Tämä tarina on jo monta kertaa ollut varmaan palstalla, mutta haluan heittää oman tarinani. Naimisiin mentiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen ja sillon kaikki oli tosi ihanaa, piti olla koko loppuelämä hautaan saakka. No, pappi sai aamenen sanottua, ja mies tuli siihen tulokseen että vaimo on sitä varten, että elättää ja huolehtii ihan kaiken, jopa miehen baari-iltojen laskut. (Mies kävi kyllä töissä.) Ja nainenhan yritti kantaa jopa kuun taivaalta kun mies oli niiiiiiin ihana. Ja kuinka ollakkaan, ei tavallisen työläisen tulot ja pienet säästöt siihen menoon kauan riittäneet. Jaaha,totesi mies, et hoida asioita niinkuin kunnon vaimon pitää, ei kun turpaan vaan että opit jotakin.
Neljä kertaa nainen jaksoi ottaa turpaansa, ennenkuin mitta täyttyi,otti repun ja lähti. Mies soitteli perään ja lupasi etsiä apua ongelmiinsa,mutta syytteli naista koko ajan. "Kun et ollut tarpeeksi kotona ja kun et tehnyt sitä niin ja tätä näin.." Rahaa olisi pitänyt kantaa säkkikaupalla kotiin mutta töissä ei olisi saanut olla, kun miehen käsityksen mukaan olikin sen ajan vieraissa.
Mies itse oli kyllä huveja etsinyt itselleen sieltäsuntäältä, kaikkea ei nainen ONNEKSI edes tiedä, tosin olihan niitä mukavia ihmisiä jotka tulivat jälkeenpäin kertomaan:"kyllähän me tiedettiin mutta ei voitu kertoa kun olit niin onnellinen" ja muuta mukavaa.
Jopa anoppi kertoi tietäneensä poikansa väkivaltaisuudesta, mutta oli niin kovin toivonut poikansa parasta ettei halunnut puhua.
Nyt avioero hyvin lähellä, ja mies on sitä mieltä että jakaa naisen omaisuuden puoliksi, tulee vaan mieleen että siinä oli koko tarinan tavoite, luuli vaan naista paljon rikkaammaksi ja pettyi kun totuus paljastui. Naisen lähdön jälkeen muistutti ettei avioehtoa tehty,että eiköhän kannattaisi palailla kotiin takaisin kun muuten tulet kärsimään rahallisesti aika paljon.
Ja tämä nainen on sitä mieltä että raha on kuitenkin pikkujuttu verrattuna siihen henkiseen ja fyysiseen kärsimykseen mitä elämä tuollaisen miehen kanssa voi olla.
No, miehellähän oli heti uusi nainen jonka luo muutti kun vaimo ei kahdessa viikossa palannut kotiin, mutta miksiköhän vielä yli puolen vuoden jälkeen kiinnostaa onko naisella uutta miestä?
Ja kuinka ollakkaan, uuden naisen kanssa tuntui heti elo niin mukavalta, että kun vaimo kolhuineen ja suruineen ei heti jaksanut laittaa erohakemusta vireille, mies kerrankin teki jotain itse ja toimitti erohakemuksen.Nyt kun harkinta-aika on umpeutumassa, ei taida enää olla yhtä varma siitä että uusi elämä on parempaa ja haikaileekin vaimon perään. Ja kuinka kauan tuleekaan haikailemaan?
Jokatapauksessa nainen ryömi eteenpäin, kohottautui polvilleen ja yrittää jo nousta jaloilleenkin, aikaa se vie mutta on elämä sen arvoista että kuitenkin jaksaa yrittää! Ja voimia kaikille teille jotka kamppailette samojen asioiden kanssa!
Neljä kertaa nainen jaksoi ottaa turpaansa, ennenkuin mitta täyttyi,otti repun ja lähti. Mies soitteli perään ja lupasi etsiä apua ongelmiinsa,mutta syytteli naista koko ajan. "Kun et ollut tarpeeksi kotona ja kun et tehnyt sitä niin ja tätä näin.." Rahaa olisi pitänyt kantaa säkkikaupalla kotiin mutta töissä ei olisi saanut olla, kun miehen käsityksen mukaan olikin sen ajan vieraissa.
Mies itse oli kyllä huveja etsinyt itselleen sieltäsuntäältä, kaikkea ei nainen ONNEKSI edes tiedä, tosin olihan niitä mukavia ihmisiä jotka tulivat jälkeenpäin kertomaan:"kyllähän me tiedettiin mutta ei voitu kertoa kun olit niin onnellinen" ja muuta mukavaa.
