Minulla on sellainen tunne, että mieheni ei rakasta minua. Hän aina löytää jotain syytä moittia minua. Silti hän ei halua erota, kun meillä on lapsi. Minusta tuntuu, että hän on kanssani vain lapsemme takia. Se taas tuntuu tosi pahalta. Koska minäkin kaipaisin rakkautta ja hyväksyntää. Haluaisin mieheni katsovan minua rakastavasti eikä aina moittivasti ja kyllästyneesti. Suren tilannetta mutta en osaa erota. Mieheni on ulkomaalainen. Ja kun näen hänet sukulaisnaisen seurassa, niin en voi välttää ajatusta, että olen jollain lailla väärä miehelleni. Tänään tuli kadulla vastaan iloisia nuoria naisia, samaa uskontoa kuin mieheni...ja minulle tuli tunne, että mieheni kuuluisi olla oman kulttuurinsa naisen rinnalla...ei minun elämässäni. Ei hän ole onnellinen minun kanssani. Ei hän minua rakasta. Miten hän voisi edes rakastaa, kun olen vääräuskoinen ja risti kaulassani jatkuvasti muistuttaa häntä vääräuskoisuudestani...
mieheni ei rakasta minua
surullinen liitto
5268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerro miten tuohon päädyit? Onko suhde ollut tuollainen aina vai muuttunut? Etkö voi erota itse, vaikka mies ei halua, jos siis sinä haluat?
Kun menimme naimisiin niin minusta tuntui, että mieheni rakasti minua. Sitten kun aloin odottaa lastamme, niin tuntui, että hän ei enää rakastanut, koska tietysti lapsi saisi hänen mielestään vääriä (uskonnollisia) vaikutteita minulta. Hellyys loppui. Joskus saan suukon, mutta en kovin usein. Lapsesta hän kyllä välittää. Jos en rakastaisi miestäni, niin ero olisi helppo ratkaisu. On vaikea erota, kun rakastaa. Mutta samalla tuntuu, että elämälläni ei enää ole muuta merkitystä kuin äitinä oleminen. En kelpaa naisena enkä vaimona. Olen pelkkä äiti.
Miehes ei eroa mutta itse et osaa erota. Oot tyypillinen nainen joka ei osaa itse tehdä päätöksiä vaan roikut mukana kunnes toinen otttaa eron. Tuhlaat elämäsi luuserin kanss ajoka ei rakasta sinua vaikka varmaan jossain on mies joka osaa rakastaa.
Veikkaan, että olitte tunteneet vasta muutaman kuukauden, kun lapsi sai alkunsa.. Olisiko oleskeluluvasta kyse.. muslimit myös lisääntyvät mielellään kantaväestön kanssa, että saisivat siitettyä oman uskontoisia jälkeläisiä, jotta islam leviäisi maailmalla. Yrittävät myös käännyttää lasten äidin muslimiksi.
Kakskytä vuotta muslimi miehen kanssa eläneenä, uskovana kristittynä voin kertoa ettei miehesi tunteilla ole mitään tekemistä uskontosi kanssa.
Sen sijaan veikkaan kyseessä olevan vallankäytön, jolla mies tekee sinusta manipuloitavan rakkauden kerjäläisen. Se on sun tehtäväsi miettiä kuinka pitkälle olet miellyttämisen halussasi menemään.
Muista kuitenkin, että nälkä kasvaa syödessä ja näin myös miehen vaatimukset lisääntyvät.
Nyt pää pystyyn. Kohtele miestäsi kuten hän kohtelee sinua. Älä lähde kerjäämään huomiota. Äläkä missään nimessä mene tekemään myönnytyksiä itsellesi äärimmäisen tärkeissä asioissa. Jos miehesi sinusta välittää, hän hyväksyy sut juuri sellaisena kuin olet: Kristittynä, itsenäisesti ajattelevana naisena/vaimona/äitinä.
Toisen taustaa tulee kunnioittaa, mutta sitä ei tarvitse "omaksua".
Lapsen kohdalla asioista täytyy keskustella. Parhaassa tapauksessa jopa vuosia ennen päätösten ajankohtaisuutta.
Meillä esim. sovittiin jo ennen lasten syntymää, että valitsevat aikanaan oman uskontonsa. Nyt vanhempi lapsistamme, tyttö, on kastettu Kristinuskoon ja konfirmoitu. Hällä ikää 16 vuotta.
Poika päättää asiasta sitten aikanaan, vielä hänellä aikaa miettiä mitä polkua lähteä kulkemaan.
Toivon sinulle rohkeutta ja lujaa tahtoa pitää kiinni omasta tahdostasi liitossa, joka ei ole- eikä tule olemaan helppo. Toivottavasti löydätte pariskuntana ja lapsenne vanhempina sen kultaisen keskitien mitä pitkin kulkea. Niin että kaikkien osapuolten olisi helppo hengittää.