modellista? Asiallinen kritiikki onkin sitten aivan toinen juttu.
Asiallinen kritiikki on eri asia kuin nyt palstalla heitetyt vähämieliset ja samaa mantraa toistavat kitisijät antavat "parastaan". Jos kritiikki on asiallista niin silloin ongelmaan on myös mahdollista etsitä ratkaisua.
Ratkaiseva ero taitaa olla asenteessa. Kitisijä ei ole kiinnostunut ratkaisuista, vaan haluaa kieriskellä kurjuudessaan.
Asiallinen kritiikki on eri asia kuin nyt palstalla heitetyt vähämieliset ja samaa mantraa toistavat kitisijät antavat "parastaan". Jos kritiikki on asiallista niin silloin ongelmaan on myös mahdollista etsitä ratkaisua.
Ratkaiseva ero taitaa olla asenteessa. Kitisijä ei ole kiinnostunut ratkaisuista, vaan haluaa kieriskellä kurjuudessaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on naisille tyypillistä käytöstä. Ongelmille halutaan kuuntelija ja ymmärtäjä, ei ratkaisijaa.
Noin muuten minua huvittaa kielteisesti asioihin suhtautuvien tekopyhä tapa nimittää itseään kriittisiksi. Aivan kuin johonkin asiaan myönteisesti suhtautuvat olisivat kritiikittömiä hölmöjä. Ja kun niiltä kielteisiltä kysyy perusteluja, niin sellaisia ei kuulemma tarvita, koska "kritiikki" itsessään on arvokasta...
Olen huvittuneena miettinyt eräiden palstalla aikaansa viettävien kirjoittajien uskomattomasta sanavarastosta, siitä kuinka maximissan viidellä sanalla tullaan toimeen ja vielä revitään itselleen viihdettä useiksi vuosiksi. Millainen vatipää ihmisen pitää olla, että pystyy moiseen?
Minä näkisin tuon toiminnan uhriutumisena. Todellisuuden kanssa sillä ei tarvitse edes olla mitään tekemistä, vaan osoitetaan omin argumentein se, mitä ei ole edes olemassa. Taustalla oleviin realiteetteihin suljetaan korvat - "mä-en-kuule-mä-en-kuule-mitään".
Poiketen ratikan näkemyksestä itse näen samaa mustavalkoisuutta molemmissa sukupuolissa. Naiset tulevat esille ehkä paremmin siksi, että he kovaäänisemmin huutavat (ja kerjäävät) huomiota. Miehet taas murjottavat, jupisevat tai yrittävät pelkällä voimalla olla oikeassa.