Kuuluuko aikuisena olla kavereita?

Olen ~30vuotias mies ja minulla on mennyt elämästä aika paljon hukkaan liiallisen jännittämisen vuoksi. 16 vuotiaana alkoi jännittämään, mutta nyt on hieman ehkä laantumaan päin. ainakin kausiluontoisesti. En silti kykene olemaan rennosti missään tilanteessa. mutta silti välillä iskee kaipuu että olisi kavereita. Olen niin paljon yksin että olen jo alkanut puhumaankin itselleni ja se hieman pelottaa koska ne sanat tulee melkolailla tahdosta riippumatta.
Muille ihmisille puhuminen ja tutustuminen tuntuu mahdottomalta. En saa mitään suustani ulos, muuta kuin vastauksia "joo" ja "ei". En yksinkertaisesti kykene smalltalkkiin vaikka haluaisinkin puhua niitänäitä.
Vaikea saada edes tekstin muotoon kaikkea mitä tässä haluaisin sanoa.
Viihdyn kyllä pitkiäkin aikoja ihan yksin, mutta ei sillä ystävää saa. Aivan liian vaikea tutustua keneenkään.
Varmasti ulospäin annankin aika epämiellyttävän kuvan koska olen raavas mies mutta en puhu mitään ja olen "pelokas".
1108
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jokaisen ihmisen elämä on erilainen, niin myös sosiaalinen elämä on jokaisella erilainen. Koska elämäntilanteet ovat niin erilaiset ja tarve sosiaalisuuteen vaihteleva, on niitä kavereita aikuisilla toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

Toiset tykkäävät enemmän olla porukoissa ja toiset taas keskustelevat mieluummin kahden kesken.

Voisitko ehkä aloittaa seuran etsimisen vaikka kirjeitse tai sähköpostitse, tai anonyymisti jollakin palstalla? Onnistuuhan tuo asioistasi kertominen täälläkin. Ehkä harrastat jotakin ja voisitko mennä johonkin ryhmään harrastamaan yhdessä jotakin kiinnostavaa asiaa?

Myös tuolla voi löytyä kohtalotovereita tai muita kiinnostavia ihmisiä:

https://www.tukinet.net/

Äänestä

Kommentoi aloitusta


semmonen juttu se kirjoitti:

Olen ~30vuotias mies ja minulla on mennyt elämästä aika paljon hukkaan liiallisen jännittämisen vuoksi. 16 vuotiaana alkoi jännittämään, mutta nyt on hieman ehkä laantumaan päin. ainakin kausiluontoisesti. En silti kykene olemaan rennosti missään tilanteessa. mutta silti välillä iskee kaipuu että olisi kavereita. Olen niin paljon yksin että olen jo alkanut puhumaankin itselleni ja se hieman pelottaa koska ne sanat tulee melkolailla tahdosta riippumatta.
Muille ihmisille puhuminen ja tutustuminen tuntuu mahdottomalta. En saa mitään suustani ulos, muuta kuin vastauksia "joo" ja "ei". En yksinkertaisesti kykene smalltalkkiin vaikka haluaisinkin puhua niitänäitä.
Vaikea saada edes tekstin muotoon kaikkea mitä tässä haluaisin sanoa.
Viihdyn kyllä pitkiäkin aikoja ihan yksin, mutta ei sillä ystävää saa. Aivan liian vaikea tutustua keneenkään.
Varmasti ulospäin annankin aika epämiellyttävän kuvan koska olen raavas mies mutta en puhu mitään ja olen "pelokas".

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu