Miten tulla toimeen?

Kauhusuku

Hyvän alun jälkeen olen alkanut inhoamaan appivanhempiani syvästi. Suoraan sanottuna he ovat luonnevikaisia paskapäitä.

Jolleivat KAIKKI asiat suju täsmälleen heidän tahtonsa mukaan niin sitten mikään ei todellakaan suju. Kun vanhasta riidasta selvitään on uusi jo keitteillä ja se vanhakin siellä taustalla muisteloissa.

Sinnikkään yrittämisen jälkeen olen luovuttanut lämpimien suhteiden rakentamisessa.

Nyt kysynkin miten tulla toimeen täysin mahdottomien ihmisten kanssa, joihin kuitenkin joutuu pitämään yhteyttä?

17

368

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tarkennusta

      Kiitos.

    • ei pakkopullaa

      Ei ole mikää pakko täs maailmassa..

    • mek

      Sanoppa kerran heille ihan suoraan että olet aikuinen henkilö ja osaa itse tehdä asiat oikealla tavalla ja ei tarvitse kuin työnantajan määräyksia totella ja vapaa aika olla niinkuin huvittaa. Toiseksi sanot että teet asiat omalla tavalla ja vielä lisäät että 18v tai vanhemmalla henkilöllä on suomessa itsemääräämis oikeus ja ei tartte varsinkaan puolison vanhempia totetlla ja se siitä. Kysppä heilta että miksi aikuiten henkilöiden tarvitsisi puolison vanhempia totella ja tehdä asiat heidän tavallaan kun voi tehdä niinkuin itse haluaa.

    • parempi ilman

      mahdoton yhtälö, ei sinun ole pakko olla kanssaan missään tekemisissä ollenkaan. Eli välit jäähylle van ja mies hoitakoon nuo miitimgit yksinään. Niin tein itse ja hyvin toimii. Ei riitoja eikä yhtään mitään. Rohkeutta se vähän vaatii..

    • uskomatontako

      Muista yksin ei voi riidellä siihen tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta. Ja sinä olet se toinen vissiin.

      Pysy poissa omissa oloissasi. Jää kotiin yksin jos et halua tavata heitä. Mutta et voi kieltää etkä estää muita olemasta tekemisisää toistensa kanssa. Siihen sinulla ei oikeus riitä.

      Ja kun appivanhemmat tulee käymään niin mene siksi aikaa muualle. Sitäkään et voi kieltää koska se ei ole yksin sinun koti.

      Sori vaan mutta näis on näreet.

      • Tosiasiat

        On surulista kun appivanhemmat ovat niin hankalia.On se ihme että ovat osanneet kasvattaa niin hienon miehen sinulle.Auttavat teitä taloudellisesti ja aina käytettävissä jos apua tarvitsette.Muiden kanssa he pärjäävät normaalisti ja ikänsä myös työelämässä erilaisten ihmisten kanssa sopeutuneet.Miehesi on hellä,kiltti,fiksu,sosiaalinen,hyvin koulutettu,nostanut omaa elin- ja elämäntasoasi.Millä aiot pitää miehen itselläsi jatkossa,jos et hyväksy hänen vanhempiaan edes.Peiliin katsominen on paikallaan.


      • Kauhusuku
        Tosiasiat kirjoitti:

        On surulista kun appivanhemmat ovat niin hankalia.On se ihme että ovat osanneet kasvattaa niin hienon miehen sinulle.Auttavat teitä taloudellisesti ja aina käytettävissä jos apua tarvitsette.Muiden kanssa he pärjäävät normaalisti ja ikänsä myös työelämässä erilaisten ihmisten kanssa sopeutuneet.Miehesi on hellä,kiltti,fiksu,sosiaalinen,hyvin koulutettu,nostanut omaa elin- ja elämäntasoasi.Millä aiot pitää miehen itselläsi jatkossa,jos et hyväksy hänen vanhempiaan edes.Peiliin katsominen on paikallaan.

        Harvinaisen urpo vastaus sinulta ellet sitten kuvittele olevasi meedio.

        Ongelmani appivanhempieni kanssa juontavat nimenomaan siitä miten he kohtelevat puolisoani eli OMAA LASTAAN.

        Hän tämän sietää kun ovat hänen vanhempansa vaikka surua ja ahdistusta käytös aiheuttaa. Minua kohdeltiin ihan hyvin siihen asti kunnes pamahdin kerran hänen puolestaan ihan kunnolla. Nyt olen sitten täysi psyko tai vähintäänkin puolisoni puolelleen taivuttelema harhaanjohdettu ihminen.

