Hei! Olen vajaa kolmekymppinen paniikkihäiriöstä kärsivä, mutta viime aikoina elämä on potkinut ja kovaa. Olen jotenkin niin pahasti jumiutunut tähän olooni ja elämäntilanteeseeni, etten tiedä, miten tästä päästä yli. Toivottavasti voisitte vähän valaista.
Taustaa: paniikkihäiriöstä ja sos. til. jännittämisestä kärsinyt jo 17-vuotiaasta. Silti onnistunut selviämään eteenpäin ja kouluttautunut akateemisesti. Aloitin 1,5 v. sitten terapian ja minulla oli pidemmän aikaa Venlafaksiini-lääkitys, joka vaihdettiin nyt kk sitten Cymbaltaan kun tehot tuntuivat menevän.
Viimeiset 1,5 v. olen toiminut opettajana/luennoitsijana ja esiintynyt milloin ties missäkin. Tartuin tähän työtehtävään hieman vastahakoisesti peläten, ettei minusta ole siihen. Terapian ja lääkityksen (Venlafaksiini Propral, tarv. Opamox) avulla selvisin upeasti, kunnes nyt syksyllä tuli raja vastaan. Rankan työputken ja matkustelun jälkeen romahdin yhtäkkiä loka-marraskuussa täysin ja jouduin ajoittaan olemaan sairaslomalla. Rauhoittavien tarve kasvoi selvästi, en enää ole voinut käydä töissä ilman niitä.
Tilanne nyt: Lääkitystä vaihdettiin n. 3 vko:a sitten (Venlafaksiini -> Cymbalta). Reilun kuukauden olen ollut hyvin ahdistunut ja myös masentunut. Aamuisin, jos ei ole pakko, mulla kestää useita tunteja päästä sängystä ylös, enkä jaksa päivisin tehdä juuri mitään. Lääkityksestä ei ole ollut hyötyä (Opamox tietysti auttaa), en jaksa hoitaa töitäni samaan malliin kuin aikaisemmin ja parisuhteenikin kärsii, kun tuntuu ettei jaksa sitäkään ja kaikki ylimääräinen ahdistaa. Elämästä on yhtäkkiä tullut hirveän suppeaa ja rajoittunutta. Terapiakin tuntuu polkevan paikallaan...
Tämä on jo lyhyen aikuisikäni kolmas paha "romahdus", jolloin paniikkihäiriöni pahenee, sairastun myös masennukseen ja joko opiskelu- tai työkykyni kärsii. Aikaisemmat toki olivat omaa syytäni: lopetin lääkityksen kesken kaiken, mutta nyt lääkitys ilmaiesesti sanoi itse sopimuksensa irti. Tai sitten jonkin sortin burn out. Aikaisemmilla kerroilla jaksoin jotenkin uskoa uuteen nousuun ja paranemiseen ja siihen, että syömällä loppuelämäni lääkettä, voisin välttää näin pahat relapsit, mutta väärässä olin.
Mitenhän tästä pääsisi eteenpäin? Kuinka ihmeessä löytää tasapaino elämään ja välttää vastaavat episodit tulevaisuudessa?
Opettajan elämä pelkkää ahdistusta
5
445
Vastaukset
- Hyvä tietää
Kun syö lääkkeitä ja olo pahenne niiden aikana, silloin syy on lääkkeet. Siis syömäsi lääkeet pahentavat oloa, mikään sairaus ei ole todellisuudessa pahentunut. Jos väittää, että masennuslääkkeitä syömällä paniikkiin tulee masennus, on antanut höynäyttää itseään pahan kerran.
Nuo romahdukset ovat ilmiselvästi lääkemuutoksesta johtuvia, tuo ensimmäinen romahdus kertoo siitä, että haittavaikutukset iskivät äkkiä kun elimistö väsähti työnteosta, sillä ei enää ollut voimia vastustaa myrkkyjen vaikutusta elilmistössä.
Elimistö ei kestä jatkuvaa lääkkeiden vaihtamista tai vähentämistä. Jos lopettaa ja aloittaa uudestaan olet itsekin huomannut että se on vienyt elämäsi pahasti alamäkeen.
Lääkkeistä johtuvaan elimistön tasapainottomuuteen ei luonnollisesti ole muuta hoitoa kuin lopettaa ne ja koettaa kestää vieroitusoireet.
Mikään terapeutti ei voi poistaa lääkkeistä johtuvaa pahaa oloa. Turha sinne on kantaa rahojaan sen takia.- Enpä usko
Tuskin se nyt ihan noinkaan on. Tunnollinen opettaja palanut loppuun. Cymbaltan aloituksesta tyypilliset sivuoireet, kyllä se siitä helpottaa, niin kuin on varmaan helpottanut jo. Jos kaikki on lääkkeen vika niin mistä se ensimmäinen paniikkikohtaus aikanaan tuli?
- Lääkkeiden vika
Kun lääkkeet jää päälle vuosikausiksi, ne tekee tuollaista. Ei open nykyisellä sairaudella / olotilalla ole enää mitään tekemistä sen alkuperäisen paniikin kanssa jolloin hän aloitti lääkkeet.
- Madagascar
Kiitos viesteistä.
Itsekin ajattelin tuota loppuunpalamista, mutta viime viikkoina Cymbalta teki olon kamalaksi. Palasin Venlafaksiiniin, helpottaa jo tuntuvasti. Toivottavasti olo palaisi normaaliksi.
Lääkkeiden avulla olen nimenomaan pystynyt elämään normaalia elämää, mutta pitäisi silloinkin kun menee hyvin ja lujaa tietää omat rajansa, ettei aja uudestaan itseään burn outin partaalle. - Ekonomi
Ei lääkkeilläkään muutu mitenkään immuuniksi kohtuuttomalle stressille!
Tuo Hyvä Tietää puhuu kyllä ihan soopaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.1232608- 1351984
Terveystalon lääkärit ylilaskuttaneet
Tämän pörriäiset osaavat, laskuttamisen. Terveystalo myöntää asian. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011134269.html "K1151311Ikävä on häntä
Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos631296En kai koskaan saa sinua
Koska et usko että riitäisit minulle. Olet aina pitänyt itseäsi liian risana ja heikkona. Katkot korkeutesi, ja poraat k771151HESARI: Kahden Pasin pankki OmaSp
Toinen entinen työntekijä sanoi, että Turtio oli organisaatiossa “Jumalasta seuraava, ylöspäin” https://www.hs.fi/visio281151- 961133
Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik351132Tykkäsit nainen
Aina eniten lähetyssaarnaajassa, muistan miten nautit!😎😚 meidän pitää päästä vielä kokemaan se.451099Kerroppas nyt
M mies, että kenestä sinä oikein tykkäät, niin saadaan tämä asia muillekin selväksi 😉841068