Palstan piristykseksi: mitkä ovat huonoimpia tekosyitä, joilla olet saanut pakit, treffikumppanisi on perunut treffit tms.?
Itse olin kerran sopinut tapaamisen erään henkilön kanssa. Viime hetkessä tuli ilmoitus, että hän ei tule paikalle, koska minä en ole ilmoittanut olevani tulossa. Vaikka aika ja paikka oli siis jo sovittu.
Itse olin kerran sopinut tapaamisen erään henkilön kanssa. Viime hetkessä tuli ilmoitus, että hän ei tule paikalle, koska minä en ole ilmoittanut olevani tulossa. Vaikka aika ja paikka oli siis jo sovittu.
Vastaukset 45
Vanhimmat
"Ei oo kemiaa (viiden minuutin jälkeen), ei nyt natsannu (10min jälkeen), ollaanko vaan kavereita (kun piti hakea toinen kuppi kahvia), lapset odottaa, koira pitää kusettaa, parkkiaika loppuu, kaupassa pitää käydä, serkku tulee kylään, isällä on sydän vaivoja, pyykkikone jäi päälle, salkkarit alkaa" jne jne ja onhan näitä millä keinoin naiset ovat äkkiä halunneet poistua luotani.
""Ei oo kemiaa (viiden minuutin jälkeen), ei nyt natsannu (10min jälkeen),"
Eihän noi mitään tekosyitä oo? Kyllä sen yleensä tietää jo hyvinkin pian kiinnostaako jatko vaiko ei, joten miksi tuhlata enempää molempien aikaa..
Niin jos etsi seksiseuraa, jossa se kemia on pääasia.
eli ulkonäkö ym. olemus ja eroottinen vetovoima on tärkeetä ihan vakavassakin suhteessa. Joka muuta väittää, valehtelee!
Ulkonäkö ja ensivaikutelma on se minkä perusteella kiinnostutaan, ja sitten aletaan tutustua viihdyttäiskö hyvinkin yhdessä, ja oisko muiltakin osin sopiva ja miellyttävä.
Joidenkin ulkonäöstä tulee sanaakaan vaihtamatta, jopa jo kaukaa nähtynä se tunne että tuon kanssa en halua harrastaa mitään intiimiä, eikä se siitä tuntienkaan jaaritteluilla enää mihinkään muutu. Ne tunnit ois voinu kumpikin käyttää sopivamman kumppaniehdokkaan hakemiseen.
Tosin nettiä useammin edelleen pariskunnat tapaavat työpaikoilla, ja siellä hyvin harvoin mitään kolahdusta heti tapahtuu. Siinä kun kuukausia tai jopa vuosia työskennellään samassa porukassa, jutellaan lounastauolla, nähdään kuinka muutkin arvostavat sitä tyyppiä jne. tapahtuu ihastuminen aivan toisin eväin kuin tällä nettideiteissä, joissa on kutakuinkin pakko tapahtua jokin vetovoimainen kolahdus ekoilla treffeillä. Työkaveruuden tai muun paineettoman tutustumisen kautta se ihminen muuttuu silmissä komeaksi tai kauniiksi persoonan, ystävyyden, kiintymyksen ja hiljalleen kasvavan vetovoiman kautta.
Mieluustihan sitä tapaisi kumppaninsa ihan jossain muualla, normaalin tutustumisen kautta, kuin täällä nettideiteissä. Täällä on kamalan raaka peli käynnissä, varmojen tunteiden pitää tulla heti, ekasta viestistä, yhdestä kuvanpahasesta, ekojen treffien ekasta viidestä sekunnista.
Näin sanoi naiset jotka olivat nähneet profiilissani useamman tuoreen koko vartalo kuvan eli hyväksyneet minut siinä mielessä jo ja tykästyivät profiili tekstiini ja useampiin vaihdettuihin viesteihin ennen treffejä joten ei oikein käy kaaliin miten se teidän "kemia" voi muka selvitä heti tavatessa kun sitä on ollut jo pitkään viestitellessä. Se että antaa pakit heti edes yrittämättä tutustua treffattavaan kertoo mielestäni täysin ulalla olevasta naisesta ja sellaisesta joka ei todellakaan hae oikeaa suhdetta vaan ihan jotain muuta. Ja nyt puhutaan kolmenkympin ikäluokasta.