Jopa anoppi kertoi tietäneensä poikansa väkivaltaisuudesta, mutta oli niin kovin toivonut poikansa parasta ettei halunnut puhua.
Nyt avioero hyvin lähellä, ja mies on sitä mieltä että jakaa naisen omaisuuden puoliksi, tulee vaan mieleen että siinä oli koko tarinan tavoite, luuli vaan naista paljon rikkaammaksi ja pettyi kun totuus paljastui. Naisen lähdön jälkeen muistutti ettei avioehtoa tehty,että eiköhän kannattaisi palailla kotiin takaisin kun muuten tulet kärsimään rahallisesti aika paljon.
Ja tämä nainen on sitä mieltä että raha on kuitenkin pikkujuttu verrattuna siihen henkiseen ja fyysiseen kärsimykseen mitä elämä tuollaisen miehen kanssa voi olla.
No, miehellähän oli heti uusi nainen jonka luo muutti kun vaimo ei kahdessa viikossa palannut kotiin, mutta miksiköhän vielä yli puolen vuoden jälkeen kiinnostaa onko naisella uutta miestä?
Ja kuinka ollakkaan, uuden naisen kanssa tuntui heti elo niin mukavalta, että kun vaimo kolhuineen ja suruineen ei heti jaksanut laittaa erohakemusta vireille, mies kerrankin teki jotain itse ja toimitti erohakemuksen.Nyt kun harkinta-aika on umpeutumassa, ei taida enää olla yhtä varma siitä että uusi elämä on parempaa ja haikaileekin vaimon perään. Ja kuinka kauan tuleekaan haikailemaan?
Jokatapauksessa nainen ryömi eteenpäin, kohottautui polvilleen ja yrittää jo nousta jaloilleenkin, aikaa se vie mutta on elämä sen arvoista että kuitenkin jaksaa yrittää! Ja voimia kaikille teille jotka kamppailette samojen asioiden kanssa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kyseessä on lyhytkestoinen avioliitto (alle 5 v), voidaan ositusta sovitella, niin että ositus toimitetaan aivan kuin puolisoilla olisi ollut avioehto. Kannattaa vedota tähän, niin narsistipuolisollasi on hyvin pienet mahdollisuudet saada mitään omaisuudestasi.
Noin minäkin olen sitä tulkinnut lukiessani tältäkin palstalta hyviä neuvoja, ja varsinkin niitä lakitekstejä, joista tosin maallikko ei ihan aina selvää ota. Pääasia minulle kuitenkin olisi ettei miehen velat jää minulle maksettavaksi, kaikki muu mikä on mennyt, on ehkä osittain elämän oppirahoja kuitenkin. Ja elämä jatkuu!
Tutun kuuloista tarinaa monelta osin. Hyvä että olet päässyt pois ja omaan elämääsi. Itsellä takana pidempi liitto vastaavan tyypin kanssa, fyysistä väkivaltaa ei sentään (vielä?) ollut, mutta sitäkin pahempaa jatkuvaa henkistä sellaista.
Nyt on vaan tärkeintä, että jaksat muistaa ettet ole syyllinen niihin juttuihin, joista toinen syyttää, ja vältät kontaktia miehen kanssa jos vaan voit. Ja vaikka mies tulisi kertomaan, kuinka on paha olla ja ikävä, niin pysyt kylmästi vaan etäällä. Ei edes kannata antautua juupaseipäs-keskusteluihin siitä mistä oli aikanaan kyse, joutuu vaan ojasta allikkoon. Narsisti ei ymmärrä eikä käsitä, vaikka mitä selittäisit. Niin, ja kun mies tajuaa, että vaimo on todella häipynyt saavuttamattomiin, kannattaa varautua vielä jonkinasteisiin uusin kostoyrityksiin.
Voimat ja itsetunto palautuu pikkuhiljaa, voin kertoa kokemuksesta! Toivottavasti saat vielä omaisuusasiat kondikseen!
Suhteessa on aina KAKSI!
Ja mistä muuten tuo "narsisti" sana nyt on tullut muodiksi ihan joka paikkaan?
Eikö sitten samaan vauhtiin ole narsismia kirjoittaa siitä kuinka hyvä itse on ollut ja toinen on ollut täysi pas**??