantautui. Sukeltajia. Vene oli täynnä laitteita. Kukaan ei puhunut mitään, sillä siihen ei ollut tarvetta. Kaikki osasivat asiansa.
Keulasta hyppäsi veteen kaksi miestä, ja kolmas jäi ruoriin. Aurinkoon tottuneet silmät paloivat päässä, kun hän kuunteli merisiilien rutinaa kumivenettä vetävien miesten sukelluskenkien alla. Pohja murskaantui ihmisen väkivaltaisista pyrkimyksistä.
Viisitoista metriä rantaviivasta alkoi muovirojumeri, joka ylsi silmänkantamattomiin. Se oli noin kaksikymmentä metriä leveä ja kuusikymmentä kilometriä pitkä kaistale ihmisen mereen heittämää roinaa, pääosin sandaaleja ja muovikanistereiden jäänteitä, poijuja ja pulloja, naruja. Kuitenkin suurin osa oli täysin tunnistamatonta ja palasiksi hajonnutta, värikästä moskaa.
Mies katkaisi ponnarinsa, sillä suola oli jähmettänyt sen ja hiukset osaksi päätä. Hän ei tuntenut olevansa syyttäjä tai todistaja, hän tunsi olevansa syyllinen.
Lautasen kokoisia torakoita käveli päiväsaikaan respan seinustoilla ja putoili huonekasvien oksilta kivilattioille. Suolapatsaaksi jäykistynyt mies näki hotellin aulaan kävelevän enkelin, hän tuli valosta. Yksikään torakka ei jäänyt paikalle, kun nainen toivotti hyvää huomenta kaikille.
(Reps)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tuolla on niin käppänen ilma, että mieluummin on ilman lääkkeitä kuin menee sinne.
Siis tässä tarvitaan auringon polttamaa rantaromantiikkaa.
(Naurua)
Voi vittu mitä elämätöntä elämää ja todellisten ongelmien puutetta, kun tuollaisia täällä satuilee, muka siskon kuolemasta. Paskaa koristeellisessa käärepaperissa. Tuo on se syy, miksi satuilet täällä, etkä missään kunnon formaatissa. Olet ontto ja tyhjä kuori. Jos siskosi olisi oikeasti kuollut, et kykenisi tuohon pikkurilli-pystyssä-muka-syvällisyyksien-sössöttämiseen ja tekisit ja kirjoittaisit jotain todellista.
Ei minulla ole siskoa. Ole koskaan ollutkaan.
Ihan muut sisaret tässä ovat kuolleet,
(Naurua)
Siis miksi nämä ihmiset lukevat näitä juttujani?
Olen teroittanut teroittamisesta päästyäni, että ketjuihini ei ole mitään asiaa. NÄmä ovat omaa omaisuuttani. Minä hallinnoin niitä. Ne ovat MINULLE tärkeitä.
(Reps)
En ole koskaan HUUTANUT saitilla.
Tämähän on HAUSKAA.
(Rätkätystä)
AAAAAAAAA...
Sairaan siistiä.
(Pyrsk)