Opettajan elämä pelkkää ahdistusta

Madagascar

Hei! Olen vajaa kolmekymppinen paniikkihäiriöstä kärsivä, mutta viime aikoina elämä on potkinut ja kovaa. Olen jotenkin niin pahasti jumiutunut tähän olooni ja elämäntilanteeseeni, etten tiedä, miten tästä päästä yli. Toivottavasti voisitte vähän valaista.

Taustaa: paniikkihäiriöstä ja sos. til. jännittämisestä kärsinyt jo 17-vuotiaasta. Silti onnistunut selviämään eteenpäin ja kouluttautunut akateemisesti. Aloitin 1,5 v. sitten terapian ja minulla oli pidemmän aikaa Venlafaksiini-lääkitys, joka vaihdettiin nyt kk sitten Cymbaltaan kun tehot tuntuivat menevän.

Viimeiset 1,5 v. olen toiminut opettajana/luennoitsijana ja esiintynyt milloin ties missäkin. Tartuin tähän työtehtävään hieman vastahakoisesti peläten, ettei minusta ole siihen. Terapian ja lääkityksen (Venlafaksiini Propral, tarv. Opamox) avulla selvisin upeasti, kunnes nyt syksyllä tuli raja vastaan. Rankan työputken ja matkustelun jälkeen romahdin yhtäkkiä loka-marraskuussa täysin ja jouduin ajoittaan olemaan sairaslomalla. Rauhoittavien tarve kasvoi selvästi, en enää ole voinut käydä töissä ilman niitä.

Tilanne nyt: Lääkitystä vaihdettiin n. 3 vko:a sitten (Venlafaksiini -> Cymbalta). Reilun kuukauden olen ollut hyvin ahdistunut ja myös masentunut. Aamuisin, jos ei ole pakko, mulla kestää useita tunteja päästä sängystä ylös, enkä jaksa päivisin tehdä juuri mitään. Lääkityksestä ei ole ollut hyötyä (Opamox tietysti auttaa), en jaksa hoitaa töitäni samaan malliin kuin aikaisemmin ja parisuhteenikin kärsii, kun tuntuu ettei jaksa sitäkään ja kaikki ylimääräinen ahdistaa. Elämästä on yhtäkkiä tullut hirveän suppeaa ja rajoittunutta. Terapiakin tuntuu polkevan paikallaan...

Tämä on jo lyhyen aikuisikäni kolmas paha "romahdus", jolloin paniikkihäiriöni pahenee, sairastun myös masennukseen ja joko opiskelu- tai työkykyni kärsii. Aikaisemmat toki olivat omaa syytäni: lopetin lääkityksen kesken kaiken, mutta nyt lääkitys ilmaiesesti sanoi itse sopimuksensa irti. Tai sitten jonkin sortin burn out. Aikaisemmilla kerroilla jaksoin jotenkin uskoa uuteen nousuun ja paranemiseen ja siihen, että syömällä loppuelämäni lääkettä, voisin välttää näin pahat relapsit, mutta väärässä olin.

Mitenhän tästä pääsisi eteenpäin? Kuinka ihmeessä löytää tasapaino elämään ja välttää vastaavat episodit tulevaisuudessa?

5

468

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hyvä tietää

      Kun syö lääkkeitä ja olo pahenne niiden aikana, silloin syy on lääkkeet. Siis syömäsi lääkeet pahentavat oloa, mikään sairaus ei ole todellisuudessa pahentunut. Jos väittää, että masennuslääkkeitä syömällä paniikkiin tulee masennus, on antanut höynäyttää itseään pahan kerran.

      Nuo romahdukset ovat ilmiselvästi lääkemuutoksesta johtuvia, tuo ensimmäinen romahdus kertoo siitä, että haittavaikutukset iskivät äkkiä kun elimistö väsähti työnteosta, sillä ei enää ollut voimia vastustaa myrkkyjen vaikutusta elilmistössä.

      Elimistö ei kestä jatkuvaa lääkkeiden vaihtamista tai vähentämistä. Jos lopettaa ja aloittaa uudestaan olet itsekin huomannut että se on vienyt elämäsi pahasti alamäkeen.

      Lääkkeistä johtuvaan elimistön tasapainottomuuteen ei luonnollisesti ole muuta hoitoa kuin lopettaa ne ja koettaa kestää vieroitusoireet.

      Mikään terapeutti ei voi poistaa lääkkeistä johtuvaa pahaa oloa. Turha sinne on kantaa rahojaan sen takia.

      • Enpä usko

        Tuskin se nyt ihan noinkaan on. Tunnollinen opettaja palanut loppuun. Cymbaltan aloituksesta tyypilliset sivuoireet, kyllä se siitä helpottaa, niin kuin on varmaan helpottanut jo. Jos kaikki on lääkkeen vika niin mistä se ensimmäinen paniikkikohtaus aikanaan tuli?


    • Lääkkeiden vika

      Kun lääkkeet jää päälle vuosikausiksi, ne tekee tuollaista. Ei open nykyisellä sairaudella / olotilalla ole enää mitään tekemistä sen alkuperäisen paniikin kanssa jolloin hän aloitti lääkkeet.

    • Madagascar

      Kiitos viesteistä.

      Itsekin ajattelin tuota loppuunpalamista, mutta viime viikkoina Cymbalta teki olon kamalaksi. Palasin Venlafaksiiniin, helpottaa jo tuntuvasti. Toivottavasti olo palaisi normaaliksi.

      Lääkkeiden avulla olen nimenomaan pystynyt elämään normaalia elämää, mutta pitäisi silloinkin kun menee hyvin ja lujaa tietää omat rajansa, ettei aja uudestaan itseään burn outin partaalle.

    • Ekonomi

      Ei lääkkeilläkään muutu mitenkään immuuniksi kohtuuttomalle stressille!
      Tuo Hyvä Tietää puhuu kyllä ihan soopaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mistä puhuitte viimeksi kun näitte

      Kerro yksi aiheista
      Ikävä
      71
      4831
    2. Olenko saanut sinut koukkuun?

      Hyvä. Rakastan sua.
      Ikävä
      105
      3525
    3. ROTAT VALTAAVAT ALUEITA

      Asukkaat nyt loukkuja tekemään ja kiireellä, jätehuolto kuntoon, jätteet niille kuuluville paikoille, huomioikaa yrittäj
      Äänekoski
      38
      3326
    4. Se on hyvästi

      Toivottavasti ei tavata.
      Ikävä
      49
      2813
    5. Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan

      Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️
      Ikävä
      26
      2728
    6. Alavuden sairaala

      Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan
      Ähtäri
      5
      2169
    7. Sisäsiittosuus

      Tämän kevään ylioppilaista 90% oli sama sukunimi?
      Suomussalmi
      23
      2061
    8. Kerro todelliset motiivit

      kaivattuasi kohtaan?
      Ikävä
      199
      1970
    9. Reuters: Ukraina on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan. Jopa 40 konetta vahingoittunut

      Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan, kertoo Reuters. Uutistoimiston läh
      NATO
      398
      1581
    10. Huomenta kulta

      En mä halunnut sulle ilkeillä,päinvastoin. Miks mä niin tekisin ku rakastan sua ❤️ mut anteeksi jos ilmaisin itseäni huo
      Ikävä
      9
      1488
    Aihe