Joskus tunsin itseni melkein palstalegendaksi tai ainakin yhdeksi tyypeistä, mutta tämä tunne on hävinnyt parina viime vuonna. Ei ole oikein enää samanlaista ATM:yyden paloa, vaan jonkinlainen usvainen välinpitämättömyys ja harhaisuuden tunne sekoituksella perusturvallisuuden menettämistä ja ahdistuneisuutta.
On vaikea sanoa mitä itselle siis tarkalleen tapahtuu, mutta varmaan monet muutkin ovat todenneet saman asian. Vielä muutama vuosi sitten elämä tuntui olevan enemmänkin edessä ja haaveet keskittyivät itseä oikeasti onnelliseksi tekeviin asioihin, kuten hypoteettiseen parisuhteeseen. Tokihan sitä edelleen tulee jotenkin yritettyä, mutta enimmäkseen minulla on ahdistavia pakkoajatuksia, jotka liittyvät työelämään ja muuhun vittumaiseen marttyyriyteen, jota ei oikein jaksaisi kestää erilaisilta ongelmilta. Jonkinlainen henkinen keski-ikäisyys pamahti siis päälle salakavalasti.
Parina viime vuonna on tullut myös katsottua paljon showpainia ja jotenkin samaistuttua traagisiin painijakohtaloihin, vaikka eihän minun omassa elämässäni sellaista dramatiikkaa ole ollut. Se ikääntyneiden ja vanhoja muistelevien painijoiden horinoiden kuuntelu on vain jotenkin hauskaa ja siitä tulee sellainen mukanaelämisen tunne. Minulla ei ole ollut ehjää kameraa tai webcamia pitkään aikaan, mutta minulla on ollut mielessä tehdä sellainen samanhenkinen video, missä muistelisin 'uraani' nuorena AT-miehenä ja miettisin yksinäisenä miehenä elämisen 'bisnestä'. Olen vain turhan nuori vielä. Ja en tiedä haastattelisinko itse itseäni vai olisiko joku kiinnostunut. Se voisi tehdä hyvää monelle.
On vaikea sanoa mitä itselle siis tarkalleen tapahtuu, mutta varmaan monet muutkin ovat todenneet saman asian. Vielä muutama vuosi sitten elämä tuntui olevan enemmänkin edessä ja haaveet keskittyivät itseä oikeasti onnelliseksi tekeviin asioihin, kuten hypoteettiseen parisuhteeseen. Tokihan sitä edelleen tulee jotenkin yritettyä, mutta enimmäkseen minulla on ahdistavia pakkoajatuksia, jotka liittyvät työelämään ja muuhun vittumaiseen marttyyriyteen, jota ei oikein jaksaisi kestää erilaisilta ongelmilta. Jonkinlainen henkinen keski-ikäisyys pamahti siis päälle salakavalasti.
Parina viime vuonna on tullut myös katsottua paljon showpainia ja jotenkin samaistuttua traagisiin painijakohtaloihin, vaikka eihän minun omassa elämässäni sellaista dramatiikkaa ole ollut. Se ikääntyneiden ja vanhoja muistelevien painijoiden horinoiden kuuntelu on vain jotenkin hauskaa ja siitä tulee sellainen mukanaelämisen tunne. Minulla ei ole ollut ehjää kameraa tai webcamia pitkään aikaan, mutta minulla on ollut mielessä tehdä sellainen samanhenkinen video, missä muistelisin 'uraani' nuorena AT-miehenä ja miettisin yksinäisenä miehenä elämisen 'bisnestä'. Olen vain turhan nuori vielä. Ja en tiedä haastattelisinko itse itseäni vai olisiko joku kiinnostunut. Se voisi tehdä hyvää monelle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä minä muistan sinut, mutta mikään palstalegenda et ole. Kärvistele vaan ihan keskenäsi elämän tarkoituksettomuutta :D. Eikö ole kannustava ilmapiiri vai mitä.