Miten olette NAISET selvinneet eronjälkeisestä ihmisuhdeviidakosta ??
Iselleni kävi niin (kuin useimmille naisille)
että eron jälkeen laihdutin ja yritän huolehtia itsestäni enemmän.
(omaksi ilokseni kun olen ihan tavis)
Tilanne nyt: pariskunta ystävämme naispuoliset ovat erittäin mustasukkaisia miehistään jotka vähänkin osoittavat kiinnostusta (keskustelua) tai auttamista muuton jälkeen jne.
ja työpaikalla naiset tarkkailevat jokaista sanaani/liikettäni miespuolisten työkavereiden kanssa, työpaikan illanistujaisia kun on näin joulunalla runsaasti on tarkkailu mennyt jopa sietämättömyyteen asti, en kohta uskalla mennä edes kahville jos siellä on miespuolisia työkavereita.
Kuvittelen että olen seurallisena ihmisenä ollut samanlainen aviossa ollessani kuin nytkin,
mutta tarkkailu senkun pahenee !!
Mitä teen ??
Lähdenkö nunnaluostariin vai pysynkö kotosalla ja juon kahvitkin töissä omassa huoneessani,
puhumattakaan joulujuhlista jossa tamssitaan jne...
Naiset: kokemuksianne
Miehet: miten koette tilanteeni ja teidännäkökulmanne asiaan ystävänä / työkaverina
Jo pelkkä avioero on vaikea, ei enään tarvitsisi tällaista painetta.. kun tarvitsen ihmisiä ympärilleni niinkuin kaikki muutkin :(
Iselleni kävi niin (kuin useimmille naisille)
että eron jälkeen laihdutin ja yritän huolehtia itsestäni enemmän.
(omaksi ilokseni kun olen ihan tavis)
Tilanne nyt: pariskunta ystävämme naispuoliset ovat erittäin mustasukkaisia miehistään jotka vähänkin osoittavat kiinnostusta (keskustelua) tai auttamista muuton jälkeen jne.
ja työpaikalla naiset tarkkailevat jokaista sanaani/liikettäni miespuolisten työkavereiden kanssa, työpaikan illanistujaisia kun on näin joulunalla runsaasti on tarkkailu mennyt jopa sietämättömyyteen asti, en kohta uskalla mennä edes kahville jos siellä on miespuolisia työkavereita.
Kuvittelen että olen seurallisena ihmisenä ollut samanlainen aviossa ollessani kuin nytkin,
mutta tarkkailu senkun pahenee !!
Mitä teen ??
Lähdenkö nunnaluostariin vai pysynkö kotosalla ja juon kahvitkin töissä omassa huoneessani,
puhumattakaan joulujuhlista jossa tamssitaan jne...
Naiset: kokemuksianne
Miehet: miten koette tilanteeni ja teidännäkökulmanne asiaan ystävänä / työkaverina
Jo pelkkä avioero on vaikea, ei enään tarvitsisi tällaista painetta.. kun tarvitsen ihmisiä ympärilleni niinkuin kaikki muutkin :(
Vastaukset 17
Vanhimmat
olen ihan samassa tilanteessa, ollut jo 5 kk, en uskalla enään edes liikkua kaupungilla. Ex:äni painostaa jatkuvasti etsimään uutta seuraa jos ei muuta niin ainakin sex seuraa.
En ole nainen mutta tilanne on tutun hankala......odotan mikäkin lisäkommentteja
Ei mitenkään!
Kuule niin siinä käy kaikille, jotka todella on rakastaneet. Laihtuu ihan silmissä. Niin kävi mun työkaverille ja mullekin. Työkaveri erosi viisi vuotta aiemmin kuin minä, ja kysyin viel hullu kun olin, mites noin nopeesti laihtuu, kun ei kertonu et oli justi silloin eronnu. Nii vastas et eroo niin kyllä onnistut! Jestas, mä oli kauhuissani.
No sitä en ole huomannu, et kaverit ym olis mustasukkaisia mulle. Oon kyllä aina ollu luonteeltani etten ystävien miehiin kajoa edes heidän erotessaankaan. Mulla on ollu tarkka raja ystävien ja suhteiden kanssa aina. Ilmeisesti ihmiset luottavat sitten minuun.
Mutta itse ero on ollu mulle aivan kaamea. Voin kyllä sanoa, että kyllä osa syy oli minussa, olin liian mustis ja skorpioni-koira kun olen, niin luonne on sitten todella vaikea. Periksi en anna helpolla ja omien puolesta taistelen aina.
