Elämän pahin virheesi?

Ehkä minulla kun menin naimisiin ja nainen ei rakastanutkaan.Elin valheessa,nyt joudun olemaan hänen kanssa tekemisessä monta vuotta lasten takia

Täytyy myöntää, että tuon ensimmäisen miehen matkaan lähtö on se suurin virhe, minkä olen elämäni aikana tehnyt. Nyt voi tietysti puolustella, että nuorena sitä uskoo ja luottaa, mutta olisi silloin ehkä kannattanut odotella muutama vuosi eikä rynnätä suin päin elämään ydessä.
Sitten sitä yritti ja yritti, vierähti 24 vuotta ennen kuin järki löytyi ja annoin periksi.
Nyt on toki saanut jo elämästä uuden mallin, mutta paljon katkeruutta noihin vuosiin mahtuu.

Luottaa mieheen ja tukea hänen uraansa omat tarpeet ylittäen. Mies käytti hyväksi, piti salasuhteita ja valehteli joka suuntaan. MInulle jäi vaan arvet ja velkaa...

Itse koen, että "paha moka" tulee tehtyä siinä kohtaa, kun loukkaa / vahingoittaa toista ihmistä todella syvästi. Tiedän, että osa käytöksestäni teki niin exälle, no onneksi nyt, muutama vuosi eron jälkeen, olemme antaneet puolin ja toisin anteeksi ja olemme hyvissä väleissä.

Kaksi varsinaista "virhearviointia" olen tehnyt: nuoruuden liitto täysin sinisilmäisenä "untuvikkona" pohjautui tunteeseen, jota LUULIN rakkaudeksi. Mies oli vanhempi ja kokeneempi ja koin, että hän rakastui minuun mielettömästi ja se tunne veti imuunsa... Pas-kat, mies oli tullut elämässään siihen pisteeseen, että piti löytää sopivan naiivi ja nuori nainen, josta muokata oman mielen mukainen vaimo. Puolen tusinaa vuotta valui likaviemäriin tämän kotityrannin kanssa.

Toinen oli se, etten odottanut ns normaalia arkea tavattuani toisen miehen, vaan sata lasissa mentiin kohti uusia seikkailuja, hänkin juuri eronnut. Sitten, kun normaali arki koitti, kumpikin totesi, että reisille meni...Ja jos olisin malttanut toppuutella vauhtia, olisin ehkä jo silloin päätynyt nykyisen miesystäväni kanssa yhteen... Mene ja tiedä... Nykyinen mies ystäväni on tarinassani se "taakse jätetty", joka löytyi sittemmin edestä... Jotain positiivistakin siis.

Elämässäni olen tehnyt kyllä pari virhettä, mutta sellaiseksi en niitä kuitenkaan laske. Nimittäin siitä syystä, ettei kukaan tee virheitä tahallaan. Valinnat kun tehdään sen hetkisen tietämyksen pohjalta. Hyvin mukavaakin elämää vanhoista valinnoista saattaa olla takana useita vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Elämää, ei virheitä. Jo kauan sitten ajattelin kuullessani Edith Piafin laulua "non, je ne regrette rien": voi kun vanhempana voisin laulaa edelleen noin. Nyt olen yli 50v ja yhdyn edelleen tuohon. En kadu mitään. Suurempia virheitä, mokia ei ole tullut tehtyä. Eikä kukaan koskaan ole edes valittanut minun tehneen häntä kohtaa jotenkin perustavanlaatuisesti väärin.

Suurin virhe = luottamus ihmiseen, joka "ei tehnyt virheitä tahallaan"

Opetus: typerään ja epärehelliseen ei kannata luottaa, hän ei tee virheitä tahallaan, mutta jälki on tosi pahaa.

Avioituminen

Avioehdon puuttuminen.

Jätin lääkiksen kesken.

Menin narsistin kanssa aikoinaan naimisiin

Ehdottomasti kun aloitin kokeileen tupakann polttoa ja jäin koukkuun. Älkää kokeilko. Toiseksi avioero.

Nykyinen avioliitto. Myöhästä katua - lasten vuoksi...

