Haluun jonnekkin nyt avautua ja päätin tulla tänne kijoittmaan. Teksti voi olla aika sekavaa luetavaa.
Eli asia koskee mun epävarmuuttani ja mustasukkaisuutta suhteessa. Olen itse 20v nainen ja poikaystäväni pari vuotta vanhempi. Ollaan vuoden verran tunnettu ja kesällä ruvettu seurustelemaan. Mulla ei tätä ennen ole ollut mitään vakampaa suhdetta ja taas hänellä oli juuri minua ennen 3-4v pituinen suhde. Olen kauhean epävarma itsestäni, minulla on huono itsetunto mikä pahentaa tilannetta. Tuntuu etten pysty nauttia suhteesta kunnolla koska koko ajan pelkään että hän hylkää tai jättää mut. Mies on ihana ja on monta kertaa sanonut että välittää ja haluaa olla minun juuri kanssani. En vaan saa päähäni taottua sitä todeksi. Pelkään hirveästi että hänestä ei jonain päivänä vain kuulukaan enää mitään että hän on hylännyt ilman sanomista. Tiedän järjellä ajateltuna ettei sellaista tapahtuisi mutta entä jos.. Olen tullut reilun kk aikana mustasukkaiseksi, pelkää että hän löytää toisen. Mieleni saa aina keksittyä mitä hän voisi tehdä kun en ole paikalla, vaikka todellisuudessa mies on päivät töissä ja nähdään taas illalla, vkl olemme aina nykyään yhdessä (käydään yhdessä baarissa, samoja kavereita jne).Itseasiassa 3kk ollaan joka vkl oltu yhdessä. Minua hirvittää kamalasti jos poikaystäväni menee kavereidennsa kanssa baariin. Tiedän ettei hän selvänä pettäisi mutta kännissä hän on kuin toinen ihminen ja tykkää muiden huomiosta, en varmaan pystyisi olla miettimättä kaikkia kauheuksiani päässäni. Osaksi tähän vaikuttaa hänen yhden illan suhteensa minua ennen. Vaikka tottakai kummallakin pitäisi olla omia kavereita ja tehdä omia asioita. Hän on kertonut että alkuvaiheessamme hän oli kavereiden kanssa käynyt strippibaarissa, hymähdin siihen vaan mutta nyt pelkään että hän haluaa mennä sinne. Kyllä mä antaisin luvan mennä kunhan katsoo muttei koske, mutta tiedän hyvin ettei se oo jäämässä pelkkään katseluun. Jotenkin ihnottaa ja kuvottaa koko juttu. Ja kuukaus sitten olisi baari illan jälkeen mennyt vielä strippibaariin kun oli kaverin synttärit muttei tällä toisella ollut rahaa niin suurinpiirtein kännissä kiukutteli kun ei päässytkään sinne, vaikka aamulla naureskeli että oliki oikeasti.Jotenkin inhottaa se miksi pitää mennä lääppimään vieraita puolalastomia naisia jos seurustelee. Jotenkin jään vaan pääni sisällä miettimään edes takas näitä jutuja mutta vaikeinta tässä on etten osaa sanoa poikaystävälleni ääneen näitä. En osaa ottaa puheeksi mikä tuntuu musta huonolta ja saa pahaan mielen. Ei olla kummatkaan kovin hyviä puhumaan suhteesta ja tunteista, pelkäänkin et tää ei oo kovin pitkä ikänen juttu. Tykkään vaan siitä niin paljon, mutta oon sortunut tekoihin mitkä kaduttaa esim. oon pari kertaa tutkinut keneltä siltä on tullut viesteijä, eikä siellä edes ole aihetta olla mustasukkainen. Välillä jos hän ei heti vastaa mulle varsinkin perjantai iltna olen itkukurkussa ja ahdistunut eikö hän enää halua mua, vaikka todellisuudessa on ollut sillä hetkellä tekemässä omia juttujaan. Sen jälkeen taas kaduttaa olen saattanut soittaa monta kertaa ja laittanut viestiä(siis esim missä meet, eli ei mitään raivoviestejä) ja tulee taas itsellä hirveä olo miten olen näin takertuva. Tuntuu etten enää osaa iloita ilman häntä, olen vaan niin riippuvainen poikaystävästäni. Mulla ei ole paljon kavereita ja hekin asuu eri paikkakunnilla joten ainut kuka mulla on pikaystäväni. Pelottavaa kun ei osaa kunnolla enään elää omaa elämää, huomana kuinka yritän miellyttää häntä ettei hän vaan vahingossakaan jättäisi mua. Itsekin tajuaa kuinka sairasta tää on mutten vaan osaa päästää ajatuksistani irti. Toisaalta alkukesästä kun ei kunnolla seurusteltu vielä,hän välillä teki sitä ettei vastannut viesteihini tai laittoi luuria kun ei vaan huvittanut nähdä eikä välttämättä seuraavana päivänä kommentoinut juttuun mitenkää. Jotenkin tosta jäänyt pelko että voi tehdä milloin vain tahansa uudelleen, vaikken kyllä usko. Toisaalta tuntuu että olisi vaan niin paljon parempi jättää koko suhde, tuntuu että pää hajoaa vaan koko jutussa kun koko ajan pää keksii uusia asioita, miksei vaan osasi nauttia toisesta.
Anteeksi tuli pitkä selostus liisn voinut kirjoittaa vielä paljon uutakin mutta antaa olla nyt täsä. Helpotti edes hieman kun sai purettua.
Eli asia koskee mun epävarmuuttani ja mustasukkaisuutta suhteessa. Olen itse 20v nainen ja poikaystäväni pari vuotta vanhempi. Ollaan vuoden verran tunnettu ja kesällä ruvettu seurustelemaan. Mulla ei tätä ennen ole ollut mitään vakampaa suhdetta ja taas hänellä oli juuri minua ennen 3-4v pituinen suhde. Olen kauhean epävarma itsestäni, minulla on huono itsetunto mikä pahentaa tilannetta. Tuntuu etten pysty nauttia suhteesta kunnolla koska koko ajan pelkään että hän hylkää tai jättää mut. Mies on ihana ja on monta kertaa sanonut että välittää ja haluaa olla minun juuri kanssani. En vaan saa päähäni taottua sitä todeksi. Pelkään hirveästi että hänestä ei jonain päivänä vain kuulukaan enää mitään että hän on hylännyt ilman sanomista. Tiedän järjellä ajateltuna ettei sellaista tapahtuisi mutta entä jos.. Olen tullut reilun kk aikana mustasukkaiseksi, pelkää että hän löytää toisen. Mieleni saa aina keksittyä mitä hän voisi tehdä kun en ole paikalla, vaikka todellisuudessa mies on päivät töissä ja nähdään taas illalla, vkl olemme aina nykyään yhdessä (käydään yhdessä baarissa, samoja kavereita jne).Itseasiassa 3kk ollaan joka vkl oltu yhdessä. Minua hirvittää kamalasti jos poikaystäväni menee kavereidennsa kanssa baariin. Tiedän ettei hän selvänä pettäisi mutta kännissä hän on kuin toinen ihminen ja tykkää muiden huomiosta, en varmaan pystyisi olla miettimättä kaikkia kauheuksiani päässäni. Osaksi tähän vaikuttaa hänen yhden illan suhteensa minua ennen. Vaikka tottakai kummallakin pitäisi olla omia kavereita ja tehdä omia asioita. Hän on kertonut että alkuvaiheessamme hän oli kavereiden kanssa käynyt strippibaarissa, hymähdin siihen vaan mutta nyt pelkään että hän haluaa mennä sinne. Kyllä mä antaisin luvan mennä kunhan katsoo muttei koske, mutta tiedän hyvin ettei se oo jäämässä pelkkään katseluun. Jotenkin ihnottaa ja kuvottaa koko juttu. Ja kuukaus sitten olisi baari illan jälkeen mennyt vielä strippibaariin kun oli kaverin synttärit muttei tällä toisella ollut rahaa niin suurinpiirtein kännissä kiukutteli kun ei päässytkään sinne, vaikka aamulla naureskeli että oliki oikeasti.Jotenkin inhottaa se miksi pitää mennä lääppimään vieraita puolalastomia naisia jos seurustelee. Jotenkin jään vaan pääni sisällä miettimään edes takas näitä jutuja mutta vaikeinta tässä on etten osaa sanoa poikaystävälleni ääneen näitä. En osaa ottaa puheeksi mikä tuntuu musta huonolta ja saa pahaan mielen. Ei olla kummatkaan kovin hyviä puhumaan suhteesta ja tunteista, pelkäänkin et tää ei oo kovin pitkä ikänen juttu. Tykkään vaan siitä niin paljon, mutta oon sortunut tekoihin mitkä kaduttaa esim. oon pari kertaa tutkinut keneltä siltä on tullut viesteijä, eikä siellä edes ole aihetta olla mustasukkainen. Välillä jos hän ei heti vastaa mulle varsinkin perjantai iltna olen itkukurkussa ja ahdistunut eikö hän enää halua mua, vaikka todellisuudessa on ollut sillä hetkellä tekemässä omia juttujaan. Sen jälkeen taas kaduttaa olen saattanut soittaa monta kertaa ja laittanut viestiä(siis esim missä meet, eli ei mitään raivoviestejä) ja tulee taas itsellä hirveä