Moi
haluaisin kokemuksia muilta turkkilaisen kanssa suhteessa olevilta.
Itselläni tilanne on tämä. Mieheni tekee tällä hetkellä huomattavasti minua enemmän töitä ja illat hän istuu maanmiestensä kanssa eri kahviloissa ja kebab paikoissa. Tilanne vaikuttaa tällä hetkellä toivottomalta, sillä mieheni yrittää pitää minut kuitenkin kotona, etten saisi illalla enää lähteä minnekään. Itselleen hän kuitenkin antaa oikeuden olla missä milloinkin. Hän on jopa yrittänyt lopettaa harrastukseni liiallisen mustasukkaisuuden takia. Aina, jos ilmoitan, että lähden illalla vaikka tapaamaan ystäviäni, mieheni mököttää ja suuttuu ja antaa minulle huonon omantunnon, jos lähden. Yleensä nämä tapaamiset sitten jäävätkin minun osaltani.
Olen pitkään miettinyt, jaksanko elää tämmöisessä suhteessa. Rakastan miestäni, mutta tunnen olevani vankina omassa kodissani. Hän on huomaavainen ja herrasmies, mutta tuo mustasukkaisuus (mistä siis kuvittelen tämän kotiin lukittamisen johtuvan) alkaa olemaan jo liiallista.
Siispä, muut turkkilaisen miehen kanssa olevat. Jakakaa hieman kokemuksianne, miten selvitä tämmöisestä tilanteesta takaisin normaaliin arkeen?
haluaisin kokemuksia muilta turkkilaisen kanssa suhteessa olevilta.
Itselläni tilanne on tämä. Mieheni tekee tällä hetkellä huomattavasti minua enemmän töitä ja illat hän istuu maanmiestensä kanssa eri kahviloissa ja kebab paikoissa. Tilanne vaikuttaa tällä hetkellä toivottomalta, sillä mieheni yrittää pitää minut kuitenkin kotona, etten saisi illalla enää lähteä minnekään. Itselleen hän kuitenkin antaa oikeuden olla missä milloinkin. Hän on jopa yrittänyt lopettaa harrastukseni liiallisen mustasukkaisuuden takia. Aina, jos ilmoitan, että lähden illalla vaikka tapaamaan ystäviäni, mieheni mököttää ja suuttuu ja antaa minulle huonon omantunnon, jos lähden. Yleensä nämä tapaamiset sitten jäävätkin minun osaltani.
Olen pitkään miettinyt, jaksanko elää tämmöisessä suhteessa. Rakastan miestäni, mutta tunnen olevani vankina omassa kodissani. Hän on huomaavainen ja herrasmies, mutta tuo mustasukkaisuus (mistä siis kuvittelen tämän kotiin lukittamisen johtuvan) alkaa olemaan jo liiallista.
Siispä, muut turkkilaisen miehen kanssa olevat. Jakakaa hieman kokemuksianne, miten selvitä tämmöisestä tilanteesta takaisin normaaliin arkeen?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Jos haluat miehesi kanssa jatkaa niin sinun pitää vain tottua ja hyväksyä tuo mustasukkaisuus. Vaimo on heille aviomiehen omaisuutta.
Kokemuksesta voin sanoa, että turkkilaiset ovat kyllä rakastavia ja herrasmiehiä mutta kuten sanottu, vaimo/avovaimo on ns. heidän omaisuuttaan. Jos et halua menettää vapauttasi, ystäviäsi ja omaa aikaasi niin yritä ensin jutella miehellesi ja katsoa olisiko ero lopulta parempi vaihtoehto. Millainen harrastuksesi on? Onko hänellä syytä olla siitä mustasukkainen? Tapaatko paljon miespuolisia kavereita?
Minä päätin lopulta lähteä suhteesta, mutta kaikki on nyt hyvin ja olemme edelleen ystäviä.