Kyllä se siellä työpaikallakin edellyttää, että toisen on kokenut alusta alkaen puoleensavetävänä.
Ei kemia käy ilmi kuvasta, teksteistä puhumattakaan. Niistä voi herätä kiinnostus mutta eivät ne kerro, onko ihminen livenä sellainen, jonka kokee puoleensavetäväksi. Sen verran paljon olen itse aikoinani ehtinyt sokkotreffailla, että uskon ihan vilpittömästi siihen, että jos ensivaikutelma on "ei kiinnosta", niin sitä kannattaa kuunnella. Olen yrittänyt olla kuuntelemattakin mutta eihän siinä hyvin käynyt.
Auttaa ja nopeuttaa asioita toki, muttei edellytä. Ei omien kokemusten eikä ihmisten kertomien tarinoiden perusteella. Usein tuleva puoliso on saattanut jopa ärsyttää alussa, vaikuttaa oudolta, syrjäänvetäytyvältä, itserakkaalta tms. Mutta kun oppii tuntemaan, niin jokaisesta meistä käsitykset muuttuvat. Joskus asiat ja ominaisuudet, joihin rakastuu, selviävät vasta ajan myötä.
Tämä kulttuuri, jossa jokin maaginen puoleensavetävyys heti käsipäiväästä asti on jonkinlainen edellytys sille että mahdollinen puolen vuosisadan rakkaustarina pääsee sittemmin toteutumaan on ihan nykyajan kärsimättömän individualismin aikaansaamaa hapatusta. Hetimullekaikkitännenyt, heti täytyy kolahtaa, mun täytyy tietää viidessä sekunnissa että ton mä haluun itelle, ton kanssa mä haluan seksiä, muuten ei tuu mitään. Ja tästä syystä tämän päivän kolmi- ja nelikymppiset sinkut ovat aivan hukassa.
En tahdo vähätellä kokemaasi mutta tuollainen lopputulos on helposti itsensä toteuttava ennuste ja oletan, että suurta kemiaa ensi vilkaisusta aiheuttaneiden miesten kanssa ei ole myöskään käynyt hyvin.
Oma pieni otos netti vs. koulu/työ jne maailmasta kertoo, että netin kautta tavatuista kaikilla oli "kiva ilta muttei sitä kipinää" kun taas livemaailmassa kiinnostus on herännyt enemmän varkain tai sitten naiset ovat merkanneet jo varhain mutta eivät sitä ole näyttäneet.
Joka tapauksessa minä olen tullut aiihen lopputulokseen, että netin kautta en vain ole kiinnostava muutoin kuin kirjoittelemaan mukavia ja kohderyhmä, joka siellä majailee on minulle yksinkertaisesti väärä.
Jos ei sitä "kemiaa" ja "natsaamista" ole heti ensi silmäyksellä, parisuhde kuihtuu seksittömäksi. Miehet ei millään tajua tätä. Jos suhde perustuu siihen, että vaan pikkuhuljaa kiinnytään toiseen, kun tutustutaan, eikä kemiaa ole, nainen alkaa sen ekan vuoden päästä (alkuhuuman loputtua) pihtaamaan, koska KEMIAA EI OLE! Sen seuraukset tiedetään...
KESTÄVÄ parisuhde perustuu sille, että se kemia ja kolahdus tapahtuu heti, ja sen LISÄKSI pariskunta tulee käytännössäkin toimeen keskenään, eli arvot on samanlaiset ja löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Ja ps. se kemia ei ole ulkonäöstä riippuvainen asia! Sitä on turha tulla jauhamaan tänne, että naiset muka tykkää vain komeista miehistä.. Ne komean miehen etsijät etsivät sitä statussyistä.
Tuo pitää varmasti useiden yksilöiden kohdalla paikkansa, ja hekin toteuttavat sitä itse persoonassaan. Eli edellyttävät välitöntä kemiaa. Muuten täysin epätieteellistä puppua ja hyvin kaukana ihmisten todellisuudesta. Koko kemiajuttu on hyvin moderni läppä ja liittyy yhteiskunnan kehitykseen yhteisöllisyydestä yksilökeskeisyyteen. Eli yksilöiden vaatimukset ja odotukset ovat nousseet.