olo miten olen näin takertuva. Tuntuu etten enää osaa iloita ilman häntä, olen vaan niin riippuvainen poikaystävästäni. Mulla ei ole paljon kavereita ja hekin asuu eri paikkakunnilla joten ainut kuka mulla on pikaystäväni. Pelottavaa kun ei osaa kunnolla enään elää omaa elämää, huomana kuinka yritän miellyttää häntä ettei hän vaan vahingossakaan jättäisi mua. Itsekin tajuaa kuinka sairasta tää on mutten vaan osaa päästää ajatuksistani irti. Toisaalta alkukesästä kun ei kunnolla seurusteltu vielä,hän välillä teki sitä ettei vastannut viesteihini tai laittoi luuria kun ei vaan huvittanut nähdä eikä välttämättä seuraavana päivänä kommentoinut juttuun mitenkää. Jotenkin tosta jäänyt pelko että voi tehdä milloin vain tahansa uudelleen, vaikken kyllä usko. Toisaalta tuntuu että olisi vaan niin paljon parempi jättää koko suhde, tuntuu että pää hajoaa vaan koko jutussa kun koko ajan pää keksii uusia asioita, miksei vaan osasi nauttia toisesta.
Anteeksi tuli pitkä selostus liisn voinut kirjoittaa vielä paljon uutakin mutta antaa olla nyt täsä. Helpotti edes hieman kun sai purettua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hmmm. Mä oon sitä mieltä, että sun alitajunta varottaa sua jostain. Tarkoittaa siis sitä että ehkä ette ole toisillenne ne oikeat jos sulla pitää olla noin epävarma olo toisen kanssa. Se ei välttämättä ole sun syytä jos tunnet noin vaan voi olla myös heijaste väärästä suhteesta. Kun se oikea osuu kohdalle, epävarmuus vaan kaikkoaa hiljalleen suhteen jatkuessa. Hyvä, oikea suhde saa sut rauhalliseksi ja tasapainoiseksi.
Toihan kuulostaa ihan mun puheelta.
Olen kylläkin vanhenpi. Olen kanssa aika epävarma suhteestani ja tunne, että tulee petetyksi.
Suuremmalta osalta syy johtuu, että
tuttavapiirissä suuri osa on tullut petetyksi ja varmaan pelko johtuu siitä, että itsellekin käy niin.
Miehellä on paljon naispuolisia niin netissä kuin oikeessa elämässä ja vähäpukeisia pääosalta. Se saa itseni niin epävarmaksi.
Miehen näkökulmasta:
Ihan yleisellä tasolla "sitä niittä mitä kylvää" toimii tässäkin, valitettavasti. Jos teillä on ajatusmaailma tuollainen, niin ajatte toisen puolen tekemään juuri niitä asioita mitä pelkäätte. Ihminen on sellainen, että se viestittää kehollaan ja olemuksellaan niin paljon.
Älä lue niitä viestejä, äläkä soittele turhaan jos ei ole asiaa. Tottakai pitää olla oma itsensä, mutta joillakin ihmisillä on tapana alkaa kehittämään asioita päässä ja antaa niiden vielä kasvaa. Voin kertoa, että ei ne naiset meidän miesten syliin yleensä ihan suoraan juokse. Hakemalla pitää hakea ja sittenkään ei tahdo onnistua. Eli ole vain itsevarma ja huoleti. Mikä on pahinta mitä voisi sattua? Ilmeisesti se, että hän löytää toisen. No sitten löytää ja sinä et siihen pysty vaikuttamaan mitenkään. Et ainakaan nykyisellä asenteella. Vietä omien kavereiden kanssa aikaa ja nauti elämästä.
Ps. itse kans kävisin yhtälailla strippibaareissa jos siltä tuntuisi, vaikka olisinkin parisuhteessa. Ei se merkkaa mitään tai ole pois toiselta. Yleensä noihin paikkoihin mennään enemmän huumormielellä.
Se kun vaan on niin että mitä enemmän sidot, kontrolloit ja rajoitat,sitä enemmän toista työnnät pois.
Kukaan ei jaksa tukahduttavassa parisuhteessa, niin se vaan on.
