Seurustelin vuoden kundin kanssa. Hän oli luonteeltaan vähän kumma - minua kohtaan kiltti ja jopa lapatossu, mutta 'räjähti' helposti vieraille. Hän osasi käyttää väkivaltaa, sillä hän oli harrastanut erästä kamppailulajia tosissaan n. 12 vuoden ajan. Hän oli hyvin herkkänahkainen (minun mielestäni) - jos joku vaikka kännipäissään aukoi päätään, hän kyllä aivan varmasti meni ja veti louskuttajaa päähän. Lujaa. Hän tuntui usein myös menneisyydessään 'ajautuneen' tilanteisiin, jossa ei muka ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää väkivaltaa. Tämä tuntui minusta pahalta, ja pelottikin, vaikka kundi ei ollut ikinä, ikinä uhannut minua mitenkään.
Erään yöllisen riidan päätteeksi menin nukkumaan sohvalle kun masensi ja ahdisti niin. No, kundi jossain vaiheessa heräsi ja tuli tivaamaan että miksi menin. Olen aina ollut aika huono puhumaan, joten menin ihan lukkoon enkä osannut sanoa mitään (olen myös kokenut seksuaalista väkivaltaa pienempänä, minkä kundi hyvin tiesi).Tilanne meni siihen, että hän karjui minulle vihaisena että mikset sano mitään, mitä haluan jne. Käperryin ihan pieneksi ja menin peiton alle piiloon, mutta kundi repi minut esiin ja huusi ... menin aivan täydellisesti paniikkiin. Itkin ja tärisin, meinasin laskea allenikin.
Tämä ja monet muutkin asiat sai paria kuukautta myöhemmin hälytyskellot soimaan. Edelleenkään hän ei koskaan lyönyt minua, mutta hänen tulisuutensa pelotti. Kysyin itseltäni että haluanko elää ihmisen kanssa, jonka motto tuntuu olevan "väkivalta lopettaa vittuilun". Päätin lähteä. Pidin ja pidän tästä ihmisestä kovasti, vieläkin särkee kun näkee jossakin tutunnäköisen lyhyen kaverin vaaleanvihreässä takissa ..
Olen kuitenkin iloinen että lähdin. Arvostan myös sitä, että kundi antoi minun mennä, ja kunnioitti päätöstäni. Hän kanssaan minulla ei ollut enää hyvä olla.
Haluan sanoa kaikille: LÄHDE HETI JOS TUNTUU PAHALTA. Vaikka tykkää toisesta kovasti, niin joitakin asioita ei saa koskaan koskaan koskaan antaa tapahtua itselleen. Unohda suoraan masokismiin kannustava, väkivaltaa vähättelevä sananlasku "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Väkivalta ei lopu eikä edes vähene ennenkuin jokainen nainen ja mies sanoo "rakkaus ei potki, lyö tai tukista - minä en halua sellaista rakkautta joka satuttaa."
Erään yöllisen riidan päätteeksi menin nukkumaan sohvalle kun masensi ja ahdisti niin. No, kundi jossain vaiheessa heräsi ja tuli tivaamaan että miksi menin. Olen aina ollut aika huono puhumaan, joten menin ihan lukkoon enkä osannut sanoa mitään (olen myös kokenut seksuaalista väkivaltaa pienempänä, minkä kundi hyvin tiesi).Tilanne meni siihen, että hän karjui minulle vihaisena että mikset sano mitään, mitä haluan jne. Käperryin ihan pieneksi ja menin peiton alle piiloon, mutta kundi repi minut esiin ja huusi ... menin aivan täydellisesti paniikkiin. Itkin ja tärisin, meinasin laskea allenikin.
Tämä ja monet muutkin asiat sai paria kuukautta myöhemmin hälytyskellot soimaan. Edelleenkään hän ei koskaan lyönyt minua, mutta hänen tulisuutensa pelotti. Kysyin itseltäni että haluanko elää ihmisen kanssa, jonka motto tuntuu olevan "väkivalta lopettaa vittuilun". Päätin lähteä. Pidin ja pidän tästä ihmisestä kovasti, vieläkin särkee kun näkee jossakin tutunnäköisen lyhyen kaverin vaaleanvihreässä takissa ..
Olen kuitenkin iloinen että lähdin. Arvostan myös sitä, että kundi antoi minun mennä, ja kunnioitti päätöstäni. Hän kanssaan minulla ei ollut enää hyvä olla.
Haluan sanoa kaikille: LÄHDE HETI JOS TUNTUU PAHALTA. Vaikka tykkää toisesta kovasti, niin joitakin asioita ei saa koskaan koskaan koskaan antaa tapahtua itselleen. Unohda suoraan masokismiin kannustava, väkivaltaa vähättelevä sananlasku "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Väkivalta ei lopu eikä edes vähene ennenkuin jokainen nainen ja mies sanoo "rakkaus ei potki, lyö tai tukista - minä en halua sellaista rakkautta joka satuttaa."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.