Tuli taas pientä kränää vaimokkeen kanssa. Sanoi, että pitäisi olla jämäkämmin sanomassa minne mennään, mitä tehdään, mitä haluan, sanoa hänelle että nyt tehdään minun mielen mukaan... Aivan kuin mun pitäs olla vetämässä tätä parisuhdetta yksin. Tällä hetkellä mun elämässä on asiat sen verran hyvin mallillaan, että mitään maailmaa räjäyttävää tapahtumaa en edes kaipaa. On työ, on puoliso, on perhe, harrastuksia ja oikeastaan kaikkea mitä olen saattanut joskus kuvitella. Tehdään myös paljon asioita yhdessä ja hyvin paljon asioita, joita ehotan.
Joku aika sitten ehdotin puolisolle, että lähtisikö hän kokeileen kanssani seinäkiipeilyä, kun paikkakunnallamme sellainenkin mahdollisuus nyt on. Sanoi ettei taida, koska oli väsynyt ja muuta tekemistä. Kysyin ensin, että eikö hän haluaisi kuitenkin käydä, koska oli silloin hyvä mahdollisuus. Ei halunnut, joten sanoin, että no mikäpä siinä, käyn itse kokeilemassa.
Eilen hän sitten kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan tänään katsomaan elokuvaa, jonka hän on halunnut nähdä. Sanoin, että mikäpä siinä, lähtään vaan. No tänäänhän se riemu sitten repesi. Ei kuulemma kelvannutkaan elokuvaan lähteminen. Ja arvatkaapa mikä on syy?? Suostuin siihen liian helposti, koska elokuva ei ole varsinaisesti minun suosikkilajiani. No miksi mun pitäisi siitä sitten joku vääntö silti saada aikaan? Samaan syssyyn tuli palautetta tuosta seinäkiipeilystäkin, että olisi pitänyt sanoa hänelle silloin, että loppu selittely, pakkaa kamppeet ja hyppää autoon. Ai että mitä?? Jos toinen sanoo olevansa väsynyt ja muuta tekemistä, niin pitäisikö tästä jotenkin tajuta, että hän haluaa nyt että otan superjämäkän roolin ja määrään hänet lähtemään mun kans?
Minen tajua tuota naisten ajatusmaailmaa sitten ihan yhtään. Eikö parisuhteesa pitäs kuitenkin mennä ihan molempien haluja ja ajatuksia kunnioittaen ja kompromissejä tehden? Jos toinen ei halua lähteä, niin mikä siinä on silloin sitä toista pakottamaan. Tai sitten toisinpäin, että jos suostuu liian helposti?? Voiko johonkin suostua liian helposti? Minä en ymmärrä! En yhtään.
Miten te naiset oikein kuvitteletta, että teitä pitäs ymmärtää ja lukia, kun yhtenä päivänä ei on kyllä ja toisena päivänä jotain ihan muuta ja mitäs helevettiä. Miksei sitä voi puhua selkokieltä ja sanoa siinä hetkessä mitä haluaa? Ja miksi sitä pitää yrittää vihjailla tai kuvitella, että toinen osaa lukia niitä ajatuksia? Onko se jotenkin vähemmän hienoa, jos sanoo suoraan, että haluan tätä ja tätä ja jos sitten mies tekee niin kuin toinen on halunnut? En minä ainakaan tajua pätkäkääkään mistään vihjeistä mitään, varsinkin jos ei mitenkään näytä että mitä oikeasti haluaa. Vittu että alko vituttaan.
Joku aika sitten ehdotin puolisolle, että lähtisikö hän kokeileen kanssani seinäkiipeilyä, kun paikkakunnallamme sellainenkin mahdollisuus nyt on. Sanoi ettei taida, koska oli väsynyt ja muuta tekemistä. Kysyin ensin, että eikö hän haluaisi kuitenkin käydä, koska oli silloin hyvä mahdollisuus. Ei halunnut, joten sanoin, että no mikäpä siinä, käyn itse kokeilemassa.
Eilen hän sitten kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan tänään katsomaan elokuvaa, jonka hän on halunnut nähdä. Sanoin, että mikäpä siinä, lähtään vaan. No tänäänhän se riemu sitten repesi. Ei kuulemma kelvannutkaan elokuvaan lähteminen. Ja arvatkaapa mikä on syy?? Suostuin siihen liian helposti, koska elokuva ei ole varsinaisesti minun suosikkilajiani. No miksi mun pitäisi siitä sitten joku vääntö silti saada aikaan? Samaan syssyyn tuli palautetta tuosta seinäkiipeilystäkin, että olisi pitänyt sanoa hänelle silloin, että loppu selittely, pakkaa kamppeet ja hyppää autoon. Ai että mitä?? Jos toinen sanoo olevansa väsynyt ja muuta tekemistä, niin pitäisikö tästä jotenkin tajuta, että hän haluaa nyt että otan superjämäkän roolin ja määrään hänet lähtemään mun kans?
