Olemme olleet yhdessä 18-vuotta. Hän oli minulle se ensimmäionen ja ainoa. Viime vuosina ei ollut enää merkitystä kävisinkö vieraissa. Itsekin taisi harrastella kopelointia.
Yritin saada huomiota kopaisemalla vieraita ( ei sänkyyn)Ei huvittanut enkä kokenut tarpeellisena. Kasvatus taustalla - ei rahan vaan rakkauden takia ollaan yhdessä. Osataan hommailla ja naureskella yhdessä.
Olin se paras nuoruuden ryyppykaveri. Nyt 36-vuotias topakka Heta 5-ja 8-vuotiaille pojille. Itsestäänselvyys miehelle, kyllä Heta huolehtii.
Vanha omakotitalo, minulle annettiin lupaus tehdä siitä koti, yhdesssä. Vai kuvittelinko? Uutta emme edes suunnitelleet. Kaikki on nykyään rempallaan - kuin myös elämässä.
Mies alkoi kaljoitella vähitellen viikonloput pe ja la illat ja kotiasiat hoidettiin miten sattuu. Tipattomat kuukaudet ovat kuvioissa ja illat hiljaa kotona. Miehellä on ehkä työnkin takia väsymystä, masentuneisuutta. Ei ollut kesälomaa pariin vuoteen, lupasin olla hiljaa ja huolehtia juoksevat asiat, minäkin työelämässä. Hän ei ole halunnut minkäänlaista apua minulta eikä muilta. Toista en voi muuttaa, enkä haluakaan.
Aloin miettiä, mitä muuta sillakin mallasmäärällä olisi voinut tehdä. Vakava sairaus pysähdytti minut miettimään, mikä on tosiaan tärkeää elämässä. Olin yksin, viimeiset kolme vuotta.
Onneksi ovat ystävät (ne juoruilevat)ympärillä.
Harkinta-aika on umpeutunut. Minulla oli jo omaisuutta ennen naimisiinmenoa. Voiko sopia ettei maksa siitä erossa ns. tasinkona. (kele, oli kotipaikkani miehelle se paras ryyppypaikka, teki kyllä hommiakin olan takaa viime aikoina kaljan voimalla. Itsekin tissuttelin ja miksi?
Heta, peruspalveluiden tuottaja siivosi ja tiskaili/ruokki intti- ja koulukaverit ryyppyreissuilla siellä. ym. ryyppyjengi.
Missä oli kiitos siitä?
Oletteko sopineet erosta ilman pesänjakajaa? Käytännön vinkkejä, miten minun kannattaisi toimia. Kannattaako kirjallisesti sopia, että asun vielä pojan koulunkin takia toukokuun 2005 loppuun saman katon alla. Saisin silloin ns.ulosmaksun - en haluaisi tehdä kiusaa vaatimalla myyntiä.
Miehen kommentti oli - saat lähteä ja hän iskee rahat kouraan. Kannataisiko tehdä se kirjallinen sopimus, mitä viskaan kainaloon ja auton takakonttiin. Elatusmaksu oli noin 118 €/lapsi. en halua vaatia enempää. Miten olisi viisainta toimia. Miten voi sopia ilman, että räiskin ja mm.
komautan toista kupilla päähän- melkein ensiapureissu. Kun ei se mies reagoi.
Yritin saada huomiota kopaisemalla vieraita ( ei sänkyyn)Ei huvittanut enkä kokenut tarpeellisena. Kasvatus taustalla - ei rahan vaan rakkauden takia ollaan yhdessä. Osataan hommailla ja naureskella yhdessä.
Olin se paras nuoruuden ryyppykaveri. Nyt 36-vuotias topakka Heta 5-ja 8-vuotiaille pojille. Itsestäänselvyys miehelle, kyllä Heta huolehtii.
Vanha omakotitalo, minulle annettiin lupaus tehdä siitä koti, yhdesssä. Vai kuvittelinko? Uutta emme edes suunnitelleet. Kaikki on nykyään rempallaan - kuin myös elämässä.