Harrastuksessani suurin osa on naisia, koska harrastan tanssia. Mieheni hyväksyy miespuoliset ystäväni, ainoa sopimus tosin, minkä olemme tehneet, että tapaan heitä vain yhteisen kotimme ulkopuolella. Mustasukkaisuuteen en ole ikinä antanut aihetta, mutta olen, vaikka itse sanonkin, kaunis nainen. Mieheni kokee välillä, että liian moni mies yrittää ottaa yhteyttä ja pelkää, etten rakastaisi häntä enää ja löytäisin paremman. Näin hän on siis itse selittänyt mustasukkaisuuttaan. Ja todellisuus on, minkä olen hänellekin monta kertaa sanonut, etten koskaan voisi löytää ulkoisesti paremman näköistä miestä ja rakastan hänen luonnettaan.
Toivoisin vain, että tähän löytyisi joku ratkaisu :(
Ei voi, kuin sääliä ja ihmetellä teitä.
Epätoivoisia ehkä jotkut. Itse en ainakaan ole epätoivoinen vaan kuin kuka tahansa rakastunut. Olen nuori ja itseänikunnioittava nainen, ja tiedän, että kelpaisin monelle miehelle. olen mm. monesti saanut kuulla olevani juhlien kaunein ja näyttävin nainen, joten epätoivosta tästä ei ole kyse vaikka turkkilaisen kanssa olenkin yhdessä.
Ainoa asia, mitä kannattaa sääliä on oma rajoittuneisuutesi monikulttuurisia suhteita kohtaan.
Tällaisia kommentteja ei tarvitse tulla tänne sanomaan, koska suoraan sanottuna nuo kommentit eivät kiinnosta. Tulin kysymään neuvoa kulttuurieron ongelmaan ihmisiltä, joilla on kokemusta.
Tyhmä ja pinnallinen tyttö. Kuvittelet ulkonäkösi olevan tae siitä, että sinulla olisi psrisuhdemarkkinoilla kysyntää. Ehkäpä patjana kyllä, mutta parisuhteessa edellytetään hieman muitakin avuja.
Oltuasi turkkilaisen miehen kanssa, niin kyllä kysyntäsi vakavasti otettavana ehdokkaana parisuhdemarkkinoilla on menetetty. Vaikka oletkin niin kaunis ja monien juhlien upein nainen.
Ja lopuksi... tämä voi tulla yllätyksenä. Kirjoitit keskustelupalstalle. Ei täällä ihmisiä kiinnosta se, mitä sinä haluat kuulla. Täällä ei katsos kauneutesi pelasta...Palstan tarkoitus on ottaa kantaa ja kertoa omia mielipiteitä ja ajatuksia. Asiaan tai asian viereen.
Tähän ei viitsi ottaa edes kantaa.
Harvalle suomalaiselle, Suomessa kasvaneelle naiselle sopii niin kontrolloiva ja niin paljon poissa kotoa viihtyvä mies, millaiseksi monet turkkilaiset paljastuvat avioliiton solmittuaan. Kysymyksessä on kulttuuriero, ja yhteisymmärrykseen voi päästä vain, jos jompikumpi tai molemmat tekevät kompromisseja siitä, mihin ovat tottuneet ja mitä liitoltaan odottavat. Eri asia sitten, haluavatko puolisot moisia kompromisseja tehdä ja pystyvätkö he edes siihen.
Sinun kannattaa miettiä toisenkin kerran, millaisen tulevaisuuden itsellesi haluat. Sitä se miehesikin miettii, ja haaveissa saattaa hyvinkin väikkyä perinteinen nuori turkkilaisneitsyt, joka osaa käyttäytyä kuten hyvän vaimon kuuluu.
Olemme monesti tulevaisuuden toiveista puhuneetkin. Tiedän, että mieheni haluaa ns. "Hyvän vaimon" mutta ei kuulemma halua olla kontrolloiva liikaa. Puheiden perusteella tulevaisuuden toiveemme ovat hyvin samanlaiset, mutta käytäntö ei kohtaa. Ja kun mieheni on mustasukkainen, silloin jokainen vääräkin sana vain lisää raivoa, kuin heittäisi bensaa liekkeihin..
"miten selvitä tälläsestä tilanteesta takaisin normaalin arkeen " Helppo homma ,heti mies pellolle ,niin saat takaisin ihanan elämäsi.Nuori ja itseään kunnioittava nainen ei moiseen käytökseen alentus ,vaan tajuas lähteä suhteesta.