Minen tajua tuota naisten ajatusmaailmaa sitten ihan yhtään. Eikö parisuhteesa pitäs kuitenkin mennä ihan molempien haluja ja ajatuksia kunnioittaen ja kompromissejä tehden? Jos toinen ei halua lähteä, niin mikä siinä on silloin sitä toista pakottamaan. Tai sitten toisinpäin, että jos suostuu liian helposti?? Voiko johonkin suostua liian helposti? Minä en ymmärrä! En yhtään.
Miten te naiset oikein kuvitteletta, että teitä pitäs ymmärtää ja lukia, kun yhtenä päivänä ei on kyllä ja toisena päivänä jotain ihan muuta ja mitäs helevettiä. Miksei sitä voi puhua selkokieltä ja sanoa siinä hetkessä mitä haluaa? Ja miksi sitä pitää yrittää vihjailla tai kuvitella, että toinen osaa lukia niitä ajatuksia? Onko se jotenkin vähemmän hienoa, jos sanoo suoraan, että haluan tätä ja tätä ja jos sitten mies tekee niin kuin toinen on halunnut? En minä ainakaan tajua pätkäkääkään mistään vihjeistä mitään, varsinkin jos ei mitenkään näytä että mitä oikeasti haluaa. Vittu että alko vituttaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulun naisiin, joille olisi kauhistus jos mies määräisi seinäkiipeilemään. Olet oikeassa, etteivät kaikki naiset halua miehen määräävän. Eivät kaikki naiset oleta että mies osaisi kysyä jotain, johon on sanottu ei. Mutta ajatuksia nainen kyllä kuvittelee miehen lukevan joskus, niin epäloogista kuin se joskus onkin. :D Se ei oikeuta naista jatkuvaan kiukutteluun tai epäloogisuuteen noin muuten.
Kaipaako nainen seikkailua, pieniä yllätyksiä, romantiikkaa, erotiikkaa, jalat alta miehen vuoksi, arki kyllästyttää, sitten kiukutellaan vähän? Kokeileeko hän valtasuhteita? Jämäkkää miestä, josta tulee turvallinen olo? Naisena olen ainakin itse hyvä keksimään tekemistä, seikkailua tai yllätystä, en siihen miestä tarvitse keksimään pelkästään. Haluaako hän yhteisiä tekemisiä tai menoa kanssasi?
"teistä naisista" en tiedä enkä oikein arvosta noita yleistyksiä ja yksi vika varmaan suhteessanne ja ymmärryksen vaikeuksissa on, että sinä oletat puhuttelevasi jotain yhtenäistä naismassaa etkä kuuntele omaasi.
No, ensimmäinen korjaus sinun osaltasi olisi se, että alat suhtautua vaimoosi ihmisenä, persoonana ja sukuelimistään riippumatta aivan omana yksilönään, johon tutustut, jolta kysyt, jolle kerrot ja jota kuuntelet.
No, miltä sitten vaimosi kuulostaa...
Hän kuulostaa ihmiseltä, joka olettaa toisen ottavan vastuun omasta onnellisuudestaan. Hän on hieman lapsellinen siinä kohtaa. Hän olisi halunnutkin lähteä kiipeilemään, muttei jaksanut tai jopa uskaltanut (ja peitti sen väsymykseen) tai halusi känätä purkaakseen jotain muuta tunnetta. Sinäpä aikuisena et juttuun tietenkään lähtenyt, vaan menit yksin ja annoit hänen olla oma itsensä. Aivan oikein.
Nyt hän kiukuttelee, kun jäi kokemuksesta paitsi eikä suostu hyväksymään ihan omaa vastuutaan valinnoistaan. Jos häntä kaduttaakin ettei lähtenyt, olisi oikea tapa pyytää uudelleen ja kertoa että sittenkin haluaa mennä.
Tätä hän ei jostain syystä osaa.
Mutta olet täysin oikeassa siinä, että sinun ei tarvitse aikuista ihmistä sen enempää kehottaa, kannustaa ja komentaa, että nyt lähdetään.