Mies alkoi kaljoitella vähitellen viikonloput pe ja la illat ja kotiasiat hoidettiin miten sattuu. Tipattomat kuukaudet ovat kuvioissa ja illat hiljaa kotona. Miehellä on ehkä työnkin takia väsymystä, masentuneisuutta. Ei ollut kesälomaa pariin vuoteen, lupasin olla hiljaa ja huolehtia juoksevat asiat, minäkin työelämässä. Hän ei ole halunnut minkäänlaista apua minulta eikä muilta. Toista en voi muuttaa, enkä haluakaan.
Aloin miettiä, mitä muuta sillakin mallasmäärällä olisi voinut tehdä. Vakava sairaus pysähdytti minut miettimään, mikä on tosiaan tärkeää elämässä. Olin yksin, viimeiset kolme vuotta.
Onneksi ovat ystävät (ne juoruilevat)ympärillä.
Harkinta-aika on umpeutunut. Minulla oli jo omaisuutta ennen naimisiinmenoa. Voiko sopia ettei maksa siitä erossa ns. tasinkona. (kele, oli kotipaikkani miehelle se paras ryyppypaikka, teki kyllä hommiakin olan takaa viime aikoina kaljan voimalla. Itsekin tissuttelin ja miksi?
Heta, peruspalveluiden tuottaja siivosi ja tiskaili/ruokki intti- ja koulukaverit ryyppyreissuilla siellä. ym. ryyppyjengi.
Missä oli kiitos siitä?
Oletteko sopineet erosta ilman pesänjakajaa? Käytännön vinkkejä, miten minun kannattaisi toimia. Kannattaako kirjallisesti sopia, että asun vielä pojan koulunkin takia toukokuun 2005 loppuun saman katon alla. Saisin silloin ns.ulosmaksun - en haluaisi tehdä kiusaa vaatimalla myyntiä.
Miehen kommentti oli - saat lähteä ja hän iskee rahat kouraan. Kannataisiko tehdä se kirjallinen sopimus, mitä viskaan kainaloon ja auton takakonttiin. Elatusmaksu oli noin 118 €/lapsi. en halua vaatia enempää. Miten olisi viisainta toimia. Miten voi sopia ilman, että räiskin ja mm.
komautan toista kupilla päähän- melkein ensiapureissu. Kun ei se mies reagoi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa aika ikävältä, vaan ei tavattomalta tilanteelta -- korjausliikkeet olisi pitänyt tehdä aikaa sitten, ehkä ne eivät vieläkään aivan mahdottomia olisi ... mutta valtavia ponnisteluja vaatisi (ehkä niihin ei enää halua, voimia tai tahtoa). Toivottavasti molemmat otatte tästä harjoituksesta opiksenne, hjottei samoja virheitä tule toistettua seuraavissa suhteissa ja tunnistaa "vaaranmerkit".
Käytännönläheisiin kysymyksiisi sitten :
Ei merkitystä (ellei avioehtoa), etenkään jos miehesi vaatii ositusta "pilkulleen". Molemmille lasketaan netto-omaisuudet mitkä tasingolla voi vaatia tasattavaksi yhtäsuuriksi.
Voitte sopia näinkin.
>
Tuohon kannattaa vastaus tosiaan löytää, vaikka ulkopuolisen avun tukemana.
Kyllä, ja oikeastaan käräjäoikeuden pesänjakaja on harvinaista (ja kallista). Jos yhtään tuntuu että alkaa ahistamaan, niin molempien juristit osaavat asian kyllä selvittää ammattitaitoisesti (ja puhua päämiehilleen järkeä). Ja kaikkein paras on, ettei juristia käytetä kuin ehkä ositussopimuksen "tarkastajana" tai tekijänä (se nimittäin kannattaa laatia oikein, ja ekalla kerralla). Osituksen takia oikeuteen meneminen on "tokutonta" (mutta joskus pakko, jos oiekin jäärät sattuu riitelypäälle).
Kunnan oikeusaputoimistoon mars, tai maksullisen juristin puheille.
