Mieheni on nössö. Minusta hän olisi kuitenkin jännittävämpi ja seksikkäämpi ja voisin kunnioittaa häntä enemmän jos hän "miehistyisi".Siis miehet, mitä teen jotta hänen itsetuntonsa paranisi ja hän uskaltaisi olla mitä haluaa? Millaisen vaimon te haluaisitte? Hän rakastaa minua paljon. Olen kaunis ja seksikäs. Pelkääkö hän menettävänsä minut? Siksikö tekee kaikki kuin koira...
miten tehdä nössöstä mies
Minttu
262507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
...että miehesi on juuri nyt sitä mitä haluaakin olla...
...että sinä et kenties ole oikea hänelle eikä hän sinulle....
...että me ihmiset emme ole suhteessa toisiimme siksi, että pyrkisimme muuttamaan toista joksikin, mitä hän ei ole...
...että luulla tietävänsä mikä toiselle on parasta hänen puolestaan, on vastuu, joka pitäisi jättää kyseiselle ihmiselle itselleen...
muun muassa ?
Mutta kun pelkään, että olen jotenkin tehnyt hänestä sellaisen. Sanoillani ja teoillani..Tuskin kukaan haluaa noin passiivinen olla..
...mitä olet sanonut/tehnyt hänelle!
minä ainakin annan mieheni olla sellainen kuin hän on; huumorintajuinen, uskollinen ja hieman "nössökin" (ei mennyt armeijaan). Mutta so what?
Jos hän ei mielestäsi ole jännittävä yms. eli et arvosta häntä, jätä hänet!
Noin pahennat vain asiaa...
Aina naiset luulevat, että miehestä koulitaan mieleisensä.Ei miestä voi muuttaa!!
kyllä Vili on ihan oikeassa, ei ketään voi muuttaa. Jos muutos on tullakseen, se lähtee kyllä asianosaisesta ihan itsestään.
Minua ei ainakaan mikään ärsytä enempää kuin joku yrittämässä minua johonkin muottiin, ja jos en tällaisena kelpaa, olen väärä ihminen sille jollekin.
Muuttuminen on aiheellista vasta niissä tapauksissa, jossa jostain tietystä käytöksestä/luonteenpiirteestä on haittaa. Kuten itsellä se, että olen perinyt isältäni todella kiivaan luonteen, jota vaihtelevalla menestyksellä yritän pitää kurissa.
Mutta Minttu, nössöyttä en laskisi tuohon kategoriaan ;)
Vuosi kausia nainen haluaa muuttaa miestään ja sitten lopulta vuosien jälkeen halutaan erota kun mies ei olekkaan ollenkaan sama mies johon on aikanaan rakastuttu.
Eipä ketään voi yrittää kamalasti muuttaa. Jos ei sukset kulje samaan suuntaan sellaisenaan niin sitten turha edes yrittää. Jos ollaan liian erilaisia niin siitä ei tule yhtään mitään. Tätä mieltä minä olen.
Olen kannustava, tukeva ja reipas. Pönkitä hänen itsetuntoaan, ehkä hän kaipaa pientä potkua persiille, kyllä se siittä kone käynnistyy!
Älä ainakaan missään nimessä latista hänen vähäistä itsetuntoaan.. imartele vähän ja kiusoittele, tiedät mitä tarkoitan, lopputulos voi olla vain MIES!
Yksi homma on odottaa, että mies kävisi armeijan. Toinen asia on sanoa suoraan, että sano joskus vastaan niin kuin mies... Se saattaa satuttaa, mutta se saattaa myös toimia, riskejä pitää ottaa...
Armeijat on käyty kymmenen vuotta sitten...
Noi armeija jutut on naurettavia. Ei siellä tehe MIEHIÄ! Itse oon käyny, mut ei se tee kuin passiiviseks muitten perässä juoksijoix tai sit itsestään liikaa luulevix.
Ainakaan se ei ole parantanut tuota teinimäistä "mixteinix" -paskaa. Opettelisitte kirjoittamaan suomea. Armeijassa EI OLE TARKOITUSkaan tehdä miestä. Armeijassa koulutetaan sotilaita. Sotilaita siltä varalta, että kusipää Venäjällä päättää hyökätä Suomeen. Sotilaita siltä varalta, että pitää lähteä tappamaan afganistanilaisia. Sotilaita siltä varalta, että tosiaankin pitää ampua joku!!! Se, mitä sanot "perässä juoksemiseksi" kuuluu tiettyyn kuriin, jota valvovat ne miehet, jotka osaavat asiansa. Armeijassa ei kasveta mieheksi. Siellä opiskellaan.
Perkele, kun ärsyttää tuommoiset....
