Heips!
Vuosi on vierähtänyt naimisissa ja nyt jo tuntuu siltä että ero on ainoa vaihtoehto. Mies on enemmän ja vähemmän alkoholisti.Miehellä poika joka muutti puolitoista vuotta sitten meille asumaan. Tulemme pojan kanssa huonosti toimeen. Saanut aitinsä luona asuessaan kaikessa tahtonsa lävitse. Poika ei arvosta minua pätkääkään ja miten voisikaan kun isänsä tekee sen hyvin selväksi ettei tarvitsekaan, joka kerta kun on kännissä tai krapulassa. Viimeksi tänään sain kuulla kuinka olen täysin kelvoton ja kaikki vika on minussa kun en tule pojan kanssa toimeen. Kaikki tämä aina tapahtuu pojan kuullen, ja eikös se niin mene että lapset ottavat mallia vanhemmistaan. Tätä asiaa on vaikea kirjoittaa ja tästähän tulis vaikka kirja, niin paljon olis asiaa. Kun ei ole oikein ketään kenen kanssa puhua niin jos tänne kirjottaminen vaikka auttais. Olis kiva joku jaksais kirjoittaa kokemuksiaan.
Vuosi on vierähtänyt naimisissa ja nyt jo tuntuu siltä että ero on ainoa vaihtoehto. Mies on enemmän ja vähemmän alkoholisti.Miehellä poika joka muutti puolitoista vuotta sitten meille asumaan. Tulemme pojan kanssa huonosti toimeen. Saanut aitinsä luona asuessaan kaikessa tahtonsa lävitse. Poika ei arvosta minua pätkääkään ja miten voisikaan kun isänsä tekee sen hyvin selväksi ettei tarvitsekaan, joka kerta kun on kännissä tai krapulassa. Viimeksi tänään sain kuulla kuinka olen täysin kelvoton ja kaikki vika on minussa kun en tule pojan kanssa toimeen. Kaikki tämä aina tapahtuu pojan kuullen, ja eikös se niin mene että lapset ottavat mallia vanhemmistaan. Tätä asiaa on vaikea kirjoittaa ja tästähän tulis vaikka kirja, niin paljon olis asiaa. Kun ei ole oikein ketään kenen kanssa puhua niin jos tänne kirjottaminen vaikka auttais. Olis kiva joku jaksais kirjoittaa kokemuksiaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minun on helppo kirjoittaa että keskustelkaa. Olet varmaan keskustellut mutta onko vastapuoli keskustellut. Itse elän "fuusio" perheessä ja meillä on olut alusta saakka selvät pelisäännöt. On välillä ongelmia missä mennään mutta ne on aikuisten välisiä. Kieltojen ja rakkauden suhteen ei ole minun ja sinun lapsia vaan meidän. Nuoriso on tottunut siihen että kun ne on meidän katon alla niin tietyistä säännöistä pidetään kiinni vaikka muualla on totuttu muihin. Näin on toimittu 7 vuotta ja hyvin on toiminut. Epäkohtiin on puututtu heti ja PIDETTY KIINNI SOVITUISTA asioista.
Jos ette löydä yhteistä ratkaisua asiaan niin suosittelen eroa vaikka se ei ole mikään paras mahdollinen ihmissuhteiden hoitamisessa.
ja melkoisen isoja. Jos miehesi todella on alkoholisti tai alkoholisoitumassa, niin tilanne siinä suhteessa vain pahenee. Jos hän ei mitenkään koe juomistaan ongelmana eikä halua siitä keskustella, lupaa vain vähentää, mutta mitään ei tapahdu, harkitsisin vakavasti eroa jo sen perusteella.
Toinen ongelma on poika (en tiedä ikää) ja miksi on muuttanut teille. En ymmärrä isää, sinunhan pitäisi olla yksi aikuinen, turvallinen ihminen pojan elämässä. Mietipä entisiä aikoja miehesi elämässä ja mikä on eron aiheuttanut. Vaikka kuinka olisi saanut äidin luona kaikki periksi, pitäisi ,iehesi ottaa ohjat käsiin tässä asiassa.
Lapset kyllä osaavat käyttää hyväkseen erittäin hyvin, meillä, kun ovat olleet mummoloissa hemmoteltavina kesälomalla vähän pidenpään, ovat pari päivää kotona kuin toiselta planeetalta, äiti lämmitä hodari, äiti tee sitä ja tätä, kunnes taas saadaan oikea järjestys. Olen onnellinen, että lapsillani on tällaisia hemmottelupaikkoja, mutta meidän arkielämään se ei sovi, joten meillä käydään pieni "kurinpalautus" ja sitten kaikki sujuu taas normaalisti. Pointti oli se, että jos äiti on antanut kaiken periksi, ei sinun tai miehesi tarvitse sitä tehdä.
