Mies jätti, mutta puhuu yhteisestä tulevaisuudesta!!?

Joo palattiin yhteen koska meitä sitoo yhteinen koira. Se jäi luokseni ja meni ihan hulluksi kun mies lähti. Oli palattava yhteen koska luopua siitä emme tahtoneet.
Mutta ilman koiraa tuskin olisimme palanneet yhteen en minä olisi jäänyt odottamaan

Koiran takia jäädä yhteen..? Sori vaan, mutta on eläin silti vähän eri asia kuin ihmislapsi vaikka ymmärränkin että siitä voi muodostua yhtä rakas. Ei mua kyllä sais semipaskaan suhteeseen jonkun eläimen takia palaamaan.

Mutta siis joo; aloittajalle tässä lähinnä kirjoittelen. Mieti hetki, mitä tämä ero aiheuttaa sinun luottamuksellesi tätä miestä kohtaan? Jos toinen jättää, niin se syö sitä kyllä roppakaupalla. Ja tuollainen heittely mahdollisesta yhteenpaluusta on silkkaa vittuilua ja ilkeyttä. Minä ainakin miettisin tuossa tilanteessa, että etsiikö se jostain parempaa, haluaako rillutella rauhassa ja sitten kun kokee että on pantu tarpeeksi niin palaa yhteen kanssasi jatkamaan tasaista parisuhteilua?
En osaisi enää relata suhteessa kauheasti jos toinen tekisi minulle noin. Ja kerroit että olette riidelleet paljon. Onko miehessä roikkuminen todella kaiken tämän arvoista?

Tuttua.

Ero on niin rajua ja halvaannuttavaa - sillekin, joka sen alulle laittaa - että kaipa tuo ajatus "joskus myöhemmin" helpottaa. Ja sinulle se virittää ikäviä toiveita. Sano sille miehelle, että nyt tai ei koskaan. Miltä sinusta muks tuntuisi palata tuollaisen tau
n jälkeen, mitä hän kuvittelee edes tekevänsä sinä aikana. Sä olet lämmin nyt, mutta myöhemmin siinä välissä voi olla liikaa surua.

Yksi nuoruuteni rakkaus sanoi eromme aikana, että olen nainen, jonka hän haluaisi lastensa äidiksi, mutta että nyt hän ei ole valmis seurusteluun. Että voisimmekohan palata yhteen kunhan olemme 30?

Kun olimme kolmekymppisiä, minulla oli perhe lapsineen, tämä mies eleli öisin unelmaansa baareissaan. Niinkuin tekee edelleenkin. Jostain syystä luulen hänen edelleen ajattelevan olemattomia lapsiaan minut nähdessään. Ja ajattelen minäkin - miten paljolta vältyinkään:D

Olen pahoillani, mutta exmiehesi on idiootti. Tietenkään et suostu jäämään varalle.

Teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta enää, ei nyt eikä myöhemmin.

En usko et tässä on mistään varalla olosta kyse. Mies kuitenki on sanonut että jos minä en tule olemaan hänen nainen niin ei kukaan muukaan seuraavaan kahteen vuoteen. Eli joko me palataan yhteen puolen vuoden sisällä tai mies ei seurustele kenenkään kabssa pitkään aikaan. En tiedä puhuuko totta, jos hän ihastuu johonki niin varmasti alkaa seurustelemaan.

Mies sanoi eilen kun asiasta puhuttiin että lähtökohtaisesti kun erotaan niin erossa pysytään. Koska mitä järkeä eroa jos miettii palaavansa yhteen? Silti kuulemma miettii että jos vaan pääsee ahdistuksesta yli ja saa sen kipinän takaisin niin voisi palata kanssani yhteen.

Haluisin niin mieheni takaisin :( onkohan mahdollista että kipinä meidän suhteeseen palaa. Mies sanoi, että jos huomaa ettei ole onnellinen ilman mua niin tottakai haluaa mut takas. Mutta sanokaa nyt tekin, jos ollaan miehen kans riidelty viimeiset kuukaudet ja muutenki ollu vaikeeta niin varmasti tulee olemaan loppupeleissä onnellisempi ilman minua ja riitoja. Eli toivoa tuskin on :(

Puhuahan voi mitä vaan. Teot on eri asiaa, ja puhuu aina suuremmalla volyymilla kuin sanat. Haluat kieltää tämän asian itseltäsi nyt, mikä on täysin luonnollista tässä kohtaa prosessia. Suhteessa voi alkaa ahdistamanan myös sen takia, että nousee niitä omia issukoita esiin. On jokaisen vastuulla puhua niistä kumppanille, ja ymmärtävä kumppani tietenkin antaa tilaa, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa suhteen poikki menemistä.

Mun (ex-)mies teki mulle ihan samalla tavalla eilen. Oon ihan hajalla, toisaalta joku romanttinen puoli minussa elättelee toiveita yhteisestä tulevaisuudesta vielä, mutta kaikki läheiseni ja järkeni sanoo EI. Tämä oli nyt tässä, ei ikinä enää. En pystyisi enää ikinä luottamaan mieheen. En olisi ikinä uskonut.

