Silloin kun olin vielä nuori, niin tapasin reilata yksin ympäri Eurooppaa. Olihan se vähän suttuista menoa, sillä fygyä oli vähän ja dushit satunnaisia, matkat pitkiä. Ne suoritettiin öisin junalla. Yöjunissa oli aina tunnelmaa. Nuoruus ja intoilu, syvät fiilikset ja ydintuntemukset lisäsivät tapahtumien syvyyttä ja laajuutta. Kaikesta tuli valtavaa, mittaamatonta. Irrallisuuden tunne ja elämänhallinnan harha olivat kaiken tämän sydämessä sen verenä. Ja se veri kohisi kuin koski.
Eräänä päivänä, oikeastaan sen päivän iltana, astuin junaan Gare du Nordilla. Juna oli menossa Hampurin kautta Tanskaan. Vaunuosasto, johon astuin, oli tyhjä. Tungin putkikassini hattuhyllylle ja istuuduin alas. Minulla oli koti-ikävä. Olin ollut koko kesän raiteilla, ja nyt alkoi riittää asemat, aikataulut, nuhjuiset hotellit ja kuumuus. Halusin puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa ja hiljaisuutta. Halusin, että ympärilläni ei ole ketään muuta ihmistä. Halusin rauhaa.
Samassa vaunuosaston ovi aukeni ja sisään astui nainen. Ensimmäiseksi hän kirosi ranskaksi, kompuroi sisään ahtaasta ovesta kahden matkalaukun ja suuren kangaskassin ja pienen olkalaukun kanssa. Sitten alkoi säätäminen. Hän asetteli tavaroitaan vielä silloin, kun juna lähti liikkeelle. Minusta se oli kiinnostavaa. En ollut vielä koskaan ollut nähnyt niin sekavaa asioiden saattelua järjestykseen. Se näytti käsittämättömältä, mutta muuttui äkkiä suunnattoman kauniiksi, koska siinä oli ihmisen koko tunneskaala pelissä. Hän todellakin oli tuollainen, ihmettelin.
Kun tämä kaunotar viimein istahti aloilleen, niin hän vilkaisi ensin puhki kuluneeseen putkikassiini ja sitten minuun. Hän puhkesi hymyyn, joka mursi minussa jotain. Oli kuin hiekkapato olisi pettänyt elämäni rannalla ja vesi päässyt valloilleen, juossut takaisin mereen. Nainen nauroi minulle ja kompuroinnilleen, koko maailmalle. Silloin kuulin ensimmäisen kerran, miltä elämän nauru kuulosti. Se oli vangitseva ja vapauttava tunne, koska minä olin luullut, että elämä oli mykkä.
(Reps)
Eräänä päivänä, oikeastaan sen päivän iltana, astuin junaan Gare du Nordilla. Juna oli menossa Hampurin kautta Tanskaan. Vaunuosasto, johon astuin, oli tyhjä. Tungin putkikassini hattuhyllylle ja istuuduin alas. Minulla oli koti-ikävä. Olin ollut koko kesän raiteilla, ja nyt alkoi riittää asemat, aikataulut, nuhjuiset hotellit ja kuumuus. Halusin puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa ja hiljaisuutta. Halusin, että ympärilläni ei ole ketään muuta ihmistä. Halusin rauhaa.
Samassa vaunuosaston ovi aukeni ja sisään astui nainen. Ensimmäiseksi hän kirosi ranskaksi, kompuroi sisään ahtaasta ovesta kahden matkalaukun ja suuren kangaskassin ja pienen olkalaukun kanssa. Sitten alkoi säätäminen. Hän asetteli tavaroitaan vielä silloin, kun juna lähti liikkeelle. Minusta se oli kiinnostavaa. En ollut vielä koskaan ollut nähnyt niin sekavaa asioiden saattelua järjestykseen. Se näytti käsittämättömältä, mutta muuttui äkkiä suunnattoman kauniiksi, koska siinä oli ihmisen koko tunneskaala pelissä. Hän todellakin oli tuollainen, ihmettelin.
Kun tämä kaunotar viimein istahti aloilleen, niin hän vilkaisi ensin puhki kuluneeseen putkikassiini ja sitten minuun. Hän puhkesi hymyyn, joka mursi minussa jotain. Oli kuin hiekkapato olisi pettänyt elämäni rannalla ja vesi päässyt valloilleen, juossut takaisin mereen. Nainen nauroi minulle ja kompuroinnilleen, koko maailmalle. Silloin kuulin ensimmäisen kerran, miltä elämän nauru kuulosti. Se oli vangitseva ja vapauttava tunne, koska minä olin luullut, että elämä oli mykkä.
(Reps)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulipas pitkä rimpsu. Eli tiivistettynä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen sisällä asuu hänet itsensä kohtaava nauru. Se ei pelota, vaan vapauttaa.
Mitenhän tämän nyt muotoilisi?
(Naurua)
Käsittääkseni tämä taito tai ominaisuus on tutumpi naiselle kuin miehelle. Siksi nainen on omanlaisensa olento. Ja juuri tämä ominaisuus tekee hänestä ylivoimaisen kaikenlaisessa kanssakäymisessä.
Tätä ajatusta pitää kyllä hioa.
(Reps)
Siis minulla ei ole mitään intressiä kohotella tai laskeskella erilaisia elimiä elämän hierarkiassa, mutta sellaisten katselu on hauskaa. Se on eräänlainen tivoli, joka ei enää niin tajuttomasti riemastuta, mutta on silti viihdyttävä. Oikeastaan on hauska tarkkailla siinä viihtyviä ihmisiä, lapsia ja nuorukaisia, jopa vanhuksia.
On monenlaisia laitteita, monenlaista pelkoa ja tapaa ne kohdata.
(Naurua)
Jätä vaikka tuo "reps" tai "naurua" pois viestiesti lopusta, niin et kuulosta niin mielipuoliselta.
Itse asiassa en ole täällä markkinoimassa itseäni, joten on aivan sama mitä sanojeni perässä lukee.
Jos signeeraan mielipuolisesti, niin silloinhan minun täytyy olla mielipuoli.
(Sinkuttavaa naurua)