Sinuna kävisin keskustelemassa jossain asiantuntijan kanssa ja vielä parempi, jos saisit miehesi mukaan.
Kiitos kun jaksoitte vastata.Olen täysin samaa mieltä näistä pelisäännöistä lapsen kanssa, mutta minkäs teet kun miehen mielestä se on lapsen pitämistä "kuin vankilassa". Miehen kanssa ei voi keskustella kun se on selvinpäin, kun se on juonut keskustellaan kyllä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Poika 11-vuotias, muutti meille koska itse halusi ja äidillä on vielä kaksi poikaa,molemmat olleet perhekodissa, ja sitten on vielä pieni vauva.Tästä kai voi jo päätellä jotain, että pojalla ei kovin hyvät elinolot siellä ollut.Äidin miesystävät vaihtuivat jne.
Ajattelimme että pojalla olisi parempi meidän luona...Alkuun menikin hyvin ryyppääminen väheni huomattavasti. Olen minä virheitä pojan suhteen tehnyt, myönnän sen,sorruin alussa aina kinastelemaan pojan kanssa. Nykyään mielestäni osaan jo käsitellä poikaa. Mutta en usko että kaikesta voisi syyttää minua. Ette usko kuinka voimattomaksi ja epätoivoiseksi itsensä tuntee kun mies pojan kuullen tekee kaikki yrittämiseni turhaksi ja tyhjänpäiväiseksi. Tuntuu että kaikelta menee pohja... Jos mies mollaa minua ja tekemisiäni pojan kuullen, niistä samoista asioista saan kuulla myöhemmin myös pojan suusta.
Mies on nytkin baarissa, eikä taida kotiin tullakaan. Saattaa tulla huomenna niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Jos yritän jotain keskustella niin se ei puhu mitään tai sitten lähtee meneen koska "jaa taasko sä jatkat sitä eilistä riitaa, vittu sä et osaa ikinä lopettaa".
Näin se menee..Ja kaiken tän keskellä on viaton poikalapsi, ja se tässä eniten harmittaa että olen huomannut että sillä ei ole yhtään parempi olla täällä kuin äitinsä kanssa.
Kuullostat erittäin järkevältä ja kiihkottomalta.
Älä pilaa omaa elämääsi, jos tie on kuljettu loppuun ja se kapenee vain kiviseksi poluksi, on aika lähteä. Käy oikeusaputoimistossa, neuvovat avioeroasiassa ja ala etsiä itsellesi omaa kotia. Alkoholisti sairastuttaa myös lähiympäristönsä ja sinulla on vain yksi elämä. Ja että oikein syyllistät itseäsi, kun olet sortunut kinaamaan pojan kanssa, kuule sen ikäiset osaavat olla niin provosoivia, että ihmettelen löytyykö sellaista ihmistä, joka siihen ei olisi sortunut.
mikä juttu.. niin no sinähän et olekkaan pojan äiti.. joten minusta sinun ei toisaaltaan kannata edes välittää moisesta niskottelusta ja ukonkin voisit saman tien lempata kun miettii että jokainen kaipaa arvostusta myös sinä:)
ei halua päästää irti ja järki sanoo että ota ero.Mies tulikin eilen yöllä kotiin, oli aika sekaisin, meni nukkuun ja tuli vähän ajan päästä metelin kanssa olohuoneeseen ja löi puukon pöytään,käteni viereen ja kysy missä on taskulamppu(?)? Pelästyin niin etten saanut sanaa suusta. Taskulamppu oli keittiön pöydällä. Ensimmäinen kerta kun oikeasti pelkäsin että mitä tapahtuu, silti lupasin vielä yrittää selvittää asiat illalla kun tulee kotiin. Ties monennenko kerran. Asunnosta ei niin vain lähdetä kun on osake ja vielä minun nimissäni koska miehellä ei luottotiedot ole kunnossa.
Ei vaan jaksais enää, ei jaksa välittää enää.
Hei hae apua, ennenkuin menee masennukseksi. Apaattinen olo on merkki siitä ettei se taida sillä parantua että toivot asioiden kääntyvän paremmaksi. Jos ero tulee tarttet apua ja tukea ja jos ei tule, niin sittenkin tarvitset apua. Yksin ei kenenkään tarvitse jaksaa.