Nytkin en tahdo saada itselleni aikaseksi että etsisin uuden miehen, kun piru vie odotan et mies palais mun luo takain. Voi tätä elämää!
Niin ei kai se auta muu kuin mennä sinne nunnaluostariin, kun ei mikään enää kiinnosta. Lapset tietysti pitävät elämässä kiinni, mutta kun sitä aikuinen tarvii muutakin kuin kotia ja normaalia arkielämää.
On kuitenkin hyvä tietää, että on muitakin jotka kamppailevat itsensä kanssa ja tuulta vastaan. Minä vain olen niin tunteellinen ihminen, että kaipaan pysyvyyttä enkä jaksa hillua ympäri kaupunkia aina menossa.
Eronjälkeen elämä on ollu yhtä helvettiä, eikä muuksi taida muuttua. Kateeks käy ihmisiä, jotka jaksaa vielä innostua uusista asioista ja unohtaa menneet, mutta minä vain en voi. Rakastin niin paljon.
Ja se on tosi, että vasta jälkeenpäin sen huomaa mitä menettää. Miksi en joitakin asioita tehnyt toisin. Mutta myöhäistä katua ja miettiä että miksi. On vain tyhjyys ja tyhjyys ja tyhjyys!
Mars luostariin ja sassiin, onhan siellä edes munkkeja!
Minä olen ollut samanlaisessa tilanteessa parikin kertaa, ensin kun menin uuteen työpaikkaan naimisissa olevana, moni miespuolinen olisi halunnut pientä "seikkailua", kun tein täysin selväksi, että ei käy, asia oli pois päiväjärjestyksestä ja olimme vain työkavereita. Kun erosin, samat olivat tyrkyttämässä "apua", kun kysyin, mitä muuta teillä on tarjottavana, kuin seksi ja että sitä saa yllinkyllin ilman, että syö kuormasta, palasi rauha taas työpaikalle. Juhlissa oli toki mustasukkaisia vaimoja, mutta mikäli tilanne kiristyi, ilmoitin vaimolle, että en huolisi sinun miestäsi, vaikka olisi viimeinen maan päällä. Kun teet asian selväksi kaikille, ei sinua kyttäillä. Mikäli taas pidät pienestä imartelusta ja jännityksestä, niin kai siinä vähän seuraillaan. Kyllä yksinäinenkin voi elää muualla kuin luostarissa, mutta asiat pitää tehdä selväksi sekä itselle että muille.
minua yksin naurattaa kotona kun huomaan mikä hätä naistyökavereilla on siitä joko on uusi mies kuviossa,luulevat että elämäni on tylsää-ilman miestä ja juuri siksi erosin kun elämä oli tosi tylsää uskottoman ja vakivaltasen miehen kanssa!On varmaan kateellisia kun uskalsin tehdä päätöksen ja erota.Nyt huomaan että kaikki on hyvin,vaikka kärsinkin ihan normaalin avioero ahdistuksen useamman vuoden ajan ja toipuminen oli kovaa työtä.Mutta kyllä kannatti,elämä on arvokasta!
Siinä kaikki työpaikalla, silloin kun olin uusiosinkku. Minun intressini olivat muualla, joten työpaikallani olivat henkilösuhteet kuten ennenkin.
Taitaa työkavereittesi siippojen itsetunto olla huonolla tolalla..
Ensinnäkin ne mustasukkaiset naiset ovat
(perhe)YSTÄVIÄMME kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin ja toki olen heille kertonut etteivät miehenne minua kiinnosta.
Sitten siihen työpaikkaan.. ne tarkkailijat ovat NAISPUOLISIA TYÖKAVEREITA.. toki muutama mies on yrittänyt "lohduttaa" mutta olen sen tehnyt selväksi että lohdutus löytyy muualta.
Tämä ongelmani on nämä naispuoliset työkaverit !!
joidenka miehet(pitäsi olla) kotona!! jotka tarkkailevat jokaista sanaa, katsetta jne. ihan sitä samaa huulenheittoa kun aviossa ollessanikin heitimme, he siinä mukana silloin ja nytkin. Lähinnä heidän "pikkupiruilut" ovat alkaneet ärsyttää sietämättömyyteen asti.
Että huomenna taas sinne syynättäväksi !!
Naisporukka on usein varsin hankala työyhteisö. Tosin minä hirmuinenkin jouduin aikoinani erään asemansa väärin ymmärtäneen siivousurakoitsijanaisen hiillostamaksi. Aikansa sitä kesti, mutta sitten tuli lentävä lähtö..
Olet oikeassa! Olen itsekkin nainen ja mieluummin työskentelen ja olen saanut työskennellä tähän asti sellaisessa paikassa, jossa on paljon myös miehiä. Työpaikoilla varsinkin akkaporukat ovat pahimpia, ja en lukeudu niihin. Olen aina ollut oman tien kulkija ja ehkä sillälailla myös erilainen; en kaikkien naisten mieleen. Akat ovat yleensä kateellisia toisilleen ulkonäöstä, menestyksestä ja ammatillisesta osaamisesta. Akat juoruavat selän takana ja liittoutuvat. Jos joku heidän mielestään miellytä, se kyykytetään henkisellä väkivallalla. En itse koskaan ole lähtenyt nurkkakuntalaisiin, silloin säästyy itse ja moni muu harmeilta työpaikoilla.
Uskon, että alkuperäisen viestin kirjoittaneella eronneella naisella on työpaikallaan tukalat oltavat, kun työkaverit lyövät lyötyä!
Minun kokemukseni eron jälkeen:
Ne parisuhteessa elävät naiset, jotka ovat onnettomia omassa liitossaan, ovat hanakoita vihaamaan eronnutta naista siksi että tämä on eronnut. Selitys: ovat joko kateellisia kun uskalsin tehdä sen ratkaisun josta he vain haaveilevat mutta eivät uskalla toteuttaa, tai sitten kuvittelevat että olen kiinnostunut heidän tyhmistä, tylsistä sohvaperunamiehistään.
Yhdelle sellaiselle mustasukkaiselle muijalle, joka vahti kaljua, mulkosilmäistä, isomahaista, läpityhmää ( hädin tuskin lukutaitoista ) viinaan menevää miestään, minä sanoin:
" Kuule, voit olla ihan rauhassa. Myönnän että olen joskus heikkoina hetkinäni langennut vähemmän tasokkaisiinkin miehiin, eivät ne kaikki ole mitään Robert Redfordeja olleet. Mutta on minulla aina ollut jonkinlainen alkeellinen vaatimustaso, paskaa en syö edes pahimpaan nälkääni. Sinun ukkoasi en siis ikäpäivään huoli! Olet sikäli onnellisessa asemassa ettei sinun koskaan tarvitse pelätä että miehesi pettää sinua: se äijä ei nimittäin ketään saa, sitä reppanaa ei kukaan nainen vilkaise kahta kertaa".
Toki on myös onnettomia aviovaimoja, jotka eivät ole kateellisia eivätkä pahantahtoisia vaan toivovat eronneelle naiselle kaikkea hyvää. Eivätkä luule että juuri heidän ukkokultansa on jokin kultapala ja lottovoitto jonka perään kaikki naiset kuolaavat.
Ne naiset jotka elävät ONNELLISESSA liitossa eivät ole millään lailla vihamielisiä eronnuttta naista kohtaan.
Jos työkaverisi siis kyttäävät sinua, se viittaa siihen etteivät he luota omiin ukkoihinsa kovin lujasti. Ehkei luottamukseen ole syytäkään?
kyllä naiset ovat ilkeitä-olet miten vaan aina löytyy huomauttamista-ihan hyvä että työpaikka loppu ja saan koota itsetuntoni taas kasaan-ei ole ikävä ja jos ne pahimmat tajuaisi että ei ole mitään mielenkiintoa tavata enää-turha olla nyt kohtelias-ei kiitos!-en tule kylään vaikka pyydättekin.Olette säälittäviä!En edes avioerosta kertonut pahimmille nälvijöille-sain toipua rauhassa,muuten en olisi kestänyt työssä ollessa-heidän lohtu olis ollu kaikkea muuta kun hyvää tarkoittavaa.
Niin, ei millään pahalla eikä tämä ole henk. koht., mutta kieltämättä eronneet naiset saalistamassa uutta miestä Helsingin yössä on säälittävää tyrkyttämistä. Olen vaan ammattini puolesta joutunut seuraamaan sivusta näitä iskuyrityksiä. Eräät muijat jopa yrittävät kännissä iskeä itseään kymmenen vuotta nuorempia miehiä ja luulevat olevansa erittäin viehättäviä. Nuoria miehiä ei varmaankaan kiinnosta 40 ja risat eronnut nainen. Näillä miehillä on varmaan se eka kierros vasta menossa.
Kummallista kyllä, että miksi ihmiset eivät osaa olla yksikseen, vaan väen väkisin pitää alkaa jo etsiä seuraavaa kumppania. Onhan se ero aika kokemus, että luulisi yrittävänsä selvityä sen tuomista iskuista ensin ennenkuin aloittaa uutta suhdetta taas perään.
Onneks vaan Helsingissä!
Olet sä ammattilainen...? Ilmankos sitten osaat kertoa niistä Helsingin öistä....
...onks teit monta?
En tiedä mitä tapahtuu muualla Suomessa, kun itse asun Helsingissä, varmaankin sama rumba, onhan sielläkin eronneita.Mitä mahdat tarkoittaa ammattilaisella?
Haluan vielä täsmentää
Työpaikka on työpaikka, jossa haluaisin olla kuten aviossa ollessanikin yhtenä työntekijänä niin myös kahvilla kuin joulujuhlissakin.
ja mitä sitten tulee ravintola elämään on asia erikseen.. useinpa vaan on niin että ne joilla on se sormus on se sitten sormessa tai taskussa ovat niitä pahimpia, mutta silloinhan jokainen on vapaalla ja tekee kuten haluaa.
Korostan vielä en ole metsästämässä mitään enkä ketään.. hoidan ensin itseni selvillevesille erosta, mutta haluaisin silti olla oman "yhteisöni" jäsen kuten ennenkin..!!
tai sitten tuli lähtö sinne luostariin !!
....muutama asia työpaikallasi!
Ensinnäkin , että kuormasta et syö.
Kohtele mies ja naispuolisia työkavereita saman arvoisina ihmisinä ja työkavereina. Kohta koko porukka huomaa, että olet heille vain työkaveri ja toinen ihminen.
Jos omaat työpaikallasi luotettavan ystävän työkaveruuden lisäksi kerro hänelle huolesi.
Uskoisin että homma ajan kanssa selviää ja olet puhtailla vesillä. Kaikella on oma uutis arvonsa ja muutama kuukausi menee kukaan ei jaksa enää miettiä tai muistella sinun eroasi.
Toisaalta jos itse provosoit ja annat aihetta työpaikan miehille, uskon että "vauhti" sen kun kiihtyy....
Tiedän tunteen tasan tarkkaan ! Minulle kävi kans niin että en saa enää "pyytettömiä" tervehdyksiä ihmisiltä, vain ihmeellisiä "säikähdys" tervehdyksiä, ja katse pois. Ihan kun pelästyvät nähdessään hlön josta on puhuttu..
Erosta on kulunut nyt niin kauan 2,5 v niin olen kasvanut siitä, olen päättänyt että olen iloinen ja toimin niin kun haluan, koska useimmiten huomaan että ihmiset ovat myös takasin sitten ihan ystävällisiä. Jos asiaa alkaa hirveesti puimaan, sitä kehittää itselleen "muurin" selviytyäkseen tilanteesta. Luulen että se on itsepuolustustakin kun tietää ettei kestä kritiikkiä. Lyötyä yleensä lyödään.
-Luulen että nunnaluostari olisi minullekin se oikea paikka : )
Ero on vaikeaa, saati kaikki rinnakkaistuntemukset ympäristöltä siihen liittyen ! Eipä näistä tuntemuksista tiennyt ennen eroa ... ei aavistustakaan kuinka rankkaa avioero on !
Tsemppiä sinulle : ) kyllä se ajanmittaan hioutuu...mutta koita olla positiivinen ja tee tapettia niistä jotka ovat ilkeitä.
mitä tarkoitin..
En vain jaksais odotella, että muu ympäristö oppii uuden tilanteeni kanssa elämään kun se on itsellekin tosi vaikea.
Toivon että selviydyn.. ja lähiympäristökin sopeutuu tilanteeseen.
Ja se on jännä juttu että tänään kävi kahden työkaverini kanssa se "normaali" huulenheitto tilanne kuten ennen mutta he eivät tienneet että olen eronnut ( toinen mies toinen nainen)
saas nähdä huomenna onko suhtautuminen muuttunut??
Kiitos viestistäsi antaa tukea ja uskoa tulevaisuuteen..