Työnhaku tai ainakin ne ohjeet joiden mukaan olisi järkevä hakea töitä ovat loppujen lopuksi aivan hepskututistista hölmöilyä joka loppujen lopuksi useimmissa tapauksissa johtaa siihen että yritys palkkaa väärään henkilön tai ei ainakaan onnistu valitsemaan hakijoiden joukosta sitä parasta hakijaa.
Esimerkkejä hölmöistä työnhaku ja rekrytointi ohjeista:
Rekrytoinnissa : Älä kutsu hakijaa haastatteluun jos hakemuksessa tai cv.ssä kirjoitus tai kieliopivirheitä:
- Se että on hakemuksessa kirjoistus tai kielioppivirhe ei aikuisten oikeasti kuvaa sitä kuinka hyvä hakia ollsi itse kyseessä olevassa työtehtävässä jonka sisältö ei ole oikolukeminen tai oikeinkirjoistus.
Työnhaussa : Ole aina rehellinen älä valehtele tai muuntele totuutta.
- Lähes kaikessa työssä kun markkinoidaan tuotteita ja palveluita niin valehdellaan.liiotellaan ja jätetään kertomatta sellainen tieto joka ei edesauta tuotteen ja palvelun kaupaksi menemistä. Sellainen tieto mikä pitää olla lain mukaan tuotteen tai palvelun markkinointimateriaalissa tai pakkauksessa sisällytetään markkinointimateriaallin muotoon jossa asiakkaan on vaikeata asiaa huomata tai ymmärtää. (heikosti näkyvä teksti tai kapulakieli jne). Markkinoissa siis pitää aina jättää kertomatta selainen tieto ja totuus joka ei edesauta tuotteen ja palvelun kaupaksi menemiseen. Työnhaussa taas työnhakijaa opastetaan kertomaan kaikki selkeästi ja myös se joka ei edesauta henkilön työllistymistä.
Jos työnhakia vain kertoo vain totuuden cv.ssa ja hakemuksessa niin todennäköisesti hän ei saa työhaastattelukutsua vaikka olisi aikuisten oikeasti paras ja motivoitunein hakija. Esim: Jos hakija on pitkäaikaistyötön niin tämä tietohan ei auta yhtään työhaastatteluun pääsemiseen, mutta pitkäaikaistyöttömyys ei aikuisten oikeasti aina eikä usein tarkoita sitä että hakija ei olisi paras hakija hakijoiden joukossa. Se että hakijan koulutus on jäänyt yhtä lukukautta vaille kesken ei tarkoita sitä että hakija olisi yhtään huononpi työntekijä kuin hakijat joilla on tutkinto loppuun suoritettu jne.
Tämän lisäksi on todennäköistä että työhaussa totuuden kertominen siitä että on introvertti ei monestikkaan auta työn saantia eikä myöskään se että varsinkin nainen kertoo totuuden elämän tilanteestaan jos elämän tilannen on sellainen että äitiys lomalle ollaan kohtapuolin lähdössä jos palkkaat mut töihin.
Monet saisivat siis helpommin töitä jos hakisivat töitä samoilla perjaatteilla kuin yritykset markikinoivat ja myyvät omia tuoteitaan ja palveluita eli liiottelevat, valehtelevat, muutelevat totuutta ja jättävät tahallaan kertomatta tai piilottavat sellaisen totuuden joka ei edesauta tuotteen ja palvelun kaupaksi menemistä.
Viralliset tai yleiset työnhaun ohjeet ovat enemmikseen tarkoituksen mukaisia ja hyödyllisiä sille joka haluaa elättää itsensä rekrytoinnin ammatilaisena ja haluaa luoda illuusion siitä että osaa valita hakijoiden joukosta parhaimman hakijan ja tekee erittäin vähän rekryvirheitä.