Kun katsoo tuolla kaduilla käsi kädessä käveleviä nauraen käveleviä pariskuntia, vanhoja vaitonaisia aviopareja könkkäämässä yhdessä 50 vuotta kestäneen avioliiton iltahämärässä, yhdessä keski-ikäistyneitä ja samaan tahtiin lihoneita isiä ja äitejä väsyneinä ruokaostoksilla ja miljoonaa muuta yksilöllistä parisuhdetarinaa, on aivan käsittämättömän naurettava, suoraan jostain Cosmopolitanin sivuilta tai romanttisista komedioista revitty harha, että jokaisen taustalla on heti välittömästi tunnettu ja tunnistettu "kemia".
Ihmiset rakentavat yhteiselon hyvin hyvin monenlaisin arvoin, toivein, odotuksin ja päämäärin, etenkin sillä kuuluisalla "toisella kierroksella". Ihastumiset, kemiat ja kolahtamiset eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä ja avaruuden taikasäteitä. Pitää tehdä töitä, punnita asioita, miettiä mukavuusaluettaan ja tajuta milloin on kohdannut jotain hyvää. Nämä eivät tule automaattisesti. Sitä on aikuisuus.
...ja kuinkahan kestävässä parisuhteessa itse nyt sitten olet? Vai eikö ole tullut vielä sitä oikeaa kemiaa ensisilmäyksellä vastaan. Teen nyt näin rohkeita olettamuksia sillä perusteella, että kulutat aikaasi nettitreffikeskustelupalstalla. Vaikka trollejahan me kaikki olemmekin.
Juuri tyypillinen naismainen näkökanta ja ajattelutapa, hyökkäys on paras puolustus ja jos ei osata perustella erinäkökantaa niin pyritään menemään henkilökohtaisuuksiin.....
Aina sanotaan ettei miehet osaa keskustella ja ainakaan tuntemuksista mutta kylläpä osaa mutta kun vastauksena saat edellämainitunlaisia ja allekirjotan laddiksenkin niin kuin monta muutakin mielipidettä mutta kun se on miehen jossa on realismia ja sitä selvää ja suoraviivaista miehen logiikkaa niin se heti tuomitaan täällä.
Oletteko naiset miettineet että miksi on yleensäkin naisvaltaisilla työpaikoillakin se huono ilmapiiri ja työpaikkakiusaaminen jyllää....
Tajusitkohan nyt oikein, että mihin viestiin vastasin... Minähän kommentoin tuota "kemiaaoltava" hassua vuodatusta. (Vaiko trollausta?) Laddisin vastaushan oli täyttä asiaa.
No onhan se ulkonäkö keskeistä et sä voi muuta väittää tuossa mielipiteessäsi. Täällä on esimerkkejä jossa ihmisen ulkonäkö on tiedossa ennen tapaamista ja luonnekin selvinnyt kirjoitellessa ja jos heti kättelyn jälkeen lyödään kantapäät vastakkain niin on jopa törkeää käyttäytymistä tavattavaa kohtaan.
Mitä se muuta selittää kuin että kuvan kohde kävelee vaikkapa ontuen tai silmässä on elohiiri ja heti tehdään päätelmä että "katos ei olekkaan kemiaa"
Naurettavaa pelleilyä väitteesi! Kuten joku kirjoitti ei livemaailmassakaan siihen ihmiseen ole tutustuttu sillä sekunnilla vaan se on saattanut viedä paremmassa tapauksessa vuosia. Nyt sä purat sun deitti jonoa ja mielestäsi muka näet kemian heti:)) On tää touhua....
Ja "hyökkäyshän" ei kohdistunut henkilöön vaan tarkoituksena oli kieltämättä vähän provosoivaan sävyyn (koska alkup. tekstikin provosoi mm. isoilla kirjaimilla) osoittaa ironia tilanteessa, jossa nettitreffipalstan kirjoittaja (oletettavasti sinkku) julistaa pikakemian välttämättömyydestä, jotta kestävä (isoilla) parisuhde voi syntyä. Kirjoittaja ei siis joko ole kokenut kemiaa vielä ikinä tai sitten tuo kemiallinen pikayhtälö ei olekaan toimiva.
No minä voin vastata osaltani: olen tällä hetkellä suhteessa ihmiseen, joka "kolahti" ensisilmäyksellä eli jota kohtaan tunsin kemiaa. Tai suhde voi olla vielä liian voimakas sana, olemme tapailleet vasta kolme kuukautta, mutta joka tapauksessa olen erittäin onnellinen ja korviani myöten ihastunut. Nettideittailukeskusteluihin olen osallistunut jo pitkään vaikka minulla ei ole ollut edes profiilia netissä, eihän se täällä ole osallistumisen edellytys. Monia vuosia ehdin kuitenkin siitäkin kokemusta saada.
Tuolla edellä joku kirjoitti, että sitten kun kemiat ensitapaamisella ovat kohdanneet, aletaan tutustua ihmiseen paremmin. Tuossa vaiheessa olen itse joutunut muutamia kertoja huomaamaan, että vaikka "kemiat toimii" ja mies on puoleensavetävä (huom. ei vain ulkonäöltään, omat ihastukseni eivät koskaan ole olleet Mr Finlandeja), niin paremmin tutustuessa tulee ilmi asioita, jotka lopettavat kiinnostuksen. Harmittaahan se, mutta sitä vartenhan ihmistä aletaan tapailla, että nähdään olisiko hänestä pitkäaikaiseksi tai jopa loppuelämän kumppaniksi.
Ihan nettideittailuni alkuaikoina 1990-luvulla uskoin itsekin, ettei mitään kemiaa tarvita vaan on pinnallista torjua mukava ja "sopiva" ihminen vain siksi, että ei tee tippaakaan mieli koskea häntä ja olla hänen lähellään. Ensimmäisellä kerralla yritin puolitoista vuotta olla suhteessa, jossa toisen olemus muuttui koko ajan yhä vastenmielisemmäksi fyysisessä ja seksuaalisessa mielessä. Kaverina hän olisi ollut ihan ok, mutta miehenä en vain onnistunut tuntemaan häntä kohtaan vetovoimaa. Toisella yrityksellä luovutin jo 9 kk kuluttua.
Toivon, että minun ei enää tarvitse palata sinkkumarkkinoille, ja voi olla että jos tämä suhteenalku päättyy niin unohdan joka tapauksessa taas miehet muutamaksi vuodeksi, mutta jos joskus vielä seuraa haen niin odotan kyllä niitä kemioita ensi kohtaamisella.
Jos sana "kemia" häiritsee niin käytetään sitten vaikka vanhaa sanaa "vetovoima". Joidenkin kanssa sitä kokee heti ensihetkestä ja toisten kanssa ei ikinä. Kyllä se vaan pitää olla pelissä mukana, jos aion naisen kanssa mitään kestävää rakentaa. Miksi edes yrittäisin, jos toinen ei vedä puoleensa alkuunkaan? Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Oletteko te niitä ihmisiä, joille käy kumppaniksi ihan kuka vaan, kunhan jotenkin toimeen tulee? Sitten ihmetellään kun ei liitto kestänytkään.
Avainsanat: "heti", "ensi silmäyksellä", "ensihetkestä". Se ajattelutapa tässä on kyseenalaistettu. Vetovoima tarvitaan tietysti. Mutta niin monet monet monet monet kerrat se on syntynyt vasta ajan myötä, kun oppinut tuntemaan vaikkapa harrastuskaveria paremmin, tutustunut tämän ajatuksiin ja arvomaailmaan, oppinut pitämään tämän hymystä ja huomannut, että ajattelee tätä jo harrastuspiirin ulkopuolellakin eikä malttaisi odottaa koska taas nähdään.
Noin kävi broidilleni. Ovat nykyään naimisissa ja hyvin onnellisesti. Jos olisivat tavanneet sokkotreffeillä, ei todellakaan olisi ollut mitään "kemiaa", niin päällisin puolin erilaisia ovat ja molemmat melkoisia ujostelijoita.
