Ei minusta tule eläjää...

Ei mustakaan. Ei jaksa käydä enää kohta töissäkään kun tämä yksinäisyys ahdistaa. Joulun tulokin yhtä helvettiä!

Ei se joulu ole päivää kummempi. Yksin kai minäkin olen. Ollaan yhdessä netillä.

Millanen pitäisi olla, että olisi eläjä?
Jonkun mallin mukainen?
Kun hengittää on eläjä ja se on siinä.
Kaikki muu on jotain muuta tai jonkin muun tavoittelua.

Pitäisi olla riittävä jos hengittää.
Mutta eihän se niin ole kuitenkaan.
Ihminen ei välttämättä elä isolla E:llä, jos vain hengittää.
Jotain tarkoitusta pitäisi jokaisen kokea.
Ja sisältöä olla elämässä, siten että se on omalle persoonalle oikeasti arvokasta, eikä mitään toisten sanelemaa "arvomaailmaa".

Ei minustakaan eläjäksi ole.
Olen parikymppinen. Koulua käyn toistaiseksi, ahdistaa ja masentaa sekin niin maan per**leesti. Olen jo muutaman koulun ehtinyt lopettamaan kun ei onnistunut. Enpä taida tälläkään kertaa valmistua kun ei osaa tehdä mitään mitä siellä jo pitäisi osata. Koulun ulkopuolella ei ole elämää. Istun kotona ja teen hidasta kuolemaa. Olen liian epävarma itsestäni, että pärjäisin muiden ihmisten kanssa saati osaisin luottaa kehenkään. Ei poikaystävää koskaan ollutkaan, aina kun joku yrittää lähestyä niin iskee jäätävä ahdistus. Viimeksi muutin toiselle puolelle suomea pakoon muutamaa jätkää jotka väittivät tykkäävänsä minusta. Nyt sama homma, eräs mukava ihminen on kovinkin kiinnostunut minusta mutta meikäläistä ahdistaa nykyään pelkkä sen ihmisen ajattelukin. Vaikka mitään muuta ei ole tehnyt kun ollut ihana, hauska ja mukava. Tässä sitä silti mietin että minne sitä voi enää karata..?
Mieli ei toimi, jonkinlainen epävakaa persoonallisuushäiriö hengittää niskassa paniikkihäiriön tavoin. Minä se en osaa hengittäkkään kunnolla tuon paniikkihäiriön vuoksi ja jostain syystä sydänkään ei enää hakkaa säännöllisesti vaan jättää välillä melkein puolet lyönneistä lyömättä... Eli jos niitä pidetään elämisen kriteerinä niin huonosti menee silläkin rintamalla.
Elämä on ihanaa. Ei. Toiset ei vaan osaa.

Elän elän mutta ilman elämää ja jos sinä yrität houkutella minut elämään elämääni elävämmin niin sanon vain että elämäni on eletty ja olisin tyytyväinen jos tämä elämä päättyis tähän. Kait se raja jossain kaikille menee että milloin sitä elämää on nähnyt tarpeeksi? Jos nyt huomenna kehitettäis yksinkertainen tablettimuodossa oleva kuolemattomuuslääke ja jengi eläis ikuisesti, kyllä jokaiselle jossain vaiheessa tulis yks kaks mieleen et hei tää alkaa riittää nyt ja olisi aika lopettaa se leikki. Kaikki loppuu aikanaan.

Jep minulla on masennus ja tahtoisin pois. Sori jos oon negatiivinen keskusteluseuralainen niin real life kuin foorumeilla.

Ehkei eläjää mutta käyttökelponen elätti.

Ota yhteyttä. Kirjoitellaan ilman päämäärää...

Tuonpuoleisessakin on nykyään netti. Sen huomaa jokainen joka näitä foorumeja lukee.