Miksi näin iltaisin tuleekin pohdittua asioita jotenkin negatiivisemmalta kannalta kuin päivisin? Anyways. Vuoden päivät olen tapaillut mukavaa miestä. Asumme samassa kaupungissa ja näemme lähinnä viikonloppuisin. Viikonloput tuntuvat menevän lähes aina saman kaavan mukaan. Käymme baareissa ja teemme ruokaa. Lähinnä mietin, että jatkuukohan tämä loputtomiin näin.. Sitä kai teidän on vaikea kertoa. Välillä on ehkä hieman "ontto" olo suhdetta ajatellen. Tunnenko miestä kovinkaan hyvin.. Tuntuu että tunnen kyllä mutta ehkä hieman pintapuolisesti. Ei minulla sinäänsä ole mikään kiire mihinkään mutta välillä nousee ajatus suhteen tulevaisuudesta - onko sillä sellaista?
Miten teidän suhteet ovat edenneet?
Miten teidän suhteet ovat edenneet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kissa pöydälle ja keskustelemaan asia läpi miehen kanssa, jos suhde kuitenkin on jo kestänyt "vuoden päivät". Saattaahan se olla, että miehelle tilanne on ihanteellinen, kun saa pitää vapautensa, mutta hellyyttä ja rakkauttakin sitten silloin kun työviikko on ohi... ja luulee että myös sinusta tilannet paremmin kuin hyvin noin.
Itsekin olen huomannut, ettei iltaisin kannata tehdä väsyneenä mitään radikaaleja päätöksiä mistään vähänkin tärkeästä. Aamu on iltaa viisaampi, kun on nukkunut yön yli ja sulatellut asioita. Itselläkin monta kertaa etäsuhteen alkuaikoina oli tunnekuohut pahimmillaan iltamyöhällä.
Mikä ihme siinä onkin, että tähän aikaan ajattelee asioita aina niin raskaalta kantilta? Aamulla tämäkin asia vaikuttaa vähäpätöiseltä. Olisihan se varmaankin hyvä keskustella tästä kumminkin miehen kanssa..
Noita miehiä on pilvin pimein. Suhde ei koskaan etene mihinkään etkä saa kunnon vastausta vaikka yrittäisit ottaa puheeksi.
En ole sitä tyyppiä, että heti kun tulee ongelmia tai negatiivisia aatteita, pitäisi olla miestä vaihtamassa.
Kannattaa ainakin katsoa, että keksittekö te muuta kivaa tekemistä yhdessä kuin baareilun. Se on aika ontto harrastus, varsinkin kun suomessa harvempi varmaan käy siellä juomassa pepsi maxia tai tanssimassa? Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia niin siinäkin on jo pontta jonkinlaiseen suhteeseen. Tällä hetkellä kuulostaa tosiaan vähän siltä, että ainakin mies (ja sinäkin ehkä?) täyttää just tätä tyhjyyden fiilistä viikonlopputyttöystävällä - onhan se nyt tylsää mennä baarista kotiin yksin.
Itse toivoisin kyllä tulevaisuudessa enemmänkin mutta en halua hoputtaa miestä. On vain aina vaikea ottaa tälläiset "ikävät" asiat puheeksi. Mutta eipä kai tämä näinkään voi kovin pitkään jatkua..
No huh huh! Eihän omista toiveista kertominen ole väärin tai painostamista. Ettekö siis missään vaiheessa ole puhuneet suhteen laadusta, tulevaisuudesta ja omista toiveista?! Todellakin ontto suhde tuollainen, että vaan baareissa luuhataan, eikä edes noin tärkeästä asiasta PYSTY puhumaan!
Itsellä ovat suhteet menneet saman tien seurusteluksi, että tehdään kaikenlaista kivaa yhdessä ja niin usein, kun vaan pystytään, ja ihan kaikista asioista puhutaan. Mutta tyylinsä kullakin.
Hei suhteellistako.
Joku sinulle vastasikin, että asiasta kannattanee keskustella.
Parisuhteen sitoutuminen on asia, joka minunkin mielestäni kannattaa puhua auki, siten, että kumpikin tietää missä mennään ja elävät 'samaa' parisuhdetta. Ettei käy niin, että vain toinen sitoutuu ja elää sellaista parisuhdetta ja toinen onkin huomattavasti väljemmillä aikeilla matkassa.
Juhlat ovat elämässä tärkeitä - mutta noin vuoden ajan elämässä varmasti pitäisi jo näkyä myös tavallinen arki. Onko baareissa oleilu kuitenkaan noin mittavassa määrin kuitenkaan sitä aitoa ja luonnollista toisen lähellä oloa, vai enemmänkin jotain ulkoista kuorta? Kyselet itsekin, tunnetteko oikeastaan toisianne.
Mitä, jos ensi viikonloppuna ihan vaan olisitte kotona ja juttelisitte. Kahdestaan. Ilman muita ihmisiä ja selvin päin. Kertoisitte toisillenne, mitä odotatte elämältä ja mihin olette valmiita ja millaista tulevaisuutta kohti olette menossa. Ja mikä tärkeintä, kuuntelisitte toisianne. Vasta sen jälkeen voitte tehdä päätökset, haluatteko tällaista ja ovatko halunne saman suuntaiset. Mitä ajattelet tällaisesta?
diakoni Meiju.