Pointti siis on se, että vetovoimaa täytyy tietysti olla, intohimoa. Mutta se, että sen aina tuntee joko heti tai ei koskaan, on myytti. Typerä, romanttisen fiktion synnyttämä ja paisuttama myytti, jonka vuoksi nykyään niin monella 18-40 -vuotiaalla on pää täynnä järjettömiä, epärealistisia oletuksia, jotka saavat ihmisen tuhlaamaan elämänsä odottamiseen, ja ihmisten hylkäämiseen mitä vähäpätöisimmistä syistä.
"Jos olisivat tavanneet sokkotreffeillä, ei todellakaan olisi ollut mitään "kemiaa", niin päällisin puolin erilaisia ovat ja molemmat melkoisia ujostelijoita."
Melkoinen selvänäkijä olet, jos pystyt noin vain sanomaan, ettei heidän välillään olisi ollut kemiaa.
Jos veljesi olisi aikoinaan tullut kertomaan sinulle tavanneensa naisen, jonka kanssa hän ei voisi kuvitellakaan olevansa, ja sitten pikkuhiljaa kuitenkin mieli olisi muuttunut, niin sitten olisi uskottavaa että heidän välillään ei olisi ollut kemiaa. Nythän mikään ei todista niin.
Siinä mielessä todistaa että he tunsivat toisensa ainakin puolisen vuotta, nähden säännöllisesti pari kertaa viikossa, ennen kuin romanttinen kiinnostus alkoi tuntua. Alussa ei kolahtanut yhtään mikään - eiväthän he tunteneet toisiaan mitenkään, juttelivat vain niitä näitä. Me ihmiset olemme tuhansista pikku yksityiskohdista koostuvia psykofyysisiä aparaatteja, ja tässä tapauksessa tutustuminen niihin yksityiskohtiin yks kerrallaan paineettoman tutustumisen kautta johti romanttisen ja seksuaalisen kiinnostuksen leimahtamiseen. Eli vaikka usein vetovoima on havaittavissa heti ensikohtaamisesta, niin uskallan väittää että useimpien meistä oma henkilöhistoria osoittaa sen, ettei niin käy aina, niin ei voi käydä aina, niin ei tarvitse käydä aina. Elämä jonkun ihmisen kanssa ei ole mikään yksi pitkä romanttinen deitti, sen muodostuminen ja rakentuminen on kiinni aivan hiivatin paljon isommista asioista ja selkeistä päätöksistä kuin jostain ensikohtaamisen fiiliksistä.
No itselläni on monenlaisia kokemuksia, joku on kolahtanut heti, jonkun toisen tuntenut pidempään ennenkuin on syntynyt jotain romanttisia tunteita jne. Että kai jokainen tarina on omanlaisensa?
Että allekirjoitan tuonkin väitteen että kun jonkun kanssa touhuaa muuten vain ilman paineita pidempään ja tutustuu niin pikkuhiljaa ihan arkisesti, huomaakin että onpas tosi kiva nainen ja pieniä sekä isompia sydämiä tulee kuuppaan :D
Onnea matkaan!
Tosiaan tässähän ei ole monenkaan keskustelijan kohdalla ollut kyse siitä, että pitäisi marttyyrimaisesti sietää jotain ihmistä puolitoista vuotta. Jopa vähän julmaa partneria kohtaan, jos kosketuskin inhottaa, vaikka et sitä niin tietenkään tarkoittanutkaan. Kyse oli siis nimenomaan tuosta kemiattomasta ilmiöstä nimeltä "ensi näkemältä kun hän astui kahvilaan muuten hyvin sujuneen tutustumisen (viestit/puhelin/kuvat) jälkeen".
Jokainen tarina on omanlaisensa, tismalleen juuri niin. Kaikki rakkaustarinat ovat alkaneet uniikilla tavalla - mukana on ollut itse kullakin niin hyvää tuuria, oivallista ajoitusta, selkeää päättäväisyyttä ja ripaus kärsivällisyyttä. Joskus leimahtaa heti, homma tuntuu niin oikealta. Joskus asiat rakentuvat hiljalleen. Jokainen tarina on erilainen.
