Moni yksinäinen mies on myös syrjäytynyt mies. Varhaisaikuisuudessa huonon itsetunnon syyt liittyvät esim.kotona asumiseen, ajokortin puuttumiseen tai opiskelupaikan puuttumiseen. Hiljalleen osa näistä ongelmista voi hävitä ainakin osittain; ehkä muuttaa kaupunkiin ja kohderyhmän naiset eivät enää ole kiinnostuneita intistä ja ajokortista. Yksinäinen mies haluaisi ehkä kuitenkin opiskelupaikan yliopistosta ammattiopiston sijaan ja tuntee huonommuutta. Osa ei ole päässyt haluamaansa ammattiopistoon tai löytänyt töitä.
Yli 25-vuotiaana ja varsinkin yli 30-vuotiaana monilla on jo tunne siitä, että on liian myöhäistä ottaa muita kiinni. 30-vuotiaana ei ehkä mietitä samalla tavalla tutkintoja ja opiskelupaikkoja, vaan enemmän tuloja ja asemaa.
Yksi kultareunus syrjäytymisessä voi kuitenkin olla; vähemmän kovaonniset ja optimaalisiin oloihin syntyneet miehet (varakas perhe pääkaupunkiseudulla, fiksut kaverit, paljon harrastusmahdollisuuksia vs. korpiseudulle syntynyt työväenluokkaistaustaisen perheen mies) alkavat helposti pitää kaikenlaista menestymistä ja esim.työpaikkaa ja hyvää mielenterveyttä ja oloa itsestäänselvinä asioita, jotka löytyy kaikilta muiltakin. Saavutukset ja hyvät ominaisuudet tuovat kyllä itseluottamusta, mutta tavallisen menestynyt ja kunnollinen mies ei välttämättä näe itsessään mitään hienoa ja erikoista ja tämä näkyy ujoutena ja liikanakin nöyryytenä.
Moni syrjäytynyt mies taas lähtee aloitteiden tekoon ja sukupuolielämän rakentamiseen aika lailla samoilla statuksilla ja elämäntavoilla, jotka hänellä oli jo 16-vuotiaana, vaikka näkemystä asioihin on enemmän. Vaatii enemmän sisua etsiä omaa onneaan ja ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin, kun tuntee olevansa vielä keskivertoa huonommilla. Tällainen normaaliälyinen ja omat piilevät lahjansa ja hyvät ominaisuutensa tiedostava mies voi kuitenkin syrjäytymiskautenaankin nousta saman rohkeuden tasolle kuin itseään yhteiskunnallisesti häpeilemätön perusmies. Kun syrjäytynyt mies sitten saavuttaa jotakin uutta, hän tietää saavutustensa olleen työn takana eikä pidä niitä itsestäänselvyyksinä, kun ei ole ollut yhtään positiivista sukupuolista kokemusta tai kavereita kannustamassa. Jokainen pieni saavutus kasvattaa hänen itseluottamustaan ja sitten kun hän saavuttaa elämässä kiinni olevan perusmiehen ulkoiset puitteet, on hän jo seksiä ja parisuhdetta saaneita perusmiehiä korkeammalla suvaitsevaisuuden ja rohkeuden tasolla.
Yli 25-vuotiaana ja varsinkin yli 30-vuotiaana monilla on jo tunne siitä, että on liian myöhäistä ottaa muita kiinni. 30-vuotiaana ei ehkä mietitä samalla tavalla tutkintoja ja opiskelupaikkoja, vaan enemmän tuloja ja asemaa.
Yksi kultareunus syrjäytymisessä voi kuitenkin olla; vähemmän kovaonniset ja optimaalisiin oloihin syntyneet miehet (varakas perhe pääkaupunkiseudulla, fiksut kaverit, paljon harrastusmahdollisuuksia vs. korpiseudulle syntynyt työväenluokkaistaustaisen perheen mies) alkavat helposti pitää kaikenlaista menestymistä ja esim.työpaikkaa ja hyvää mielenterveyttä ja oloa itsestäänselvinä asioita, jotka löytyy kaikilta muiltakin. Saavutukset ja hyvät ominaisuudet tuovat kyllä itseluottamusta, mutta tavallisen menestynyt ja kunnollinen mies ei välttämättä näe itsessään mitään hienoa ja erikoista ja tämä näkyy ujoutena ja liikanakin nöyryytenä.
Moni syrjäytynyt mies taas lähtee aloitteiden tekoon ja sukupuolielämän rakentamiseen aika lailla samoilla statuksilla ja elämäntavoilla, jotka hänellä oli jo 16-vuotiaana, vaikka näkemystä asioihin on enemmän. Vaatii enemmän sisua etsiä omaa onneaan ja ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin, kun tuntee olevansa vielä keskivertoa huonommilla. Tällainen normaaliälyinen ja omat piilevät lahjansa ja hyvät ominaisuutensa tiedostava mies voi kuitenkin syrjäytymiskautenaankin nousta saman rohkeuden tasolle kuin itseään yhteiskunnallisesti häpeilemätön perusmies. Kun syrjäytynyt mies sitten saavuttaa jotakin uutta, hän tietää saavutustensa olleen työn takana eikä pidä niitä itsestäänselvyyksinä, kun ei ole ollut yhtään positiivista sukupuolista kokemusta tai kavereita kannustamassa. Jokainen pieni saavutus kasvattaa hänen itseluottamustaan ja sitten kun hän saavuttaa elämässä kiinni olevan perusmiehen ulkoiset puitteet, on hän jo seksiä ja parisuhdetta saaneita perusmiehiä korkeammalla suvaitsevaisuuden ja rohkeuden tasolla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, eihän se ole mikään itsestään selvyys että saa vahvan mielenterveyden ja pärjää elämässä edes yhtä hyvin kuin edes keskiverto ihminen.
Itse ainakin kuulun niihin vähemmän onnekkaisiin ainakin henkisten ominaisuuksien suhteen.
Utopistista ajatushöttöä, joka on kaukana reaalimaailmasta. Harva näkee elämässä "menestymisen" noin. Sinkut- palstan filosoohvit ja jutut ovat kaukana todellisuudesta ja vain marginaali väestön osa on näiden juttujen kanssa samoilla linjoilla.
Eikö se sitten muka ole totta ettei hyvä mielenterveys ole mikään itsestään selvyys?