Minä olen ollut tauolla nuoruudenrakkauteni kanssa jo 28 vuotta. On alkanut pikku hiljaa tuntumaan siltä, että kyseessä olikin lopullinen ero eikä mikään tauko...

Totta puhuen se oli inhottava temppu. Mimmi ei uskaltanut suoraan jättää minua, ja minä jäin roikkumaan ja riutumaan. Joskus vähän alle 30:nä toinenkin ehdotti samaa. Keräsin saman tien kamani ja otin hatkat. Ainahan sitä voi aloittaa uudelleen, jos siltä tuntuu.

Noin muutenkin tauko on elämän irvikuva. Pitäisi olla uskollinen ilman parisuhteen mukanaan tuomia hyviä puolia. Ei kuulosta kovin hyvältä diililtä, vai kuinka?

Onko hän kertonut eronne syitä, että miksi ei pysty seurustelemaan ja antamaan kaikkea suhteeseen? Aina kannattaa jutella asiat kasvokkain selviksi ettei mitään jää epäselväksi eli yritä selvittää niitä syitä. Mahdollisia syitä:jos hänellä ei ole aikaa sinua varten ja tulet siellä jossain hänen kaveriensa ja menojensa jälkeen tai taustalla on ihastuminen toiseen, niin anna hänen mennä, äläkä ota takaisin. Jos hänellä on jotain muita ongelmia, niin yhdessähän niitä ratkotaan toisiaan tukien ja mennään eteenpäin eikä pidetä taukoja. Mutta syynsä on itse kullakin.
Itse en ole eron jälkeen palannut kenenkään kanssa yhteen uudelleen, mutta mulla on tuttava, joka on palannut yhteen ensimmäisen miehensä kanssa, vaikka on ollut tässä välillä naimisissa toisen kanssa monta vuotta. Hän itse kertoi tuolloin eronsa syiksi sellaisen henkisen kypsymättömyyden ja mustasukkaisuuden ja on kasvanut siis ihmisenä, ja on nyt uudelleen onnellisesti naimisissa ensimmäisen miehensä kanssa.

Nyt järki käteen! Mies haluaa pitää sinut varalla jos ei muut suhteet natsaa. Se ei ole rakkautta vaan itsekkyyttä. Mies tietää että sinä rakastat ja otat takaisin. Mies liihottelee ja pitää sinua varalla. Ei ykkösenä vaan varalla.

Oon toi toinen jätetty tässä ketjussa. Olis helpompi puhua jos mies vastais ees kännykkään... Oltiin 3v yhessä, jätti tekstarilla ja sano silti että nähään kuukauden päästä. En oo varmaan vielä ymmärtäny oikeen koko asiaa mut oli kyl niin vittumaisin tapa jättää et huhhuh.

Joku kysyi miksi mies ei pysty antamaan kaikkeaan tähän suhteeseen ja se kipinä kadonnut. Miehen mukaan kyse on siitä, kun minä olen ollut niin kylmä ja väliinpitämätön että pikkuhiljaa se on alkanut ottaa häntä päähän ja hän on katkeroitunut. Vaikka olen nykyään hyvä nainen, niin muutos tuli minulta liian myöhään :(

Ehkä jos hän voisi antaa anteeksi, unohtaa katkeruuden ja sitten uskoa että minä olen hyvä nainen.

Mutta onko se mies hyvä?

Törkeää että jättää mutta jättää toivon toiselle. Toi on pahinta mitä toinen voi sanoa/tehdä.

Sun pitää ajatella toi niin, että suhde nyt ohi. Eikä noilla "narun jatkoksi jättämisillä" ole mitään konkreettista totuuspohjaa. Mies ei osaa ajatella asiaa sun kannalta ja on äärimmäisen ikävää ettei hän osaa olla selkeä sinua kohtaan.

Sun kannattaa jättää nuo toivopuheet omaan arvoonsa ja jatkaa elämääsi. Jos sitten joskus taas kohtaatte, se on sitten uusi tilanne. Ja hän saa tavoitella sinua, ei toisinpäin! tsemppiä.

Minusta kuulostaa nyt suoraan sanoen siltä että mies ei halua olla kanssasi, vaan on ehkä ihastunut toiseen tai haluaa kokeilla muitakin. Ja vierittää syyn sinun niskoillesi - koska sinä et olet ollut "sellainen ja tuollainen" niin hän on katkeroitunut :D Voi jestas! Et kai usko että vika on sinussa?
Been there done that... itse jätettynä uskoin vuoden, että minussa oli vikaa ja minun pitää parantaa tapani ja asenteeni, kunnes tajusin että mies oli itse sekaisin. Älä hukkaa aikaasi ihmiseen joka ei halua olla kanssasi ja on heittänyt hanskat tiskiin. Ja vieläpä kehtaa syyttää sinua!!

Mulle yks mies teki selväksi että ei enää tapailla mutta yrittää vielä soitella ja viestitellä. Hän ei vaan tiedä että minulla on jo uusi tapailukumppani;)