LP
Olen istunut pitkään netissä. Kammottavaa. Tämä rutisee kuin vanha lp-levy. Kaikki on raavittu, tönitty tai kaadettu pilalle. Kännykkäni on sammunut. Se putosi lattialle ja pimeni kesken lauseen.
Matkalla alas pudonnut hetkeksi pysähtyy. Tavarat jäävät ikään kuin roikkumaan ilmaan. Silloin aivoni käyvät nopeammin kuin signaali niissä ehtii edetä. Aika pysähtyy. Katson leijuvaa kännykkää. Olen valtavan raskas. Niin painava, ettei mikään mahti maailmassa voi vartaloani aloiltaan liikuttaa. En voi tarttua puhelimeen. En saa kättäni liikkeelle. Sitten se irtoaa ajatuksistani ja putoaa, pirstoutuu palasiksi. Käteni huitaisee tyhjää.
Konenainen on palannut. Se tuli kuumehoureista ja särystä, silkasta kivusta. Ihmisyys on niin tuskallista, että siitä ja sen kohtaamisesta luopuu, haluaa ulos. Se pitäisi lopettaa kuin kärsivä eläin tienlaidalle. Murskaan runnellun pään hajalle. Se on kuollessaan metallia, tallaava minä. Saappaani paino on maailmojen ja silmäluomien painoa.
Uni on ollut kevyt ja hauras, jotain sekavaa kynävalon kiilassa. Vaatekasan alta löytyi talouspaperia. En ymmärrä järjestystä, josta pursuaa ulos ihmisiä kuin vaatekaapista pölyä. Olen itseni valokiilassa.
(Reps)
Olen istunut pitkään netissä. Kammottavaa. Tämä rutisee kuin vanha lp-levy. Kaikki on raavittu, tönitty tai kaadettu pilalle. Kännykkäni on sammunut. Se putosi lattialle ja pimeni kesken lauseen.
Matkalla alas pudonnut hetkeksi pysähtyy. Tavarat jäävät ikään kuin roikkumaan ilmaan. Silloin aivoni käyvät nopeammin kuin signaali niissä ehtii edetä. Aika pysähtyy. Katson leijuvaa kännykkää. Olen valtavan raskas. Niin painava, ettei mikään mahti maailmassa voi vartaloani aloiltaan liikuttaa. En voi tarttua puhelimeen. En saa kättäni liikkeelle. Sitten se irtoaa ajatuksistani ja putoaa, pirstoutuu palasiksi. Käteni huitaisee tyhjää.
Konenainen on palannut. Se tuli kuumehoureista ja särystä, silkasta kivusta. Ihmisyys on niin tuskallista, että siitä ja sen kohtaamisesta luopuu, haluaa ulos. Se pitäisi lopettaa kuin kärsivä eläin tienlaidalle. Murskaan runnellun pään hajalle. Se on kuollessaan metallia, tallaava minä. Saappaani paino on maailmojen ja silmäluomien painoa.
Uni on ollut kevyt ja hauras, jotain sekavaa kynävalon kiilassa. Vaatekasan alta löytyi talouspaperia. En ymmärrä järjestystä, josta pursuaa ulos ihmisiä kuin vaatekaapista pölyä. Olen itseni valokiilassa.
(Reps)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä se jatkuva naureskelu teettää.
(autistista hekottelua)
Tosi jännää ollä skidisti klesa.
Mä voin tässä opetella slangia samalla, kun höngin itsestäni ulos kuumeisia höyryjä.
- Cuul -