Olen roikkuja.
parisuhdetta takana vuosia niin että voi jo toisen käden sormilla laskea. Yksi lapsi myös tästä suhteesta. Silloin ennen kaikki oli niin hyvin kunnes mieheni "ajautui" vieraisiin. Minä olin se joka jätti ja hän jopa itkien pyysi takaisin. Luottamus meni sen sileän tien vaikka yhdessä jatkettiinkin. Näiden vuosien aikana olen sitten minä tullut jätetyksi ja minä olen ollut se joka on itkien pyytänyt takaisin ja aina on mies tullut. Olen epävarma. En tiedä haluaako hän aivan todella olla kanssani vai olemmeko yhdessä vain sen takia etten osaa päästää irti. En osaa, en halua. Kuolen tähän suhteeseen jossa on paljon hyvää, mutta niin paljon pahaakin. Henkistä väkivaltaa pettämisellä ja haukkumisella aina silloin tällöin. Sitten mies osaa olla taas niin ihana ja huolehtivainen. Tunnen sydämessäni että rakastan. Rakastan paljon...vai olenko sittenkin vain läheisriippuvainen? En tiedäkkään kumpi on se totuus. Olen jauhaja, olen roikkuja. Epäilen jatkuvasti, kyselen, tutkin, ahdistan. Mies valehteli menevänsä töihin, mutta paljastui ettei mennytkään vaan hänellä oli vapaapäivä. Oli kavereidensa kanssa ja kotiin tultuaan, kyselin, jauhoin, ahdistin. Hän sanoi että valehteli koska olisin muutoin jauhanut perheen parissa vietetystä ajasta. Olen onneton koska minä olen minä.
parisuhdetta takana vuosia niin että voi jo toisen käden sormilla laskea. Yksi lapsi myös tästä suhteesta. Silloin ennen kaikki oli niin hyvin kunnes mieheni "ajautui" vieraisiin. Minä olin se joka jätti ja hän jopa itkien pyysi takaisin. Luottamus meni sen sileän tien vaikka yhdessä jatkettiinkin. Näiden vuosien aikana olen sitten minä tullut jätetyksi ja minä olen ollut se joka on itkien pyytänyt takaisin ja aina on mies tullut. Olen epävarma. En tiedä haluaako hän aivan todella olla kanssani vai olemmeko yhdessä vain sen takia etten osaa päästää irti. En osaa, en halua. Kuolen tähän suhteeseen jossa on paljon hyvää, mutta niin paljon pahaakin. Henkistä väkivaltaa pettämisellä ja haukkumisella aina silloin tällöin. Sitten mies osaa olla taas niin ihana ja huolehtivainen. Tunnen sydämessäni että rakastan. Rakastan paljon...vai olenko sittenkin vain läheisriippuvainen? En tiedäkkään kumpi on se totuus. Olen jauhaja, olen roikkuja. Epäilen jatkuvasti, kyselen, tutkin, ahdistan. Mies valehteli menevänsä töihin, mutta paljastui ettei mennytkään vaan hänellä oli vapaapäivä. Oli kavereidensa kanssa ja kotiin tultuaan, kyselin, jauhoin, ahdistin. Hän sanoi että valehteli koska olisin muutoin jauhanut perheen parissa vietetystä ajasta. Olen onneton koska minä olen minä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet kuunnellut liikaa muita ihmisiä. Ajatteleppa oletko koskaan ajatellut itseäsi roikkujana?? Tolleen se toimii..
No kuulostipa tutulta. Ja joo, ainoa tilanteesta pois auttava ohje on: hanki elämä! No, se ei sitten kylläkään onnistu (omalla kokemuksella) maahan litistyneellä itsetunnolla vaan tarvitset ensin jonkin jutun, mikä itsetuntoasi hippasen kohottaa. Joillakin toimii se, että menevät ja pettävät itse (saadaan tilanne tasoihin) ja joillakin taas auttaa se, että teet jotain konkreettista itsetuntosi kohottamiseksi (jos sinulla on jokin ikävä tapa; lopeta se, tai ala hoitaa itseäsi, tms). Ja sitten kun homma pääsee alkuun, menet autolla ajelamaan tai suihkuun lojumaan ja vain päätät pistää itsesi aivan helvetin lujille! Funtsit oikein kiukulla, että nyt pistetään mimmi lujille ja etsit sieltä harmauden keskeltä itsesi ja loistosi. Sinä olet tavattoman hieno tyyppi ja rakastamisen arvoinen, vaikka olisit millainen maan matonen. Nyt vaan alat tehdä itsesi eteen jotain. Naura ääneen ja julkeasti, ole villi. Jos haluat pitää edelleen miehesi, niin ajan mittaan saattaa toimintasi myötä roolit vaihtua, puhun kokemuksella :) Ja joo, tulet prosessin aikana todennäköisesti useaan kertaan kyseenalaistamaan itsesi ja miettimään ootkohan hullu. Vaan teet niin vain koska itsetuntosi on niin huono.
Ai niin, mene ihmisten pariin ja ole rohkea! Kyllä se siitä, toimi mulla :) Ja elämä on ihanaa!