        Ja tuo ajatus siitä, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta on typerä opittu lause, joka ei tarkoita mitään. Ihmiset, jotka pystyvät kehimään riidan syyn vaikka vääräksi kokemastaan äänensävystä, ovat kohtuullisen haastavia mitä sietämiseen tulee...


      • Kauhuinsuku
        Kauhusuku kirjoitti:

        Harvinaisen urpo vastaus sinulta ellet sitten kuvittele olevasi meedio.

        Ongelmani appivanhempieni kanssa juontavat nimenomaan siitä miten he kohtelevat puolisoani eli OMAA LASTAAN.

        Hän tämän sietää kun ovat hänen vanhempansa vaikka surua ja ahdistusta käytös aiheuttaa. Minua kohdeltiin ihan hyvin siihen asti kunnes pamahdin kerran hänen puolestaan ihan kunnolla. Nyt olen sitten täysi psyko tai vähintäänkin puolisoni puolelleen taivuttelema harhaanjohdettu ihminen.

        Ja tuo ajatus siitä, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta on typerä opittu lause, joka ei tarkoita mitään. Ihmiset, jotka pystyvät kehimään riidan syyn vaikka vääräksi kokemastaan äänensävystä, ovat kohtuullisen haastavia mitä sietämiseen tulee...

        Aloittajan mielipide kääntyi nyt puolison kärsimykseen.Yritä itse olla puolisollesi ihminen.Appivanhempasi eivät aivan varmasti lastaan kohtele huonosti.Yrität manipuloida appivanhemmat pois puolisosi elämästä.Mielipiteesi ailahtelee.


      • Anonyymi
        Kauhuinsuku kirjoitti:

        Aloittajan mielipide kääntyi nyt puolison kärsimykseen.Yritä itse olla puolisollesi ihminen.Appivanhempasi eivät aivan varmasti lastaan kohtele huonosti.Yrität manipuloida appivanhemmat pois puolisosi elämästä.Mielipiteesi ailahtelee.

        Vai eivät- mistä sen tiedät? Mieheni anoppi eli äitini kohteli minua huonosti,hyväksi käytti,olin halpa piika vain. Minä passasin,ajelutin siellä sun täällä sairaalaan, kylään jne..itse olisin saanut bensatkin maksaa, mutta siinä panin rajan ja maksaa piti autonsa bensat ihan itse. Mitään en olisi saanut tätini luona sanoa, jos jotain yritin marisi,että " kun ei saa haastella". Se oli viimeinen reissu. Nyt olen vapaa kokonaan,on pahat muistot vain jäljellä.


    • Tasaveroiset

      Ole itse asiallinen ja tyyni.
      Älä mene mukaan keskusteluihin, joista riitoja on kokemuksesi mukaan syntynyt.
      Ota vastaan neuvot ja ohjeet ystävällisesti ja unohda ne saman tien. Ei sinun ole pakko totella appivanhempia eikä ketään muutakaan.

      Pidä silmällä miehesi mielenliikkeitä. Hän on perinyt vanhempiensa geenit. Varaudu siihen, että miehelläsi alkaa näkyä samat oireet vanhempana.

      Älä anna lastesi yöpyä appivanhemmilla. Älä käytä heitä lapsenlikkana missään olosuhteissa. Pidä ilman muuta selvänä, että teillä on omat elämänne kummallakin perheellä. Käytte vain kylässä. Ei apua arkiaskareisiin tavallisissa olosuhteissa. Jos muuttavat, kannat tavaroita, jos tarpeen, mutta et mene maalaamaan ovenkarmeja.
      Jos sairastuvat, autat sen minkä kotoa käsin voit, mutta et muuta appivanhempiesi kotiin tai ota kumpaakaan omaan kotiisi. Rahalla saa apua tarvittaessa, korosta sitä.

      Yhteydenpitoa on niin monenlaista. Suhtaudu heihin kuin naapureihisi tai työtovereihisi.

      Mutta pidä varasi - älä koskaan sano heille mitään, mitä kadut jälkeenpäin. Ajattelemattomat sanat jäävät elämään.

      En sano, että sinun pitäisi olla nöyrä ja aina totella. Ei, vaan teet niin kuin parhaaksi näet, ja sanot sen myös, jos asiassa on epäselvyyttä.

      • Kauhusuku

        Kiitos asiallisesta viestistä.

        Avun suhteen on helppoa kun sitä ei pyydetä eikä tarjota.

        Lastamme en antaisi heille hoitoon missään tilanteessa kun erimielisyyttä on ollut mm. siitä mikä on sopivaa kielenkäyttöä lapsen kanssa (En muuten kykene ymmärtämään miten sellainen voi olla keskustelun asia. Jos vanhemmat sanovat ettei tuollaisia sanoja opeteta meidän lapselle, niin sen pitäisi olla itsestään selvää vaikka itsestä tuntuisi miten "hauskalta". Oppii se sitten koulussa kaikki rumat sanat itsekin.)

        Tuohon naapurisuuntaa olen suhteita yrittänyt viedä. Taas vaan stressaa kun joulu on tulossa ja tähän mennessä on onnistuttu tuomaan pahaa mieltä lähes kaikkiin juhlapyhiin. Jos ei tulla ollaan loukkaantuneita. Jos tullaan osoitetaan mieltä joko aiemmasta loukkaantumisesta tai sitten löydetään vierailusta uusi syy. Kännykkä ja tekstarit on paholaisen keksintö...


      • Käyttäydy itse ladylike äläkä analysoi jokaista vinkaisua ja rutinaa ja vihjausta. Anna mennä korvasta sisään ja toisesta ulos ja hymyile kuten Silvia tai Victoria.
        Anna puolisosi hoitaa välinsä vanhempiinsa. On hänen asiansa.
        Käyttäydy kuten lentoemäntä. He onnistuvat kaikenlaisten öykkäreiden kanssa.
        Kun nyt nimittelet heitä luonnevikaisiksi paskapäiksi, on mahdollista, että siihen lentoemotasoon on vielä hieman matkaa. Onnea harjoitteluun.


      • Kauhusuku
        boxi kirjoitti:

        Käyttäydy itse ladylike äläkä analysoi jokaista vinkaisua ja rutinaa ja vihjausta. Anna mennä korvasta sisään ja toisesta ulos ja hymyile kuten Silvia tai Victoria.
        Anna puolisosi hoitaa välinsä vanhempiinsa. On hänen asiansa.
        Käyttäydy kuten lentoemäntä. He onnistuvat kaikenlaisten öykkäreiden kanssa.
        Kun nyt nimittelet heitä luonnevikaisiksi paskapäiksi, on mahdollista, että siihen lentoemotasoon on vielä hieman matkaa. Onnea harjoitteluun.

        Ellen edes täällä nimettömänä ja tunnistamattomana saa päästellä höyryjä niin missä sitten? Saanko potkia takapihalla kiviä vai loukkaako sekin jotakuta?

        Haluaisin muuten nähdä miten se lentoemäntä pärjäisi öykkärin kanssa viikosta toiseen kotonaan varsinkin kun se öykkäri saattaisi ilmestyä paikalle ilmoittamatta (tämä tosin loppui kun puolisoni sanoi siitä, mutta _ikuisen_ loukkaantumisen kautta) tai sitten vaatisi ilmestymään omaan kotiinsa kesken omien kiireiden loukkaantumisen uhalla...

        Yllättävän moni asiaa kokematon nojaa sellaiseen perusolettamukseen, että kaikkien ihmisten kanssa on mahdollista tulla toimeen vaikka he itse eivät haluaisi, että heidän kanssaan tullaan toimeen. Näin minäkin joskus luulin.

        Jos se olisi mahdollista muuttaisimme sinne missä kasvaa pippuripuu. Voisi lakata ihmettelemästä, että osaako sitä olla omassa kodissaankin kyllin "ladylike" millaisen käytöksen edessä tahansa.

        Jos kerran olemme itse syyllisiä kaikkeen tähän pahaan mieleen niin siinäkin tapauksessa tekisimme palveluksen sekä heille että itsellemme. Ei tarvitsisi enää loukkaantua mistään.


      • Tasaveroiset
        Kauhusuku kirjoitti:

        Ellen edes täällä nimettömänä ja tunnistamattomana saa päästellä höyryjä niin missä sitten? Saanko potkia takapihalla kiviä vai loukkaako sekin jotakuta?

        Haluaisin muuten nähdä miten se lentoemäntä pärjäisi öykkärin kanssa viikosta toiseen kotonaan varsinkin kun se öykkäri saattaisi ilmestyä paikalle ilmoittamatta (tämä tosin loppui kun puolisoni sanoi siitä, mutta _ikuisen_ loukkaantumisen kautta) tai sitten vaatisi ilmestymään omaan kotiinsa kesken omien kiireiden loukkaantumisen uhalla...

        Yllättävän moni asiaa kokematon nojaa sellaiseen perusolettamukseen, että kaikkien ihmisten kanssa on mahdollista tulla toimeen vaikka he itse eivät haluaisi, että heidän kanssaan tullaan toimeen. Näin minäkin joskus luulin.

        Jos se olisi mahdollista muuttaisimme sinne missä kasvaa pippuripuu. Voisi lakata ihmettelemästä, että osaako sitä olla omassa kodissaankin kyllin "ladylike" millaisen käytöksen edessä tahansa.

        Jos kerran olemme itse syyllisiä kaikkeen tähän pahaan mieleen niin siinäkin tapauksessa tekisimme palveluksen sekä heille että itsellemme. Ei tarvitsisi enää loukkaantua mistään.

        Monta kertaa sitä ihmettelee, mitä iloa ikuisesti valittavana, vihaisena ja loukkaavana olemisesta ihminen saa. Kauhuappivanhempia todella on.

        Moni eläkeiässä oleva esim. antaa kaiken aikaa ymmärtää, että häntä on avustettava kaikenlaisissa pikkuasioissa: autettava takki niskaan, tuettava portaissa, asetettava syksyvyö paikalleen, haettava sitä, tuotava tätä. Valitus kipeästä selästä, reumatismista ja unettomuudesta ovat kaikki oireita, jotka vain pitää uskoa, ulkonaisia vammoja ei monastikaan näe.

        Omalla kohdallani ikätäti jäkätti aina puhelimessa, että on odottanut soittoa jo vaikka kuinka kauan, ja on jo ihmetellyt olenko kuollut. Hänen talvi-ikkunanverhonsa piti ripustaa, vuodevaatteet tuulettaa ja kellarikomeroon piti viedä mattoja. "Mutta eihän sinusta mitään apua ole."

        Vuosia tuskailin riittämättömyyttäni. En minä ole mikään monitoimikone, aina iloinen ja avulias, päin vastoin, tuollaiseksi varmaan muutun itsekin, jollen pidä varaani.
        Ahdistelu loppui vasta muorin siirtyessä tuonpuoleiseen. Jäljelle tietysti vielä jäi kuolinpesän tyhjentäminen, sekin ilo lopuksi!

        Minä selvisin vain sulkemalla korvani. En vain kuunnellut. Opettelin keskittymään hetkeen, enkä koskaan aloittanut mitään puhetta. Vastasin juu ja jaa. Ystävällisesti, ilmeettömänä. Ikinä en puolustautunut, koska se olisi vain ollut vettä myllyyn. En ikinä luvannut mitään. Sanoin, ehkä, ja katsotaan, mikä tietenkin ärsytti puolestaan muoria. Sanoin, että kun on tätä omaa perhettä, niin ei sitä koskaan tiedä...

        Lohdutusta voi aina hakea siitä tiedosta, että kaikilla on ristinsä. Tsemppiä.


    • Oppueliini1

      Voisitko vain myönnellä heidän sanomisiin? He kuitenkin ovat aina oikeassa(?!) joten kaikista helpoimmalla pääset kun vain pidät mitäänsanomatonta ääntä: " vai niin, ihanko, todellako, olipa uutinen jne jne"
      Ts . Pakota itsesi aivan neutraaliksi ja kehitä teflon muisti ja kuulo-sisään menee muttei jää pysyäkseen.

      Me kaikki olemme omia yksilöitä, toiset miellyttävämpi kuin toiset. Ja jokaisen kanssa on pakko tulla jotenkin toimeen. Joten pue päällesi rautainen kohteliaisuuden kaapu ja pidä sitä ylläsi niin kauan kuin vanhemmat ovat näkö- ja kuuloetäisyydellä.

      Heidän loukkaantumisiaan sinun ei edes tarvitse mitenkään siteerata, vain anna olla.

      Kyllä he aikanaan alkavat käyttäytyä sovukkaammin kun huomaavat että siten voivat pitää mielukkaampaa yhteydenpitoa kanssanne.

    • Anonyymi

      Mun anoppi piti kaikkia naisia vihollisina... varsinkin me miniät oltiin ei-niin-hyviä... olemme hoikkia, hän lyhyt ja paksu... esim kun veimme hänet syömään ravintolaan äitienpnä niin hän nipisti mua kyljestä että onko minussa läskiä... ja kun seurustelun alussa kumppanini esitteli minut äidilleen, reaktio oli että vie tuo pois... ja kun satuin kehaisemaan kuinka hyviä kattiloita mulla on niin hän, että ei ole.... ja paljon muuta ikävää... joulunpyhinä menimme hänen luokseen ja vein itsetehtyjä lihapullia niin hän siihen että ei niitä kukaan kuitenkaan ota että ei tarvi laittaa edes esille... no menihän niitä ja poikamme sanoi että hän ottaa loput mukaan... anoppi halveksi mua ja muita miniöitä, ainut oli raha, sillä hän osti meitä...

    • Anonyymi

      Älä ole sinun appivanhempien kanssa missään tekemissä, se on sellainen taistelu mitä et voi voittaa jos ne on ottaneet sellaisen asenteen että kohtelevat sinua huonosti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      81
      1916
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1719
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1584
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1316
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1244
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1242
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1216
    8. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      10
      1192
    9. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1181
    10. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      44
      1176
    Aihe