Pitää kyllä jutella. Tuntuu vain että näin pikku joulujen aikaan molemmilla sattuu nyt muutoinkin olemaan viikonloppuisin menoja. Mitä hieman asiasta jo avauduin, oli mies sitä mieltä että hän on työviikon jälkeen väsynyt, että ei jaksa oikein tehdä mitään ihmeellistä. Mutta oli kuitenkin samaa mieltä kanssani siitä että voisi muutakin tehdä kuin juosta baareissa. Sanoista tekoihin voi tosin olla pitkä matka..
no jos tuon kaavan mukaan menis minulla niin aika orpo tunne olis minunkin olla tollaisessa suhteessa kovinkaan kauaa.
Tulihan tuokin koettua pari vuotta sitten, nainen oli kyllä todella kiinnostunu ja odotin että tästä vois kehittyä jotain elämää suurempa...ihan kuin elokuvissa, ja itse olin valmis sitoutumaan ihan täysillä, mut hänestä näki jo kaukaa että hän ei muuta kuin soutaa ja huopaa.
Meillä tosin oli ne yhteiset harrastukset sitä että vknl.tavattiin vain tansseissa ja sen päätteksi hänen asunnollaan käytiin pitkiä ja syvällisiä keskusteluja.....ei edes mitään fyysistä kontaktia.
Lopulta heräsin unelmistani siihen ettei hän suoraan sanoen ollut valmis sitoutumaan ja kauhisteli ajatustakin siitä että jos hänen aikuiset lapset sais tietää että hänen luonaan on ykskin mies yöpynyt.
Lopulta olin hyvin pettynyt tähän jojoiluun enkä usko että tästä mitään kaveruutta kummempaa kehittyiskään vaikka hän edelleenkin kaipaa niitä yhteisiä hetkiä vaikka ei ole varma mitä hän oikeasti minulta odottaa....kaveruutta vai ystävyyttä, toivottavasti tuo ei olis läheisriippuvaisuuden oireita, mut hänen nämä ja kaikki luetteloimattomat tempauksensa viittaa kyllä siihen..... kas tässäpä sitä saa itse kukin pohtia tätä rakkauden raadollisuutta.
Mitä hän tekee pitkät viikot itsekseen (iltapäivät, illat), jos näette ainoastaan vkloppuisin? Jo vuoden! Onko hänellä avovaimo tai naisia muualla? Oletko vieraillut hänen kaupunkiasunnossaan. Onko miehellä useita kiinteistöjä? Mikset ehdota että teette muuta kuin ruokaa ja käytte baarissa. Et kai alistu hänen määräykseen, että hän vie. Oletko kysellyt mieheltä asioita, esim. harrastuksista ja mistä pitää, puhuuko hän asioistaan, elämästä yleensä? Onko yhteisiä tekemisiä ja puheenaiheita? Puhuuko hän jatkosta mitään? Kuka hän oikeasti on? Menneisyys? Vai peitteleekö jotain vaikenemalla? Onko hänellä mielipiteitä elämänarvoista? Onko arvojensa takana. Kysyykö hän sinulta mitään?
:D siinäpä pari kysymystä! Tässä muutamaan vastaus: hän tekee yleensä töitä iltaan saakka, jonka jälkeen onkin ymmärrettävästi väsynyt. Olen käynyt hänen luonaan mutta minulla kun ei ole autoa, on helpompi hänen tulla tänne. En voisi hänellä kuvitella olevan muita naisia, sen verran periaatteenmies. Ja tässä kylässä ei tuon luokan salaisuudet kauaa säilyisi. Hän ei ole varmaan koskaan ollut näin pitkässä suhteessa aiemmin, sillä hänellä on suuri omantilan menettämisen pelko. Se on tosin hälventynyt mukavasti kun ollaan edetty rauhassa. Kyllä me näemme välistä viikollakin iltaisin hänen töidensä jälkeen.
Olemme myös keskustelleet asioista. Tiedän mistä hän tulee yms. Tulevaisuutensa suhteen hän on epävarma, mutta enpä tiedä oikein itsekkään mitä tässä elämässä pitäusi tehdä. Varmaankin ainakin pitää opetella puhumaan enemmän asioista ääneen :D
No tuo on ainakin plussaa, ettet painosta miestä viettämään aikaa kanssasi. Siis enempää kuin hänestä tuntuu sopivalta. Mulla omassa suhteessa oli juurikin niin, että mies painosti yhteiseen aikaan ekana vuotena, ja mun oli vaikea antaa sitä, kun olin tottunut yksinoloon. Käytiin kriisi läpi ja juteltiin jne ja antoi mulle lisää tilaa. Nyt on sitten niin, että olen halunnut paljon enemmän olla yhdessä :). Rakkaus kun yleensä roihuaa paremmin silloin, kun osapuolet tuntevat saavansa happea :).