Olen naispuolinen ja joka kerta mieheni kanssa riideltäessä,mieleni tekee satuttaa miestäni.
Häntä ei hempeilyt kiinnosta ja henkisesti ei satuta mikään...
Kun ns. sanasota alkaa, minä haluaisin puhua asiat selviksi tässä ja nyt, mutta kun ei mieheni ota kuulevaan korvaansa mielipiteitä mistään, niin päreet palaa. Ja kun tahtomatta äänensävy nousee, äijä hiipii ulos kaikessa rauhassa.
Sillon saattaa lähin tavara "tarttua" käteeni ja sit se onkin hullu akka talossa, joka pitäs laittaa hoitoon.
Miks se ei halua puida mun kanssa niitä vaikeita asioita, vaan poistuu ain pois.En ole muuten agressiivinen kun tässä tilanteessa,hyi pois se minusta.Jään aina lasten kanssa kotiin ja minnekkäs sieltä sit yht`äkkiä lähet kun ei ole ketään kenen luokse voisin mennä. Onko ketään kohtalotovereita, vai pitäiskö mun tosiaan hakeutua pehmustettuun huoneeseen?Syyttelyjä en nyt kaipaa, sain selitellä aamulla isin poissaoloa,et äiti ja iskä (vähä) tappeli ja isi tulee ottaan isinpäivähalit, kunhan reissultansa palajaa..(huokaisee).Muuten ei ole mikään baari kärpänen tää ukko, mut eilen se vaan katos kesken riitelyn ja tuli tänää kolmelta kotio.Oli ollu kaverilla,kait,Et silleen.
Oonko tyhmä kun jaksan tällasta vai onko mun mies tyhmä kun se sietää mun agressiivisuutta.Huom.kummankin lapsuudenkodissa on ollut jos jonkinlaista vastoinkäymistä.Minun kodissa on ain riielty ja erottu useita kertoja ja mun mies on lastenkodista joutunu rakkaudettomaan kotiin.Ollaan oltu tosi kauan yhessä(10v)ja vannoutuneita lasten hyvinvoinnille.
Pitäskös mennä yhes johonki juttelee, ei kuitenkaan tee mieli luovuttaa,jos toinen ei vaan uskalla jostain vaikeesta muistelosta puhua.
Välitän miehestäni ja kyllä hänkin minusta, mut kuitenkin on turvaton olo, kun kukaan ei "komenna"
minua mistään.Siis sanois missä kaappi seisoo.
Auttakkee...(vapisee)..
Häntä ei hempeilyt kiinnosta ja henkisesti ei satuta mikään...
Kun ns. sanasota alkaa, minä haluaisin puhua asiat selviksi tässä ja nyt, mutta kun ei mieheni ota kuulevaan korvaansa mielipiteitä mistään, niin päreet palaa. Ja kun tahtomatta äänensävy nousee, äijä hiipii ulos kaikessa rauhassa.
Sillon saattaa lähin tavara "tarttua" käteeni ja sit se onkin hullu akka talossa, joka pitäs laittaa hoitoon.
Miks se ei halua puida mun kanssa niitä vaikeita asioita, vaan poistuu ain pois.En ole muuten agressiivinen kun tässä tilanteessa,hyi pois se minusta.Jään aina lasten kanssa kotiin ja minnekkäs sieltä sit yht`äkkiä lähet kun ei ole ketään kenen luokse voisin mennä. Onko ketään kohtalotovereita, vai pitäiskö mun tosiaan hakeutua pehmustettuun huoneeseen?Syyttelyjä en nyt kaipaa, sain selitellä aamulla isin poissaoloa,et äiti ja iskä (vähä) tappeli ja isi tulee ottaan isinpäivähalit, kunhan reissultansa palajaa..(huokaisee).Muuten ei ole mikään baari kärpänen tää ukko, mut eilen se vaan katos kesken riitelyn ja tuli tänää kolmelta kotio.Oli ollu kaverilla,kait,Et silleen.
Oonko tyhmä kun jaksan tällasta vai onko mun mies tyhmä kun se sietää mun agressiivisuutta.Huom.kummankin lapsuudenkodissa on ollut jos jonkinlaista vastoinkäymistä.Minun kodissa on ain riielty ja erottu useita kertoja ja mun mies on lastenkodista joutunu rakkaudettomaan kotiin.Ollaan oltu tosi kauan yhessä(10v)ja vannoutuneita lasten hyvinvoinnille.
Pitäskös mennä yhes johonki juttelee, ei kuitenkaan tee mieli luovuttaa,jos toinen ei vaan uskalla jostain vaikeesta muistelosta puhua.
Välitän miehestäni ja kyllä hänkin minusta, mut kuitenkin on turvaton olo, kun kukaan ei "komenna"
minua mistään.Siis sanois missä kaappi seisoo.
Auttakkee...(vapisee)..
Vastaukset 2
Vanhimmat
johtuiskohan se siitä, että olet itse lapsuudessa tottunut siihen, että jos riitelee, siitä tietää että välittää? ja yrität sitten provosoimalla saada miehesi riitelemään (eli näyttämään, että välittää sinusta)?
Kannattaisikohan sun pohtia ääneen näitä asioita miehesi kanssa ihan rauhalliseen ääneen? ja jos tuntuu siltä, että äänensävy pyrkii nousemaan, niin pura sinun ja miehesi riitelyroolit niin, että lähdet itse ensin menemään (ennen kuin äänenkäyttösi saa miehesi lähtemään pakoon vaikeaa tilannetta).
No hei,kiitti vastauksestasi.
Olen jonkun kerran lähtenytkin menemään, kun alkaa tuntua, että nyt ei tuu mitään.
Onhan se tietty yks hiljentymisen muoto, että lähtee riitelytilanteesta,ja kyllä se rauha on tullut maahan ,kun jompikumpi hetkeksi haihtuu.
Istutin mieheni eilen soffaan ja sanoin et, nyt kuule jutellaan nää asiat puhki. Meillä ei ollut minkäänlaista kinaa ja sain kuin sainkin ukon istumaan alas. Oli kyllä vähän kainona, et "mitä sää nyt". Ja itkusilmäs tihrustin aluksi ja sitpä siinä turistiin tunnin verran. En tiedä, mutta ihan kuin hänkin olisi huojentunut siitä, että saatiin keskustella asioita, jotka ovat viimeaikoina painannu mieltä. Mutta kun saisin sen heittelyvimman vielä kuriin, niin kaik olis hyvin. Joo, välittämistä haluaisin ihan hirveesti, ja kyllä hän välittää, mutta omalla hiljaisella tavalla. Itse olen kuin villihevonen ja toinen on kuin uninen koalakarhu, ja mumisee, jos jotain kysyy. Mutta kun yhteen ääneen jotain sanotaan, niin nauruhan siitä tulee ja mökkihöperöitä kun ollaan, saatetaan nauraa höröttää jolleski ihan tyhmälle asialle.. =)
Mun piti vain saada jutella jonkun kanssa, ja täältä joskus saapi rohkeutta jaksamiseen ja yrittämiseen.
Kiitos vielä kerran, ja ihanan lämpöisiä ajatuksia sinullekkin...