Vaikka tämä nyt ei kuulu tälle palstalle, niin aioon vastata edelliseen.
Katos vaan..
Löytyhän sieltä joku joka jaksaa jauhaa tota samaa sontaa. Ja mitenköhän ne afganistanialaiset tähän liittyy.. Ootko menossa Afganistaniin? Ja viel TAPPAMAAN afganistanialaisia? Ja jos sota tulisi, niin ei nykyisen armeijan käymisellä paljoakaan merkitystä sen kanssa. Kuka tahansa osaa ilman armeijaakin ottaa pyssyn käteen ja ampua tollasen mulkun sotahullun! Ja ne jota sanoit asiansa osaaviksi miehiksi ovat suurin osa vallasta seonneita, lapsena liian vähän sotaleikkejä leikkineitä nutipäitä! Ymmärrän kyllä armeijan tarkoituksen, mutta nykyisellään siitä ei ole hyötyä!!
Pakota ukkosi heräämään.
Kieltäydy seksistä tai uhkaa ryhtyä jakamaan
vieraille ja vauhdita tätä flirttailulla.
Tämän jälkeen ukkosi joko nössöytyy lopullisesti
(ja hänet on lempattava hyödyttömänä jätteenä)
tai sitten hän ryhtyy vaatimaan miehen osaa ja asemaa...
Siis jokainen on sitä mitä on. Ei sitä mitä SINÄ tahdot. Kas kun kukaan ei omista ketään. Se miehesi on oikea ihminen ei tavara jonka voi maalauttaa tai päälystää uudella kankaalla. Haluaisitkos, että joku haluaisi muutta sinua koska olet/et ole sitä, tätä ja tuota.
Kokemukseni mukaan tuo on toivoton tehtävä. Jos joku mies on syntynyt tai lapsuudessaan kouliintunut nössöksi, on tilannetta mahdotonta muuttaa myöhemmin.
Minullakin on pari nössöä kaveria, joita yritin vuosikausia miehistää, saamatta mitään tuloksia aikaan. Nykyisin molemmat ovat onnettomasti naimisissa ja vaimojensa henkisen väkivallan ja halveksunnan kohteina. Toinen on alkoholisoitunut pahoin ja toinen käy terapiassa ja syö psyykenlääkkeitä.
Kummassakaan ei ole tarpeeksi miestä siihen,että he panisivat tyrannisoivat vaimonsa kuriin, taikka että he eroaisivat. He mieluummin tuhoutuvat omaan nössöyteensä.
Tuollaista on kamalaa katsoa ystävänä vierestä, kun mitään pysty tekemään...
En voi valitettavasti muuta neuvoa antaa, kuin että jätä se nössö ja etsi itsellesi uusi, miehekäs mies. Muussa tapauksessa alat pikkuhiljaa halveksia ja vihata miestäsi ja kumpikaan ei ole pitkässä juoksussa tyytyväinen. Sorry!!!!!
En voi jättää, kun on neljä lastakin..velkaa puoli milliä...toivotonta.
No siinä tapauksessa sinun täytyy varmaan sitten vaan kestää miehesi nössöyttä. Onhan nössöydessä kai periaatteessa hyviäkin puolia, vai mitä? Miehesi ehkä ottaa sinut huomioon, on uskollinen, hoitaa kotia ja lapsia keskimääräistä paremmin, jne.???
Miten miehesi nössöys ilmenee ja mikä siinä on sinusta pahinta? Millainen äitisuhde miehelläsi on? Onko äiti hyvin dominoiva ja miehesi isä myöskin nössö? Pureudutaanpa tähän hieman syvemmälle, niin ehkä tähän jotakin lääkettä löytyy...
Vaikeissakin tilanteissa raha on VAIN rahaa. Neljän lapsen kanssa yksin eläminen ei ole helppoa missään tapauksessa, mutta eiväthän he mahdollisessa erotilanteessa isäänsä minnekään menetä. Hänen vakituinen asuinpaikka vain vaihtuu. Voi tietysti ja ymmärrettävästi kuullostaa tylyltä, mutta ...
Se, että koet itsesi seksikkääksi ja kauniiksi eikä miehesi anna sinulle "kicksejä" voi ajaa sinut kuitenkin tilanteen kohdalle sattuessa hyvinkin "ikäviin" houkutuksiin. Niiden vastustaminen siinä vaiheessa, kun vastassa onkin se "tiukka MIES", on hyvin vaikeaa. Tokkopa edes Jaakobin painiin asti harkinnassa menevää.
Ehkäpä nyt olisi hyvä selvittää hiukan itsellesi mitä ne asiat ovat, joiden vuooksi ihan alun alkaen miehesi kanssa ryhdyit saman katon alle ja perhettä perustamaan...