Esimerkkejä hölmöistä työnhaku ja rekrytointi ohjeista:
Rekrytoinnissa : Älä kutsu hakijaa haastatteluun jos hakemuksessa tai cv.ssä kirjoitus tai kieliopivirheitä:
- Se että on hakemuksessa kirjoistus tai kielioppivirhe ei aikuisten oikeasti kuvaa sitä kuinka hyvä hakia ollsi itse kyseessä olevassa työtehtävässä jonka sisältö ei ole oikolukeminen tai oikeinkirjoistus.
Työnhaussa : Ole aina rehellinen älä valehtele tai muuntele totuutta.
- Lähes kaikessa työssä kun markkinoidaan tuotteita ja palveluita niin valehdellaan.liiotellaan ja jätetään kertomatta sellainen tieto joka ei edesauta tuotteen ja palvelun kaupaksi menemistä. Sellainen tieto mikä pitää olla lain mukaan tuotteen tai palvelun markkinointimateriaalissa tai pakkauksessa sisällytetään markkinointimateriaallin muotoon jossa asiakkaan on vaikeata asiaa huomata tai ymmärtää. (heikosti näkyvä teksti tai kapulakieli jne). Markkinoissa siis pitää aina jättää kertomatta selainen tieto ja totuus joka ei edesauta tuotteen ja palvelun kaupaksi menemiseen. Työnhaussa taas työnhakijaa opastetaan kertomaan kaikki selkeästi ja myös se joka ei edesauta henkilön työllistymistä.
Jos työnhakia vain kertoo vain totuuden cv.ssa ja hakemuksessa niin todennäköisesti hän ei saa työhaastattelukutsua vaikka olisi aikuisten oikeasti paras ja motivoitunein hakija. Esim: Jos hakija on pitkäaikaistyötön niin tämä tietohan ei auta yhtään työhaastatteluun pääsemiseen, mutta pitkäaikaistyöttömyys ei aikuisten oikeasti aina eikä usein tarkoita sitä että hakija ei olisi paras hakija hakijoiden joukossa. Se että hakijan koulutus on jäänyt yhtä lukukautta vaille kesken ei tarkoita sitä että hakija olisi yhtään huononpi työntekijä kuin hakijat joilla on tutkinto loppuun suoritettu jne.
Tämän lisäksi on todennäköistä että työhaussa totuuden kertominen siitä että on introvertti ei monestikkaan auta työn saantia eikä myöskään se että varsinkin nainen kertoo totuuden elämän tilanteestaan jos elämän tilannen on sellainen että äitiys lomalle ollaan kohtapuolin lähdössä jos palkkaat mut töihin.
Monet saisivat siis helpommin töitä jos hakisivat töitä samoilla perjaatteilla kuin yritykset markikinoivat ja myyvät omia tuoteitaan ja palveluita eli liiottelevat, valehtelevat, muutelevat totuutta ja jättävät tahallaan kertomatta tai piilottavat sellaisen totuuden joka ei edesauta tuotteen ja palvelun kaupaksi menemistä.
Viralliset tai yleiset työnhaun ohjeet ovat enemmikseen tarkoituksen mukaisia ja hyödyllisiä sille joka haluaa elättää itsensä rekrytoinnin ammatilaisena ja haluaa luoda illuusion siitä että osaa valita hakijoiden joukosta parhaimman hakijan ja tekee erittäin vähän rekryvirheitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Työnhaussa pärjää parhaiten se, joka osaa parhaiten valehdella ja näytellä juuri sitä, mitä työnantaja haluaa plus että on vielä työnantajaa miellyttävä ulkonäkö. Sitten ihmetellään kun oikeasti saatiin aivan toisenlainen työntekijä, mitä kuviteltiin...
Ei hakemusten ja cv:n hiomisella ole lähellekään sellaista merkitystä työn saantiin kuin kurssittajat antavat ymmärtää. Olen nähnyt jonkun verran työpaikoillani hakijoiden lähettämiä hakemuksia eikä sillä paljoakaan ole merkitystä miten hienoilla korulauseilla on osattu kertoa itsestä. Haastatteluun valitaan ne joilla on sopivat koulutukset ja kokemukset, jos on vääränlaista kokemusta ei hakemuksessa pysty puhumaan hakijaa ympäri. Eihän työpaikka ilmoituksetkaan ole kuin parin rivin listauksia vaatimuksista.
