lauantaina olimme ravintolassa ns. pikkujouluissa 6 hengen porukalla ja nousuhumalassa haukuin mieheni, eli vanhat kaunat annoin tulla mm. kuinka hän ei välitänyt perheestään vaan työ ja harrastukset olivat tärkeimpiä. -en edes muista kaikkea mitä sanoin.
Loppuillan join jäävettä en enää uskaltanut juoda alkoholia.Lähdin aiemmin pois kun muut, kotiin ja kuulemma kaverit olivat ihmetelleet käytöstäni ja miten mieheni voi kestää mua.
Seuraavana aamuna mies uhkas erolla ja sanoi että jatkaa talonrakentamisprojektia yksin ja että saan lähteä, mutten suostunut olemaan lainassa mukana jos en edes tule asumaan uudessa talossa (hän ehdotti ettei pankille kerrota erosta).
Keskusteltuamme hetken aikaa ja vuodatettuamme kaikki kaunat ja asiat pois , aamu päätty sopimiseen ja mieheni käski minun mennä hoitoon koska en saa päästäni pois vanhoja asioita ja ihmetteli kuinka ne vielä vaivaavat minua ( mieheni käytös vuosia sitten) samoin asiaan liittyy toinen nainen jonka kanssa mieheni vietti
illan ravintolassa n. vuosi sitten josta en myöskään ole päässyt yli ja vatvon asiaa koko ajan. Nyt sitten tilattava aika ammatti-ihmisille että saan pää koppani kuntoon ja vanhat kaunat unohdettua....eli pöpikö olen?
Tarkennan vielä että vuosia mieheni ei ollut perhe- elämässä mukana muuta kuin kävi syömässä ja vaihtoi puhtaat vaatteet eli olin kodin- ja lasten hoitaja, seksiä oli satunnaisesti. Sanoin niistä silloin ja hän haukkui etten voi ymmärtää hänen joka iltaisia harrastuksia koska en ole itse harrastanut mitään.Silloin ei juteltu mistään parisuhde asioista kuten nyt ja kriisin paikkoja ollut usein parin vuoden sisällä.Mies vanhentunut ja viisastunut harrastukset jäänyt työn takia ja muutkin vouhotukset, silti olen tytymätön siihen mitä joskus on ollut ja miksi niin oli,,,,,,
Loppuillan join jäävettä en enää uskaltanut juoda alkoholia.Lähdin aiemmin pois kun muut, kotiin ja kuulemma kaverit olivat ihmetelleet käytöstäni ja miten mieheni voi kestää mua.
Seuraavana aamuna mies uhkas erolla ja sanoi että jatkaa talonrakentamisprojektia yksin ja että saan lähteä, mutten suostunut olemaan lainassa mukana jos en edes tule asumaan uudessa talossa (hän ehdotti ettei pankille kerrota erosta).
Keskusteltuamme hetken aikaa ja vuodatettuamme kaikki kaunat ja asiat pois , aamu päätty sopimiseen ja mieheni käski minun mennä hoitoon koska en saa päästäni pois vanhoja asioita ja ihmetteli kuinka ne vielä vaivaavat minua ( mieheni käytös vuosia sitten) samoin asiaan liittyy toinen nainen jonka kanssa mieheni vietti
illan ravintolassa n. vuosi sitten josta en myöskään ole päässyt yli ja vatvon asiaa koko ajan. Nyt sitten tilattava aika ammatti-ihmisille että saan pää koppani kuntoon ja vanhat kaunat unohdettua....eli pöpikö olen?
Tarkennan vielä että vuosia mieheni ei ollut perhe- elämässä mukana muuta kuin kävi syömässä ja vaihtoi puhtaat vaatteet eli olin kodin- ja lasten hoitaja, seksiä oli satunnaisesti. Sanoin niistä silloin ja hän haukkui etten voi ymmärtää hänen joka iltaisia harrastuksia koska en ole itse harrastanut mitään.Silloin ei juteltu mistään parisuhde asioista kuten nyt ja kriisin paikkoja ollut usein parin vuoden sisällä.Mies vanhentunut ja viisastunut harrastukset jäänyt työn takia ja muutkin vouhotukset, silti olen tytymätön siihen mitä joskus on ollut ja miksi niin oli,,,,,,
Vastaukset 3
Vanhimmat
..lasten ja humalaisten suusta.Niinhän se on, että alkoholi vie estot pois, ja tekee avoimeksi-ja silloin pariskunnilla usein tulee riitaa, kun aletaan käsitellä vanhoja kaunoja humalassa.Minulle ja miesystävälleni tulee riitaa ainoastaan humalassa, selvinpäin olemme pääosin onnellisia ja rakastuneita, emmekä juurikaan riitele.Olemme ratkaisseet asian vähentämällä yhteiset humalareissut minimiin, ja olemalla yhdessä pääasiallisesti selvinpäin.Olemme myös yrittäneet harjoitella keskustelemaan mahd. mieltä vaivaavista asioista selvinpäin mahdollisimman avoimesti.Helposti sitä vaan selvänä tulee painettua villaisella häiritsevät jutut, epäsovun pelossa, ja sitten ne tulevat sieltä huppelissa rytinällä esiin.
Teidänkin siis kannattaisi opetella käsittelemään ristiriitanne selvinpäin, se on kyllä yllättävän vaikeaa.En näe oikeastaan muuta järkevää ratkaisua teidän tapauksessanne, ellette sitten lopetan alkoholin ottamista yhdessä ihan kokonaan.
Kuin minun kirjoittamani tarina, sillä poikkeuksella että meillä on talo jo valmiina.
Ymmärrän täysin että ei niistä loukkauksista/ teoista niin vain pääse yli. Ja kun vielä mies vaikenee/ kieltää kaiken, niin eihän asiat selviä koskaan. Miksiköhän sitä on näinkin kauan oltu yhdessä? Tsemppiä ja et tarvitse kuin hyvän ystävän jonka kanssa voit setviä ja käännellä asioita puolelta toiselle, niinkuin meillä naisilla on tapana(josta aina mies moittii). Kyllä se siitä. Ja aina silloin tällöin ota asiat arkena esille miehesi kanssa niin ei mene harvat juhlahetket pilalle.
Toivon vain että se aika viisastuttaisi ja asettaisi aloilleen.