Annoinkohan nyt liian pahan kuvan miehestäni? Mieheni on siis kaikinpuolin muuten ihana ja huomaavainen, mutta tuo mustasukkaisuus ja sen seuraukset ovat ongelma. Kukaan ei ole täydellinen ja en haluaisi yhden luonteenpiirteen takia heittää muuten täydellistä miestä pois. Siksi kyselinkin onko kokemusta eri tavoista toimia tilanteissa. En halua erota, mutta tuon yhden piirteen voisin kitkeä pois miehestäni ja siihen vinkkejä kyselen.
Ei toinen ihminen voi kitkeä toisesta pois luonteenpiirteitä. Hyvä, jos saa itsestäänkään kitketyksi pahimmat rikkaruohot elämänsä aikana. Jos kaksi erilaista ihmistä haluaa elää yhdessä sovussa, on molempien tehtävä kompromisseja tai jommankumman alistuttava. Suomalaiselle vapauteen ja tasa-arvoon kasvatetulle naiselle tosin alistuminen on kovin vaikeaa, kuten itsekin olet huomannut.
Tuossa on myös se vaaraa että aikaa myöten saattaa tulla sellasia ongelmia ja vastoinkäymisiä jotka vievät suhteen kriisiin.
Koska toinen vaatii toiselta täydellistä sitoutumista mutta itse sitoutuu vain tietyillä ehdoilla. Miten sitten jos sinulle tulee joku iso ongelma, lähinen kuolee taikka joudut onnettomuuteen? onko hänestä sinulle tukijaksi? vai onko sinun pärjättävä yksin?
Ulkonäkö rapistuu iän mukana, sen varaan ei mitään kannata suhdetta rakentaa.
Taidatte olla aika nuoria ja suhde aika uusi?
Ulkonäköön en tässä suhteessa luotakkaan, mutta mainitsin asian vain tehdäkseni selväksi, etten ole mikään epätoivoinen lihava 50v ja minulla on 25v nuori komea turkkilainen. Ja ehkä yritin myös ymmärtää mieheni mustasukkaisuutta, koska herätän muidenkin ihmisten huomiota. Mutta tosiaan aivan pointless asia ja tästä myös me olemme puhuneet, että ulkonäkö ei ole pysyvää.
Tiedän, että mieheni on hyvä tukija, koska olen joutunut tämmöiseen tilanteeseen. Tarkemmin en tilannetta halua kertoa, sillä muuten tutut voivat pian yhdistää. Mutta tilanne oli itselleni todella traumaattinen ja mieheni oli yksi parhaimmista tukijoista. Itse olin monta viikkoa sairaslomalla tämän tapauksen vuoksi ja mieheni teki aivan kaiken ja kävi lisäksi töissä ja oli koko ajan puhelinsoiton päässä, jos jotain tarvitsin. Joten uskoisin, että en jäisi vastenkaan yksin.
Ainut ongelma on todellakin vain tuo kotiinlukittaminen ja siitä johtuvat riidat. En enää kestä, jos mies lähtee tapamaan kavereitaan ja tiedän, että hän olettaa minun olevan kotona sen aikaa. Tuntuu lähinnä ylisuojelevalta isältä kuin puolisolta tässä tapauksessa.
Suhde on suhteellisen uusi, mutta ylä- ja alamäkiä on mahtunut joukkoon paljon, Ja nuoria aikuisia olemme molemmat.
"Ainut ongelma on todellakin vain tuo kotiinlukittaminen ja siitä johtuvat riidat."
Ainut ogelma, mutta mielestäni todella suuri ongelma. Riippuu siitä, mitä suhteelta ja mieheltä odotat. Onko mies sinulle tasavertainen puoliso vai onko hän yläpuolellasi? Onko hänellä mielestäsi oikeus rajoittaa sinua, aikuista ihmistä? Tämä on se perimmäinen kysymys.
Kysyit, vaaditko liikaa omaa vapautta. Minulle parisuhde on nimen omaan vapautta. Vaihtoehtoja olisi, mutta molemmat ovat valinneet toisensa omasta vapaasta tahdostaan. En pyytele puolisoltani lupia enkä toisaalta rajoita häntä. Jos hän ei haluaisi elää kanssani, menköön. Minun elämäni ei siihen kaatuisi.