Ajatko siis takaa sitä, että vaikka nainen tuntisi heti ensitapaamisella, että "ei kiitos", niin hänen kannattaisi käyttää puoli vuotta tutustuakseen ihmiseen ihan siltä varalta, että kiinnostus myöhemmin heräisikin?
No minä arvelisin, että jos on kiva ensi tapaaminen mutta en ole ihastunut (vielä?), niin voisi kokeilla vielä uudestaankin ja katsoa josko tässä olisi kuitenkin jotain, eikä rynnätä samantien seuraaville klo 19:00 treffeille seuraavan "ihan kivan" kanssa. Tuo jos mikä on sitä väkisin etsimistä, mitä kaikki profiilissaan silti kieltävät tekevänsä.
Ei kukaan mistään puolista vuosista ole puhunut.
""Ei oo kemiaa (viiden minuutin jälkeen), ei nyt natsannu (10min jälkeen),"
Eihän noi mitään tekosyitä oo? Kyllä sen yleensä tietää jo hyvinkin pian kiinnostaako jatko vaiko ei, joten miksi tuhlata enempää molempien aikaa.."
onneksi omat treffiseuralaiseni ovat malttaneet sentäs rauhassa juoda ne kahvit. eiköhän niihin kahvitreffeihin jokainen lähtiessään kuitenkin ole aikaa varannut... mielestäni kemian tai natsaamisen puute ei ole vielä syy käyttäytyä noin.
Minä puolestani väitän, että suhde on todella heikolla pohjalla, jos se perustuu kemiaan eli vetovoimaan. Silloin yhdistävät tekijät (harrastukset, arvot, elämäntavat, ajatukset) ovat jääneet toissijaisiksi. Silloin seksi on varmaan ainoa toimiva ja kiinnostava asia suhteessa, koska muiden asioiden onnistumisesta ja yhteensopivuudesta ei ole mitään takeita. Vähän kärjistäen siinä tilanteessa olisi fiksumpaa pysyä sinkkuna, hankkia maksullista seksiä ja harrastaa kavereiden kanssa niitä juttuja joista itse on kiinnostunut. Kääntäen taas jos suhde perustuu yhdistäviin tekijöihin ja kemia/vetovoima on toissijaisena asiana kohtalaisella tasolla niin suurin osa elämästä sujuu varmasti hyvin. Silloin taas en näe syytä, miksi se seksi olisi mikään ongelma, koska kyseessähän on sentään henkilö, jonka kanssa tulee toimeen ja jakaa koko elämänsä.
"ovat malttaneet sentäs rauhassa juoda ne kahvit."
Niin minäkin tottakai, kohteliaisuudesta. Tosin yleensä otan tuopin olutta eli siinä menee vähintään puolisen tuntia.
"mielestäni kemian tai natsaamisen puute ei ole vielä syy käyttäytyä noin. "
Joo, ehkä se on vaan parempi kiirehtiä jonnekin ja erottaessa vielä "kirjotellaan" ja sitten kadotaan.
Se, että kokee toisen (seksuaalisestikin) puoleensavetäväksi ei tarkoita, että suhde perustuisi vain siihen. Se on vasta se perusta, jonka jälkeen aletaan tutustua toiseen.
Jos toisen kanssa tulee toimeen ja on samoja kiinnostuksen kohteita ja yhdessäolo sujuu hyvin, tekee hänestä hyvän ystävän, mutta ei yhtään sen enempää, jos seksuaalinen vetovoima puuttuu.
Tuostakin on kokemusta, nimenomaan sieltä nettideittailun alkuvuosilta. Johtui tosin pitkälti siitä, että olin edelleen liian ujo antamaan pakkeja saman tien (ja nettideittailukulttuuri oli silloin ihan erilainen kuin tänään) ja/tai liian toiveikas. Kävin kaksilla ja kolmillakin treffeillä miesten kanssa, jotka eivät herättäneet kiinnostusta (mutta käyttäytyivät hyvin, tulivat paikalle selvinpäin jne, mikä ei ole itsestäänselvyys).