Tietty voithan sitäkin yrittää ja kaikki me joskus taivuttelemme toisen lähtemään, mutta mitään vastuuta ja pakkoa siihen ei tosiaan ole.
Elokuva-asia kuulostaa siltä, että hän haluaa haastaa riitaa. Eli kyse ei olekaan elokuvasta. Joko hän ei itse nyt tunnista, mistä on kysymys tai yrittää purkaa sen väärällä tavalla. Mahdotonta tietää kumpi vai joku muu syy mikä ei ehkä tule mieleen, mutta arvauksena tuosta tulee mieleen, että hän on jotenkin huomion kipeä. Ehkä asiat menee hänen mielestään ohi liiankin arkipäiväisesti, hän kokee ettet halua olla hänen kanssaan, vaan te vaan lillutte ajassa, suostutte tai ette, mutta ette välitä onko toinen mukana elämässä vai ei. Siis arvaus, hän saattaa olla saanut jostain päähänsä että ihan sama sinulle.
Lapsellistahan se testaaminen on, mutta ihan niin kuin hän haluaisi että pidät hänestä enemmän kiinni?
Toinen mikä tulee mieleen, olisi turhautuminen itseen. Hän ei koe toteuttavansa itseään ja jotenkin heijastaa sen sinuun, että kun sinä tekisit nyt jotain, niin sitten hän tekisi asioita mitä hän haluaa. Joo, outoa logiikkaa, mutta ihminen on inhimillisine oikkuineen usein epälooginenkin. Jopa itse sitä tajuamatta.
Olethan myös sanonut hänelle, ettet ymmärrä. Että et osaa lukea ajatuksia. Että rakastat, mutta et ala aikuista ihmistä komentelemaan ja mukana raahaamaan. Olethan kertonut hänelle, että sinusta onnellinen parisuhde on yhteistyötä, kompromisseja ja mukana oloa ilman jatkuvaa vääntöä, kiukuttelua ja väittelyä. Olethan kertonut että välität, mutta asiat ovat sinusta vain hyvin näin, ettet ole nähnyt syytä tehdä niihin ongelmaa.
Ja olethan myös kertonut, että et halua olla mikään "superjämäkkkä" roolin esittäjä, vaan aikuisessa parisuhteessa, missä molemmilla on vetovastuu: ja että sinusta tuntuu, että tuolla jämäkkyys-tavalla olet yksinäsi vetämässä suhdetta.
Ilmeisesti sinua ärsyttää, kummastuttaa ja myös loukkaa vaimosi käytös. Toivottavasti olet myös kertonut sen. Hän ei nyt ymmärrä miltä sinusta tuntuu, eikä miksi sinä et toimi kuten hän haluaa. Ihan kuten sinä et ymmärrä mitä hän oikein oikeasti haluaa.
Sillä hänkään ei lue ajatuksia.
Toivottavasti löydätte asiaan ratkaisun!
Olen nainen, enkä yhtään tuollainen, kuin vaimosi, joten turha yleistää.
Oletko sanonut tuon kirjoittamasi vaimollesi? Mitä purnaaminen tänne auttaa, kun kyse on tuon ainutlaatuisen yksilön omasta ajatuksenjuoksusta, että miten hän käsittää asiat..
Naisellasi taitaa olla jotain muita puhumattomia ongelmia kasaantunut ja purkaa niitä sitten ihan muissa yhteyksissä sinuun. Ehkä seksielämässänne on jotain, mihin vaimo ei ole tyytyväinen.. jospa hän haluaisi sinulta miehekkäämpää otetta haluta häntä..
Jospa vaimollasi on tunne, että hän vetää parisuhdettanne yksin, kun sinä et osallistu sen vetämiseen juuri ollenkaan, ja se turhauttaa häntä.
Juu vaikuttaisi, että naisesi pitää sinua liian pehmona. Eli sinun pitäisi olla jämäkämpi ja ilmaista mielipiteesi selvästi. Ehkä naisesi kärsii myös turvattomuuden tunteesta tästä johtuen. Tai sitten vaan, että tuo on sitä järjetöntä naisen logiikkaa:)
Mä olen nainen ja vastaan sulle että eukkos on helvetin lapsellinen. Eikö me kaikki ilahduta jos kutsuu leffaan tai minne tahansa että kivaa, tuo haluaa mennä juuri mun kanssa. Eri asia onkin jos pyydät kaveria leffaan, se sanoo et meen auttamaan muutossa, joku toinen kerta. Sun naises on todella outo, aivan ku ei osais päättää, tuuliviiri, haluaa muokata susta jonkun mieleisemmän. Opettelisi relaamaa.