Mustasukkaisuus kertoo huonosta itsetunnosta etkä voi siihen juuri omalla käytökselläsi vaikuttaa. Mustasukkainen keksii aina aihetta mustasukkaisuuteen. Ja aina se vika on toisessa. Itse loukkaantuisin toden teolla, jos mieheni yrittäisi rajoittaa menemisiäni mustasukkaisuuden varjolla. Se tarkoittaisi, ettei hän luota minuun, ei tunne minua.
Niinpa.....
Eikös se ole niin että anna mennä ja jos tulee takaisin pyytämättä niin hän on sinun?
Eli ei muslimit osaa naisiaan rakastaa, kyseessä on kuten niin monta kertaa olen todennut omistussuhde.
Tutulta kuullostaa...tuttavani meni naimisiin turkkilaisen miehen kanssa ja suhde oli epäilyttävä alusta asti. Nopeasti naimisiin, kiristystä. Ihmettelin kyllä, että miten suostuikin naimisiin. Nyt mies ei ikinä kotona, aina töissä ja vapaa päivät töissä. Nainen hoitaa kodin, elämiskustannukset. Miehellä ei ikinä rahaa vaikka töissä koko ajan. Todella epämääräinen ja onneton suhde, mutta ku ei halua päästää irti. Oma miehenikin sitä mieltä, että tuttavani mies on vain oleskeluluvan perässä.
No meillä ei ole kiire naimisiin eikä lupien takia naimisiin mennäkään. Olemme sopineet, että jos mieheni ei lupaa saa ilman naimisiin menoa (esim. työluvalla) niin sitten lähdemme yhdessä turkkiin. Joten tätä en allekirjoita yhtään omalle kohdalleni sopivaksi.
"No ei meillä ole kiire naimisiin:.."Et kai tosissasi suunittele naimisiin menoa miehen kanssa joka lukitsee sut kotiin jo nyt ,mieti mitä se sitten tekee .kun avioliito on solmittu.
Puhdasta hulluuttahan tuo on niihin sekaantua
Itsehän en turkkilaiseen valinnut rakastua, sydän sen päätti :)
Mutta haluaisin niitä kokemuksia muista turkkilais-suomalaisista suhteista?
Vai vaadinko itse vain liikaa "omaa vapautta"?
Ja tosiaan, aina näin ei ole ollut. Suhteen alkuaikoina olimme yhdessä ja suhde oli ns. terve ja olin aidosti onnellisin kuin koko elämässäni. Tuo liiallinen mustasukkaisuus ja kotiinlukittaminen on ilmennyt vasta myöhemmin.
Enkä usko, että kaikki turkkilais-suomalaissuhteet ovat tuomittu epäonnistumaan jo alkuasettelun takia, joten tämän vuoksi en semmoisia kommentteja tänne kaipaa. Ensisijaisesti haluan kuitenkin löytää ratkaisun meidän parisuhteen ongelmaan, en erota, mutta sen teen, jos tilanteeseen ei muuta ratkaisua oikeasti ole.
Parasta olisi puhua noita asioita miehesi kanssa. Kukaan muu täällä ei voi niitä ratkaista. Itse kirjoitat ettei ennen ollut noin, joten jotain on muuttunut ja vain miehesi voi kertoa mitä ja miksi. Ei ole kokemusta turkkilaisesta, mutta mustasukkaisesta toki. Ongelma oli vain miehen päässä ja asialle ei voinut mitään vaikka istuisin kotona 24/7 silti oli mustasukkainen. Mieti ennen kuin tuhlat vuosia elämästäsi ja sitten teet päätöksen ettet kestää enää. Itse tuhlasin 8vuotta, koska rakastin ja toivoin että yksi päivä hän tajua ajattelevansa väärin. Ei sitä päivää koskaan tullut koska hänen mielestä vika ei tietenkään ollut hänessä.
Eihän tuo ole enää normaalin ihmisen toimintaa ,sun mies on henkisesti sairas, Tilanteet helposti muutu väkivaltaseksi ,jos et joku päivä teekkään kuten mies määrää. Äläkä missään nimessä turkkiin muuta ,siellä olisit varmasti hellan ja nyrkin välissä.
Jos mies juitelee pitkin kyliä ja tyttöystävä lukitaan kotiin ,kertoo todellakin sairaasta ihmisestä,lähde ennen kuin tapahtuu vakavanpaa. Ei normaaliin rakkauteen kuulu toisen alistaminen.
Tuo kavereiden kanssa luuhaaminen kyllä kuulostaa siltä ettei mies pahemmin sinusta piittaa... Itse olen asunut 2 vuotta turkin kurdin kanssa yhdessä, ja hän ei koskaan luuhaa illalla/yöllä kavereidensa kanssa missään... Minun mieheni tykkää olla kotona, ja jos hän näkee kavereitaan, hän ottaa aina minut mukaan. Mustasukkaisuutta hänestäkin löytyy minun tekemisieni suhteen, mutta olenkin sitä mieltä että jos parisuhteessa olessa pitää jatkuvasti illalla/yöllä ravata kahviloissa ja baareissa, on parisuhteessa varmasti jotakin vialla.... Päivällä saan toki käydä kavereitani tapaamassa ilman häntäkin. Jos hänestä tulisi samanlainen kun ap:n kertomien mukaan hänen miehensä on, jättäisin kyllä heti.
Antaako se sulle turkkilaisia pastilleja?
Olen suomalainen mies, ja minulla on muutama pitkäaikaisia ystävä siltä suunnalta. Ystäväni käyttävät huvikseen useita tunteja päivässä eri ihmisten, useimmin naisten kanssa juttelemiseen, ja ovat mestareita siinä. Suomalaisena miehenä jopa hävettää, kuinka ujoja olemme, emmekä osaa arvostaa ja sitouttaa naista olemaan hyvä vaimo. Ystäväni eivät tarvitse siihen viikonloppua tai alkoholia avuksi, vaan se on elämän tapa.
Huomaan, että olet kaunis, ja sinulla on vielä hyvä itsetunto. Siksi olet vieläkin prosessin alkupäässä.
Moni kebab -mies pyörittää useaa naista ja alaikäistä tyttöä - hyväksikäyttäjiä ovat monet!
- on vaimo ja lapset - ja silti hyväksikäytetään alaikäisiä huono-osaisia porukalla!
http://hommaforum.org/index.php/topic,97650.0.html
"Nelonen: Tytöt maahanmuuttajamiesten uhreina yhä useammin
Julkaistu 15.5. 20:03
Nuoret suomalaistytöt joutuvat yhä useammin aikuisten maahanmuuttajamiesten seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, kertoo Nelosen uutiset.
Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen on tullut viime aikoina nuorten tyttöjen ja heidän vanhempiensa lisäksi samansisältöisiä viestejä myös lastensuojelun ammattilaisilta. Puheluiden mukaan alaikäiset tytöt ovat joutuneet maahanmuuttajien seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Samansuuntaista tietoa on tullut eri puolilta maata.
Ammattiauttajat ja poliisi muistuttavat että kyse on rikollisesta ja usein varsin järjestäytyneestä toiminnasta.
Ammattilaisetkaan eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun 13-vuotiaalla tytöllä on seksisuhteita aikuisten maahanmuuttajamiesten kanssa. Aina ei oivalleta, että kyse on rangaistavasta hyväksikäytöstä.
"Ehkä suurin syy on juuri se, että tytöt ovat mukana vapaaehtoisesti. Mutta kun otetaan huomioon, että he saattavat olla 12–15-vuotiaita, joka tapauksessa kyse on seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja aikuisten tehtävä on suojella näitä nuoria", sanoo Raiskauskriisikeskus Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina ValkamaNelosen uutisten haastattelussa.
Helsingissä miehet tapaavat tyttöjä esimerkiksi metroasemilla, ja toiminta vaikuttaa jo järjestäytyneeltä.
Valkaman mukaan miehet kyllä tuntevat Suomen lain, mutta kun kukaan ei puolusta tytön oikeuksia, toimintaa pidetään luvallisena.
Poliisin tietoon tällaisten miesrinkien toiminta ei yleensä tule.
"Meidän jutut enemmän keskittyy tällaisiin yhden illan tapauksiin, eli lasta on käytetty seksuaalisesti hyväkseen esim. jossain julkisella paikalla, kun hän on ollut viikonloppua viettämässä", sanoo rikosylikomisario Kari Tolvanen Helsingin poliisista.
"Niitä meillä ikävä kyllä riittää. Tänäkin keväänä on tullut toistakymmentä ilmoitusta."
http://www.halla-aho.com/scripta/muhamettilaisen_musta_aukko.html
"Lähi-idän miehet syyllistyvät raiskauksiin hälyttävän usein"
"Vuosina 2006–2009 raiskauksesta tuomituista 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Luvut ovat pysytelleet samalla tasolla useamman vuoden ajan, vaikka ulkomaalaisia on Suomessa vain noin 3 prosenttia.
Raiskausrikokset keskittyvät tiettyihin ulkomaalaisryhmiin. Tilastokeskuksen mukaan etenkin Lähi-idästä kotoisin olevat nuoret miehet syyllistyvät rikoksiin.
Erityisesti irakilaisten kohdalla tilastot ovat synkkiä. "
http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=LKA_newssite/AMLayout&cid=1194739860646&p=1194596036765&packedargs=packedargs=AMArticleCommentThreadDetails%3AmaxPosts=40&pagename=LKAWrapper
-----------------------------------
"Joka kolmas raiskauksesta tuomittu on ulkomaalainen, kertoo keskiviikon Aamulehti. Vuosina 2006-2009 34 prosenttia raiskauksesta tuomittuja oli ulkomaalaistaustaisia.
Lehti kertoo rikosten keskittyvän tiettyihin ulkomaalaisryhmiin. Tilastokeskuksen mukaan etenkin Lähi-idästä kotoisin olevat nuoret miehet syyllistyvät raiskauksiin. "
----
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelijan Hannu Niemen mukaan on ulkomaalaisryhmiä, joiden suhtautuminen naisiin ja raiskauksiin on toisenlaista.
- Heidän kotimaassaan naista, joka kulkee lyhyessä mekossa vähän humalassa pidetään hieman toisenlaisena naisena kuin Suomessa.
Niemi on myös sitä mieltä, ettei raiskaustilastoista saisi vaieta.
-Tätä (tilastoa) ei ole mitään syytä peitellä. Tosiasiat kannattaa tunnistaa ja yrittää niiden pohjalta rakentaa, Niemi sanoo Aamulehdessä. "
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042515496592_uu.shtml
Miehesi on liian mustasukkainen ja rajoittaa menemisiäsi liikaa! Kannattaa muistaa että tilanne pahenee kun menette naimisiin ja hän alkaa odottaa sinun käyttäytyvän kuin kunnon vaimon. Sinä jäät todellakin kotiin lasten kanssa kun hän menee pitkin kyliä miesporukoissa! Ja miespuoliset ystävät joudut viimeistään tässä vaiheessa hyvästelemään! Nyt miehesi on vielä joustava koska 'kouluttaa' sinua hiljalleen kulttuurin tavoille.
Tosin kirjoituksissasi näin monta merkkiä siitä että tämä suhde ei ole etenemässä avioliittoon vaan olet miehelle ajanviete/ hupi. Ota lisää selvää turkkilaisesta kulttuurista ja mieti uudestaan suhdettanne ja sitä miten mies kohtelee sinua!
Hei,
Mikäli haluat muutosta tilanteeseen, on sinun pistettävä asian suhteen kova kovaa vasten. Keskustele vakavasti, rauhalliseen, mutta tiukkaan sävyyn asiasta miehen kanssa.
En muista kuinka kauan meillä asiasta väännettiin, mutta lopulta mies on kyllä tajunnut minunkin puolen asiassa.
Meillä siis ei mies ole menemisiäni rajoittanut, mutta saattoi hyvin spontaanisti ilmoittaa että joutuu lähtemään maanmiesten kanssa jonnekin. Lasten myötä asiasta oli pakko saada neuvoteltua kunnolla. Mulla ei ole mitään sitä vastaan että näkee kavereita tms. Sitä tapahtuu hyvin harvoin, mutta lapsiperheessä on pakko voida suunnitella aikatauluja koko perheen menojen mukaan. Näin ollen extempore menoja on täytynyt voida karsia vaikka kuinka hävettäisi sanoa maanmiehilleen että en voi nyt tulla kun lupasin hoitaa pojan iltatreenien viemisen..
Näillä on joku ihme ajatus siitä, että nainen hoitaa ihan suvereenisti kaikki kodin asiat. Meillä kuitenkin on aina pyritty jakamaan kodin vastuita molemmille.
Olemme siis olleet yhdessä reilun 8 vuotta ja meillä on kaksi lasta.
Meillä viimeisin hankala kohta hieman vastaavan asian suhteen tuli kun palasin töihin hoitovapailta. Töiden kautta osallistuin pariin otteeseen kansainvälisiin tutkimuskonferensseihin ulkomailla.
Miehellä ei periaatteessa ollut mitään näitä vastaan, mutta siltikin oli kyllä jotenkin tahtomattaankin tosi kiukkunen ja surkeana poissaolostani. Minusta tässäkin oli taustalla joku vähän hassu yltiöromanttinen ajatus siitä, ettei äiti voi haluta olla erossa lapsistaan kuin vain pakon edessä tms.
Tsemppiä neuvotteluihin!
Olen täällä lueskellut näitä muiden kokemuksia näistä monikulttuurisista suhteista ja päätinpä kertoa oman kokemuksenikin tänne. Seurustelin yli kymmenen vuotta turkkilaisen miehen kanssa. Aluksi kun tavattiin, niin minulla meni varmaan reilusti yli vuosi että pystyin ottamaan häntä millään tasolla vakavasti. Mielessä pyöri kaikki kertomukset turkkilaisista miehistä ja "säälittävistä" suomalaisnaisista jotka sellaiseen tilanteeseen itsensä sotkee. Kyllä siinä piti eräätkin keskustelut käydä sekä hänen että oman itseni kanssa jotta pystyin vihdoin kohtaamaan hänet ihmisenä. En ollut koskaan pitänyt itseäni rasistina ja tuo tilanne oli täysin uutta itsellekin.
Taustaa sen verran että mies oli jo tullut perinteisiä teitä vajaa kymmenen vuotta aiemmin Suomeen ja oli jo Suomen kansalainen tavatessamme. Puhui oikein hyvää suomea ja muutenkin vaikutti oikein "suomettuneelta" :-) Alusta asti puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä. Sovimme ettei uskontoa ja rakkautta koskaan sekoiteta keskenään. Minä ilmoitin jo alussa sen etten koskaan halua mennä naimisiin enkä ikimaailmassa tule vaihtamaan omaa uskontoani mihinkään. Turkkilaisille kun se naimisiinmeno on niin tärkeää ja minulle se kuuluu kategoriaan miksi pilata hyvä parisuhde menemällä naimisiin. Samalla sovimme heti alussa yhteiset pelisäännöt, tai minä taisin ne vaan ilmoittaa omalta osaltani. Kerroin että minulla tulee aina olemaan myös oma elämä, menen sinne minne haluan, en kysele lupia, korkeintaan ilmoitan minne menen. Entisistä ystävistäni en luovu, miehistäkään enkä ilmoittele kenen kanssa olen puhunut puhelimessa ellei se asia koske jollain tavalla toista. Meillä ei ainakaan niistä menemisistä tullut koskaan mitään sanomista, kävin ystävien ja työkavereiden kanssa juhlimassa milloin kävin, eikä koskaan niitä tarvinnut seuraavana päivänä ruotia auki. Nuo asiat täytyy sopia heti alussa ja jos toinen ei myönny mihinkään niin sitten kyllä kannattaa miettiä että onko se parisuhde itselle sittenkään se oikea. Minulle itselle se vapaus on aina ollut niin tärkeää etten voi kenenkään takia siitä ikinä luopua. Parisuhteenhan ei kuuluisi kahlita tai ahdistaa vaan sen tulisi olla se koko elämän piste ii.