Heimolaisuus tappaa itsenäisen ajattelun
Heimopäällikkö
11103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En jaksanut avata linkkiä ja lukea, mutta pelkkä heimolaisuus ei itsenäistä ajattelua tapa vaan valta, ja vallan takana oleva raha. Me olemme Eu:n orjakansa, monia heimokansoja surkeampia.
Jos nyt vaan lukisit niin tietäisit mihin kommentoit.
Juurihan vastasin, että ihmiset haluavat kuulua johonkin, jolla on valta-asema. Valta-asema saavutetaan aina jollakin näkyvällä, joko voimalla, viisaudella, rahalla tai johonkin suurempaan voimaan vetoamalla tmv.
Minä en ole niinkään varma tuosta tappaako heimolaisuus itsenäisen ajattelun, mutta toki samoin ajattelevia ryhmiä on pakostakin oltava, muutenhan meillä ei olisi Kristinuksoa eikä Kokoomusta :) kumpikaan ei silti estä meitä ajattelemasta itsenäisesti ja pyrkiä ajattelemaan myöskin ihan omilla aivoilla ja ottamaan selvää itsenäisesti asioista :)
Miksi ihminen sitten haluaa kuulua johonkin, miksi se on tärkeää ihmiselle kuulua johonkin, siksi, että ryhmässä on voimaa. Yksinäinen puu ei kauan pala. Antti Heikkilä joutuu muuttamaan Saksaan, koska lääkefirmoilla on niin suuri heimoveljeysvalta kaikkeen, eikä sitä Baabelintornia voi horjuttaa yksi soturi.
Joukossa on voimaa, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Kyllä tuo kirjoitus on täysin oikeassa siinä, että kaikissa ihmisryhmissä tapahtuu tietynlaista tiedon suodattumista oman ideologian mukaan. Ryhmät eivät välttämättä kiellä ajattelemasta itsenäisesti, mutta se on poliittinen itsemurha mennä sanomaan jotain ryhmän ideologian vastaista ellet ole erityisen karismaattinen persoona.
Tuollahan noita itsenäisesti ajattelevia anarkisteja oli itsenäisyyspäivänä.
Jep.
"Heimolaisuus on heimon pyhien arvojen sisäistämistä, ja sen jälkeen kaiken datan valikoivaa suodattamista siten, että se tukee heimon arvoja ja käsityksiä."
Juuri noinhan se tällä palstallakin toimii. Jos ihminen on luokitellut itsensä ätmien heimoon kuuluvaksi, niin mikään järkipuhe ei tavoita häntä.
Olipa todella hyvä kirjoitus.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa olenko masentumassa, kyynistymässä, erakoitumassa, keski-ikäistymässä - tai ehkäpä kaikkea edellä mainittua - koska huomaan kyseenalaisitavani lähes kaiken enkä jaksa enää juurikaan kuunnella oman "heimoni" jorinoita. Olen ollut tuosta hieman huolissani, mutta artikkeli antaa uuden näkökulman, ehkä jopa toivon pilkahduksen.
Mutta onko se niin, että heimoon pitää ensin kuulua, ennen kuin sen voi hylätä?
Ensin pitää kuulua heimoon, kuunnella heidän oppejaan, sitten joko hyväksyä tai hylätä ne. Tämä tyyppi halusi kyseenalaistaa Jehovantodistajien opin. Hänelle tarjottiin ylempiarvoista vanhimman paikkaa, jotta hän ei olisi tuonut ajatuksiaan julkisesti esille. Hänet yritettiin vaientaa monilla menetelmillä, mutta hän luotti omaan arviointikykyynsä ja erosi tuosta lahkosta.
https://www.youtube.com/watch?v=scd-GrSUGZs
Hain enemmän sitä, että jos on kerran tuntenut yhteenkuuluvuuden se on helpompi hylätä kuin jos sitä ei ole koskaan tuntenut? Jos nyt unohdetaan uskonlahkojen opit ja ajatellaan enemmän ihmisen perustarvetta kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään.
Sosiaalinen ryhmä se on uskonlahkokin, vaikka toki tiesin, että et sitä ajanutkaan tuossa takaa.
Yhteenkuuluvuutta on kaikissa sosiaalisissa ryhmittymissä, joka pohjautuu samanlaiseen ideologiseen ajatteluun.
Kumppanin valinnassa tuo yhteenkuuluvuuden tunne tulee myöskin samanlaisesta arvoajattelusta ja ajatusmaailmasta ja samanlaisina pitämistä asioista ja samoista näkemyksistä. Joskus käy myöskin niin, että nuo ajatukset toisella muuttuu tai kummallakin ajautuvat toiseen suuntaan, eikä enää pidetäkään yhtä köyttä yhdistystä vaan alkaa kinaaminen ja toisen mielipiteiden hallitseminen ja kritisoiminen..silloin ollaan jo pahasti ns. etääntymässä toisistaan ja aletaankin katsella josko jostain löytyisi taas se samankaltaisesti ajatteleva. Helppoa ei ole koskaan toisen ihmisen kanssa, oli sitten yhteenkuuluvuuden tunne kuinka voimakas tahansa, sen voi kaataa hyvinkin pieni tai iso juttu.
Ilmankos olen aika ajoin kuullut olevani sitoutumiskammoinen...