Sanookas nyt joku järjen sana tähän tilanteeseen..
Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa lähes neljä vuotta. Ollaan erottu varmaan kolme tai neljä kertaa, tai siis mä olen jättänyt sen, koska tuntuu ettei tyyppi välitä musta ja muutenkin tilanne on tuntunut toivottomalta.
Joka kerta eron jälkeen ollaan parin viikon päästä palattu yhteen, minun toimesta...tuleekin hirveä ikävä ja tuntuu etten voi elää ilman sitä tyyppiä. Nyt kuitenkin 2 viikkoo sitten sanoin että on kaikki lopullisesti ohi. Ja molemmat tajus, ettei meidän juttu toimi.
Nyt olen taas aivan sekaisin...haluan taas palata yhteen. En tiedä mitä oikeen haluan.Eihän tällästä kukaan kestä kun kokoajan on/off.
Nyt ollaan sovittu, että ollaan tosiaan ainakin kuukausi ihan erillään ja mietitään mitä halutaan elämältä, ja muutenkin laitetaan muut asiat kuntoon. (jotka on tehnyt suhteesta paskan, vaikkei ne sinänsä liity mitenkään siihen).
Onkohan enää mitään järkeä yrittää?
Kun olen varma, tai ainakin haluan uskoa niin, että voitas olla tosi onnellisia. Siis kun saa muut asiat ensin kuntoon..
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? inhottaa kokoajan jauhaa kavereille tätä asiaa. Ja sit kun seurustellaan, niin valitan aina kuinka onneton olen.. aarg..
Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa lähes neljä vuotta. Ollaan erottu varmaan kolme tai neljä kertaa, tai siis mä olen jättänyt sen, koska tuntuu ettei tyyppi välitä musta ja muutenkin tilanne on tuntunut toivottomalta.
Joka kerta eron jälkeen ollaan parin viikon päästä palattu yhteen, minun toimesta...tuleekin hirveä ikävä ja tuntuu etten voi elää ilman sitä tyyppiä. Nyt kuitenkin 2 viikkoo sitten sanoin että on kaikki lopullisesti ohi. Ja molemmat tajus, ettei meidän juttu toimi.
Nyt olen taas aivan sekaisin...haluan taas palata yhteen. En tiedä mitä oikeen haluan.Eihän tällästä kukaan kestä kun kokoajan on/off.
Nyt ollaan sovittu, että ollaan tosiaan ainakin kuukausi ihan erillään ja mietitään mitä halutaan elämältä, ja muutenkin laitetaan muut asiat kuntoon. (jotka on tehnyt suhteesta paskan, vaikkei ne sinänsä liity mitenkään siihen).
Onkohan enää mitään järkeä yrittää?
Kun olen varma, tai ainakin haluan uskoa niin, että voitas olla tosi onnellisia. Siis kun saa muut asiat ensin kuntoon..
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? inhottaa kokoajan jauhaa kavereille tätä asiaa. Ja sit kun seurustellaan, niin valitan aina kuinka onneton olen.. aarg..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole mitään järkeä teidän touhuissa.
Tiedän kokemuksesta että ikävä yltyy välillä liian suureksi ja paluu entiseen tuntuu turvalliselta ratkaisulta, vaikka ei oikeen tiedä haluaako sitä vai ei... Ihminen on tapojensa orja... Älä kuitenkaan koskaan sano ei koskaan... Käännä katseesi tulevaisuuteen ja mieti vakavasti mitä oikeasti haluat... Muista että voi tulla päivä jolloin et enää pääsekään takaisin vanhaan syliin...
Voisiko olla, että pelkäät yksinjäämistä? Ehkä olet herkkä ja turvallisuudentunteesi järkkyy.Kuuntele itseäsi, tee jotain kivaa, äläkä tosiaan ole kuukauteen yhteydessä poikaystävääsi. Joskus vain on itseltäänkin hukassa ja pitää antaa itselleen ja asioille aikaa. Itse kävin eroseminaarin ja se teki hyvää.Itsetunto kun oli lähes nollalukemissa. Toisaalta tota "kuminauhasuhdetta" et itsekään kauaa jaksa, että sille varmaan itsestäänkin tapahtuisi jotain...Laita vaikka paperille asioita, niin ne jäsentyy itselleenkin paremmin.
mulla on aivan sama tilanne paitsi että ei yhesäoloaikana jatkuvasti erottu,riideltiin vaa ja sovittiin yhtenää..lopullinen ero tuli kaksi viikkoa sitten ja tuntuu etten meinaa kestää tätä kun tahtosin hänet vaan taksin...
On niin tuttu tilanne mullakin. Seurustelin 2 vuotta ja erottiin kuukausi sitten. En ollut onnellinen ja päätin että on aika olla omillaan. Kuitenkin tulee hirveitä ikävä-kohtauksia, ja mietin saakohan sitä kuitenkaan koskaan parempaa. Sitä miettii vaan entisen hyviä puolia ja se saa varmasti sutkin palaamaan tutun ja turvallisen syliin. Vaikka itsellänikin on vaikeaa olla yksin, ahdistaa ja pelottaa, niin tiedän että satutan vaan enemmän itseäni ja exääni jos en tee erosta kerralla selvää. Olen vieläkin ihan hajalla erosta, koska en tiedä teinkö oikein...
Pakko vain pärjätä, ja toivoa että tapaa vielä jonkun "paremman" (?) ...Jaksamista sulle!