Henkistä väkivaltaa

Voisinpa tähän:minullakin oli ihana ,tumma hurmuri
25vuotta,3lasta.lapset täysi ikäisiä,ero.
Oli ahdistavaa elää mustasukkaisen ja alati muutenkin henkistä väkivaltaa käyttävän miehen kanssa.Monta kertaa olin eroamassakin kun lapset oli pieniä muttei siitä mitään tullut.
Sanompa sulle,jos sinulla ei vielä lapsia ole,älä niitä tämän kaverin kanssa tekään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Minulla on kokemusta äärimmäisen sairaasta suhteesta,jossa toinen osapuoli veti itsetuntoni todella nollille.Seurustelun alkuhuuma oli tietenkin aivan ihanaa,mutta sekin loppui suhteellisen lyhyeen.Tämä henkilö,olkoon nyt vaikka Pekka alkoi ensinnäkin arvostelemaan ulkonäköäni."minä kyllä tykkään vähän hoikemmista tytöistä"jne..."entiselläni oli aivan hirveät rinnat"...hän yleensä puhui painon pudotuksesta ja muusta niin kaun,että itkin.Enkä edes ollut ylipainoinen.Kuitenkin jatkuvalla huomauttamisella hän valoi minut siihen uskoon että olen läski ja ruma.En edes ymmärrä näin myöhemmin,mikä ihme minut piti tässä suhteessa puoli vuotta.Monesti tuntui,että hän käy päälle ja hakkaa minut ja juteltuani hänen exänsä kanssa huomasin,että hän oli pelännyt samaa asiaa.Aina Pekka kuitenkin onnistui puhumaan minut takaisin jollain ihme konstilla kun olin lähdössä.Laihduin varmaan 10 kiloa entisestäni ja sehän ei sitten taas miellyttänyt yhtään."miehet katselee sua,ne varmaan luulee,että sä olet semmoinen tyttö".Jos joku miehenpuoli erehtyi kapakassa sanomaan että olen kaunis,niin siitähän se sota syttyi.Tässä jutussa ei nyt ole kuin raapaisu menneestä,enkä halua sitä enempää muistellakaan,mutta vihdoin erään työpäivän jälkeen marssin yhteiseen asuntoomme ja tokaisin vain,että nyt se on loppu ja lähdin.Jostakin kummasta sain voimaa repiä itseni irti,ja arvaa olenko katunut?Kuitenkin hyvä puoli tässä on se,että enää kukaan ei saa alistettua minua.Olen oppinut arvostamaan itseäni.Nykyinen suhteeni on aivan ihana ja nykyinen mieheni tietää kamalasta suhteestani.

Mustasukkaiset ei ikinä parane. Paras lopettaa suhde alkuunsa. Toivottavasti et ole ehtinyt hankkia lapsia hänen kanssaan. Olen elänyt yli 20 vuotta mustasukkaisen kanssa,enkä enää ikinä vilkaisekaan mustasukkaisia miehiä. Eikä niin paha puute tule, että koskisin edes pitkällä tikulla!

Minulla oli (on) äärimmäisen mustasukkainen mies. Mutta rakastan häntä! Alku meidän suhteessa oli aivan kamala, koska miehelläni on niin surkea itsetunto ja ymmärrän hyvin että hän pelkää minun lähtevän ja jättävän hänet kuten hänen äitinsä muinoin. Aikaa myöten mustasukkaisuus on laimentunut, ehkäpä hän on alkanut luottamaan minuun. Mutta silti vieläkään en voi lähteä ulos (ravintolaan) ilman miestäni ja hänen kanssaan en halua lähteä, koska hän pilaa iltani kuitenkin. Edelleenkään emme ole päässeet ylitse siitä että hänen mielestään seksi on rakkauden mitta... jos jää päivä väliin niin voi voi... en mukamas rakasta enään. Muuten hän on hyvä mies ja hyvä isä.

Ja sitten sanot että se on ilkeä ja alistava! Herää jo unelmistas tähän todellisuuteen.

Kehoitan lähtemään jo tuomitusta suhteesta.
Kamalampaa miestä ei olekaan kuin mies joka nujertaa"rakkaaltaan"viimeisetkin omantunnonrippeet ja pian alat uskoa jokaiseen sanaan.Haukut on jostain kumman syystä helpompi ottaa vastaan,kuin kehut.
Itse olen noussut suosta ja enään minä en moisia rääpäleitä kuuntelisi.On myös miehiä joilla on hyvä itsetunto ja panostavat suhteeseen ja kummankin hyvinvointiin ja osaavat kehua.Nauraa itselleen.Itse olen polttanut sillat takanani helppoa ei ollut,mutta kasvatti PALJON.Sanotaan et ei MIES vaihtamalla parane ...pitää kai paikkaansa mutta vaihtamalla voi saada MIEHEN.