Kysy itseltäsi, ja mieti rehellisesti: miksi elät nykyisessä parisuhteessasi, tai parisuhteessa yleensäkin? Mitä koet saavasi siitä, tai mistä ehkä luopuvasi?
Itse uskoisin eläväni lähinnä tottumuksesta. Kun mietin kuuden vuoden takaista sinkkuaikaani, voin todeta esim. seksielämäni olleen sinkkuna vilkkaampaa, ystäviä oli huomattavasti enemmän. Ja luonnollisesti vapaus. Silti olen ajoittain hyvintyytyväinen nykyiseen olotilaani. Toki, jos rohkeutta löytyisi, lähtisin. ;) Meillä on vain yksi elämä.
Itse uskoisin eläväni lähinnä tottumuksesta. Kun mietin kuuden vuoden takaista sinkkuaikaani, voin todeta esim. seksielämäni olleen sinkkuna vilkkaampaa, ystäviä oli huomattavasti enemmän. Ja luonnollisesti vapaus. Silti olen ajoittain hyvintyytyväinen nykyiseen olotilaani. Toki, jos rohkeutta löytyisi, lähtisin. ;) Meillä on vain yksi elämä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sepä onkin vasta mielenkiintoinen asia. itse elän sinkkuna, ja vielä toistaiseksi onnellisesti. tietenkin tähän tilaan on kuulunut myös huonoja kausia(kuivia) mutta nyt tällä hetkellä on menossa taas ihan mukavan vehreä aika. luulisin, että minulla on tällä hetkellä muutamia henkilöitä, joista voisin valita seurustelukumppanin. ja toisaalta ehkä myös pitäisi valita.. mutta en vain uskalla irrottautua tästä sinkkuudesta ja valita sitä parisuhde-elämää. pelottaa kai se ajatus, että joutuisin heräämään saman naisen vierestä joka aamu, eikä olisi vaihtoehtoja kuten nyt.
Siksi, että
- on ollut vuosikausia ihana herätä aamulla halaukseen ja kuulla ja sanoa "rakastan sua".
- hänen kanssaan on hyvä harrastaa yhdessä
- hänen kanssaan on hyvä tehdä työtä yhdessä
- hän auttaa minua siinä mitä en osaa tai jaksa
- hän arvostaa minun taitojani
- ihailen häntä
- hyväksymme toistemme viat vaikka ajoittain ne aiheuttavat riitaa
- osaamme sopia riitamme vaikka riidat ovat raskaita
- hän osaa antaa anteeksi ja minä pyytää
- hän osaa pyytää anteeksi ja minä antaa
- hän kykenee olemaan kanssani hiljaisuudessa
Voisinko löytää toisen samanlaisen. En tiedä, en haluakaan tietää. En haluakaan löytää. Ei ole syytä.
ihana välittäminen hehkuu tästä viestistä.
Ei kukaan jaksa yksin kauan olla..
ehkä sinä et jaksa yksin kauaa olla, mutta älä yleistä. Itse olen ollut sinkku jo kolme vuotta omasta vapaasta tahdostani. Ja aion olla vastedeskin.
No ei ollut tarkoitukseni yleistää,
tarkoitin tosiaan itteäni.
Ole onnellinen vapaana, minä tarvitsen jatkuvaa läheisyyttä...
ja perheeltä saan kaiken mitä ystäviltäni en saa. Ja ystäviltä taas sitä mitä en perheeltäni ja parisuhteeltani saa. Koen itseni parisuhteessakin vapaaksi. Tietysti ajankäyttöongelmia on enemmän, mutta niistäkin selviää, kun tietää mitä tahtoo.
Yksin on niin yksinäistä. Perhe on mielestäni ihana asia. On joku johon luottaa. Joku jonka kainaloon voi käpertyä kun elämä potkii päähän. Joku joka lohduttaa. Joku jonka kanssa voi iloita. Joku jolle voi olla tärkeä ja joku joka on tärkeä. Kumppani jonka kanssa voi elää läpi elämän. Joku jonka kanssa voi toteuttaa unelmat. Ei se ole liian kahlittua kun osaa antaa toiselle myös tilaa.
Mies on mukava ja auttaa arjen töissä. On bailu- ja kotiseurana vapaa-aikana. Seksi sujuu. Keskustelu sen sijaan ei. En rakasta, en arvosta, mutta en uskalla lopettaa, vielä.
Kun viime aikoina olen yrittänyt omaa liittoani miettiä, niin en löydä oikeastaan mitään syytä, miksi elän tässä liitossa.
Vain viimeinen rohkeus eron ottamiseen on vielä puuttunut - mutta se tulee lähemmäksi päivä päivältä...
Meillä ei ole rakkautta (vaikka toinen sitä aamuyön tunteina joskus vakuuttelee, niin teoissa se ei pahemmin näy), ei toisen kunnioittamista eikä läheisyyttä saatikka seksiä. Meillä ei ole mitään yhteisiä harrastuksia, eikä yhteistä vapaa-aikaakaan juuri lainkaan. Mistään emme edes osaa keskustella, eikä oikein koskaan olla naurettu yhdessä millekään --- ja näin on eletty 18 vuotta!
Eiköhän tämä ala jo riittää?
En kunnioita miestäni, hän kylläkin minua. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä eikä yhteisiä puheenaiheita. Vielä on riittänyt se, että joskus nauretaan, töitä jaetaan, seksi on hyvää ja joskus jotakin harrastetaankin yhdessä.
Miksi et kunnioita miestäsi? Oletko mietinyt, miltä tuntuisi jos hän ei kunnioittaisi sinua?
Kunnioitus ja arvostus on mennyt, koska ei tunnu osaavan eikä tietävän paljon mitään. Lupailee kaikenlaista, toteutus on sitten aivan eri asia. En tiedä, miltä tuntuisi, jos minua ei kunnioitettaisi, koska en ole ollut sellaisessa parisuhteessa ainakaan vielä.
Ilmeisesti sun oliskin syytä miettiä asiaa. Enpä haluais olla sun tyttöystävä... Itse en ikinä alkaisi laskeskella hyviä ja huonoja puolia, tai miettisi mitä saan suhteesta: ainoa syy olla yhdessä on se että rakastaa toista ja yhdessä on parempi olla kuin erikseen. Niin yksinkertaista!
"ainoa syy olla yhdessä on se että rakastaa toista ja yhdessä on parempi olla kuin erikseen." Kirjoitit noin. Tuossa sinulla on kaksi syytä, tyttönen. Eli kumpi niistä sinulle onkaan tärkeämpi... se että rakastat, vai että on parempi kun on joku?
Mietitäänkö molemmat?
Jos suhteessa on jotain vikaa, alkaa sitä laskeskella hyviä ja huonoja puolia. Olemme harrastaneet viimeisen 2 vuoden aikana seksiä alta 10 kertaa. Kumpikaan ei halua toista.