Elämäni suurin virhe: rakastuin Napapiirin toukokuussa 1983 perfect match-mieheen, suureksi surukseni kadotin hänet silmistäni ja siten valitettavasti koko elämästäni. Jokaikinen kerta tuon jälkeen miestä suudellessani olen kuvitellut, että huulillani on vuoden 1983 suloinen suutuntuma. Pettymys on karvas: kaikki mitä minulla on siitä jäljellä ovat suloiset muistot elämäni kolmesta suloisimmasta intohimoisten suudelmien päivistä. Life sucks, sometimes it really does.

Että olen ollut turhan stressaantunut ja kireä läheisilleni.
No ikää vasta 23. Yritän relata

En ajattele elämän asioita mokina, vain tapahtumina, joista toiset ovat hyviä ja toiset vähemmän hyviä. Minkä tyydytyksen ihmiset siitä saavat, että jotain juttua jäädään märehtimään vaikkapa loppuiäksi? Syvältä ja estää eteenpäin menemistä ja varsinkin avoimesti asioiden näkemistä.

Viisas ja valistunut näkee virheet oppimateriaalina, ei noloina mokina tms. hävettävinä ja ehkä piilotettavinakin asioina.

En yrittänyt tarpeeksi tehdä suhteeni eteen (lasten isä) vaan päästin suhteen omalta osaltani näivettymään. Opin siitä.

Ero oli kuitenkin oikea ratkaisu kuten myös se, että oltiin lasten takia muutama viimeinen vuosi yhdessä. Kukaan ei siitä kärsinyt tai saanut traumoja, kuten viisaat täällä aina väittää. Saimme vaan koko perhe aikaa kadvaa. Lapset isommiksi ja minä&mieheni valmiiksi eron suhteen.

Kadun yhtä lyhyttä suhdetta, johon lähdin vaikka vaisto sanoi, ettei olisi pitänyt. Päätin kerrankin seikkailla... ja se morkkis melkein tappoi minut. Opin siitä.

Jeps... historia on tehnyt minusta tämän ihmisen, mutta noita kadun silti.

Olen virheetön mies. Sata prosenttia. Olen eronnut ja karannut ja vaikka mitä on tapahtunut elon aikana. Mutta eiväthän ne ole mokia vaan järkeä.
Olen valioyksilö, edelleen. Ikää päälle 50.

Olin osallinen toisen ihmisen kuolemassa. Siinä voi jokainen miettiä omien virheidensä suuruutta.

Pahin virhe minkä ihminen voi itselleen tehdä on aloittaa amis,ikä?

Ryhdyin suhteeseen, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.

Juuri näin. Jos entisistä vaikenee, kyllä kaverit niistä laulelee!

Uskoin liian hyvään ja petyin uskooni toisesta. En osannut luovuttaa, kuin vasta silloin, kun oli jo liian myöhäistä.

Kerran liukastuin banaanin päälle ja se laukaisi ketjureaktion jossa minä vahingossa kaaduin tulevan vaimoni päälle. Menimme sitten parin vuoden päästä naimisiin ja oltiin erittäin onnellisia vähän aikaa mutta tietyissä tilanteissa tuli banaanipuhetta ja päädyin sanomaan että olisin toivonut että naikkonen olisi liukastunut suoraan MINUN banaanini päälle ensitapaamisella. Suuttui niin että mustaksi muuttui ja heitti pois asunnosta päivän päästä tapahtuneesta. Tapahtumasta on nyt pari kuukautta ja olen ruvennut täysipäiväiseksi lihansyöjäksi sen takia, neuvoja?

En nyt osaa ihan heti sanoa mikö olisi kaikkein pahin. Monenmoista on tullut tehtyä.

Se että join ennen alkoholia

Vaihdoin kerran auton renkaat vääriin paikkoihin ja jouduin purkamaan. Tästä on jo vuosia.

Toinen oli myös paha: laitoin vahingossa liikaa suolaa ruoan päälle. Meni monta viikkoa itkiessä.

Onhan tuota tullut kaikenlaista touhuttua ja säädettyä, mutta en pidä mitään niistä virheinä, vaan oppitunteina, osa elämän koulua.

Alkoholismi ja opiskelujen kesken jättäminen, ja rikosrekisteri.

Menin naimisiin.... M43v

Pakko koulu.
Vapaaehtoiset koulutus muodot pahin virhe on rohkaista yliopiston koulutukseen.
Kaikki on viimeistä keljuilun laskuja maksut , ym

Kun en tullut aikaisemmin kaapista ulos.