Kurssittajat tietenkin painottavat hakemuskirjeen lausekäänteitä ja huomion herättävyyttä, kun ei niillä ole muutakaan sanottavaa.
Siinähän se ongelma juuri on, että Suomessa ei osata nähdä ihmisissä mitään potentiaalia, vaan parhaiksi hakijoiksi mielletään ne kehäraakit, jotka on tehneet samoja juttuja vuodesta toiseen, eikä kykene lopulta tuomaan minkäänlaista uutta näkemystä. Todellisuudessa valinnoissa korostuvat myös sukulais- yms. suhteet mitä ylemmäs hierarkiassa mennään. Alemmalla tasolla ratkaisee jo puhtaasti raha, ts. mitä edullisempi työntekijä, sitä parempi. Kokemuksella ja osaamisella ei ole enää mitään merkitystä, kunhan saadaan kahmittua kaikki saatavissa oleva hyöty omiin taskuihin, ihmisistä ja muusta yhteiskunnasta välittämättä.
Työnhakijoiden todellinen osaaminen, tuottavuus ja hyödyllisyys organisaatiolle työntekijänä on tietyissä tilanteissa hyvin vaikea arvioitava eikä sitä voi läheskään täydellisesti arvioida hakemuksia lukemalla sekä henkilöä haastattelemalla. Jos tarvitaan puuseppää, neurokirurgia tai tietyn tekniikan osa-alueen insinööriä tekniseen työhön niin ansioluottelossa oleva kokemus ja koulutus antaa hyvin luotettavan kuvan henkilön kyvyistä ja ominaisuuksista olla hyödyllinen ja tuottava orgamisaatiolle.
Jos taas etsitään pääasiallisesti kaupan ja palvelualan myymälään, myyntipisteesseen johtajaa ja esimiestä kehittämään liiketomintaa vallitsevassa markkina ja kilpailutilanteessa niin silloin on vaikeata valita hakijoista se oikeasti paras henkilö. Tämä siksi koska myös Suomessa on suurehko määrää yrittäjä vetoisia brändin alla toimivia marketteja, myymälöitä, ravintoloita sekä erillaisia muita palveluita tuottavia yriyksiä joiden toimitusjohtajat / yrittäjät / kauppiaat enimmäkseen ketjun pikakoulutettuja alan "ummikoita"
Suurimmalla osalla siis kauppiaista / toimitusjohtajista eivät siis omaa alan tai alaa sivuavaa koulutusta tai tai sellaista koulutusta ja työkokemusta että heidät palkattaisiin kilpaileviin ei yrittäjä vetoisiin yrityksiin johtajiksi tai edes mihinkään esimies tehtäviin Kysymys siis kuuluu miksi Prisma marketin huippukouluttetu kaupan alan kokemut asiantuntia ja ns. huippuosaaja ei onnistu saamaan parempaa tulosta kuin viressä oleva citymarketin pikakoulutettu kaupan-alan kokematon yrittäjä kauppias vaikka marketit sijaitsee samalla alueella ja ovat yhtä suuria ja liikeidea kutakuinkin sama. Miksi Toivo Sukari peruskoulupohjalta päihittää huonekalualan muut kilpailija yritykset vaikka heillä töissä huippukoulutte ja kokenut toimitusjohtaja jonka tukena huippukoulutettu johtoryhmä sekä hallituksessa useita alan huippuja ja asiantuntijoita
en tiedä, asiat on aina pienissä piireissä hyväveli, Jos joutuu työvoima sinne niin ei ole missään piirissä, yliopiston oppineet on keksineet systeemin jolla karsitaan ihmiset jotka ei ole piireissä, jos hakian CV on työvoimatoimiston kursin muotoa niin työnantaja tietää helposti että hakija ei kuulu mihinkään piiri eli hänen työhön ottaminen ei avaa uusia kauppa ja suhmurointi mahdollisuuksia, kun ei niin silloin on ja ainakin hakia on älykkäs koska ei mene ansaan. En tiedä