Ei voi vaatia mitään siamilaiset-kaksoset-elämää toiselta.
Parisuhteen pitää perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Muuten se voi hyvin huonosti. Puhukaa avoimesti asioista.Sopikaa juuri teille molemmille sopivat raamit.
Ei siellä strippibaarissakaan mitään sellaista tapahdu, josta kannattaa vetää hernettä nenään. Satunpa tietämään hyvinkin miten naiset käyttäytyy miesstrippareita kohtaan! Enkä usko että siellä mitään salamarakastumisia tapahtuu, ja puoliso tai tyttö-/poikaystävä jättää ja karkaa stripparin kanssa! Se on viihdettä ja päiväunelmia. Irtiotto arjesta. Sitä varten ne sterippibaarit on olemassa.
Sitä paitsi ei kenenkään silmiä voi sokaista eikä ketään voi aivopestä niin että ei näkisi ja katsosi silmää miellyttävää miestä tai naista. Eikä ajatuksia kontrolloida.
Jos toinen on valmis pettämään niin se on. Ja todennäköisesti sen tekee vaikka vahtisit kissojen ja koirien kanssa. Niinpä kannattaa katsella ja harkita, etsiä niin kauan kunnes löytyy se oma pari johon voi luottaa ja jonka kanssa alkaa sitä huomistakin päivää suunnitella. Nuorena ne parit vaihtuu ja sydän särkyy, Harvemmat heti osuu napakymppiin.
Niin että elä ja kerää kokemusta ja elämänviisautta. Nuorihan vielä kovasti olet. Kyllä se siitä...!
Onhan se niinkin.
Pääsis varmasti helpomnalla , kun antaa toisen pettää ja olla välittämättä mistään.
Vaikka olisi miljoona tilaisuutta niin ei kaikki silti petä.
Itsekin seurustelin nuorena miehen kanssa, joka oli sairaalloisen mustasukkainen.
Hän kyttäsi menojani ja niistä joutui raportoimaan tarkasti. Miesten kanssa ei saanut puhua, tuskin katsoa päinkään. Meikkaaminen ja monet vaatteet olivat kiellettyjä, burkha olisi varmaan pitänyt pukea.
Pettämisestä mies epäili minua jokaisen miehen kanssa, jonka tunsin tai satuin juttelemaan/katsomaan. Työkaverit ja jopa sukulaiseni olivat mahdollisia sivusuhteita minulle!
Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että ketään en ole koskaan suhteissani pettänyt, enkä tule pettämäänkään.
Riitaahan näistä tuli kun en suostunut herran vaatimuksiin! Onneksi ymmärsin nostaa kytkintä ja etsiä terve parisuhde toisen ihmisen kanssa.
Tuskin kukaan jaksaa jos koko ajan epäillään, joten aloittajan on vaan pakko päästä tuosta kyttäämisestä. Ei se toisen vahtiminen pidemmän päälle tee hyvää aloittajallekaan.
Muista myös, että jos joku haluaa pettää, niin se kyllä onnistuu!
Sitä ei jarruta se, että puoliso vahtii ja vaanii.
Hyvä terapeutti voi auttaa ongelmiin. Mutta minusta miehessä on vika, eikä sinussa. Ei ihme että ahdistaa. En itse jaksaisi olla sellaisen miehen kanssa. Mies loukkaa sua tekemisillään ja puheillaan. Aika torjuvalta joskus vaikuttaa.
Niin jos oppisit luottamaan itseesi ennen kun suhteeseen ryhdyt. Teet itsellesi hallaa epävarmuuksissasi ja usko tai älä tulet toistamaan sitä jatkossakin, meinaatko että tutkiessasi hänen viestejä saat luottamusta itseesi tai häneen?!
Kyllä tuo epävarmuus johtuu omasta epävarmuudestasi. Parasta että käyt asiantuntijan kanssa puhumassa asiassa. Se voi hyvinkin johtua jostakin omassa kasvuympäristössäsi olleessa vaikeudesta jota itse et edes huomaa.
Olet nuori. Luulen että olet vasta muodostamassa käsitystä siitä, millaisessa suhteessa haluat olla ja millaisen miehen kanssa. Mieti teidän arvomaailmoja? Ajatteletteko suurin piirtein samoin parisuhteesta, seksistä, tulevaisuudesta? Onko niin, ettei sinulle kelpaa mies, joka harrastaa strippareita ja yhden illan juttuja. Sinä ja sinun toiveesi ja tunteesi ovat arvokkaita. Kuuntele niitä.