Luin toisen viestisi ja siinä vaiheessa muistin, että unohdin varoittaa sinua väkivaltaisuudesta. Nimittäin myöhemmin mies muuttuu väkivaltaiseksi, minulla kävi niin, joten vauhtia eroon ennenkuin pahempaa tapahtuu. Rahaa siinä erossa paloi minullakin, mutta silti kannatti.
Mistä et haluaisi päästää irti, tuosta väkivaltaisesta alkoholististako. Pelkäätkö, että elämäsi muuttuu vielä kurjemmaksi yksinäisenä. Odottele vain niin kauan, että olet ihmisraunio, sitä et anna koskaan anteeksi itsellesi. Miten niin ei voi lähteä, jos asunto on sinun nimissä, kyllä se menee jakoon aikanaan ja saat omasi pois, on sitä lähdetty kartanoistakin parin kassin kanssa. Lähde mihin tahansa turvakotiin, ystävien luokse, sukulaisille ja heti oikeusaputoimistoon ja vuokra-asuntoa hakemaan. Jos pelkäät elintasosi tippuvan, niin muista, että puuro ja näkkileipä maistuu hyvältä, jos ei tarvitse pelätä ja on ihmisarvo.
Olet saanut mielestäni hyviä neuvoja, enkä niihin oikein osaa muuta lisätä kuin kysyä SINULTA mitä liitoltanne odotat, minkä muututtava, osaatko nähdä yhteistä tulevaisuutta (ihminen voi oppia jos tahtoo ja osaa, mutta ei muutu) -- luulen että ongelmat pojan kanssa oikeastaan avioliitossanne "murheista pienin" ... kuulostaa ettei parisuhteessanne mitään hyvää, vai onko?
Vaiket tätä ole ottanutkaan esille, niin en malta olla kysymättä (voit toki olla vastaamatta), mutta mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsee ;-))
Olette avioliitossa, kai ymmärrät että asunto-osakkeesi (näin ymmärsin asian olevan) ja velkojen erotuksesta puolet käytännössä menisi miehellesi erossa (jos vaatii). Vastaavalla logiikalla pääsisit mutkan kautta osalliseksi hänen mahdollisista maksamattomista veloistaan. PAITSI, jos teillä on avioehto -- tai jos ero tapahtuu ns. lyhyen avioliitos jälkeen (ns. osituksen kohtuullistaminen, oikeuskäytäntö alle 2 vuotta kestäneissä avioliitoissa jos riitelyksi menee).
Kyllä se ero on ainoa vaihtoehto. Maistraatista saa paperit, jotka täytetään. Sitten miehesi saa asian tiedoksi ja lähettää vastineensa maistraattiin. Yrität kestää puoli vuotta ja ero astuu voimaan. Älä anna periksi, ei se siitä mihinkään muutu. Ei lopeta juomista, vaikka mitä tekisit. Tiedän sen kokemuksesta. Yhdeksän vuotta kestin, joten toimeksi vaan, elämäsi valuu muutoin hukkaan. Olin itse hölmö, kun en aikaisemmin eronnut. Luulin, kuten ehkä sinäkin, että kaikki muuttuu. Nyt olen vapaa, onnellinen, nautin elämäni jokaisesta päivästä ja pienen tauon jälkeen uskallan jo seurustella ihmisten kanssa. Vauhtia typy ja tsemppiä.
Ei ole arvoisesi!!!
Sehän tässä avioeron ottamisessa onkin niin vaikeaa kun mies viikot kuitenkin käy normaalisti töissä. Käymme yhdessä harrastamassa ja muutenkin meillä on todellakin hauskaa yhdessä. Ja kun mies on selvinpäin niin kaikki on ihan ok. Pojankin suhteen. Kun mies alkaa juomaan, juo kaikki rahat ja kaikki menee päin peetä. Muuttuu täysin eri ihmiseksi. Nyt olen kyllä saanut miehen puhumaan ja vaikuttais siltä että on alkanut itsekin ymmärtää että näin ei voi jatkua. Voi tietenkin olla että menen taas halpaan ja saan kärsiä. Saataa olla että mies on nyt kuukaudenkin selvinpäin ja kaikki menee loistavasti, niinkuin on käynyt ennenkin. Ja sitten taas lipsahtaa ryyppäämisen puolelle. Ehkä olen naiivi ja tyhmäkin, kun vieläkin jaksan yrittää ja uskoa että jotain muutosta tapahtuis.Kiitos kuitenkin hyvistä neuvoista kaikille.