Täällä petetään ym. Tottahan toki. Nyt vain tuntuu siltä kuin olisi kykenemätön hoitamaan jälkipolvea.Neuvoa olen yrittänyt riisipalvelusta paikalliselta kallonkutistajalta,mistään en ole saanut apua.Ainoa mikä on kysymättä ,marttaliitto. Arki kohduutella menee,mutta variaatioita kokkaamiseen ja nuorten ongelmiin pitäisi kehitellä jotain. Paras olisi kun löytäisi vaimon joka olisi tukena. Seitsemän päivää kun hoitaa huushollia, vaikea löytää .Harvoin ne kotiinkaan tulee. Joulukin tulee ,monta mutkaa on edessä,eikä ole sitä tukiverkostoakaan ympärillä.:(
näitä tulee eteen
eituhattaituri
7146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.miessakit.fi/
Isä hei, tsemppiä, itsenäisen elämän oppii. Tulen sitten joskus tulevaisuudessa vaimoksi, kun sulla on yksinhuoltajan elämä jo pulkassa, opittu ja ero jo loppuun itsen kanssa käsitelty ;-)
Jaa meinaakko tulla,joskus? Olen tullut araksi teidän kanssa
Seurakunnalta, joko diakoniasta tai vapaaehtoisesta toiminnasta, vaikkapa ns. varamummo- tms. lähimmäisenrakkauteen perustuvassa hengessä, olisi hyvä apu. Toki Marttaliittokin voisi kurssittaa sinua/teitä kotitalousasioissa, vaikka kotiin tullen?
Tomerammin VAADIT kunnalta kotipalvelua itsellesi ja lastensuojelupuolelta tai perheneuvolasta apua nuorten ongelmiin. Täytyy varmaan olla sitkeä, eikä hyväksyä ensimmäistä eioota vastaukseksi. Jos henkilölle palkkaa maksetaan siitä, että hän ennaltaehkäisevällä otteella tekee sosiaali- ja lastensuojelutyötä, avun kieltäminen on virkavirhe. Kyllä teille jotakin apua löytyy, seurakunnan tai kunnan nuorisotyökin voisi ehkä jalkautua kotiinne kauniisti pyytäen?
Kylä jämpti on näin, että ihan itse nyt ensin sotkut pitää lapioida, esim. jos et ole ennen hoitanut kotitaloutta etkä nuorten kanssa yhdessä kokannut ja siivonnut, niin nytpä sitten yhteisvoimin pittää. Nuortenkin on tärkeä oppia vastuuntuntoa ja itse/yhdessä tekemistä kotonakin. Vessan siivouksesta alkaen!
Hmm... Anteeksi nyt, että kysyn: kirjoitat mm. että "ja nuorten ongelmiin pitäisi kehitellä jotain" - viittaat kaiketi omiin lapsiisi, jotka ovat nyt "nuoria" ? Missä olet ollut heidän ollessaan "lapsia"..? Kas kun itsellä ei ole ollut erityisesti missään iässä omien lapsien kanssa, kun olen ollut heidän elämässään mukana vauvasta saakka, joten nuorten ongelmatkaan eivät ole puskasta eteen hypänneet...
En halua väheksyä fiiliksiäsi - mutta noinhan se yleensä menee; tosin se, joka jää yksin lapsiperheen arkea pyörittämään on yleensä nainen ja ympäristö pitää päivän selvänä, että kun on nainen, on myös ÄITI, joka selviää loistavasti sekä perheen arjen pyörittämisestä että työssäkäynnistä. Ei kukaan tule kysymään, että miten on oman jaksamisesi laita, tarvitsisitko apua / tukea? Ihmeesti sitä saa vain voimaa omista lapsistaan ja siitä, että näkee heillä menevän hyvin kaikesta huolimatta. Joskus hetkellisesti tuntee jopa osanneensa tehdä jotain oikein, vaikka exän mielestä olikin b-luokkaa.
Kuulesie tytteli,oli ja olen lasten kanssa. Ei kai ne minun luona olisi
No aloituksesi oli kyllä sen verran sekalaista selitystä, että oli pakko varmistaa... Siis nyt, kun olet ilmeisestikin lastesi lähihuoltaja, olet herännyt huomaamaan, että se tuo mukanaan esim. nuorten ongelmien ratkomisen... Ihmettelen vaan, että missä olet ollut aiemmin, kun et ole tiedostanut,että lasten eri ikäkausiin liittyy omat murheensa, joihin vanhempien pitää osata ottaa kantaa..? Tukea ja ymmärtää, mutta myös laittaa selkeät rajat tarpeen vaatiessa.
Että tervetuloa kerhoon vaan... Tosin kun tottuu huolehtimaan lähestulkoon yksin lasten arjesta ja siinä ohella käy myös palkkatyössä, eipä tuo tilanne eron jälkeen lopultakaan kovin paljoa muuttunut. Nyt vain tiedän varmasti sen, minkä jo käytännössä aiemmin jouduin huomaamaan: vastuu lapsista on yksin minulla.
Uutta vaimoa itsellesi haikailet tukemaan... Miksi jonkun vieraan ihmisen pitäisi tulla "onnelistuttamaan" sinut ja ottamaan vastuu lapsista, jotka eivät edes ole hänen..? Karusti kirjoitettu, mutta sellaista elämä on.
Minusta on turha vertailla. Varmasti Sinäkin haluaisit miehen rinnallesi elämän arkeen. Oli lapsia tai ei. Oudolta tuntuu jos ongelmia kasvatuksessa ei ole. Jokainen tarvii tukea heikkona hetkenä niin sinä kuin minä. En ole se pettääjä,juoppo,pieksäjä vaan normaali ihminen.Elämäntilanne vaan on tämä,jota en halunnut.