Eipä niistä tapaamisista yksikään johtanut sen pitemmälle. Pikemmin päinvastoin; asiat, jotka toisessa häiritsivät ensitapaamisella (esimerkiksi pukeutumistyyli, ryhti, vuorovaikutustaitojen puute, ääni) vain korostuivat seuraavilla kerroilla.
Samaa mieltä!
Älä helka nyt provoile. Kyse ei ollut ollenkaan siitä että pitäisi väkisin revittää puoli vuotta tyypin kanssa josta tulee heti tunne "ei kiitos". Tuo sanomasi on ylilyöntiä. Kyse oli siitä että jos jonkun kanssa tulee mukavasti toimeen ja ihminen tuntuu kivalta niin voihan asiaa hetken tutkia ja ihan arkipäivän askareissa voi oppia toista tuntemaan niin että syntyy kiintymys, kunnioitus ja jopa rakkaus. Eli juuri kuten harrastuksen tai työn touhussa ihan itsestään, siinä ohessa. Ja sitten on siis myös niitä ihmisiä joiden kohdalla leuka tippuu asentoon "wau!" heti ensi kerralla.
Ei kait kukaan itselleen vastenmielisen tyypin kanssa jaksa rähjätä siinä toivossa että kolahtaisi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa XD.
Mä en nyt tajua miksi kuljetat keskustelua valitsemaasi suuntaan?
"ei tarkoita, että suhde perustuisi vain siihen. Se on vasta se perusta"
Joo, okei.
Mutta vaikka unohdetaan tolkuttomat aivopierulauseesi, niin ihmettelen, miten paljon painotat seksuaalista puoleensavetävyyttä parisuhteessa.
Mitä helkalla mahtaa olla tarjottavana sille unelmien prinssilleen, joka läpäisee kaikki ryhti- ja ääniseulat ja muut hullutukset? Siitä harvinaisesta herra täydellisestä on luultavasti kiinnostunut muutama muukin nainen.
Kotona "hätätilanne"...todellisuudessa toiset treffit.
"Äkillinen perheasia", oli jo kolmas kerta kun homma kusi, aiemmin teki myös oharit ja kerran ns. katosi, halusin vain enää nähdä miten tällä kertaa homma päättyy.
"Jouduin onnettomuuteen ja sairaalaan", tietenkään tän jälkeenkään ei kuulunu sen koomin mitään.
"Lompsa varastettiin/katosi bussissa", ois silti voinu tulla paikalle, jos kerta oli jo tulossa ja hoitaa samalla mm. poliisille ilmotuksen?
Yleisintä kuitenkin on katoaminen, eikä koskaan ilmotella enää mitään.
Mikä on tekosyy ja mikä ei? Pääviesti kai on; nyt nämä treffit loppuivat tähän, eikä nähdä enää. Miten se pitäisi sanoa, että menee perille? Monet on tavat viestiä ja Suomen kulttuurissa suositaan ystävällistä ja kohteliasta tapaa sanoa asiat epäsuorasti.
Mies perui treffit ilmoittaen, että siskon lapsi on kaatunut portaissa ja pitää mennä auttamaan.
En kuullut sen jälkeen miehestä mitään ja profiilikin poistui hyvin nopeasti.
Naiselle tuli yllättävä äkillinen rahapula. Olisi tarvinnut 500€ äkkiä. Tekstittelimme pitkään ja tarjosin 100 € yöltä. Seuraavaksi hänen "tyttärensä" ilmoitti, että äiti on kuollut stressin aiheuttamaan aivoverisuonen repeämään. Vastasin, ettei usko koko juttua. Nainen nousi seuraavaksi kuolleista ja viikon päästä olevan "palkkapäivän" jälkeen jatkoimme testailu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kun soitin missä treffattava viipyy, niin hänpä oli tullut juuri saunasta ja joi olutta, joten ei voinut lähteä ajamaan.
Voin sanoa, että kyrsi ja pitkään.
Kannattaa tutustua vain absolutisteihin.
Liian löysä vyö.
Eräällä treffeillä kuulin tuon syyksi hylätä muuten sopiva mies. Minulla ei tuota ollut (luulisin) mutta emme tavanneet toista kertaa. Hyvä niin. :)