Olin naimisissa noin 4 vuotta erään miehen kanssa, hyvin välein. Tulin raskaaksi, mutta mies ei halunnutkaan lasta, kuten olin tietenkin kuvitellut. Olimmehan normaali pari. Hän painosti minut ottamaan abortin, vaikka itse olin kahden vaiheilla. Tein sen ja jatkoimme elämäämme. Huomasin tulleeni toista kertaa raskaaksi, ja ilmoitin siitä miehelleni. Hän halusi että teen toisen abortin, koska ei halunnut ketään häiritsemään avioliittoamme! Tämän lapsen olen kuitenkin pitänyt, sillä edellistäkin kadun joka päivä. Mieheni otti eron, eikä halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa, ei tapaamisia tai maksuja. Lapsi on aivan varmasti hänen.
Miehiin ei voi luottaa! Ikinä!
Pettynyt
7832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei piä paikkaansa, sillä sitä ei voi yleistää.
pari vuotta itse olin samaa mieltä, mutta löysin
sen oikean. meille taphtui vahinkona ensimmäinen lapsistamme,
mutta hän halusi pitää sen.
en väitä että kuitenkaan ettei tuo pidä paikkaana, sillä
meitä on moneen junaan ja joitakin jää vielä asemmallekkin.
Ei saisi yleistää! Jos tyttöystäväni tulisi raskaaksi niin kyllä minä ainakin vastuuni kantaisin ja lasta hoitaisin vaikka olenkin vasta 17v siis olettaen että hänkin tahtoisi sen pitää.
jos lapsi on hänen tulee ainakin elatusmaksut
hänen maksettavaks.
aika sikamaisesti tehty kummallekin!
Eikä hän osannut ottaa vastuuta kun itsestään?
Miten lapsi häiritsisi? päin vastoin, sehän piristää!!
terv 1,8v pojan Isä
ei voi naisiinkaan...me naimisissa 15v.ja kaksi lasta. petti lähti lapsineen..niin mäki luulin et ollaan normaali perhe mut ei voi enää naisiin luottaa..et molemminpuolista...
haluaisin saada lapsen vaimoltani, tosin vielä ei ole onnistunut. sikoja riittää ja en aio ikinä olla yksi heistä.
Kyllä miehet ovat ihan yhtä luotettavia/epäluotettavia kun naisetkin. Mutta ihan rehellisesti: kiinnostaako lihavan, lyhyen
ja huonotuloisen miehan luotettavuus ketään? Pahaa pelkään, että tässäkin kohtaa "markkina-arvo" kertaa uskollisuus on vakio?
Ei voi muuta sanoa kuin,että ihmetellä täytyy,miehesi käyttäytymistä. Uskon kuitenkin,että elämäsi lapsesi kanssa tulee olemaan paljon arvokkaampaa ja elämisen arvoista, kuin tuollaisen "mulkun" kanssa,joka lasta ei voinut hyväksyä. Parempi silloin erota,sillä kasvaessaan lapsi kuitenkin huomaisi,ettei kumpikin vanhemmista hänestä välitä,eikä rakasta.
Itse olen ns.hylätty lapsi ja nimenomaan isäpuoleni pakottamana,äitini minut antoi alle 2v.kasvattilapseksi.
Olen katkeroitunut ja vihasin isäpuoltani niin paljon,että olin tappaakkin hänet kasvettuani "riittävän" isoksi,tai luulin olevani riittävän iso,fyysisesti sitä olinkin,mutta kunhan kasvoin vielä henkisestikin aikuiseksi,mieleni muuttui ja opin jopa pitämään aiemmin vihaamastani miehestä.
Osaan jopa suhtautua asioihin niin,että lopulta hyväksyin äitini päätöksen,koska mies jonka kanssa äitini minut teki,oli täysi hunsvotti,joka ei pystynyt edes itsestään pitämään huolta,saatikka sitten perheestä.
Aikuisena olisin tappanut tämän "hunsvotin" tai mitäpä se olisi loppujenlopuksi hyödyttänyt.
Nykyisin on kaikenlaisia tukia,joiden avulla sinun ja lapsesi on mahdollista elää suhteellisen mukavaakin elämää ja toivon,että löydät itsellesi elämänkumppanin,joka hyväksyy lapsesi ja ottaa hänet ikäänkuin omakseen.
Siitä aiemmasta abortista mielestäni sinun ei pitäisi enää kantaa syyllisyyttä,vaikka helppoahan minun on täältä niin sanoa.