Ei tarvitse haukkua, haluan vain että voisitte antaa kunnollisia kommentteja asiaan. Olen 26 v. nainen, ihan hyvännäköinen ja mukava. Sinkkuna on menty viim. 5 vuotta. Haluaisin kovasti löytää ihanan miehen ja näin parisuhteen. Mutta tajuan itsekin miksi niin ei käy, etsin jotain mitä ei varmaan olekaan. Toki on ollut juttuja jotka menneet pieleen muuten vaan. Mutta esimerkkinä, tapasin miehen, joka on äärimmäisen mukava ja sai minut nauramaan. Ja inhoan itseäni, kun aloin heti etsimään vikoja hänestä: ei ole niin pitkä ja harteikas kuin haluaisin, hampaissa on vikaa. Ja mietin vain että jospa löydän paremman. Vihaan itseäni tämän vuoksi. Päätin kyllä tavata tämän miehen uudestaan. En itsekään ole täydellinen kuitenkaan, miksi etsin aina vain parempaa? Jos mies miellyttää ok silmää ja on mukava ja hauska, nii mihin tarvitsen ne täydelliset hampaat, pituutta 185 cm ja lihaksikkaan olemuksen..
Inhoan pinnallisuuttani
pinnallis
6177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässäpä tiivistettynä naisen ja miehen eroavaisuus: nainen saa mutta ei kelpuuta, mies haluaisi mutta ei saa ketään.
Tai sitten kemiat eivät ihan oikeasti kohdanneet.
Jos olisin etsinyt kumppania "kriteerilista" kourassa tai edes samoilla spekseillä, joita käytin nettideittailussa, olisin kävellyt nykyisen onneni ohi. Mies, johon olen korviani myöten ihastunut, ei olisi osunut nettihaaviini parin asian takia. Mutta onneksi tavattiin livenä, koska välittömästi "kolahti". Sen jälkeen tutustuminen on vain varmistanut fiilistäni siitä, että tämä mies on Se Oikea. Kuinka pitkälle suhteemme johtaa, se jää nähtäväksi, mutta tällä hetkellä olen onnellinen.
Usko intuitioosi.
No niin se menee. Eikä sitä sinänsä tarvitse hävetä. Niin kuin laulussa sanotaan: "nuoruus on nuoruuden tuhlaamista" Ei kai sitä itsellleen mitään voi. Ikä kuitenkin tuo siaan jossain vaiheessa muutoksen. Jos ei tuo, olet sinkku loppuelämäsi. Jos kuitenkin haaveissa on lapset ja perhe, kannattaa ruveta ehkä harjoittelemaan parisuhdetta
Tässähän tapahtuu se ilmiö, että sinulla alkaa olla ne viimeiset kukoistuksen vuodet käsillä, jolloin voit valita kenet vaan. Kolmen kympin paikkeilla tämä asia rupeaa muuttumaan, kun pikku hiljaa ilmestyy rypyt silmiin ja rinnat alkaa roikkua. Ne hyvännäköiset ja kunnolliset miehet ovat menneet naimisiin ja hyvännäköiset pelimiehet jatkavat pelailuaan, mutta pysyvät niissä 20-25 v naisissa. Sitten tietysti rupeaa ilmestymään niitä toisella kierroksella olevia 35-50 v miehiä markkinoille, mutta näitä ei välttämättä perinteinen parisuhde kiinnosta.
Hyvännäköiselle naiselle löytyy aina ottajia, mutta millaisia, on sitten eri juttu.
Ap: lla ei vain ollut kemiaa, eikä sitä tajtomalla saa aikaan. Kun kohtaa sen oikean, niin tuntee vetoa puutteista huolimatta.
Olet oikeilla jäljillä mutta silti luulen että vielä raavit ja sudit ihan pintaa omassakin elämässäsi, persoonassa. Viisi vuotta olet ollut yksin, pistää miettimään että jotakin kolisee vaatekomerossa, etkä vielä ole saanut sielun suursiivousta tehtyä. Kotiolot? Isäsuhde? Kiusattiinko koulussa tms. Toki tapaa tuo mies toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka jossakin konsertissa tms. Anna kunnon mahdollisuus.
Odotatko alitajuisesti jotakin alfa-machoa, joka saa polvet veteläksi ja kohtelee sinua kylmästi ja huonosti heti alkuihastuksen jälkeen? Etkö 100% salli itseäsi rakastettavan omana itsenäsi, sellaisella arkisen terveellä tavalla?
Jos käytät E-pillereitä, jätä pois ja kokeile selviääkö pää hormonihuuruista, positiivisella tavalla.
Lakkaa etsimästä. Jatka elämää. Älä ala seurustella jos ei lemmestä jalat lähde alta. Kyllä se vastaan tulee jos on tullakseen.
Ei yksin elämisessä ole mitään vikaa. Nauti elämästä sinkkuna. Sitä paitsi olet todella nuori vielä.