Nössöys ilmenee siten, että hän tekee hyvin harvoin aliotteen seksiin. Yleensä minä ehdin ensin. Se ei tunnu kivalta, kun tuntuu että en ole mieheni mielestä seksikäs. Minä hoidan raha-asiat ja muut tärkeät jutut. Hän ei saa aikaiseksi aloittaa jotain juttua, kuin potkimalla perseelle niin sanotusti...Hän vaikuttaa tyhmältä, aloitekyvyttömältä ja saa minussa monesti aikaan inhonväristyksiä. Näin on ollut aina, vaikka siitä hulimatta rakastan pohjimmiltani häntä...ristiriitaista..Mutta äiti- ja isäsuhteesta sen verran, että molemmat ovat aika kaukaisia. Eivät paljon puhu asioista toisilleen. Rakkautta ei juuri osoiteta, kun syntymäpäivälahjojen tai joululahjojen muodossa.Täydellinen perheenisä tosiaan, mutta aviomiehenä menee höpöksi. Eikö olemassa tosiaankaan ole, kuin kahdenlaisia miehiä???
Kaipa entinen muijani piti minua nössönä. Eipä saanut minusta mieleistään "miestä", vaan etsi uuden haluamansa kaltaisen(akanhakkaaja) miehisen miehen.
Voin sanoa, että eläminen kolmen lapsen kanssa yksin on suorastaan herkkua verrattuna siihen mitä se oli despoottimaisen, nalkuttavan muijan kanssa. Enää ei ole narisijaa ja valittajaa perässä kulkemassa enkä tee enää mitään asioita "väärin".
Niin, sehän ei ole aina niin varmaa, että mies on se joka eron tullen kodistaan lähtee, vaikka kuinka vaikuttaisi nössöltä... Tosipaikan tullen jokaisesta nössöstä löytyy se tosimies, joka pitää omaansa ja perheensä puolta.
*epäileväNainen* l.naisTuomas on riemuissaan lukemastaan.
Onneksi todellakaan se ei ole nykyään enää niin 100% varmaa, kuka ne lapset mahdollisen eron jälkeen ensisijaisesti kodissaan kasvattaa.
Tarpeen tullen luonnetta todellakin löytyy jokaisesta, mutta vieläkin painottaisin sitä, että miksi toista ihmistä pitää yrittää muokata mieleisekseen.
Onko se malka nyt sitten tässäkin tapauksessa helpompi löytää toisen kuin omasta silmästään?
...että miehesi on juuri nyt sitä mitä haluaakin olla...
...että sinä et kenties ole oikea hänelle eikä hän sinulle....
EDELLEEN PAINOTAN....
...että me ihmiset emme ole suhteessa toisiimme siksi, että pyrkisimme muuttamaan toista joksikin, mitä hän ei ole...
...että luulla tietävänsä mikä toiselle on parasta hänen puolestaan, on vastuu, joka pitäisi jättää kyseiselle ihmiselle itselleen...
muun muassa yhä edelleen ja edelleen?
eiköhän tämä asia armeijan osalta liene puitu, että sikseen se...
Heh heh...
Nössö mies on nössö vaikka voissa paistaisi, varmaankin jos puliukko karjaisee sille että kyykkyyn niin hyp siellä on.
Kaverin asenteen pitäisi muuttua aika lailla ja toiseksi jos on pelkuri niin ei uskalla muuttaa mitään elämässään. Erikoinen paradoksi siis. Itselläni on yksi kaveri jonka päätä huimaa jo paksulla matolla, mutta milläs sen pään käännät, et millään.
Ei muuta kuin suosittelen joko kaverista eroa tai sitten eroa kaverista.
Aika naurettavaa, sitten naiset vielä haluavat näitä perheenisiä. Heh hee...
Nössö mies tarvii tukea. Ymmärrystä ja vahvistusta mielipiteilleen. En usko, että ketään pystyy muuttamaan ilman että itse tahtoo muuttua, mutta ehkä juuri sinun nössösi sitä tahtoo. Kysy, onko hän ylipäänsä tyytyväinen siihen mitä hän on.
Minulle kävi juuri näin. Nykyään olen naimisissa ihanan miehen kanssa, jolla on "munaa" tehdä mitä lystää. Tukea hän tarvii vieläkin, mutta kukapa meistä ei sitä tarvitsisi.
Todella paljon vastauksia ja varsinkin viimeinen oli apua antava. En todellakaan aio antaa periksi näin helposti. Nyt vaan annan miehelleni tilaa ja lopetan sen nalkutuksen..olkoot sitten millanen on...PS. Meille on tulossa poikavauva; edelliset tyttöjä(4)!