Jos kyse nykyisestä yhteisesä kodistanne, niin en tiedä mistä tai miksi sovitte kirjallisesti asumisesta -- jos kerran niin sovitte niin sitten näin menettelette.
>
Noh, rahallahan siitä selvitään (liittyy ositukseen, tai oikeammin sen suorittamiseen ... eli erotteluun) -- mutta jos velkoja, niin pankin kanssa neuvoteltava uudet luotot ja toinen vastaavasti vapautuu velkavastuusta (ja omistussuhteesta). Arvon määrityksen kanssa joskus vaikeata -- kiinteistövälittäjät tekevät sitä kyllä korvausta vastaan (eikä tarvitse laittaa myyntiin).
Ehdottomasti kannattaa (siis, ositus- ja erottelusopimus) -- suulliset asiat voivat unohtua, ja sitä voi vaatia takautuvastikin....
>
Jos niin sovitte, ja koet että se riittävä ja oikeudenmukainen LASTEN elatukseen ... niin eipä sen kummempaa kuin että vahvistatte sen avioeron kakkosvaiheessa liitteellä (kuin myös tapaamiset), tai poikkeatte lastenvalvojalla vahvistuttamassa sopimuksenne (valvoja kyllä toimii kirjurina).
Määrittele talon hinta kiinteistönvälittäjällä ja pyydä sitten osuutes mieheltä ja tehkää talosta kauppakirja kiinteistönvälittäjän kans. Sen jälkeen pankissa rahansiirrot velkojen maksun jälkeen. Siinä taloasia hoidettu. Sitten tavarat listataan ja molemmat ottaa mitä haluaa tavaroista ja katsotaan, että "kasat" ovat suunnilleen samanarvoisia. Osituksen voi tehdä itse ja katsoa netistä virallisen osituspaperin mallin. Siihen vaan muuttelee omat tiedot. Lomakkeessa kysellään varat ja velat yms. Nimet alle ja oikeaksi todistajat.Ositussopimuksen voi liittää kauppakirjan liitteeksi. Lasten huoltajuudesta kannattaa myös sopia keskenään; kenen luona lapsi asuu, onko yksin- vai yhteishuoltajuus sekä miten elatusmaksut hoidellaan. Kun näistä asioista on saatu sovittua voi soittaa kaupungin tai kunnan "lastenjakajalle" ja varata ajan jakotilaisuutta varten. Tällä viissiin ei tarvi maksaa kenellekään ulkopuoliselle palkkioita mistään. Kannattaa siihen ositustilanteeseen ottaa joku tuttu, joka vahtii, ettei riitaa pääse syntymään ja että homma etenee sukkelasti.
Siihen alko-ongelmaan saa apua A-klinikasta. Siellä käy paljon suomalaisia tavallisia ihmisiä, jotka ovat elämän koettelemuksissa tarttuneet pulloon ja sitten jääneetkin siihen koukkuun. Koukkuun jääminen tapahtuu niin helposti, mutta omin avuin alkoholista irti pääseminen on hankalaa.
Aivan hyviä ajatuksia ... varmasti noinkin voidaan menetellä. Mutta ei kiinteistöstä kauppakirjaa tarvitse tehdä, jos se on molempien nimissä. Oikein laaditulla ositus- ja erottelusopimuksella asia hoituu ilman kiinteistövälittäjää (joka varmasti ottaa palkkion työstään, siinä missä juristikin) -- eli, kun ennen lainhuudot kiinteistöstä oli 50/50, niin haetaan uudet (ositussopimus liitteenä ja "kauppakirjana") missä lunastaneen omistussuhde 100%. Ositussopimuksessa kirjataan mahdollinen maksu kiinteistöstä lupuvalle, ja muut ehdot (yleensä velkavastuusta vapautuminen). Tarkkana kannattaa olla, koska muuten vaarana että verottaja intoutuu rokottamaan varainsiirtoverolla mikä kiinteistöKAUPAAN kuuluukin, mutta ei ositukseen...
Edelleen, muutaman satasen säästäminen ja "tee-se-itse-ensin" periaate näinkin suurissa asioissa minusta outoa ... mutta jokainen tyylillään.