7 vuotta jo mennyt

Mieheni käy toisella paikkakunnalla työssä jo kahdeksatta vuotta. Hänellä on sielläkin asunto. Ensin olin vihainen, ehkä vuosia, siitä, että hän ei tarpeeksi halua asua minun ja lastemme kanssa. Sittemmin, kun lapsetkin ovat jo aikuisia, olen tullut vain surullisemmaksi ja surullisemmaksi. Rahaa kyllä tulee, ei ole leipä ilman päällystä, mutta pitääkö minun olla lopun ikääni yksinäinen?
51679
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ei muuta kun hynttyyt kasaan ja samaan huusholliin, jos jatkaa haluatte. Ajattele itseäsikin.

Äänestä

en minä ainakaan olis noin paljoa valmis maksamaan leivänpäällisestä?

Äänestä
  • Tee ratkaisu ja ota elämän onnen avaimet omaan käteesi. Sinulla ilmeisesti mies kuitenkin tulee juhlapyhiksi ja lomiksi kotiin luoksesi, mutta jos seurustelet metkaavan oman perheen omaavan yksilön kanssa olet juhlat ja lomat yksin. saat pikaisia varastettuja "laatu" hetkiä silloin tällöin, mutta aina odotat. oma sosiaalinen elämäsi pyörii vain kaukorakkautesi kanssa ja muu elämä jää elämättä. Joten järki käteen vaikka se kuinka kipeältä tuntuu. Minä en tosin enään usko , että uskollisia miehiä tästä maasta edes löytyy, mutta odotan kuitenkin...
    sisulla

    Äänestä

Miksi et muuta samalle paikkakunnalle? Estääkö oma työ muuttamisen, vai haluaako mies vain olla omassa rauhassaan?

Äänestä

En muistanut mainita sitä, että olen aika vanha vaimoihminen. Siitä tuo ajatus lopun ikää yksin olostakin tuli.

Enää en saa uutta työpaikkaa mistään, eikä miehen paikkakunnalla ole kovin paljon edes valinnan varaa. Aiemmin en halunnut muuttaa miehen työn perässä, koska olin tehnyt sitä jo niin usein. Ei jaksanut enää aivan kaikkea sitä taas kerran: uusi työ, uudet hoitopaikat, koulut, ystävät, koti, naapurit jne.

Nimetön ehdotti (kai?) että alkaisin jonkun varatun rakastajattareksi. Siinäkin tuo ikä tulee esteeksi, viidenkympin villityksessä olevat miehet etsivät tietääkseni itseään nuorempia elämän sulostuttajia.

Tässä on eletty miehenkaipuussa jo kauan, jatkan vain samaan malliin. Onhan sitä muuta elämää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaimoihminen kirjoitti:

Mieheni käy toisella paikkakunnalla työssä jo kahdeksatta vuotta. Hänellä on sielläkin asunto. Ensin olin vihainen, ehkä vuosia, siitä, että hän ei tarpeeksi halua asua minun ja lastemme kanssa. Sittemmin, kun lapsetkin ovat jo aikuisia, olen tullut vain surullisemmaksi ja surullisemmaksi. Rahaa kyllä tulee, ei ole leipä ilman päällystä, mutta pitääkö minun olla lopun ikääni yksinäinen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu